Päivän Helsingin Sanomat kertoo, että Helsinki on jatkuvasti ennustanut väestönkasvunsa väärin. 1960-luvulla väestönkasvun ennustettiin kasvavan suoraviivaisesti, mutta kaupungin kasvu taittui jo 2000-luvun alussa. 1960-luvun väestöennuste innosti Helsingin ”megalomaanisiin moottoritieinvestointeihin”.
Nyt Helsinki on valinnut yleiskaavatyöhön tilastokeskusta korkeamman väestönkasvun, joka tähtää 860 000 asukkaaseen vuonna 2050. Luonnonsuojeluliitto arvostelee varautumista näin suureen väestönkasvuun, koska lähimetsiä menee. Meri-Rastilaankin kaavoitetaan viheralueille.
Väestöennusteissa käytävässä keskustelussa menee iloisesti sekaisin päättäminen ja ennustaminen.
1960-luvun ennuste toteutui Helsingin seudun kasvun osalta aivan hyvin. Väestö ei kuitenkaan tullut Helsinkiin, vaan Espooseen, Vantaalle ja kehyskuntiin, koska Helsinki ei toiminut niin kuin oli ennustanut toimivansa, vaan kaavoitti asuntoja paljon aikomaansa vähemmän. Osittain pienempi väestöennuste johtui noista megalomaanisista moottoriteitä, jotka vievät maa-alaa yli sadantuhannen asukkaan verran ja jotka tekivät mahdolliseksi sen, että Helsingin seudusta kehittyi amerikkalaistyyppinen autokaupunki sen sijaan, että siitä olisi kehittynyt ekologisesti vastuullisempi eurooppalaistyyppinen kaupunki.
Moottoriteistäkin huolimatta Helsinki olisi voinut haalia vaikka miljoona asukasta rajojensa sisälle, jos se olisi kaavoittanut asunnot miljoonalle asunnolle. Helsingissä ei ole asuntoja tyhjillään lukuun ottamatta joitakin perikuntien riitojen takia tyhjillään seisovia asuntoja ja asuntoja, joiden omistaja on vanhusten laitoshoidossa.
Kymmenen vuotta sitten väestönkasvu oikeasti ennustettiin väärin. Asuntoja on rakennettu niin paljon kuin ennustettiin, mutta ei osattu ennustaa, että lapsiperheet sulloutuvat kantakaupungin pieniin asuntoihin mieluummin kuin muuttavat pientalon yksinäisyyteen kehyskuntiin. Asumisväljyyden kasvun pysähtyminen merkitsee, että Helsingin asuntokantaan mahtuu nyt 35 000 asukasta ennustettua enemmän.
Tällä väärin ennustamisella taas ei ole mitään tekemistä asuntojen tarpeen kanssa Helsingissä. Sen sijaan se on mullistanut ennusteet kehyskunnissa, joissa tontteja jää tyhjilleen.
Nyt Helsinki varautuu ottamaan vastaan neljännesmiljoona asukasta enemmän. Tämä ei ole ennuste vaan suunnitelma. Korkeintaan se on ennuste omista päätöksistä. Kyse on siitä, kuinka suuren osan Helsingin seudun kasvusta Helsinki varautuu ottamaan. Siinä sivussa on ennustettu, että Helsingin seudun asukasluku kasvaa 600 000, joten uusista asukkaista joutuu muualle Helsingin seudulle 350 000 asukasta. Jos Helsingin seudun asukasluku kasvaakin vain 400 000 asukkaalla, muualle joutuu enää vain 150 000 asukasta. Sanon provokatorisesti joutuu, koska väitän, että satoja tuhansia ihmisiä muuttaisi muista seudun kunnista Helsinkiin heti, jos voisivat vaihtaa asuntonsa samanhintaiseen ja -kokoiseen asuntoon Helsingissä.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Luonnonsuojeluliitto tarkoittaa, kun se vaatii Helsinkiä ottamaan pienemmän määrän seudun asukasluvun kasvusta. Onko tarkoitus, että Helsingin seudun tulee kehittyä amerikkalaisena autokaupunkina vai eikö asiaa ole ajateltu lainkaan.
On järkevää varautua suureen väestönkasvuun. Jos näyttää siltä, että väestönkasvua ei tulekaan, aina voidaan jättää jotain rakentamatta. Siksi äänestin Meri-Rastilan rantapuiston rakentamista vastaan ja sen puolesta, että tiivistetään ensin nykyiset alueet ja katsotaan viiden-kymmenen vuoden päästä, miltä silloin näyttää. Muut halusivat rakentaa rantapuiston ensin ja palata tiivistämiseen sitten joskus ehkä.
Kaupunki toteuttaa Meri-Rastilassa omia väestöennusteitaan rakentamalla ensin asuinalueen Meri-Rastilan rantametsään, ja sen jälkeen tiivistetään nykyinen lähiö asukkaiden vaihtoehtoisen esityksen mukaan. Näin voidaan toteuttaa molemmat suunnitelmat. Kuka sanoi, että asukkaita ei kuunnella!
Termien Helsinkiin pääseminen ja muualle joutuminen on tietenkin provokatiota. Tosin usein kyse on kai kotipaikkarakkaudesta ja oman yhteisön ja omien valintojen puolustamisesta, mikä on normaalia kaikissa kunnissa. Muualla tosin harvemmin kuulee väitteitä siitä, että aivan maaseudulle nousseen tehtaan vieressä olevien asuntojen haja-asutusalueita korkeammat hinnat ja ihmisten muuttaminen niihin olisi todiste siitä, että ihmiset haluavat asua tehtaan vieressä, ja että ne ovat onnettomia, jotka eivät tehtaan viereen saa muuttaa, ja että näillä perusteilla kaikki kansalaiset pitäisi siirtää kalliisiin asuntoihin tehtaan viereen. No, suurhelsinkiläisyys sikseen, ja muuhun asiaan.
Tarkastellaan pääkaupuniseudun kehitystä liikenteen näkökulmasta, olettaen että haluamme nostaa joukkoliikenteen osuutta ja estää ruuhkat ja autojen määrän kasvun.
1) Nyt tavoite tuntuu olevan valtava väen lisääminen yhdistettynä liikenneväylien bulevardisoimiseen. Ehkä noin saadaan aikaiseksi ruuhkia, jotka pakottavat parantamaan joskus myös joukkoliikenteen palveluita ja rakentamaan lisää autoväyliä. Ei hyvä.
2) Autopainotteisten lähiöiden tiivistäminen ja uusien lähiöiden rakentaminen muualle kuin joukkoliikenteen runkoväylien varteen lisää helposti autoistumista. Ei hyvä. Parempi olisi rakentaa vaikkapa tornitaloja metroasemien ja rautatieasemien yhteyteen.
3) Helsingin niemi ei ole järkevä liikenteen solmukohta yhä suuremmaksi kasvavalle metropolille. Parempi paikka voisi löytyä vaikkapa kehä kolmosen tienoilta sisämaasta. Nykyinen joukkoliikenteen tähtiarkkitehtuuri ja asutuksen lisääminen nimenomaan Helsingin keskustan ympärillä (jopa saarilla) ei siis ole optimaalinen eikä taloudellisin ratkaisu.
Sitten vähän Helsingin viihtyvyydestä.
1) Viheralueiden ja luontokohteiden systemaattinen vaihtaminen betoniin ja asfalttiin ei varmaankaan lisää kaupungin viihtyisyyttä. Nuo tontit ovat varmasti haluttuja ja niistä maksetaan paljon, mutta samalla jo kaupungissa asuvien ympäristö huononee ja ruuhkat lisääntyvät.
2) Jos Helsinki haluaa nostaa arvoaan ja houkutteevuuttaan myös muualla kuin Suomessa, sen tulisi keskittyä siihen, mikä Suomessa ja Helsingissä voi olla paremmin kuin muualla. Koon kasvattamisella ja kaupungin tiivistämisellä se ei saavuta mitään. Luontoarvoihin panostamalla, ympäristöä säästämällä, väljyydellä ja vapaan meriluonnon ja saariston (ja huvilasaartenkin) läheisyydellä se voisi menestyä.
”Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) tyrmää Helsingin kasvuarvion. Liittoa järkyttää metsäalueiden rakentaminen.”
Metsäähän Suomessa on tosiaan niin vähän, että asuntojen rakentaminen maan pääkaupunkiin uhkaa hävittää tämän harvinaisen luontotyypin…
Vakavasti puhuen logiikka on outoa. Mitä vähemmän Helsinkiin kaavoitetaan asuntoja, sitä enemmän luonto kärsii. Jos Helsinki ei kaavoita asuntoja, asunnot rakennetaan pitkin Uudenmaan peltoja ja metsiä.
Mitä tiheämpi kaupunki on, sitä ekologisempi ja tuottavampi se on.
Markkinat eivät ohjaisi ihmisiä kaupunkeihin, ellei se olisi tehokkain tapa asua. Markkinatalous on siitä hyvä systeemi, että se automaattisesti ohjaa resurssit tuottavasti.
Otteita Helsingin kaupungin maankäytön ja asumisen toteutusohjelmasta Kotikaupunkina Helsinki vuodelta 2012:
Helsingin väestönkasvu perustuu suurimmaksi osaksi vieraskielisten eli äidinkielenään muita kuin kotimaisia kieliä puhuvien asukkaiden määrän kasvuun. Vieraskielisten asukkaiden määrä kasvaa sekä maahanmuuton että maan sisäisen muuton johdosta. Ennusteen mukaan vieraskielisen väestön kasvu tulee jatkossa muodostamaan noin 70–80 % väkiluvun kasvusta. … Vieraskielisten osuuden on ennustettu kasvavan vuoteen 2030 mennessä 19,3 prosenttiin
Helsingin väestönkasvuennuste pohjautuu pitkälti oletukseen kaupungin saamasta muuttovoitosta. Muuttovoittoa Helsinki saa erityisesti ulkomailta, ja muuttotappiota syntyy muuttoliikkeestä kehyskuntiin.
Muuttajien ikärakenne on pysynyt pitkään samanlaisena. Lähtevät ovat nuoria aikuisia ja pieniä lapsia ja tulomuuttajissa 18–30-vuotiaiden osuus on erittäin korkea huipun ollen 20–21-vuotiaiden ikäryhmässä. Väestön ikärakenne on muuttoliikkeen johdosta hyvin erilainen kuin kehyskuntien.
Aika riitaisia tuntuvat nuo perikunnat olevan…
http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kaivopuistossa_27_prosenttia_asunnoista_tyhjillaan/
Marko
Kaivospuiston asunnoista ei 27 % ole TYHJILLÄÄN vaan niissä ei ole kukaan kirjoilla. Suurlehtystöjen väki esimerkiksi on yleensä kirjoilla omissa maissaan. Kovin paljon siellä on myös kakkosasuntoja, kun oma vakituinen asunto on muualla Suomessa ei esimerkiksi Pietarissa.
Helsingin kaupunginjohdolla on eräs kultainen perinne: se ei ennusta, se suunnittelee.”
Miksi sitten asuntoja on liian vähän, miksi veroäyri vain nousee, miksi asuntojonot vain pitenevät, miksi kansalaiset tuntevat itsensä yhä turvattomammaksi,,,miksi, miksi, miksi?
Surkeasti suunniteltu!
Kehyskuntiin muuton huippu osuu Nokia-buumin huippuvuosiin. Sen ajan nuorelle insinöörille oli ”must” omakotitalo, 2 autoa, newfoundlandinkoira, korkeasti koulutettu kotivaimo….
Itse asian nin 860000 asukasta ei ole kamalan paljon, se on sen verran kuin Tukholman kaupungin hallinnollisten rajojen sisällä on asukkaita ja Tukholma on pinta-alaltaan samankokoine kuin Helsinki oli enen Sipoon osien liitosta.
