(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa)
Kun hevosen vetämiin rattaisiin laitettiin moottori, tulos ei ollut paljonkaan hevosen vetämiä rattaita parempi. Nykyaikainen auto taas ei muistuta hevoskärryjä muuten kuin, että molemmissa on pyörät.
Verohallinto on järkevöitynyt tietotekniikan ansiosta olennaisesti, mutta terveydenhuollossa lääkärin pöydille ilmestyneet tietokoneista tuntuu olevan vain haittaa. Verohallinto ei vaihtanut vain kirjoituskonetta tietokoneeseen, vaan muutti käytäntöjään. Jos muutos törmäsi lakiin, muutettiin lakia. Sote-palveluissakin tietotekniikka voisi olla suureksi avuksi, mutta vain, jos paperimaailman käytännöt muutetaan tietotekniikan mukaisiksi. Menneen painolasti on alalla suuri. Asiaa eivät helpota alan poliittiset päättäjät, joiksi on valikoitunut kovin turvallisuushakuisia ja virheitä viimeiseen asti vältteleviä.
Jos pankit siirtäessään palveluitaan verkkoon olisivat ajatelleet vain dementoituneita vanhuksia, jonottaisimme yhä palkkapäivänä pankkikirja kourassa pankin kassalla. Kaikkien palveluista on huolehdittava, mutta se ei saa estää tarjoamasta joustavia nettipalveluja niille, jotka niitä osaavat käyttää.
= = =
Verenohennuslääke Marevania käyttää yli satatuhatta suomalaista. Lääkkeen tehoa pitää seurata säännöllisillä verikokeilla. Jos testiarvo on tietyn haarukan alapuolella, pitää lääkeannosta lisätä. Jos se on sen yläpuolella, lääkeannosta pitää vähentää. Valtaosa potilaista osaisi muuttaa annostaan itse tai vaikka ei osaisi, laboratorio voisi lähettää uuden annostusohjeen tekstiviestillä ja kehottaa ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos arvo on aivan vinksallaan. Koska osa potilaista ei tästä selviäisi, yleisenä käytäntönä on ollut, ettei laboratorio kerro testin tulosta potilaalle, vaan potilaan on testin jälkeen käytävä lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Tämä merkitsee noin puolta miljoonaa jokseenkin turhaa käyntiä vuodessa.
Pelkästään tämän käytännön järkevöittäminen säästäisi ainakin kaksikymmentä miljoonaa euroa vuodessa. Tällaisia kalliita varmuuden vuoksi -käytäntöjä sote-palvelut ovat pullollaan. Kuntien tehtäviä pitäisi karsia miljardilla. Kannattaisi aloittaa näistä haaskaavista käytännöistä eikä lakkauttaa kokonaisia toimintoja. Mutta kuka vastaa, jos potilaalle sattuu laskuvirhe? Potilas tietysti, mutta siihen tämänkin asian järkevöittäminen kaatuu, koska eihän tällaista riskiä voi hyväksyä! Diabetespotilaat kuitenkin selviävät paljon haastavammasta insuliinin annostuksesta.
Olisi kätevää korvata joitain lääkärissä käyntejä sähköpostilla. Sekä potilaan että lääkärin aikaa säästyisi. Potilasturvallisuus voi jopa parantua, koska jos nettikysymykseen ei vastaa lääkäri, siihen vastaa joku Suomi24-palstalla.
= = =
Tietosuoja vaikeuttaa huomattavasti terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistä. Siinä on menty liiallisuuksiin. Arkaluonteisia terveystietoja ei kukaan halua levitellä ympäriinsä, mutta potilaan ei ole hyvä salata hoitavalta lääkäriltä oikeastaan mitään. Elektronisissa arkistoissa tietosuoja on joka tapauksessa paljon parempi kuin paperiarkistojen kohdalla, joihin ei jää mitään jälkeä siitä, jos joku utelias käy mappeja selaamassa. Jokaisella pitäisi olla oikeus antaa yleisvaltuutus kaikkien terveydenhuoltotietojen jakamiseen kaikille häntä hoitaville tahoille.
Jos Virossa haluaa salata osan tiedoistaan, joutuu allekirjoittamaan paperin, jossa ottaa vastuun tästä aiheutuvista hoitovirheistä. Kuka muu siitä voi vastata, jos lääkäri ei pysty ottamaan huomioon potilaan sairautta tai lääkitystä, jota tämä on kieltänyt lääkärille kertomasta? Eduskunnassa on hyväksytty surutta tietosuojaa koskevia pykäliä ymmärtämättä, kuinka suurta haittaa koko järjestelmän toimimiselle näin aiheutetaan ja millaisia riskejä siihen sisältyy. Potilasturvallisuuden vuoksi olisi hyvä, että myös yksityislääkärit pääsisivät käsiksi samaan tietojärjestelmään. Yksityislääkärin on hyvä tietää julkisen lääkärin antamasta hoidosta ja päinvastoin.
Sitä minä vaan ihmettelen, että samat kansalaiset, jotka ovat niin peloissaan terveystietojensa tallettamisesta, vinguttavat kauppojen asiakaskortteja antaen näin tallettaa jokaikisen ostoksensa keskusliikkeen tietokoneelle. Sieltä ei muka voi selvittää yksityisen henkilön ostoksia, mutta kun liikkeelle on päässyt erä hulluruohon saastuttamaa salaattiseosta, jotenkin kaikki ostajat kuitenkin saadaan selvitetyksi. Hyvä sinänsä, että saatiin selvitetyksi.
Elektronisesta terveysarkistosta voisi muodostua aivan erinomainen aineisto lääketieteelliselle tutkimukselle. Se voisi auttaa huomattavasti terveydenhuollon kehittämistä, mutta tietosuojasyistä aineiston käyttöä tutkimukseen on jarrutettu. Rekisteritutkimuksella voitaisiin selvittää esimerkiksi joidenkin lääkeaineiden yllättäviä haitallisia sivuvaikutuksia. Sikainfluenssarokotuksen tuottamia narkolepsiaepäilyjä päästiinkin kuukausien viiveen jälkeen tutkimaan. Ilman byrokraattista lupakäytäntöä asia olisi selvitetty viikossa.
Luvan tutkimukseen pystyy kyllä kovalla työllä saamaan, kun tietää, mitä epäillä. Hyödyllisiä olisivat kuitenkin aivan summittaiset korrelaatioskannaukset, jossa käytäisiin laajalla kirjolla läpi lääkkeiden käytön sivuvaikutuksia. Niistä voisi selvitä sellaistakin, jota ei osata edes epäillä. Potilaalla on oikeus kieltää tietojensa käyttämisen lääketieteen kehittämisessä. Ei siis saada tilastoida hänen kohdallaan sitä, onko annettu hoito tehonnut ja onko siitä ollut sivuvaikutuksia. En osaa pitää hyväksyttävänä, että henkilö, joka ei salli omien tietojensa käyttöä muiden saaman hoidon kehittämiseen, haluaa kuitenkin itselleen hoitoa, jonka kehittämiseen on käytetty toisten potilaiden tietoja.
Ajattelet näitä julkishallinnon asioita avoimesti ja ennakkoluulottomasti Siksi kirjoituksiasi on mukava lukea vaikka näkemyserojakin löytyy.
