Tour de Napoli (4) Minturno – Napolinlahti

 

Aamul­la piti siis paika­ta ren­gas. Tai oikeas­t­aan kolme ren­gas­ta, jot­ta olisi vuo­raan vai­hdet­tavia vararenkai­ta. Ensim­mäi­nen paikkara­sia oli tyh­jen­tynyt ja piti tur­vau­tua toiseen. Katas­trofi! Se toinen paikkarasi­akin oli tyhjä, tai siis siinä oli vain liimatu­u­bi. Olin pakan­nut mukaan väärän rasian.

Tosi hienoa. Olen vuo­ta­van renkaan kanssa Ital­ian maaseudul­la sun­nun­taina ilman paikko­ja ja ilman vararen­gas­ta. Aamu pyöri muu­ta­man sada­sosamillin suu­ruisen reiän ympärillä. 

Hotellin pitäjä tar­josi apuaan. Hänen vävyn­sä saat­taisi tul­la apu­un, mut­ta ei heti, kos­ka halusi kat­soa Formulat. 

Min­ul­la oli vara­su­un­nitel­makin. Siinä takarenkaas­sa oli pieni vuo­to, mut­ta niin pieni, ettei se ollut voin­ut aiheut­taa renkaan tyh­jen­e­mistä kilo­metrin matkalla. Ongel­ma oli siis ollut vent­ti­ilis­sä. Piti joko ruu­va­ta vent­ti­ili kiin­ni parem­min tai jos se ei aut­taisi, vai­h­taa jostain tois­es­ta renkaas­ta vent­ti­ili tähän renkaaseen. Vähän vuo­ta­va ren­gas kestäisi ainakin tun­nin ker­ral­laan ja aika tiheässä tääl­lä oli huoltoasemia. Voisin myös irrot­taa vuot­ta­van paikan siitä torstaina puh­jen­neesta renkaas­ta ja käyt­tää sitä hätä­paikkauk­seen. Ei hyvä ratkaisu, mut­ta kyl­lä sil­lä pää­sisä Napoliin.

Jäimme odot­ta­maan for­mu­loiden lop­pumista ja sitä, että vävy toipui Fer­rarin katas­trofista. Mies pol­ki kymme­nen kilo­metriä paikkaa­maan ren­gas­tani. Eikä suos­tunut otta­maan mitään rahal­lista kor­vaus­ta. Hän antoi min­ulle myös purkin kom­men­toi­jien mainit­se­maa ihmeainet­ta, joka hakeu­tuu reikään ja paikkaa sen. Tosin se hakeu­tuu herkästi myös vent­ti­ili­in ja tukkii senkin. Täy­tyy kokeilla.

For­mu­loista ei puhut­tu. En vään­tänyt veistä haavas­sa sanom­al­la, että suo­ma­laiset men­estyivät parem­min kuin huip­putalleista Fer­rari tai Mer­cedes kumpikaan erikseen. 

Oli luvat­tu läm­mintä säätä, mut­ta ei ihan niin läm­mintä kuin mik­si sää kehit­tyi. Läm­pömit­tari­ni,    molem­mat  – näyt­tivät 34 astet­ta, vaik­ka aurinko oli men­nyt pil­veen. Jotain mys­tistä tässä oli, kos­ka viralli­nen läm­pöti­la oli melkein kymme­nen astet­ta vähem­män. Vaik­ka tuo 34 astet­ta saat­toi olla vähän yläkant­ti­in osit­taisen auringonpais­teen takia, niin oli läm­pöti­la paljon enem­män kuin 24 astet­ta. Vielä klo 18 kun taivas oli täysin pil­vi­nen, läm­pömit­tari­ni näyt­ti 28 astet­ta. Säähavain­topiste rannalla? 

Tuuli tuli vuorten yli. Föhntuuli?

Tuol­lainen helle oli näin äkkiseltään aika lamaan­nut­ta­va koke­mus. Yleen­sä siihen tot­tuu kolmes­sa päivässä. 

Tien­var­ren taa­ja­mat oli­vat aika masen­ta­van näköisiä. Mieleen tuli­vat amerikkalaiset eloku­vat keskilän­nen pikkukaupungeista. Kun on valitet­tu liian ohjail­e­vaa kaavoitus­ta, vapaa kaavoitus tuot­taa tällaista

Päätin, etten aja Napoli­in, kos­ka kel­lo alkoi olla paljon ja oli päät­tänyt lujasti, että hotel­lis­sa on olta­va ennen seitsemää.

Lopus­sa vähän sekoilin reitin kanssa, vaik­ka min­ul­la oli kart­ta sekä nav­i­gaat­toris­sa että puhe­limes­sa. Suurpi­irteisyy­teen ei ollut nimit­täin varaa, kun kahdes­ta vierekkäis­es­tä tiestä toinen kul­ki sata metriä korkeam­mal­la kuin toinen.

 Majoit­tauduin van­han pariskun­nan pitämään hotel­li­in, jota olisi meil­lä var­maan kut­sut­tu matkus­ta­jakodik­si. Fil­lar­ille ei ollut tar­jol­la muu­ta tur­val­lista säi­ly­ty­s­paikkaa kuin huone. Matkaa Napoli­in oli run­saat 20 km. 

3 vastausta artikkeliin “Tour de Napoli (4) Minturno – Napolinlahti”

  1. Yhden sisärenkaan voi uhra­ta paikka­ma­te­ri­aa­lik­si. Ja ulko­renkaat kan­nat­taa tark­istaa ja vai­h­taa ennen matkaa. On aivan käsit­tämätön­tä, miten nuukia jotkut ihmiset voivat olla. Olete­tut säästöt kulu­vat kyl­lä odotuk­seen ja lup­poaikaan. Se vai­h­toe­htoiskus­tan­nus nääs.

  2. Mukavaa lukea taas pyöräi­lyjut­tuasi. Tämänker­tainen onkin eri­tyisen kiin­nos­ta­va se vuok­si, että se muis­tut­taa suuresti omaa retkeäni kym­menisen vuot­ta sit­ten juhan­nuk­se­na kun puolisoni kanssa kun lähdimme huonos­ti varus­tau­tuneena ja valmis­tau­tuneena itä-Uuden­maan kier­rokselle ja kulunut ren­gas tyhjeni/repesi heti retken alus­sa Por­voon torin muku­lakivil­lä.. Mut­ta hotellinpitäjä suhtei­neen aut­toi täl­läkin ker­al­la vaik­ka oli juhan­nus ja kaik­ki pyöräli­ik­keet tietysti mon­ta päivää kiinni.
    Ja hellesää oli sil­loin meilläkin!
    Hyvää Napolia…

  3. Hel­teistä puheen ollen tot­tumi­nen niihin lie­nee yksilöl­listä, sil­lä itse olen asunut jo reilut 3 vuotta
    Saigo­nis­sa enkä vieläkään ole tot­tunut hel­teisi­in (enkä kait koskaan totu), ja tääl­lähän helle on käytän­nössä ympäri vuoden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.