(Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 5.11.2013)
Itse raporttiin pääsee tästä.
Luonnos on ollut lausunnoilla ja näyttää palanneen takaisin lähinnä kiitosten saattelemana. En löydä yhtään muutosta alkuperäiseen esitykseen, mutta asia varmistuu kokouksessa. Laitan tästä erillisen postauksen keskustelun selkeyttämiseksi.
Pysäköintipaikkojen monikäyttöisyys. Vuorottaispysäköinnillä kalliit paikat saadaan tehokkaampaan käyttöön.
Autopaikkanormien tarkistaminen. Pelisäännöt autottomien ja vähäautoisten alueiden toteuttamiseen. Itse en pidä autottomista taloista vaan haluaisin, että pysäköintipaikkoja olisi kysyntää vastaavasti ja pysäköinnin hinnan maksaisi niiden käyttäjä.
Naapurikaupunkien kanssa sovitaan työpaikkapysäköinnin periaatteista. Nythän siinä vallitsee lievä yhteismaaongelma, koska kaikkien kannattaa houkutella työpaikkoja välijllä pysäköintinormeilla, mutta kaikki joutuvat kärsimään liikenteen ruuhkautumisesta. Teollisuuskadulle kaupunki on sallinut huomattavan ylimäärän työmatkapysäköintiä, vaikka liikennemallit osoittivat autoilijoiden kokonaisuutena kärsivän tästä. Yksi työpaikkapysäköintipaikka aiheuttaa keskimäärin 27 000 investointitarpeen liikenneverkkoon.
Asukaspysäköintipaikan hinta ja alueen laajennus. Asukaspysäköintipaikan hintaa esitetään nostettavaksi vaiheittain 680 euroon vuodessa. Sulana aikana hinta olisi 40 €/kk ja marraskuusta maaliskuuhun 80 €/kk. Järjestelmä laajenee pikkuhiljaa kantakaupungin ulkopuolelle.
Minusta hinta voisi vaihdella kaupunginosittain kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi.
Yrityspysäköintitunnuksella voi jatkossa pysäköidä kaikkialla kaupungissa.
Autoilijoita aiotaan kiusata vaatimuksella, että pysäköidyn auton tulee olla liikennekäytössä. Autoa pitää myös silloin tällöin liikuttaa. (Siivous päivä kerran viikossa Tukholman malliin?)
Asunnon ja pysäköinnin hinnan erottaminen toisistaan. Tämä tehdään mahdolliseksi sillä, ettei kaikkia kaavassa merkittyjä paikkoja ole pakko toteuttaa ennen kuin joka suostuu niistä maksamaan.
Lopultakin!
Tonttikohtaisesta pysäköinnistä alueelliseen toimijaan. Ehdottoman järkevää. Saman pysäköintipaikkamäärän saa näin tehdyksi paljon halvemmalla. Enää ei törmätä tilanteeseen, ettei johonkin voi rakentaa, koska vaikka talo mahtuisi, parkkipaikat eivät mahdu.
Pysäköintimaksujen porrastus. Ratikan kiskoille tai luvatta invapaikalle pysäköinnistä esitetään 500 euron kertamaksua, jalkakäytävälle, suojatien eteen, yhteiskäyttöauton pysäköintiruutuun, tavaraliikenteen jakeluruutuun pysäköinti 250 €. Pyörätie puuttuu?
Nämä vaativat lain muutoksen.
Autojen talvisäilytys
Käyttämättömille autoille tarjotaan säilytystä Tattarisuolla ja toistaiseksi Kalasatamassa. Aurausta helpottavaa vuoropysäköintiä laajennetaan. Yritetään sopia parkkihallien kanssa järkevästä järjestelystä siirtää autoja lumiaurojen tieltä tyhjiin halleihin.
Mobiilipalveluja
Pysäköinnin maksaminen kännykällä ja älypuhelinsovellukset, jotka kertovat vapaasta hallitilasta käyttöön.
Progressiivinen hinnoittelu
Kivijalkakauppoja tuetaan hinnoittelulla, jossa niiden eteen voi pysähtyä lyhyeksi ajaksi halvalla mutta pitkään auton seisottaminen on erityisen kallista. Viime viikolla havaitsin, että tällainen hinnoittelu on Marseillen kentällä.
Liityntäpysäköinti
Tarpeellinen, mutta erittäin kallis palvelu, jolle ei oikein löydy maksajaa.
Pysäköintipolitiikka on menossa hyvään suuntaan.
Juu, kysyntäpohjainen hinnoittelu tarpeen mukaan: jos ei autoa saa pysäköityä, niin pysäköinti on liian halpaa, ja toisin päin.
Oikein hyvä linjaus pitkään rempallaan olleesta liikennepolitiikan alueesta. Kelpaa malliksi muihinkin kaupunkeihin.
Kolme keskeistä asiakokonaisuutta ( liityntäpysäköinti, alueelliset pysäköintiorganisaatiot, vuorottaispysäköinti ) näistä tuskin liikahtaa eteenpäin, jollei kaupungihallitus velvoita konsernitason jatkovalmistelua asiassa.
Liityntäpysäköinnin kehittämisessä tarvitaan selvät vastuutahot, joille varataan rahat ja määritellään vuositavoitteet. Korkeatasoinen pyöräliityntä tulisi olla keskiössä.
