Kategoria: _

Ara- ja Hitas-asuntojen tilalle kaupungin kovan rahan vuokra-asuntoja

Sään­nöstel­lyt markki­nat toimi­vat, kun asun­to­ja on tarpeeksi

On paljon hyviä esimerkke­jä siitä, kuin­ka sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to on rauhoit­tanut ison euroop­palaisen kaupun­gin asun­toti­lanteen niin, että kaik­ki asu­vat kohtu­ullisin kus­tan­nuksin. Näille yhteistä on se, että asun­to­tuotan­to on pysynyt kaupun­gin kasvun tahdis­sa, mitä taas edesaut­taa se, ettei kaupun­ki kas­va kovin nopeasti. Jos taas asun­to­tuotan­to pysyy kaupun­gin kasvun tahdis­sa, markki­nae­htoiset ratkaisutkin toimi­vat hyvin. Asun­topoli­tik­ka toimii, kun asun­to­ja on tarpeek­si ja vain silloin

Asun­top­u­la ja hin­tasään­nöstel­ty asum­i­nen eivät sovi oikein yhteen. Joko asun­toa joutuu jonot­ta­maan tolkut­toman kauan tai sit­ten niukku­u­den jakamiseen on löy­tynyt jokin epävi­ralli­nen tapa. Tukhol­mas­sa lap­si pan­naan asun­to­jonoon jo syn­tyessään ja kos­ka edullisia asun­to­ja keskus­tas­sa ei riitä kaikille, poli­it­ti­nen eli­it­ti on päät­tänyt, että kansa naut­tii niistä edus­ta­jien­sa väl­i­tyk­sel­lä.  Muiden on tyy­dyt­tävä lail­lisu­u­den raja­mail­la ole­vi­in pimeisi­in markkinoihin.

Ara-poli­ti­ikan mak­sa­vat ne pien­i­t­u­loiset, jot­ka eivät ARA-asun­toa saa

Sil­loin kun on asun­top­u­laa, niin kuin Helsingis­sä on, ARA-poli­ti­ik­ka hyödyt­tää niitä, jot­ka asun­non onnis­tu­vat saa­maan ja hait­taa kaikkia mui­ta, eri­tyis­es­ti niitä pien­i­t­u­loisia, jot­ka eivät saa, kos­ka ARA:n ansios­ta kaikkien muiden vuokrat nou­se­vat. Tukhol­mas­sa tämä näkyy eri­tyisen voimakkaasti. Asun­to­jen hin­nat vapail­la markki­noil­la ovat paljon korkeampia kuin Helsingissä.

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi ensin tilanne, jos­sa kaiken tuloisia ihmisiä asuu sekaisin tois­t­en­sa joukos­sa, osa omis­tusasun­nois­sa, osa vuokral­la ja niin, että osa vuokral­la asu­vista saa asum­is­tukea helpot­ta­maan korkean vuokran mak­samista.  Sit­ten joku, kut­sukaamme hän­tä vaik­ka nim­imerkik­si Nalle, sanoisi, että mik­si nuo köy­hät ovat mei­dän kun­non ihmis­ten talois­sa rap­pu­ja likaa­mas­sa ja asun­to­jen arvoa alen­ta­mas­sa? Eikö ole paras rak­en­taa köy­hille omat eril­liset talot ja eristää hei­dät sinne toisi­aan häir­it­semään? Jokainen näk­isi osoit­teesta, kuka mak­saa asumisen­sa itse ja kenen asum­ista yhteiskun­nan tulee tukea. Pitäisimme ehdo­tus­ta törkeänä, mut­ta nyt me innokkaasti tuemme nim­imerk­ki Nallen ajatusta.

ARA-asun­toi­hin liit­tyy vielä voimakas luk­i­tus­vaiku­tus. Kuin on edullisen asun­non ker­ran saanut, siinä on asut­ta­va, vaik­ka se olisi väärän kokoinen ja sijait­sisi väärässä paikas­sa. Tätä voi yrit­tää eri­laisil­la asun­non vai­h­to­jär­jeste­ly­il­lä, mut­ta kun toiset asun­not ovat selvästi edullisem­pia kuin toiset, tämäkään ei oikein toi­mi. Sään­nöstel­lyt asun­tomarkki­nat johta­vat pidem­pi­in työmatkohin

Tämän takia minä en voi ymmärtää, mik­si on niin paljon parem­pi tukea pien­i­t­u­loisia anta­mal­la heille hal­vat asun­not sen sijaan, että hei­dän vuokraansa tuet­taisi­in asum­istuel­la. Luulen, että tähän käytän­töön on päädyt­ty, kos­ka se näyt­tää halvem­mal­ta. Jos luovu­taan 300 euron tulosta, se ei näy kaupun­gin eikä val­tion bud­jetis­sa kun taas jos asum­ista tue­taan 300 eurol­la, se vaatii oman menomo­mentin, jota kauhistella.

