Olemme kohta viikon kärvistelleet kansallisessa häpeässä romahtaneen Pisa-menestyksemme takia. Olimmehan enää vain paras Euroopan maa edellämme joukko aasialaisia maita tai oikeastaan kaupunkeja, mutta mikä pahinta, matematiikassa Viro meni ohi. Lohdutusta saa vain siitä, että Ruotsin tulokset ovat jopa Yhdysvaltoja huonommat.
On syytä olla huolestunut koulujemme huononevasta tilasta, koska siitä on tullut muitakin viitteitä, erityisesti sosiaaliluokkien ja koulujen välisten erojen kasvusta.
Olen pitkään ennustanut Pisa-menestyksen kääntymistä laskuun, koska olen uskonut, että merkittävä syy Suomen hyvään menestykseen on se, että meillä melkein kaikki oppilaat tulevat vähintään tyydyttävistä kotioloista. Tämä etu on meillä katoamassa. On yhä enemmän lapsia, joiden kotitaustaa ei voi kutsua tyydyttäväksi. Eikä meillä ole ennen ollut muita selvästi huonompia kouluja, mutta nyt alkaa olla.
Mutta ennen täydelliseen epätoivoon vaipumista kannattaa selvittää, olisiko heikenneiden Pisa-tulosten taustalla myös näytteen valintatavan muutos. Sain sähköpostiviestin, jossa kysyttiin mielipidettäni asiasta tilastotieteilijänä ja huomautettiin siitä, että tämänkertainen näyte on valittu eri tavalla kuin edellinen. Näytteen, koska vaikka sen yhteydessä puhutaan otoksesta, tätä ei oikein voi kutsua otokseksi.
Näytteeseen nimittäin valittiin kaikki koulut, joissa on vähintään viisi maahanmuuttajaa ja näiden koulujen oppilaista valittiin kaikki maahanmuuttajat. Tämä ilmeisesti siksi, että haluttiin tutkia erityisesti sitä, miten maahanmuuttajat ovat kouluissaan menestyneet. Tätä tietoa todella tarvitaan ja siksi maahanmuuttajien tarkempi tutkiminen oli paikallaan. On hyvä tietää, miten maahanmuuttajat menestyvät suhteessa kantaväestöön ja suhteessa muiden maiden maahanmuuttajiin.
Tämä takia maahanmuuttajia oli näytteessä selvästi yliedustettuna. Tämä ei tuota ongelmaa lopputulokseen, koska lopputuloksen on laskettu palauttaen maahanmuuttajien paino näytteessä todellista osuutta vastaavaksi. Ongelma koskee sitä, miten koulujen valinta vaikuttaa kantasuomalaisten jakaumaan. Tiedämme, että vaikkapa Turun Varissuolla, jossa on paljon maahanmuuttajia, syntyperäisten suomalaisten sosiaalinen jakauma poikkeaa niistä Varsinais-Suomen kouluista, joissa maahanmuuttajia ei ole. Sähköpostiviestin lähettäjä kysyi aivan oikein, onko näyte syntyperäisten suomalaisten kohdalla tasapainossa.
Teoriassa tämäkin otantavirhe on mahdollista oikaista tasapainottamalla kotitausta, mutta käytännössä ei ole. Vaikka kotitaustaa on yritetty tällä kertaa selvittää monipuolisesti (on kysytty mm. kuinka monta kirjaa kotona on!) vakiointi poistaa aina vain osan vakioitavasta ilmiöstä, koska sitä ei pystytä kunnolla mittaamaan eikä saa mitata. Tässä tapauksessa mitattiin positiivisia asioita ja niiden puutetta, mutta ei mitattu perheen syrjäytyneisyyttä. Oppilaiden kotioloista kerättyjä tietoja voidaan käyttää sen selvittämiseen, paljonko kotiolot vaikuttavat koulumenestykseen, mutta ei vakiointiin, koska vastaavia tietoja ei ole koko väestöstä.
Tietosuoja varmaankin estää julkaisemasta Pisa-materiaalia avoimena datana. Harmi, sillä olisi hyvä, että mahdollisimman moni voisi testata tuloksia ja analyysiä. Tämä pitää kuitenkin analysoida kunnolla. Ristiintaulukoinnit eivät siihen riitä. [KORJAUS: TIEDOT ON JULKAISTU AVOIMENA DATANA]
LAINAUS TUTKIMKUSSELOSTUKSESTA:
”PISAn kohdejoukon muodostavat mittausvuonna 15 vuotta täyttävät oppilaat (Suomessa helmikuun 1996 ja tammikuun 1997 välillä syntyneet). Suomessa tämän ikäluokan koko PISA 2012 -tutkimuksessa oli 62 195. Kohdejoukosta tuli otantaa varten tavoittaa vähintään 95 prosenttia.
Suomessa koulut valittiin peruskouluista sekä lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista. Jälkimmäisissä opiskeli alle 1 prosentti ikäluokasta. Kaikki ruotsinkieliset koulut valittiin mukaan, samoin kaikki sellaiset koulut, joissa oli vähintään viisi maahanmuuttajataustaista oppilasta. Myös erityiskoulut sisältyivät otantaan. Kustakin otoskoulusta tutkimukseen valittiin satunnaisesti joko 20 tai 35 PISAn ikäkriteerin täyttävää oppilasta. Mikäli näitä oppilaita oli vähemmän, mukaan otettiin kaikki oppilaat. Lisäksi otoskouluissa kaikki maahanmuuttajataustaiset oppilaat osallistuivat tutkimukseen. Otannan toteutti riippumaton kansainvälinen tilastolaitos Westat.
PISA 2012 -mittaus toteutettiin 311 koulussa, joista testiin valittiin kaikkiaan 10 157 oppilasta. Näistä 82,2 prosenttia oli 9.-luokkalaisia, 17,6 prosenttia 8.-luokkalaisia ja 2,0 prosenttia 7.-luokkalaisia. Lukiolaisia ja ammattikoululaisia oli 0,1 prosenttia.
Ruotsinkielisiä oppilaita otoksessa oli 1 753 ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 2 426. Näiden ryhmien yliotosta hyödynnetään monipuolisesti kansallisissa erityistarkasteluissa. Tutkimuksen kokonaistulokseen ryhmien yliotostaminen ei vaikuta, sillä kansainvälisissä vertailuissa ryhmien painoarvot palautetaan tilastollisin keinoin vastaamaan niiden todellisia osuuksia perusjoukossa.”
Pisa-tutkimuksen alustaviin tuloksiin pääsee tästä.
Epäilemättä monet innolla tulkitsevat tämän(kin) nyt sitten maahanmuuttajien syyksi.
Eksplisiittisesti sanottava, että itse en siis tulkitse…
Jos joku tulkitsee tämän maahanmuuton syyksi, hän vain kertoo, ettei ymmärrä tutkimusmetodeista mitään.
Jos näin on,niin Pisa tutkimusta ei voi pitää tieteellisenä tutkimusena, kun se ei ole toistettavissa.
Ja tähän käytettiin kansainvälistä Pisa-tutkimusta?
Hyvä, ettei vielä ole ehditty laskea oppivelvollisuutta ikävuoteen kaksi.
Pieleen menneitä tai muutoin heikkolaatuisia tutkimuksia ja selvityksiä on tullut julki viimeaikoina useita. Puutteellisen tiedon varassa on ilmeisesti tehty vääriä vero- ym. päätöksiä.
Pitäisikö seuraavaan Pisa-tutkimukseen ottaa mukaan valtioneuvosto ja sen liepeillä puuhastelevat viranhaltijat ja avustajat, jotta saataisiin tietoa, miten he ovat menestyneet.
Datan saa kyllä suoraan käyttöönsä osoitteesta
http://pisa2012.acer.edu.au
Valitettavasti asia ei ole näin yksinkertainen:
”Mikäli vertailussa otetaan huomioon väestön
demografinen muutos*, Suomen tulos laski peräti 22 pistettä.”
”* Demografisen muutoksen huomioon ottaminen tarkoittaa sitä, että tyttöjen osuuden, maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän, kotona puhutun kielen, oppilaiden sosio-ekonomisen taustan ja keskimääräisen iän muutoksen vaikutus tuloksiin tasoitettiin
vastaamaan tilannetta vuonna 2006.”
Toisin sanoen tutkimuksessa on tietoisesti haluttu vakioida maahanmuuttajien määrän kasvu, eikä sen takia heikentyminen ole ollut niin suuri kuin se olisi ollut ilman vakiointia. Tällä sinänsä on olemassa perustellut syyt koska a) on tiedetty, että heidän osaamisensa on keskimääräistä alhaisempi ja b) vakoimalla muutos pois saadaan näkyviin myös muita osaamiseen vaikuttavia muutoksia.
Tutkimustulosten (poliittinen) tulkinta on sitten kokonaan oma lukunsa, toivottavaa on, että keskustelu pysyy puolin ja toisin tosiasioissa. On selvää, että ääripäät (eli persujen sisu-siipi) ja vihreiden maailmanhalaajat ovat jo tukevasti omissa poteroissa, eivätkä tule niistä senttiäkään liikkumaan.
”haluttiin tutkia erityisesti sitä, miten maahanmuuttajat ovat kouluissaan menestyneet”
Julkaistaankohan nuo tulokset joskus, ja missä?
Tulokset on jo julkaistu. Seuraa linkkiä.
Aika harva ymmärtää metodeista, joten tahallaan tai tahattomasti tehty väärinymmärtäminen on hyvin todennäköistä. Itse en olisi uskaltanut tehdä tuollaista otantaa, koska sillä voidaan kiistää tulokset.
Toisaalta sopivat otannathan ovat maan tapa. Jos muistatte sen Lohjanharjulla tehdyn ”tutkimuksen”, jolla perusteltiin talvinopeusrajoituksia, niin sehän todettiin aivan pupuksi. Asiasta oli pitkähkö ja perusteellinen ÅA:n alan professorin juttu muistaakseni HBL:ssa. Silti talvinopeusrajoitukset ovat yhä liikenteen riesana.
Kyse on siis vain yhdestä uudesta luovasta tavasta käyttää tilastoja omien tarkoitusperien ajamiseen. 🙂
Ah, antamassasi linkissä onkin sivulla 40 kappale otsikolla ”Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden matematiikan osaaminen, lukutaito ja luonnontieteiden osaaminen Suomessa” ja siellä alustavia tuloksia. Tässä vielä sama linkki uudelleen:
http://www.okm.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/okm20.pdf
PISA on ollut tarkkana siitä, että otokset ovat riittävän edustavia kansallisesti. Jos otos ei ole edustava, se kerrotaan ja jos otos on pahasti vino, tiputetaan maa kokonaan pois. Ensimmäinen oletukseni tässäkin tapauksessa on, että raportointi on harhaanjohtavaa ennemminkin kuin otanta. Vaikka maahanmuuttajakouluja on valikoitu aineistoon yliedustus, on kertoimella helppo korjata tilanne, kun niden koulujen tulokset painottaa kertoimella.
PISA-tutkimuksen data on avoimesti saatavilla. Olen juuri lähdössä matkalle, enkä ehdi selvittää olisiko siellä vastaus Osmon pohdintoihin. Tarkoitukseni on kuitenkin tehdä perusteellinen analyysi PISA:n tulosten selityksistä tammikuuksi.
PISA-data: http://pisa2012.acer.edu.au/
Tietysti näin maallikkona voisi ajatella, että kai sillä nyt jokin merkitys on kaikkien oppilaiden oppimistuloksiin, jos luokasta huomattava osa on haasteellisesti opetettavien maahanmuuttajaryhmien edustajia.
Jokainen voi miettiä olisiko esimerkiksi mainitun Varissuon koulun kantaväestöön kuuluvien oppilaiden tulokset parempia vai huonompia, jos koulussa olisi paljon tai vähän maahanmuuttajia.
Koska Opetushallitus piti aiempia loistavia Pisa-tuloksia hyvän allinnon asniona ja OAJ koulujen opettajien tuloksellisuuden mittarina, muutoksen syyt ovat loogisesti samojen tahojen vastuulla.
On aivan luontevaa, että samaa testiä käytetään tuottamaan kansallist aineistoa eroista koulutuksen välillä. Ensimmäisiin Pisa-kyselyihin kun tehtiin vain kv-kyselyn vaatima otos.
Muuten, mikä on kansallinen oppimistulos ruotisn kielessä? Sen luulisi olevan todellinen ongelma, joka pitäisi myös ratkaista.
Opettajien palkkauksen parantaminen ei paranna Pisa-tulosta, tämä on sitetn testattu.
Jo muinaiset roomalaiset olivat huolissaan nuorista, sekin tiedetään. Pisa-tulos ennustaa poikeinja miesten karisutumista jrkästi kaikilla opiskelutasoilla, mikä alkaa olla todellinen ongelma kansakunnalle.
”liikaa maahanmuuttajia otoksessa” on todella huono selitys, joka antaa tekosyyn olla miettimättä mitään. Maahanmuuttataustaisten lasten karisutuminen jatko-opinnoista on kansallinen tragedia, koska silloin jää kyvykkyyttä hyödyntämättä.
Pokien lukutaitoa ylläpitivät Harry Potetr ja muuta viitta ja miekka seikkailukirjat sekä Juha Vuorisen Juoppis-sarja. Niiden aika on vain vähän takana.
Matematiikkaa ja luonnontieteitä taas yleisesti media väheksyy eikä kukaan nuori halua olla ainakaan nörtti. Se lienee asenteista kiinni.
Osan syystä saavat perinteinen riitely matematiikan ja fysiikan opettajien kesken.
Poliitikoilel on aina ollut tärkeää rahoitata musiikkiluokkia, urheilukouluja, kuvataidekouluja ja esiintymistaidon erikoistumista. Tekniikan ja luonnontieteiden opetusta ei kunnissa ole pidetty lainkaan kiinnostavana eikä ilmisesti tarpeellisena. Onneksi olkoon.
Ykisttäisen opettajan kohdalla siellä tunnilla ollan ihan itsekseen, mutta vähäistäkin täydennyskoulutusta vihataan ja veso-päivistä yritetään lintsata mahdollisuuksien mukaan. Oikeassa työelämässä se ei olisi mahdollista.
Lapset ovat fiksuja. Siitä mennäöän msitä aidan ali pääsee kaivamaan ja sitetn vasta katsotaan huomaako tai välittääkö kukaan.
Ei ’tieteellisen tutkimuksen’ tarvitse julkaista alkuperäisiä tuloksia. Toistettavuus ei todellakaan edellytä, että kaikki data on saatavilla. Jos koejärjestely ja menetelmät on kuvattu hyvin, pätevä koe on toistettavissa.
Jos esim. perustelut koulujen ja oppilaiden valinnalle on kerrottu tarkasti (ilmeisesti on), taustatietokysymykset on listattu (on), ja menetelmät tulosten normalisointiin on kerrottu täsmällisesti (on), kuka vain voi toistaa kokeen.
Toki käytännössä PISAa ei voi toistaa kuin hyvin pieni joukko ihmisiä, mutta sama pätee vaikkapa… LHC:n tuloksiin (toki niissä data on jaettu, mutta jos sitä alkuperäistä koetta ei voi toistaa, data voi olla väärennettyä).
”Tietosuoja varmaankin estää julkaisemasta Pisa-materiaalia avoimena datana. Harmi, sillä olisi hyvä, että mahdollisimman moni voisi testata tuloksia ja analyysiä. Tämä pitää kuitenkin analysoida kunnolla. Ristiintaulukoinnit eivät siihen riitä.”
Pisa-materiaali on saatavissa avoimena datana:
http://pisa2012.acer.edu.au/downloads.php
http://pisa2009.acer.edu.au/downloads.php
http://pisa2006.acer.edu.au/downloads.php
Ekan ja tokan sukupolven maahanmuuttajien keskiarvoerot Suomessa PISA 2012:ssa verrattuna kantaväestöön lainattuna tuosta Osmon viittamasta raportista (josta ei näemmä voi copypastettaa):
Matematiikka:
1. sukupolvi: -98 pistettä
2. sukupolvi: -70 pistettä
Lukutaito:
1. sukupolvi: -116 pistettä
2. sukupolvi: -64 pistettä
Luonnontieteet:
1. sukupolvi: -126 pistettä
2. sukupolvi: -81 pistettä
Keskihajonta noissa oli noin 90 pistettä, eli 1. sukupolven mamut ovat selvästi yli yhden keskihajonnan kantaväestön heikompia, 2. sukupolven mamut selvästi alle yhden keskihajonnan heikompia.
Osmon mainitsemista syistä voi toki olla, että yllä lainatut erot mamujen ja kantisten välillä ovat todellisuudessa suurempia kuin tässä tutkimuksessa.
Hommaforumilta löytyy hyvää analyysia aiheeseen liittyen, ettei tarvi tukeutua vihreiden monikulttuuripropagandaan.
