Kan­takaupungis­sa on val­ta­va poten­ti­aali täy­den­nys­rak­en­tamiselle. Tässä viisi teesiä laadukkaaseen täy­den­nys­rak­en­tamiseen kantakaupungissa:

Panos­te­taan miel­lyt­tävään urbaani­in tilaan, kau­ni­iseen arkkite­htu­uri­in, puis­toi­hin, merel­liseen ympäristöön ja monipuolis­es­ti käytet­tävään julkiseen tilaan.

Tar­jo­taan entistä use­am­malle mah­dol­lisu­us asua kan­takaupungis­sa täy­den­nys­rak­en­ta­mal­la, koro­tuk­sil­la ja käyt­tö­tarkoi­tusten muutoksilla.

Paran­netaan joukkoli­iken­ney­hteyk­siä kan­takaupungis­sa rak­en­ta­mal­la Helsinginkadun ase­ma ja nopea raiti­otiey­hteys Hakaniemestä Helsinginkadulle ja Töölöön. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (31) Täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen kantakaupungissa”

Asun­to­jen hin­nat ovat pääkaupunkiseudul­la nousseet järkyt­tävästi. Tämän me kaik­ki tiedämme, mut­ta tämä ei ole oikeas­t­aan kuin Helsingis­sä ja Helsingis­säkin vain osas­sa kaupunkia. Oheises­sa taulukos­sa on van­ho­jen ker­rostaloa­sun­to­jen hinta­kehitys vuodes­ta 2005 vuo­teen 2016. Sitä on ver­rat­tu koko maan asun­to­jen hin­to­jen nousu­vauhti­in. Helsin­gin kan­takaupungis­sa asun­to­jen hin­nat ovat todel­la nousseet noin 20 % yli sen, mitä ne ovat nousseet koko maas­sa keskimäärin, Espoos­sa suun­nilleen samaan tahti­in kuin maas­sa keskimäärin ja Van­taal­la ja kehyskun­nis­sa selvästi koko maan tah­tia hitaammin.

Alue	€/m2  (2016 III)	Muutos/koko maa
Koko maa	2 474	0,0 %
Helsin­ki 1	6 532	+19,7 %
Helsin­ki 2	4 974	+21,0 %
Helsin­ki 3	3 776	+8,2 %
Helsin­ki 4	2 653	−1,6 %
Espoo–Kauniainen	3 246	+1,7 %
Van­taa	2 402	−5,7 %
Kehyskun­nat	1 935	−10,6 %

 

On osit­tain mei­dän vikamme, että Helsin­gin kan­takaupungista on tul­lut niin kallis. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (30) Anteek­si, että teimme asumis­es­ta Helsingis­sä kallista”

Sörnäis­ten­ran­nan ja Hakaniemen­ran­nan tiivistämis­es­tä on tehty hieno suun­nitel­ma, joka tuo alueelle 3 400 uut­ta tyy­tyväistä kaupunki­laista. Alueen toteut­ta­mi­nen on kuitenkin kallista. Se mak­saa noin 670 €/k‑m2 eli osa­puilleen 100 miljoon­aa euroa. Tämän lisäk­si tulee varautu­mi­nen ilmas­ton­muu­tok­seen eli tässä tapauk­ses­sa meren pin­nan nousu­un (20–24 milj. €). Lois­tavas­ta sijain­nistaan huoli­mat­ta alueen kaa­vat­alous on noin 15 miljoon­aa euroa miinuk­sel­la. Miten tämä on mahdollista?

Tuon 15 miljoon­aa saisi hel­posti kuro­tuk­si kiin­ni alen­ta­mal­la autopaikkavaa­timus­ta vas­taa­maan alueen auton käytön yleisyyt­tä. Kallios­sa on auto vain joka neljän­nelle taloudel­la, mut­ta tässä vaa­di­taan yksi autopaik­ka noin kah­ta asun­toa kohden – yhteen­sä noin 900 autopaikkaa, jot­ka mak­sanevat yhteen­sä 40–50 miljoon­aa euroa. Jos autopaikko­ja ei vaa­dit­taisi noin paljon, kaupun­gin ei tarvit­sisi tukea verovaroin alueen rakentamista.

Kan­nat­taisiko tästä tehdä kokeilu­alue, jos­sa kokeil­taisi­in markki­nae­htoista pysäköin­tipoli­ti­ikkaa? Paikko­ja raken­net­taisi­in niin paljon kuin niitä tarvi­taan – siis niin paljon, kuin löy­tyy paikoille halukkai­ta osta­jia tai vuokraajia.

Uusille kaupunki­maisille alueille on ollut tapana kaavoit­taa alueen keskelle jonkin­lainen tori. Ajatuk­se­na on, että paikas­ta syn­ty­isi keskeinen kokoon­tu­mi­s­paik­ka. Nämä torit ovat usein liian suuria ja tyhjiä ja näin korosta­vat alueen epäkaupunkimaisuutta.