😀
Saudi Arabiaan on rakenteilla tuollainen kilometrin torni http://en.m.wikipedia.org/wiki/Kingdom_Tower , joka maksaa alle miljardi euroa.
Tehdään pari tuollaista Helsinkiin? Halvempia kuin Apotti tai joku kännykkäpelifirma. Tuohon saa 100000 yksiötä per torni. Jotka tuottavat pelkästään vuokratuloina 0.5 miljardia vuodessa.
Jotain tehdaspaikkakuntaa jossa oli ja on vieläkin näkymättömionä rajoina tiukat luokkaerot joka räikeimmin ilmeni niin että duunarit ei edes päässyt paikkakunnan ainoaan ravintolaan, ei voi oikein verrata Helsinkiin. Tehdaspaikkakunnalla tai maaseudulla ylipäänsä sukusi tausta ratkaisee mitä sinä olet. Helsinkiin ja suuriin kaupunkeihin halutaan muuttaa siksi että jokainen voi taustastaan huolimatta nousta ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Samoista syistä kehitysmaista halutaan muuttaa teollisuusmaiden suurkaupunkeihin, se mahdollistaa sosiaalisen nousun ja pääsee eroon ärsyttävimmistä sukulaisista (vaikka se ei siltä aina näytä)
Kun kaupungissa liikkuvien ihmisten määrä kasvaa niin ettei liikenne vedä maan päällä on pakko siirtää osa auto- ja myös joukkoliikenteestä tunneleihin, ja rahoittaa rakentaminen tietulleilla.
Näin myös tehdään vaikka tornitaloja yritetään vastustaa vimmatusti.
Sen takia kehätiet on rakennettu että ne ja ulosmenoteiden liittymät toimivat maantuieliikenteen solmukohtina, ja lentokenttä ja tavaraliikenteen logistiikkatoiminnot on siirretty sinne.
Saaret, tai ainakaan ne joihin ei saada siltaratkaisua kovin helposti, voi unohtaa.
Tukholmassa on 800.000-900.000 asukasta itse kaupungissa ja Tukholman Läänissä n 2 miljoonaa yhteensä, ja Tukholmassa on laskettu että seutu tulee kasvamaan ainakin puolella miljoonalla. Jokainen joka on tullut laivalla Suomesta päin Tukholmaan on nähnyt että viheralueita ja saaristoa on. Itse keskustan suunnalla ero Helsinkiin on se että talot ovat vähän korkeammpia ja rakennettu rantoihin kiinni, ts ei ole joutomaita. Jos helsinki jättäytyy Pohjolan pääkaupungeista jumboksi ei tänne saada mitään investointeja suuresta maailmasta eikä uusia työpaikkoja enemmän. Vaihtoehtona kasvule on että suomalaiset muuttavat pois Suomesta ts aivopakoa.
”Jos näyttää siltä, että väestönkasvua ei tulekaan, aina voidaan jättää jotain rakentamatta.”
Ongelmana on, että niin kaavoitus kuin rakentaminenkin näyttää helposti alkavan viheralueista. Ympäristö ehdittäisiin pilata ennen kuin huomattaisiin, ettei kasvua tulekaan.
Pitäisi siis olla marssijärjestys: rakentaminen olisi aloitettava tiivistämisestä.
Toinen ongelma on, ettei väestöä tarkastella edes pääkaupunkiseudun mittakaavassa, vaan alueen kaupungit käyvät keinotekoista keskinäistä kilpailua ”hyvistä veronmaksajista”. Oikea mittakaava olisi valtakunnallinen. Suomessa on muitakin kaupunkeja ja moni asuisi mieluummin jossain niistä, jos se esim. työn saannin kannalta olisi mahdollista.
Olen Hanna-Leena Ylisen kanssa samaa mieltä.
Jos oikeasti tavoitteena olisi ratkaista asuntopula, rakentaminen aloitettaisiin muualta kuin merenrantojen läheisyydestä. Tällaisten kalliimman luokan asuntojen lisääminen tuskin kovin paljon asuntojen hintoja alentaa. Kyse onkin oikeasti aivan muusta kuin mitä virallisesti perustellaan – todellinen tarkoitus on kilpailla Espoon kanssa rikkaista veronmaksajista.
Eikä asukkaiden ahtaminen Helsinkiin ehkäise autoistumista. Kun lähiluonto katoaa, ihmiset menevät sitten autoillaan kauas maaseudulle etsimään luontoa. Sen sijaan jos asutus keskitettäisiin ratojen varrelle – esimerkiksi Mäntsälässä olisi laajoja peltoja ratojen varrella – saataisiin raideliikenteeseen perustuvaa asumista säilyttäen asukkaiden henkiselle hyvinvoinnille erittäin tärkeä luonto.
En pidä tästä Helsingin kaupunkisuunnittelussa vallitsevasta yhden asian ajattelusta eli päähän taotaan vain sanoja asuntopula, asuntopula ja asuntopula (ja oikeasti joidenkin päässä on vain rikkaat veronmaksajat, rikkaat veronmaksajat, rikkaat veronmaksajat), eikä huomioida muita tekijöitä, kuten henkistä hyvinvointia. Kaupungin nykylinja on aikapommi – ihmisten terveys kärsii, kun asuinympäristö muuttuu vain betoniniksi, asfaltiksi ja hoidetuiksi kaupunkimaisiksi puistoiksi, työteho laskee, kun ei ole stressinalennukseen soveltuvaa luontoa, sosiaalisia ongelmia esiintyy, kun pahaa oloa puretaan alkoholiin luonnossa oleskelun sijaan ja niin edelleen…
Kuten Hanna-Leenakin mainitsi, Suomessa on muitakin kaupunkeja. Ei kaikkien tarvitse asua Helsingissä.
Linkki edellisen kommenttini lainauksiin, mikä unohtui: http://www.uuttahelsinkia.fi/sites/default/files/osion_artikkelisivun_osa/liitetiedostot/kotikaupunkina_helsinki_ohjelma_2012.pdf
Mikä ’suunnittelussa’ on merkittävästi muuttunut yhdessä vuodessa? Riippuu kuka ’suunnittelee’?
Jos vastaavat suunnitelmat kuin Osmon nyt kuvaama Suomen eri kaupungeista yhdistettäisiin, niin maan väkiluku vuonna 2050 olisi 7 miljoonaa tai maaseutu täysin autioitunut. Helsingin suurista toteutumatta jääneistä suunnitelmista on hyvä aikalaisyhteenveto Donnerin Uudessa Maamme Kirjassa vuodelta 1967. Sekä muiden kaupunkien, kuten Kotkan. Kotkan sijainnin itärajan lähellä piti idänkaupan suhteen olla ihanteellinen, kaupungissa oli jo suuri ja aktiivinen satama, teollisuustyöpaikat lisääntyisivät, väkeä muuttaisi alueella työn perässä, myöhemmin ympäröivät alueet kasvaisivat Kotkan kanssa yhteen ja muodostuisi suuri Kymen kaupunki, yksi Suomen suurimmista. Näin visioitiin 50 vuotta sitten. Nykyinen Kotkan väkiluku 54 tuhatta.
Suunnittelut ovat aina luonteeltaan osittaisesti epävarmoja, vaikeasti ennustettavia, visioivia ja ennusteisiin tukeutuvia. Osmon otsikossa on viisivuotissuunnitelman itsevarmuutta.
Kyse ei ole metsien häviämisestä vaan asumisviihtyvyydestä. Psykologisista tutkimuksista tiedetään, että vihreä kasvillisuus elinympäristössä parantaa ihmisten hyvinvointia. Tälle on todennäköisesti pitkältä evoluutiohistoriasta juontuvat syynsä. Vastaavasta kaukaa evoluutiosta juontuvasta syystä ihminen pitää korkeista näköaloista; hahmottaa ympäristönsä mahdollisuuksia ja vaaroja. Vihreä kasvillisuus, vesi kertovat positiivista elämän edellytyksistä. Tästä syystä moni suomalainen omistaa kesämökin. Tämä on varmaankin osasyy sille, että viimeisimmän selvityksen mukaan maaseudulla asuvat suomalaiset ovat suurissa kaupungeissa asuvia onnellisempia vaikka heidän sosioekonominen tilanteensa on heikompi. http://yle.fi/uutiset/tutkimus_maalaiset_ovat_onnellisempia_kuin_kaupunkilaiset/6899709
Vakavasti puhuen tuossa väitteessäsi ei ole mitään järkeä. Suomen luonnon kannalta mainituista mittasuhteista johtuen on ihan sama kaavoitetaanko Helsingin niemelle vai uusmaalaiselle pellolle. Jos käyt koskaan Lapissa vaeltamassa, niin mieti, että siltä tunturin laelta näkyvä alue on Helsinkiä suurempi. Itselleni on jäänyt mieleen Inarin Peltojärven katselu juuri tuolta paikalta, joka on tässä wikipedian kuvassa: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1d/Peltojarvi.jpg Järvi on n. 10 kilometriä pitkä ja leveimmästä kohdastaan n. 3 kilometriä leveä. Mutta se on vain pieni läikkä lähes 50kmx50km suuruisen luonnonsuojelualueen kartalla, joka on vain yksi Inarin luonnonsuojelualueista. Sivupointtina voi lyhyesti todeta, että tärkeintä Suomen luonnonsuojelun kannalta olisi myös suojella näiden alueiden luontoon kuuluvia eläimiä, mikä on vaikeaa poromiesten vastustuksen takia. Tällä nyt yritän havainnollistaa sitä mittasuhdetta, että kyse ei Helsingin seudun kohdalla ole määrällisesti luonnonsuojelusta, vaan laadullisesti ja elinympäristöllisesti.
Mutta onko sitä mukavampi asuinympäristö? Juho Laatu teki yllä osuvan vertauksen tehtaan vieressä sijaitsevien asuntojen kysynnästä. Osmokin usein johtaa tästä kysynnästä sen virheellisen johtopäätöksen, että kysyntä kertoisi asumisen ja elämisen laadusta.
Mitä tiiviimpään rakennettu kaupunki on, niin sitä vähemmän näkyy vihreää jokapäiväisessä elinympäristössä. Työmatkan varrella, kerrostalon sisäpihalla, leikkikentällä, lähipuistossa. Mitä tiiviimpään rakennettu kaupunki on, niin sitä pienemmät ja vähemmän virikkeelliset koulunpihat, lastentarhojen pihat, lähiympäristön virkistys- ja liikunta-alueet.
Samaa vihreyden funktiota jokapäiväisessä elinympäristössä ei täytä kahden kilometrin päästä löytyvä suojeltu viherlampare, vaan puhutaan kokonaisvaltaisemmin vihreästä urbanismista. Kaupungista, joka ei olisi sellainen kuolleen betonin väritön möhkäle kuten Ruoholahti. Eikä tätä Ruoholahden olemusta muuta se, että alueen kyljessä on hieno ulkoilureitti merenrantaa kulkien Hietaniemeen.