Tämä on yksi oletus, siis ”jos koulussa on paljon maahanmuuttajia niin suomalaiset eivät opi”. Toinen oletus voisi olla ”maahanmuuttajat asuvat köyhissä lähiöissä ja köyhien lähiöiden suomalaisoppilaat oppivat huonommin kuin varakkaiden alueiden suomalaiset”. Tässä olisi siis jo kaksi selitystä sille, miksi ”mamukoulujen” valikoiminen otantaan laskee ei-mamujen tuloksia.
Molemmat oletukset ovat vähän vaarallisia ja arkaluontoisia. Jos tällaisen haluaa esittää, pitäisi olla tutkimustietoa oletusta tukemassa.
En muista lukeneeni mistään sellaisista tutkimuksista, jotka tukisivat tuota ensimmäistä oletusta. Kansainvälisesti voi tietysti löytyä jotain.
Toista oletusta on tutkittu puoliksi: oppilaiden kotitausta vaikuttaa koulumenestykseen huomattavasti. Kotitausta on tietysti paljon muutakin kuin rahaa, joten ”köyhä lähiö” ei vielä kerro riittävästi. Eikä meillä taida olla varsinaista tutkimusta siitäkään, asuvatko maahanmuuttajat keskimäärin matalan tulotason alueilla.
Otsikon kysymykseen olisi mielenkiintoista saada luotettava vastaus, mutta näillä oletuksilla leikkiminen ilman sen kummempia perusteluita ei ole hedelmällistä, varsinkaan kun kyse on niin runsaasti tunteita herättävästä tabuasiasta.
Tämähän selittääkin suuren osan tuloksista. Koska saattaa olla niin, että Suomessa sellaisissa kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajia, saadaan muutoinkin keskimääräistä heikompia testituloksia juuri oppilasaineksesta johtuvista sosioekonomisista syistä.
Aasiassa taas voi olla niin, että koulut, joissa on maahanmuuttajia, ovat kalliita yksityiskouluja, joihin vain varakkaimmat paikalliset saavat lapsensa, jolloin kyseisten koululaisten sosioekonominen tausta on keskimääräistä parempi ja mahdolliset myös heidän testituloksensa keskimääräistä parempia.
Maahahnmuuttajien tuloksethan siis olivat kehnoja, myöskin toisen polven Suomessa syntyneiden ”maahanmuuttajien”.
Jos trendi jatkuu, niin ei tämä hyvältä näytä.
Kutsu sitä sitten vaikka ennakkoluuloisuudeksi, mutta itse epäilen että tuo huono keskiarvo on vielä keskiarvo hyvistä, huonoista ja todella huonoista ryhmistä. Jos halutaan, tuo kai voidaan suurempien kansalaisuus/kieliryhmien osalta tuloksista analysoida.
Silti, itse minun on vaikea uskoa, että mikään epäsuorakaan maahanmuuttoefekti olisi pääasiallinen syy näihin tuloksiin. Jos olisi, kuvittelisi kai tulosten laskun olleen käytetystä otosmenetelmästä huolimatta keskittynyt erityisesti pääkaupunkiseudulle?
(Joka tapuksessa, jos tämä on todella tutkimuksellinen ongelma, niin niin kauan kun joukossa on myös kohtuullisesti vähämaahanmuuttajisia kouluja, pitäisihän tuo painotuksen voida vielä muokata nytkin?)
Talouselämän toimittajakaan ei menesty Pisa-testissä.
http://www.talouselama.fi/uutiset/soininvaaralta+uusi+selitys+pisamenestyksen+heikkenemiseen+maahanmuuttajia+selvasti+yliedustettuina/a2220162
Ville Rydman ehti heittää ihan ajattelemisen arvoisen hypoteesin: jos maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuus on tämän vuoden tuloksissa korkeampi, tarkoittanee se samalla sitä että otoksessa on aimpaa enemmän ei-äidinkielellään opiskelevia. Muualla euroopassa ilmiö lienee ollut jo olemassa, Suomessa vasta nyt. Ts. Ei tuo opetus sen laadukkampaa ole ollut kuin muualllakaan..
Jokainen vaihto-oppliasvuoden viettänyt voinee vahvistaa että ei-äidinkielellä opiskelu tuo lisähaasteita oppimiseen.
Rydmanin logiikka osoittaa, ettei se tilastollinen päättely aina suju syntyperäiseltä suomalaiseltakaan. Taisi jäädä huomaamatta, että tulos vakioitiin maahanmuuttajien osuuden osalta.
Käsittääkseni kyseessä on esimerkki n.s. kohorttiotoksesta, mutta enpä ota enempää kantaa, kun en asiaa tunne.
Ihan hyödylistä katsoa, millaisilla tiedoilla voi saada hyvän arvosanan lyhyestä tai pitkästä matematiikan yo-kokeesta. Peruskoulun tiedot riittävät.
”Ei pidä syyttää peiliä, jos naama on vino.” Venäläinen sananlasku, Gogolin reviisorin motto
Toisaalta on myös niin, että pidä syyttää naamaa, jos peili (PISA-tutkimus) on vino.
Olen aina ollut sitä mieltä, että hätiköityjen johtopäätösten tekeminen Pisa-tulosten perusteella on lyhytnäköistä. Silloin, kun saatiin hyviä tuloksia, ei olisi pitänyt riemuita niin kovaan ääneen, ja nyt kun saadaan vähän keskinkertaisempia tuloksia, pitäisi katsoa koulujen tilaa rauhallisesti.
Pahinta on, jos eri eturyhmät ja hötkyilijät pääsevät ajamaan omia tavoitteitaan Pisa-tuloksen varjolla. En usko, että tulokset paranevat (onko se muuten itseisarvo?) korottamalla oppivelvollisuusikää tai lisäämällä/vähentämällä valinnaisuutta tai lisäämällä tietotekniikan näennäis-käyttöä luokissa.
Tuhkan ripottelu koulujärjestelmämme päälle on edelleen turhaa: systeemi on kohtuullisen hyvä, kunhan nyt otetaan rauhallisesti ja kehitetään koulua asiantuntijoita kuullen, ei panikoiden.
Kannattaa myös lainata kirjastosta opus, jossa on vanhoja matematiikan yo-kokeita. Tehtävistä näkee rimaan tippuneen roimasti.
Ikävä tosiasia taitaa olla, että tietotekniikka ei suinkaan kasvata ihmisten [matematiikka]älyä.
”Huono-osaisessa” Virossa oppilailla on aivan varmasti vähemmän tabletteja, ehkä Viron nouseminen Suomen ohi matematiikassa johtuu perinteisen kynä+paperi-mallin käytöstä?
Ikävä tuhota suvikkojen pilvilinnat, mutta ”maahanmuuttajataustaisuus” taitaa olla tekijä vain ihan ensimmäisessä sukupuolvessa. Jenkeissä nääs luetteloidaan (silleen aika ikävästi 🙂 rodun mukaan:
PISA mathematics:
Usa Asian 549
SUOMI 519
Usa White 506
OECD Average 494
USA Average 492
Usa Hispanic 455
Usa Black 421
Jos tuota ensimmäistä oletusta vielä näin nopeasti kommentoisin. Vaikkakaan en ole mikään kasvatustieteen asiantuntija, niin käsittääkseni tutkimuksessa vallitsee varsin laaja yhteinen näkemys siitä, että suurin piirtein saman tasoiset ryhmät parantavat oppimistuloksia. Tai paremminkin kääntäen. Hyvin eritasoiset oppilaat oppivat huonosti samassa ryhmässä.
Sitten jos tarkastelaan noita Pisa-tutkimuksen tuloksia, niin oikeasti tuollaiset kymmeniä pisteitä alemmat tulokset, joita maahanmuuttajat keskimäärin näyttävät saavan, merkitsee jo luokka-asteiden eroja osaamistasossa. Jos halutaan hiukan kärjistää. Tilanne olisi sama kuin luokkaan ahdettaisiin viides- ja yhdeksäsluokkalaisia ja yksi opettaja yrittäisi opettaa näille seitsemännen luokan asioita ja ihmeteltäisiin miksi toinen ryhmä turhautuu ja toinen ei tajua opetuksesta yhtään mitään.
PISA-tulosten heikkeneminen tuskin johtuu pelkästään otantaongelmista, koska myös kotimainen tutkimus osoittaa koululaisten osaamisen heikentyneen viimeisen vuosikymmenen aikana.
Miksi otoskehikko ei ole kaikki Suomen oppilaat tiettynä ajankohtana ja otos sitten pelkästään osajoukkojen kokoelma siitä?
Miksi monivaiheinen ryväsotanta?
On tietysti helpompi tavoittaa koulu ja n oppilasta siitä kuin n*m oppilasta P:stä koulusta… 🙂
No ei varmasti riitä. Peruskoulussa ei esimerkiksi käydä vektoria, derivaattaa, logaritmia taikka tilastomatematiikkaa tai jotain kollektiivin totuustauluja. Käydäänkö edes radiaania lävitse? Pythagoraan lausekin tulee usein vasta ysiluokalla vastaan, joten kyllä tuolla pohjalla on ihan turha lähteä pitkän matikan ylioppilaskokeeseen jos ei satu olemaan matemaattinen nero.
Tuosta vain vertailemaan vaatimustasoa:
http://matta.hut.fi/matta/yoteht/
http://www02.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/manmath/Kokonaisuudet/Peruskoulu/Peruskoulu.html
Impivaaralaisuus on ollut Suomen valtti PISA-tutkimuksessa. Keski- ja Itä-Aasian (keskimäärin) älykkäät kansat pärjäsivät odotetusti.
http://www.talouselama.fi/uutiset/saksasta+nurja+viesti+suomelle+turha+kaupata+meille+kouluparatiisianne/a2003437
Jos perusopetuksen luokassa on useita vain vaillinaisesti kielitaitoisia, matematiikan osaamistasoltaan 2-3 vuosiluokkaa keskiarvoa jäljessä olevia, ja mahdollisesti häiriköiviä/oireilevia, oppilaita, niin tämä ei vaikuta opettajan mahdollisuuksiin opettaa muita luokan oppilaita? Jos näiden välillä arvelee olevan jonkinlaisen yhteyden, niin ei ymmärrä mitään?
Tai ehkä on niin, että sinä et nyt taas kerran halua ymmärtää asiaa sen sosiaalisen tabuluonteen johdosta. Omien lasten saaminen pois koulusta, jossa on paljon tiettyjen ryhmien maahanmuuttajia, on yksi merkittävimmistä motivaatiotekijöistä white flightin takana Euroopan laajuisesti.
Jos se ei olisi mainittu täydellinen sosiaalinen tabu, niin esimerkiksi Ruotsin romahtaneiden ja oikeasti katastrofaalisten PISA-tulosten yksityiskohtainen analyysi, jossa esimerkiksi maahanmuuttajaryhmät eritellään, voisi paljastaa hyvin epämukavia asioita puolen miljoonan muslimin ja afrikkalaistaustaisen maahanmuuttajan vaikutuksesta Ruotsin kokoisen maan pedagogiseen kehitykseen.
Ilmiö on täysin yleiseurooppalainen; Saksassa toisen ja kolmannen sukupolven turkkilaisten kouluosaaminen on katastrofaalisen huonoa, Hollannissa marokkolaistaustaisten, Britanniassa pakistanilaistaustaisten ja Karibialta tulleiden mustien jälkikasvun, Ranskassa Algeriasta ja muista entisistä siirtomaista tulleiden jälkeläisten. Ei vain huonoa, vaan katastrofaalisen huonoa, vaikeuksia yksinkertaisimmissa laskutoimituksissa ja peruslukutaidossa ja näissä kouluissa kautta linjan myös koulurauhan ongelmia ja white flight voimakasta.
Kielitaito vaikuttaa, kulttuuri vaikuttaa ja geenit vaikuttavat. Tämän pohjaksi anekdootti Pisassa hyvin menestyneestä Hong Kongista, Kiinassa matkanneen ja valokuvanneen John Thomsonin teoksesta China and its People, joka on julkaistu vuosina 1873-1874. Hong Kongissa oli vuonna 1841 7,500 asukasta, ja se oli köyhä ja hedelmätön saari, jonka pääelinkeino oli merirosvous. Lukutaito oli olematonta. Vuonna 1865 kolonialistisen Britannian kitkettyä merirosvouden ja rakennettua saarelle toimivan infrastruktuurin saaren väestö oli kasvanut väestönlaskussa 125,504 henkeen, joista n. 2,000 henkeä siirtomaaisäntiä perheineen.
Brittien ylläpitämissä kouluissa oli myös 2,000 kiinalaislasta. Thomson havainnoi, kuinka nämä kiinalaislapset, joista useimpien vanhemmat olivat olleet köyhiä, lukutaidottomia ja kouluttamattomia, ja jotka joutuivat käymään koulua vieraalla kielellä, pärjäsivät koulussa silti vähintään yhtä hyvin kuin siirtomaaisäntien lapset.
Erittäin epämukavia ja epäkorrekteja asioita joudutaan väistämättä ennen pitkää kohtaamaan ja myöntämään. Ne esiintyvät yhdenmukaisina Euroopassa, Yhdysvalloissa ja globaalisti ja korreloivat edelleen hämmästyttävän tarkasti jo 1800-luvulla tehtyjen havaintojen ja arvioiden kanssa. Rasismisyytökset ja asian kieltäminen eivät poista ilmiötä, eivätkä sitä, että se joudutaan ennen pitkään myöntämään ja yhteiskunnallisesti käsittelemään.
Ainakin meidän koulussa laitettiin aineitten arvosteluperusteet uusiksi(juuri äskettäin):
luokan viisi parhaiten menestynyttä saa vanhan kympin eli k3:n, riippumatta siitä olisiko ”kymppiin” oikeutettu, esim. kokeen perusteella.
Samaa mietin minäkin. Olisipa ennen kuulumatonta, jos tutkijat selvittäisivät myös: Miksi, esimerkiksi Vuosaaren alueen, peruskoulujen opetuksen taso on romahtanut. Syy ei varmasti ole pelkästään kantasuomalaisten tyhmentyminen tai heidän vanhempiensa asosiaalisuus. Vielä viitisentoista vuotta sitten Vuosaaren lukio oli arvostettu koulu. Sisään pääsi reilun kahdeksikon keskiarvolla, nykyisin seitsemän keskiarvolla.
Täällä ja muualla mediassa ollaan kovin huolissaan maahanmuuttajien käyttämättä jäävistä resursseista ja siten heidän jäämistään yliopistojen ulkopuolelle. Entäs ne kantasuomalaisten lapset, joiden opiskelu ja eteenpääsymahdollisuudet on uhrattu maahanmuuttajien takia. Kuka heitä puolustaa, ei kukaan. Hehän ovat syyllisiä siihen, että sattuivat syntymään perheeseen joka elää LÄHIÖSSÄ. Tuolla perkeleitten pesäpaikassa.
Totuus on, että lähiökouluissa opettajilla ei ole aikaa, jos luokalla on paljon maahanmuuttajia, eikä aina haluakaan kantasuomalaisten opettamiseen. Monia suorastaan v…..aa joutua opettamaan lähiössä. Aivan kuin se laskisi heidänkin ihmisarvoaan, joutua nyt roskasakin opettajaksi.
Lähiökouluissa opetuksen taso jää jälkeen esim. keskustan kouluista, koska lähiössä mennään aina sen heikoimman ummikko maahanmuuttajan mukaan. Eikä suomalainen vanhempi voi, vaikka haluaisikin, paikata kaikkea sitä mitä jää opettamatta ns. lähiökoulussa. Mutta töissä mekin käymme ja veromme maksamme, jotta te parempiosasaiset saisitte lapsillenne parhaan mahdollisen koulutuksen ilman häiriötekijöitä (maahanmuuttajia). Ja vaikka se teidän kullanmurunne ei edes olisi mikään neropatti, siellä hyvätasoisessa koulussa keskinkertaisuudestakin leivotaan akateemisesti koulutettu.
Mielestäni kannattaisi tutkia mikä vaikutus on oppilaan kotikielellä.
Viimeaikaisissa aivotutkimuksissa on nimittäin todettu, että henkilön puhuma kieli vaikuttaa aivorakenteeseen ja ajatteluun.
Suomen kieli on tunnetusti erikoinen ja looginen rakenteeltaan. Ehkä se on yksi aikaisemman Pisa-menestyksemme syy?
Seppo Korppoo
Suomalainen patriootti
Kiitoksia isännälle! Taas tarkasti ajateltu.
Tehty vinoutunut koulujen valinta tottakai vääristää raakatuloksia. On vaikea kuvitella, että vääristymä voidaan korjata täysin kertoimilla.
Vinoutuma saatta selittää osan Pohjois- ja Itä-Suomen koulujen käsittämättömän suuresta romahtamisesta. Siellähän maahanmuuttajataustaisia on vain harvoissa kouluissa ja heidän ensimmäisen polven perheillään on monesti vaikea tausta.
