Torstai 18.7: Mons – Genval

dscn1820

 

 

Mon­sis­sa katukivetyk­sen ja polkupyöräi­lyn ris­tiri­ita oli ratkaistu näin. Tätä oli ihan miel­lyt­tävä ajaa. Raken­nusvi­ras­to huomio!

Edessä on lentomat­ka ja siihen liit­tyy poljin­ten irro­tus. Yritin eilen irrot­taa niitä kokeek­si ja totesin, ettei se onnis­tu kuu­siokoloavaimel­lani. Piti siis löytää joko rautakaup­pa tai pyöräkorjaamo.

Kysyin pyöräko­r­jaamoa hotel­lista. Min­ut neu­vot­ti­in rautatiease­malle, jos­sa piti olla myös pyörähuolto. Koko rautatiease­maa ei ollut vaan uut­ta ilmeis­es­ti tehti­in, eikä ollut pyöräko­r­jaamoakaan. Seu­raavak­si antik­vari­aatin pitäjä neu­voi min­ut tarkkaan osoit­teeseen, jos­sa kuitenkin oli uusi toimis­toraken­nus eikä mitään pyöräko­r­jaamoon viit­taavaakaan. Pitääkö tätä varten ajaa Brysseliin?

Vähän Mom­sin ulkop­uolel­la oli huoltoase­ma. Kävin kat­so­mas­sa, möisikö se työkalu­ja. Ei myynyt, mut­ta möi Bel­gian kar­tan ja lainasi vähän järeäm­pää kuu­siokoloavain­ta, mut­ta ei toimin­ut. Hän kuitenkin neu­voi pyöräko­r­jaa­mon muu­ta­man kilo­metrin päässä ja vieläpä oike­as­sa suun­nas­sa. Poljin­ten avaamiseen meni oikeal­la työkalul­la – kiin­toavaimel­la –  viisi sekun­tia. Lisäk­si sain kun­non paineet fil­lari­i­ni. Mak­sua ei taaskaan suos­tut­tu otta­maan. Polkimi­in sopi­va kevyt kiin­toavain pitää han­kkia, jos aikoo har­ras­taa lentomatkailua fil­lar­in kanssa. Polkimet saa kiin­ni kuu­siokoloavaimel­la, mut­ta ei auki.

Paperikart­taa en juuri käyt­tänyt kuin strate­giseen suun­nit­telu­un, mihin kaupunki­in kan­nat­taa seu­raavak­si mennä.

Jatkoin seikkailua pikkuteil­lä, osit­tain puhe­li­men kart­taa kat­so­mat­ta auringon avul­la suun­nistaen. En tarkkaan tiedä, mitä kaut­ta kuljin. Sports Track­erin piti nauhoit­taa reit­ti­ni. Löysin joen vart­ta kulke­van pyörä­tien, joka tääl­lä Bel­gias­sa oli viral­lis­es­ti merkit­ty kevyen liiken­teen väyläk­si. Piti kat­soa kar­tas­ta, mihin se oikein menee ja mitä ihmettä: joki lop­puisi tykkänään muu­ta­man kilo­metrin päässä. Jokin kapea kana­va vain jatkuisi vähän tois­es­ta paikas­ta. Tuo­ta ihmettä piti men­nä kat­so­maan, eri­tyis­es­ti kun sak­salainen jokialus kovin luot­tavaisen olois­es­ti seilasi kohti joen päätyä.