Alueelliset pysäköinnistä vastuulliset organisaatiot syntyvät vain tiukalla ohjauksella. Niitä tulisi saada sekä uusille että vanhoille alueille.
Vuorottaispysäköintiin saadaan vauhtia, kun alueelliset pysäköintiorganisaatiot saavat siihen valtuutuksen.
Edelleen hämmästyttää miksi invapaikan vieminen on pyhempää kuin suojatien tukkiminen. Juuri nyt olisi yksi hyvä tilaisuus luoda sitä parempaa suojatiekulttuuria ja vähentää jalankulkijoiden kuolemia.
500€ pikavoitto radalle pysäköinnistä onnistuu jo ennen lainmuutosta. HKL alkaa laskuttaa siirroista tienpitäjän ominaisuudessa.
Hienoa että lähiöiden pysäköintiä järkeistetään. Vielä kun kantakaupungin parkkipaikat saataisiin huutokaupan alle.
Mitä järkeä on vuoropysäköinnissä joka vähentää paikkoja ja samaanaikaan maksetaan korotettua pysäköintimaksua joka ei takaa edes paikkaa?
Vuoropoyusäåköinti on paikallaan, jos toivotaan, että katu aurataan joskus. Jos ei haluta lumiauran vierailevan koko talvena, katu voidaankin sulkea liikenteeltä ja jättää se kesäautojen varastointipaikaksi.
Pysäköintipolitiikkaa on varmaan hyvä kehittää vastaamaan tarpeita. Ode tosin tuntuu noukkivan maailmalta ideat, miten parkkimaksut saadaan maksimoitua.
Tilapäinen pysäköinti edelleen lienee sallittua lastaamista varten, kun tuodaan/viedään jokin painava kaluste tai esim. pesukone.
Yksi mahdollisuus helpottaa pysäköintiä ja liikennöintiä olisi palauttaa keskustan ahtaat kadut yksisuuntaisiksi.
Ei suojateiden ongelmat ole pysäköinnistä kiinni, vaan olemattomasta valvonnasta. Jos poliisi joskus viitsisi valvoa annetaanko suojateillä tietä, ja sakottaisi tai edes huomauttaisi niitä jotka eivät näin tee, alkaisi tapa korjaantua.
Aina ei voi piiloutua resurssipulan taakse.
Tästä tulee kyllä pari kysymystä mieleen:
- Onko hinta kohdallaan, jos pitää tehdä lisärajoituksia (= auton pitää olla liikennekäytössä)?
- Mikä on yrityspysäköintitunnuksen hinta? Kuka niitä saa ja miten? Tuollainen “pysäköi missä hyvänsä” ‑tunnus tuntuu aika arvokkaalta kapistukselta.
Paikat pitäisi yksinkertaisesti huutokaupata vaikka vuosittain katuosuuksittain kaikkien halukkaiden kesken. Lisäksi voisi huutokaupata nimettyjä paikkoja, niistä voi pyytää enemmän. Vielä tuo 680 €/vuosi tuntuu kovin halvalta verrattuna siihen, paljonko paikkojen tuntihinta on.
Mainioita ajatuksia. Kiinnostus keskusta-asumiseen lisääntyy. Erityisesti autoa käyttävät hyväosaiset pitävät parannuksista. Ja kysynnän myötä asuntojenkin hinta nousee.
Aina tätä samaa pesukoneen, jättitelkkarin tai arkkupakastimen kuskaamista. Tuolla ehdotetulla 250€ sakolla on myös tarkoitus edesauttaa jakeluliikenteen sujumista silleen, että kaikki saavat isokokoiset ja painavat kodinkoneet helposti ja edullisesti kotiin kuljetusliikkeiden ydinosaamista hyödyntäen.
Tuossa on paljon hyvää, kunhan taustalla on ymmärrys ettei nykyaikaista yhteiskuntaa pyöritetä ilman henkilöautoa. Plussaa on esimerkiksi kadunvarsipaikoituksen kallistuminen. Se siirtää aivan varmasti lukuisat Töölöläiset autohallit takaisin alkuperäiseen käyttöön.
Tavoitteena tulee olla asukaspysäköinin painaminen maanalle ja asiakaspysäköinnin turvaaminen kohtuuhinalla. On toivottavaa, että tulevat pysäköintihalliprojektit toteutetaan läpinäkyvästi, vaikka se tarkoittaakin ettei kaupungilla ole mahdollisuutta vetää ihan niin paljoa välistä kuin tähän asti. 😉 Asukkailla ja kaupungilla on valitettavasti intressiristiriita, jota ei tunnusteta. 🙁
Ongelma on pohjimmiltaan täysin vinoutunut rakentamisen rahoitus. Pääosa kerrostalorakentamisesta toteutetaan grynderivetoisena, jolloin rakentajan intressi ei ole tuottaa hyvää asukkaalle vaan rakennusyhtiön omistajalle.
Kalle.
Ne hallit ovat pääasiassa yksityisiä. Kaupunki ei osallistu pysäköintibisnekseen.