Kun Helsingis­sä ARA-vuokrat ovat 6- 10 € neliötä halvem­pia kuin vapaara­hoit­teiset vuokrat, jostakin se raha on pois. Yhteen­sä tuo tuki vapaisi­in vuokrin ver­rat­tuna on jotain neljän­nesmil­jardin luokkaa käyt­täen tuke­na kuut­ta euroa neliöltä kuus­sa. Käytän­nössä tuki ei ole läh­eskään näin suuri, kos­ka jos poli­ti­ikas­ta luovut­taisi­in, vapaiden markki­noiden vuokrat lask­i­si­vat huomattavasti.

Kun raken­netaan uusia ARA-asun­to­ja, niiden halpu­us on seu­raus­ta kahdes­ta läh­teestä. Kaupun­ki luop­uu tont­ti­t­u­loista ja van­hat ARA-asukkaat sub­ven­toi­vat uusia vuokran­tasauk­sen kautta.

Kun kaupun­ki saa ton­teista vähem­män rahaa, sil­lä on vähem­män rahaa investoi­da uusien asun­toaluei­den infraan ja palvelui­hin eli se joutuu hidas­ta­maan asun­to­tuotan­toa. Tämä vain pahen­taa asum­isti­lan­net­ta, kos­ka pohjim­mil­laan asumisen korke­as­sa hin­nas­sa on kyse siitä että asun­to­ja on liian vähän, eikä se ratkea kuin lisää asun­to­ja rakentamalla.

On tietysti kol­maskin taho, asun­tosi­joit­ta­jat. VVO yrit­ti piiloutua julk­isu­udelta muut­ta­mal­la nimen­sä Kojamok­si. Nämä entisen yleishyödyl­liset vuokrat­aloy­htiöt, jot­ka nyt pyrkivät häpeämät­tä mak­si­moimaan tulon­sa, ovat silmi­in­pistävän hyvin men­estyviä. Min­ulle se ker­too siitä, että ne ovat saa­neet kaupungilta ton­tit liian halvalla.

Joku voi sanoa, että ei asun­non­vuokraa­jien suuria voit­to­ja pidä kauhis­tel­la, kos­ka suuret voitot houkut­tel­e­vat lisä tar­jon­taa. Pul­lonkaulana ei ole talo vaan tont­ti. Suuria tulo­ja pitäisi ohja­ta siihen, että tont­ti­tar­jon­ta lisään­tyy, siis kaupungille.

Tilanne on kaikkea muu­ta kuin tyy­dyt­tävä, kun yhteiskun­ta tukee toimeen­tu­lotuen hölmöil­lä sään­nöil­lä vuokrien nousua ja hyö­ty tästä menee yksi­ty­isi­in taskui­hin. Jos kil­pailu toimisi parem­min, vapaara­hoit­teiset vuokra-asun­not eivät halpenisi ainakaan heti, mut­ta tulot korkeas­ta asumis­es­ta tuli­si­vat kaupungille. Jos kaupun­ki olisi reilu ja viisas, se käyt­täisi nämä tulot asun­to­tar­jon­nan lisäämiseen ja tätä kaut­ta asumisen hin­nan alen­tamiseen. Siitä hyö­ty­i­sivät kaikki.

Teo­ri­as­sa tämän pitäisi onnis­tua per­imäl­lä ton­teista niin paljon, ettei asun­tosi­joit­tamisel­la tien­aisi kohtu­ut­tomasti, mut­ta jostain syys­tä tämä ei toimi.

Sik­si perus­taisin kaupun­gin oman vuokra-asun­toy­htiön, jon­ka osu­us uus­tuotan­nos­ta olisi selvästi suurem­pi kuin ARA:n nykyi­nen 20 pros­entin osu­us. Tämä vuokraisi asun­to­ja markki­nahin­taan tarkoituk­se­na tar­jon­nan avul­la painaa markki­nahin­taa alas.  Aivan niin suo­laisia vuokria ei perit­täisi, kuin nämä yleishyödyl­li­sistä eri­ty­ishyödyl­lisik­si muut­tuneet yhtiöt peri­sivät. Vuokrata­so olisi sel­l­ainen, jol­la tähdätään pitkäaikaisin vuokra­suhteisi­in, mut­ta asun­to­ja ei tarvit­sisi jonottaa.