Hyvä kysymys on, montako pistettä sinänsä hyvää tarkoittanut vinoutus tuloksia verotti. Tuskin 20 pistettä.
Lopputulos saattaa kuitenkin olle se, että:
a) ei tarvitse tehdä mitään kun tulokset väärät, ja sitä paitsi
b) maahanmuuttajat ovat joka tapauksessa syyllisiä.
Itse näen perusongelmaksi, että entropia kasvaa, ellei sitä vastaan tehdä työtä.
Mitenkäs tähän liittyvät Itä-Suomen pojat?
Onko kyseessä niiden kaupunkien köyhät koulut – tuskin, koska ei kai tuolla ole hirveästi valinnan varaa.
Suomenruotsalaisten oppilaiden tulosten suhteellinen paraneminen taas voisi selittyä sillä, että heillä tuskin on maahanmuuttajataustaisia.
Kielitaidottomat – jos heitä on monta samassa opetusryhmässä varmasti heikentävät muidenkin oppimista. Empiirisesti sen voi nähdä yläkoulussa, missä uskonto- ja kielivalintojen sekä painotuksen vuoksi tulee jonkin verran valikoituneita luokkia. Kielitaidottomien lasten luokilla ennättää murto-osan siitä mitä ennättää niiden kanssa jotka ymmärtävät mistä puhutaan.
Kun kuulin Pisan ”romahduksesta” ajattelin, että mitenkähän metodia on muutettu. No nyt sitten selvisi. Ei kuitenkaan perinteisestä mediasta, jolta ei kai niin suuria sovi odottaa, että osaisivat kertoa oleelliset asiat. Eikä kukaan pisalaisistakaan ole vaivautunut korjaamaan vääriä tulkintoja, mikäli en ole missannut.
Sinänsä otoksen muutos on tervetullut, jos se tekee Suomen tulokset vertailukelpoisemmiksi muihin Pohjoismaihin tai vaikka Saksaan verrattuna. Onhan väitetty, että Suomen etumatka selittyy lähinnä tai jopa pelkästään maahanmuuttajien vähäisyydellä. En kyllä tiedä, onko Suomen tulos nyt oikeasti paljoakaan vertailukelpoisempi. Onkohan esim Ruotsin otosta myös muutettu?
Sekin on myönteistä että väärä itsetyytyväisyys karisee päättäjien, virkamiesten ja opettajien keskuudessa. Suomalainen koulu ei ole mitenkään erinomainen, sen sijaan oppilaat ovat poikkeuksellisia etenkin homogeenisuudessaan. Koulu ei myöskään ole poikkeuksellisen tasa-arvoinen kaikilla akseleilla: lukutaidossa sukupuolten ero on käsitääkseni maailman suurin tai ainakin liki. Hesarille pitääkin antaa kiitos paristakin jutusta, joissa poikien jälkeenjäänneisyyttä on käsitelty.
Suo0men etumetka ei ole selittynyt maahanmuuttajien vähyydellä, koska tulokset on laskettu erikseen kantaväestölle ja maahanmuuttajille. Suomi on ollut esimerkiksi Saksaa parempi sekä kantaväestön että maahanmuuttajien osalta.
Kymmenessä vuodessa lapset ovat siirtyneet nettiin. Koululaitos taas ei ole pysynyt mukana.
Diginatiivit ovat näillä hetkillä aloittamassa koulunkäyntiään ja opetuksessa se on huomioitava.
Mun mielestäni koko PISA hössötys on käsittämätöntä ja koko asia voitaisiin unohtaa. Siis onko Shanghai joku maa? Onko PISA-kokeen järjestäjillä edes itse luonnontieteen osaaminen peruskoululaisten tasolla?
Osmo,
mitä tapahtuisi jos otoskehikkona olisivat oppilaat eikä koulut?
Kokeen järjestämisen hinta nousisi olennaisesti, koska se pitäisi järjestää käytä’nnössä joka koulussa ja koulua kohden kokeesdeen osallistuisi vain kourallinen oppilaita.
Sinänsä yli- tai aliotanta on tekniikkana täysin hyväksyttävä, täytyy vain osata tehdä painojen kalibrointi oikein että otoksen tunnusluvuista tehty päättely perusjoukon tasolla on validia.
Lääketieteessä tehdään vastaavia järjestelyjä, biometriassa tunnetaan nimellä matched case control studies.
Olisi teoriassa mahdollista, mutta minä ainakin luin tätä selostusta niin, että koska maahanmuuttajia ja ruotsinkielisiä oli otannassa ylimääräistä, vain näiden ryhmien osalrta otosta korjattiin. Se mitä yritän kysellä on, että otos on vahvasti harhainen myös suomenkielisten oppilaiden kohdalla. Korjattiinko tätä harthaa ja miten sen ylipäänsä voi korjata?
Helsingin osalta harhaa ei tainnut tulla, koska Helsingissä ei juuri ole kouluja, joissa maahanmuuttajia olisi vähemmän kuin viisi.
Voiko olla niin, että eri maahanmuuttajaryhmien välillä on suurempaa hajontaa PISA-menestyksessä kuin kantaväestön ja koko mamupopulaation välillä, vaikka suomen kieli olisi lähtökohtaisesti yhtä vieras heille kaikille? On vaikea kuvitella, että kohtaamieni terävä-älyisten kiinalais- ja intialaisopiskelijoiden jälkikasvulla olisi pienintäkään ongelmaa PISA-mittelöissä.
Mielestäni Suomeen olisi kannattavaa ottaa ihmisiä, joilla on edellytyksiä sopeutua yhteiskuntaan ja työelämään. On hieman vaikea nähdä voimavarana heikosti koulutettua väestöä, jolle ei varsinkaan tulevaisuudessa ole kysyntää automaation viedessä jopa puolet teollisuuden työpaikoista.
Ollaanko Suomeen rakentamassa uutta alaluokkaa? Miten hyvinvointiyhteiskunta kestää yhä suurenevan syrjäytyvien joukon?
Noiden Aasian maiden tasojen jakautuminen on poikkeava muista maista, huippuja tasolla 6 on poikkeuksellisen paljon, esim matematiikassa jopa 10-20 %.
Muissa maissa huippuja on vain 5 % ja alle.
Tällainen ei ole normaali jakauma vaan merkitsee, että kokeeseen on valikoitunut/valittu parempaa ainesta
Jos normaalijakaumaa siirretään ylöspäin pitäen jakauman muoto ennallaan, vaikka puolet voi saada huipputuloksen. Huippu lasketaan koko maailman jakaumasta, jolloin teoriassa Shanghaissa vaikka kaikki voisivat olla huippuja.
Sen sijaan pitää kysyä, oliko otannassa mukana koko ikäluokka. Shanghaissa näkee laposia kerjäämässä kaduilla. Eivät taidea olla 15-vuotiaina koulujen kirjoissa. Sama koskee Etelä-Koreaa, jossa kaikille pakollinen koulu päättyy alle 15-vuotiaana.
Suomalainen peruskoulu toimii käytännössä juuri näin. Opettaja kuvittelee mielessään sellaisen keskiverto-oppilaan, ns. seiskan/kasin oppilaan, ja opettaa sitten 25 tällaista oppilasta. Loppujen lopuksi se on toiminut yllättävän hyvin, kuten olemme tuloksista nähneet. (Ja tietysti taitava opettaja kuitenkin mukauttaa opetustaan – ehkä 8A:n historiantunneilla tehdään asiat aivan eri tavalla kuin 8B:n, kun luokat sattuvat olemaan erilaisia.)
Systeemiä voi perustellusti kritisoida siitä, että lahjakkaimmat turhautuvat (mille ei perinteisesti ole tehty mitään) ja heikoimmat kärsivät (mitä voidaan korjata riittävillä tukiopetusresursseilla). 1980-luvulla oli vielä tasokursseja kielissä ja matematiikassa, mutta niistäkin luovuttiin, kun kaikille haluttiin tarjota samanlaista opetusta samanlaisine jatko-opintomahdollisuuksineen.
Aivan viime vuosina tätä vuosikymmenten tasapainoa on kuitenkin alkanut horjuttaa kaksi asiaa: erityisoppilaat halutaan integroida tavallisiin luokkiin, mikä lisää opetusryhmän heterogeenisuutta aivan uudella tavalla. Ja myös niiden oppilaiden kohdalla, joilla ei ole varsinaisia diagnosoituja erityistarpeita, haitari on selkeästi aiempaa suurempi. Hyvät ovat entistä parempia, heikot entistä heikompia. Ehkä kolmas asia on sitten se, että luokissa on aiempaa enemmän sellaisia oppilaita, joiden kielitaito ei riitä täysipainoiseen opiskeluun.
Jotainhan tälle pitäisi tehdä, mutta kovin helppoa se ei ole, kun vuosikymmenten perinteet ovat taakkana ja osa asioista on vaikeita tabuja.
Näinhän se on. Kyse onkin siitä, että Suomessa ei ole montakaan koululuokkaa, joissa maahanmuuttotaustaisia olisi enemmistö tai edes lähelle sitä. Satunnaisotoksella (kuten aiemmissa Pisa-tutkimuksissa) moisia ”mamuluokkia” ei tule välttämättä yhtään. Sen sijaan useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa niitä tulee paljon enemmän.
Samaten tiedetään esimerkiksi Varissuon kouluista, että mamujen määrä vaikuttaa heikentävästi oppimistuloksiin. Tämä johtuu monista asioista mutta ainakin nyt siitä, että jos kieli ei suju, ei yleensä suju mikään muukaan. Aika varmasti tämän voi yleistää niin, että opetus on sitä helpompaa mitä samanlaisempia oppilaat ovat, koska sama opetusmetodi (esim. kieli tai vaikeusaste) toimii oppilaasta riippumatta.
Olen lukenut aiheesta ihan asiallisen, muistaakseni ruotsalaisen kirjoituksen, joka tosin ei ollut mikään tieteellinen artikkeli. Sen mukaan Suomen poikkeuksellisuus siis oli oppilaiden tasalaatuisuus enemmän kuin mikään muu.
Voi tietysti olla, että mamu-tausta ei selitä asiaa kuin pieneltä osin. Tärkeämpää voi olla oppilaiden sosiaalinen asema tai vaikka alueen ”gangsta-kulttuuri”. Varsinkin pojat kun oppivat arvonsa usein enemmänkin kaveripiiriltä kuin vanhemmiltaan tai koululta.
Eikös se ole niin, että epämieluisille tuloksille etsitään aina armahtavia syitä. Tämä tilastointimuutos on sellainen. Kuitenkin voi yhtä hyvin olettaa, että samat olosuhteet on muissakin maissa. Koulujen sosiaalinen eriytyminen on fakta. Kantakansalaiset pyrkivät pakenemaan maahanmuuttajien kouluista.
Simply Statistics -blogi kirjoittaa köyhyyden vaikutuksesta PISA-tuloksiin, lienee relevanttia myös nyt käsillä olevan asian näkökulmasta:
http://simplystatistics.org/2013/08/23/stratifying-pisa-scores-by-poverty-rates-suggests-imitating-finland-is-not-necessarily-the-way-to-go-for-us-schools/
Tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Suomen hyvä Pisa-menestys kertoo enemmän kodeista kuin koulusta. Sinänsä tuokaan tilastollinen ”analyysi” ei ole pätevä. Jos ottaisimme Suomesta koulut, joiden vanhempien keskitulo sijoittuu jakauman yläpäähän, oloisi noidenkin keskiarvo parempi kuin USA:ssa vastaavassa tulosegmentissä.
Ainakin Shanghai on väestöllisesti suurempi kuin monet maat, mukaanlukien Suomi, ja siten tarkastelun arvoinen. Toki ne, joilla luetun ymmärtäminen ei ole sitä huonointa luokkaa, ymäärtävät, että se ei ole sama kuin Kiina, ja tulokset eivät ole yleistettävissä koko Kiinaa kattaviksi.
Vaikka Shanghai on väestöllisesti iso, sen asukkaat ovat kaikki kaupunkilaisia. Kaikkialla maailmassa kaupunkien kouluissa tulokset ovat paremmat kuin maaseudun kouluissa. Niin se on Suomessakin ilman maahanmuuttajaosuuksien korjaamista ja ilmeisesti paljon isompi, jos lasketaan mukaan ain syntyperäiset suomjalaiset.
Koulu joutuu kilpailemaan lasten ajasta. Heillä menee rutkasti aikaa koulussa ja sen ulkopuolella älypuhelimiin, ipadeihin, tietsikkapeleihin, harrastuksiin jne. Koulu ja läksyt eivät kiinnosta. Vanhempien pitää ottaa enemmän vastuuta muksujensa kouluun liittyvistä asioista ja tehtävistä. Elämä on mennyt hektiseksi myös lapsilla. Tietokoneiden sijaan lapsen on otettava eteensä kirja, vihko ja lyijykynä ja tukeva istumasento. Vanhempien tehtävänä on valvoa tätä
Se otoskehikon muodostamisen tapa on silkkaa laiskuutta… 🙂
Ylipäätään minkä tahansa prosessin luotettava mittaaminen edellyttää myös syötteen mittaamista.
Esimerkiksi Puolustusvoimissa varusmiesten kotiutumiscooperin tulokset ovat huonontuneet pitkän aikaa. Mutta kun huomioidaan tulocooperin tulokset, niin huomataan että syy onkin yleisessä kuntotason laskussa, eikä koulutuksessa.
Lukiotkin saatiin ihan eri järjestykseen, kun alettiin huomioimaan lähtötaso.
Voi hyvin olla, että suomalainen koulutus on jopa parantunut viime vuosina. Mutta sitä ei pelkkä tuotoksen mittaaminen meille kerro.
Huterilta tilastotieteellisiltä pohjilta perusteellaan vaikka mitä. Mitäs nyt jostain PISA tuloksesta, mutta kun suomalaisen järvien pohjamutakerroksien paksuuksista selitetään eteläisen pallonpuoliskon ilmastohistoriaa IPCCn raportissa niin ei sitä teidä pitäisikö itkeä vai nauraa. Planeetan etevimmät tiedemiehet ovat herkeämättä uurastaneet pienimmätkin yksityiskohdat tarkistaen ja lopputulos on tuollainen.
Yleensä poliitikkomme ovat kiitelleet pisa-menestyksestä koululaitosta ja opettajia 🙂
Yksi probleema, ainakin joidenkin kuulemieni opettajien mukaan, on se että erityisoppilaat ovat samoissa luokissa tavallisten oppilaiden kanssa. Ei siitä mitään tule. Lisäksi täytetään kaikenlaista lippusta ja lappusta ja järjestetään palaveria. En tiedä mikä on todellisuus, mutta tämmöisiä valituksia on tuntemiltani opettajilta tullut.
Hesarissa oli sunnuntaina pitkä juttu kouluista. Jäin ihmettelemään kohtaa, jossa opettajan piti toistuvasti komentaa oppilaita laittamaan puhelin pois.
On ihan turha höpöttää jotakin uusista oppimismenetelmistä. Matematiikan tunnilla ei kuulu käyttää puhelinta yhtään mihinkään ellei opettaja erikseen käske.
Opettajilla pitäisi olla oikeus takavarikoida oppilaiden puhelimet loppupäiväksi tai -viikoksi, jos niitä näkyy tai kuuluu tunnilla.
VATT:n tutkijat ovat vaatineet erittäin tarkkaa mittaamista ja rekisteritietojen yhdistämistä koulutuksen tuotannon laadun arvioinnissa.
Eli oppilaan taustatiedot ja koulun tiedot, myös tarkat kustannustiedot pitää pystyä yhdistämään sekä tekemään valtakunnallisia standardoituja kokeita, jotta voimme arvioida mikä koulu tuottaa palveluita toista tehokkaammin.
Koska koulutuksessa ei ole markkinoita niin taloustieteilijät haluavat keskussuunnittelijan luovan parametrisoidut markkinat, jossa tuotantoyksiköt ottavat ne parametrit annettuina ja pyrkivät optimoimaan tuotantoon annetuilla resursseilla.
Kollektivistinen taloudellinen suunnittelu vaatii erittäin paljon tietoa parametrisista hinnoista, tuotantoteknologista yms.
Suomessa kuitenkin tulojakauma on maailman tasaisimpia.
Poliittisesti voi kerätä pisteitä tuloerojen kasvulla, joo, on jokuinen miljoonatuloinen. Suurituloisia on edelelen todella vähän ja suurituloisimpan 10¤% päätyy jo asiantuntiojatulotasolla.
Kodeista on toki kysymys. Työelämästä tuntemilla maahanmuuttajapereillä menestys koulussa vaikutatisi liittyvän oman äidinkielen osaamiseen, yritystä ja motivaatiota näyttää olevanm Ruotsin kieli on se joka vie eritysopetukseen.