Joki todel­la lop­pui korkeaan jyrkän­teeseen. Siinä oli suurin hissi, mitä olen elämässäni näh­nyt. Lai­va ajet­ti­in altaaseen, altaan pää sul­jet­ti­in ja allas vesineen ja laivoineen nos­tet­ti­in vai­je­rien avul­la noin 40 metriä korkeam­malle, mis­tä lai­va jatkoi matkaansa kanavaa pitkin. Mikään ei ole niin kaikkivoipainen kuin vesi-insinööri!

dscn1821

dscn1827

dscn1835

Yritin ensin laskea, paljonko ener­giaa vei tuo nos­to-oper­aa­tio, jos­sa pain­os­ta ylivoimais­es­ti suurin osa oli vet­tä, mut­ta tajusin logi­ikkavirheeni. Kun­han vain veden pin­ta pide­tään altaas­sa vakiona, allas vesineen ja laivoineen painaa aina yhtä paljon. Sil­lä on tietysti saman pain­oinen vastapaino, joten ener­giaa kuluu vain kitkan voittamiseen.

Pyörätie kanavaa pitkin jatkui vain pari kilo­metriä, ja jouduin harmik­seni palaa­maan maantielle, joka tässä tapauk­ses­sa oli vähän ikävä ajaa, mut­ta yhytin kana­van uud­estaan. Muu­ta­man kilo­metrin päästä tuli risteys eikä siitä päässyt kanavaa pitkin kuin vääri­in suun­ti­in, joten kuuma maantie oli taas edessä. Mut­ta löysin Lumi­an avul­la todel­la muka­van tien. Paperikar­tas­ta ei ollut avuksi.

dscn1837

Alkoi tul­la nälkä. Halusin jäätelöä. Kau­pat oli­vat kiin­ni aue­tak­seen vas­ta klo 17:30. Pienessä kylässä löysin varsi­naisen kum­ma­jaisen. Hyvin korkealaa­tuisen suk­laamyymälän, jos­ta sai myös jäätelöä. Miten se voi pysyä hengissä?

Alun perin oli tarkoi­tus ajaa Brys­selin lento­ken­tälle ja selvit­tää, saisinko aikaiste­tuk­si palu­u­tani, mut­ta päätin hakeu­tua seu­raa­van hotel­li­in. Voisin herätä aikaisin, polkea ken­tälle ja kokeil­la, voisinko saa­da lähtöni aikaiste­tuk­si. Muis­telin, että Air Balti­cil­la olisi sama lento samaan aikaan per­jan­taina kuin lauan­tainakin. Netis­sä en ollut saanut muu­tos­ta tehdyk­si, eikä puhe­lin­nu­mero vastannut.

Otin kar­tal­ta sum­ma­mu­tikas­sa edessä ole­van hotellin. Se oli hyvin ylelli­nen jär­ven­ran­ta­hotel­li, mut­ta ei järkyt­tävän kallis. Pari tun­tia aiem­min olisi var­maankin mak­sanut paljon enem­män. Hotel­lien hin­nat näyt­tävät käyt­täy­tyvän vielä kum­mallisem­min kuin lento­jen hinnat.

Puhe­li­meni oli jostain syys­tä kaatunut. Siinä meni Sports Track­erin nauhoi­tus. Har­mi. Nokian van­hem­mis­sa puhe­limis­sa se olisi pysynyt tal­lessa, mut­ta Lumi­as­sa se häipyi bit­tien hautausmaalle.

Se oli matkan viimeinen varsi­nainen polkemis­päivä. Tästä on lento­ken­tälle noin 30 kilometriä.

13 vastausta artikkeliin “Torstai 18.7: Mons – Genval”

  1. Tuo­ta Mom­sin katukivi­ratkaisua näkee myös Turus­sa, jos­sa sitä on viime vuosi­na laitet­tu muu­ta­malle kadun­pätkälle. Ihan hyvin toimii, vaik­ka asen­nus­tarkku­udessa olisi kyl­lä vielä pien­tä paran­net­tavaa. Tiet­tävästi myös Nor­jas­sa tehdään noita.

    Helsingis­sä sopisi esimerkik­si Unioninkadulle mainiosti.