Tämä vuokra-asun­toy­htiö tuot­taisi huo­mat­tavaa voit­toa – niin kuin nämä eri­ty­ishyödyl­liset vuokra-asun­toy­htiötkin nyt tuot­ta­vat. Sen tuo­ton kaupun­ki kor­vamerk­it­sisi asum­is­tar­jon­nan lisäämiseen.

Kaupun­gin vuokraki­in­teistöt pitäisi perus­taa asun­to-osakey­htiöik­si, jot­ta asun­to­ja voitaisi­in myy­dä vuokralaisille. Mei­dän veropoli­tikkamme on säädet­ty niin, että omis­tusasun­to­tien valin­nut tulee elämän­sä aikana mak­sa­neek­si asumis­es­taan selvästi vähem­män kuin vuokra-asun­nois­sa asu­va. Tämän halvem­man asum­is­muodon pitäisi olla myös pien­i­t­ulis­ten tavoitelta­vana. Sik­si näitä asun­to­ja pitäisi myy­dä asukkaille.

Kun osa asun­noista jopa tapauk­ses­sa myytäisi­in, niitä voitaisi­in myy­dä heti talon valmis­tut­tuakin, jol­loin eril­lis­es­tä Hitas-poli­ti­ikas­ta voitaisi­in luopua.

Siis ei tont­te­ja kovan rahan vuokrat­aloille. Kaupun­ki rak­en­takoon itse vuokrat­alo­tuotan­toa, joka vuokrat­taisi­in markki­navuokran pin­taan aset­tuvil­la vuokril­la. Tulot kor­vamerkit­täisin tar­jon­nan lisäämiseen. Päämääränä olisi painaa markki­navuokria tar­jon­nan lisäämisel­lä alas!

= = = =

Muuten olen sitä mieltä, että jos ARA-asun­nos­sa asu­van tulot merkit­tävästi nou­se­vat, vuokran pitäisi nous­ta lähelle kaupungi­nosan markki­navuokraa. Se tietysti edel­lyt­tää lainmuutosta.

Asumisen tukeminen

Juho Saaren työryh­mä esit­ti, että asumisen tukem­i­nen eriytetään toimeen­tu­lotues­ta ja asum­ista tuet­taisi­in vain asum­istuen kaut­ta. Asum­istues­sa nou­datet­ta­vat vuokraka­tot eivät olisi kun­tako­htaisia vaan samat koko työssäkäyn­tialueel­la,  siis esimerkik­si Helsin­gin seudul­la. Rapor­tis­sa ennustet­ti­in tämän johta­van siihen, että pien­i­t­u­loiset siir­ty­i­sivät Helsin­gin kalli­ista asun­noista ympäryskun­tien kohtu­uhin­taisem­pi­in asun­toi­hin. Olen pitkään odot­tanut, että tuo ehdo­tus tulee jostain, mut­ta en silti olet­tanut, että se tulisi Juho Saaren ryhmältä.

Asum­is­tu­ki ei kom­pen­soi korkeam­paa vuokraa, mut­ta kan­nus­taa muut­ta­maan Helsinkiin

Vaik­ka julk­isu­udessa on pöyris­tel­ty asum­is­tuki­meno­ja nopeaa kasvua ja san­ot­tu asum­istuen nos­ta­van vuokria, todel­lisu­udessa val­tion asum­is­tu­ki ei ole syylli­nen vuokrata­son nousu­un. Ei ole, kos­ka toimeen­tu­lotuen jäljiltä vuokra­markki­nois­sa ei ole jäl­jel­lä mitään tuhottavaa.

Asum­is­tu­ki ei nos­ta vuokria siitä yksinker­tais­es­ta syys­tä, että tuki on käytän­nössä riip­puma­ton siitä, kuin­ka korkeaa vuokraa asianomainen mak­saa. Mak­simivuokrat ovat niin matalia, ettei sitä alem­pia vuokria ole kuin suku­lais­ten väli­sis­sä vuokra­sopimuk­sis­sa. Asum­istuen mak­simivuokrat olen liit­tänyt tämän kir­joituk­sen lop­pu­un. Jat­ka lukemista “Asumisen tukeminen”

Korkean koulutuksen arvo kääntynyt laskuun?

Keskivi­ikkona jär­jeste­tyssä Helsin­ki-sym­po­siu­mis­sa ruot­salainen ekon­o­misti Kjell A. Nord­ström sanoi, että työ­markki­noil­la korkean koulu­tuk­sen arvo on kään­tynyt lasku­un. Har­mi, ettei hän sanonut tähän mitään lähdet­tä, kos­ka tieto oli uusi ja yllättävä.