Sama aihe nousi esi­in, kun Met­sälässä sijait­se­van Maali­iken­nekeskuk­sen ase­makaavaa käsitelti­in. Alueelle on tulos­sa noin 4 500 uut­ta asukas­ta ja aivan alueen keskelle suurehko kolmion muo­toinen tori, joka on noin 100 metriä kanttiinsa.

Keskus­tas­sa on muu­ta­makin avoin paik­ka, jot­ka ovat saman­su­u­ruisia. Esimerkik­si sopii vaik­ka Erot­ta­jan päässä ole­va Kolmikul­ma eli Diana­puis­to. Jokainen voi kuvitel­la mielessään, kuin­ka paljon ankeampi Diana­puis­to olisi, jos se olisi tyhjä kivi­nen aukio.

Uusi­in urbaanei­hin kaupunkiym­päristöi­hin kan­nat­taa rak­en­taa kivis­ten torien sijas­ta urbaane­ja kort­telipuis­to­ja. Kiv­en ja asfaltin sijas­ta pui­ta, nur­mikkoa, niit­tyä, mul­taa ja hiekkaa! Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (28) Lisää korttelipuistoja”

Seinät luo­vat kadus­ta kaupunki­ti­laa. Talot anta­vat kadulle raamit, jot­ka tekevät ympäristön hah­mot­tamis­es­ta help­poa ja selkeää. Risteyk­set ja muut aukot seinis­sä tar­joa­vat yllät­täviä näkymiä toisen­laisi­in todel­lisuuk­si­in. Kon­trasti eri­lais­ten tilo­jen välil­lä on vaikea ellei mah­do­ton saavut­taa elleivät tilat rajaudu selkeästi. Täl­lainen yllät­tävyys tuo kaupunki­in arvoituk­sel­lisu­ut­ta ja uusia paikko­ja, jot­ka voi löytää.

Umpiko­rt­telit tar­joa­vat mah­dol­lisuuk­sia rak­en­taa vah­vaa katu­ti­laa. Jyke­vien seinien sijoit­tumi­nen, suoru­us tai kaare­vu­us, kul­mat; kadun kapen­e­m­i­nen tai lev­en­e­m­i­nen pienek­si puis­toik­si, katupuiden ja pen­saiden sijoit­tumi­nen ja risteyk­set tar­joa­vat mah­dol­lisuuk­sia suun­nitel­la hyvää esteet­tis­es­ti miel­lyt­tävää ja monipuolista kaupunkiym­päristöä. Tähän kaupunkiym­päristön laatu­un pitää panos­taa ja se pitää oppia uudelleen.

Niin katu kuin sisäpi­hatkin ovat umpiko­rt­teliym­päristössä raken­net­tua tilaa. Samal­la taval­la kuin keit­tiön ja olo­huoneen kohdal­la, eivät samat ratkaisut toi­mi kaikille. Suun­nit­telijoille tarvi­taankin näke­mys­tä siitä minkälaista tilaa ollaan luo­mas­sa ja mah­dol­lisu­ut­ta tehdä siitä paras­ta mahdollista.

Asumisen korkea hin­ta on ikävä asia, mut­ta samal­la se on hyvä merk­ki. Olemme onnis­tuneet tekemään vetovoimaisen kaupun­gin, johon liian moni halu­aa asumaan – liian moni suh­teessa ole­mas­sa ole­vaan asun­tokan­taan. Helsin­gin seudul­la on myös aluei­ta, joil­la asum­i­nen on hal­paa ja joil­la asun­to­jen hin­nat ovat viime vuosi­na laske­neet absoluuttisesti.

Ongel­ma on asumisen korkea hin­ta nimeno­maan Helsingis­sä, joten asun­to­ja pitää rak­en­taa lisää Helsinki­in – ei sinne, mis­sä asun­to­jen hin­nat ovat jo nyt laskusu­un­nas­sa. Kun raken­netaan hyville paikoille, ei tue­ta rikkai­ta, vaik­ka rikkaat ehkä tule­vatkin juuri niihin asun­toi­hin. Rikkail­la on toden­näköis­es­ti ollut asun­to aikaisem­min – itse asi­as­sa asun­not­to­muus on rikkaiden kohdal­la peräti harv­inaista. Jos rikkaan van­ha asun­to toisek­si parhaal­la paikalla vapau­tuu, sinne muut­taa joku kol­man­nek­si parhaal­ta paikalta ja niin edelleen. Ketjus­sa kaikkien asum­is­ta­so para­nee samal­la kun asun­to­jen hin­ta­paine helpot­taa koko kaupun­gin alueel­la. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (26) Asun­to­tuotan­to on aivan keskeinen asia”

Argu­ment­ti­na pysäköin­tipaikkanormin puoles­ta on san­ot­tu, että niiden pois­t­a­mi­nen ei tee asun­noista halvem­pia, vaan lisää raken­nus­li­ikkei­den voit­to­ja, kos­ka asun­to­jen markki­nahin­ta ei laske, mut­ta raken­nus­li­ik­keen kus­tan­nuk­set laskevat.