En tiedä nyt näiden käsitteiden tarkkoja vakiintuneita vivahteita, mutta erottaisin tiiviimmän ja tiheämmän rakentamisen käsitteet. Tiheämpää voi rakentaa väljemmin, kunhan rakennetaan ylöspäin. Silloin jää maantasalle tilaa viheralueille, kävelykaduille, koulujen pihoille ja harrastealueille ja silti saavutetaan sama väestöntiheys. Tornitalojen sijainti voidaan suunnitella suotuisaksi esimerkiksi auringonvalon ja varjojen ja tuulen suhteen. Esimerkiksi torjuttu Jätkäsaaren tornihotelli olisi luonut varjonsa lähinnä merelle. Sitä vastustettiin pääosin syyllä, että Helsingin ’merellinen siluetti’ (tai jokin muu em. merkityksessä) rikkoutuisi. Tämä oli täysin omasta päästä heitetty argumentti. Kauniimpi se torni olisi kuin esimerkiksi Salmisaaren savupiiput. Kuinka moni oikeasti veneilee tai katselee Helsinkiä mereltä käsin useammin kuin kerran vuodessa? Argumentti vaikutti täysin mittasuhteettomalta, runolliselta, tunteiden ohjaamalta, mutta ei järjellä perusteltavissa olevalta.
Jonkinlainen yleinen tunneblokki ylöspäin rakentamista vastaan, joka on kantansa päättänyt jo ennen argumenttien kuulemista. Tällaisen kuvan kärjistetysti sai Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelua ja sitä seurannutta äänestystä tornihotellipäätöksestä katsoessaan.
Tuottavasti, mutta entä inhimillisesti, kulttuuriarvollisesti, elämänlaatua tuottavasti? Mitä olisi ollut vapaassa markkinataloudessa Seurasaaren tai Hietaniemen uimarannan kohtalo?
Yleisesti ottaen kannatan vapaata markkinataloutta, mutta yhdyskuntasuunnitteluun liittyy selvä koordinointiongelma ja erilaisia ’yhteishyvän’ (vrt. yhteismaa) kysymyksiä.
Jos ensin on tehdas, onko väärin kaavoittaa asuntoja tehtaan lähelle, vaikka asukkaat eivät etsi vain viihtyisää asuinympäristöä vaan myös lyhyttä työmatkaa? Osa elämän laatua on lyhyt työmatka. Siksi haluamme lisätä rakentamista lähellä työpaikkoja sen sijaan, että Helsingissä työssä käyvät pakotetaan jonnekin kymmenien kilometrien päähän pitkän automatkan päähän.
”Helsingin kaupunginjohdolla on eräs kultainen perinne: se ei ennusta, se suunnittelee.”
Miksi sitten asuntoja on liian vähän, miksi veroäyri vain nousee…?
Surkeasti suunniteltu!”
Tältä osin täytyy kumota:
Helsingin efektiivinen keskimääräinen veroäyri (tai nykyään kunnallisveroaste) ei ole noussut 2000-luvulla. Valtio on tehnyt siihen erilaisia vähennyksiä, jolloin tosiasiallinen keskimääräinen maksettu kunnallisvero on nyt samalla tasolla kuin 2000-luvun alussa.
Oikea maksettu veroäyri on nykyään noin 3,5%-yksikkö pienempi, kuin nimellinen kunnallisveroaste.
Keskimääräinen kuntalainen ei siis maksa enempää kunnallisveroa, joskin kunnallisveron progressiivisuutta on lisätty, jolloin sen verorasituksen jakauma on erilainen kuin 15 vuotta sitten. Tätä voi sitten pitää hyvänä tai huonona ideologisesti, mutta kysynnänsäätelyn kannalta se on todennäköisesti vain hyvä asia.
ks. http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/kuntatalous/veroprosentit/veropros_efektiivinen/Sivut/default.aspx
Uusmaalaiselle pellolle rakentaminen kasvattaa enemmän työmatkaliikennettä ja vaatii enemmän uutta infrastruktuuria verrattuna siihen, että samat asunnot rakennettaisiin Helsinkiin.
Jos kaupungissa asuminen on kaikin puolin niin epämiellyttävää kuin kirjoitat, miksi asunnot ovat kaupungeissa kalliimpia kuin maalla? Miksi ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän tästä vastenmielisyydestä?
Kaikki paikat ovat erilaisia: Helsingissä on paljon hyviä puolia. Mutta on virhe olettaa, että Helsingin asuntojen hintoja nostaa vain sen miellyttävyys asuinympäristönä, eikä lainkaan esimerkiksi sen keskeinen asema rahakkaiden töiden ja töiden yleensä tarjoajana. Tässä mielessä Helsingillä on paljon samoja ominaisuuksia kuin millä tahansa teollisuuskeskittymällä.
Suomi ei ole luokkahteiskunta, eikä erityisesti syrjäisellä maaseudulla tuollaisia luokkia paljonkaan ole. Kaikkien kanssa keskustellaan. Luultavasti luokkaeroja on enemmän kaupungeissa. Maaseudulla ihmisten vanhemmatkin kyllä tunnetaan, mutta jokainen rakentaa silti oman maineensa pääasiassa itse.
Ei maaseudulla tausta rajoita mitään. Kaupungissa ja eriyisesti pääkaupungissa on tietenkin oleellisesti paremmat mahdollisuudet saada jokin poikkeuksellisen hyvin palkattu työ, ja tämä luonnollisesti houkuttelee rahasta kiinnostuneita (= aika monia) kaupunkeihin. Maaseudulla tuollaisia ylellisiä palkkatöitä ei juuri ole (mutta yrittämällä voi tietenkin yrittää tienata). Myös töiden satunnainen loppuminen ajaa usein suuremmalle paikkakunnalle, koska uuden työn pikainen saaminen on siellä todennäköisempää.
En jaa tuota tulkintaa kehitysmaalaisten intresseistä. Raha on tietenin merkittävä houkutin. Sen perässä moni muuttaa vaikka pimeään ja kylmään Suomeen. Mutta taitaa olla niin, että heikäläiset tapaavat lähettää (teollisuusmaiden asukkaisiin verrattuna) suhteellisesti enemmän rahaa kotiin jääneelle (laajennetulle) perheelleen.
Kiistin edellä väitteet siitä, että jotkin luokkarajat ajaisivat ihmisiä kaupunkeihin. Pienillä paikkakunnilla on kuitenkin se ongelma, että ihminen ei voi elää niissä anonyymisti, mikä johtaa esim. siihen, että ihmiset voivat hakeutua suuriin kaupunkeihin niiden tarjoaman anonymiteetin vuoksi, pakoon esimerkiksi uskonnollisen yhteisön rasituksia, seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää vieroksuntaa, tai oman maineen huononnuttua oman ei-hyväksyttävän toiminnan johdosta.
Tuo on yksi vaihtoehto. Minä menisin rakenne edellä, eli suunnittelisin jo nyt aiempaa tukevamman liikenneverkon, ja rakentaisin vain sen verran, kuin tuo liikenneverkko vetää. Koko Helsingin alueen tasainen tiivistäminen ja liikenteen rakentaminen jälkikäteen ei tuota liikenteellistä optimia (eikä muutakaan).
Kuten jo totesin, Helsingin ei kannata yrittää kilpailla koolla Tukholman, Pietarin, Lontoon, Keski-Euroopan ja kaukomaiden kanssa. Jumbo ei ole se, joka on pienin, eivätkä investoinnit todellakaan ohjaudu Helsinkiin suhteessa sen kokoon.
(En myöskään kaipaa työpaikkojen ja investointien määrän maksimoinnista. Minulle riittää paras mahdollinen elintaso ja elämisen taso (luontoineen, ilmapiireineen jne.) Suomessa ja Helsingissä. Mutta oletetaan tässä, että muut haluavat tuollaista määränkin kasvua.)
Näilä oletuksilla satsaisin viihtyvyyteen, koulutukseen ja koko kaupungin toimivuuteen. Uutta tekniikkaa yms. voi hyvin kehitellä Tampereen ja Oulunkin kokoisissa kaupungeissa. Helsinki saa joka tapauksessa pääkaupunkina ja Suomen portttina koko Suomen kakusta hyvän osan. Yhteistyö koko Suomen tasolla voisi olla järkevä tapa nostaa Helsingin ja Suomen tietotaitoa ja kykyä kilpailla maailman johtajuudesta uusilla talouden aloilla. Panostetaan siis laatuun (sekä talouden että asumisen), ei määrään. Sitä Suomesta haetaan jos jotain. Kaikkinainen ympäristön, viihtyisän elinympäristön ja Suomelle tyypillisen väljyyden ja vihreyden pilaaminen on kaupungin maineelle haitaksi.
Rakentamisen kustannus ei ole kiinni siitä onko kerrostalo merenrannalla vai ei. Kuten viimeaikoina rakennusliikkeet ovat ottaneet monesti kantaa kasvaviin rakennuskuluihin, joita nostavat tiukat määräykset. Eräskin rakennusliiton laskelmat, (suuntaa antavat summat) :
– joka asuntoon kylpyhuone jossa voi liikkua rullatuolilla, tuo n. 300 euroa lisää / m2
– väestösuojan rakentaminen tuo n. 500e / m2,
– autopaikka jokaiselle asunnolle taisi olla yli 500 euroa / m2. jne. jne.
Korkeat m2 hinnat eivät johdu merenrantatontista vaan määräysten lisääntymisestä ja tiukentumisesta. Näin ollen on aivan sama mistä aloittaa rakentaa
Tiivis kaupunki nimenomaan vähentää ajan käyttöä liikenteessä suhteessa asukaslukuun sekä vähentää tarvetta auton käytölle. Vertaa Pk-seutua muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin kuten Pariisi, Kööpenhamina, Lontoo jne. jotka ovat saman kokoisia. Ihmisiä on monin kertainen määrä, silti he käyttävät melkein saman ajan työmatkailuun kuin pk-seudulla. Monissa tutkimuksissa Helsinki/pk-seutu on on todettu olevan tehottomimpia pääkaupunkeja euroopassa (taisi olla EU tutkimus Hesarissa).
Kaupunkirakenne, missä on kerrostaloja, puistoja ja urheilukenttiä toimii erinomaisena ympäristönä. Esim. perheellinen aikuinen voi mennä töihin kävellen/pyörällä/ratikalla/bussilla n. 10-30 minuutissa. Kotimatkalla voi hakea lapsen läheisestä päiväkodista ja ruokakauppa on korttelin päässä ja vaihtoehtoja on useita. Tämä henkilö säästää selvästi aikaa joka arkipäivä verratessa Vantaan/Espoon amerikka-malliin: Siellä vastaava perheellinen tulee keskustasta autolla ruuhkassa omaan taloon, hakee lapsen autolla päiväkodista vaikka 5km:n päästä, vie autolla harrastukseen 7km:n päähän ja siinä välissä autolla Prismaan 3 km:n päähän ja taas lapsi harrastuksesta kotiin autolla. Joka päivä kuluu paljon aikaa, lisää stressiä erityisesti ruuhkassa ja kuluttaa ilmastoa.
Kaupungissa lapsi voi jo tietyn iän jälkeen kulkea itse kun kaikki on kävelymatkan päässä.
Totesit että ”Kun lähiluonto katoaa, ihmiset menevät sitten autoillaan kauas maaseudulle etsimään luontoa”. Luuletko todella että kaupunkiasukas on niin metsänkipeä, että hän lähtee joka päivä töiden jälkeen pimeänä arki-iltana syksyisin, talvisin ja keväisin autolla metsään 20 km:n päähän, jotta ei ”ahdistuisi” kaupungissa? Käyttäisin sanaa luonnonkipeä, mutta Helsinki on täynnä luontoa. Kun katsoo Helsinkiä lentokoneesta niin ei muuta näy kun vihreetä: Lauttasaaressa on upeat viheralueet, keskuspuisto Töölön ja Pasilan välissä on neliökilometrien kokoinen, ydinkeskustakin on täynnä puistoja. Itä-Helsinki, Munkkivuori ja -niemi ovat täynnä metsäalueita ja puistoja jne.