Nord­strömin seli­tys oli, ettei enää tarvitse opiskel­la Cam­bridgessä saadak­seen käyt­töön­sä Cam­bridgessä uusim­mat tutkimus­tu­lok­set, kos­ka ne saa netistä. Tätä seli­tys­tä en oikein usko.

Voisiko seli­tys olla siinä, että yhdis­telmä korkea koulu­tus + luovu­us on yhä vain arvokkaampi, mut­ta yhdis­telmä korkea koulu­tus ilman luovu­ut­ta ei ole enää yhtä hyödylli­nen. Täl­lainen voi näkyä keskiar­vois­sa siten, että koulu­tuk­sen tuot­ta­ma taloudelli­nen hyö­ty on laskenut.

Tietääkö joku näistä tilas­toista enemmän?

Soten korjaaminen (5) Elektiivinen erikoissairaanhoito

Ruot­sis­sa on parhaat tulok­set yksi­ty­istämis­es­tä saatu elek­ti­ivis­ten hoito­jen, esimerkik­si lonkkaleikkausten kil­pailu­tuk­ses­ta. Niihin ei liity san­ot­tavia kan­nustin­virhei­den ongel­maa, kos­ka poti­laiden hoidon tarve on ensin määritel­ty julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa, joka kil­pailut­taa hoidot. Sairaalat eivät voi siis han­kkia poti­lai­ta alen­ta­mal­la hoidon kri­teere­itä. Yksi­tyiset sairaalat ovat osan­neet jär­jestää toim­intansa tehokkaam­min ja ovat sik­si päässeet alem­pi­in kus­tan­nuk­si­in. Hoidon laatu on tur­vat­tu tumpeloineista koituvil­la ankar­il­la sank­tioil­la. Lop­putu­lok­se­na on ollut halvem­pi hin­ta ja korkeampi onnistumisprosentti.

Tämä mah­dol­lisu­us oli lausun­nolle lähete­tyssä lak­ilu­on­nok­ses­sa, mut­ta taas ker­ran taval­la, jos­sa oli ajatel­tu vain yksi­tyis­sairaaloiden etua. Niille tar­jot­ti­in lak­isääteistä oikeut­ta ottaa vaik­ka kaik­ki elek­ti­iviset hoidot itselleen, jol­loin julk­isten sairaaloiden toim­inta olisi vaaran­tunut eivätkä se olisi voineet taa­ta päivystys­ten toimivu­ut­ta. Palaute oli niin tyr­määvää, että elek­ti­ivisen hoidon palvelusetelit pois­tet­ti­in saman tien kokon­aan. Jat­ka lukemista “Soten kor­jaami­nen (5) Elek­ti­ivi­nen erikoissairaanhoito”

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 13.3.2018

Tämä tulee jälk­i­ju­nas­sa kok­ouk­sen jäl­keen, kos­ka blogi­ni oli men­nyt rik­ki ilmeis­es­ti vihamielisen hakkeroin­nin tuloksena.

Haa­gan täy­den­nyskaa­va Orapihlajantiellä

Pöy­dältä

Lau­takun­nas­sa kan­net­ti­in huol­ta alueel­la ole­van rodor­en­dum-puis­ton kohtalosta, mut­ta ei se vaaran­nu. Lähiön asukkaat vieroksu­vat korkei­ta (3–6 krs) ker­rostalo­ja, mut­ta alue on lähel­lä Jok­er­il­in­jan, Rantaradan ja Kehäradan risteystä. Tähän olisi voin­ut kaavoit­taa myös todel­la tiivi­in keskuk­sen. Jat­ka lukemista “Kaupunkiym­päristölau­takun­nan lista 13.3.2018”

Jotain mätää rakennusalalla?

Kun pääkaupunkiseudun kun­nat ovat lop­ul­ta saa­neet kaavoituk­sen kun­toon, nyt ottaa kiin­ni kap­a­siteetista. Onko raken­nusalal­la kaik­ki kunnossa?

Oudol­ta tun­tuu huu­ta­va työvoima­pu­la samal­la, kun raken­nusalan työt­tömyyskas­san jäsenistä on Uudel­la­maal­la kahdek­san pros­entin työt­töminä. Raken­nusalal­la ei näköjään ole huole­hdit­tu työn­tek­i­jöi­den osaamisen ylläpitämis­es­tä eikä työkyvys­tä noin laa­jem­minkaan.  Ei kan­na­ta investoi­da työvoimaan, kun työ­suh­teet ovat lyhyitä?