  2. Osmo:

    …Puhe­li­meni oli jostain syys­tä kaatunut. Siinä meni Sports track­erin nauhoi­tus. Har­mi. Nokian van­hem­mis­sa puhe­limis­sa sa olisi pysynyt tal­lessa, mut­ta Lumi­as­sa se häipyi bit­tien hautausmaalle… 

    Ikku­nat ei ole käyt­töjär­jestelmä kännyköissäkään. 😉

  3. Nykyisel­lä laadut­toma­l­la rak­en­tamisel­la saadaan todel­la surkei­ta muku­lakivikatu­ja. En usko, että kadun muse­aaliseen luon­teeseen kuu­luu irto‑, puut­tuvat- ja eri korkeudel­la olevet kivet terästet­tynä vinol­la hule-kaivol­la. Usein juuri se osa ajo­radas­ta, mitä pyöräiljä käyt­tää on jätet­ty täysin hun­ningolle. Mikäli laatu olisi hyvä (kuin Mon­sin normio­su­us), niin pelkästään se olisi hyvä pyöräiltävä. Mut­ta jot­ta lop­utkin jalka­käytäväpyöräil­i­jät saadaan liiken­teen sekaan, pyöriä varten kivetet­ty osu­us ajaa samaa asi­aa kuin pyöräkaista: viestii pyöräil­i­jän paikan ja ajolin­jat sekä pyörille että autoille.

    Todel­lakin HKR, saa plagioida.

  4. Jo muinaiset rooma­laiset kek­sivät, että vankkurien pyörille on mukavaa, jos laa­toi­tus on vinot­tain kulkusu­un­taan nähden.
    Roma­lais­tei­den ratkaisua funkkis-Suomes­sa ei ole näkynyt.

  5. jari:
    Nykyisel­lä laadut­toma­l­la rak­en­tamisel­la saadaan todel­la surkei­ta mukulakivikatuja. 

    Sen takia muku­lakivikatu­ja ei olekaan enään raken­net­tu vuosikym­meni­in. Nupukivikatu­ja sen sijaan tehdään kaikkien kiusak­si vielä nykyäänkin. Kaikkien pait­si “kaupunkiku­vaen­tu­si­astien”. Kivikadut pois Helsingistä ja ter­vet­tä asfalt­tia tilalle.

  6. Ihan pikkuhuo­mau­tuk­se­na: kyl­lä jotain on pielessä, jos polkimet eivät kuu­sioavaimel­la lähde. Monis­sa uudem­mis­sa polkimis­sa ei muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta olekaan. Onko ihan var­ma, että kään­sit oikeaan suun­taan — avaimen kier­to­su­un­ta­han vai­h­tuu, kun kään­netään kam­men sisäpuolelta? Näis­sä menee hel­posti sekaisin, min­un ainakin pitää joka ker­ta miet­tiä kier­to­su­un­ta uudelleen vaik­ka use­am­man ker­ran vuodessa polkimia irrottelenkin.

    1. Käänsin oikeaan suun­taan. Polkimis­sa on putkiosassxa pieni tasanne, jos­ta sitä voi vään­tää kiin­toavaimel­la tai hyvin kapeal­la jakoavaimel­la, jol­loin vään­tö­mo­ment­ti on ihan toista luokkaa.

  7. Shi­manon erään poljin­mallin ohjeessa san­o­taan, että poljin on kiris­tet­tävä _vähintään_ 35 Nm kiristys­mo­ment­ti­in. Kos­ka polki­men lapa estää moment­ti­avaimen käytön, niin kiristämi­nen täy­tyy tehdä sisäpuolen kuu­siokolosta kiristämäl­lä. Voip olla että ei ihan tavanomaisel­la nysäl­lä kuu­siokoloavaimel­la aukea. Kierteisi­in kandee lait­taa jotain liukastet­ta ennen polki­men kiinnittämistä. 

    nim­im. tuli­pa tapel­tua polki­men kanssa*

    *sel­l­aista ruu­via ei löy­dy, joka ei aukea kun vään­tö­var­si on tarpeek­si pitkä.