Isossa mittakaavassa on kyse siitä, että Helsinki ja sen perässä Espoo ja Vantaa ovat maamme talousveturi ja elinkeinon sydänalue. Työpaikat ovat täällä ja tämä vetää ihmisiä. Tätä on järjetöntä yrittää keinotekoisesti muuttaa, sillä ilmiö on aivan globaali (ollut jo tuhansia vuosia). Näin suurkaupungit muodostuvat vuosisatojen aikana. Suurkaupungeissa monet rikkaat/hyvätuloiset eivät hanki autoa, koska sen käyttö on epäkäytännöllistä. Sen sijaan kaikki tuloluokat käyttävät esim. metroa. Suomessa ollaan vielä kehityksen alussa ja täällä auto ja iso talo ovat amerikan 50-luvun elokuvista tuttuun tyyliin haave. Tekeekö se onnelliseksi? Perheväkivaltaa ja -murhia tapahtuu mediaa seuraten mielestäni jopa enemmän pienkunnissa, varsinkin suhteutettuna asukaslukuun.
Sanot että kun luonto muuttuu betoniksi työteho laskee koska ihmiset masentuvat ilman luontoa. Tuo on lapsellinen mielikuva ja väite irallaan todellisuudesta. Kuten mainitsin Helsinki on täynnä luontoa, toiseksi väittäisin että työteho on riippuvainen motivaatiosta, yöunista, liikunnasta jne. eikä siitä monta puuta pihalla kasvaa.
Koitetaan pysyä todellisuudessa eikä yksinkertaisteta liikaa asioita, eihän!
Tehtaan lähelle on hyvä kaavoittaa asuntoja. Vain se johtopäätös on kielletty, että ihmiset haluaisivat asua tehtaan piipun vieressä, ja olisivat siellä tuosta syystä.
Lyhyt työmatka on tavoiteteltava etu. Samoin korkeapalkkaisiin töihin pääseminen, päättäjien mielisuosioon pääseminen, päättäjien lobbaus, yliopiston virka yms. Nämä eivät vain tarkoita, että itse asminen olisi viihtyisää.
Ruukkeja ja ruukkiyhteisöjä Suomessa ei enää juuri ole. Moni onkin tyytyväinen, jos työpaikka tulee oman kodin lähelle, eikä tarvitse itse lähteä sen perässä toiselle paikkakunnalle, ruukkiin tai vieraaseen ympäristöön ulkomaille. Optimi on tässä mielessä se, että työt tulevat ihmisten luo, eikä toisin päin.
Helsingin suodulla ihmisten voi sanoa hakeutuneen tai asettuneen kymmenien kilometren päähän työpaikastaan vapaaehtoisesti. Voi olla että osa on tullut työllistyäkseen pakotettuna jostain kauempaa, mutta harva pakolla Helsingin keskustasta.
Veikkaan että jos vahtoehtoina olisivat vaikkapa supernopea juna Nurmijärveltä Helsingin tai Espoon työpaikkaan, ja toisaalta muutto Helsingin tiivistettyyn lähiöön samalla työmatka-ajalla, Nurmijärvi voisi olla suosittukin. Nytkin työmatka Nurmijärveltä vaikkapa kehä kolmoselle lienee aika lyhyt minuuteissa.
Haluan myös ultratiivistä kaupunkiasumista siitä nauttiville, mutta ei pidä olettaa, että kaikki haluaisvat sitä. Osalle jopa etätyö maaseudulla on mieluisaa.
Ajattelusi ongelma on, että et pysty suunnittelemaan niin monen epävarman muuttujan pohjalta. Puhut nyt vuodesta 2050. Onko silloin Suomessa esimerkiksi luotijunia, joiden nopeudet ovat pitkälle yli 300km/h kuten jo pitkään on ollut Aasiassa ja on myös osassa Eurooppaa. Yksi tekijä, mikä voisi merkittävästi muuttaa fyysisten välimatkojen ajallista suuruutta.
Mitä ovat muut julkisen liikenteen ratkaisut? Kuinka mukavaa on työpaikkamatkailu ja miten tehokkaasti sen voi hyödyntää työaikana tai vapaa-aikana? Entä mikä on vaikkapa sähköautojen tilanne?
Entä muu teknologinen kehitys ja sen vaikutus työmarkkinoihin ja työpaikkojen muotoon, kokoon, määrään ja sijoittumiseen? 3D-tulostus, kehittyvät virtuaaliset kokousratkaisut, robotiikka ja kymmenet kymmenet muut.
Helsingin historiaa lukeneena tiedät, että Helsinki syntyi ja kasvoi tuona tehdaspaikkakuntana, mitä Helsinki ei enää nykypäivänä ole. Tuolloin tehtaiden päästöt myös olivat jotain aivan muuta kuin nykyisellä teknologialla. Silti niille tehtaiden vieressä olevilla asunnoille oli kysyntää ja usein järjestettiin tehtaan toimesta. Yleinen visioharha on projektoida nykyhetkeä ja sen lainalaisuuksia kauas tulevaisuuteen. Ehkä tuolloin monia sukupolvia sitten nuo tehtaan vieressä olevat asunnot olivat parasta, mitä oli tarjota, mutta maailma kehittyi ja kaupunki sen mukana.
Yhtenä muuttujana lukuisista, viittaan ensimmäisen kommenttini väestönkasvuennusteeseen ja sen muodostumiseen 70-80%:sti vieraskielisistä. Segregaatio? White flight? Miten nuo esimerkiksi vaikuttavat Helsingin houkuttelevuuteen? Millaiseksi Malmön tai Amsterdamin tulevaisuus visioitiin 1983? Miten oli ajateltu Pariisin lähiöiden kehittyvän?
Lyhyesti: Et voi suunnitella vuoteen 2050. Problematiikka on informaation ja informaation epävarmuuksien hallinnan kannalta mahdoton. 37 vuotta sitten Neuvostoliitto oli ikuinen.
Sen voi kuitenkin ennustaa, että ihmisluonto ei tule muuttumaan ja vihreä kasvillisuus elinympäristössä tulee olemaan ihmisille tärkeää yhtälailla vuonna 2050 kuin vuonna 2013.
Matematiikka on hauskaa! Yhtä hauskaa kuin tilastotiede! Valhe, emävalhe, tilasto.
Helsingin kaupungin lainanotto 300 miljoonaa, Helsingin Energian tuloutukset kaupungille 200 miljoonaa (monopolihinnoitellusta energiasta, jonka asukkaat maksavat).
Lisätään lainanottoa 3000 miljoonaa, voidaan vetää veroäyrit kokonaan vessasta alas.
”Vuoteen 2013 Helsingin lainakanta (mukaan lukien liikelaitokset) lähes kolminkertaistuu 659 miljoonasta eurosta 1 922 miljoonaan euroon. Tämä tarkoittaa, että Helsingillä on vuoden 2013 lopussa lainaa yli 3 210 euroa asukasta kohden. Vuosina 2009–2013 Helsingin lainakanta kasvaa noin 1 300 miljoonaa euroa.”
http://www.hel.fi/hel2/taske/julkaisut/talousarvio2011/talousarvio/tiivistelma/tiivistelma_02.asp
Ei rantojen läheisyyteen rakentaminen ole kallista. Ne merenanta-asunnot ovat kalliita koska ihmiset ovat valmiita maksamaan niistä enemmän kuin asunnoista jossain Tattarisuon tuntumassa. Miksi Helsinkiin pitäisi rakentaa ehdoin tahdoin huonoja asuntoja? Eikö ennemmin pidä rakentaa hyviä asuntoja, vaikka ne olisivat kalliita, jos niiden korkea hinta johtuu juuri siitä, että ne ovat niin hyviä ja haluttuja? Jos ne eivät alennakaan asuntojen hintaa Helsingissä, niin jossain Nuottaniemessä on sitten varmaan tarjolla halvempia asuntoja.
Pääkaupunkiseutua on hyvä suunnitella kokonaisuutena. Helsingin keskusta on alueen reunalla ja rajautuu vahvasti mereen. Olisi vain luontevaa, jos kasvu jakautuisi isoon kokonaisuuteen jouhevan toimivasti.
On paljon mahdollista, että autoilu lisääntyy vielä hetken ja vähenee sitten – ehkä yllättävänkin nopeasti. Nuoret hankkivat jo ajokortteja vähemmän kuin muutama aika sitten. Tulevaisuuden Helsinkiä ei ole hyvä suunnitella autoilun ehdoilla.
Keskeistä on, että asiat jakautuvat isossa kaupungissa sopivasti suhteessa toisiinsa. Tämä liittyy esimerkiksi asumiseen, liikenteeseen, palveluihin ja viheralueisiin. Muutoin kokonaisuus yskii ja seurannaisvaikutukset voivat olla monet.
On mahdollista yhdistää tiivis rakentaminen ja riittävät virkistysalueet, jotka limittyvät verkostoksi kaupungin lomaan. Tällöin asukkaiden tarve matkustaa kaupungissa vapaa-ajalla alenee, mikä niin ikään vähentää osaltaan autoilua.
Keskeistä on saada myös rakennettu osa kaupungista viihtyisäksi ja monimuotoiseksi. Autoilu vähenisi tästäkin syystä.
Jos kaupunkiin sijoittuisi sopivasti korkeitakin rakennuksia, maankäyttö tehostuisi ja rakennettu maisema muuttuisi elävämmäksi.
On mahdollista suunnitella kaupunkia, jossa rakentamisen tehokkuus ja runsas luonto kohtaavat.
Pääkaupunkia olisi hyvä suunnitella kokopnaisuutena, mutta ei suunnitella. Alue on jakautunut itysenäisiin osaoptimointialueisiin, eikä siihen taida olla tulossa muutosta. Jos suunniteltaisiin yhtä kokonaisuutta, se olisi AIVAN toisenlainen. Helsingin keskustan kilpailijaksi nostettaisin viehäöttäviä pikkukaupunkeja. Tätä kehyskunnat eivät kuitenkaan halua, koska ne haluavat kohdella omia maanomistajiaan tasapuolisesti ja sirottelevat siiksi asumisen pieniksi lämpäreiksi sinne tänne. Espoo ja Vantaa taas pitävät perinteistä lähiötä parempana kuin kaupunkia ja shopping mallia parempana kuin keskustamaista rakentamista.
Jos uneksitaan hieman:
Asemanseudut nyt heti aloitettaisiin rakentamaan tiiviiksi ja unohdettaisiin Kivinokat ja eritasoliittymät vähäksi aikaa. Neliökilometrille laitettaisiin, ”normi” kaupungin asukastiheys jossa myös olisi hyvä palvelutiheys kauppojen, koulujen, jne. suhteen, n. 20- 25 000 asukasta neliökilometrille korostaen vain siihen asemalaiturin ympärille.
Noita pisteitä löytyisi helposti parikymmentä.
Kun niissä nykyisin on n. 5000 asukasta neliökilometrille tulisi siten laskuna 20 x 15 000 = 300 000 asukasta lisää noille parillekymmenelle neliökilometrille jotka siis sijaitsevat julkisen liikenteen aseman ympärillä.
Tuo olisi tiivistämistä n. 10% osuudelle koko kaupungista. Tilaa jäisi oikeasti lähimetsille joita ihminen tarvitsee, ei siis näreikköä tien vieressä joka on kyllä sekin vihreä mutta ei niin kovin mieluisa.
Tuo tiivis neliökilometri on mielestäni maaginen, jos se tehdään kävelykeskustatyylisesti mukavaksi ympäristöksi. Kaikki olisi helposti kävellen tai fillarilla saavutettavissa (500 metriä keskipisteestä laidalle) ja julkisen avustuksella pidemmälle. Autotiet on tietysti myös olemassa mutta väylät eivät halkaise keskustoja vaan menevät sivusta ohi.