Suo­ma­lais­es­ta työvoimas­ta ei ole kan­nat­tanut huole­htia, kos­ka Viros­ta on saanut osaavaa porukkaa hal­val­la. Nyt kun viro­laiset pikkuhil­jaa vetäy­tyvät rak­en­ta­maan omaa maataan, hyl­lylle varas­toitu­ja suo­ma­laisia rak­en­ta­jia tarvit­taisi­in taas.

Val­tion pitäisi käyn­nistää voimakkaat toimet alan työvoima­pu­lan voit­tamisek­si. Työt­tömät raken­nus­miehet tulisi koulut­taa uud­estaan ja ohja­ta tarvit­taes­sa kuntoutukseen.

Alan 148-sivuis­es­ta (!) työe­htosopimuk­ses­ta käy ilmi, ettei palkkata­so raken­nusalal­la ole järin vetovoimainen. Aloit­teli­jan tun­tipalk­ka on 9,95 € ja erit­täin koke­neen ammat­ti­laisen 16,17 €. Viiden pen­nin suu­tari tekee markan virheen, mut­ta raken­nusalal­la on mah­dol­lisu­us paljon isom­pi­in moki­in. Toiv­ot­tavasti yri­tyk­set mak­sa­vat parhaalle työvoimalleen olen­nais­es­ti parem­paa palkkaa. Näin toimi­va yri­tys voisi vali­ta parhaat päältä ja men­estyä mui­ta parem­min. Jat­ka lukemista “Jotain mätää rakennusalalla?”

Kevyet palvelut kevyesti?

Vaik­ka valin­nan­va­paut­ta koske­vat lait onkin annet­tu eduskun­nalle, jatkan Lääkärile­hdessä pohdiskelua, miten minä tämän tek­isin. Voi olla, että tulee vielä ajankohtaiseksi.

= = = =

Ter­vey­den­huol­lon valin­nan­va­paut­ta on markki­noitu hyvil­lä mielikuvil­la, joi­ta ihmisil­lä on työter­veyshuol­losta ja yksi­ty­isitä lääkäriasemista. 

Työter­veyslääkärille pääsee nopeasti, ja tyy­tyväi­nen poti­las pois­tuu lääkärin luo­ta resep­ti kourassaan. 

Helsingis­sä saa yksi­tyiseltä ter­veysase­mal­ta ajan puolen tun­nin kulut­tua ja voi vielä vali­ta use­asta vai­h­toe­hdos­ta sen, johon on mutkat­tomin mat­ka. Ystävälli­nen lääkäri varaa vielä ajan tark­istuskäyn­nille. Ylikapasiteettia?

Suurin osa ihmi­sistä on peruster­veitä ja sik­si heille riit­tävät kevyet, hal­vat ja jous­ta­vat palvelut.

Suurin osa sote-huol­los­sa koskev­as­ta työstä taas tehdään paljon palvelui­ta käyt­tävien paris­sa, joi­ta ei työter­vey­den­huol­los­sa tapaa.

Jot­ta yksi­tyiset sotekeskuk­set eivät voisi kuo­ria help­po­hoitoisia asi­akkai­ta, niiden on otet­ta­va myös vaa­ti­vampia poti­lai­ta, jot­ka saat­ta­vat tarvi­ta apua myös sosi­aal­i­sis­sa kysymyk­sis­sä. Se suosii todel­la suuria yri­tyk­siä, kos­ka vain ne voivat tar­jo­ta kaikkea. 

Entä jos peruster­veelle enem­mistölle osoitet­taisi­in työter­veyshuol­lon tasoiset kevyet palve­lut ja paljon hoitoa vaa­ti­vat jäi­sivät yhteiskun­nan vastuulle?

Sote-palveluis­sa on taloudel­lisia kan­nus­teon­gelmia. Pain­ot­ta­mal­la mak­su­is­sa kap­i­taa­tio­ta – sotekeskus saa tulon­sa pääasi­as­sa poti­laiden lukumäärän, ei annetun hoidon perus­teel­la – väl­tetään se, että lääkäri kut­suu poti­laan tark­istuskäyn­nille aina vain uud­estaan, mut­ta syn­nytetään ali­hoidon ris­ki. Peruster­ve hyväo­sainen vai­h­taa sote-keskus­ta, jos ei saa hoitoa, mut­ta paljon palvelu­ja tarvit­se­va huono-osainen on heikos­sa ase­mas­sa tässäkin. Kun vakavak­si kas­va­vat ongel­mat vielä siir­tyvät erik­seen mak­set­taviksi, ei varhainen puut­tumi­nen motivoi. Raskashoitois­t­en poti­laiden osalta ei saa toimivia sään­töjä oikein mitenkään.  Olisi tur­val­lisem­paa, jos he oli­si­vat edelleen julkisen ter­vey­den­huol­lon vastuulla.

