Monsissa katukivetyksen ja polkupyöräilyn ristiriita oli ratkaistu näin. Tätä oli ihan miellyttävä ajaa. Rakennusvirasto huomio!
Edessä on lentomatka ja siihen liittyy poljinten irrotus. Yritin eilen irrottaa niitä kokeeksi ja totesin, ettei se onnistu kuusiokoloavaimellani. Piti siis löytää joko rautakauppa tai pyöräkorjaamo.
Kysyin pyöräkorjaamoa hotellista. Minut neuvottiin rautatieasemalle, jossa piti olla myös pyörähuolto. Koko rautatieasemaa ei ollut vaan uutta ilmeisesti tehtiin, eikä ollut pyöräkorjaamoakaan. Seuraavaksi antikvariaatin pitäjä neuvoi minut tarkkaan osoitteeseen, jossa kuitenkin oli uusi toimistorakennus eikä mitään pyöräkorjaamoon viittaavaakaan. Pitääkö tätä varten ajaa Brysseliin?
Vähän Momsin ulkopuolella oli huoltoasema. Kävin katsomassa, möisikö se työkaluja. Ei myynyt, mutta möi Belgian kartan ja lainasi vähän järeämpää kuusiokoloavainta, mutta ei toiminut. Hän kuitenkin neuvoi pyöräkorjaamon muutaman kilometrin päässä ja vieläpä oikeassa suunnassa. Poljinten avaamiseen meni oikealla työkalulla – kiintoavaimella – viisi sekuntia. Lisäksi sain kunnon paineet fillariini. Maksua ei taaskaan suostuttu ottamaan. Polkimiin sopiva kevyt kiintoavain pitää hankkia, jos aikoo harrastaa lentomatkailua fillarin kanssa. Polkimet saa kiinni kuusiokoloavaimella, mutta ei auki.
Paperikarttaa en juuri käyttänyt kuin strategiseen suunnitteluun, mihin kaupunkiin kannattaa seuraavaksi mennä.
Jatkoin seikkailua pikkuteillä, osittain puhelimen karttaa katsomatta auringon avulla suunnistaen. En tarkkaan tiedä, mitä kautta kuljin. Sports Trackerin piti nauhoittaa reittini. Löysin joen vartta kulkevan pyörätien, joka täällä Belgiassa oli virallisesti merkitty kevyen liikenteen väyläksi. Piti katsoa kartasta, mihin se oikein menee ja mitä ihmettä: joki loppuisi tykkänään muutaman kilometrin päässä. Jokin kapea kanava vain jatkuisi vähän toisesta paikasta. Tuota ihmettä piti mennä katsomaan, erityisesti kun saksalainen jokialus kovin luottavaisen oloisesti seilasi kohti joen päätyä.
Joki todella loppui korkeaan jyrkänteeseen. Siinä oli suurin hissi, mitä olen elämässäni nähnyt. Laiva ajettiin altaaseen, altaan pää suljettiin ja allas vesineen ja laivoineen nostettiin vaijerien avulla noin 40 metriä korkeammalle, mistä laiva jatkoi matkaansa kanavaa pitkin. Mikään ei ole niin kaikkivoipainen kuin vesi-insinööri!
Yritin ensin laskea, paljonko energiaa vei tuo nosto-operaatio, jossa painosta ylivoimaisesti suurin osa oli vettä, mutta tajusin logiikkavirheeni. Kunhan vain veden pinta pidetään altaassa vakiona, allas vesineen ja laivoineen painaa aina yhtä paljon. Sillä on tietysti saman painoinen vastapaino, joten energiaa kuluu vain kitkan voittamiseen.
Pyörätie kanavaa pitkin jatkui vain pari kilometriä, ja jouduin harmikseni palaamaan maantielle, joka tässä tapauksessa oli vähän ikävä ajaa, mutta yhytin kanavan uudestaan. Muutaman kilometrin päästä tuli risteys eikä siitä päässyt kanavaa pitkin kuin vääriin suuntiin, joten kuuma maantie oli taas edessä. Mutta löysin Lumian avulla todella mukavan tien. Paperikartasta ei ollut avuksi.
Alkoi tulla nälkä. Halusin jäätelöä. Kaupat olivat kiinni auetakseen vasta klo 17:30. Pienessä kylässä löysin varsinaisen kummajaisen. Hyvin korkealaatuisen suklaamyymälän, josta sai myös jäätelöä. Miten se voi pysyä hengissä?
Alun perin oli tarkoitus ajaa Brysselin lentokentälle ja selvittää, saisinko aikaistetuksi paluutani, mutta päätin hakeutua seuraavan hotelliin. Voisin herätä aikaisin, polkea kentälle ja kokeilla, voisinko saada lähtöni aikaistetuksi. Muistelin, että Air Balticilla olisi sama lento samaan aikaan perjantaina kuin lauantainakin. Netissä en ollut saanut muutosta tehdyksi, eikä puhelinnumero vastannut.
Otin kartalta summamutikassa edessä olevan hotellin. Se oli hyvin ylellinen järvenrantahotelli, mutta ei järkyttävän kallis. Pari tuntia aiemmin olisi varmaankin maksanut paljon enemmän. Hotellien hinnat näyttävät käyttäytyvän vielä kummallisemmin kuin lentojen hinnat.
Puhelimeni oli jostain syystä kaatunut. Siinä meni Sports Trackerin nauhoitus. Harmi. Nokian vanhemmissa puhelimissa se olisi pysynyt tallessa, mutta Lumiassa se häipyi bittien hautausmaalle.
Se oli matkan viimeinen varsinainen polkemispäivä. Tästä on lentokentälle noin 30 kilometriä.