Parkkinormi pitäisi heti muuttaa eli tuon neliökilometrin sisällä olevissa taloissa aseman vieressä ei olisi kuin maksimi parkkipaikkanormi eli parille yhteiskäyttöautolle ja nekin olisivat alueen reunoilla parkkitaloissa.
Kaupungin rajalla olisi sisääntulo ohjattu laadukkaisiin parkkitaloihin joista pääsisi julkisella liikkeelle. Ei olisi siten avonaisia parkkiaukeita liityntäparkeissakaan.
Mitä saavutettaisiin?
Kuvittelisin että co2 määrä pienenisi, liikkumismatka lyhenisi yleisesti ottaen ja kaupungissa autoilun määrä pienenisi. Ei olisi ruuhkaa kun ihmiset olisivat ”paikan päällä” asustelemassa eikä naapurikunnassa autoilemassa.
Parasta olisi viheralueiden säilyminen ja tiiviiden keskusten mahdollistama toiminta. Kaikki tarvittava olisi silloin saatavilla huomattavasti pienemmin etäisyyksin kuin nyt on tilanne monin paikoin.
Mitä menetettäisiin?
Nykyiset avoparkkipaikat talojen vierellä ja nurmikaistaleet talojen ympäriltä talojen ollessa kaduissa kiinni. 60 luvun lähiöarkkitehtuuri tulisi 2000 luvulle muokattuna kun maitolaiturit muuttuisivat monikäyttöisiksi asema, palvelu, asuinkeskuksiksi.
Tuo voisikin olla monelle liian suuri pala purtavaksi.
No nythän vain kuvittelinkin miten muutos voisi olla mahdollista. Ehkä jonain päivänä uni voisikin olla totta.
Tuota en nyt lähde kommentoimaan, koska muutit asiayhteyttä siitä, mitä alkuperäinen kommenttisi koski ja mihin vastasin.
En kirjoittanut tuollaista. Se on oma virheellinen tulkintasi.
Vastenmielisyys on edelleen oma käsitteesi.
Mutta miksi suuremmat kaupungit ovat suosittuja? Syythän ovat subjektiivisia, mutta yleisiä syitä ovat ainakin seuraavat työpaikkojen ajallinen läheisyys, yliopistot ja muut kolmannen asteen opiskelupaikat ja opiskelijaelämä, vilkas yöelämä, kulttuuritarjonnan keskittymät, laajemmat kulutusmahdollisuudet, vaihtoehto- ja alakulttuurit, jotka tarvitsevat suuren väestöpohjan, suuremmat ja monipuolisemmat pariutumismarkkinat.
Syitä on monia. Kuten on syitä asua muunlaisissa ympäristöissä. Itse asun Helsingissä, Lauttasaaressa, joka on suhteessa aika viihtyisä ympäristöltään. Vieressä oleva Ruoholahti olisi vähemmän viihtyisä. Ehkä löytyy myös ihmisiä, joiden mielestä Ruoholahti on hyvää kaupunkia. Epäilisin sellaisen olevan kuitenkin vähemmistömielipiteen.
Ei tämä ole sen kummempi visio, kuin 1960 -luvun moottoritiet keskustaan. Pääkaupunkiseudun pelissä Helsinki vain aikoo kahmia enemmän. Kehityksen toteuma taas voi jälleen olla jotain muuta.
Järkevintä olisi kehittää koko aluetta siten että viihtyvyys ja liikkuminen yhdistyisivät. Alueellisen kilpailun kautta saadaan kustannuksia alas. PK-seudun liikenne tulisi miettiä uudelleen ja myös jakaa liikennettä muuallakin kuin ahtaalle niemelle, joka tulisikin lähinnä jättää rauhaan ja rakentaa sinne vähän mutta harkiten. kalasatamakin on kuin uusi konttivarasto.
Käytännössä vaihe II tulisi tarkoittaa sitä että liikennevirtojen solmukohta tulisi saada noin kehä III:n paikeille, esimerkiksi Lentoaseman seudulle, rakentaa sieltä nopeat paikallisyhteydet eri tyyppiselle liikenteelle ja yhteys pääradalle. SE olisi palvelevaa, eikä esimeriksi junaan vaihtaminen hitaan junayhteyden kautta historiallisessa keskustassa vaihtamisineen.
Siirtämällä painopiste tuonne, on valtavat määrät tilaa käytettävissä viihtyisään kaupunkimaiseen rakentamiseen ja matka-aika koko PK-seudulla olisi junilla enintään 30 minuuttia, kuljettaessa pääkaupunkiseudun tähden kautta. Lisäksi poikittaisyhteyksiä metrolla ja junalla. Nykyinen metro- ja junaverkosto on torso.
Mutta tietenkin suunnittelua ohjaa jälleen vain Helsingin etu, ei koko alueen tai Suomen.
Helsingin keskeisille virkistysalueille rakentaminen ei käytännössä säästä luontoa muualla Suomessa. Iso kaupunki kuluttaa joka tapauksessa huomattavasti itseään suuremman maa-alan.
Jos taas Helsinkiä kehitetään huolella niin, että tiiviin ja viihtyisän rakennetun kaupungin lomassa kulkevat kunnon viheralueet, jää pääkaupungin sisälle monimuotoista luontoa, joka samalla pitää yllä asukkaiden hyvinvointia.
Olli Vento
Kannattaa käyttää oikeita argumentteja, koska sellaisiakin on.
Jos Helsingissä rakennetaan tehokkuudella 1 neliökilometrin alue sen sijaan, että Huitsin Nevadassa tehdään omakotimattoa kymmenen neliökilometriä tehokkuudella 0,1, luontoa ei säästy vain yhdeksän nelikilometriä vaan myös moottoritie Helsnki – Huitsin Nevada säästyy. Jos kaikki suomalaiset asuisivat HongKongin tehokkuudella Helsingissä ja koko muu Suomi olisi jätetty valkoselkätikalle, luontoa kyllä säästyisi.
Mutta helsinkiläistenkin kannattaa olla itsekkäitä eikä uhrata omaa elinpiiriään kokonaan sen hyväksi, että luontoa säästyy muualla. Mutta luonto kiittäisi kyllä tiiviistä kaupunkirakenteesta.
Tätä nimenomaista todellisuutta on tutkittu. Esimerkiksi betonisen elottoman koulun vihertäminen parantaa kouluviihtyvyyttä, oppilaiden keskittymiskykyä ja mitattavasti myös oppimistuloksia. Näitä tutkimuksia, pohdintoja ja kuvauksia löytyy Richard Louv’n mielenkiintoisesta teoksesta Last Child in the Woods, jota olen aiemminkin tällä blogilla suosittanut. Louv’n keskeinen teoreettinen käsite ja viitekehys on ’Nature deficit disorder’, ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Nature_deficit_disorder
Sinulla taitaa olla aika romantisoitu käsitys maalaiselämästä. Et ehkä tunne sellaisia ihmisiä jotka ovat joutuneet elää maaseudulla alemmissa yhteiskuntaluokissa.
Mutta minä tunnen ja alempiluokkaiseen sukuun kuuluminen ei lähde pesemällä pois.
Oli mulle totalinen yllätys kun aikoinaan riiasin vaimoani ja kun kävimme tulevien appivanhempieni luona kylässä, miten he paheksuivat sitä että olin esim lähtenyt kävelylle kartanon koivukujaa pitkin ihailemaan kartanorakennusta lähempänä, koska sitä eivät pienelijät siinä kylässä tehneet eivätkä nytkään tee. Eikä koivukujalla ollut mitään kieltokylttiä vaan ihan yleinen tie. Usko pois, Suomessa maatalousköyhälistön helvetilliset olot eivät loppuneet torpparilaitoksen lakkauttamiseen 1920-luvulla, vaan osalla vasta n 50 vuotta myöhemmin, ja syynä ei läheskään aina ollut viina tai muu paheksuttava elämä, riitti vain ettei ole riittävän hyvissä väleissä niiden kanssa jotka päättivät asioista paikkakunnalla. Sellaiset pikkuhitlerit jotka päättivät mm että ei saa metsästää eikä kalastaa ollenkaan, tai kielsi uuden talon rakentamisen omalle tontille vaikka suku on asunut ja viljellyt maita satojen vuosien ajan.
Kyllä silloin 30-60 vuotta sitten kaikki jotka pystyivät muuttivat pois sellaisista läävistä, ja nyt en tarkoita Kainuuta tai pohjois-Karjalaa tai Pohjanmaan raamattuvyöhykettä vaan eteläistä vaurasta Kartano-Suomea.
Itsekin olen eronnut Luonnonsuojeluliitosta, koska en pidä liittoa millään tavoin järkevänä organisaationa. Ilmastonmuutosta vastaan ei taistella kannattamalla yksityisautoilua ja vastustamalla ydinvoimaa.
Maakuntakaavoitus voisi tukea enemmän pääkaupunkiseudun kehittämistä toimivaksi kokonaisuudeksi.
Maakuntakaava tehtiin käänteisellä juustohöylällä tyyliin lisää rakentamista kaikkialle. Maakuntaliitto on kuntayhtymä ja sellaisena alisteinen kunnille. Ei se pysty tekemään mitään.
Nimimerkki ”todellisuus” mainitsi aivan oikein, että rakentamisen kustannukset eivät riipu meren läheisyydestä. Mutta kuten Pekka Pessi totesi, ne kuitenkin ovat kalliimpia, koska ihmiset maksavat niistä enemmän. Rakennusliikkeet saavat niistä paremmat tuotot. En ihmettele, että rakennusliikkeet kuolaavat rantatonttien perään. Mutta päättäjien ei pidä toimia rakennusliikkeiden, vaan asukkaiden hyväksi. Ihmisten viihtyminen täällä on myös turvattava.
En minäkään tiivistä kaupunkia vastusta, mutta tila rakentamiselle tulee ottaa muualta kuin luontoalueilta. Korkeampaa rakentamista tulee suosia ja moottoriteiden muuttaminen kaupunkibulevardeiksi on hyvä ajatus. Mutta esimerkiksi Kivinokka, Meri-Rastilan rantametsät, Vartiosaari, Keskuspuisto, Östersundomin, Viikin ja Herttoniemen metsät sekä monet muut tuikitärkeät luontoalueet tulee säilyttää ja turvata, että ne säilyvät mahdollisimman luonnonmukaisina. Luontoalueita ei pidä myöskään muuttaa hoidetuiksi puistoiksi, koska silloin ne menettävät virkistävyytensä.
Kyllä se lisää luonnon perässä autoilua, jos helsingin luontoalueet tuhotaan. Jo nyt sangen monet ajavat viikonloppuisin ja kesälomillaan muualle Suomeen kesämökeilleen. Osa kuitenkin saa edelleen luontoelämyksensä Helsingistä, eikä tarvitse mennä autolla kauas. Tilanne kuitenkin uhkaa muuttua. Olen kuullut, että umpiurbaanikkoja olisi muistaakseni joku alle 10 % asukkaista eli yli 90 % kaipaa kuitenkin luontoa. Eli voi sanoa, että kaupunkiasukas on metsänkipeä.
Tuo, että Helsingissä näkyy paljon vihreää, on optinen harha. Rakennukset ovat keskimäärin sen verran matalia, että pihapuut luovat kaukaa katsottuna illuusion, että Helsinki olisi metsäinen kaupunki. Mutta jos kulkee maanpinnalla, huomaa että oikeita metsiä on enää hyvin vähän ja nekin usein muodoltaan kapeita kulisseja. Näyttäähän teatterissakin siltä, kuin näyttelijät olisivat jossakin rakennuksessa tms., kun käytetään kulisseja. Eikä kantakaupungin hoidettuja nurmikkoja ja rivissä olevia puita voi kutsua metsäksi eikä edes oikeaksi luonnoksi…
Eikä kyse ole vertailusta pienkunnat/kaupungit. Ei Helsinki miksikään pienkunnaksi pystykään muuttamaan, koska ei olemassa olevia rakennuksia muuteta metsiksi. Eikä pienkunnissa välttämättä ole edes oikeaa luontoa, on vain talousmetsää, puupeltoa. Helsingissä on vielä toistaiseksi arvokasta luontoa, paljon arvokkaampaa kuin monessa paikkaa ympäröivällä maaseudulla.