Yksi vaikea avainkysymys on mielestäni miten voitaisiin luoda julkisen hallinnon päättäjille jonkinlainen kustannussäästö- tai tehokkuusinsentiivi. Nykyisinhän sellainen puuttuu jos ei oteta huomioon ”rahojen loppumista” eli pakkosäästöjä. Pakko ei kuitenkaan ole mikää insentiivi. Ja ainahan sitten hyvinä aikoina voidaan taas nostaa veroja.
Kerroppa Osmo, miten luodaan julkishallinnon päättäjille tehokkuusmotiivi?
Muutaman terveyskeskuksen otoksella täytyy sanoa, että aika harvinaista on että Marevan-annostelua varten tarvitsis potilaan tulla käymään terveyskeskuksessa. Käsittääkseni sääntö on, että uudet pilleriannokset saa kirjeitse tai puhelimitse.
Sähköpostista olen pitkälti samaa mieltä. Sen käyttö potilasasioissa taas on eksplisiittisesti kielletty useissa paikoissa. Itse kyllä muutamia kertoja olen harrastanut kansalaistottelemattomutta, kun potilas on vastaanotolla toivonut rutiini-laboratoriokokeiden ym. jatkoasioiden käsittelemistä sähköpostilla. Toisaalta jos kynnys sähköpostiviestintään on kovin alhainen, voi lääkärin työstä yhtäkkiä suuri osa koostua mitättömistä vaivoista valittelevien sähköposteihin vastaillessa, ilman merkittävää terveyshyötyä. Potilastyytyväisyyttä tuo voisi toki kasvattaa, mutta terveyden lisäys lienee se mitä terveydenhuollolla päasiassa tavoitellaan?
Amen!
Eipä tuohon ole paljon lisättävää – paitsi se, että myös lääkärikunta tuntuu olevan varsin konservatiivista, tosin siihen saattaa olla pääsyynä nykyisten järjestelmien ala-arvoinen toiminta.
Marevan annoksen säätäminen onnistuu itseltäkin jos ei pelkää yksinkertaisen loogisen päättelyn tekemistä. Monille pelkkä numeroiden näkeminen synnyttää pakokauhua.
Hyytymistekijän (INR) mittaukseen on saatavissa mittareita kotikäyttöön. Ovat aika kalliita (700-800€). Mittaliuskatkin maksavat mutta pistämisen sijasta näytteen voi ottaa sormenpäästä ja INR arvon saa heti.
Saksassa terveydenhuolto kustantaa noita mittareita sellaisille potilaille jotka käyvät asianmukaisen kurssin. Meillä Suomessa on mittareita hankittu joissakin kunnissa kodinhoitajille ja kotisairaanhoitajille. Näytteenotto on paljon helpompaa maallikollekin kuin pistämällä eikä vanhuksia tarvitse raahata laboratorioon. Ja aivan verraton tuo oma mittari jos matkustaa paljon kun oma mittari on mukana.
Jotkut lääkärit ovat ihmetelleet omatoimisuuttani Marevan hoidoissa mutta ovat ymmärtäneet minun osaavan sen homman. Mutta varmaan on paljon vanhuksia jotka eivät siihen kykene. Mutta eihän sitä varten kaikkia tarvitse laboratorioissa juoksuttaa.
Ihan pelkkiä hurraahuutoja en elektronisesta arkistosta antaisi. Haluan edelleenkin valvoa yksityisyyttäni enkä halua jakaa mitään yleisvaltuutusta, että kuka tahansa missä tahansa minua hoitava olisi ilman muuta oikeutettu lukemaan koko sairaanhoitohistoriani. Diabetes- , Marevan- yms lääkitystä käyttävä voi hankkia SPR:ltä vaikkapa SOS-rannekkeen tai kaiverretun tunnuslaatan ranteeseen kuten monilla epileptikoilla on tms turvatakseen asianmukaisen hoidon esim liikennetapaturmassa. Jos on potilaana tiedoton eikä nimi selviä mistään on nopeampaa nähdä tuo ranneke joka kertoo olennaiset asiat kuin alkaa odottaa että ensin tunnistetaan ja jostain tietojärjestelmästä aletaan sitten henkilötunnuksen perusteella etsiä sairauksia ja niiden lääkityksiä. Eikä se kuitenkaan pätisi esimerkiksi ulkomailla vai pitäisikö arkisto avata Euroopan laajuisesti?
Läheisiäni työskentelee terveydenhoitoalalla ja on sairauksia, joista en haluaisi heidän tietävän. Nyt he tietävät. K-kaupasta ei Plussakortilla saa ostaa lääkitystä häpeällisiin sairauksiin.
En missään tapauksessa pidä nykyisenkaltaisia ”kaikille auki” tietojärjestelmiä hyvinä. Pääsyyn pitäisi joka kerta vaatia potilas tai potilaan erillinen valtuutus. Tämä voitaisiin tehdä jollain kortilla tai salasanalla tai vaikka tekstiviestillä, ei se olisi sen monimutkaisempaa. Valittu tie on kuitenkin toisenlainen.
Varfariinihoidon vuoksi ei kyllä tarvitse lääkärille tulla enää varmaan missään jos ei tilanne ole niin pielessä että mietitään INR-arvon nopeaa korjaamista lääkkeellisesti. Puhelimella nuo ilmoitetaan ja hoitajat pääosin antavat ohjeistukset. Toki monet työikäiset voisivat annostuksen itsekin katsoa mutta eniten lääkettä käyttävät vanhukset.
No samapa tuo kun koko lääke poistuu lähitulevaisuudessa viimeistään kun patentit raukeavat uusilta valmisteilta, joilla ei labraseurantaa vaadita.
Tietosuojasta samaa mieltä. Jokainen toimii havainnoimiensa kannustimien mukaan, niin virkamies, lääkäri kuin kansalainenkin. Lakeja pitää siis muuttaa. Ongelma on että kaikille säädetään lisää oikeuksia mutta ei mitään velvollisuuksia.
On kosher sanoa että teknologia ja käytäntö kannattaa muuttaa samanaikaisesti, ja se kuulostaa teoriassa systemaattiselta ja ammattimaiselta.
Käytännössä teknologia kannattaa muuttaa ensin koska hallinnon ja potentiaalisten käyttäjien mielikuvitus ei riitä hyppäämään kerralla sekä hallinnollisen että teknologisen gapin yli.
Markkinaveto syntyy siitä että teknologiatyönnöllä saadaan tuotua teknologiset käsitteet niin lähelle asiakasta että tämä pystyy assosioimaan sen ratkaisuksi omiin tarpeisiinsa.
Täyttä asiaa Odelta! 🙂
Airbag, itse reilu 30v. 1-tyypin diabeetikkona olleena pidän kontrollikäyntejäni lääkärissä 95% turhina. Paremmin toimisivat säännölliset labrakokeet ja niistä automaattisesti lähetettävät tulokset kotiin. Ja lääkäriltä pyyntö tulla käymään, jos jokin arvo on pompsahtanut huolestutavasti. Turhilla lääkärikäynneillä tuhrataan lääkäreiden ja potilaiden aikaa ja tuotetaan turhia menoja.
Ainakin diabeteksen hoidon kannalta diabeteshoitajat ovat kohtaamiani ”reseptinkirjoituskoneita” huomattavasti merkittävämpiä.