Mutta:
– en halua olla ainakaan nörtti
– ei kiinnosta yhtään
– ei huvita, ei jaksa
– ei muutkaan
– en osaa eikä viitsi
– ruotsi on homojen kieli
Ehkä Suomessa lapset ymmärtävät, että osaamisella ei saa nykyistä parempaa elämää. Laulamalla, urheilemalla ja näyttelemällä kylläkin – minkä kuntapoliitikotkin ovat vahvistaneet päätöksillään.
Maahanmuuttajaperheissä lasten oppimiseen kyllä panostetaan vanhempienkin toimesta.
Mutta PISA-kokeeseen pitää oottaa laskin mukaan…
Suomi ikäänkuin varautuu sotaan. Poikien ajattelukyky ja viisaus on kaihdettua ja epämuodikasta (taistelukyky). Tyttöjen neuvokkuus ja älykkyys (kotirintama) on puoleensavetävää. Roolit ovat vaihtaneet täydellisesti paikkaansa. Julkisuudessa esiintyy joitakin poikkeuksia pääsäännöstä.
Matematiikan oepttajana olen käynyt läpi yo-kirjotukset kaikkina viimeksi kuluneina vuosina, itse asiassa kai vuodesta 1968.
4-5 tehtävää eli 24-30 pisettä saa ratkaistua aika kevyesti kevyesti peruskoulun tiedoilla, kunhan vain hallitsee ne. Riittää mm. osata Pythagorana lause, korottaa lauseke neliöön, sieventää lauske ja kokeilemalla ratkaista 2. asteen yhtälö. kun juuret ovat kokonaislukuja. Ei toisan tarvitse olla nero, eikä edes erityisen lahjakas.
Voi helosti itse yrittää. Kokeet löytyvät netistä mm. HS:n sivuilta.
Silloin kun minä kävin koulua, niin menestyviä tuntui yhdistävän se, että he opiskelivat kovasti. Yksi opiskelija sai saksasta ehdot, toinen saman luokan oppilas kympin. Ehtoja saivat yleensä ne, joita opiskelu ei juurikaan tuntunut kiinnostavan. Ehkä taipumuksilla ja lahjakkuudella oli myös jotain merkitystä.
Kysyisinkin tilastojen asiantuntijoilta, että mitä vaikutuksia on sillä, että tämä valtava ruohonjuuritason vaihtelu piilotetaan ja tulkinnat viedään ”järjestelmän” tasolle! Minä en ymmärrä tällaista tilastointia alkuunkaan.
Mitä näillä analyyseilla ollaan oikein lopulta edes selittämässä? Tämäkin jää minulle täysin hämäräksi.
Aloitin koulun vuonna 1981, eikä ainakaan silloin mitään tasokursseja ollut. Olin oppinut lukemaan 3 vuotiaana, ja kouluun mennessä osasin lukea, laskea ja kirjoittaa. Ainoa ”erityiskohtelu” oli se, että minä marraskuussa syntynyt laitettiin vuotta aiemmin (siis vielä viisivuotiaana) kouluun, joten olin lähes kaksi vuotta nuorempi, kuin luokan vanhimmat.
Arvaa oliko kivaa.
Koulussa ei ensimmäisinä vuosina ollut yhtään mitään tekemistä, ja esimerkiksi ensimmäiset läksyni koskaan tein 8 luokalla. Kirjoituksiin valmistauduin olemalla töissä koko lukuloman. Yliopistossa olikin sitten pahoja sopeutumisvaikeuksia, kun oikeasti piti tehdä töitä, enkä ollut koulun aikana oppinut minkäänlaista opiskelu ja läksyjentekorutiinia.
Omille lapsilleni olen ollut (omaan koulunkäyntiini verrattuna) melkoinen orjapiiskuri, ja kyllä he ovat oppineet tekemään tunnollisesti hommansa, huvitti tai ei.
Lahjakkuus on rankasti yliarvostettua, työnteko ja sinnikkyys on (lähes) ainoa millä on merkitystä!
Varsinkin pojille tämä vetelehtimisen mahdollistava koulutuskulttuuri on todella tuhoisa. Tunnollisuuden, vaivannäön ja nöyrän asenteen halveksunta voi käydä Suomen kaltaisille kulttuureille tuhoisaksi synnyttäessämme sukupolvia, joiden kasvamisen vastuu on sysätty lapsille itselleen asenteella: ”lapsi voi sitten itse valita mitä haluaa olla” ja joutuvat sitten pitkälle aikuisikään asti kasaamaan oman identiteettinsä palasia toisiinsa sopimattomista ja liian vähistä rakennuspalikoista.
Tätä on Suomessa tutkittu. Itä- ja Pohjois-Suomessa osaamistaso on kaikkein heikoin, etelän suurissa kaupungeissa kaikkein paras.
Mieleen on jäänyt erityisesti se, että jossain aineessa, jota en nyt muista, sai Pohjanmaalla arvosanan 9 samoilla tiedoilla joilla sai Helsingissä 6. Tämä oli 1990-luvun loppua.
Kyllä se kouluarjen totuus aika pitkälti noin menee. Erityisoppilaiden integrointi hankaloittaa luokkaopetusta huomattavasti. Luokan ulkopuolinen työmäärä, josta ei makseta minkäänlaista korvausta, on lisääntynyt vähitellen aivan valtavasti. Myös monet vanhemmat ovat vaativampia kuin ennen, eivätkä kaikki rehtorit pysty pitämään näitä vanhempia kurissa.
Opettajan kokonaistyömäärä on viimeisen 10-15 vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut, palkka on pysynyt inflaatiokorotuksia lukuunottamatta samana eli siis pudonnut puoleen. OAJ ei ole ammattiliittona sieltä tehokkaimmasta päästä.
PISAssa käytetäään kaksivaiheista otantaa, jossa ensin poimitaan kouluja ja sitten kouluista oppilaita. Otantatodennäköisyyksien perusteella lasketaan painot, jolla palautetaan edustavuus koulujen ja oppilasryhmien suhteen. Ellei painokertoimien laskemisessa ole tehty virheitä, saadaan näin korjattua maahanmuuttajien ja ruotsinkielisten ylipaino sekä oppilas- että koulutasolla. Samalla tulee siis korjattua myös maahanmuuttajavaltaisissa tai ruotsinkielisissä kouluissa olevien suomenkielisten kantasuomalaisten painot kohdalleen. Kaikki tämä ja paljon muuta PISA tilastotiedettä löytyy OECD:n PISA raporteista. Esim:
http://browse.oecdbookshop.org/oecd/pdfs/free/9809021e.pdf
Tämä on yleistys, johon toivoisin, että kukaan ei sortuisi. Juuri kodin tuki on minusta se suurin maahanmuuttajaoppilaan kompastuskivi silloin, kun maahanmuuttaja tulee eurooppalaisen kulttuuripiirin ulkopuolelta. Vaikka vanhemmat sinänsä toivoisivatkin, että lapsen koulu sujuu hyvin ja hänestä tulee vaikkapa lääkäri, niin se käytännön tuki puuttuu usein kokonaan. Vanhemmat, tai ainakaan äiti, eivät välttämättä osaa edes lukea. Kummatkaan eivät ehkä puhu suomea. Ainakaan kummatkaan eivät ole käyneet länsimaista koulua eivätkä ihan yksinkertaisesti tiedä, mitä se koulunkäynti on ja miten sitä voisi tukea. Tämä voi näkyä käytännössä esimerkiksi niin, että vanhemmat eivät ihan oikeasti tiedä, että lapsi saa koulusta kotiläksyjä ja hänen pitäisi tehdä ne. Heillä ei yksinkertaisesti ole eväitä lastensa koulunkäynnin tukemiseen ja se on asia, jolle me emme oikein voi mitään.
Suomessa syntyneen lapsen suomenkielentaito voi olla hyvin puutteellinen vielä yläluokilla, sillä inputtia ei vaan tule riittävästi, kun koti ja kaveripiiri eivät ole suomenkielisiä. Kotona ei ehkä ole yhtään kirjaa paria uskonnollista teosta lukuunottamatta. Televisiosta ei ehkä katsota suomenkielisiä ohjelmia, internetissä ei surffailla suomenkielisillä sivuilla.
Luulen, että tämä on asia, joka korjaantuu vain hyvin pitkän ajan eli usean sukupolven kuluessa. Sukupolvi sukupolvelta kouluun totutaan paremmin ja sellainen ”maahanmuuttaja” (miksi Suomessa syntynytkin on mamu?), joka itse on käynyt Suomessa koulua, pystyy jo tukemaan omia lapsiaan aivan eri tavalla, myös tilanteessa jossa se oma koulunkäynti ei aikanaan olisi sujunut kovin hyvin. Kysehän ei ole siitä, että vanhemman pitäisi toimia lapsensa opettajana vaan siitä, että hänen pitää tietää, mitä se koulunkäynti on, jotta hän pystyy tukemaan lastaan siinä.
Piti lisätä edelliseen, että nykyisistä matikan yo-kokeista.
Tai sitten sitä, että matematiikassa pärjääminen on kuitenkin isolta osalta hikoilulaji. Tuloksia ei ole normalisoitu käytettyjen työtuntien suhteen.
Lukutaidossa meillä on oppilasystävällisempi kirjoitusjärjestelmä, jolloin aasialaiset tuntimäärät eivät näy. Matematiikassa taas taistelutanner on tasaisempi, jolloin tuntimäärän tuplaamisella saa parempaa jälkeä aikaan.
Pienemmissä kaupungeissa ja maalaiskunnissa ainakin ensimmäisen polven maahanmuuttajat, jos heitä ylipäätänsä on, asutetaan kunnan vuokrataloihin. Kouluotoksessa lienee siten suhteettoman paljon vuokratalolähiöiden kouluja.
Jos tätä ei ole normeerattu pois, tulos on vinossa.
Jouni Välijärvi on vastannut Helsingin sanomissa:
http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Koulujen+erilainen+valinta+ei+vaikuttanut+Pisa-tuloksiin/a1386558952738
’Esimerkiksi kansanedustaja Osmo Soininvaara (vihr) epäili sunnuntaina blogissaan, että koulujen valinta on vaikuttanut kantasuomalaisten jakaumaan vääristävästi.
”Se ei pidä paikkaansa. Olemme analysoineet kouluja myös aikaisempien Pisa-tulosten pohjalta, eikä tällaista vaikutusta näy”, Välijärvi sanoo.
Toisin sanoen syntyperäiset suomalaiset osaavat myös maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa yhtä hyvin kuin muissa.’
Oi voi. Tämä ei ainakaan selvennä asiaa. Paha sanoa, mitä Välijärvi tarkoitti. Jälkimmäinen kappale on ainakin puhdasta tuubaa maalaisjärjellä ajateltuna, ehkä kyseessä on toimittajan tulkinta? Toisaalta 5 tulokasta on aika matala cut-off.
BeNe-maat ja Saksa ovat muuten Suomen kanssa tasoissa tai edellä, kun verrataan pottuja pottuihin. Muiden pohjoismaiden kantaväestöjenkin edustajat ovat taasen pitkästi takana. Lisäksi on selvää, että näin roima pudotus Suomessa ei voi olla puoliksikaan maahanmuuttajien suoraa vaikutusta. (Älkää silti päästäkö heitä enää lisää tänne, kiitos.)
Onko jossain julkaistu, mitkä koulut olivat tutkimuksessa mukana? Esimerkiksi Espoossa on muutama yläkoulu, joissa on matematiikkaluokka. Ainakaan kaikista näistä kouluista ei välttämättä löydy viittä maahanmuuttajaoppilasta, joten osa näistä kouluista on saattanut hyvinkin jäädä tutkimuksen ulkopuolelle. Nämä matematiikkaluokat kuitenkin vetävät hyviä matematiikan osaajia myös naapurikoulujen ”alueilta”. Jos nyt matematiikkaluokkakoulut eivät ole mukana tutkimuksessa, mutta niiden naapurikoulut ovat, vääristää se tuloksia selvästi.
Tosin suurin osa Pisa-tutkimuksen matematiikan tehtävistä on niin helppoja, että on täysin käsittämätöntä, että suurin osa osanottajista ei saa tutkimuksesta lähes täysiä pisteitä.
Välijärvi HS:ssa: ”…syntyperäiset suomalaiset osaavat myös maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa yhtä hyvin kuin muissa.”
Tämän täytyy olla huono vitsi. Siis että Varissuon ym. koulujen suomalaiset osaavat ja pärjäävät yhtä hyvin koulussa kuin ns. eliittialueilla tai edes keskimääräisillä alueilla pärjätään. Ei voi olla totta.
Ode, tulkitsenko oikein, että Roope Uusitalon täällä kertoma vastaa kysymykseesi postauksen otsikossa ja että se vastaus on kielteinen: Ei vaikuttanut.
Vai onko Sinusta edelleen syytä veikata, että Pisan tornimme keikahti, koska tällä kertaa näytteet otettiin niin, että niihin tuli mukaan vähemmän osaavaa kantaväestöä kuin viimeksi?
Minä en yksinkertaisesti voi tietää, onko otanta vaikuttanut tulokseen, koska en pääse koko aineistoon ja vaikka pääsisin, ei ole aikaa analysoida. Väitän, että vähän vaikutusta vinolla otoksella on, mutta ei ehkä kovin paljon, koska tuo 5 oppilasta ei sulje kaupunkialueilla montakaan koulua pois. Kuitenkin tuo väite, että maahanmuuttajvaltaisilla alueilla kantaväestön oppilaat olisivat yhtä hyviä kuin eliittialueilla ei nyt vain voi pitää paikkaansa. Jokin vaikutus tähän jää, mutta suuruutta en osaa sanoa. Seuraava virhelähde voi olla, että on verrattu maahanmuuttajavaltaiswia kouluja kaupungeissa kouluihin maaseudulla ja havaittu, että yhtä hyvin niissä osataan.
Tämä on vähän juupas eipäs-keskustelua.
Ylioppilaskokeiden vaativusutaso vaihtelee vuodesta toiseen. Yleinen vaativyúus on laskenut radikaalisti 40 vuodessa. Sille ei oikein voi mitään.
Viime syksyn pitkä matematiikka oli vaativa. Kevään pitkästä olisi selvittänyt peruskoulun tiedoilla, ainakin vähän yrittäen 3½ tehtävää, so saanut kasaan 20 pistettä. Alaraja oli 13 ja B:n raja 17.
Kevään lyhyestä olisi saanut ratkaistua 6½ tehtävää, so saanut kokoon 45 pistettä, ts. saanut magnan.
Mekaaninen laskenta kuuluukin koneiden tehtäväksi. Jää enemmän aikaa ajatteluun.
Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja rutinoitumista. Valokuvamuisti helpottaa tietysti montaa asiaa ja näyttää siltä, että asiat osataan.
Mutta se on harhaa, huipulle päästään vain työtä tekemällä.
Todennäköisempää aasilaiseen menestykseen on oppilasaineksen valikoiminen tietoisesti ja tiedostamatta.
Yksi syy on kaupunkien ja maaseudun ero kaupunkien hyväksi. Kiinasta mukana on vain kaupunkeja, Japani, Taiwan, Singapore, Korea ovat kaupungistuneita.
Koulut ovat jakaantuneet niin, että hyviin kouluihin kilpaillaan ja huonoihin kouluihin joudutaan
Ja osa jää koulujen ulkopuolelle, kuten Kiinassa usein käy.
Ei tarvita suurta valintaa, kun lopputulema ei enää kuvaa kaikkien oppilaiden osaamisen tasoa.
No, matematiikka on kuitenkin loogisen ajattelun kieli ja ilman housuntakamusten kuluttamista tylsien laskuharjoitusten ääressä sen oppii hallitsemaan ihan yhtä hyvin kuin minkä tahansa vieraan kielen ilman taivutusmuotojen, kieliopin ja idiomien tankkausta.
Toki loogisen ajattelunkin voinee lähitulevaisuudessa ulkoistaa koneille ihmiskunnan terävimmän kärjen keskittyessä himasteluun ja muiden taistellessa pääsystä tosi-teeveehen. Itse en kuitenkaan toivoisi, että me ihmiskuntana ihan vielä luovutettaisiin – vaikka biologinen evoluutio joskus joutuukin huomattavasti nopeamman kone-evoluution syrjäyttämäksi.
Maaseudun koulujenkaan ei pitäisi PISA tuloksia vääristää. PISA otos on ositettu otos, jossa koulut poimitaan erikseen kaupungeista ja maaseudulta. Lisäksi otanta on osittettu alueittain ja suomen/ruotsinkielisiin.
Jos joku innostuu otannan vaikutusta tarkistamaan, niin periaatteessa PISA datasta voinee poimia erikseen sen otoksen, joka olisi dataan osunut ilman maahanmuttajien ylipainotusta. Aika työlästä ja esim keskivirheiden laskeminen vaatii hiukan perehtymistä, mutta tehtävissä. Ja ainakin data on kaikkien kiinnostuneiden saatavilla.
korttitemput
Tällä on varmasti vaikutusta. Mutta jos näissä aasialaisissa kouluissa käytetään esimerkiksi kaksinkertainen tuntimäärä matematiikan opettamiseen iästä 6 ikään 15, niin sen pitää näkyä tuloksissakin.