Luonnon merkitys terveydelle ei ole mikään lapsellinen mielikuva. On ihan tieteellisiä tutkimuksia luonnon merkityksestä. Nopeasti löysin Internetistä hieman tietoa asiasta kompaktissa paketissa:
http://suomenluonnonpaiva.fi/10-2/luonnon-taloudelliset-arvot-ja-terveysvaikutukset/
Kyse ei ole siis pelkästään masentumisesta, vaan stressinalentamisen katson vielä tärkeämmäksi. Työelämän vaatimukset kovenevat koko ajan ja kuinka ihminen kestää, jos varaventtiilitkin tuhotaan? Tietenkin motivaatio, yöunet ja liikunta ovat myös tärkeitä, mutta kaikkiin näihinkin luonto vaikuttaa positiivisesti. Motivaatio liikkua on parempi, jos on virikkeellinen ympäristö. Motivaatio tehdä työtä on parempi, jos on virkistynyt välillä luonnossa. Itse asiassa luonnossa on mahdollisuus saada uusia oivalluksia. Uusien Nokioiden keksiminen ilman luonnon innoittavaa vaikutusta voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta. Yöunetkin ovat virkistävämpiä, jos on ollut mahdollisuus ulkoilla puhtaassa luonnossa katukuilujen ja meluisien kaupunkipuistojen sijaan.
Eli yksinkertaistamista on väittää, että Helsinkiin on kaiken muun kustannuksella rakennettava paniikissa uusia asuntoja. Asia ei ole niin yksinkertainen, vaan muitakin arvoja ja asioita on otettava huomioon.
”Onko tarkoitus, että Helsingin seudun tulee kehittyä amerikkalaisena autokaupunkina vai eikö asiaa ole ajateltu lainkaan.”
Miten niin, hyvä kirjoittaja, tilanteessa on vain nämä kaksi ainoata vaihtoehtoa?
Kaupunkimetsä ja asunto, ne ovat molemmat meille helsinkiläisille koteja. Työpaikat alkavat olla luksusta, jatkuvuus samoin, julkinen tila hupenee, kodiksi voi kutsua yhä kapenevaa siivua arkiympäristöstä – metsän menetys on tässä järkytys.
Ja jokin mättää tosi pahasti koko yhtälössä, kun Vihreät ajavat asfaltoimista. Oikeasti, millä taataan vartiosaarten ja merirastiloiden kestävyys ekologisesti, sosiaalisesi ja taloudellisesti?
Ei ainakaan Vihreillä luulisi olevan syytä uhrata yhtäkään kaupunkimetsää yksityistämiselle niin kauan kun autojen viemää ja entisiä teollisuusalueita on kaavoittamatta (mukamas korkean hinnan vuoksi – halpoja aikoja hallitsette!).
Se pitää paikkansa, että työmatkojen pituus pitää mitata minuuteissa ja euroissa, kilometri ei ole relevantti mittayksikkö.
Ultranopeilla junilla on kuitenkin sellainen ominaisuus, että ne joko pysähtyvät ultraharvoin tai eivät ole ultranopeita. Ultranopealla junalla pysähdys täydestä vauhdista maksaa noin kymmenen minuuttia matka-aikaa. Nopeimmat yhteysvälit ovat Helsingin ja Tampereen välimatkan luokkaa, sitä lyhyemmillä keskinopeus kärsii pahasti.
Tilastonikkarit ilahtunevat siitä tiedosta, että välillä Shijiazhuangista Zhengzhou Dongiin (matkaa Hki-Kuopio verran) aikataulun mukainen keskinopeus on 283 km/h. Junalla on perillä ennen kuin lentokone on päässyt kiitoradalle.
Suomalaisessa kontekstissa taas voisi olla hyvä huomata, että Pendolinot menevät maksimissaan 220 km/h, IC2:t 200 km/h, lähijunat 160 km/h. Käytännössä nopein vuoro on Pendolinolla Tikkurilasta Lahteen, keskinopeus noin 165 km/h. Z-junalla saman matkan keskinopeus on noin 112 km/h, ja suurin nopeusero tulee kolmesta asemapysähdyksestä välillä.
Jos erot näyttävät isoilta, niin Helsinki-Lahti välillä suurnopeusjunan ja taajamajunan välillä on 13 minuuttia eroa. Ei ehkä vielä radikaalisti kaupunkirakennetta muuttava asia. Tikkurilan ja Helsingin välillä eroa on minuutti – Z-junan hyväksi.
Junaliikenteen aikaproblematiikka näkyy vertaamalla samanlaisella kalustolla ajettavia Z- ja N-junia Helsinki-Kerava -välillä. Z-junalla matkaan menee 22 minuuttia, N:llä 37 minuuttia. Työssäkäyntialueella junan nopeus riippuu lähinnä pysähdysten määrästä. Lähijunakaluston huippunopeudella Keravalta Helsinkiin menisi alle 12 minuuttia.
Hyvät raideyhteydet muuttavat kyllä työssäkäyntialueita ja vaikuttavat kulkutapaosuuksiin, mutta suurnopeusjunien vaikutus on vähäinen. Junien nopeutuessa myös junamatkan osuus kokonaismatka-ajasta pienee. Harva kuitenkaan asuu asemalla ja käy töissä toisella asemalla.
Isoja kustannuksia, piteneviä työmatkoja ja hajautuvaa asutusta.
Liityntäpysäköinnissä on järkeä, jos se muuttaa automatkoja junamatkoiksi. Jos se helpottaa reuna-alueilta tulevien työmatkoja, reuna-alueiden haluttavuus kasvaa, mikä pidentää työmatkoja.
Lisäksi on vähän epävarmaa, haluaisivatko työmatka-autoilijat maksaa liityntäpysäköinnistä tuolla tavalla toteutettuna täyden hinnan (suuruusluokkaa 10 €/päivä).
Kaupunkiliikennettä ruuhka-aikaan rajoittaa kaksi mahdollista tekijää. Ruuhka itsessään tai ruuhkamaksut. Jos osa autoilijoista siirtyy liityntäliikenteen käyttäjiksi, autoilu nopeutuu. Se taas houkuttelee lisää autoilijoita, ellei tätä rajoiteta ruuhkamaksuilla.
Se siis voisi toimia, että tehdään hyvät raideliikenteen liityntäpysäköintimahdollisuudet ja rahoitetaan ne ruuhkamaksuilla. Ilman ruuhkamaksuja systeemi on kovin kallis ja tehoton.
Liityntäpysäköinnin suurin ongelma on sen vaatima tila aseman vierestä. Olisi hyvä rakentaa tiiviisti neliökilometri asemien ympärille, muta minkä teet, kun arvokkaimmilla alueilla aivan aseman lähellä on kymmeniä hehtaareja parkkikenttää.
Eikä ainakaan Helsingissä rakentamisen kustannuksilla ole vaikutusta asuntojen myyntihintaan, koska asunnoista halutaan kuitenkin maksaa yli rakennuskustannusten. Maan hintaan rakennuskustannuksilla on kyllä vaikutusta.
Kyllä se Helsingin perinteinen keskusta on rakas meille espoolaisille ja vantaalaisile kanssa. Ei minkään kehätien varteen siirretty keskusta korvaa sitä, vaikka se logistisesti jossain määrin olisi käytännöllisempää. Ja ota huomioon myös millainen melun aiheuttaja lentokenttä on niin eikähän olisi paras että Helsingin keskusta pysyy missä on, maantieteelle kun ei voi mitään.
Pitääköhän tuo ihan paikkansa? Isoja metsäalueita keskellä kaupunkia haluavat enimmäkseen vain koiranomistajat ja heitä riittää, mutta en usko että 90%:la olisi koiraa. Talvisin kaupunkimetsissä on hiihtolatujen verkosto, mutta latu ei kaipaaa kilometrikaupalla umpimetsää joka suuntaan.
Kesämökki tai sukulaisia joilla on mökki taitaa n 90% kantasuomalaisista olla mutta sen mökille menemisen syy ei ole aina luontoon pääseminen vaan esim kesäjuhlat, sukulaisten ja ystävien tapaaminen tai muuten vain rennompi elämä jollaisen viettäminen kaupungissa saattaisi häiritä naapureita liikaa.
Itse viihdyn metsän sijasta esim jollain uimarannalla tai uimahallissa jossa näkee vähäpukeisia naisia.
Tähän voisi suhtautua myös niin, että tuo osaoptimointi on vain pieni murhe. Helsingillä pyyhkii hyvin, vaikka Espoo siltä jonkun varakkaan asukaan viekin. Ja jos korjausta tarvitaan, valtio voisi muuttaa kuntien rahoitusmallia niin, että varakkaista asukkaista kilpaileminen ei olisi kunnille yhtä kannattavaa kuin nyt.
Voi myös ajatella, että Espoo, Kauniainen ja Nurmijärvi ovat jo nyt Helsinkiin verrattuna viehättäviä pikkukaupunkeja, joihin väki hakeutuu mielellään. Ongelma on tästä näkökulmasta vain siinä, että helsinkiläisten mielestä ne on ”rakennettu väärin”. Osaoptimointiongelma olisikin tästä näkökulmasta vain halua pakottaa naapurit Helsingin toiveiden mukaisiksi.
Pääkaupunkiseutu on jossain mielessä myös yksi kokonaisuus eikä vain joukko viehättäviä oman tyylinsä valinneita pikkukaupunkeja. Suomi on valinnut Helsingin pääkaupungikseen (tai pitänyt), ja asiaan kuuluu järjestää sinne esim. rautatie Turusta ja Tampereelta. Voidaan myös tehdä vaikkapa maakuntakaava, jolla ohjataan pääkaupunkiseudun kehitystä. Mitä muita pakkoja Helsingin naapurikunnille pitäisi Helsingin mielestä asettaa? Miksi ne eivät saisi kehittyä omaan tapaansa, jos tekevät sen valtion asettamien raamien puitteissa?
On selvä, että ympäristökunnat olisivat erilaisia, jos Helsinki olisi saanut päättää, mutta niin kai olisi Helsinkikin erilainen, jos ympäryskunnat olisivat saaneet päättää. Eikö tuo omien ihanteidensa mukaisten pikkukaupunkienkin mallikin ole ihan toimiva? Ei yhden mallin diktatuuri ole aina paras ratkaisu.
Tai ainakin voisivat olla. Tätäkin asiaa on käsitelty blogilla tässä
http://www.soininvaara.fi/2012/09/05/kaksi-kuvaa-kertoo-enemman-kuin-2000-sanaa/
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Suuremmat luokkataistelut taidetaan nykyisin käydä maalaisten elämäntapaa (ja tukiaisia) ylenkatsovan kaupunkieliitin ja maalaisten välillä kuin hyvä- ja huono-osaisten maalaisten välillä.
Ehkä kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota myös kaupunkien sisäiseen sosiaaliseen eritymiseen. Jakomäen perussuomalaisia äänestävät tai kokonaan äänestämättä jättävät asukkaat saattavat olla nykyisin jopa etäisemmissä väleissä paikkakunnalla päättävissä asemissa olevien kanssa kuin entisaikojen maalaisköyhälistö kartanonherrojen kanssa.