Jos yksi­tyiseltä lääkäri­ase­mal­ta edel­lytet­täisi­in vain työter­veyshuol­lon tasoisia palvelu­ja, niille ei myöskään mak­set­taisi kovin paljon. Kalli­it sairaudet rajat­taisi­in ulos niin kuin ne on rajat­tu työterveyshuollostakin. 

Jos näin tehtäisi­in, voitaisi­in luop­ua eril­lis­es­tä työter­veyshuol­losta – siis vapaae­htois­es­ta sairau­den hoi­dos­ta. Pakolli­nen työolo­suhteisi­in liit­tyvä jäisi.

Pää­ty­isimme per­helääkäri­jär­jestelmään, joka on koet­tu hyväk­si niin mon­es­sa maas­sa. Seon mah­do­ton­ta, jos isä ja äiti saa­vat hoidon omien työ­nan­ta­jien­sa kaut­ta ja lapset julkises­ta ter­vey­den­huol­losta. Per­helääkäri näkee helpom­min yhtey­den isän päi­htei­denkäytön, äidin mie­len­ter­veysongel­man ja lapsen oire­htimisen välillä. 

Vaik­ka raskaat poti­laat jäi­sivät kun­nan ter­veyskeskuk­sen vas­tu­ulle, toki ter­veyskeskus voisi kil­pail­la myös näistä helpoista poti­laista. Sil­loin ter­veyskeskusten pitäisi ymmärtää, että niiden tulisi voi­da antaa helpoille poti­laille lääkäri­aiko­ja viivy­tyk­set­tä. Ellei tätä tun­nus­ta sitä, että aika on kalli­im­paa kuin toisille., menet­tää työssä käyvät poti­laat yksityisille. 

Olisi toiv­ot­tavaa, että maakun­nat voivi­at kehit­tää eri­laisia ratkaisu­ja, eikä niitä kaikkia pakotet­taisi samaan kaavaan. Sel­l­ainenkin pitäisi olla mah­dol­lista, että poti­las kir­jau­tuu ter­veyskeskuk­sen asi­akkaak­si, mut­ta ter­veyskeskus ostaa kevyet palve­lut perhelääkäreiltä.

= = = =

Tyy­tyväis­es­tä poti­laas­ta resep­ti kouras­sa voi myös tul­la ongel­ma. Sote-keskusten kil­pailu­valtik­si voi kehit­tyä maine hövelinä reseptin kir­joit­ta­jana. Näin saati­in Yhdys­val­lois­sa aikaan val­ta­va opi­aat­tiri­ip­pu­vais­ten ongelma.

Kun kaik­ki resep­tit kir­jataan nyky­isin kan­ta-palvelu­un, ei pitäisi olla vaikea­ta valvoa lääkärien resep­tikäytän­töjä tekoä­lyn avul­la ja puut­tua asi­aan, kun aihet­ta ilmenee. 

 

 

 

EU:lle hakukone Googlen korvaajaksi

Aika moinen haloo nousisi, jos val­tion viras­to omis­taisi Googlen kaltaisen hyvin suosi­tun hakukoneen ja pal­jas­tu­isi, että joku on mak­sua vas­taan peukaloin­ut  hakukonet­ta mak­sa­jan edun mukaises­ti. Se ei olisi vain lahjusten vas­taan­ot­tamista. Peukaloimista pitäisimme moraalit­tomana ja hyvin haitallisena.

Kun Google tekee tätä ruti­ini­no­mais­es­ti, pidämme sitä vain inno­vati­ivise­na liiketoimintana.

Tosin, kun Google peukaloi hakukonet­ta omien palvelu­jen­sa hyväk­si, se ei taas käykään. Siitä tuli yli kah­den mil­jardin sakko määräävän markki­na-ase­man väärinkäytöstä.

Min­un on vaikea ymmärtää, mitä eroa sil­lä on, peukaloiko omak­si hyväk­seen vai mak­sua vas­taan asi­akkaan hyväk­si. On erit­täin ikävää, että niin keskeinen jut­tu kuin Google voi kau­pal­lisil­la perusteil­la suosia hauis­sa mak­savia asiakkaita.

