Per­jan­tai — lauantai

Hotel­lielämä alkoi tympiä. Yri­tyk­seni aikaistaa lentoni kaa­tui siihen, että toisin kuin muistin, Air Balti­cil­la ei ollut per­jan­taina iltapäivälentoa.

Ajoin lento­ken­tälle, kir­jauduin lento­kent­tähotel­li­in ja lähdin kiertämään lähiseu­tu­ja fil­lar­il­la ilman rep­pua. Olin kuvitel­lut, että ilman rep­pua kestäisi hel­let­tä parem­min, kos­ka hai­h­dut­tavaa pin­taa on enem­män, mut­ta uno­hdin, että rep­pu suo­jaa myös suo­ral­ta auringonpais­teelta. Yksi argu­ment­ti pois retkipyörän ja sat­u­lalaukku­jen puolelta.

Päämäärätön ajelu on kovin päämäärätön­tä. Min­ulle sopii parem­min vaelt­a­mi­nen kohti jotain.

Fil­lar­ista piti pois­taa polkimet, kään­tää ohjaus­tanko pitkit­täin (pukin­sarv­i­fil­lar­il­la jok­seenkin hyödytön­tä, mut­ta ei siihen kauan men­nyt) ja tyh­jen­tää renkaat. Renkaiden tyh­jen­tämistä en ymmär­rä lainkaan. Renkaissani on kahdek­san ilmake­hän paine, suosi­tus on 6–10 ilmake­hää. Paineis­ta­mat­tomas­sa ruumas­sa painet­ta tulee lisää alle yksi ilmake­hä lisää. Ei se renkai­ta räjäytä.

Olin lait­tanut fil­lar­in lentokun­toon per­jan­tai-iltana hotellille tul­lessani. Aamul­la hotel­livirkail­i­ja haki fil­lar­i­ni, kat­soi ihmeis­sään eikä voin­ut olla kysymät­tä, eikö fil­lar­il­la ole vähän epäkäytän­nöl­listä ajaa, kun ohjaus­tanko on noin.

Kos­ka aav­istin vaikeuk­sia ole­van edessä, olin jonos­sa heti kun bag­gage drop avau­tui. Ensim­mäisek­si vas­taan­ot­tovirkail­i­ja vaati, että min­un on laitet­ta­va fil­lar­i­ni laukku­un. Sanoin valin­neeni Air Balticin juuri sik­si, että lupaa­vat kul­jet­taa neljä fil­lar­ia lentoa kohden ilman laukkua ja että olin varan­nut noista neljästä paikas­ta yhden. Seurasi pitkä puhe­linkeskustelu ja kan­tani voit­ti. Pakkasin sisään myös rep­puni ja siihen työkalu­ni, kos­ka niihin sisäl­tyi veit­si, ja otin mukaan etu­laukun ja siihen pakat­tuna kuu­siokoloavain­sar­jan pyörän kokoamista varten.

Tur­vatarkas­tuk­ses­sa kuu­siokoloavain­sar­jani tietysti bon­gat­ti­in ja virkail­i­ja vaati min­ua jät­tämään sen tarkas­tuk­seen. Sanoin, ettei se muis­tu­ta veistä miltään osin. Hän otti yhteyt­tä esi­henkilöön­sä ja esi­henkilö ilmeis­es­ti sai hänet vaku­ut­tuneek­si, että yri­tys vuol­la puulin­tu kuu­siokoloavaimel­la on tuomit­tu epäonnistumaan.

Koneessa tajusin, ettei min­ul­la ole kuit­tia kuin repus­ta eikä lento­kent­tävirkail­i­ja ollut tul­lut tiskin takaa lait­ta­maan fil­lari­i­ni minkään­laista osoitet­ta. Toiv­ot­tavasti fil­lar­in hak­i­ja huo­maa tämän ja toiv­ot­tavasti virkail­i­ja muis­taa, mihin fil­lari oli menossa.