Potilaiden sähköiset kyselyt voisi ohjata terveydenhoitajien kautta tarvittaessa lääkärille, kuten terveysasemilla paikan päälläkin usein toimitaan. Helsingin alueella saman ajaa oikein hyvin Terveysneuvonta-puhelinpalvelu. Sitä soisi mainostettavan enemmän.
Oma maailmansa on stadissa harrastettu pelko yksityisyyden suojasta Wilma-järjestelmässä, joka on nykykäytännöltään mielestäni perusop.lain vastainen. Tällä hetkellä järjestelmän ylimitoitettu tiukkuus vaikeuttaa peräänkuulutettua moniammatillista yhteistyötä perheiden kanssa.
Tuo johtaisi kyllä ihan täydellisiin järjettömyyksiin.
Kyllähän yksi tai kaksi ranneketta vielä menettelee, mutta kymmenkunta alkaa olla jo melko paljon… eikä niistä vielä selviä muuta kuin että sairauksia on.
Eikä potilastietoja pääse lukemaan ’kuka tahansa’, mutta paha on tajuttomalta alkaa kyselemään, että mitä lääkityksiä on. Kattava arkisto olisi siis hyvä.
Kiitos, hyvä kirjoitus tärkästä aiheesta.
Työteveydessä ja yksityspuolella on pystytty ottamaan ja kokeilmaan uudenlaisia käytäntöjä, julkisella puoella vain kokeilemaan ilman muttoksia. Syitä on monia, mutta niin tai näin kyse on isosta koulutushaasteesta.
Jos Suomi olisi 5, 4 miljoonan asukkaan kaupunki, ainkaan näin monimuotoista kirjoa kaikeka ei olisi käytössä vaan ideoita kokeiltaisiin ja hyödynnettäisiin. Nykyisin kunnan ja raja ja sairaanhoitopiirin raja ehkäisee jopa ideoiden välittymisen.
Julkisen puolen ongelma on myös, että stasa-arvo tarkoitata samaa kaikilel. Jos jokkelkin emailiasioiminen käy, miksi sen pitää käydä sellasielle joa ei siitä pidä? tai päin vastoin, onko se joltain pois? Ilmeisesti.
Ihan arkielämssä tavallinen etätyyönohjausjärjestelmät olisivat kannattavia ja mielekääitä sote-työssä, mutta ei käy kun ei… Ihan simppeli asia- nyt ei ole mitenkään amhdollista selvittää uka siellä mummun luona on käynyt milloin – mummusta roka tuodaan kylmänä milloin sattuu, hoiatjsita mummu on dementoitunut ja puhuu omiaan. No, kaikkialla muualla kui sote puolella asia tiedettäisiin eikä siitä tehtäisi numeroa ay-liikeen taholta.
Toivottavasti Himasen ja Linturin raporttien jälkeen jotain myös tehdään.
”Varfariinihoidon vuoksi ei kyllä tarvitse lääkärille tulla enää varmaan missään jos ei tilanne ole niin pielessä että mietitään INR-arvon nopeaa korjaamista lääkkeellisesti. Puhelimella nuo ilmoitetaan ja hoitajat pääosin antavat ohjeistukset. Toki monet työikäiset voisivat annostuksen itsekin katsoa mutta eniten lääkettä käyttävät vanhukset.”
Nykyään tuo INR ilmoitus tule tekstarina. Nykyään löytyy mittareitakin, joilla voi omatoimisesti mitata INR arvon, ovat vain arvokkaita.
Ja INR arvon sääsntelyssä on siirrytty itsessätelyyn eli jos arvo on muuttunut perättäisissä mittauksissa niin uuden annostuksen voi itse laskea. Ei se lääkärikään hoida asiaa sen paremmin.
Jos arvo on sitten totaalisesti pielessä niin silloin tarvitaan ammattiauttajaa.
Suurin ongelma on liikkuvalla hoidokilla, sillä näytteitä otetaan vain oman kunnan labroissa, joten pitkiä matkoja ei voi tehdä ellei käytä yksityistä
Olin pitkällä ulkomaanmatkalla. Olin ajoittanut matkani siten,että palattuani Suomeen kykenen välittömästi käymään terveyskeskuslääkärillä säännönmukaisella kroonisen sairauden hoidon tutkimuksessa. Ja tämän jälkeen pääsen vielä kauan odotetulle sukulaisvierailulle toiselle puolelle Suomea. Hienosti suunniteltu, eikö totta.
Eipä onnistunut. Sain tiedon,että aikavaraus pitää tehdä henkilökohtaisesti tai puhelimelle. Näin, vaikka olin vuosia käynyt samoissa kokeissa ja tilannut ajan aina samalta tutulta ”omahoitajalta”. Hoitaja sano että sääntö ei salli sähköpostin käyttoä ajanvarauksessa.
Tilasin siis Suomeen palattuani ajan puhelimitse,odottelin kotona toista viikkoa ja siirsin sukulaisvierailun parempaan ajankohtaan.
Mutta kaikkihan tehtiin sääntöjä noudattaen.
”Sähköpostista olen pitkälti samaa mieltä. Sen käyttö potilasasioissa taas on eksplisiittisesti kielletty useissa paikoissa.”
helsingin kaupungilla on käytössä e-asiointi,Kirjautumaan pääsee pankkitunnuksilla
Ongelma on vain , että lääkärit käyttävät sitä harvoin ja rajoitetusti.
Voi olla, että se johtuu asiakaskunnasta , joka on useimmiten sen ikäistä ettei ole tietokonetta eikä taitoa.
Lääkärit turvautuvat useammin puhelinkontaktiin ,ei sekään huono ole , siinä saa lisäinfoa ,mutta e-mail olisi toimivampi useamminuseimmissa tapauksissa
Sähköinen reseptikin on helpottanut asiointia, enää ei tarvitse kantaa mukana reseptejä ja matkoilla voi pistäytyä lähimpään apteekkiin esim matkoilla.
Myöskin reseptitilanteen voi tarkistaa nopsaan järjestelmästä.
Jälleen kerran todella hyvä kirjoitus. Vertailu Verohallintoon oli tervetullut. Olen itse ihaillut, miten verottaja pystyi parin vuoden sisällä sellaiseen muutokseen, johon saman kokoiset yritykset tuskin pystyvät.
Sähköpostikommenttisi:”Olisi kätevää korvata joitain lääkärissä käyntejä sähköpostilla. Sekä potilaan että lääkärin aikaa säästyisi.” ei ole täysin perusteltu, sillä sähköposti on melkein kuin kirjoittaisit yleisönosastoon. Ei ole kuitenkaan kovin vaikeaa synnyttää ”suljettua sähköpostia”, johon kirjaudutaan esim. pankkitunnuksilla. Oulussa tällainen on käytössä.
Se, että lääkärit eivät vastaile Suomi24 palstalla edes räikeimpiin epätotuuksiin lääkäreinä, on ymmärrettävää.
Eivät he niitä tietoja saa elleivät osallistu hoitoon. Käyttöä seurataan (tai pitäisi seurata) ja perusteeton käyttö on henkilörekisteririkkomus, josta voi päästä max kolmeksi kuukaudeksi lukemaan tiilenpäiden terveystietoja. Tällainen seuranta on paljon helpompi toteuttaa kuin miettiä että onko se teholla makaava tajuton antanut oikeuden kertoa lääkeyliherkkyyksistään.