Muissa keskusteluissa tuotiin esille miten kahvilanpitäjä oli törmännyt byrokratiaan: Jos kahvilan edessä haluaisi parkkiruudun varata pyöräpysäköinnille kahvilan asiakkaille, ei riitä että ruutuun toisi pyörätelineen, vaan kadunreunaan pitäisi laittaa liikennemerkit “pysäköinti loppuu”, “pyöräpysäköinti”, “pysäköinti alkaa” tms. En jaksanut lukea strategiapaperia mutta onko siellä moisia pikkuongelmia viitsitty miettiä?
Otan vapauden lähettää uudestaan keväällä kirjoitamani puheenvuoron.
Silmäilin raporttia. Kirjoittajat tuntuivat olevan täysin epätietoisia siitä, millaisia polkupyöräkaupunkeja Kööpnemhamian ja Amsterdam oliva 60-luvun alussa.
Muistan oppikoulun maantiedon kirasta kuvan kymmenistä, vai sadoista pyöristä ryhmittymässä Amsterdamissa. Kööpenhaminaa parhaiten kuvaa Sergen fysiikan historian 50-luvun kuva vanhasta prof. Niels Bohrista ajamassa polkupyörällä ulsteri päällä ja salkku riippumassa tangosta.
ASUKASPYSÄKÖINTIMAKSUSTA
Motto:
”Maantieteelle emme mahda mitään, ette te emmekä me” J. V. Stalin
Keskusteluun sallittaneen myös täällä provinssissa Kirkkonummella asuvan näkökohdat. Asia pitää kerralla ja kunnolla miettiä, koska yritetään tehdä seuraavat 20 vuotta toimiva järjestelmä. Pysäköintitilanne, varsinkin eteläisissä kaupunginosissa ja Töölössä, on hankala, mutta ongelma ei ole täysin akuutti.
En oikein ymmärrä eräiden kirjoittajien Espoo-kaunaa ja kyvyttömyyttä nähdä muualta tulevien pysäköintiarvetta. Urbi ja orbi – kaupunki ja sitä ympäröivä maaseutu – tukevat ja tarvitsevat toisiaan. Itse käyn asioilla tai teatterissa kaupungissa noin viikoittain, tilanteesta ja mielialan reippaudesta riippuen joskus bussilla / junalla, joskus omalla autolla. Muistamme myös, että B‑tunnuksella ei pääse parkkeeraamaan A‑alueelle jne..
Yksi hyödyllisimpiä lukemiani kirjoja oli teos Ole totinen toveri – kaskuja kaviaarimuurin takaa. (W+G 1965). Kuvaukset sosialistisesta realismista mm. auttoivat oikealla tavalla lukemaan Talvivaara Oy:n vuosikertomuksia.
Seuraavanlainen tarina jäi mieleeni:
Politrukki oli käynyt Lännessä tekemässä poliittista valistustyötä ja meni sitten Kremliin selostamaan tuloksiaan:
- A vot , toveri Ivanov, miten agitaatiotyö onnistui?
— Huonosti, perin huonosti, toveri apulaissihteeri, selitti virkailija onnettomana. Kansalla on aivan liian hyvät olot. Eivät ole mistään sosialismista kiinnostuneita.
— No, mutta heidän pitää vaatia itselleen toiset parit kenkiä.
— Niin, mutta kun heillä on kaikilla ainakin kolmet parit.
— Tuota. Heidän tulee vaatia itselleen jokaiselle omaa keittiötä.
— Mutta kun heillä on kerrassaan kylpyhuoneetkin.
— Täytyy sitten vaatia moottoripyörää kullekin.
— Mutta kun heillä lähes kaikilla on jo oma auto.
Apulaissihteerin ilme kirkastui.
— Sittenhän heidän täytyy vaatia itselleen ilmaisia parkkipaikkoja.
Asuin Kruununhaassa vv. 1974 – 1980. Lainasin tarvittaessa autoa vanhemmiltani, ja hankin itselleni Volvo-piilofarmarin 1978. Lainasin sitä joskus tutuille tai autoin kuljetuksissa. Uskoakseni tämän punaisen pakettifarmarin muistavat ainakin ne yksitoista siihen ahtautunutta Koijärvi-liikkeen nuorta, jotka poliisi pysäytti tanssiaismatkalla. — Se oli sen ajan citycar-clubia.
Muistikuvani mukaan 1975 parkkipaikka Erottajan parkkihallissa maksoi 120 markkaa, eli nykyrahassa vajaat sata eroa kuussa. Ilmaisia parkkipaikkoja oli silloin helppo löytää Kruununhaasta, ainakin pienen kävelymatkan päässä asunnostani Oikokadulla.
Asukaspysäköintijärjestelmään siirryttiin joskus 1982, eli muutettuani perheineni Kirkkonummelle omakotitaloon. Asioita hoitaakseni kävin kaupungissa viikoittain, usein junalla, mutta myös usein autolla, riippuen tilanteesta.
Alun perin asukaspysäköintitunnuksesta perittiin, kuten muistamme, vain nimelliseksi luonnehdittava rekisteröintimaksu. Yritykset saattoivat lunastaa tietyin rajoituksin yrityspysäköintitunnuksen silloin kymmenkertaisella hinnalla eli nykyisin 300 eurolla vuodessa.
Muistikuvani ja tuttujen kanssa käytyjen keskustelujen mukaan parkkitilaa oli helppo löytää myös eteläisistä kaupunginosista ja Töölöstä 90-luvun lopulle saakka. Silloin muuten 10 vuotta vanha hyvin pidetty käytetty Opel Kadett maksoi noin 14.000 markkaa eli nykyrahassa 3.000 euroa.