Niin­pä on hyvin vaikea löytää vaikka­pa hotel­lia Napolista muuten kuin näi­den välistävetäjien sivuil­ta. Tai ihmiset osta­vat kon­sert­tilip­pu­ja moninker­taisel­la hin­nal­la vilpil­lis­es­ti toimi­val­ta sveit­siläiseltä yri­tyk­seltä. Jat­ka lukemista “EU:lle hakukone Googlen korvaajaksi”

Markkinat ja politiikka

Teknolo­gian ansios­ta kaikkien elämä voisi olla taloudel­lis­es­ti tur­vat­tua ja samal­la ympäristön kannal­ta vas­tu­ullista. Kaik­ki tämä olisi saavutet­tavis­sa nyky­istä vähem­män työtä tehden ja enem­män vapaa-ajas­ta nauttien.

Kuitenkin moni näkee tule­vaisu­u­den oma­l­ta kohdal­taan pelot­ta­vana, eikä ole vält­tämät­tä väärässä.

Tarvi­taan paljon voimakkaam­paa puut­tumista taloluteen.

Poli­ti­ikan keinot eivät toimi

Poli­ti­ikan keinot ovat peräisin patru­u­na­talouden ajal­ta. Kun teol­lisu­us­val­tio­ta vielä raken­net­ti­in, sekat­alousjär­jestelmä toi­mi hyvin. Kil­pailun puute tuot­ti yri­tyk­sille ylimääräisiä voit­to­ja, joi­ta ay-liik­keen kuu­luikin ulos­mi­ta­ta työn­tek­i­jöille. Val­tio­val­lan ohjailu toi­mi eikä vahin­goit­tanut talout­ta sen vakavam­min. Yri­tys­ten men­estys oli riip­pu­vaista idänkau­pas­ta ja siten poliitikoista.

Jälki­te­olli­nen talous on uusi­u­tunut markki­nae­htoisem­mak­si, mut­ta poli­ti­ikan keinot ovat ennallaan.

Jos kaadamme vet­tä kaivoon, veden­pin­ta nousee vain tilapäis­es­ti.  Suuri osa poli­it­ti­sista inter­ven­tioista talouteen on samal­la taval­la tehottomia.

Jos val­tio syn­nyt­tää keinotekois­es­ti työ­paikko­ja, työl­lisyys para­nee vain tilapäis­es­ti. Markki­nat neu­traloi­vat vaiku­tuk­sen. Sama pätee toisin päin: työ­markki­nat tas­apain­ot­ti­vat muu­ta­mas­sa vuodessa Oulus­sa menete­tyt 3500 Nokian työpaikkaa.

Samal­la ay-liik­keen keinot ovat menet­täneet tehon­sa. Yksit­täisel­lä alal­la voidaan joukkovoimal­la ulos­mi­ta­ta ylimääräisiä etu­ja rajat­ulle joukolle, mut­ta yleisen sosi­aalisen tasa-arvon tavoit­telu­un tämä ei enää tepsi.

Aikamme kuitenkin huu­taa talouden vahvem­paa ohjaus­ta. Markki­na­t­alous on osoit­tanut val­ta­van tehon­sa talouden kas­vat­tamises­sa, mut­ta samal­la se on johta­mas­sa yhteiskun­nal­liseen eri­ar­voisu­u­teen, jota ihmiset eivät hyväksy eikä pidäkään hyväksyä. Tätäkin pahempaa on, että talouskasvu toteu­tuu ympäristön kannal­ta vastuuttomasti.

Sak­san epäon­nis­tunut ja Bri­tann­ian onnis­tunut ilmastopolitiikka

Hyvä esimerk­ki keino­jen tehot­to­muud­es­ta on Sak­san epäon­nis­tu­mi­nen ilmastopolitiikassa.

Sak­sa on käyt­tänyt val­tavasti rahaa ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­taan. Silti sen hiilid­iok­sidipäästöt ovat vähen­tyneet vain vähän. Maa on tukenut jät­tisum­mil­la tuuli- ja aurinkoen­er­giaa, mut­ta ei ole verot­tanut päästöjä vaan on ollut mukana tekemässä EU:n päästökau­pas­ta hampaatonta.

Bri­tan­nia on ilman suurem­paa rum­mun päristys­tä aset­tanut lat­ti­ahin­nan päästöoikeuk­sille. Päästöt ovat vähen­tyneet yli tuplas­ti sen mitä Saksassa.