Omakohtaiset kokemukseni tästä ovat vähäisiä, mutta tavallisesti luotettavat asiaan (ja Aasiaan) paikan päällä tutustuneet opettajat ovat kertoneet sikäläisten kollegoittensa hämmästelleen sitä, kuinka pienillä tuntimäärillä Suomessa on saatu hyviä tuloksia aikaan.
En suinkaan ole peräänkuuluttamassa aasialaista ahkeruuteen ja ulkoaopiskeluun perustuvaa kulttuuria ainakaan niiltä osin, että se tuntuu ainakin korkea-asteella välillä korvaavan ymmärtämistä tankkaamisella. Tuntimääräerot ovat kuitenkin niin rajuja, ettei se voi olla näkymättä jossain, kun pistemääräeroissa puhutaan esimerkiksi lukuvuoden mittaisista eroista.
Mutta sitten kokonaan toinen juttu on se, että nyt me tuijotamme Pisa-tutkimuksessa keskiarvoihin. Katsotaan matematiikan keskiarvoja eri maissa, katsotaan poikien ja tyttöjen keskiarvoja eri maissa. Kuitenkin jakaumaa pitäisi tuijottaa vähän tarkemmin, koska niitä kansakunnan menestystekijöitä on niin siellä jakauman alku- kuin loppupäässäkin.
Bzzzt. Väärä vastaus.
En ole tavannut ensimmäistäkään matematiikassa tai sitä lähellä olevissa aineissa taitavaa ammattilaista, joka ei tarvittaessa pyörittäisi kaavoja sujuvasti päässä ja paperilla.
Kukaan ei ole vielä keksinyt sellaista tapaa kehittää matemaattista hahmotusta, joka ei vaatisi huomattavaa määrää perspiraatiota henkilökohtaisen matematiikan mekaniikan kanssa puurtamisessa. Yksinkertaisena esimerkkinä on se, että numeroiden suuruusluokkien oikea hahmottaminen vaatii sen, että niiden numeroiden kanssa on tuttu.
Näiden mekaanisten taitojen opettelemiseen voi kernaasti käyttää nykyteknologiaa apuna. Päässälaskun opetteleminen voi mennä tietokonepelinä paljon mukavammin kuin tunkkaisella koulutunnilla. Ne taidot pitää kuitenkin hankkia, jos mielii olla olematta numerotaidoton. (Kirjavinkki: John Allen Paulos: Innumeracy / Numerotaidottomuus.)
Matematiikka on jollain tavalla hassusti kuitenkin siellä jonon häntäpäässä, kun puhutaan tietokoneiden tulon vaikutuksesta oppiaineeseen. Työkaluja on, mutta niiden käytön aika on varsn myöhäisessä vaiheessa opintoja. Itse teen melkein kaiken tietokoneella, mutta matematiikan pyörityksen sudin lyijykynällä viiden millin ruutupaperille. Tosin optimistisesti odotan pädien kehittymistä siihen pisteeseen, että voin vaihtaa paperin ja kuminpurut tabletin ruutuun.
Tässä suhteessa olen kovin vanhakantainen siitä huolimatta, että olen maagiset bitti-ihmeet matlab, mathematica, maple, octave, pylab, scipy, numpy, (La)TeX, jne. ovat tulleet oman urani eri vaiheissa kovinkin läheisiksi tutuiksi. Ne ovat oivia apuvälineitä eri asioille sen jälkeen, kun ne asiat ovat kohtalaisessa järjestyksessä oman pääkoppani sisällä.
Jos asia tuntuu oudolta, kannattaa kysyä matematiikan yliopisto-opettajilta. Hyvin yleinen ongelma on se, että kun ne mekaaniset taidot ovat huonossa, vaativampien asioiden opettaminen on tuskallisempaa. Ja tässä ei ole kysymys kognitiivisesta maksimikapasiteetista, vaan nimenomaan siitä tylsästä kaavanpyörityksestä, johon rutiini tulee vain kaavaa käsin pyörittämällä.
Onko sinulla jotenkin erityisesti sellainen käsitys, että opettajat eivät ole koskaan tavanneet Internetiä? Opiskelumaailmassa nettiä on ollut vähän vaikea vältellä jo 20 vuotta, joten ihan uudesta jutusta ei ole kyse.
Minua kiinnostaa tämä puhe diginatiiveista. Mitä nämä diginatiivipolven tenavat osaavat eri tavalla kuin aikaisemmat?
Jossain vaiheessa puhuttiin siitä, että yliopistoihin alkaa tulla ensimmäinen sukupolvi, jolle Internet on ollut elämässä mukana lapsesta asti. Kronologisesti tämä pitää paikkansa, mutta kun olen näitä 80-90-luvulla syntyneitä opettanut ja opastanut sekä työelämässä että yliopistossa, en ole oikein huomannut sitä, missä asia näkyisi.
Opiskelijat eivät ole erityisen sujuvia käyttämään käytännön tietoteknisiä hyötytyökaluja. Tuotokset eivät ole mitenkään aikaisemmista polvista poikkeavia kirjallisesti, sisällöllisesti tai ulkoasullisesti. Tiedonhakutaidot eivät ole erityisen hyviä tai sujuvia, mikä johtuu karkeasti siitä, että KVG-käyttöliittymä on riittävän yksinkertainen vähän vanhemmillekin, jolloin hakusanojen valinta ja kokemuksen tuoma osumien relevanssin ymmärtäminen peittävät erot teknisissä valmiuksissa.
Tietokoneiden kanssa tulevat ongelmat ovat ihan yhtä mystisiä kuin kymmenen vuotta sittenkin. Käytännössä melkein kaikki opiskelijoiden koneella tekemä on sellaista, minkä olisi saanut aikaan jo 15 vuotta sitten käytössä olleilla työkaluilla. (Onneksi mukaan mahtuu aina muutama kuvan- ja videonkäsittelyä harrastava yksilö.)
Ainoa hyvin selkeästi havaittava ero on mobiililaitteilla tekstuaalisen viestinnän nopeus. Siinä nykynuoret ovat todella sukkelia, kolmekymppisetkin ovat hitaita kirjoittamaan erilaista äärilyhytproosaa rähmänäytöllä. Tämä yhdessä sosiaaliseen mediaan sulautumisen kanssa voisi olla hyvin merkittäväkin muutos, mutta minulta on mennyt ohi sen käytännön vaikutus opiskeluun.
Kyynikko voisi mennä sanomaan, että ainoa diginatiivien merkittävä opiskeluun vaikuttava ominaisuus on lyhytjänteisyys, johon mobiililelut ovat opettaneet… Tai sitten on vain niin, että me digiä vieraana kielenä opiskelleet emme ymmärrä koko jutusta mitään. Jotenkin asiaan on kuitenkin vaikea päästä kiinni.
Jos ajattelulla tarkoitetaan reaalimaailmasta ja faktoista vapaata ”ajattelua” ja ne laskut jätetään yksinkertaisesti tekemättä, niin varmaan.
Aiheena ovat kuitenkin sen kaltainen perusmatematiikka, että vähän huonommallakin päässälaskutaidolla pitäisi pääsääntöisesti pystyä saamaan ainakin se ensimmäinen merkitsevä numero nopeammin kuin kaivat esiin laskimen tai excelin.
”Why learning lessons from PISA is as hard as predicting who will win a football match”, David Spiegelhalter bloggaa Pisasta. (D.S. on englantilainen puolijulkkis bayesilainen tilastotieteilijä.)
Kirjoituksessa kritisoidaan otantamenetelmien eli tarkemmin sanottuna imputoinnin tuottamaa tuntematonta epävarmuutta. Näköjään maitten pisteille annetaan myös luottamusvälit, mutta tästä en ole kuullut Suomessa mainittavan. (Ko. kirjoittaja siis epäilee että luottamusvälit ovat optimistisia.) Voisiko joku tarkistaa onko Suomen sijoituksen muutos edes tilastollisesti merkitsevä?
Myös kiinnitetään huomiota huonoon maatason vuosikorrelaatioon, mikä viittaa suureen satunnaiskomponenttiin, ja painotetaan että Pisa on indikaattori. Ensinnäkään se ei kerro syistä mitään, koska ei testaa mitään hypoteeseja, ja lisäksi kysymysten painotukset taitavat olla mielivaltaisia, eivät tule edes faktorianalyysistä.
Eli kun esim. etelä-korealaiset ja skandinaavit lapset sanovat olevansa koulussa hyvin onnettomia, tätä painotetaan varsin mielivaltaisesti lopputuloksessa verrattuna saavutuksiin.
Äh, linkki unohtui:http://educationmediacentre.org/blog/warning-learning-lessons-from-pisa-is-as-hard-as-winning-a-football-match/
Hah, tenavat pitäisi laittaa minun tilastomatematiikan kursseilleni, jos eläkkeelle jo nyt jäänyt professori aloittaa sanomalla että ”Tervetuloa matriisien mielenkiintoiseen maailmaan…”
Kyllä siinä Instagram-teineillä suu vääristyy kun lasketaan muutamia Moore-Penrose käänteismatriiseja tai käytetään tunteja Gauss-Jordanin eliminointimenetelmän opiskeluun.
Hauskaa sinänsä että sitä ei koskaan kerrottu että menetelmä perustuu siihen että palautetaan kantavektorit identiteettimatriisin ja alkeistyypin rivioperaatioiden kautta, joiden avulla ratkaisu voidaan esittää.
Tuskin PISA-tutkimuksessa vastauskato osallistumattomuuden kautta sinänsä olisi ongelma, vastaustason vastauskato (item non-response) voi olla jonkinlainen ongelma.
Mistä imputoinnista Janne S puhuu? Otantamenetelmällä itsellään ei ole välttämättä tekemistä imputoinnin kanssa. Imputointi tarkoittaa vastauskadon käsittelyä erilaisilla menetelmillä.
Mitä loppujen lopuksi koulutuksessa halutaan mitata? Sitä ainesta, mikä saapuu koulutusprosessiin, vai sieltä koulutusprosessista ulos sylkäistyä aineista? Vai koulutusprosessia itseään?
Koulutusputki:
input —> transformaatio —> output
Veronmaksajana olisin kiinnostunut siitä miten tehokas tuo transformaatioprosessi on. Prosessiin sisään tulevaan panosvektoriin ei välttämättä voi vaikuttaa (pitäisi ehkä harjoittaa myös eugeniikkaa).
Erilaisten testien pistemäärät voidaan ajatella indikaattoreiksi jostain alla olevasta ilmiöstä, joka on puhdas asian mittari mutta joka on havaitsematon. Kun otetaan useita erilaisia testejä ja lasketaan niiden riippuvuuksia niin voidaan erilaisten tilastollisten menetelmien avulla yrittää tehdä estimointia noista latenteista muuttujista.
Kyvykkyyden mittaus on siis projektioiden tekemistä true-score avaruuteen indikaattoriavaruudesta.
Ennen kuinjatkamme asian suurempaa kauhistelua, joku viisas voiis kertoa, kuinka paljon pistetä PISA-osioista voi yhteensöä saada. Mikä oli edellinen psitemäätä ja mikä nykyinen. Ja tietenkin: mikä on hajonta maana kouluissa.
Kotitausta vaikuttaa. Otan vain yhden esimerkin:
Eilen kirjakaupassa huomasin myynnissä olevan yli 4-vuotiaille tarkoietun Muumien numeropelin. Peleilä ja leikeillä luvunlasku lapsena opitaan, jos opitaan.
Millaisetkohan perheet (tai isovanhemmat) ostaavat sellaisen pelin lapsilleen ja myös leikkivät mukana? Yksi aikanen siihen aina tarvitaan: joku vanhemmista, isovanhemmista, sukulaisista tai kouluikäinen perhetuttu.
Otannan vaikutusta tuloksiin on selvitetty
Kouluotoksen mahdollista vaikutusta Suomen PISA-tuloksiin on selvitetty aiempien PISA-aineistojen avulla. Analyyseissa verrattiin PISAan 2012 osallistuneiden koulujen oppilaiden aiempaa menestymistä muiden PISAan osallistuneiden koulujen oppilaiden menestymiseen. Vertailu tehtiin kunkin PISA-tutkimuksen (2000, 2003, 2006, 2009) osalta erikseen. Kysyttiin siis
”Eroavatko PISAan 2012 osallistuneiden koulujen ja tutkimuksesta nyt pois jääneiden koulujen oppilaiden tulokset toisistaan aiemmissa PISA-tutkimuksissa?”
Analyyseissa käytettiin oppilas- ja koulupainoin painotettuja pistemääriä. Vastauksena tutkimuskysymykseen saatiin yksiselitteisesti, ettei kouluryhmien menestymisessä ollut eroja. Asian varmistamiseksi samat analyysit tehtiin vielä erikseen 16 suurimmassa suomalaisessa kaupungissa. Myöskään selkeää näyttöä kaupunkien sisäisistä eroista ei saatu. Vertailuaineisto toimitettiin myös PISA-konsortion tilastoasiantuntijoiden analysoitavaksi. Myöskään he eivät havainneet kahden kouluryhmän välillä eroja niiden aiemmassa PISA-menestyksessä.
PISA 2012-aineisto on vapaasti kaikkien halukkaiden analysoitavissa vuoden 2014 alkupuolella. Tällöin kaikilla tutkijoilla on mahdollisuus selvittää myös tätä kysymystä yksityiskohtaisesti
Jouni Välijärvi
PISAn kansallinen koordinaattori
Nämä Pisa-tehtävät, joita on webissä, vaativatkin tosi paljon mekaanista laskentaa. Onko 2 km 5 minuutissa kovempaa kyytiä kuin 4 km 10 minuutissa? Pitää kaivaa laskin esille, kun saadaan selville että 2×2= 4 ja 2×5 =10. Tämän osasi 88% suomalaista. 4x2x3x30=720 , 38% suomalaisista osasi valita oikean vaihtoehdon.
Ajetaan fillarilla 4 km 9 minuutissa ja sitten 3km 6 minuutissa. Paljonko on keskinopeus tunnissa (pitää tietää, että tunnissa on 60 minuuttia). Tämän kykeni laskemaan 4% suomalaisista. Ei näissä joudu edes kynää ja paperia käyttämään, mutta ymmärrystä varsinaisen laskennan kaivamiseen tehtävästä tarvitaan. Aika heikosti ajatteluun oli jäänyt aikaa 96 prosentilta.
Täysin samaa mieltä. Tosielämässä on lisäksi keskeistä, että osaa pelkistää näkemänsä tai kuulemansa sekalaisen aineiston ensin tehtäväksi ja sitten kaavaksi (ennen kai sen nimenä oli kuvaava ”asettamus”), jonka sitten ratkaisee. Monella menee sormi suuhun jo prosenttien hahmottamisessa laskemisesta puhumattakaan.
Jos otokseen valittiin suhteessa enemmän kouluja, joissa on vähintään 5 maahanmuuttajataustaista oppilasta, siitä on voinut syntyä vinoumaa seuraavalla mekanismilla:
En missään nimessä väitä, että tämä olisi merkittävä syy huonoon menestykseen. Saattaa kuitenkin selittää osan Itä- ja Pohjois-Suomen tulosten romahtamisesta. Siellä moniin muuttotappiokuntiin on otettu maahanmuuttajaperheitä.
Itseäni hiukan arveluttaa, että onko tämä PISA-tutkimus loppujen lopuksi lainkaan käyttökelpoinen eri maiden koulujärjestelmien vertailuun, vai mittaako se enemmänkin muita olosuhteita tutkittujen oppilaiden perhetaustassa ja yhteiskunnassa. Ainakin se on selvää, että menestyksen tiivistäminen yhteen lukuun, eli pistemäärien keskiarvoon, on liiallinen yksinkertaistus ja vie keskustelua sivuraiteille.
Keskeinen selittävä tekijä tuloksissa on otosjoukon valikoituminen erilaisista syistä. Kiinan tiettyjen kaupunkien (Shanghai, Hong Kong, Macao) tuloksissa lienee ainakin osittain kysymys eri puolilta maata ja maailmaa lähtöisin olevien hyvin toimeentulevien ja koulutettujen perheiden keskittymisestä näihin kaupunkeihin.
Yhdenmukainen oppilasaines ja vähäinen heikosti osaavien osuus selittää myös Viron menestyksen matematiikassa.
Vastaavasti monien teknologisesti ja taloudellisesti vahvojen länsimaiden (esim. Alankomaat, Saksa, Ranska, Ruotsi, Yhdysvallat) sijoittumista keskiarvomittarilla näyttää heikentävän suuri heikosti osaavien oppilaiden joukko, jota ainakin osittain saattaa selittää suuri maahanmuuttajien osuus. Maahanmuuttajien huonompi menestys näissä maissa on ymmärrettävää, koska suuri osa ko. maahanmuuttajista lienee lähtöisin selvästi köyhemmistä oloista eikä esimerkiksi puhu äidinkielenään koulujen opetuskieltä.