Tilanne on radikaalisti muuttunut. Autot, erityisesti kohtalaisen hyväkuntoiset käytetyt autot, ovat halventuneet ja asunnot kallistuneet. Toisaalta monilla mm. opettajilla on varaa ylläpitää autoa, vaikka tarve olisikin vain hyvin ajoittainen.
Kun parkkitila on niukka hyödyke – jätän sinänsä mielenkiintoiset, mutta jotenkin ahdaskatseiset keskustelut kustannusvastaavuudesta sivuun – niin on mielekästä hinnoitella parkkitila siten, että sitä löytyy parkkipaikkaa todella tarvitseville. Ja että toisaalta kiinnostus erilaisiin autojen yhteiskäyttömuotoihin lisääntyy.
Yhteiskäyttöä on myös auton vuokraus, vaikka se on samalla liiketoimintaa. Myös auton lainaaminen tutulle perustuu vastavuoroisiin palveluksiin, sillä yksipuolinen hyvä ei kestä kauaa.
Seuraavat ajatukset perustuvat lähinnä omiin fundeerauksiini. Kaupunkisuunnitteluviraston muistio oli laaja ja seikkaperäinen, mutta suoraan sanoen vähän lattean tuntuinen.
Auto – tarkemmin sanoen itse omistettu auto – on yksi ja vain yksi keino päästä paikasta A paikkaan B. Useimmat autonomistajat, varsinkin sellaiset, jotka ovat sitä jo toisessa tai kolmannessa polvessa ymmärtävät tämän.
Pidin Osmo Soininvaaran ehdottamaa 300 euron vuosimaksua aluksi kohtuuttomana, kun katselin Kalliossa pysäköityjä vanhoja Opeleita. Kalliossa myös löytyy helposti parkkipaikka illallakin. Kun sitten katselin Bulevardille usein selvästi viikoiksi pysäköityjä Bemareita ja Volvoja, totesin että näiden omistajilla on kyllä varaa maksaa se summa ja vähän enemmänkin. Joka tapauksessa oli auto halpa tai kallis, saman tilan se vie kadulla.
Tyypillisessä yksiportaisessa töölöläistalossa on noin 35 asuntoa ja talon edessä 4–5 pysäköintipaikkaa. Ja muualla ei paikkoja juuri löydy. Ruskeasuolla parkkipaikkoja on vielä tarjolla, mutta ne saattavat täyttyä yllättävän nopeasti lähivuosina.
Kaupunkisuunnitteluviraston ehdotuksessa aivan oikein ehdotettiin, että talvella asukaspysäköintimaksu olisi korkeampi, ehdotuksen mukaan kaksinkertainen kesähintaan verrattuna. Samoin olemme samaa mieltä siitä, että asukaspysäköinnin hinta tulee suhteuttaa alueen parkkimaksuun.
Ajattelen parhaimmaksi, että määritettyyn perushintaan lisätään kesäaikana viiden ja talviaikana kymmenen tunnin parkkimaksua vastaava lisä kuukaudessa (so. 3: vyöhykkeellä 5 / 10 e ja 1‑vyöhykkeellä 20 / 40 e kk:ssa). Tämä on hyvin lähellä KSV:n ehdotusta.
Pitää miettiä, mikä on sopiva kesä- (touko — lokakuu) ja talvikauden (marras-huhtikuu) hintojen suhde. Voisi harkita myös suhdetta 1:3 tai 1:4. Perusteena on, että talvikauden lumenauraus vaatii paljon tilaa ja myös ajoittaista lumensäilytystarvetta.
Voidaan myös harkita, pitääkö vielä olla erikseen välikauden taksa (so. loka /marraskuu ja huhtikuu) näiden kahden välillä. Perusteena on lumisen kauden alkaminen vasta joulukuussa ja katujen pesu talven jäljiltä. Lienee säätöä, mutta hyvä miettiä tämäkin mahdollisuus, kun kerran asia mietitään.
Asukaspysäköintitunnuksen voi nykyään varata vähintään kuukaudeksi. Kun hintoja korotetaan, on kohtuullista, että pysäköintiajan voi laittaa alkamaan ja päättymään kesken kalenterikuukautta. Tänä vuonna kesäautolle monille sopiva käyttöaika on 25.4. – 5.11. eli vappuviikonlopusta pyhäinpäivään ja pari päivää yli kumpaankin suuntaan.
0–1 – vyöhykkeillä heinäkuussa (juhannuksesta elokuun alkuun) paikkoja riittää niin hyvin, että asukaspysäköintimaksua ei perittäisi lainkaan. Ajattelen lähinnä niitä pekkapihejä, jotka muka säästääkseen keskeyttävät maksun täksi ajaksi ja vain aiheuttavat kaupungille suuremmat hallintokustannukset.
Suhteella 1:4 0‑vyöhykkeellä perushinnaksi siis muodostuisi vuodessa 6x10 + 6x40 e = 60 + 240 e = 300 e. Jos oletushinnaksi otettaisiin kesällä 20 e, hinnaksi tulisi 360 e vuodessa ja 120 e kesäkaudelta. Ei kohtuutonta, jos autoa käyttää lähes päivittäin. (1 e/päivä, tai kesällä 34 / 67 snt / päivä).
