Helsingissä tehtiin suuri liikennepoliittinen kokonaisratkaisu joskus vuoden 1970 paikkeilla, kun päätettiin, ettei Smith-Polvisen viitoittamalla tiellä haluttu edetä. Silloin päätettiin rajoittaa työmatkapysäköintiä Helsingin niemellä, päätettiin säilyttää ratikat ja uusia kalusto, rakentaa metro ja alettiin varata omia kaistoja busseille ja ratikoille. Tämän jälkeen ei oikeastaan ole päätetty mitään. Liikenteestä on poliittisten ryhmien välillä huomattavia ideologisia erimielisyyksiä eikä kompromisseja ole kyetty tekemään. Tämä on huono juttu, sillä ohjaamaton liikennepolitiikka on vaihtoehdoista huonoimpia. Se johtaa huonoon tulokseen oikeastaan kaikkien tavoitteiden osalta.
Kantakaupungin asukasluku tulee nousemaan lähes sadalla tuhannella asukkaalla ja moni – esimerkiksi minä – haluaisi sen nousevan vielä enemmän. Tätä ei kyetä hoitamaan ilman uusia liikennepoliittisia ratkaisuja. Uhkana on sekä asumisolosuhteiden heikkeneminen liikenteen haittojen vuoksi ja saavutettavuuden heikkeneminen ruuhkautumisen vuoksi. Tällöin kantakaupunki muuttuisi vähemmän houkuttelevaksi sekä asukkaiden että työpaikkojen silmissä. Tällainen kehitys on vältettävä.
Jotta kantakaupunki olisi houkutteleva paikka asukkaille ja työpaikoille, sitä pitää varjella liikenteen haitoilta samalla, kun liikkumisen alueen sisällä on oltava helppoa, nopeaa ja miellyttävää. Siksi liikenteestä pitäisi hiljakseen sopia.
Sopimus ja kaikkien yhteinen suunnitelma olisi tosiaan paras tie eteenpäin.
Vihreät haluavat kai lisää joukkoliikenne-/pyörä-/kävelykeskustaa, jossa autoilun roolia vähennetään. Tätä mallia rakennettaisiin kai ydinkeskustasta alkaen ulospäin.
Jos jokin autoilumyönteisempi puolue haluaa korostaa yksityisautoilun roolia, ydinkeskustan väkimäärän kasvattamien ei ehkä ole enää järkevää, eikä monen muunkaan jo automitalla täyteen rakennetun alueen. Jos Helsinki haluaisi kasvaa kokoa, rakennettaisiin kai jäljellä olevia laita-alueita, kaapattaisiin lisää maata naapureilta tai liitettäisiin kuntia Helsinkiin.
Kompromissi olisi kai jonkinasteinen tiivistäminen ja joukkoliikenteenkin huomioonottaminen. Ehkä jotain nykypolitiikan kaltaista.
Voisi myös ajatella kompromissia, jossa eri kaupunginosia käsitellään eri tavoin. Osa lähiöistä rakennettaisiin vihreiden kaavan mukaan, osa muiden ihanteiden mukaan (vihreiden kaupunginosat olisivat mielellään lähellä toisiaan). Tämä olisi reilu malli siinä mielessä, että kansa saisi äänestää jaloillaan ja lompakollaan eri vaihtoehtojen puolesta, ja moni saisi toiveidensa mukaisen asuinpaikan, eikä tarvitsisi tyytyä huonoihin kompromisseihin. Ehkä pari kolme visiota riittäisi. Puolueet voisivat ryhmittyä haluamiensa visioiden tueksi.
Ehkä jotkut poliitikot haluaisivat säästää myös palan perinteistä Helsinkiä. No jaa, ehkä ei. Kasvun maksimoiminen lienee tärkeää kaikille helsinkiläispoliitikoille. Tai ehkä keskusta säilyisi paremmin kuin muut, kun sitä ei kukaan haluaisi antaa muiden puolueiden temmellyskentäksi.
Kaksi kärkiasiaa kantakaupungissa ovat riittävät pysäköintitilat ja bussien saaminen pois kantakaupungista. Kadunvarsien pysäköinti tarvitaan palveluille, joten tavalla tai toisella on asunto-osakeyhtiöitä rohkaistava tekemään paikkoja asukkailleen. Suoraviivaisin ratkaisu on asukaspysäköintitunnusten hinnankorotus.
Bussit taas haittaavat niin julkistaliikennettä (spåra), henkilöautoja kuin kevyttäliikennettäkin. On kaikkien etu vähentää keskustan tarpeettomia bussilinjoja. Jäljelle jäävät bussilinjat tulee suunnitella lyhyiksi syötöiksi raideliikenteelle, kuten muualla tehdään.
Kolmas tärkeä hanke, josta on vihdoin tehtävä päätös, on keskustatunneli. Se auttaa myös bussien ongelmaan, koska länsi- ja itä-suunnan kaukobusit voidaan ajattaa suoraan keskustaan tunnelin kautta, jos kaukoliikenteen terminaali halutaan jättää nykyiselle paikalleen.
