Argumenttina pysäköintipaikkanormin puolesta on sanottu, että niiden poistaminen ei tee asunnoista halvempia, vaan lisää rakennusliikkeiden voittoja, koska asuntojen markkinahinta ei laske, mutta rakennusliikkeen kustannukset laskevat.
Tämä argumentti sisältää monta kummallisuutta.
Helsingissä AM-ohjelman mukaisessa asuntotuotantojakaumassa vain 40 % on vapaasti hinnoiteltavia kovanrahan kohteita, joita tuo väite ylipäänsä voisi tarkoittaa. Loput ovat eri tavoin hintasäännösteltyä tuotantoa, jossa kustannukset siirtyvät suoraan asumisen hintaan. Uusien Ara-tonttien pysäköintikustannukset jaetaan vuokrien tasauksen kautta kaikkien maksettavaksi niin, että myllypurolaiset Ara-asukkaat joutuvat maksamaan Jätkäsaaren pysäköinnistä.
Vapaarahoitteisessa tuotannossa asunnot myydään markkinahintaan eniten tarjoaville. Tuotantokustannuksilla ei todellakaan ole vaikutusta siihen, millä hinnalla rakennuttaja saa myydyksi. Autopaikkojen kalleus ei siis välttämättä vaikuta markkinahintaan. Mutta jos näin todella on, silloinhan asunnon ostajat pitävät autopaikkoja arvottomina. Tämä on pikemminkin peruste vähentää niitä.
Vaikka autopaikkojen olemassaolo ei nostakaan asuntojen arvoa, niiden rakentaminen ei ole pois rakennuttajan voitosta. Rakentamista on edeltänyt tarjouskierros tontista. Kallis autopaikkavaatimus on tiedossa tarjouskilpailuvaiheessa ja se alentaa tontin arvoa rakennuttajien silmissä aivan samalla tavalla kuin sitä alentaa vaikeasti rakennettava maaperä. Tappio kalliista autopaikoista siirtyy sellaisenaan tontin arvoon. Koska kaupunki yleensä omistaa maan, kallis kaava vähentää kaupungin tontinluovutustuloja. Toisin sanoen kalliit autopaikat maksaa kaupunki.
Välillisesti autopaikkavaatimus nostaa myös kaikkien asuntojen hintoja. Asuntotuotantoa kahlitsee pula tonteista. Tonttipula ei johdu siitä, että kaupungilla ei olisi varaa ostaa mustetta kaavoittajan kynään, vaan siitä, että kaupungilla ei ole varaa rahoittaa kasvun vaatimia investointeja. Jos tonteista maksettaisiin enemmän, niitä voitaisiin luovuttaa rakentamiseen enemmän ja lisääntynyt tarjonta alentaisi asumisen hintaa.
”Uusien Ara-tonttien pysäköintikustannukset jaetaan vuokrien tasauksen kautta kaikkien maksettavaksi niin, että myllypurolaiset Ara-asukkaat joutuvat maksamaan Jätkäsaaren pysäköinnistä.”
Mutta eikös tämä ole ihan tekemällä tehty ongelma, joka ei sinänsä liity normiin mitenkään? Ennen muutama vuosi sitten tapahtunutta kiinteistöyhtiöiden fuusiota, homma kai toimi niin, että myllypurolaiset maksavat myllypurolaisten parkkipaikat ja jätkäsaarelaiset maksavat jätkäsaarelaisten. Systeemi toimi hyvin kunnes joku keksi, että on mahdottoman tärkeää saada rakentaa kaupungin kalleimmille paikoille tasoltaan vanhaan verrattuna ylivertaisia asuntoja, jotka eivät kuitenkaan saa olla sen kalliimpia kuin kaupungin huonoimmilla paikoilla sijaitsevat ja tasoltaan alavertaiset asunnot.
Onneksi sentään se Myllypuron saastuneen kaatopaikan päälle rakennettu slummi ehdittiin purkaa, niin ei yhdenkään poliitikon tarvitse perustella miksi merinäköalalla oleva saunallinen asunto parkettilattioineen (tai no ehkä laminaatilla) on samalla neliövuokralla kuin syöpää aiheuttava 50 vuotta vanhalla muovilla vuorattu murju.
25 kirjoituksesta niin moni koskettaa jollain tapaa autoilua, että on jo pidempään pitänyt kommentoida mutta PB teki sen puolestani.
http://paivanbyrokraatti.com/2017/03/31/vihrea_hulluus/