Se, että olemme niin paljon rikkaampia kuin sata vuotta sitten, ei johdu ylivertaisesta ahkeruudestamme vaan menneiden sukupolvien kehittämästä teknologiasta ja rakentamasta infrastruktuurista. Tavallaan nautimme siis pääomatuloa siitä fyysisestä ja henkisestä pääomasta, jota aiemmat sukupolvet ovat kartuttaneet. Näin ajatellen tuntuu perusteettomalta jakaa aineellinen hyvä yksipuolisesti vain tämänhetkisten työpanosten mukaan. Varhaisimmat kansalaispalkkateoriat etsivät oikeutusta ajatuksesta jakaa menneiden sukupolvien työn hedelmät ainakin osittain kaikille, minkä lisäksi kukin saisi palkkaa tekemänsä työn mukaan.
Taloudellisen tehokkuuden mukaista olisi maksaa kullekin markkinaehtoista palkkaa, joka riippuisi työn marginaalisesta tuottavuudesta vipuvaikutuksineen ja siitä, kuinka korvaamattomasta työpanoksesta on kyse. Tällaisessa tulonjaossa on kuitenkin se vika, että se on hyvin epäoikeudenmukainen ja muuttuu jatkuvasti epäoikeudenmukaisemmaksi, kun suorittavan työn tekijöistä on ylitarjontaa ja lahjakkaista luovan työn tekijöistä kilpaillaan. Jatka lukemista “Esseitä tuloeroista (5): Tulonjaon arpajaiset”