Sovitaan ihmeessä. Paljonko rakennetaan lisää siltoja, millon laitetaan baanalle autot, entäs keskustatunneli?
Niin. Kun tässä sanotaan että pitäisi sopia, tarkoitetaan että pitäisi sopia niin kuten allekirjoittaja haluaa.
Se ei ole sopimista, se ei ole keskustelua, se on sanelua.
En ymmärrä mistä rivien välistä tuommoista luet. Minä näen OSn toistavan vanhaa viisautta: hyvän johtajan tuntee siitä että hän tekee päätöksiä. On melkeinpä yksi hailee mitä päätöksiä hän tekee, kunhan tekee!
Siis aina parempi jos johtaja tekisi *hyviä* päätöksiä. Mutta kun monimutkaisessa maailmassa on paha nähdä missä kaikkialla kello kilahtaa kun jostain narusta vetää, on tärkeää että tekee sen päätöksentekohetken tietojen valossa parhaalta näyttävän valinnan. Parempi niin kuin jäädä ikuisesti aprikoimaan niinkuin tarinan aasi kahden heinäkasan välissä.
Baanan suhteen mainittakoon, että tällä hetkellä kyseisessä kohdassa on nimenomaan varaus Keskustatunnelille, eli tunnelin valmistuttua ne autot kyllä sinne Baanallekin ilmaantuvat.
Mitä siltoihin tulee, niin oliko se Hakaniemen silta jonka remontoinnin kanssa on vetkuteltu vuosikausia, kun ei ole ollut tiedossa tuleeko Keskustatunnelia korvaamaan kyseistä siltaa vai ei?
Kyllähän matkan varrella on tehty ainakin kaksi paperia, jotka sisällöllisesti pyrkivät suuntaamaan kaupungin ja seudun liikennepolitiikkaa.
Toinen tehtiin 90-luvun alussa kaupungin liikennekomitean voimin. hyöty oli ainakin se, että Bogo käänsi kelkkansa vapaan autonkäytön apostolina.
Toinen oli tuoreempi seudullinen ja yhdessä liikenneministeriön kanssa tehty esitys, joka temaattisesti lähti joukkoliikenteen painoarvon nostamisesta.
Molempia käsiteltiin ainakin kaupunginhallituksessa, mutta en muista, merkittiinkö ne vain tiedoksi.
Kirjahyllyä siivotesani löysin tuon liikennekomitean mietinnön; olinhan siinä komiteassa minäkin. Muistan, kun Bogo seisoi jossain Saksassa kävelykadulla ja sanoi joutuvansa myöntämään, että on tässäkin puolensa.
Mitä palveluja ajattelit kadunvarsille? Hierontapalveluja? Pesuloita, leipomoita, lastenhoitopalveluita? Tämä kadunvarren parkkipaikkojen “vapauttaminen muuhun toimintaan” on kyllä yksi propellipäisimmistä ideoista, mitä kaupunkisuunnittelun alalla on esitetty. Tämän blogin pitäjäkin haaveilee kotikatunsa rumien autojen korvaamisesta kahviloilla. Luotsikadulle yksinään mahtuisi about 50–100 kahvilaterassia. Siinä saadaan aika monta espressoa ryystää talvipakkasessa että nämä saadaan kannattaviksi. Herätkää päiväuniltanne herrat visionäärit.
Luotsikatu olisi kävelykatuna todella hieno.
Eikä katu, jolla käsittääkseni ei ole kauheaa jatkuvaa liikennetttä jo itsesään ole kävelykatu?
Vaikka ei voikaan dallailla mistään muusta välittämättä.
Laskepa kuinka monta autoa kadullasi on parkissa. Kerro tämä 100.000€ ja saat kävelykatusi hinnan. Kun autoja ei saa enää pitää siellä missä se on järkevintä, ts. paikassa jolla ei ole muuta käyttöä, ts. kadunvarressa, ne pitää viedä pysäköintilaitoksiin. Toki voit olla sitä mieltä, että autot ovat rumia, ja siksi ne pitää saada pois kotikadultasi, mutta se ei ole taloustieteellinen argumentti. Se on NIMBY-argumentti. Kategorisesti yhä “järkevä” argumentti olisi vaatia Helsinki-Vantaan muuttamista puistoksi sillä perusteella että lentokoneet ovat rumia ja pitävät meteliä.
Kerron sen autopaikan hinnan 120 europpa/vuosi, koska sen arvoisweksi asukaspysäköinti on arvioitu.
Haluaisit siis ostaa 120 eurolla viisi metriä kävelykatua itsellesi? Sitäkö tarkoitat, että ruvetaan huutokauppaamaan katutilaa? Näinhän se aito kysyntä testattaisiin. Veikkaan että vähälle jää muut huutajat kuin auton parkkeeraajat.