Min­ul­la oli välilasku Riias­sa. Air Balticin kone oli potkurikone, jol­la tuskin olisi Helsinki­in asti tankkaa­mat­ta päässytkään. Mik­si ympäristövä­ki ei puhu näi­den pro­pel­likonei­den puoles­ta suihkukonei­ta vas­taan? Ne eivät nouse yläil­make­hään, jol­loin niiden hiilid­iok­sidipäästöjä ei tarvitse ker­toa mil­lään lentokonei­den haitallisu­usker­toimel­la. Päästöt matkus­ta­jak­ilo­metriä kohden ovat maaseu­tubussin luokkaa. Mat­ka-aika on vajaan tun­nin suihkukonet­ta pidempi.

Helsingis­sä fil­lari saa­pui hyväkun­toise­na samal­la hih­nal­la matkalaukku­jen kanssa. Paris­sa min­uutis­sa polkimet oli­vat paikallaan ja ohjaus­tanko suo­ras­sa. Renkaiden pump­paamiseen pienel­lä käsipumpul­la meni pidem­pi aika. Eikö tätä type­r­ää määräys­tä voisi kumota?

Oli jäl­jel­lä mat­ka ken­tältä Kata­janokalle. Ulkona oli virk­istävän kylmä. Arvioin läm­pöti­lak­si jotain 16 astet­ta, mut­ta fil­lar­in läm­pömit­tari arvioi läm­pöti­lak­si 20,7 astet­ta ja sai tälle tukea Ilmati­eteen­laitok­selta. Ero 30 asteeseen oli iso. En muis­tanutkaan, että polkem­i­nen voi olla näin helppoa.

 

 

 

Mon­sis­sa katukivetyk­sen ja polkupyöräi­lyn ris­tiri­ita oli ratkaistu näin. Tätä oli ihan miel­lyt­tävä ajaa. Raken­nusvi­ras­to huomio!

Edessä on lentomat­ka ja siihen liit­tyy poljin­ten irro­tus. Yritin eilen irrot­taa niitä kokeek­si ja totesin, ettei se onnis­tu kuu­siokoloavaimel­lani. Piti siis löytää joko rautakaup­pa tai pyöräkorjaamo.

Kysyin pyöräko­r­jaamoa hotel­lista. Min­ut neu­vot­ti­in rautatiease­malle, jos­sa piti olla myös pyörähuolto. Koko rautatiease­maa ei ollut vaan uut­ta ilmeis­es­ti tehti­in, eikä ollut pyöräko­r­jaamoakaan. Seu­raavak­si antik­vari­aatin pitäjä neu­voi min­ut tarkkaan osoit­teeseen, jos­sa kuitenkin oli uusi toimis­toraken­nus eikä mitään pyöräko­r­jaamoon viit­taavaakaan. Pitääkö tätä varten ajaa Brys­seli­in? Jat­ka lukemista “Torstai 18.7: Mons – Genval”

Onnis­tu­in vään­täy­tymään hereille niin, että olin liik­keel­lä jo vähän kahdek­san jäl­keen. Järkevää olisi ollut lähteä tun­tia aiem­min, mut­ta kun toisaal­ta illan tun­nitkin ovat hyviä ajamiseen. Jat­ka lukemista “Keskivi­ikko 17.7: Saint Quentin – Mons (Bel­gia)”

Yritin lähteä mah­dol­lisim­man aikaisin, mut­ta kel­lo oli melkein yhdek­sän, kun olin tien pääl­lä. Oli taas tulos­sa kuuma päivä, eikä aamun viileää säätä pitäisi huka­ta. Opti­maal­ista olisi ajaa aamul­la ja illal­la sekä viet­tää pitkä sies­ta jos­sain mukavas­sa paikassa.

Aloin oppia tehokas­ta suun­nistamista Nokian kart­tao­hjel­man ja uuden matkamit­tari­ni kanssa, jon­ka voi pan­na laske­maan kilo­me­tre­jä halu­tus­ta arvos­ta nol­laan. Jat­ka lukemista “Tiis­tai: Sen­lis – Saint Quentin, 109 km”