Jos maat järjestettäisiin esimerkiksi (tasoilla 5 ja 6) hyvin matematiikkaa osaavien oppilaiden osuuden mukaan, olisi järjestys varsin erilainen, ja Suomen sijoitus paljon mainostettuakin heikompi.
Näiden seikkojen vuoksi PISA-tutkimuksen käyttäminen osaamisen, saati koulujärjestelmien, vertailuun valtioiden välillä ei ole niin yksinkertaista kuin on annettu ymmärtää. Mielestäni on myös selvää, että maahanmuuttajien merkitys tieteessä ja taloudessa on selvästi positiivinen sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa, vaikka näissä maissa maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä suuri osuus mahdollisesti laskeekin PISA-sijoitusta.
Osmon linkittämässä raportissa (http://www.okm.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/okm20.pdf) sivuilla 16 ja 18 olevien taulukkojen vertailu paljastaa, että ainakin matematiikassa PISA-sijoitus määräytyy lähes pelkästään heikosti osaavien osuudella. Mielestäni kuitenkin vähintään yhtä oleellinen mittari olisi hyvin osaavien oppilaiden osuus, ja olisikin mielenkiintoista nähdä tällä tavalla järjestetty lista.
Jolloin jää vielä mahdollisuus, että voimakkain koulujen eriytyminen (oli se sitten white flightiä, rich flightiä tai mitä vain) olisi tapahtunut vasta vuoden 2009 jälkeen.
PISAssa siis imputoidaan vastauksia siksi, että vastattavat kysymykset vaihtelevat oppilaasta toiseen ja vain osa kysymyksistä on sellaisia, joihin kaikki vastaavat. Oppilaan todennäköiset vastaukset niihin kysymyksiin, joita hän ei saanut vastattavakseen, imputoidaan olettaen, että hän olisi vastannut niihin samalla tavalla kuin ne oppilaat, jotka vastasivat niihin ja joiden yleinen osaamistaso on samaa luokkaa.
Tämän systeemin tarkoituksena on saada tietoa oppilaiden suoritustasosta suuremmassa määrässä kysymyksiä kuin olisi muuten mahdollista samassa ajassa. Imputoinnista johtuva keskivirheen suureneminen on otettu huomioon PISAn julkaisemissa tuloksissa.
Janne S:n viittaamassa artikkelissa kritisoidaan PISA-tuloksia siitä, että arviointivuodesta toiseen hyvien maiden tulokset tuppaavat laskemaan ja huonojen nousemaan, mikä johtuu satunnaisvirheestä ja keskiarvoon palautumisesta. Artikkelista ei kuitenkaan käy ilmi, onko tämä keskiarvoon palautuminen suurempaa kuin PISAn ilmoittamat luottamusvälit antaisivat odottaa.
Siis PISA:ssa item non-response paikataan sillä että kysymysten vastaukset imputoidaan ei-vastanneille vastanneiden jakauman perusteella? 🙂
Menetelmänä sinänsä mielestäni ihan ok, mutta kuten kirjoitin LinkedInissä niin
”Problem with the model assisted survey sampling is that you must make some assumptions about the model”
🙂
Roope Uusitalo onkin jo selventänyt PISA2012:n otanta-asetelmaa. Otantaa sivusta seuranneena avaan sitä vielä hieman lisää. Kaikista yksityiskohdista en ole selvillä ja asioita on pakko hieman yksinkertaistaa, mutta periaatteen pitäisi olla selostuksessani oikein. Korjataan, jos virheitä ilmenee.
PISA2012:n otannassa kouluperusjoukko (eli kaikki Suomen koulut, joissa on 15-vuotiaita oppilaita) jaettiin ensin ositteisiin eli osajoukkoihin seuraavien kriteerien mukaan. (1) maantieteellisesti (suomenkieliset Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Itä-Suomi, Pohjois-Suomi sekä sitten ruotsinkieliset koulut omana ositteenaan ja Ahvenanmaa vielä erikseen – siis 6 ositetta yhteensä) (2) kaupunki/maaseutu -jako joka alueella – tässä vaiheessa 2 x 6 = 12 ositetta. (3) Koulun maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuuden mukaan. En nyt muista täsmällisiä jakoperusteita, mutta koulut jaettiin kolmeen ryhmään suunnilleen näin: paljon maahanmuuttajia/vähän maahanmuuttajia/ei lainkaan maahanmuuttajia. Ositteita tulee näin kaikkiaan 2 x 6 x 3 = 36 kpl periaatteessa. Todellisuudessa ositteita oli vähemmän, sillä kaikkia kombinaatioita ei maastamme löydy, esim. Pohjois-Suomen kouluissa ei ollut sellaisia, joissa olisi ollut paljon maahanmuuttajia.
Osittamisella taattiin kokonaisotoksen edustavuus alueen, kuntamuodon ja maahanmuuttajaosuuden mukaan. Kustakin ositteesta sitten poimittiin PPS-otannalla, eli suurimmat koulut suurimmalla todennäköisyydellä) tietty määrä kouluja (en tiedä, miten tämä lukumäärä määräytyi, mutta se oli kai suhteessa ositteen kokoon), ja poimituista kouluista periaatteessa 35 oppilasta. Jos koulussa on tätä vähemmän 15-vuotiaita oppilaita, niin kaikki poimittiin. Koulun kaikki maahanmuuttajataustaiset 15-vuotiaat poimittiin myös mukaan, eli tällaisessa tapauksessa koulun PISA-oppilaiden määrä saattoi nousta yli 35:n. Ruotsinkieliset koulut otettiin kaikki mukaan otokseen. Siis maahanmuuttajia ja ruotsinkielisiä oppilaita yliotostettiin. Yliotostettuja oppilaita on siis aineistossa heidän todellista osuuttaan suurempi määrä. Siten yliotostettu oppilas edustaa pienempää osaa oppilasperusjoukosta kuin ”normiotostettu” oppilas. Vastaava pätee kouluille. Nämä vääristymät korjataan painokertoimilla (sekä koulu- että oppilastasolla), jotka ovat luonteeltaan poimintatodennäköisyyksien käänteislukuja. Yliotostetusta ryhmästä saadaan kuitenkin tavallaan luotettavampi data kuin ”aliotostetusta”, joka on alttiimpi satunnaisvaihtelulle.
Keksitty esimerkki: poimitaan koulusta A kaikki 50 maahanmuuttajataustaista oppilasta ja lopuista 100 natiivioppilaasta 10. Koulun sisäisessä otannassa maahanmuuttajaoppilaan paino on 1 (koska poimittu oppilas edustaa vain itseään) ja natiivioppilaan paino 10 (koska oppilas edustaa 10 kaltaistaan). Näillä painoilla korjataan koulun A tulokseen vinosta otannasta johtuva harha. Maahanmuuttajaoppilaista saamme kokonaisdatan eli tulos heidän osaltaan on tarkka, mutta natiivien osalta tuloksessa on sattumalla suuri rooli. Jos otokseen osuneet natiivioppilaat olivat keskimääräistä parempia, koulun kokonaistulos yliarvioituu, ja päinvastoin, jos oppilaat olivat huonoja. Painokorjauksen jälkeen kyseessä ei ole kuitenkaan harha, vaan satunnaisvirhe.
Sama idea toistuu kouluotannan tasolla. Jos vaikkapa Turun Varissuon koulu poimittiin mukaan ylisuurella todennäköisyydellä ja vaikka Espoon Westendin yläaste (onko sellaista?) ”normaalilla” todennäköisyydellä, niin loppupelissä Westendillä on aineiston analyysissä suurempi painoarvo, koska sitä vastaa perusjoukossa suurempi määrä kouluja (tässä yksinkertaisuuden vuoksi ohitan ositteen merkityksen). Jos ison painoarvon omaava Westendin koulu vaikkapa alisuorittaa testissä, niin sillä voi olla iso merkitys (satunnaisvirhe, ei harha) kokonaistuloksiin, isompi kuin Varissuolla.
Eri kouluja ja eri oppilaita kouluissa poimittiin siis vaihtelevilla todennäköisyyksillä, jotka riippuvat ositteesta, johon koulu kuuluu ja oppilaan maahanmuuttajastatuksesta. Vaihtelevista todennäköisyyksistä aiheutuva harha korjattiin laskennoissa painokertoimin. Satunnaisvaihtelulle jää aina sijansa. Tietyn ryhmän yliotostamisella pienennetään siihen ryhmään kohdistuvaa satunnaisuutta ja siirretään sitä aliotostettujen suuntaan. Koko aineiston tasolla suomenkielisten natiivioppilaiden aliotostaminen ei haittaa, koska heitä on datassa joka tapauksessa runsaasti (lähes 6000). Koulutasolla saattaa satunnaisvirhe sen sijaan olla isokin, minkä vuoksi PISA-datalla on myös vaikea hakea vedenpitävää evidenssiä koulujen välisistä eroista. Kohorttivaikutus on iso ja (pääosin 35 oppilaan) otos pieni: saman koulun tulokset vuosina 2009 ja 2012 voivat olla kovin erilaiset.
Ja mitä tulee tuohon ylempänä olleeseen Välijärveä koskevaan HS-sitaattiin, niin toimittaja on kyllä jotain sotkenut. Tietenkään ei voi sanoa, että maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa natiivit oppilaat osaavat yhtä hyvin kuin muissa.
Sen sijaan (tämä on tietoa) kun verrattiin vanhempia PISA-tuloksia 2000-2009 niissä PISA2012:een valituissa kouluissa, joista ko. tietoa oli, versus niissä kouluissa, jotka eivät tulleet otokseen vuonna 2012 mutta joista oli tietoa aiemmilta PISA-kierroksilta, niin näiden kahden kouluryhmän väliltä ei löytynyt mitään evidenssiä systemaattisista tasoeroista. Toki tämä ei todista mitään vuoden 2012 tilanteesta, mutta aivan hirveän harhainen ei vuoden 2012 PISA-otos siis välttämättä ole.
Siis kukin oppilas vastaa vain kolmasosaan kysymyksistä, ja loput imputoidaan. Tämä on osa otantamenetelmää.
Tarkoitus on varmaankin saada riittävästi variaatiota erilaisten tehtävien yli. Jos tehtäviä olisi vain yksi tai muutama, olisi vaikea väittää Pisan mittaavan yleistä taitotasoa.
Imputoinnissa ei sinänsä ole mitään vikaa, jos se tehdään hyvin. Spiegelhalterin epäily oli, että imputaation vaikutusta tulosten satunnaisvaihteluun, ts. luottamusvälein, ei ole otettu kunnolla tai lainkaan huomioon. Mutta ei hänkään asiaa ollut tarkemmin katsonut. Imputoinnin ottaminen huomioon ei ole aivan yksinkertaista.
Jos joku jaksaisi, niin voisi katsoa mikä on Suomen pistemäärän ja sijoituksen luottamusväli, ja miten tämä vertautuu muutokseen pistemäärässä, josta nyt on suurin kohkaus.
Minusta Spiegelhalterin huomio Pisa-indeksin koostamisesta yksittäisistä kysymyksistä on huomionarvoisempi asia kuin imputaatio. Tässä ei ole kyse siitä että Pisa olisi jotenkin huonosti tehty, vaan sen perusluonne nyt vain on, että ei-yhteismitalliset kysymykset summataan yhteen ja tätä kutsutaan Pisa-indeksiksi. Jollain toisella voisi olla indeksi jossa koulutyytyväisyyttä mitataan vähän enemmän vs. matikkataidot, ja maitten järjestys vaihtuisi. Sama pätee tietysti tehtävien laatuunkin.
Tuosta ns. imputoinnista vielä. Sana on harhaanjohtava, vaikka sitä usein tässä käytetään. PISAssa ei millään tavalla imputoida puuttuvia vastauksia. On totta, että oppilas tekee vain osan kaikista mahdollisista tehtävistä, mutta oppilaan PISA-pistemäärä johdetaan vain niiden tehtävien tuloksista, jotka oppilas on tehnyt. Taustalla on Rasch-tyyppinen osioanalyysimalli, jossa oppilaan pistemäärään vaikuttavat (1) miten hän on onnistunut tekemissään tehtävissä (2) mikä on hänen tekemiensä tehtävien vaikeusaste. Vaikeusasteet estimoidaan ylikansallisesta datasta. Oppilaan PISA-pistemäärä esim. matematiikassa on koetuloksista johdettu estimaatti hänen latentille kyvykkyydelleen matematiikassa.
Tällaisessa puuhastelussa on paljon tilastollista epävarmuutta, ja PISAssa itse asiassa on taustalla bayesiläinen koneisto, jossa gaussiseen kyvykkyysprioriin kytketään oppilaan PISA-tehtävädata osioanalyysimallin kautta. Lopputuloksena saadaan posteriorijakauma, joka kertoo millainen on oppilaan latentin kyvykkyyden jakauma ehdolla, että hän on onnistunut tekemissään tehtävissä niin kuin on onnistunut.
Tuo imputointi tulee PISA-tuloksiin tavallaan mukaan siten, että kunkin oppilaan estimoidusta posteriorijakaumasta arvotaan 5 realisaatiota (joita alan terminologiassa kutsutaan nimellä plausible value). Näistä realisaatioista saadaan 5 eri dataa, joista esim. kansallisissa analyyseissä tehdään samat laskelmat ja nämä laskelmat yhdistetään lopullisiksi tuloksiksi moni-imputoinnin periaatetta seuraten. Kansalliset PISA-tulokset ovat ikään kuin oppilaiden viidestä realisaatiosta saatujen posteriorikeskiarvoestimaattien kansallisia keskiarvoja. Tuota moni-imputointityyppistä viiden realisaation yhdistämistä käytetään, ettei kansallinen varianssi aliestimoituisi (näin ovat minua viisaammat selittäneet).
Maahanmuuttajia on monenlaisia ja monesta maasta. Jos suomalaisuus tiivistetään väkivaltaiseen alkoholismiin, niin tulos on jotain tuollaista maailmankuvaa. Ruotsissa käsitys suomalaista on tuon suuntaista.
Ihmisiä on tässä ympärillä on niin Saksasta, Hollannista ja USA:sta kuin Puolasta, Latviasta, Romaniasta ja Venäjältä. Maahanmuuttajia, vaativissa töissä.
Yhteisä ongelmia on vähän kaikilla, myös USA:sta tulleilla, kuten myös suomalaissa asuessa ulkomailla.
Suomessa tehdään aika samanlaisia mokia kuin Ruotsissa 70-80-luvulla, ennen muuta kotikielen tukeminen oppimisen väline. Yläasteella helpotusta tulisi, jos kotikielen osaaminen korvaisia ruotsin taidot.
Suomalainen koulujärjestelmä on omanlaisena, tuskin maailman onnistunein. Hyvää on opettajien peruskoulutuksen taso globaalisti, palkkausb on myös huipputasoa.
Pisa-tulosetn tilastollisen analyysin pohdinnan ohella kannataa muistaa, että samansuuntaista tietoa on satu muisaakin selvityksissä. Kyse on ihan tavallisista lapsista ihan normaaleista perheistä.
Kun PISA-tulos on hyvä niin ansio on koulun. Kun PISA -tulos on huono niin syy on analyysissä, maahanmuuttajissa, pojissa, itäsuomessa, vanhemmissa tai jossain. Mutta syy huonoon tulokseen ei ole koulussa. Nih!
Kiitos Kari Nissinen hyvästä metodologian esille tuomisesta, me laiskat lukijat emme tietenkään kahlaa läpi pitkiä metodologialiitteitä! 🙂
Taustalla on siis joku sovellus IRT:stä, item response theory?
Eikö tutkimukseen olisi voinut liittää jollain tavalla objektiivista prioria eli esimerkiksi koetuloksien vaihtelua jostain aiemmasta tutkimuksesta (Jeffries-priori on suhteessa Fisherin informaatiomatriisiin).
Kiitokset Nissiselle selvennyksistä!
PISA-tulosten kansainvälisen validiteetin kannalta on olennaista se, että tuo Rasch-malli todella kertoo harhattomasti ”latentista kyvystä” riippumatta oppilaan kansallisuudesta. Näin ei välttämättä ole.
Tuota yllä linkittämääni PISA-kritiikkiä on puolestaan kritisoitu täällä.
Kari, ”imputaatio” kuulostaa hyvin tehdyltä vaikkei se imputaatiota olekaan.
Vielä kun löytäisi kansallisten pisteiden ja muiden tulosten luottamusvälit jostain, vai ovatko ne niin pieniä ettei raportointiin ole syytä?
Kiitokset Kari Nissiselle perusteellisesta ja selkeästä menetelmän kuvauksesta.