Kimppa-auton parkkeerausta tulee yksinkertaistaa nykyisestä. Samoin on mielekästä, että asukaspysäköintitunnukseen oikeutettu voi lunastaa yksittäislippuja, jos hän tarvitsee auton parkkeerausta sanokaamme kerran kuussa. Sopiva päivähinta lienee kuukausipaikan hinta jaettuna 10:llä.
Joustavuus luonnollisesti merkitsee väärinkäyttömahdollisuuksien lisäämistä. Mutta kannattaako siitä tehdä itselleen ongelmaa? Ne todennäköisesti jäävät kohtuullisen harvoiksi eivätkä haittaa järjestelmän tarkoitusta eli pysäköintitilan saatavuuden turvaamista niitä todella tarvitseville.
Jo nykyiset säännöt edellyttävät asukaspysäköintitunnusta käyttävän auton olevan käytössä. Tätä voitaisiin tarkentaa siten, että autoa tulee siirtää parkkipaikalta toiselle katuosuudelle vähintään kerran 1–2 viikossa. Tätä on vaikea valvoa, mutta olemme yllättävän lainkuuliaista kansaa, ja oikeastaan tarkoitus onkin estää viikkojen parkkeeraukset.
Vuoropysäköinnistä en ole kovin innostunut, varsinkin jos tarkoitetaan vuorokautista vuoropysäköintiä Se tuo tarpeetonta liikennettä ja tarpeettomia kylmäkäynnistyksiä. Ehkä vuoroviikot ovat joillakin alueilla paikallaan.
Mahdollisesti haukutaan väärää puuta. Helsingissä lumi tulee yleensä ryöppynä, siinä 20 cm:ä kerrallaan (vastaa 20 mm:n sademäärää). Tämä ei ole tavatonta. Silloin vuoropysäköinti ei juuri auta. Toisaalta voi kulua kauankin ilman mitään lumisadetta. Ja silloin vuoropysäköinnillä ei voiteta mitään.
Autoilijat valittavat sitä, että näin korkeaan hintaan pitäisi sisältyä täysi palvelu eli lumen siivoaminen parkkeerattujen autojen ympäriltä. Kohtuudella voi edellyttää, että autonomistaja kolaa lumen pois oman autonsa ympäriltä. Se on nimittäin aikavaa puuhaa, ja varoakin pitää. Sitä varten taloyhtiöissä pitää olla helposti lainattavissa kola ja lumilapio.
Lumet voinee useimmiten työntää suojatien ja parkkialueen väliseen viiden metrin tilaan. Tai sitten varata (ajoittain) lumia varten 1–2 pysäköintipaikkaa kortteliväliä kohden. Aika näyttää, mikä on mielekkäintä.
Itse olen muuten ottanut tavakseni ajoittain puhdistaa lumesta muutaman parkkipaikan tuolla alhaalla olevalla yhteisellä parkkialueella. Hyvää liikuntaa ja tuo hyvän mielen.
Lopuksi yksi asia, joka helposti unohtuu: Sähkögeneraattori ei tuota energiaa, vaan ainoastaan muuntaa vesi- tai höyryturbiinilla tuotetun energian toiseen muotoon. Oma auto ei tuo riippumattomuutta; se vain muuntaa ihmiseen riippuvuuden toisista ihmisistä toiseen muotoon.
On oikeastaan täysin yhdentekevää paljonko keville pysäköinnistä sakotetaan, koska käytännössä ei juuri koskaan sakoteta. Pysäköinninvalvojat ovat kiinnostuneita ainoastaan siitä onko kiekko kääneetty oikeaan asentoon tai euro laitettu mittariin. Tähän pitäisi saada muutos.
Vuoropysäköinnistä en ole kovin innostunut, varsinkin jos tarkoitetaan vuorokautista vuoropysäköintiä Se tuo tarpeetonta liikennettä ja tarpeettomia kylmäkäynnistyksiä. Ehkä vuoroviikot ovat joillakin alueilla paikallaan.
Mahdollisesti haukutaan väärää puuta. Helsingissä lumi tulee yleensä ryöppynä, siinä 20 cm:ä kerrallaan (vastaa 20 mm:n sademäärää). Tämä ei ole tavatonta. Silloin vuoropysäköinti ei juuri auta. Toisaalta voi kulua kauankin ilman mitään lumisadetta. Ja silloin vuoropysäköinnillä ei voiteta mitään.
Vuoropysäköinti myös
veisi parkkaipaikkoja, siis aiheuttaisi ns. hyivnvointitappiota.
On myös perusteltua,m että talviaikaan so 1.11. — 30.4. kaupunki voi 1–3 päivää aiemmin imoittaa tietyn kadunpuolen sulkemisesta lumitöiden vuoksi. Kyllä autonomistajlla on myös velvollisuus seurata, mitä ulkona tapahtuu.
Muutenhan hän on vain autonsäilyttäjä.
Miksi Lapinlahdentielle tuli pysäköinnin aikarajoitus? Saatiinko sillä paljonkin vapautettua arvokasta katutilaa johonkin tärkeämpään käyttöön? Itse en ole tuota käyttöä nähnyt, sillä ko. kadunpätkä on täysin autiona 363 päivää vuodesta (jouluaattona ja pyhäinpäivänä siinä on hautausmaalla kävijöiden autoja).