Moni kartanonherra tunsi paremmin paikkakuntansa köyhälistön olot kuin nykyajan patruunat ja he myös harjoittivat monenlaista hyväntekeväisyyttä ja paternalistista huolenpitoa. Pienessä yhteisössä myöskään kartanonherrojen ei ollut hyvä elää, jos tätä etikettiä ei noudatettu. Toisin on nyt. Mitä suuremmiksi tuloerot alimman ja ylimmän tulodesiilin välillä repeävät, sitä vähemmän ylintä desiiliä huono-osaisimpien asiat kiinnostavat. Ja miksi kiinnostaisi kun nykyajan patruunoiden tulonmuodostus on vapautettu kansallisista kahleista ja valtavirtataloustiede tarjoaa välinpitämättömyydelle oivat perustelut.
Nyt pitää kysyä että mitä entisiä teollisuusalueita oikein tarkoitat? Tavallisena tallaajana olen saanut käsityksen että monet vanhat teollisuuslaitokset ovat edelleen aktiivikäytössä. Ei välttämättä alkuperäisessä teollisuuskäytössä, mutta enemmän jossain Kaapelitehdas tyyppisessä työympäristönä. Oikotie haku ”tuotantotilaa” näyttäisi että myynnissä on yhteensä 32 tuotantotilaa, useimmat kooltaan jotain 400-500 m2, eli en oikein usko että suurempia määriä entisiä teollisuuslaitoksia olisi tyhjillään, mutta voit varmasti osoittaa noita reilusti?
Kokemukseni maaseudusta perustuvat lähinnä ihan tavalliseen maaseutuun, eikä kartanomiljöisiin. Tietenkin suhtautumiseni tuollaisten pikkuhitlereihin on se, että en ymmärrä, miksi heidän pillinsä mukaan tannsittaisiin, jos heillä ei ole mitään todellista otetta noista uhreista (velkasuhdetta tms.). Kävelen kenen tahansa naapurin koivukujaa, ja toisaalta en kävele, jos ei ole tarvetta ja epäilen heidän pitävän kujaansa piha-alueenaan. Jonkun koivukujan käyttöriidankin muistankin, mutta kyse oli ihan tavisten koivukujasta.
Ymmärrän senkin, että jos taustat ovat riittävän erilaiset, voi perinteinen maalaistyyinen pihaan käveleminen ja jutusteleminen jäädä. Mutta toisaalta, kaupungeissahan ei kai saisi vieraita ihmisiä puhutella edes ratikassa, puhumattakaan siitä, että menisin jonkin westendiläisen talon pihaan käveleskelemään ja katselemaan paikkoja.
Nykyaikana tuollaiset nöyristelevät asenteet taitavat olla pitkälti itse generoituja tai korkeintaan jonkun lähisukulaisen perintöä, eivät yhteisön pakottamia. Kyllä vahva tasa-arvo taitaa olla Suomessa nykyään pääsääntö eikä katteetonta romantisointia.
Varotaan myös, ettei romantisoida kaupunkeja. Sielläkin on ollut historiallisia ongelmia, ja ehkä nykyäänkin maaseutua enemmän erottelua eri piireihin, sillä kaupungeissa ihmiset valitsevat oman lähipiirinsä itse, toisin kuin maaseudulla, missä kaikki naapurit oletetaan yleensä tunnetuiksi.
Höpsistä. Mä nyt edelleen huomautan, että Helsingin kantakaupungin ja esikaupungin välillä ei ole mitään eroa viheralueiden määrässä, niitä on noin kolmannes maapinta-alasta. Rakennustehokkuudessa ero onkin jopa dekadin luokkaa. Jos tämä tuntuu vaikealta ymmärtää, niin asiaa voi hahmottaa vaikka näin: Suomalaisittain erittäin tiivis ja kansainvälisestikin tiivis 20 000 as./km2 tarkoittaa noin miljoonaa kerrosneliötä (riippuu vähän asuntojen ja muiden tilojen mitoitukseta) neliökilometrille, eli aluetaho 1,0. Keskimäärin kuusikerroksisilla taloilla viisi kuudesosaa maa-alasta on jotain muuta kuin taloa, ja niin edelleen.
Ja jos nyt muutenkin vähän rauhotuttaisiin: Kukaan ei ole edes ehdottanut että jyrätään kaikki Helsingin viheralueet, kiistanalaisia on pari yksittäistä kohdetta. Keskuspuistoon ei käytännössä olla koskemassa, eikä myöskääm Suomenlinnaan, Pihlajasaareen, Mustikkamaahan, Tarvoon, Tullisalmen puistoon…
Helsingistä tulee olemaan suurin piirtein se kolmannes puistoa jatkossakin. Pitäisi vaan pystyä tekemään valintoja siitä missä tarkalleen. Suojelupuolella on semmoinen poliittinen pulma, että todennäköisesti olisi sovittavissa että esimerkiksi vain yksi kolmikosta Vartiosaari, Kivinokka, Meri-Rastila rakennetaan, mutta kun näitä tapellaan yksi kerrallaan, niin nämä myös hävitään yksi kerrallaan.
Kiistät seuraavan itsestään selvyyden? Todella?
Mitä tiiviimpään rakennettu kaupunki on, niin sitä vähemmän näkyy vihreää jokapäiväisessä elinympäristössä. Työmatkan varrella, kerrostalon sisäpihalla, leikkikentällä, lähipuistossa.
Siihen liittyy asteittaisuuksia, ylöspäin rakentamisen merkitys, erilaisia ympäristöarkkitehtuurisia ratkaisuja jne. jne. mutta yleisenä yhtälönä tuo on yhtä selvä kuin 10-9=1. Mille nyt sanoit höpsistä, en ymmärrä alkuunkaan.
Vähän kerrallaan. Maaseudulla asunut on ehkä joskus sattunut (tai päässyt, miten vain) seuraamaan, kuinka hiiri syö leipää.
Eihän se näin ole. Ensinnäkin tehokkaasti asutetut ihmiset kuluttavat maa-alaa myös muualla, koska kaupungit eivät tule toimeen omillaan. Esimerkiksi Lontoo tarvitsee toimiakseen 300 kertaa oman pinta-alansa verran maata.
Toiseksi: Mikä saisi ihmiset vapaa-ajallaan pysymään siellä kaupungissa? Olen kuullut huhuja, että joillakin on nykyisinkin kesämökkejä ja muita kakkoskoteja, jonne he suuntaavat aina tilaisuuden tullen. Eikä mainitsemiltasi moottoriväyliltä vältyttäisi, sillä ihmiset ajaisivat niitä pitkin niille mökeilleen.
Valkoselkätikoista en tiedä, mutta muuten tikat tuntuvat viihtyvän erittäin hyvin Helsingin vanhoissa metsissä. Siellä maaseudun puupelloilla voi niille olla vähemmän mahdollisuuksia.
Joku voisi joskus kertoa, mistä löytyy se luonto, joka on säästynyt pakkaamalla ihmiset pienelle alalle.
Onneksi ei tarvitse enää kauaa asua slummiutuvassa Helsingissä. Muutan etäisyydelle 1 tunti autolla HKI-Vantaan lentokenttä.
…esittelemällä viehättävää vanhaakaupunkia, jossa ei ole tilaa luodulle lumelle, joten talvella varmaan kaivetaan jalankulkijoille konttaustunnelit.
Palatakseni blogauksen otsikkoon, minulle se tuo henkisesti mieleen silloisen valtiovarainministeri Erkki Liikasen lausahduksen noin vuodelta 1989, jolloin hän kertoi, että taloustiede on opittu nyt hallitsemaan VM:ssä niin hyvin, että uutta lamaa ei enää tule.
Tein kuvahaun aiheesta Matti Vanhanen ja Nurmijärvi, ja löysin heti ihan hyvän Matti Vanhasen Nurmijärveä kuvaavan kuvan.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200809158263385_uu.shtml
Näyttäisi siltä, että Vanhasen mieleen ovat enemmänkin kartanomiljööt kuin asfalttilähiöiden parkkipaikat. Näköjään saattavat kelvata nuo maisemat kokoomuslaisillekin.
Autottomat kaupungit ovat myös hyvä idea. Tuollaisia kuvan tasoisia olen tavanut esimerkiksi eteläisessä Euroopassa. Yleensä kysessä ei ole suurkaupungin lähiö, vaan vaikkapa erillinen keskiaikainen kukkulakaupunki. Näitä voisi rakentaa myös Suomeen, sekä pieniin että suuriin kuntiin. Valitettavasti suomalaiset valitsevat yleensä autovetoisemman mallin, eli autolähiöt, auto-omakotialueet ja automarketit. Helsingissä tätä näkee varsin paljon. Ja noissa Etelä-Euroopan autottomissa kaupungeissakin on usein parkkipaikka aikanaan autoille liian ahtaaksi rakennetun kaupunkiytimen vieressä. Hyviä uusia tuon tyylisiä alueita ei juurikaan ole.
Jätkäsaaren liikenteellisesti suoraan kantakaupunkiin liittyvän umpiperän rakentaminen pitkälti autoilun ehdoilla on mielestäni huono esimerkki Helsingin toimista tällä sektorilla. Tuskin tulisi tuon parempaa jälkeä Espoossa ja Nurmijärvelläkään, jos helsinkiläiset saisivat päättää heidän puolestaan. Myös Helsingin kantakaupunki on autojen dominoima, muutamaa kävelykatua lukuunottamatta (hmm, autoja niilläkin pysäköitynä jatkuvasti). Pelkkä vihreiden unelmointi ei riitä tekemään Helsigistä autotonta.
Jos Helsinki haluaa lisää autottomuutta, suosittelisin joko lähes autottomia tornitaloja joukkoliikenteen runkoväylien päälle, tai kokonaan uuden tyylisiä (uusia tai vanhoja) autottomia kaupunginosia (jotka eivät kyllä ehkä kelpaa muille puolueille). Sama koskee myös muita Suomen kuntia, paitsi että joukkoliikenteen tason mukaan voi olla pakko rakentaa tilat myös autoille taajaman alle tai kylkeen. Maaseudun haja-asutusalueella voi elää vähäautoisesti, kun järjestää työt kotiin ja autoilee vähän.
Kyllä kaupungissa saman taloyhtiön tai korttelin naapurukset ovat tasa-arvoisia toisiinsa nähden, ja naapurit jutustelevat keskenään monenlaisista asioista, vaikka yksi olisi duunari ja toinen johtaja. Kaupungissa voi johtaja tai korkesasti koulutettu asua vatimattomassa asunnossa lähiössä tai työläiskaupunginosassa, erottumatta työläisistä, mutta maalla saman kylän pitkään asuneiden asukkaiden kesken on nokkimisjärjestys jonka määrää varakkuus ja sukutausta, ja mahdolliset vuosisadan takaiset riidat esim vuoden 1918 tapahtumista, sellaiset asiat ratkaisevat aika paljon miten hyvin ollaan naapureiden tai paikkakunnan päättäjien kanssa väleissä.
En ymmärrä miksi minun, Björn Wahlroosin tai kenenkään muunkaan pitäisi erityisesti olla henkilökohtaisessa elämässään tekemisissä köyhäinavun kanssa. Sitä varten on julkinen sektori joka haukkaa jo kohta 60% BKT:sta. Jos se ei riitä, niin johan on nyt kumma!
Jakomäki ja vastaavat ovat poikkeuksellisia alueita toisaalta suurkaupungissa sellaiset ilmiöt kuten Perussuomalaiset ovat juuri seuraus siitä että väki Jakomäen kaltaisissa paikoissa ovat aktivoituneet, ja perussuomalaisten päämäärä ei ole huolehtia vain jakomäkeläisistä vaan ottaa koko Suomen ohjat käsiinsä. Saa nähdä mitä siitä tulee.
