Viisas maanvil­jeli­jä käyt­tää omis­ta­maansa laidun­maa­ta tehokkaasti mut­ta ei ylitä rajaa, jol­la ylilaidun­t­a­mi­nen kään­tää maan tuo­ton lasku­un. Toisin on asia yhteis­maan kohdal­la. Yhteinen etu vaatisi edelleen, ettei laidun­maan kan­tokykyä ylitetä, kos­ka se köy­hdyt­tää lop­ul­ta kaikkia. Kuitenkin yksit­täisin kar­jankas­vat­ta­jan kan­nat­taa lisätä kar­jansa määrää, kos­ka se lisää hänen tulo­jaan. Hait­ta ylilaidun­tamis­es­ta koituu kaikille, mut­ta tulot siitä tule­vat hänelle itselleen ja vain hänelle. Sik­si hänen kan­nat­taa syyl­listyä ylilaidun­tamiseen ja toivoa samal­la, että muut eivät toi­mi samoin. Kaikkien muidenkin yhteis­maan osakkaiden kan­nat­taa toimia samoin. Jos joku päät­tää olla vas­tu­ulli­nen, hänen tulon­sa pienenevät pienem­män kar­jan vuok­si, mut­ta silti hän joutuu kär­simään muiden ahneud­es­ta. Lop­putu­lok­se­na on yhteis­maan ylilaidun­t­a­mi­nen ja kaikkien kär­simät tap­pi­ot. Yhteis­maan osakkaat pelas­taa katas­tro­fil­ta kyky sopia laidun­tamisen rajoista ja osakasko­htai­sista kiintiöistä. 

Tyyp­illi­nen esimerk­ki yhteis­maan ongel­mas­ta on maail­man merien kalakan­to­jen uhkaa­va rom­ah­dus ylikalas­tuk­sen seu­rauk­se­na. Van­ha ylevä peri­aate, merten vapaus, on koi­tu­mas­sa koko ihmiskun­nan vit­sauk­sek­si muiden vit­sauk­sien joukkoon.

Ihmiskunnal­ta on täysin irra­tionaal­ista riskeer­a­ta tule­via elämän edel­ly­tyk­siä pilaa­mal­la ilmake­hää. Päästö­jen vähen­tämi­nen on huo­mat­tavasti halvem­paa kuin seu­rauk­sista kär­simi­nen. Jos ihmiskun­nal­la olisi yksi val­is­tunut johta­ja tai toimi­val­tainen maail­man­hal­li­tus, olisi ajat sit­ten päätet­ty ryhtyä voimakkaisi­in toimi­in ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­misek­si. Jat­ka lukemista “Ilmastopoli­ti­ik­ka (2) Yhteis­maan ongelma”

Olen laa­ti­mas­sa vähän pidem­pää kir­joi­tus­sar­jaa ilmastopoli­ti­ikas­ta mah­dol­lis­es­ti myöhem­min julka­istavak­si. Julkaisen use­am­man kir­joituk­sen reposteltavak­si. Kos­ka tarkoituk­seni on hah­motel­la ilmastopoli­ti­ikan keino­ja, en toivoisi lop­u­ton­ta keskustelua siitä, onko koko ilmiötä ole­mas­sa. Sitä keskustelua varten on lukuisia siihen parem­min keskustelu­pal­sto­ja Suo­mi 24-pal­stas­ta alka­en. Tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa lähtöko­htana on, että ilmas­ton­muu­tos on tieteelli­nen tosi­a­sia ja keski­tytään siihen, mitä sille on mah­dol­lista tehdä. 

—

Ilmas­ton­muu­tos on ylivoimais­es­ti suurin haaste maail­man­taloudelle ja teol­lisu­us­maid­en elämän­muodolle. Joku voi sanoa, että köy­hyys, malar­ia, HIV, kehi­tys­maid­en lap­sikuolleisu­us tai nais­ten ase­ma jyrkän islamis­min mais­sa ovat ongelmi­na pahempia. Näitä kysymyk­siä voi pitää ilmas­ton­muu­tostakin tärkeäm­pänä, mut­ta ne eivät haas­ta elämän­muo­toamme samal­la taval­la kuin ilmas­ton­muu­tos haas­taa. Esimerkik­si HIV:in tor­jun­ta, olkoon kuin­ka tärkeää ja vaikeaa hyvän­sä, ei edel­lytä suuria mullis­tuk­sia maail­man­taloudessa. Ilmas­ton­muu­tos on suurin haaste, kos­ka se on pakko pysäyt­tää ja kos­ka sen pysäyt­tämi­nen vaatii suuria muu­tok­sia talouteen ja elämän­ta­paan. Jat­ka lukemista “Ilmastopoli­ti­ik­ka (1)”