  8. Saa main­iosti kuu­sioavaimel­la auki, kun siinä vaan on riit­tävän pitkä var­si. Itsekin irrot­telin fil­lar­ista polkimet fly­garia varten — kuusioavaimella.

  9. Blo­gi-isän­tä kirjoittaa:

    Pienessä kylässä löysin varsi­naisen kum­ma­jaisen. Hyvin korkealaa­tuisen suk­laamyymälän, jos­ta sai myös jäätelöä. Miten se voi pysyä hengissä?

    Kaipa niitä Ran­skas­sa oikeasti on? Pien­tä suk­laa­puo­tia kat­sel­lessani ajat­telin kai­hol­la, että kun­pa meil­läkin olisi aiko­jen alus­sa ruven­nut asum­i­nen keskit­tymään lähekkäin; olisi paljon asioi­ta jot­ka oli­si­vat sel­l­aises­sa asum­is­muo­dos­sa mah­dol­lisia mut­ta nyt, kun haja-asu­tusalueel­la ihmiset asu­vat kaukana toi­sis­taan, yksi siel­lä ja toinen kilo­me­trien päässä tääl­lä, eivät.

    Olin äiti­ni seu­raneit­inä kylpylä­matkalla neukkua­jan Roma­ni­as­sa. Kylpylä sijait­si pienel­lä paikkakun­nal­la, oikeas­t­aan maal­la. Kävelin avarien laidun­maid­en hal­ki pitk­iä matko­ja (en tien­nyt ole­vani lai­tumel­la ennen kuin yhytin ensin lehmälau­man ja sit­ten hevosia ja sain totis­es­ti jalat alleni ja etsiy­dyin tielle, huh), ei talo­ja mis­sään vaik­ka selvästi olin asu­tul­la alueel­la. Sit­ten tup­sahdin kylään: talot vieri vier­essä tois­t­en­sa kyl­jessä, kadut kivetyt. Minus­ta se oli paljon miel­lyt­tävämpi asum­is­muo­to kuin meikäläi­nen sirot­tau­tu­mi­nen. (Muu­toin Roma­nia oli kyl­lä aika kamala paikka.)

  10. JTS:
    Jo muinaiset rooma­laiset kek­sivät, että vankkurien pyörille on mukavaa, jos laa­toi­tus onvinot­tain kulkusu­un­taan nähden.
    Roma­lais­tei­den ratkaisua funkkis-Suomes­sa ei ole näkynyt.

    Suomen­lin­nas­sa on vas­taa­va kivetys ainakin Hyvän Oman­tun­non lin­nakkeen kohdal­la. Musi­ikki­talon edessä jalka­käytävä on sileä mut­ta pyörätie kivet­ty ajokelvottomaksi.

  11. Osmo Soin­in­vaara:
    Käänsin oikeaan suun­taan. Polkimis­sa on putkiosassxa pieni tasanne, jos­ta sitä voi vään­tää kiin­toavaimel­la tai hyvin kapeal­la jakoavaimel­la, jol­loin vään­tö­mo­ment­ti on ihan toista luokkaa.

    Joo, kaikkien polkimien akse­leis­sa tätä tasan­net­ta ei siis ole. Yleen­sä akselin päässä on 8mm kuu­sioko­lo, mut­ta olen kyl­lä toisaal­ta näh­nyt myös 6mm kolo­ja, ja voin uskoa että taval­lisel­la 6mm avaimel­la voi olla han­kalaa ilman jatkovarsivirityksiä.

  12. Pienessä kylässä löysin varsi­naisen kum­ma­jaisen. Hyvin korkealaa­tuisen suk­laamyymälän, jos­ta sai myös jäätelöä. Miten se voi pysyä hengissä?

    Ei Suomes­sa voisikaan. Bel­gias­sa ei kes­ki- tai pien­i­t­u­loisellekaan ole vieras aja­tus käväistä sil­loin täl­loin parem­paa suk­laa­ta omaan pöytään tai lahjaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.