Tämä argu­ment­ti sisältää mon­ta kummallisuutta.

Helsingis­sä AM-ohjel­man mukaises­sa asun­to­tuotan­to­jakau­mas­sa vain 40 % on vapaasti hin­noiteltavia kovan­ra­han kohtei­ta, joi­ta tuo väite ylipään­sä voisi tarkoit­taa. Lop­ut ovat eri tavoin hin­tasään­nöstel­tyä tuotan­toa, jos­sa kus­tan­nuk­set siir­tyvät suo­raan asumisen hin­taan. Uusien Ara-tont­tien pysäköin­tikus­tan­nuk­set jae­taan vuokrien tasauk­sen kaut­ta kaikkien mak­set­tavak­si niin, että myl­ly­puro­laiset Ara-asukkaat joutu­vat mak­samaan Jätkäsaaren pysäköinnistä.

Vapaara­hoit­teises­sa tuotan­nos­sa asun­not myy­dään markki­nahin­taan eniten tar­joav­ille. Tuotan­tokus­tan­nuk­sil­la ei todel­lakaan ole vaiku­tus­ta siihen, mil­lä hin­nal­la raken­nut­ta­ja saa myy­dyk­si. Autopaikko­jen kalleus ei siis vält­tämät­tä vaiku­ta markki­nahin­taan. Mut­ta jos näin todel­la on, sil­loin­han asun­non osta­jat pitävät autopaikko­ja arvot­tom­i­na. Tämä on pikem­minkin peruste vähen­tää niitä.

Vaik­ka autopaikko­jen ole­mas­sao­lo ei nos­takaan asun­to­jen arvoa, niiden rak­en­t­a­mi­nen ei ole pois raken­nut­ta­jan voitos­ta. Rak­en­tamista on edeltänyt tar­jouskier­ros ton­tista.  Kallis autopaikkavaa­timus on tiedos­sa tar­jouskil­pailu­vai­heessa ja se alen­taa ton­tin arvoa raken­nut­ta­jien silmis­sä aivan samal­la taval­la kuin sitä alen­taa vaikeasti raken­net­ta­va maaperä. Tap­pio kalli­ista autopaikoista siir­tyy sel­l­aise­naan ton­tin arvoon. Kos­ka kaupun­ki yleen­sä omis­taa maan, kallis kaa­va vähen­tää kaupun­gin ton­tin­lu­ovu­tus­tu­lo­ja. Toisin sanoen kalli­it autopaikat mak­saa kaupunki.

Välil­lis­es­ti autopaikkavaa­timus nos­taa myös kaikkien asun­to­jen hin­to­ja. Asun­to­tuotan­toa kahlit­see pula ton­teista. Tont­tip­u­la ei johdu siitä, että kaupungilla ei olisi varaa ostaa mustet­ta kaavoit­ta­jan kynään, vaan siitä, että kaupungilla ei ole varaa rahoit­taa kasvun vaa­timia investoin­te­ja. Jos ton­teista mak­set­taisi­in enem­män, niitä voitaisi­in luovut­taa rak­en­tamiseen enem­män ja lisään­tynyt tar­jon­ta alen­taisi asumisen hintaa.

Umpiko­rt­teleista voidaan tehdä myös kaikille avoin­ta puis­toti­laa. Näin on tehty esimerkik­si Kalasa­ta­mas­sa ja Barcelo­nan Eix­am­p­lessa. Kun kort­telipuis­to­jen läpi kävelem­i­nen mah­dol­lis­te­taan, syn­tyy jalankulk­i­joille help­po­ja ja suo­ria käve­lyre­it­te­jä vai­htel­evas­sa ympäristössä. Sisäpi­ho­jen puis­tot ovat hil­jaisia ja vehre­itä ja kaduil­la on run­saasti palvelui­ta ja elämää. Kalasa­ta­mas­sa sisäpi­ho­jen julk­isu­us on toteutet­tu siten, että sisäpi­hat ovat omia tont­te­jaan, jot­ka omis­taa alueelli­nen ympäristöä hoita­va yhtiö.

Avoimes­sa käytössä ole­vat vehreät sisäpi­hat toimi­vat kort­telipuis­toina ja näin alueesta voidaan tehdä vielä piirun ver­ran urbaanimpi.

Umpiko­rt­teliym­päristö tar­joaa lapselle luon­te­van ja tur­val­lisen tavan har­joitel­la itsenäistä liikku­mista. Ensin omas­sa asun­nos­sa, sit­ten umpiko­rt­telin sisäpi­hal­la. Umpiko­rt­teli tar­joaa siis kaupunki­laisille per­heille samo­ja hyö­tyjä kuin oma piha omakoti­taloa­su­jille. Tämän opit­tuaan las­ten on help­poa siir­tyä leikkimään naa­puriko­rt­teli­in ja sit­ten ratikalla naa­purikaupungi­nosaan. Jo ala-asteikäi­nen oppii hel­posti ratikalla liikku­misen taidon. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (24) Sisäpi­ha on pieni puisto”