Markki­na­t­alous toimii hin­to­jen ohjaa­mana. Sik­si sitä kan­nat­taa ohja­ta hin­to­jen avul­la. Jos jostain asi­as­ta on hait­taa, sitä pitää verot­taa eikä tukea sen vai­h­toe­hto­ja. Hin­ta läpäisee koko talouden ja vaikut­taa jokaiseen pie­neenkin päätök­seen. Kun sub­ven­toimme fos­si­ilis­ten polt­toainei­den vai­h­toe­hto­ja, tulemme sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta, vaik­ka pitäisi kan­nus­taa säästöön.

Suo­mi nou­dat­taa erään­laista köy­hän miehen ver­sio­ta Sak­san poli­ti­ikas­ta. Uhrat­tuun rahamäärään näh­den tulok­set ovat vaatimattomia.

Suomes­sa oikein kukaan ei halua korkeam­paa hin­taa päästöille, kos­ka yhdet pelkäävät, että se vaaran­taisi turpeen polt­toa, toiset, että se suo­sisi ydin­voimaa ja kol­man­net, että se heiken­täisi saas­tut­ta­van toimin­nan kannattavuutta.

Ei-markki­nae­htois­t­en ratkaisu­jen taustal­la on aina joidenkin eri­tyise­tu­jen puo­lus­t­a­mi­nen. Tukia jaka­mal­la voi aut­taa kavere­itaan. Puun ener­giakäyt­töä tue­taan, mut­ta vain, jos puu on ostet­tu met­sän­o­mis­ta­jal­ta. Saho­jen jätepuu ei kelpaa.

Ympäristöjär­jestötkään eivät tue päästökaup­paa, kos­ka eivät usko, että teol­lisu­us suos­tu­isi riit­tävän korkeaan päästöoikeu­den hin­taan. Muut tavat vähen­tää päästöjä mak­sa­vat kuitenkin enem­män. Mik­si teol­lisu­us suos­tu­isi niihin?

Markki­na­t­alout­ta ohjataan hin­toi­hin vaikuttamalla

Talouden ohjaamises­sa kan­nat­taa käyt­tää ohjaavia vero­ja ja vält­tää mikro­man­ageroin­tia. Suo­ra puut­tumi­nen ei yleen­sä tuo­ta toiv­ot­tua tulosta, mut­ta vau­ri­oit­taa talout­ta. Sen sijaan, että kään­net­täisi­in rat­tia, paine­taankin vain jarrua.

Jos alue­poli­ti­ikan tavoit­teen­sa on lisätä työmah­dol­lisuuk­sia muut­to­tap­pioalueil­la, kan­nat­taa eri­lais­taa työn vero­tus­ta alueel­lis­es­ti ja sal­lia alueel­liset palkkaerot.

Moni europ­palainen kaupun­ki suun­nit­telee van­ho­jen diese­lau­to­jen kiel­toa. Ylimääräi­nen mak­su olisi vähem­män kovak­ourainen keino.

Ay-liike sanoo puo­lus­ta­vansa työ­markki­noiden jäykkyyk­sien avul­la sosi­aal­ista tasa-arvoa. Tämä ei toi­mi enää. Siir­tymäl­lä kohti markki­nae­htoisem­pia palkko­ja ja kor­vaa­mal­la tämä jyrkem­mäl­lä vero­tuk­sen pro­gres­si­ol­la ja pienel­lä perus­tu­lol­la päästäisi­in yhtä tasaiseen tulon­jakoon samal­la, kun työl­lisyys nousisi selvästi korkeam­mak­si. Tosin jotkut voisi­vat menet­tää tässä etuoikeuk­si­aan. Pro­gres­si­ivisel­la vero­tuk­sel­la on omat hait­tansa, mut­ta ne ovat paljon pienem­mät kuin jäykän palkkarak­en­teen haitat.

Tarve tasa­ta tulo­ero­ja voimakkaasti kas­va­nee, kun teknolo­gian kehi­tys heiken­tää suorit­ta­van työn tek­i­jöi­den ase­maa edelleen. Ennakkolu­u­lot­tomasti tulisi pohtia, mikä on talouden kannal­ta hai­tat­tomien tapa tehdä tämä.

Ratkaisu markki­noiden ongelmi­in ei ole vähem­män markki­noi­ta, kos­ka se ei saa ohjaa talout­ta kohden parem­paa vaan tekee siitä tehot­tomam­paa. Markki­noi­hin pitää puut­tua hin­to­jen avul­la ja jät­tää yksi­tyisko­h­dat markki­noiden hoidettavaksi.

Poli­ti­ikas­ta tämä tosin tek­isi tyl­sää. On aika vaikea elvis­tel­lä sil­lä, että sai yhtä talouden para­me­tria vähän muute­tuk­si, vaik­ka se tehoaisikin hyvin..

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä