Tour de Napoli (5) Napoli

Kirjoitin Hesariin uuden vastineen, koska lähettämäni oli kuulemma ollut liian pitkä.

Kun maksoin hotellia ja jätin kuitin tiskille, mies vaati ottamaan sen mukaani, koska voi tulla poliisi. Aivan oikein. Tässä maassa Gardia Finanzia väijyy hotellien ja ravintoloiden ulkopuolella ja jos asiakkaalla ei ole kuittia, asiakas saa sakot.

Tie Napoliin oli suurelta osin katukivetystä, mikä hidasti matkantekoa.

Kuuntelin kännykästä Elena Fernanten romaania, aivan sattumalta Napolista kertovaa sarjaa, kun kännykkä yllättäen vaikeni. Siinä oli lähtiessä ollut yllättävän vähän virtaa jäljellä, joten olin pannut sen lataukseen ajon aikana, mutta nyt myös vara-akku tuntui tyhjentyneen. En menettänyt vain hyvää romaania, vaan minulla ei ollut karttaa. Osattiin sitä tietysti ennenkin luotsata ilman kännykkäkarttoja, mutta silloin hankittiinkin paperisia.

Olin myös vähän kauhuissani sen takia, että jos kännykkä oli purkanut oman ja lisäakun virran noin nopeasti, siinä täytyi olla jotain pahasti vialla. Myöhemmin hotellissa selvisi, että vika oli USB-johdossa, joka ei ollut ladannut kännykkää yöllä eikä siirtänyt lisäakusta siihen mitään.

Ajon vähän Napolin ohi. Kysyin tietä keskustaan ja minut ohjattiin kohti jotain konttorikeskittymää, vaikka yritin puhua turistikeskustasta. Täällä ei osata englantia.

Palasin länteen päin läpi aika kurjien alueiden. Teillä oli yleisesti katukivetystä tai sitten isoja kivilaattoja, jotka olivat niin vinksallaan, että fillarilla piti ajaa todella hitaasti, jotta se ei hajoaisi. En pitänyt tästä kaupungista. Olin ajatellut olla täällä kaksi yötä, mutta päätin olla vain yhden.

Päästyäni hotelliin luin sähköpostia, viimeistelin Suomen kuvalehden kolumnini sotesta ja lähdin kävelemään lähistölle mennäkseni syömään. Viehätyin kapeiden kujien Napolista. Päätiet olivat ikäviä ja rumia, mutta kujien elämä oli toisenlaista. Ehkä sittenkin ylimääräinen päivä täällä?

Yöllä kurkku tuli kipeäksi ja nousi pieni kuume. Tässäkö tämä reissu siis oli? Ainakin siis olen täällä toisen päivän.

Mitä siis tehdä Napolissa? Päätin, että en mene museoihin, koska se ei ole kivaa yksin ja olen kiinnostuneempi Napolin nykypäivästä enemmän kuin menneisyydestä. Elena Fernanten kirja oli vielä lisännyt mielenkiintoani siihen. Olen ollut Napolissa aiemminkin, joten yritän välttää sitä, minkä olen jo nähnyt.

Aamupäivällä tein pitkähkön kävelyn alueella, jota hotellin vastaanottovirkailija kutsui keskustaksi.

 

 

Näitä keskustoja on täällä näköjään enemmänkin. Myös kaupungin länsiosassa olevaa kävelykeskustaa kutsutaan keskustaksi. Minun piti alun perin ottaa hotelli sieltä, mutta Google maps kertoi hintatason vaihtelevan 150 ja 250 euron välillä, joten päätin säästää rahojani.

Kaupunkina ja elämänmuotona Napoli on kyllä aika erilainen kuin Helsinki.

Jossain vaiheessa edessä oli työmaan kaventama jalkakäytävä. Joku astui kantapäälleni, ja ryhtyi innokkaasti putsaamaan lahjettani ja tietysti: samalla kännykkä napattiin taskustani. Huomasin sen heti, nostin äänekkään metelin. Työmaan miehet asettuivat elekielellään konfliktissa minun puolelleni, taskuvarasjengi luovutti ja palautti kännykkäni. Huh!

Muotoilin paperinenäliinoista taskuihini barrikadit, jotka suojasivat kännykkää ja lompakkoa.

Kurkku oli kunnossa ja kuume poistunut. Huomenna jatkoon

 

 

 

5 vastausta artikkeliin “Tour de Napoli (5) Napoli”

  1. Pompeissa kantsii käydä, jos ei ole jo käynnyt. Perspektiiviä kaupunkisuunnitteluun.

  2. Voi kun olisit kuitenkin käynyt Napolin arkeologisessa museossa. Paljon esineistöä Pompejin raunioista. Äärettömän mielenkiintoinen paikka. Aivan ällistyttäviä tavaroita. Sijainti on Piazza Museo, jos kuitenkin ehtisit. Tuskin kaduttaa. Paitsi jos olet aiemmin jo tuon maailmanluokan helmen kokenut.

    Hyvää matkaa.

  3. Napoli oli silmiä avaava kaupunki, varsinkin kun sen yhdisti samaan reissuun Milanon kanssa. Myöhemmin tein vielä Palermo-Milano -matkan. Kaksi eri maailmaa, pohjoinen ja etelä.

    Joka kuvittelee, että on Eurooppa ja on Afrikka, ja niitä erottaa Välimeri, ei voisi olla enemmän väärässä. Välimeri yhdistää, Alpit ja Sahara ovat erottajia. Tunis ja Palermo eroavat toisistaan paljon vähemmän kuin Napoli ja Milano taikka Alger ja Dakar.

    1. Daniel Federley:
      Napoli oli silmiä avaava kaupunki, varsinkin kun sen yhdisti samaan reissuun Milanon kanssa. Myöhemmin tein vielä Palermo-Milano -matkan. Kaksi eri maailmaa, pohjoinen ja etelä.

      Joka kuvittelee, että on Eurooppa ja on Afrikka, ja niitä erottaa Välimeri, ei voisi olla enemmän väärässä. Välimeri yhdistää, Alpit ja Sahara ovat erottajia. Tunis ja Palermo eroavat toisistaan paljon vähemmän kuin Napoli ja Milano taikka Alger ja Dakar.

      Alpit eivät erota (ja Välimeri yhdistää) – koska Milano ja muu Pohjois-Italia. Alppien juurella olevat seutu on yksi Euroopan ja maailman vaurain alue (jakaantuen monen maan alueelle).
      Etelä-Italian ongelmilla (kulttuurilla) on satojen vuosien traditiot (feodaaliajat ym.), jonka seurauksena tietynlainen hallinnon (tehoton) organisoituminen on muodostunut (mukaan lukien mafia [Sisiliassa], sekä koko saappaan alaosan erillisjärjestöt). Eikä vain mafia vaan myös muut kulttuuriset piirteet ja muodostelmat.
      Summa summarum. En usko, että Italian valtion sosioekonomista jakautumaa selittää ensisijaisesti maantiede. Eivät ainakaan vuoret.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.