Onneksi veronmaksajien kallis omaisuus on tehokäytössä!
Vuoropysäköinti olisi luonnollisesti käytäntönä kesät talvet. Eihän sitä tiedä, vaikka heinäkuussakin sataisi lunta, eikä virastopiru voi mitenkään taipua siihen, että säännöt vaihtelisivat vuodenaikojen mukaan, eihän tieliikenneasetuksesta löydy sopivia plakaattejakaan.
Tosin, jos ilmasto lämpenee sen 12 astetta joka meille on luvattu, niin palmunlehtien lakaisu tulee tietenkin helpottumaan.
Äärimmäisen oleellinen, päivän lehdessä mainittu kohta jäi alkuperäisestä listasta puuttumaan: pysäköinnin hinta porrastettaisiin sen mukaan, onko autossa kitka- vai nastarenkaat.
Tämä on ensimmäinen konkreettinen toimi, jolla tässä kaupungissa pyritään vähentämään merkittävintä yksittäistä autoilun haittavaikutusta.
Nastarenkaat raastavat katukilometriltä 1000 kiloa asvalttia vuodessa pienhiukkasiksi. Jotka kulkeutuvat jokaisen kaupunkilaisen keuhkojen sopukoihin ja aiheuttavat erittäin vakavia terveyshaittoja.
Nastarenkaiden käyttö on täysin turhaa. Kuten Oslon esimerkki osoittaa, kitkoihin siirryttäessä onnettumuudet vähenevät. Kadut suolataan jo nyt ylitehokkaasti aina kun on pienikin jäätymisvaara ja ne ovat aidosti liukkaita muutamana päivänä koko talven aikana.
Tuo “liikenenkäytössä-ehto” on aivan luonnollinen. Paikoisat on niukkuutta, ja ssikis ne tulel varta niilel, joilal tarve on todellinen. Autonpitää siis olal ainakin reisteröity käyttöön. Ja käytössä, sanokaamme vähintään kerran kahdessa viikossa.
Yrityspysääköinnin ulottaminen koko kaupungin alueelle on aika monipiippuinen homma. Kyseessähän on asukaspysäköinnin variaatio.
Huuotkaupaa en pidä milekkäänä, mm. sen takia, että jollekin, mm-. ratikkakuskille ko 680 e on korka hiona, mutta johtavalle insinöörilel halpa. Taritana myös tiettyä hintavarmuutta.
Ja huom. asukaspysäköintiotunnus ei takaa pysäköintipaikkaa.
Niin. Samahan se pätee asuntojen hintoihinkin. Joillakin alueilla on selvästi enmmän johtavia insinöörejä kuin ratikkakuskeja.
Ideana kai Soininvaaralla ja kumppaneilla ei ole ollut kerätä vähän lisää rahaa, vaan nostaa sen pysäköintitunnuksen hinta tasolle, jolla niiden menekki laskee riittävästi, että se ostettu tunnus noin suurinpiirtein sen paikan takaisi.
Kyllä se norjalaistenkin tulos toistaiseksi on ollut, että vähemmän nastarenkaita merkitsee enemmän onnettomuuksia: https://www.toi.no/getfile.php/Publikasjoner/T%C3%98I%20rapporter/2011/1145–2011/1145–2011-el.pdf
(En löytänyt nopeasti muuten selkeää vastuasta kysymykseen, oliko tuossa mukana oletettavasti lisääntyneet onnettomuudet kaupunkilaisten autoilla kaupunkialueen ulkopuolella. Veikkaisin, etteivät olleet)
Voi tietysti sitten keskustella hyötyjen ja haittojen suhteesta.
Oslon kokemusten mukaan onnettomuudet ovat lisääntyuneet lievästi, mutta kokonaisuutena hyödyt ovat olleet onnettomuuskustannuksiin nähden kymmenkertaiset. Nastat tappavat hittaasti viattomia sivullisia siirtämällä asfalttia heidän keuhkoihinsa.
Kitkoja käyttämällä hengitysilma paranee, teiden kuluminen vähenee ja meteli pienenee. Samalla myös autoilijoiden oma mukavuus paranee.
Nastoista luopuminen lisää kaikkia onnettomuuksia, myös henkilövahinko-onnettomuuksia. Lisäksi liikenteen sujuvuus kärsii, kun ajoneuvot joutuvat pitämään pidempiä turvavälejä ja pitkittäissuuntainen kiihtyvyys heikkenee (hitaammat lähdöt liikennevaloista, hitaammat risteysten lähestymiset). Ilmiötä vahvistaa se, että nastoista luopuminen tekee teistä liukkaammat (sileämmät polanteet, kts. bussipysäkit).
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoat muuttujat. Liukkaudentorjuntaan panostamalla voidaan parantaa liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta merkittävästi renkaista riippumatta. Pölyn määrään voidaan vaikuttaa myös liukkaudentorjuntamenetelmiä kehittämällä.
Näiden eri vaakakupeissa olevien ilmiöiden tasapainottaminen on haastavaa. Hyödyt ja haitat ovat epälineaarisia esimerkiksi kitkarenkaiden osuuden funktiona. Iso osa pohjatutkimuksesta on jotain ihan muuta kuin nykyrenkailla tehtyä (sekä nastat että kitkat ovat hyvin erilaisia nyt kuin viisitoista vuotta sitten). Erilaisten pienhiukkasten vaikutuksesta on todellisuudessa huonosti tietoa sen lisäksi, että vaikutusta on.
Renkaiden turvallisuusvaikutus riippuu ajotilanteesta. Kaupungissa merkittävä tekijä on pitkittäispito (jarrutusmatka), maantiellä pahat onnettomuudet taas tulevat sivuttaispidon menetyksestä. Kaupungissa onnettomuuden uhri on jalankulkija, maantiellä autoilija itse.
Todennäköisesti optimi löytyy myös eri paikasta riippuen siitä käytetäänkö mittarina esimerkiksi kuolleiden määrää, menetettyjen elinvuosien määrää, rahallisia yhteiskunnallisia menetyksiä tai esimerkiksi menetettyjen terveiden elinvuosien määrää.
Asia on hyvä tutkimuskohde, koska hiukan lisää dataa tekisi terää päätöksenteolle. Toisaalta esimerkiksi pysäköintimaksujen porrastaminen nastojen mukaan on niin pehmeä keino, että ei siitä mitään olennaista haittaa ole.
Se tosin hiukan huolestuttaa, että jos kaupunki-ilman ongelmat katsotaan tällä ratkaistuksi, muutama muu tärkeä asia jää tekemättä. Ainakin liukkaudentorjuntamenetelmien pölyvaikutusta pitäisi tarkastella huolella, ja tieliikenteen päästörajoja kaupunkialueella olisi syytä harkita.
Kaupunki osallistu mitä suurimmassa määrin pysäköintibisnekseen, eikä osallistumista voi kovinkaan usein pitää asukkaiden tai alueen yritysten edun mukaisena. 🙁 Ensinnäkin kaupunki myy pitkäaikaispysäköintiä pilkkahinnalla, mikä on aiheuttanut esimerkiksi tällä kulmalla sen, että pääosa autohalleista on tällä hetkellä muussa käytössä.
Asukkaiden pysäköidessä pitkäaikaisesti kadun varressa, ei liikkeiden asiakkaille riitä paikkoja. Eli liikkeet kaikkoavat keskustasta.
Kaavoitus on sitten oma sotkunsa. Uusilla alueilla autopaikkoja kaavoitetaan säännönmukaisesti liian vähän, jotta vähistä paikoista voidaan repiä täysin tolkuttomia hintoja. Ymmärrän jotenkin rakentajan ansaintalogiikan, mutta miten rahat päätyvät siitä eteenpäin, en tiedä. Noin hölmöjä päätöksiä ei kuitenkaan mielestäni voida tehdä, jollei joku päättäjä jotenkin hyödy asiasta.
Jos Suomessa olisi rakentamisen rahoitus terveellä pohjalla, ei olisi mitään ongelmaa ja markkinat hoitaisivat asian. Suomessa rakennetaan kuitenkin grynderivetoisesti, joten rakentamisen ainoa tavote on grynderin voiton maksimointi. Ennen sotia ja vielä heti sotien jälkeen pääosan rakentamisesta rahoitti tarvitsija, jolloin käyttäjän tarpeet otettiin huomioon rakentamisessa. 🙂
Paikoituksen keskittäminen kaavoittamalla paikoitustaloihin vie asuntoja ja samalla alueen paikoitusmonopoli mahdollistaa käsittämättömän korkeat hinnat. Asukkaiden etu on paljon ja pieniä toimijoita, jotka kilpailevat hinnoillaan.
Paikoitussotku on mitä suurimmassa määrin kaupungin aiheuttama. Asia on tiedossa, mutta tehdään Ruoholahden kaltaisia ala-arvoisia “kokeiluja”, joissa ei mikään mennyt asukkaiden edun mukaisesti. Grynderit varmasti saivat rahansa pois. 😀 Saiko joku muu?
Paikoitus vaatii nykyistä parempaa läpinäkyvyyttä. Kun sanotaan, että paikka maksaa 30 000 €, niin on kyettävä myös kertomaan mistä se koostuu. Esimerkiksi paljonko siitä on kaupungin tavalla tai toisella aiheuttamia tarpeettomia kuluja. Samalla pitää alueen ihmisillä olla mahdollisuus ostaa se paikka niin, ettei muodostu paikoitusmonopoleja. Monopoli ei tässäkään toimi ainakaan asukkaan eduksi.
Pysäköintumaksun porrastaminen renkaiden mukaan kuulostaa sinänsä pehmeältä, mutta käytännössä vaikesti totetutettavalta keinolta. (Miten esim. ohjelmoit eri renkaat nykyiseen Comet-parkkimittariin?)
Yksinkertaisin olisi nastarengasvero n. 100 e / rengaskerta. Renkaiden käyttöikä on nelisen talvea, joten summa tekis 25 e/vuosi. Ei kohtuutonta
Tässä omia mietteitäni. Hieman harmittaa, ettei esim. HS ole käsitellyt asiaa tavallisen autoilijan kannalta. Eli mitä minun pitäisi valita, kun asia on ajankohtainen?
Oslosa kitkarenkaille on erillinen vero. Sen voi maksaa koko vuodeksi, viikoksi tai päiväksi. Tukholmassa ja Göteborgissa erikseen määrätyillä kaduilla on nastarenkaiden käyttö kielletty (luonnollisin poikkeuksin).