Tuota Momsin katukiviratkaisua näkee myös Turussa, jossa sitä on viime vuosina laitettu muutamalle kadunpätkälle. Ihan hyvin toimii, vaikka asennustarkkuudessa olisi kyllä vielä pientä parannettavaa. Tiettävästi myös Norjassa tehdään noita.
Helsingissä sopisi esimerkiksi Unioninkadulle mainiosti.
Osmo:
Ikkunat ei ole käyttöjärjestelmä kännyköissäkään. 😉
Nykyisellä laaduttomalla rakentamisella saadaan todella surkeita mukulakivikatuja. En usko, että kadun museaaliseen luonteeseen kuuluu irto‑, puuttuvat- ja eri korkeudella olevet kivet terästettynä vinolla hule-kaivolla. Usein juuri se osa ajoradasta, mitä pyöräiljä käyttää on jätetty täysin hunningolle. Mikäli laatu olisi hyvä (kuin Monsin normiosuus), niin pelkästään se olisi hyvä pyöräiltävä. Mutta jotta loputkin jalkakäytäväpyöräilijät saadaan liikenteen sekaan, pyöriä varten kivetetty osuus ajaa samaa asiaa kuin pyöräkaista: viestii pyöräilijän paikan ja ajolinjat sekä pyörille että autoille.
Todellakin HKR, saa plagioida.
Jo muinaiset roomalaiset keksivät, että vankkurien pyörille on mukavaa, jos laatoitus on vinottain kulkusuuntaan nähden.
Romalaisteiden ratkaisua funkkis-Suomessa ei ole näkynyt.
Sen takia mukulakivikatuja ei olekaan enään rakennettu vuosikymmeniin. Nupukivikatuja sen sijaan tehdään kaikkien kiusaksi vielä nykyäänkin. Kaikkien paitsi “kaupunkikuvaentusiastien”. Kivikadut pois Helsingistä ja tervettä asfalttia tilalle.
Ihan pikkuhuomautuksena: kyllä jotain on pielessä, jos polkimet eivät kuusioavaimella lähde. Monissa uudemmissa polkimissa ei muuta mahdollisuutta olekaan. Onko ihan varma, että käänsit oikeaan suuntaan — avaimen kiertosuuntahan vaihtuu, kun käännetään kammen sisäpuolelta? Näissä menee helposti sekaisin, minun ainakin pitää joka kerta miettiä kiertosuunta uudelleen vaikka useamman kerran vuodessa polkimia irrottelenkin.
Käänsin oikeaan suuntaan. Polkimissa on putkiosassxa pieni tasanne, josta sitä voi vääntää kiintoavaimella tai hyvin kapealla jakoavaimella, jolloin vääntömomentti on ihan toista luokkaa.
Shimanon erään poljinmallin ohjeessa sanotaan, että poljin on kiristettävä _vähintään_ 35 Nm kiristysmomenttiin. Koska polkimen lapa estää momenttiavaimen käytön, niin kiristäminen täytyy tehdä sisäpuolen kuusiokolosta kiristämällä. Voip olla että ei ihan tavanomaisella nysällä kuusiokoloavaimella aukea. Kierteisiin kandee laittaa jotain liukastetta ennen polkimen kiinnittämistä.
nimim. tulipa tapeltua polkimen kanssa*
*sellaista ruuvia ei löydy, joka ei aukea kun vääntövarsi on tarpeeksi pitkä.
Saa mainiosti kuusioavaimella auki, kun siinä vaan on riittävän pitkä varsi. Itsekin irrottelin fillarista polkimet flygaria varten — kuusioavaimella.
Blogi-isäntä kirjoittaa:
Kaipa niitä Ranskassa oikeasti on? Pientä suklaapuotia katsellessani ajattelin kaiholla, että kunpa meilläkin olisi aikojen alussa ruvennut asuminen keskittymään lähekkäin; olisi paljon asioita jotka olisivat sellaisessa asumismuodossa mahdollisia mutta nyt, kun haja-asutusalueella ihmiset asuvat kaukana toisistaan, yksi siellä ja toinen kilometrien päässä täällä, eivät.
Olin äitini seuraneitinä kylpylämatkalla neukkuajan Romaniassa. Kylpylä sijaitsi pienellä paikkakunnalla, oikeastaan maalla. Kävelin avarien laidunmaiden halki pitkiä matkoja (en tiennyt olevani laitumella ennen kuin yhytin ensin lehmälauman ja sitten hevosia ja sain totisesti jalat alleni ja etsiydyin tielle, huh), ei taloja missään vaikka selvästi olin asutulla alueella. Sitten tupsahdin kylään: talot vieri vieressä toistensa kyljessä, kadut kivetyt. Minusta se oli paljon miellyttävämpi asumismuoto kuin meikäläinen sirottautuminen. (Muutoin Romania oli kyllä aika kamala paikka.)
Suomenlinnassa on vastaava kivetys ainakin Hyvän Omantunnon linnakkeen kohdalla. Musiikkitalon edessä jalkakäytävä on sileä mutta pyörätie kivetty ajokelvottomaksi.
Joo, kaikkien polkimien akseleissa tätä tasannetta ei siis ole. Yleensä akselin päässä on 8mm kuusiokolo, mutta olen kyllä toisaalta nähnyt myös 6mm koloja, ja voin uskoa että tavallisella 6mm avaimella voi olla hankalaa ilman jatkovarsivirityksiä.
Ei Suomessa voisikaan. Belgiassa ei keski- tai pienituloisellekaan ole vieras ajatus käväistä silloin tälloin parempaa suklaata omaan pöytään tai lahjaksi.