Jos se on vaikeaa, niin teet sitä luultavasti väärin. En usko, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on ollenkaan niin vaikeaa, kuin annetaan ymmärtää. Tarvitaan vain oikeat henkilöt riittävillä valtuuksilla. Oma kontribuutioni olkoon ensimmäinen ehdotus: kolme plus yksi henkilöä riittää.
Sote on yhteiskunnan tärkeimpiä toimintoja ja näkökulma kokonaisuuteen tulisi siksi olla ennenkaikkea yhteiskunnallinen. Tarvitaan henkilö, jolla on monipuolista yhteiskunnallista huippuosamista sekä tunnustettu poliittinen asema. Tämän pestin hoitakoot Osmo Soininvaara.
Substanssiosaamiseen sopii parhaiten kansainvälisesti meritoitunut rohkea uudistaja, joka ei pelkää olla kriittinen myös omaa ammattikuntaa kohtaan. Kokemus alan kehityksestä on vertaansa vailla. Tarvitaan terveydenhuollon kumartelematon visionääri ja johtaja. Sormeni osoittaa emeritusprofessori Martti Kekomäkeä.
Kolmas osaamisalue kattaa suuren osan niistä muutoksista, jotka ovat myllertäneet toimialaa. Yhdistän sen kummemmin pohtimatta tietoteknisen kehityksen ja informaatioteknologian uudet mahdollisuudet. Reipas ja innostunut kaveri on osoittanut laaja-alaista ymmärrystä tulevaisuuden inhimillisteknisistä suuntalinjoista. Jyrki Kasvi ratkaiskoot myös yksityisyyteen liittyvät pulmat.
Valtava lobbareiden ja median paine kanavoidaan viestinnän ammattilaiselle. Hän toimii myös aktiivisesti ryhmässä, joskaan äänivaltaa ei voi neljännelle antaa. Hänen tehtävänään on taata työrauha ja sen Kirsi Piha hoitaakin mallikkaasti.
Nelikolle taataan rajoittamattomat resurssit ja aikaa käyttäkööt niin paljon kuin tarpeelliseksi katsovat. Esitys hyväksytettäkööt eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä. Oikeusoppineet nyt naputtavat aina; he sopikoot nelikon yhteisen patsashankkeen juridisen puolen – malli otettakoon Vapaudenpatsaasta.
Tuo kyselyasia on helppo hoitaa sillä, että jokainen henkilötiedollisten tietojen katsoja jättää puumerkkinsä (tunniste, asema) ja perusteen tietojen katselussa, ja että potilaalla on helppo pääsy näiden lokitietojen pariin.
Ensiapuhenkilökunta varmasti katsoo tajuttoman potilaan terveystietoja, mutta se on aika legitiimi syy sekä potilaan että henkilökunnan turvallisuuden kannalta. Sen sijaan jos neuvolan työntekijä katsoo uuden heilakandidaattinsa tietoja, se ei ole kovin legitiimi syy.
Tässä ei pitäisi olla mitään uutta, koska tuollainen järjestelmä ilman muuta kerää lokia. Olennaista on vain järjestää potilaalle helppo mahdollisuus tarkastaa nämä tiedot ilman viranomaisille kirjelmöintiä.
Keskitetty järjestelmä siis tarjoaa näiltä osiltaan jopa parannuksen nykyiseen yksityisyyden suojaan.
= = =
Sen sijaan arkistossa on kyllä se merkittävä vika, että nykyisellä tavalla kaavailtuna potilas ei voi jättäytyä siitä ulos, vaikka haluaisi. Se on ymmärrettävää, että jos hoitoa teettää julkisilla varoilla (julkinen palveluntarjoaja tai Kela-korvaus), niin silloin julkinen puoli saa arkistoida tiedot. Potilaalle pitäisi kuitenkin jättää mahdollisuus käydä lääkärissä jälkiä jättämättä, jos potilas niin haluaa.
Samalla arkisto muuten rajoittaa lääkärin oikeutta ammattinsa harjoittamiseen, jos kaikki potilastiedot ja lääkitykset pitää toimittaa arkistoon. Ammatinharjoittaminen onnistuu vain, jos on käytössä oikeat ohjelmistot ja lisenssit, jotka eivät suinkaan ole ilmaisia. (Epäluuloinen ihminen väittäisi, että nykyinen järjestely KanTa:n ja eReseptin kera on isojen toimijoiden salaliitto pieniä toimijoita vastaan.)
Toinen haaste KanTa:ssa on se, että sitä ylläpitää Kela. Se ei oikein tunnu hyvältä ajatukselta, kun sama taho myös käsittelee kansalaisten etuuksia laajassa mitassa. Nimenomaan Kelalla ei pitäisi olla mitään pääsyä kansalaisten yksilöityyn sairaushistoriaan, vaan etuuskäsittely pitäisi tehdä puolueettomien tahojen lausuntojen perusteella.
En väitä, että Kela käyttäisi arkistoa väärin, mutta jostain syystä valtioonkin liittyy vallan kolmijako-oppi, vaikka ei kukaan tietenkään väitä hallituksen muuten käyttävän valtaansa väärin…
Olet oikeilla jäljillä. Yksi iso ongelma on tietosuojalainsäädäntö ja eräät sen tulkinnat terveydenhoidossa. Asia on tärkeä, mutta nyt ollaan menty aika pahasti överiksi. Niin pahasti, että se vaarantaa jo potilasturvallisuuden.
Tunnustan, olen vuosien varrella useita kertoja käynyt lääkärillä sähköpostitse. Jonkun kerran olen hoitanut koko tapauksen alusta loppuun sähköpostilla, pari kertaa sähköpostin ja puhelimen yhdistelmällä. Näissä tilanteessa on kuitenkin ollut erityisjärjestely tutun lääkärin kanssa.
Labratuloksia olen saanut suojaamattomalla sähköpostilla ihan kaupallisesti maksetulta ei-tutulta lääkäriltä matkustustilanteissa. Samoin olen jonkun kerran kysynyt asiantuntijalta neuvoa ihan suojaamattomalla sähköpostilla.
Minusta tässä kohdassa potilas voisi tehdä informoidun päätöksen haluamansa tietoturvan tasosta. Jos minulla on esimerkiksi hengitystieinfektio mahdollisine liitännäisvaivoineen, sekä vaivan että labratuloksen saa vaikka painaa Hesariin minun puolestani. Jos taas minulla on jokin vähemmän julkiseksi tarkoitettu vaiva, tilanne voi olla eri.
Olennaista on se, että minä päätän haluamani kompromissin turvallisuuden ja mukavuuden välillä.
Ihanan optimistista ajatella, että kyse olisi sote-järjestelmän huolenpidosta vähäosaisia kohtaan eikä lääkärikunnan omasta tienestiensä maksimoimisesta:
”Koska osa potilaista ei tästä selviäisi, yleisenä käytäntönä on ollut, ettei laboratorio kerro testin tulosta potilaalle, vaan potilaan on testin jälkeen käytävä lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Tämä merkitsee noin puolta miljoonaa jokseenkin turhaa käyntiä vuodessa.”
Tämä pelkästään on vähintään 30M tulonsiirto lääkäriasemille 80e/käynti ka-arviohinnalla; kymmeniä miljoonia joka tapauksessa vaikka kaikki olisi julkisella puolella ja pienpalkkaisia.
Helsingissä onneksi sähköinen asiointipalvelu on yleistymässä, ja terveyspuoli on keksinyt sekä tekstiviestin että webbipalvelut. Esimerkiksi omahoitotarvikkeiden jakeluun voi tehdä tilaukset netissä, mikä vähentää puhelimessa kökkimistä.
Arvauksesi hoidettavan väestön tyypillisestä jakaumasta pitänee paikkansa. Ainakin kaupungin labran väki jossain vaiheessa pahoitteli sitä, ettei muistanut tarjota sähköistä vaihtoehtoa tuloksille, ”kun eivät nämä meidän vakioasiakkaamme sitä niin paljon käytä”.
Toisaalta vanhusväestössäkin on ihan eri tilanne, jos vanhus on 75-vuotias työelämässään tietokonetta käyttänyt henkilö tai 85-vuotias entinen keittiöapulainen. Omasta tuttavapiiristäni löytyy nettiä käyttävä yli 90-vuotias henkilö, joka tuskin on ainoa laatuaan. Vanhusväestön netinkäyttö tulee lisääntymään huomattavasti tulevina vuosina.
Puhelimella soittamiseen perustuva systeemi on kerrassaan viheliäinen niiden työssäkäyvien kannalta, jotka eivät voi olla koko ajan vastaamassa puhelimeen. Sama koskee takaisinsoittojärjestelmiä. Silloin, kun asia on yksinkertainen (esimerkiksi jokin tutkimustulos), potilaan pitäisi voida valita kirjallinen kommunikaatiotapa.
Hyvä kirjoitus. Lisäksi täytyy kyllä todeta, että esittämälläsi tavalla kyllä usein toimitaankin. Labratulokset saa kännykkään ja puhelinkonsultaatioita harrastetaan kyllä nykyisinkin paljon. Myös ainakin oman kuntani terveyskeskus toimii hyvin joustavasti ja innovatiivisesti. Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat kyllä Suomessa fiasko, paljon turhaa rahaa on mennyt it-yrityksille. Vika on ehkä ollut enemmän tilaajapuolen osaamattomuudessa.
Tiedän tapauksen, jossa henkilö söi nielun takaisinvirrtauksen takia Somacia, joka happosalpaaja. Sitten hän havahtui tietoon, että hapottomassa mahassa syntyy asetaldehydiä, joka aiheuttaa syöpää.
Hän luki lääkkeen tiedot ja huomasi, että hänellä oli kärsinyt suuresta osasta sen sivuvaikutuksista: iho-oireita ja ihon kuivumista, valtavaa hikoilua pienestäkin liikunnasta ilman rasittumista, silmien kuivumista jne.
Usean lääkärikäynnin tuloksena Somacia ei oltu lopetettu, vaan määrättiin antihistamiinia ja silmätippoja. Lääkärillä jos olisi ollut Oden mainitsema skannaus, niin olisi säästytty monelta murheelta ja tuskalta.
p.s. On käsittämätöntä, että maassa, jossa nuuskakin on kielletty saa käyttää happosalpaajia. Katsokaapa sivuvaikutuksia:
http://tinyurl.com/oqj8ofg
OS: Arkaluonteisia terveystietoja ei kukaan halua levitellä ympäriinsä, mutta potilaan ei ole hyvä salata hoitavalta lääkäriltä oikeastaan mitään.
Ethän kuitenkaan tarkoita tällä myös työterveyshoidon lääkäreitä. Itse en haluaisi että myös työterveyshoito saisi tietää mahd. sairauksistani.
Noin sinisilmäisesti terveystietoihinsa voi suhtautua vain ihminen, joka ei ole paljon sairastanut tai ei ole lukenut itsestään kirjoitettuja tietoa.
Vaikka suurin osa terveydenhoidosta on erinomaista, laadukasta,hyvää tai kelvollista, ihan noin luottavainen ei pidä missään tapauksessa olla.
Kirjausten laatu vaihtelee. Hyvin tavallista on, että kirjauksista jää oleellista tietoa pois, tai asioita on ilmaistu ylimalkaisesti. Nämä jättävät lukijan – siis sen seuraavan hoitavan henkilön- väärään käsitykseen terveydentilasta.
Sen lisäksi kirjataan paljon suoranaista virhetietoa. Joskus lääkärit ottavat vastaan monta potilasta peräkkäin ja tekevät muistiinpanot kaikista yhtä aikaa jälkeenpäin. Siellä sitten voi vasen jalka muuttua oikeaksi, ja tulee monenlaista epätarkkuutta, virhetietoa matkaan. Joskus sanellun tekstin konekirjoittaja vetää mutkat suoriksi ja korvaa epäselvän sanan sillä, jonka itse tuntee – jopa diagnoosi voi tällöin vaihtua.
Näiden lisäksi lääketieteen luonteeseen kuuluvat ”valistuneet arvaukset”. Terveyskeskuslääkärin koulutus ei kata kaikkia sairauksia. Tavallista on, että osa lääkäreistä siirtää ne potilaat, joiden oireet eivät mahdu hänen tietämykseensä, mappi ööhön, sen sijaan, että antaisi lähetteen eteenpäin. Papereihin tulee silloin väärä merkintä.
Hoitovirheitä tapahtuu yleensä silloin, kun lääkäri sivuuttaa osan kerrotuista oireista. Silloinkin papereihin kirjataan väärää tietoa, väärä diagnoosi, väärät lääkkeet.
Soininvaara kantaa huolta siitä, ottaako potilas itse vastuun, jos lääkäri ei tiedä kaikkea. Potilas on suuremmassa hengenvaarassa, jos virheelliset tiedot leviävät kaikkialle ja niitä pidetään totena. Ja: virhetiedot ovat paljon tavallisempia kuin kukaan haluaisi uskoa.
On siis aivan ehdottomasti tehtävä hyvin yksinkertaiseksi ja helpoksi se, että jokainen potilas voi itse päättää, mitkä kirjaukset näkyvät ja millä hoitotaholla, jotta vain oikeat tiedot kulkevat eteenpäin.
On myös mahdollistettava tilanne, jossa potilas voi hakea toisen mielipiteen (second opinion) ilman aiempien lääkärikäyntien painolastia. Useampi silmäpari näkee yleensä enemmän, samoin eri näkökohdista samaa asiaa tarkastelevat.
Jos mikä tiedonkulku on suojattava ja annettava yksin kansalaisten haltuun ja päätettäväksi, se on juuri nimenomaan henkilökohtaisest terveystiedot.
Hyvä kommentti. Valitettavasti ”järjestelmä” sallii peukuttaa vain kerran. Olen tyytyväinen, ettei lääkkeen hankinta ole kiinni siitä, että löytää arkistoistaan A4-reseptin.
”Peuklutelkaa. Sen ootte velkaa…” (Kliff Rikhart)
”Olisi kätevää korvata joitain lääkärissä käyntejä sähköpostilla. Sekä potilaan että lääkärin aikaa säästyisi. Potilasturvallisuus voi jopa parantua, koska jos nettikysymykseen ei vastaa lääkäri, siihen vastaa joku Suomi24-palstalla.”
Sähköpostit kulkevat verkossa täysin suojaamattomana. En tiedä, kuinka todellinen on riski niiden päätymisestä sivullisten lukemaksi, mutta tietoturvallisuuden kannalta sähköposti on huono vaihtoehto.
Viestien salaamattomuutta suurempi riski on keskustelun osapuolten henkilöllisyyden todentamattomuus. Sähköpostin oletetaan tulevan siltä, jonka nimissä se on lähetetty. Kuka tahansa voi kuitenkin lähettää kenen tahansa nimissä sähköpostia. Lähettäjän kenttäänkin saa käsittääkseni laitettua mitä vaan haluaa. Lääkäri ei siis voi automaattisesti olettaa, että viesti tulee siltä, joka on merkitty lähettäjäksi. Eikä asiakas voi automaattisesti olettaa, että lääkärin nimissä tullut sähköposti on todellakin lääkäriltä ja että siihen kannattaa vastata – tai klikata viestissä olevaa linkkiä. Sähköpostin käyttöön siis liittyy suuret väärinkäytön mahdollisuudet.
Sähköpostin puutteet eivät ole mitenkään väistämättömiä ja niiden paikkaamiseksi on tekniikoita. Niitä ei kuitenkaan käytetätä laajalti. Käytännössä pankkitunnuksilla todennettu henkilöllisyys ja TLS-salauksella suojattu sivusto lienee parempi ratkaisu. Palveluun saapuneesta viestistä voitaisiin ilmoittaa sähköpostitse tai tekstiviestillä – viestin sisältöä paljastamatta.
Nettikeskustelut ovat tavallaan asia erikseen, koska niiden motivaationa saattaa olla anonyyminä pysyminen tai se, että ei haluta vaivata lääkäriä pienellä, mahdollisesti täysin turhalla asialla. Luulen, että heille on olemassa Suomi24-palstaa parempia palveluita, joissa lääkärit vastaavat anonyymisti esitettyihin kysymyksiin. Toisin kuin henkilökohtaisessa sähköpostiviestinnässä, vastaukset voivat hyödyttää muitakin kuin kysyjää.
Olen itsekin miettinyt terveystietojen avaamista tutkimusaineistoksi, ja siitä seuraavia yksityisyyden ongelmia. ”Kaikki kaikille avoimeksi” ei ole tällä hetkellä hyväksyttävä vastaus. Nykyisin lääkärille menevä olettaa terveysongelmansa pysyvän mahdollisimman yksityisenä. Jos näin ei olisi, lääkärille ei ehkä mentäisi tutkittavaksi yhtä auliisti. Tulisi miettiä ennen yhteydenottoa, onko valmis sisällyttämään asian potentiaalisesti kaikille avoimeen tietokantaan – jossa kirjaus säilyy koko loppuelämän.
Parempi kuin syyllistää niitä, jotka haluavat säilyttää ainakin joitakin terveystietojaan yksityisenä, olisi miettiä, kuinka tietojärjestelmistä voisi louhia tietoja minimoiden siitä yksityisyydelle aiheutuvat haitat. Oikeudet kaikkien tietojen katsomiseen tulisi olla ainoastaan niillä, joille se on aivan välttämätöntä – ja siitä pitää jäädä jäljet tietokantaan, jotta sen käyttö olisi vastuullista ja valvottua. Tietojärjestelmän tietojen käyttö tutkimuksen tekemiseen tulisi kuitenkin avata mahdollisimman monille – ei ainoastaan lääkärin virassa oleville.
Ehkä tutkijoille voisi joko tuottaa erillisen tietokannan, joka olisi puhdistettu henkilöiden yksilöimiseen tarvittavista tiedoista – niin hyvin kuin se olisi mahdollista. Tai ehkä voisi luoda tietojärjestelmään sellaisia näkymiä, joka mahdollistavat yleisten korrelaatioiden löytämisen, mutta ei yksittäisten asiakkaiden tietojen selaamista. Käyttäjä voisi tiedustella koneelta, onko esimerkiksi korrelaatiota löydettävissä aikuistyypin diabeteksen ja peräpukamien välillä, ja kone voisi vastata aineiston perusteella – antamatta kenenkään henkilön tietuetta suoraan tutkijan luettavaksi.
Yksityisyyden ja tieteen vastakkainasettelun sijasta olisi toivottavaa etsiä niitä teknologisia (ja lainopillisia) innovaatioita, joilla voidaan avata terveydenhuollon keräämää tietoa tutkimuskäyttöön – ihmisten yksityisyyttä uhraamatta.
Lainsäädännön lisäksi tuota kunta(!)palveluiden sähköistämistä hankaloittaa yhteisten ratkaisujen ja ERITOTEN kansallisten e-palveluiden kehittymisen hitaus.
Poliisilla on nettipoliisinsa, verohallintoja on suomessa yksi ja en ole aikoihin asioinut oman kunnan pankkitoimihenkilön kanssa: vimeksi se istui Jyväskylässä. SoTe:a piinaa kuntarajat, kun s24 ym. kaataa niitä. Enkä tässä tarkoita kuntien yhdistämistarvetta.
Pitäisi olla joku labra@suomi.fi / terveyskeskus.suomi.fi tyyppinen ratkaisu. Sähköposti-tekniikan mahd ongelmat ilmenee lähinnä kunta ja henkilösidonnaisessa Matti.h.Meikalainen@Kankaanpaanterveyskeskus.fi ratkaisussa.
Itse asiassa, kun mietin niin kaikki Osmon esittämät ongelmat on teknisesti ratkaistu, noita potilastietojen yksityisyyden suojaa lukuunottamatta.
Kysymys on enemmän siitä, onko potilailla valmiuksia käyttää uusia systeemejä ?
Näiden uudistusten hyöty näkyy vasta vuosien kuluttua, vasta kun vanhimmat potilasryhmät ovat menneet majan majoille
Osmon paras oivallus blogissa on se, että mm terveydenhoidossa kaikki säännöt huomioivat tilanteen, jossa potilaalla on esim. kuppa. Tällöin on ymmärrettävää, ettei tietoja sairaudesta haluta toimittaa sellaisella menetelmällä, joka on mahdollista hakkeroida.
Säännöt eivät kuitenkaan huomioi sitä, että ylivoimaisesti suurin osa sairauksista on ns normaaleja. Tällöin sekä potilaalle että hoitohenklilökunnalle on suurin piirtein samantekevää, leviääkö tieto potilaan flunssasta vai ei.
Laajemmin ajatellen kukaan sääntöjen vaatijoista tai laatijoista ei näytä huomioivan säännöstä aiheutuvia epäsuoria kustannuksia. Voisiko Osmo kertoa, kenen tulisi huomioida yhteiskunnalle tarpeettomista säännöistä tai rajoituksista aiheutuvat epäsuorat kustannukset. Kuvaako nykyinen rajoittava menetelmä eduskuntamme kyvyttömyyttä ajatella?
En muista, että lääkärikäynnillä olisi kovin usein henkkareita kysytty puolin tai toisin.
Joskus ennen vanhaan. Ei ole konekirjoittajia enää…
Kyllä salaukset ovat kehittyneet niin paljon, että yksityisyydessä ei ole ongelmia – jos järjestelmiä vain halutaan ottaa käyttöön.
Tosin NSAn mentävä aukko niissä kaikissa (kaupallisissa) menetelmissä on, mutta tuskin tiedustelijat tavallisen pulliaisen terveydestä ovat kiinnostuneita.
Yhden palveluntuottajan kannalta joo, mutta loppukäyttäjälle on rasittavaa kun näitä erillispalveluita on paljon, ja on aika tehotonta kun jokainen toimija rakentaa itselleen oman sähköpostin korvikkeen.