Esittämääni vinoumahuoleen ei näytä olevan perusteita, sillä koulut on valittu ensin ja vasta sitten oppilaat.
Kuvattu menetelmä ei mielestäni johda välttämättä siihen, että mukaan otetiin kaikki ne koulut, joissa on vähintään 5 maahanmuuttajataustaista oppilasta. Näinhän asiasta on kerrottu. Jos niin sattui käymään, se on eri asia.
Juuri siksi aloitin puhumalla ikävistä yleistyksistä – olisi ehkä pitänyt yksilöidä vielä tarkemmin.
Eurooppalaisesta kulttuuripiiristä tulevia koululaisia meillä on eniten Virosta ja Venäjältä. He saavuttavat riittävän kielitaidon yleensä aika nopeasti ja kun se on saavutettu, väittäisin tuntumalta, että koulussa pärjätään jopa karvan verran paremmin kuin suomalaiset keskimäärin. Uskon, että se johtuu tässäkin paljolti kotitaustasta – opiskelua arvostetaan ja siihen panostamista pidetään tärkeänä. Myös auktoriteetteihin suhtaudutaan eri tavalla. Olenkohan rasisti kun sanon, että keskivertovenäläinen käyttäytyy luokassa kohteliaammin kuin keskivertosuomalainen? No, onneksi poikkeuksia on joka suuntaan.
Ne hankaluudet, joita viestissäni käsittelin, liittyvät nimenomaan siihen, että joillekin länsimainen kulttuuri, yhteiskunta ja koululaitos on jo instituutiona niin vieras, että kodin välineet koulunkäynnin tukemiseen jäävät puuttumaan. Sen korjaa aika, mutta sitä tarvitaan paljon. Itse asia sinänsä on itsestäänselvyys – aika vaikeaa sitä olisi suomalaisena pärjätä yhteiskunnassa, jossa kulttuuri, kieli, uskonto ja elämäntapa ovat vieraita.
Austrian: Kyllä, item response theorystä on kyse. Nämä IRT-sovellukset on implementoitu vuoteen 2012 saakka keskitetysti ACER-tutkimuslaitoksessa Australiassa, jossa kaikkien PISA-maiden datat peruspuhdistetaan ja pistemäärät lasketaan yhdenmukaisella protokollalla. Jatkossa nämä asiat hoitaa Westat USAssa. En itse ole tämän alan suuri asiantuntija.
Objektiivisella priorilla tarkoittanet informatiivista prioria? Tällaiseen ei ole menty ja tuskin mennäänkään; OECD:n asiantuntijaryhmä päättää PISAn metodisista valinnoista, ja informatiiviseen prioriin meneminen olisi kaiketi kansainvälisesti liian kritiikkialtista. Toisaalta itse data on niin suuri, että priorin merkitys jää loppupelissä aika pieneksi.
JL: Raschin mallin käyttöä PISAssa on tosiaan rajusti kritisoitu, mutta myös puolustettu. Ylipäänsähän erilaisten kulttuurien kansainvälinen vertailtavuus on niin ja näin. Tiedän, että PISAssa on nähty vaivaa validin tehtäväpatteriston löytämiseksi, mutta jossiteltavaa aina jää. Olen jonkin verran perehtynyt Kreinerin & Christensenin kritiikkiin, ja lähtökohdaltaan he ovat kritiikissään oikeassa: Raschin malli on liian yksinkertainen sopiakseen kansainvälisiin empiirisiin datoihin kunnolla ja tehtäväsarjat eivät käyttäydy kansainvälisesti eivätkä edes maan sisällä täysin Raschin teorian mukaisesti. Tästä ei kyllä suurta erimielisyyttä olekaan. Se, mistä kiistellään, on perimmältään menetelmän robustisuus: seuraako mallin puutteista kauheita virhepäätelmiä vai vain pieniä kuriositeettivirheitä. K & C:n simulointikoe on rajoitettu ja käyttää vain PISA-tehtävistön osaskaalaa. Teoreettisesti Raschin mallin nojalla minkä tahansa osaskaalan pitäisi antaa ekvivalentit maidenväliset päätelmät koko pitkän skaalan kanssa, ja näin ei tosiaankaan K & C:n kokeessa käy. Tämä kuitenkin osoittaa vain sen, että osaskaalat eivät välttämättä toimi, mutta ei sitä, ettei koko pitkä skaala voisi toimia (vaikka Raschin malli on puutteellinen, niin tarpeeksi kattavalla tehtäväsarjalla voidaan silti saada kelvollisia tuloksia). PISA-väki väittää omien tutkimustensa perusteella juuri tätä. Lisäksi PISA-väki väittää, että maakohtaisia ongelmia tehtäväpatteristossa hoidetaan datan puhdistusvaiheessa räätälöidyin ratkaisuin, mutta tästä on erittäin huonosti dokumentaatiota (tässä K & C:n kritiikki osuu oikeaan). Toisaalta K & C eivät pystyneet esittämään datoihin hyvin sopivaa estimoitavissa olevaa vaihtoehtomalliakaan. Tässä on sana sanasta ja keskustelu jatkunee…
Joku kyseli PISA-pistemäärien (tai maasijoituksen luottamusväleistä). Pistemäärien luottamusvälit ovat kyllä lasketut ja olemassa. Kotimaiset PISA-ensiraportit ovat hyvin karkeita, mutta kyllä niissä nyt ja aiemminkin on mielestäni kuvioissa indikoitu, mitkä maat eroavat Suomesta tilastollisesti merkitsevästi ja mitkä eivät (nämä laskelmat on tehnyt australialainen ACER). Jos ei kotimaisesta raportista löydy, niin ainakin OECD:n kansainvälisestä raportista (jota en itse tosin ole nähnyt) pitäisi löytyä.
Edellä viitattiin myös Spiegelhalterin kritiikkiin. Sitä en tunne, mutta voin kertoa, että ns. PISA-indeksit (siis taustakyselyn kysymyksistä, vaikkapa koulutyytyväisyyttä koskevista) rakennetaan yksittäisistä kysymyksistä ja osioista myös IRT-metodologian avulla. Ei-yhteismitallisia kysymyksiä ei pitäisi samaan indeksiin tulla, joskin olemme huomanneet, että kaikki indeksit eivät toimi Suomen oloissa kovin hyvin ja teemme omat. IRT-metodologia johtaa hyvin samantapaisiin indekseihin tai summaskaaloihin kuin pääkomponentit tai faktorit, eli skaalaan sopimattomat osiot saavat olemattoman painoarvon tai jätetään kokonaan pois, ihan normaalilla tavalla.
Mutta pitää katsoa, mitä Spiegelhalter kirjoittaa.
Kari Nissinen, kun koulussa on valittu vain osa oppilaista, kuka suorittaa käytännön valinnan? Virallinen vastaus lie ”arvonta” mutta miten se arvonta tehdään ja kuka sen suorittaa? Kenellä on todellinen päätösvalta siihen, että meidän luokalta kokeeseen menevät juuri Lasse, Milla, Antti ja Marika?
Edellä: ”PISA on ollut tarkkana siitä, että otokset ovat riittävän edustavia kansallisesti. Jos otos ei ole edustava, se kerrotaan ja jos otos on pahasti vino, tiputetaan maa kokonaan pois”
Minä puolestani olen ihmetellyt Kiinan otosta. Miksi Kiinasta ovat mukana vain Shanghai ja Hongkong. Niissä tulokset ovat todennäköisesti selvästi parempia kuin Kiinan maaseudulla.
Suomessahan tilanne oli taas päinvastoin niin, että tutkimuksessa parhaisten pärjäsivät tytöt Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Hienoa, että tasa-arvo on niin hyvä Suomessa.
Meneeköhän tässä nyt sekaisin matematiikka ja laskeminen..
Joo, kyllä me yliopistolla raapustellaan paperille, on liitutaulujakin käytössä. Osa tekee pelkästään notepadilla, osa ei kirjoita mitään ylös.
Yliopiston opettajat kannustavat käyttämään mm. wolframalphaa ja sagea mm. tehtävien tarkastamiseen.
Ne eivät kuitenkaan tee mitään vaikka miten komentaisin niitä todistamaan jotain. Jotkut taitaa vähän osata joukko-oppia.
Ei ne tee mitään vaikka käskisin niitä tutkimaan funktiota, kuten jossakin tehtävän annossa voitaisiin sanoa. Sitten se kone herää, kun käsken sitä vaikkapa derivoimaan. Sitten se tulostaa minulle jotain, joka minun täytyy tulkita.
Kone on hyvä tuossa derivoimisessa. Ihminen taas tekee siinä helposti pieniä laskuvirheitä. Kone ei taas ymmärrä mitään siitä tulosteesta. Ihminen taas kykenee ymmärtämään mitä se kertoo.
Onhan se kiva rykäistä paperille jokin karmea h(x)f(k(x))^g(x) ja derivoida sitä illan ratoksi. Mutta viihteen lisäksi ei siitä mitään hyötyä oikein ole.
Riittää että tarvittaessa kykenee siihen.
Väitän, että symbolisten laskimien ja koneiden ansiosta tulee olemaan entistä vaikeampaa saada oppilaat motivoitumaan matematiikan kursseilla mekaaniseen jauhamiseen. Sitä paitsi, teineillä on kännykässä applikaatiot, jotka tekee saman kuin 200 euron laskin.
Kyllä minä olen viherinssin kanssa samoilla linjoilla. Onhan se selvää ettei niitä mahdottomia derivaattoja pysty käsin laskemaan, mutta ei siitä tule tietokoneenkaan kanssa mitään, jos ei osaa derivoida yksinkertaisinta toisen asteen yhtälöä. Ja sitä ei taas opi kunnolla kuin harjoittelemalla ja laskemalla.
Ei minun omista lukio- ja yliopistoajoista vielä niin kauaa ole, ettenkö muistaisi miten matematiikan oppi parhaiten. Kyllä se oppi meni päähän nimenomaan laskemalla paljon laskutoimituksia samasta asiasta vähän eri variaatioilla.
OECD:n Pisa-raportti: http://www.oecd.org/pisa/keyfindings/pisa-2012-results-overview.pdf
Raportista saa hieman käsitystä tulosten epävarmuudesta.
Esim. siellä luetellaan maat joiden pistemäärä matematiikassa ei eroa merkitsevästi Suomen pistemäärästä: Netherlands, Estonia, Canada, Poland, Belgium, Germany, Viet Nam
Jos ymmärrän oikein sivun 10 taulukon, Suomen sija vertailussa on jotain väliltä 10–15. Aasian parhaimmisto on epävarmuusmielessäkin kaukana tavoittamattomissa.
Luin vielä uudelleen mainitsemani Spiegelhalterin kritiikin. Ilmeisesti hän on tosiaankin perehtynyt Pisan menetelmiin. Imputaatiovaihe on bayesiläinen muuten, mutta siellä oletetaan kysymysten vaikeustasot tiedetyiksi (-> optimistiset virherajat), ja imputaation jälkeen tehdään vielä paljon jotain käyttäen viittä näytettä posteriorijakaumista. Juuri tämä analyysin jakautuminen moneen osaan, sen sijaan että olisi yksi malli, tekee virheiden estimoinnin lopulta hankalaksi.
Informatiiviset priorit olisivat varmasti kiistanalaisia!
OECD:n raportissakaan ei ole testejä tai luottamusvälejä muutoksille, eli emme edelleenkään tiedä miten Suomen pistemäärä on muuttunut. Toisaalta sijoitusten epävarmuuksista voi sanoa, että jos kärjessä on joskus oltu, ainakin sijamielessä ollaan pudottu alaspäin ihan oikeastikin.
Spiegelhalterin kirjoituksen lopun olin ymmärtänyt väärin… IRT tosiaan hoitaa yhteismitallisuuden siinä missä faktorianalyysikin, ja tässä mielessä kaikki on hyvin kunhan eri skaaloja ei yhdistetä.
Sensijaan huomionarvoinen pointti on tuo koulutyytyväisyyden ym. subjektiivisten laatu- ja viihtyvyysindikaattoreiden vs. testeissä pärjäämisen ristiriita. Koulu on osa elämää, ja sen pitäisi olla kivaa eikä pelkästään valmistautumista aikuisuuteen. Ja jos koulu on kovin vastenmielistä ja stressaavaa, voidaan kysyä onko lopputulos hyvä edes aikuisuuteen valmistautumisen kannalta, vaikka testitulokset olisivat kuinka hienoja. Ehkä onnellisuus kannattaisi kuitenkin priorisoida pärjäämisen edelle, joskin toki nämä monella tapaa vuorovaikuttavat.
”Minä puolestani olen ihmetellyt Kiinan otosta. Miksi Kiinasta ovat mukana vain Shanghai ja Hongkong. Niissä tulokset ovat todennäköisesti selvästi parempia kuin Kiinan maaseudulla.”
Kiinan kotipaikkapolitiikka johtaa yös vääristymiin.
Kotipaikkaoikeuden kaupunkeihin saavat vain ns parempi väki. Duunariporukka ei ole kirjoilla noissa kaupungeissa kuin siltä osin kuin ovat syntyneet ao kaupungissa
Kotipaikkaoikeudettoman lapset ole kouluissa tai ovat koulussa maaseudulla
Toinen ongelma ovat koulujen väliset tasoerot. Eliittikouluihin valitaan oppilaat pääsykokeilla ja opetus on korkeatasoista ja oppilasryhmät pieniä.Ne toimivat pääasiassa oppilasmaksuilla, joten köyhillä ei ole varaa näihin kouluihin
Sen vuoksi lopputulemaan tulee vääristymää
Sama toistuu kaikissa Aasian maissa
Pääsimmekin siis takaisin samalle planeetalle.
Tuo viimeinen virke kuitenkin vaatii koululaisilta huomattavaa määrää kovin epämuodikasta housuntakamusten kiillottamista tuolia vasten. Tämä on aika lailla riippumatonta siitä, opiskellaanko peruslaskutoimitusten tekemistä, derivointia vai käänteismatriisien laskemista.
Tietotekniikka auttaa siinä, että vaikkapa sujuva kolminumeroisten lukujen nopea kertolasku päässälaskuna on taitona jossain määrin turha. Riittää, että suuruusluokan saa oikein. Siihen kuitenkin tarvitaan sujuva yksinumeroisten lukujen kertolasku ja suuruusluokkien ymmärtäminen, jonka saavuttaminen tuntuu vaativan riittävän määrän ponnistelua.
Sama toistuu matematiikan eri tasoilla. Nykyään on vähemmän tärkeää osata derivoida kovin monimutkaisia funktioita käsin, koska tietokoneet kyllä sitten auttavat siinä. Mutta jos haluaa osata integroida, perusderivoinnin pitää tulla aika lailla selkäytimestä, jo osittaisintegrointi menee vaikeaksi ilman derivointisääntöjen osaamista refleksitasolla (”tuosta näkee selvästi, että…”).
Mekaanisten taitojen korostamisessa voisi toki erehtyä siihen suuntaan, että liian paljon hiottaisiin mekaniikkaa ja unohdettaisiin ajattelu. Kuitenkin sekä työelämän että korkea-asteen opiskelijoiden kautta seurattuna tilanne tällä hetkellä on se, että ne mekaaniset taidot tuntuvat olevan siinä määrin heikkoa, että niiden puute haittaa ajattelua.
Tunnen matematiikan alkupään opetuksen nykypedagogiikkaa sen verran huonosti, että en rupea arvioimaan sen hyvyyttä. Suomalainen pedagogiikan tutkimus on laadukasta, joten tuskin se siitä jää kiinni. Lopputulos riippuu kuitenkin opettajienkin osaamisesta, ja siinä matemaattiset aineet eivät ole olleet kovin isolla painoarvolla mukana luokanopettajien kohdalla. Pitäisi ehkä ottaa eri maissa alkuopetuksen opettajatkin mukaan PISA-testeihin…
Näppituntuma sanoo, että mekaanisten taitojen opetuksessa pitäisi yleensäkin panostaa laadukkaisiin tietokonepeleihin, joilla lapset ja nuoret saataisiin koukutettua opiskelemaan mekaanista tekemistä. Tähän kuitenkin tarvittaisiin jostain rahaa, koska laadukkaiden pelien tekeminen tarvitsee resursseja. Laaduttomia taas on turha tyrkyttää, ellei niiden pelaamiseen saa jostain revittyä jonkin muun voimakkaan kannusteen.
(On aina vähän vaarallista soveltaa liikkeenjohdon oppeja liike-elämän ulkopuolella. Tässä en kuitenkaan malta olla toteamatta, että bisnisnäkökulman mukaan panostus oppimateriaaliin yleensä on kovin vaatimatonta verrattuna opetukseen muuten panostettavaan rahaan. Jos hyvillä tietokoneavusteisilla opetustavoilla saisi edes osan oppilasta osaksi aikaa keskittymään omaehtoiseen taitojen kehittämiseen, se vapauttaisi opettajien resursseja niiden oppilaiden opettamiseen, jotka tarvitsevat pedagogin välitöntä tukea.)