KITKA VAI NASTAT? – MOLEMPIA TARVITAAN
Päivän (8.3.11) HS:ssa Kimmo Pietinen kirjoituksessaan Lumien jälkeen katupöly käsitteli ikuista kysymystä nastarenkaiden tarpeellisuudesta.
Tästä on puhuttu. Lyhyesti. Nastoilla ja kitkarenkailla on omat etunsa. Itse käytin kitkarenkaita, ja nyt käytettynä ostamassani uudessa autossa on nastat. Tänä talvena ne olivat hyödyksi. Yleensä nastoille on etelärannikolla todellista käyttöä vain viitenä päivänä vuodessa
Kysymys on siinä suhteessa väärin asetettu, että jos kaikki autoilijat käyttäisivät kitkarenkaita niin, tiet jäisivät liian liukkaiksi. Nasta myös möyhentävät jäistä tietä.
Tämähän näkyy bussikaistoilla. Raskas kalusto, mm. bussit ei käytä nastarenkaita, joitain poikkeuksia lukuunottamatta . Bussikaistat, eritoten pysäkit tulevat todella hankalan liukkaiksi sopivilla keleillä, ja autot lipsuvat.
Helsinki, Tukholma ja Oslo ovat likimäärin samalla leveyspiirillä – mutta niiden ilmastot poikkeavat selvästi toisistaan. Ja siksi Oslon tai Tukholman säännöt eivät välttämättä Helsinkiin sovi.
Kitkarenkaat eivät ole yleistyneet toivottavalla vauhdilla. HS voisi ottaa asian esiin tässä keväällä joko autopalstalla tai oikeastaan mieluiten ihan sunnuntaisivuilla. Ja miksei sama asia myös Me Naiset lehteen, sillä naisautoilijoitakin asia koskettaa. Ja kun ei oikein tiedä, niin helpommin vain pysyy vanhassa.
Ei se niin vaikeaa ole, kun nykyiselläänkin vähäpäästöiset autot saavat alennusta parkkimittaria käyttäessään.
Laiskana en viitis ryhtyä etsimään ko http://www.sivua. Mikä on taksaero, ja miten se on toteutettu a) kadunvarsimittareissa, b) autossa mukana kannnettavasa mittarissa ja c) (helpoin) kännykkämittarissa?
Raportin mukaan Munkkiniemeen ja Munkkivuoreen tulisi asukaspysäköinti.
Miksi? Eihän Munkassa autojaan pysäköi kuin asukkaat, joille tämä olisi pelkkä lisävero.
Ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta käyttämiseen tarvitaan jokin maksulaite (kännykkä tai erillinen laite) ja tarra, jolla oikeutetaan alennukseen. Ei onnistu automaatin kanssa.
Onnistuu automaatinkin kanssa, niin kauan kun niitä on. Siihen voi laittaa napin “alennettu hinta” ja kun sen laittaa tuulilasiin, pysäköinnin valvoja tarkistaa, onko autossa oikeat renkaat.
Onko Munkassa kadunpätkiä, joilta on nyt vaikea löytää parkkipaikkaa? Jos on, silloin kyse on muustakin kuin lisäverosta.
Jostain juuri luin että kitkojen kanssa olisi syytä olla auto jossa on varusteena ajovakauden hallinta.
Tarpeeksi kun mietitään, saadaan ns. ollilan lisäveromalliin lisättyä ohjaus, jossa paljon maantiellä ajavassa autossa voi ehkä olla nastatkin — mutta toisaalta jos on niin vanha auto ettei ole ajovakauden hallintaa, ei edes saa käyttää kitkoja.
Vanhimmissa autoissa ei ole ajovakauden hallintaa. Autokannan saakin kätevästi uusiutumaan esimerkiksi reilulla tiesuolan käytöllä. Uuden auton ostaminen on paitsi turvallisuus- ja ympäristö‑, myös valtiontaloutta tasapainottava isänmaallinen teko.
Lisää maksettavaa tulee joka tapauksessa.
Kuinka paljon tällaisen napin asennus maksaa? Siis kaupungi akikkiin parkkimaksuautomaatteihin.
Onko valmius sellaiseen jo valmiina?
Ekoautopysäköinnissä on 50%:lla alennettu maksu. So. 2 e I- vyöhykkellä, siis II- vyöhykkeen maksu ja 1 e/h II-vyöhykkeellö, eli III- vyöhykkeen maksu. Mitenköhän tekevät III-vyöhykkeellä.
Sen takia, että pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaan kaikilla pitää olla asiat yhtä huonosti. 😉
Todennäköisesti niin paljon, ettei siinä ole mitään järkeä. Automaatti antaa lapun kalleimman mukaan. Jos itse haluaa jotain alennusta, sitten pitää tehdä aktiivisesti jotain.
Tätä arvelinkin…
Pitäisikö tuon ‘nastarengaslisämaksun’ jotenkin riippua siitä, miten jyrkkärinteisen kadun/tien varrella asuu tai missä yleensä ajelee?
Nastarengasvero hiukkasten takia? Mikä vero määrätään metron tunneliosuuksille, jossa vallitsee kiistatta korkeimmat ja terveydelle vaarallisimman pienhiukkaspitoisuudet?