Toisekseen, tekniset valmiudet yksityiseen sähköpostiviestintään ovat paljon pidemmällä kuin yleensä ajatellaan. VRK:n palvelusta voi käydä lataamassa varmenteet (salaus ja allekirjoitus) ja kaupasta saa kortinlukijan. Ainakin viimeeksi toimi sähköpostiohjelmassa kun kokeilin.
Käyttäjät varmasti hankkisivat tarvittavat salaus- ja tunnistuskilkkeet hyvinkin nopeasti jos viranomaisten kanssa voisi sen jälkeen asioida normaaliin tapaan sähköpostitse.
Vai että ’normaaleja’ sairauksia…
Ja kyllä potilaan flunssa kiinnostaa, erityisesti silloin, kun esim. työterveyshuollon asiakkaalla sitä ei ole eikä työnantajan sitä tarvitse tietää 😉
Suomessa terveydenhuollon tietojärjestelmien toimittajat ovat osoittautuneet järjestään niin epäluotettaviksi, että vain pitkin hampain suostun omat (sinänsä varsin yllätyksettömät ja tavanomaiset) terveystietoni näihin järjestelmiin luovuttamaan.
Todennäköisesti nämä rekisterit ovat selväkielisinä jossain tietokantapalvelimilla, vain yhteydet on suojattu, ei itse sisältöjä. Varsin vähäinen huolimattomuus (jonka ehkäisemiseen kriittisissä kohdissa toki varmasti panostetaan) voi johtaa siihen, että miljoonien ihmisten potilastiedot pääsevät vääriin käsiin. (Jo esimerkiksi humpuukiterveystuotteiden valmistajat hyötyisivät näistä tiedoista suunnattomasti, ja paljon katalampiakin skenaarioita on helppo keksiä.) Fiksummassa järjestelmässä sisältö itsessään olisi salattu jollain edistyneellä salausmenetelmällä, jossa vain valtuutetuilla terveydenhuollon ammattilaisilla olisi purkuavaimet tähän tietoon. Järjestelmä olisi mahdollista tehdä hyvinkin läpinäkyväksi sekä terveydenhuollon että asiakaskunnan kannalta.
Mutta niin kauan kuin julkisten tietojärjestelmien hankintaproseduurit ovat samaa vanhaa pään takomista seinään, mitään kovin edistyksellistä lienee turha toivoa.
Taannoin minulla oli työterveyshuolto Mehiläisessä. Siellä kun käy labrassa, niin tulokset näkee https://oma.mehilainen.fi/ -sivustolta. Sieltä voi sitten miettiä, josko arvot ovat paljon yli/ali suositusten.
Miksei tämmöistä muka ole terveyskeskuksissa? Ei luulisi olevan iso homma häkätä.
Tämä on siis kai joku työterveydenhuollon, työsuhdekäytäntöjen tai vakuutusoikeuden erikoistapauskieroutuma jota tavallinen valkokaulustoimistotyöläinen ei tajua…?
Eli korvaukset menee ja kenkää tulee jos on vääriä sairauksia. Vai onko kyse sitten päihteiden käytöstä tms?
Jos asiakas saa itse määrätä, mitkä tiedot näkyvät kenellekin, se ei lisää kustannuksia yhtään mitenkään. Virheellisten tietojen tai kokonaan kirjaamatta jääneiden tietojen takia tämä on välttämätöntä. Ne aiheuttavat pahaa jälkeä.
Odottelen tässä kyllä sitä, että ensimmäinen yliutelias poliisi pääsisi lukemaan tiilenpäitä. Ei ole näköpiirissä, vaikka henkilörekisteririkkomuset ja vuodot näyttävät olevan aika tavallisia poliisiorganisaatioissa, eikä järjestelmien tietosuoja ole tyydyttävällä tasolla.
En haluaisi olla veronmaksajan ominaisuudessa rahoittamassa tuollaisella filosofialla toteutettavaa järjestelmää, enkä kyllä potilaankaan ominaisuudessa.
Kyllä on terveyskeskuksissakin näoin toimitaan, ainakin Tampereen seudulla.
Olen myös miettinyt ja läheltä seurannut miksi lääkärit suhtautuvat negatiivisesti joihinkin terveydenhuollon it-järjestelmiin ja ovatp Kotkan seudulla tehneet valituksiakin niistä. Syy lienee se, että ne ja niiden käyttöliittymät ovat yksinkertaisesti huonoja. Jos jonkin olennaisen tiedon kaivaminen on 13 hiiren klikkauksen takana, niin jotain mätää on järjestelmässä. Lääkäreillä vain on niin hyvä itsetunto ja ammatti-identiteetti, että he kehtaavat valittaa näistä asioista. Kun tavallinen toimistohiiri pelkää, että häntä pidetään tyhmänä.
Ei tietenkään päihteiden käytöstä. Kenkää tulee jos on vääriä sairauksia. Eikä tietysti sitten enää töitä saa muualtakaan.
Meillä oli jo palikat tuohon, mutta päätimme itse olla käyttämättä niitä. Sen sijaan suosimme pankkien puolivillaisia ratkaisuja. Kannattaa muistaa, minkälainen fiasko oli esimerkiksi sähköisen äänestyksen kokeilumme.
Sähköpostilla?
Olenko ainoa, jota häiritsee ylipäätään minkään henkilökohtaisen / olennaisen tiedon luovuttaminen julkiseksi ilmaisaineistoksi Googlelle tms. postipalvelulle?
Diagnoosesitani nyt puhumattakaan…
`snip
Viimeksi tänään joku sähköistä tunnistautumista kehittänyt – ja sitä Viroonkin viemässä ollut – kertoi radiossa, että järjestelmän käyttöönottoa harkitaan uudelleen meilläkin nyt, kun nähdään, miten hyvin se pelaa Virossa.
Siellä ne teksteissä samat virheet kummittelevat edelleen, ei ne sieltä mihinkään ole hävinneet. Nykyään virhekirjausten teko on osittain siirretty saneluroboteille, jotka siis eivät myöskään toimi kunnolla.
`snip
Aivan.
Mikä mahtaa näiden Osmon mainitsemien esimerkkien takia hukkaantuvien summien suhde niihin, jotka hukkaantuvat tilaaja-osaamattomuuteen?
Olisiko mahdollista, että siinä hukkaantuu eniten?
Sen leikkaamminen ei osu kansalaisiin.
Valtion tilintarkastajilta tämä säästökohde ei jää huomaamatta.
Siksipä voi kysyä, mitä sille tilaaja-osaamattomuudelle voidaan tehdä ja milloin sille on tarkoitus tehdä jotakin?
Sitähän on valitettu vuodesta toiseen jo ennen EU-ajan kilpailuvelvoitteita.
Ennen EU:ta se kyllä oli pikemminkin maantapa-tekosyy, johon ei todellisuudessa kukaan edes aikonut puuttua. ”Vanhaa korjatessa” tai muuten julkiselle tilaajalle toimitettaessa yllätykset ja ”yllätykset” – siis ylitykset – kuuluivat asiaan.. Niin asiaa ainakin minulle selitettiin.
@asioita läheltä seurannut:
Yhdyn jokaiseen sanaasi!