Daniel F: Otannan toteutti amerikkalainen tutkimuslaitos Westat. Oppilaat poimittiin systemaattisella (tasaväli)otannalla koulun toimittamasta 15-vuotiaiden oppilaiden luettelosta (oletettavasti aakkosjärjestetty). Mitään varaoppilaita ei poimittu, eli jos oppilas ei ollut testipäivänä koulussa niin hän jäi pois. Suomessa kokeen teki 10157 poimitusta oppilaasta 8829 eli 87%.
Countryboy: Kiinalla ei kaiketi ole vielä resursseja toteuttaa PISA-tutkimusta maanlaajuisesti. On arveltu, että vuonna 2018 (ellei jo 2015) Kiina ehkä kykenisi tähän. On selvää, että Shanghai tai Hongkong eivät edusta koko maata. Vähän niin kuin Suomesta poimittaisiin Espoo ja Kauniainen.
Tapio: vähintään 5 maahanmuuttajataustaista PISA-oppilasta (eli 15-vuotiasta) sisältäneet koulut poimittiin mukaan todennäköisyydellä 1. Eli kouluotannassa tällaisen koulun paino on 1.
Yleisesti kyselytutkimuksissa on äärimmäisen vaikeaa kysyä kysymyksiä teemalla ”onko kivaa”. Niissä kysymyksissä on sellainen ongelma, että niihin vastaaminen on kovin kulttuurisidonnaista, eivätkä vastaukset oikeasti kerro mitään hyödyllistä.
Koulussa voi olla kurjaa monesta syystä. Tässä vaihtoehtoja:
– kaverit kiusaavat
– opettaja kiusaa
– on tylsää
– koulussa ei ole siedettäviä vessoja
– kouluruoka on pahaa
– mikään ei kiinnosta (koulun ulkopuolellakaan)
– oikeasti ei ole kurjaa, mutta jos sen tunnustaa, se on niin daaa
– koulussa joutuu tekemään töitä, eikä kaikesta saakaan kymppejä
Tai koulussa voi olla kivaa monesta syystä. Esimerkiksi siitä, että koulussa on kyllä oikeasti ihan hirveää, mutta sisko ei edes päässyt kouluun, vaan joutui pellolle kuokkimaan.
Asiaan ei siis oikein saa otetta PISA:n kautta, koska tässä ei ole kulttuurillista yhteismitallisuutta kuin hyvin rajoitetusti. Suomessa tiedetään, että ainakin pojilla koulumenestys ja ”kivaa” korreloivat jakauman yläpäässä negatiivisesti jo pelkän nörttien kiusaamisen vuoksi. Ilmiö ei kuitenkaan liene erityisen suomalainen.
Jos asiaa haluttaisiin tutkia ihan oikeasti, PISAssa pitäisi olla suhteellisen laaja kysymyspatteri liittyen koulunkäyntioloihin. Silloin käteen jäisi sellaista tietoa, jota voisi käyttää mielekkäisiin vertailuihin ja toimenpiteiden suunnittelemiseen.
Hyvillä matematiikanopettajilla oli ainakin aiemmin tapana sisällyttää kokeisiin laskutehtäviä, joissa oli joku juju. Ne saattoi laskea joko pitkän kaavan mukaan työläästi, tai jos jujun hoksasi, hyvin helposti. Tämä motivoi myös mekaanisten kotitehtävien suorittamiseen, sillä juju liittyi yleensä muunnossääntöjen tai perusgeometrian hallintaan.
Luulenpa yhden syyn olevan ainakin tämä kehuttu moderni pakkososiaalinen ryhmäopetus: Se ei anna oppilaiden ajatella.
Paitsi, että se helposti sortaa introverttejä, se myös heikentää itsenäiseen, analyyttiseen ajatteluun perustuvien aineiden oppimistuloksia. Eikä varmaan haittaisi pahemmin lapsiakaan oppia keskittymään tehtävään istumalla hiljaa paikallaan.
Arvosanojen jakaminen käyrällä on älytöntä.
Uutta? Mitäs vanhalle tehdään? Sitäkin ollaan kovasti kasvattamassa.
Hm… Eikö tämä vedä otokseen mukaan poikkeuksellisen paljon vuokratalolähiöiden kouluja? OK, asiaa on korjattu kertoimilla, mutta sittenkin.
Kaikkien ruotsinkielisten koulujen mukaan ottaminen ei aiheuta vastaavaa vinoumaa ainakaan koko maan tasolla.
Ei tähän tarvittaisi paljoakaan rahaa, vain hieman viitseliäisyyttä.
Kun englannin alkeet ovat oppilaalla hallinnassa, netistä löytäisi hänelle upeita ilmaisia (tekstipohjaisia) opetusohjelmia.
Jos joku kouluhallintojen lukemattomista suunnittelijoista määrättäisiin käymään aihe läpi ja tekemään organisoidut (linkki)suositukset, jokaikisen opettajan ei vapaa-aikanaan tarvitsisi tähän vaivautua.
Valittujen ohjelmien kääntäminen suomeksi olisi tietenkin liian vaikeaa ja kallista, vaikka ohjelmassa siihen ilmainen lisenssi annettaisiinkin.
Kari Nissinen,
Jeffries – priori on ei-informatiivinen (objektiivinen) priori:
http://en.wikipedia.org/wiki/Jeffreys_prior
Lisäksi sillä on suhde Fisherin informaatiomatriisiin.
Ihmettelen tilastotieteilijän kuvitelmaa että otannalla voitaisiin vaikuttaa tuloksien vinouttamiseen tapauksessa jota kontrolloi koko maailma. Toki otanta tehdään ja tulosten analysointi parhaan tiedon mukaan, ja ulkopuolella kunkin maan. Aineistohan on lisäksi kaikkien analysoitavissa. Itse olen sen aloittanut ja tutkin aika monipuolisella regressiomallilla Suomen dataa kaikkien kolmen osaamismuuttujan ollessa selitettävänä. Mallissa oli toki useita selittäjiä, joista yksi oli neliluokkainen maahanmuuttajien osuus koulutasolla. Muuttuja ei ollut tilastollisesti merkitsevä missään kolmesta mallista vaikka eroja aina on. Jos oikein löysän kriteerin merkitsevyydelle (p>,2) asettaisi, parhaat tulokset ovat kouluissa joissa on 0,1-5% maahanmuuttajia. 0% luokassa tulos on huonompi. Maksimimääräthän ovat alle 50% Pisaotoksessa. Huomaa että tämä ei ole merkitsevä muuttuja. Malli on tehty ns. Complex Sample -moduulilla kuten kuuluukin. Asetin malliin sekä eka- että useamman polven maahanmuuttajat samaan ryhmään koska muuten data olisi liian pieni.
Tein tämän kysymyksen otannan vääristävästä vaikutuksesta sen raportin pohjalta, joka oli saatavilla. Siinä oli sanottu, että oikaisu tehtiin vain siten, että maahanmuuttajien osuus korjattiin. Tuo otantatapa on ilmeisesti fiksumpi, joten oletettu vääristä vaikutus on pienempi, myönnän
Kun en tiedä, kuinka yksityiskohtaista otoksen oikaisua käytetään, en pysty päättelemään, korjautuuko vääristävä vaikutus kokonaan. Minua huolestuttaa tämä Seppo Laaksosen kommentissakin paistava seikka, että myyttyjan x vaikutus muuttujaan y voitaisiin päätellä yksinkertaisella ristiintaulukoinnilla. Sillä saadaan näitä jäätelönmyynti ja hukkumiskuolema -riippuvuuksia.
Se, että koulut, joissa ei ole yhtään maahanmuuttajaa ovat huonompia kuin koulut, joissa niitä on vähän, johtuu ilmiselvästi siitä, että maaseudulla kuunnat noin ylipäänsä ovat huonompia kuin kaupungeissa. Muut oppimistuloksiin liittyvä seikat pitää ottaa mukaan selvitettäessä maahanmuuttajakoulujen ylipainotuksen ongelmaa. Voi olla, että tuo otantamenetelmä osaa korjata moniulotteiset riippuvuudet.
Mitä yhä epäilen on, että liian pienelle painolle jäävät parhaat koulut, eli kaupunkien eliittialueilla olevat koulut. Niiden todennäköisyys päästä otokseen on pieni, koska kaupunkien kvootti menee noihin maahanmuuttajakouluihin.
Kiitos vastauksesta. Valitan että sinne tuli kaksikin kommenttiani koska ensimmäistä ei näkynyt moneen tuntiin. Ovat periaatteessa samat.
Pisa-otanta perustuu kaikissa maissa ositettiin kaksiasteiseen asetelmaan. Otoskoon suuruus eri ositteissa ei vaikuta koska jatkossa tehdään asianmukaiset otospainot Westatin ym asiantuntijoiden toimesta. Otoksen laadussa ratkaisevaa on oppilaiden valinta toisessa asteessa. Nyt pienistä valitaan kaikki ja isoista otetaan ’oikea otos.’ Se keitä missäkin koulussa on oppilaina ei vaikuta mitenkään. Vääristymää voisi tulla jos joku tieten tahtoen kertoo väärää tietoa otoksen poimijalle joka siis tehdään maan ulkopuolella. Tällainen olisi kriminalisoitavissa oleva asia. Jos tiedätte sellaisia, haastakaa oikeuteen.
Regressiomallini on sinänä vain kokeilu mutta toki muunlaisiakin voin tehdä jos joku antaa ideoita. Mitenkänän ei tätä kautta voi löytyä syitä Suomen ’katastroofille.’ Se on ihan suomalaisten oma ansio. Mieluummin on niin että maahanmuuttajat hieman edistävät oppimistuloksia = Pisatuloksia. Mutta en tätä väitä tiukasti. Pisaan valikoituu pps:n mukaan kaikenlaisia kouluja, niin eliitti- kuin muitakin. Sattuma määrää pitkälti tämän, mutta Suomessa keskimääräinen otospaino on aika pieni (6,8) ja keskihajonta aika iso aikaisempaan nähden (5,4). Otospainon vaihteluun vaikuttaa kuitenkin eniten ruotsinkielisten koulujen suhteellisesti suurempi osuus eli otospaino on pieni (1,6-2,5). Suhteellisen pieni otos ja iso otospaino on ositteessa ’West-Rural-Low’ (17,8). Jyväskylän tutkijat ovat ilmeisesti yrittäneet saada maahanmuuttajia alueelta ’South-Urban-High’ koska otospaino on siellä pienehkö (3,3). He tulevat siis tällä painolla mukaan analyysiin. Voin kertoa lisää tuloksia jos jollakulla on kiinnostusta.
Mahtaakohan tuo tulla hyväksytyksi? Kukahan ne hyväksyy?
Maahanmuuttaja koulun määritelmä oli siis, että maahanmuuttajia on vähintään 5 kpl? Määritelmä kattanee kaikki Helsingin suomenkieliset koulut. Voisi kuvitella kattavan suunilleen muutkin ”eliittikoulut” ihan sillä perusteella, etteivät ne ole ihan pieniä, ja maahanmuuttajien osuus nuorissa ikäluokissa on jo tuntuva – ja osa heistä on koulutettuja ja sellaisia, jotka arvostavat lastensa koulutusta vähintään siinä kuin kantaväestökin.
Piti olla 5 kpl siinä ikäluokassa (15 v).
En tiedä tilannetta Helsingissä, mutta ainakaan Espoossa kaikkia kouluja ei tällä kriteerillä tule välttämättä mukaan. Esimerkiksi Olarin ja Nöykkiön kouluissa maahanmuuttajien osuus on hyvin pieni. Näissä kouluissa on kuitenkin paljon hyviä osaajia, koska:
1. Näissä kouluissa on matematiikkaluokka, johon pyritään pääsykokeilla (kun asiaa viimeksi kysyin, noin puolet näille luokille halukkaista karsiutui pois pääsykokeissa).
2. Näissä kouluissa suurella osalla niistäkin, jotka eivät ole matematiikkaluokalla, on valittuna joko pitkä ranska tai pitkä saksa (pitkän englannin lisäksi). Tämä jos mikä aiheuttaa oppilaiden valikoitumisen.
Minulla ei ole täsmällistä tietoa siitä, kuinka monta maahanmuuttajataustaista oppilasta näissä kouluissa on, mutta kun esim. olin reilut 3 vuotta sitten Nöykkiön koulussa vanhimman lapseni 9. luokan päätösjuhlassa, todistuksen saaneesta noin 120 oppilaasta vain yksi vaikutti nimensä ja / tai ulkonäkönsä perusteella siltä, että hänellä voi olla maahanmuuttajatausta.
On toki selvää, että suomalaisten koululaisten matematiikan taidoissa on tapahtunut joka tapauksessa heikentymistä. Siitä huolimatta olisi mielenkiintoista tietää, olivatko Olarin ja Nöykkiön koulut tutkimuksessa mukana.
Kerro ihmeessä.
JL kirjoitti 13.12.2013 kello 15:49
Pyysit kertomaan lisää, mutta minkätyyppistä tietoa haluat. Sitä voi ajella niin mahdottomasti että tukehdit jos laitan mitä mieleeni tulee.
Toistan kuitenkin sen, että lopullisen koulun valinnan määrää tietyllä todennäköisyydellä sattuma. Kuten havaitsitte aikaisemmasta jutustani, niin ruotsinkielisistä tulee melkeinpä joka toinen oppilas mukaan. He eivät keskimäärin huononna tuloksiamme, koska Ahvenanmaa nostaa ja muu osa huonontaa. Noilla etelä-Suomen kaupunkialueillakin otospaino on pienehkö eli noin joka kolmas oppilas teki tentin. Kyllähän sieltä tulevat kaikenlaiset koulut mukaan. Isoillahan on suurempi todennäköisyys.
Tentistähän on hyvä mainita että oppilaat eivät kaikki vastaa samoihin tehtäviin, vaan tehtävät on rotatoitu eri ryhmiin. Lisäksi siis haluan mainita että Pisassa vain pieni osa on noita osaamisasioita. Kiinnostavaa anlyysiä saa myös oppilaiden vastauksista, joissa on usein paljonkin puuttuvaa tietoa, mutta osaaminen on kaikilla vaikkei ole juuri viitsinyt tehtäviä tehdäkään. Pistemäärä on tosin silloin lähellä nolla. Vosinp noista muista tuloksista sanoa sen, että suomalaiset koululaiset eivät koe koulussa olemista kovin onnellisena, vaan ovat viidenneksi viimeinen samalla tasolla Viron kanssa.
Minua kiinnostaisvat seuraavat osiot:
-Pohjois-Suomi, kaupunki, ei maahanmuuttajia (alle 5)
-Pohjois-Suomi, kaupunki, vähän maahanmuuttajia
-Pohjois-Suomi, maaseutu, ei maahanmuuttajia
-Pohjois-Suomi, maaseutu, vähän maahanmuuttajia
Painot ja mielellään nuo kolmen kategorian (math, read,sci) tulokset.
Annan ohessa vastaukset Tapion pyyntöön:
Taulukossa alla on (valitan että taulukko tulee tässä tilassa hieman hankalasti luettavaksi) Pisa 2012:sta estimoitua tuloksia Pohjois-Suomen alueilta ja vertailuna muu Suomi. Tämä perustuu regressiomalliin jolloin taustatekijöiden vaikutuksia saadaan eliminoitua pois, kuten perhetyyppi, sukupuoli, vanhempien koulutus ja koulussa ’pinnaaminen’. Ei_maahan tarkoittaa ettei koulun Pisa-datassa ole maahanmuuttajia, kun taas ’Vahan’ viittaa että heitä on alle 25%. Taulukossa on myös keskivirhe joka perustuu vertailuun Pohjois-Suomen maaseudun vähän maahanmuuttajia sisältävään ryhmään. Se on siis hieman liian pieni todellisuuteen verrattuna mutta helppo laskea. Keskivirheet ovat melko lailla yhtä isoja kuin keskiarvot mikä tarkoittaa etteivät erot ole merkitseviä, eivät lähimainkaan. Voit tietysti tutkia tuloksia muuten ja tulkita mutta älä vedä isoja johtopäätöksiä. Näyttää siltä että lukemisen tulos on erilainen kuin muiden kahden aineen.
Matem_tilasto Lukeminen Luonnontiede
Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe
Muu Suomi 11,7 12,1 -10,2 14,2 11,5 15,2
P_Suomi_Kaupunki_Ei_maahan 11,1 14,8 -14,7 16,1 9,6 15,0
P_Suomi_Kaupunki_Vahan 16,3 13,3 -2,9 15,0 12,4 15,7
P_Suomi_maaseutu_Ei_maahan 9,6 13,9 -21,6 13,6 11,4 15,3
P_Suomi_maaseutu_Vahan 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0