Sairauskertomus ei todellakaan ole mikään johdonmukainen ja kattava kertomus juuri mistään eikä sellaisenaan riittävä hoidon pohjaksi. Se on kasa kirjavia kirjauksia, joiden oikeellisuuden (tapahtumien osalta) voi varmistaa vain potilas itse (jos on pitänyt niistä itse kirjaa ja säilyttänyt dokumentit). Ja siitä puuttuvien tietojen täydentämisestäkin täytyy potilaan huolehtia itse.
Mistäkö tiedän?
Pyydän nykyisin itselleni kopion. Ja pidän itse kirjaa.
Tiedän toisia, jotka tekevät samoin, muutamasta hoitovirheestä oppineena.
Pelkään, mitä tapahtuu, jos sairauskertomustietoa sovelletaan hoitooni ilman omaa kontrolliani.
Olen nähnyt mihin se vanhusteni kohdalla johti.
Palstan innoittamana kävin katsomassa mitä omapörriäiseeni on kirjoitettu. Ensimmäinen käyttökerta. Olihan siellä yksi käyntini (ja lääkemääräykset) työterveyslääkärillä vuodelta 2010 🙂 ja sikapiikkirokotukset. Edelliset merkinnät olivatkin olleet vuonna 1997 ja ne on pyyhitty 10 vuoden jälkeen. Mainittakoon, että tuon 2010 käynnin aikana lääkärieukko oli hieman tuohtunut kun joutui naputtelemaan kaikki pohjatiedot uudestaan.
Negatiivista on, että jokainen käyttökerta pitää hoitaa pankkitunnuksilla. Omaa käyttäjätunnusta-salasanaa ei voi tehdä. Jos vierailette, niin samalla kannattaa poistaa kaikki oletuksena olevat spämmäys-vaihtoehdot.
OK, nämä on joillain aloilla varmaan itsestäänselvyyksiä mutta ei vaan auennut minulle.
’Kannattaa muistaa, minkälainen fiasko oli esimerkiksi sähköisen äänestyksen kokeilumme.’ (Kalle)
Uutta fiaskoa valmistellaan juuri. Päästään vielä uusimaan koko maan vaalit eikä vain paria kuntaa.
Emme tietenkään voi vaatia julkisessa terveydenhoidossa teknologian käyttöä.
Se ei ole relevantti peruste että muualla taloudessa yritykset ovat kehittäneet innovatiivisia digitaalisia ratkaisuja teknologian siihen antaessa myöten! 🙂
Siitä että joku tekee Googlen kanssa sopimuksen jossa luovuttaa sähköpostiviestiensä sisällön vapaaseen käyttöön ja sitten vielä varta vasten tilaa diagnoosinsa Googlen louhittavaksi ei voi päätellä että sähköposti on yleisesti ottaen huono väline luottamukselliseen viestintään.
Vakuutusyhtiöille tämä tarjoaisi mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Vakuutuslääkärit voisivat tarkistaa vakuutuksenottajan sairashistorian, vanhempien ja sisarusten sairaudet, mahdollisia viitteitä päihdekäytöstä yms. Näiden perusteella voitaisiin määritellä vakuutuksen hinta.
”Semi-julkista” sairashistoriaa voisi miettiä muutenkin laajennettavaksi. Esimerkiksi yhden illan juttujen yhteydessä, olisi näppärää, jos voisi tarkistaa tekstiviestillä kumppanin mahdolliset sukupuolitaudit.
Vakuutusyhtiöiltä voi toki kieltää tiettyjen muuttujien käytön preemiota laskettaessa.
Muutenkin nämä yhtiöt harvemmin voivat käyttää yksilötasoisia tietoja hinnoittelussa, ongelmatilanteessa vakuutusta ei vain myönnetä. Useissa tapauksissa ei ole järkevää myydä korkeamman riskin tapaukselle kalliimpaan hintaan vaan jättää myymättä kokonaan.
Tämä olisi korvaustapauksissa selvä edistysaskel, nykyisinhän vakuutuslääkärit ratkaisevat korvaustapaukset ilmeisesti kruunaa ja klaavaa heittämällä, papereihin katsomatta. 😉
Ei ehkä kenkää, mutta lisää savustusta ja rähjäämistä jotta ymmärtäisi nuolla pomoa entistä kuuliaisemmin. Varsinkin jos lääkäriin hakeudutaan työuupumuksen yms. työpaikan ilmapiirin aiheuttamien oireiden takia.
Vaihtoehto on toki ”tatuoida” kaikille kaikki oireet ja sairaudet otsaan, vuoden päästä kukaan ei enää viitsisi kiinnostua mitä ihme vaivoja kenelläkin tutulla tai tuntemattomalla on. Pelätään että tuttavapiiri on ns. maah…sairastajakriittisiä, oman täydellisten ihmisten ryhmän sulkeutuneisuuden varjelijoita, mutta unohdetaan että lähes varmasti kaikilta niiltä löytyy jotain ihan yhtä hämäriä vaivoja.
Toki moni jäisi jatkossa ilman vakuutuksia, ja työhön palkattaisiin entistä useammin se nuori jannu jolle vakuutuksen vielä saa, jotta pakollisen työterveyshuollon kulut ei mene aina firman kassasta.
Pakolliseen työterveyshuoltoon ei kuulu sairaanhoito (paitsi työstä johtuvat sairaudet).
Ei päästä. Laista ja vaaleista tehdään arvovaltakysymys kuten Lex Karpelankin osalta nähtiin. Sitten sekä laki että saatu vaalitulos runnotaan vaikka väkisin läpi vaikka kaikki tekniset asiantuntijat ja osaavammat kansalaisjärjestöt vääntävät kuukausitolkulla kaikille rautalangasta, kuinka järjetöntä, turvatonta ja demokratianvastaista tuo on.
Viimeksi kävi tuuri siinä, että järjestelmä toimi väärin triviaalilla tavalla siten, että se voitiin selvästi todistaa. Lisäksi asiasta vastannut ministeri uskoi niin selvästi siihen, ettei järjestelmä voi toimia väärin, ettei sitä testattu kunnolla ja löydetty tuota pikkuvirhettä. Tällä kertaa testaus tehdään kunnolla ja näkyviä virheitä ei jää. Koska virhettä ei voida todistaa, järjestelmä jää käyttöön, vaikka todistustaakan tulisi todellisuudessa olla päinvastainen.
Kun saadaan käyttöön tämä ”erehtymätön” ääntenlaskujärjestelmä, joka voidaan ohjelmoida valehtelemaan ihan mitä tahansa ilman, että vilpistä jää mitään todisteita tai joka vaihtoehtoisesti rikkoo vaalisalaisuuden (tai onnistuu molemmissa), tulee kunkin kansalaisen suurella syyllä kyseenalaistaa koko järjestelmä ja sen legitimiteetti. Mutta eihän se meidän päättäjiämme kiinnosta, he Tietävät Aina Paremmin™.
Helsingissä koulutetaan Marevan-potilaat omatoimiseen annostuksen tuunaamiseen: Jos on vähän alle, lisätään viikkoannokseen puoolitablettia, jos menee yli, vähennetään puolitablettia.
Tulos tulee tekstiviestinä. JUos poikkeamaa on, viesti kehoittaa lisäämään/vähentämään annosta. Jos poikkeama on liian suuri, terveysasema ottaa yhteyttä.
THL:n antikoagulanttikoulutuiksen ohjeet löytyvät osoitteesta
http://www.slideshare.net/THLfi/thl-antikoagulaatiohoidon-potilasohjaus