Peinillä paikkakunnilla yksin valtaa käyttävät Keskustapuolue tai jos on ruotsinkielisellä alueella RKP. He eivät oppositiossa olevia kuuntele koska ei heidän asemaansa ukhkaa kukaan. Paitsi tietysti mahdolinen pakkoliitos isompaan kuntaan, ja sehän on jo nähty mitkä puolueet etunenässä vastustavat ”kuntauudistusta”.
Jotkut kartanonherrat välittivät torppareista, toiset eivät, toiset kutsuivat vielä 1970-luvulla torppareiden ja muonamiesten jälkeäläisiä ”meidän työväeksi”. Kyse on lähinnä psykologisen nöyryyttämisen taidosta, ei siitä etteikö 1970-luvulla olisi ollut jo sähköt mökeissä ja ruokaakin pöydässä, mutta kaivovesi pysyi likaisena niin pitkään kuin mahdolista niin että hajusta tunnisti mihin porukkaan kuului.
600 000 helsinkiläisen ekologinen jalanjälki on noin 37 000 neliökilometriä! Velaksi elämistä on niin montaa lajia. Lontoolaisten jalanjälkeen ei riitä koko Iso-Britannian biosfääri. Luonnon kannalta suurkaupungin asukkaiden tulisi siis olla aivan poikkeuksellisen kulutuskulttuurivastaisia amisheja nurkkapatriootteja vailla etenkään lentomatkustushaluja. En ota kantaa onko näin. Mutta tuohon voisi auttaa, lisätä haluja suitsia kulutusta, isohko ekojalanjälkimaksu. Tämä silloin kun sitä jalanjälkeä ei voi asettaa omalle pihalle ja kotimetsiin 🙂
Vielä edellisiin puheenvuoroihin jos saan jatkaa, niin ne seikat mitkä ainakin minä tunnistan kaupungissa elämisen epäkohdiksi johtuvat useimmiten työelämän ja työyhteisöjen koventuneista vaatimuksista. Työelämä voi tarjota mahdollisuuden nousta korkeampiin sosiaaliluokkiin mutta niistä voi myös tippua alas. Myös perhe-elämän ja työn yhtensovittaminen voi aiheuttaa pahoinvointia joten ei sillä ole aina merkitystä miten ”varakas” on jos ei ole aikaa tai kykyjä hoitaa suhteitaan läheisiin.
Tilanne Helsingissä on se, että 70-luvulla rakennettujen kaupungilta vuokratuilla teollisuus- ja varastotonteilla olevien kiinteistöjen työtilan myyntihinta on 500 euroa/neliö. Jotkin rakennusliikkeet ovat onnistuneet neuvottelemaan kaupungin kanssa sopimuksen, että tällaisia kiinteistöjä on jalostettu ns. loft-asunnoiksi (esim. Helvarin radiotehtaat).
Kaupunkisuunnitteluvirasto kiinteistöviraston myötävaikutuksella ei edes keskustele Helsingin teollisuustilojen muuttamisesta asunnoiksi sellaisilla ehdoilla, että kiinteistönomistajan kannattaisi hommaan ryhtyä. Eli kiinteistövirasto leikkaa KAIKKI mahdolliset voitot kiinteistönjalostuksesta nostamalla tontin vuokran niin korkeaksi, että jalostajalle ei jää mitään käteen muutoksesta (paitsi jos jalostaja on kenties ruotsalaisperäinen rakennusliike).
Jokainen teollisuus- ja varastokiinteistön Helsingissä omistava vaihtaisi mielihyvin tilansa Vantaalle ja muuttaisi 500 euron tilansa 5000 euron tiloiksi, jos se vain kaupungin suunnitteluvirastoille kävisi päinsä.
Helsingin suunnittelu on aina ollut ja on edelleen puhdasta valtapolitiikkaa, jossa toisille annetaan ja toisilta otetaan. Kakunjakajia riitää mutta leipureita on yhä harvemmassa.
Minä tarkoitan tiiviydellä kerrosalan suhdetta maa-alaan, mikä nyt tässä keskustelukonteksissa on se mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Ja kun tuolla ei nyt faktisesti vaan ole mitään ilmiselvää yhteyttä sen kanssa kuinka suuri osa maa-alasta on jätetty puille, leikkikentille, puistoille, jne. eli kääntäen kunka suuri osa maa-alasta on rakennettua. Kysymys on siitä miten se rakennettu ala käytetään, sen voi käyttää korkeampiin taloihin tai matalampiin taloihin, kapeisiin katuihin tai leveisiin teihin, kulmatoreihin tai parkkikenttiin.
Ja vähemmän tehokkaasti asutetut ihmiset eivät kuluta maata muualla, kuluttavat sitä vähemmän? Jos haluat ruveta keskustelemaan liikenteen määrästä, niin vaikka olettaisi että siinä kun syrjemmällä asuva kulkee töihin joka päivä pidemmän matkan, keskeisesti asuva kulkee pidemmän matkan mökille, niin siellä mökillä saa ravata kyllä todella tiheään että tuosta tulee enemmän kilometrejä.
Viherinssi: Hyvät raideyhteydet muuttavat kyllä työssäkäyntialueita ja vaikuttavat kulkutapaosuuksiin, mutta suurnopeusjunien vaikutus on vähäinen. Junien nopeutuessa myös junamatkan osuus kokonaismatka-ajasta pienee. Harva kuitenkaan asuu asemalla ja käy töissä toisella asemalla.
Jep, suurnopeusjunat on nimenomaan keskustojen välinen liikenneväline. Esimerkiksi Tampereen ja Helsingin keskustan.
Se mikä on olennaisesti muuttanut viime vuosikymmeninä on että liikennejärjestelmä Helsingin seudulla ei ole juuri nopeutunut. Joskus aikoinaan oli mahdollista vaan tehdä seuraava asuinalue keskelle metssä, alkaen Munkkiniemestä jonka teki saavutettavaksi aikanaan ratikka.
Tämä tie on nyt kuljettu loppuun, koska liikennejärjestelmän kokonaisnopeutta on hyvin vaikea kasvattaa, pikemminkin vaikuttaa todennäköiseltä että se hidastuu, koska henkilöautoliikenne hidastuu ruuhkautumiseen myötä. Voidaan kyllä tehdä yksittäisiä nopeita ratoja vaikka Histaan, mutta noilla etäisyyksillä päästään ajallisesti nopeaan liikkumiseen korkeintaan tiettyihin keskeisiin pisteisiin kuten Pasila tai Keskusta, ja matkat muaalla kaupunkiin muodostuvat hyvin pitkiksi.
Tämän takia kasvua on vaikea hoitaa laajentamalla seudun pinta-alaa. Toki niin voidaan tehdä, tai pikemminkin niin voi käydä, mutta silloin ajalliset etäisyydet muodostuvat niin pitkiksi että koko seutu lakkaa toimimasta yhtenä alueena, jolloin menetään ne skaalaedut minkä takia suurkaupunkeja ylipäänsä on. Osittain näin on jo käynyt.
Helsinki pitäisi pian saada liitettyä Espooseen ja Vantaaseen, niin että Helsingin ei tarvitsisi uhrata kaikkia hienoja merenrantojaan asuntorakentamiseen rikkaiden veronmaksajien houkuttelemiseksi kaupunkiin.
No, maaseudulla tuo ei ole ainoastaan mahdollisuus, vaan jokaisen velvollisuus.
Ei ole kiellettyä eikä epätavallista maaseudullakaan.
Melkoista yleistystä huonoimman vaihtoehdon ja niiden pikkuhitlereiden mukaan. Suuressa kaupungissa henkilön sukutausta jää kanssaihmisille maaseutua helpommin tuntemattomaksi, mutta en todellakaan ole havainnut maaseudulla mitään yleistä systemaattista syrjintää. Yksittäisiä syrjijiä lienee niin maalla kuin kaupungissakin. Ei pidä yleistää, jos sellaisen jostain löytää. Ja kaikkialla on varmasti pientä nokitusta sen suhteen, kenellä on muodikkaammat vaattteet, komeampi auto, enemmän rahaa, kalliimpi asunto, kalliimmassa kaupunginosassa, vegaanimmat elämäntavat tai vähemmän maalaisuutta. Poliittista suuntautuneisuuttakin voidaan vieroksua, vasemmiston, oikeiston tai persujen suuntaan. Mistä keksit, että kaikki nuo toisten alaviistoon katsomiset olisivat maalaisten yksinoikeus? Etkö itsekin juuri korosta yhden, itsellesi ehkä vieraan kansanosan huonommuutta?
Lähdetään tuosta väittämästä ja käännetään se toisinpäin. Eli yhdyskuntasuunnittelussa voidaan kaavoittaa suuret koulujen pihat (erityisesti alakouluille) jalkapallo- ja koriskenttineen, skeittiramppeineen ja viheralueineen kouluviihtyvyyden parantamiseksi, samoin tehdä lastentarhojen pihoista laajemmat ja monipuolisemmat vastaavin perustein. Voidaan lisäksi kaavoittaa ei vain yleiset uimarannat, leikkikentät, koiratarhat, lenkkipolut, harrastealueet ja vastaavat vaan myös yleisemmin katujen varsien viheristutukset, yleisen kaupunkikuvan puu- pensas- ja kukkaistutukset, tilavat sisäpihat kerrostaloalueille puineen ja toiminta-alueineen, ja jättää yleisemmin vihreitä läikkiä kaupunkikuvan sekaan, koska tiiviillä rakentamisella ”ei ole mitään yhteyttä” tällaisten määrään, niin ei näilläkään sitten tiiviiseen rakentamiseen eikä asumistiheyteen. Miksi sitä uutta maatakin niin kinutaan, jos mitään yhteyttä ei ole.
Korkealle saadaan sitten kyllä rakentaa ja paljon. Mutta se ei tunnu monelle vihreällekään ”Helsingin siluetin” takia käyvän. Mutta koska mitään yhteyttä ei ole, niin suunnitellaan sitten nämä viher- harraste- kulttuuri- yhteishyvä jne. -alueet edellä ja tiiviys pitää itsenäisenä muuttujana huolen itsestään. Eikö?
Itse ihmettelen mitkä matkat kasvavat Helsingissä jos kaupungin alueella olisi 20 Kampin tapaista aluetta.
Huomioiden että nuo ”kampit” olisivat tuon neliökilometrin kokoisia tiiviitä 20 000 asukkaan keskuksia.
Hauskinta siinä on myös se että sitä kautta löytyisi yhtäläisyyksiä Haminan, Mäntsälän ja Kemin tapaisten kaupunkien kanssa, tosin vain väkimääränsä perusteella.
Viheralueet säilyisivät ja nykyisten rajojen sisällä olisi enemmän kaupunkia.
Tarkoittaisi mielestäni silloin vähemmän liikkumista kun palvelut olisivat lähempänä kaupungin alueella.
Liikenteeseen vaikutetaan taas kaikkein parhaiten parkkipaikoilla ja lähinnä niiden saatavuudella ja tasolla.
Mielestäni tuota parkkikäsitystä voisi hyvinkin laajentaa koskemaan vaatteiden säilytystä sekä pyörien ja autojen säilytystä.
Jättäisitkö pyöräsi talvella tai sadekelillä mielummin ulos vai suojaan?
Muistatko joskus menneesi elokuviin talvipakkasella ja pääset sitten penkille istumaan poppareiden, namupussien ja kaulaliinojen ja karvahattujen ja villapöksyjen kera?
Eipä niin riemukasta.
Mitäpä jos monikäyttöisessä yhdistelmärakennuksessa asemalla olisi vaikkapa teatteri, ruokapaikka jne.
Mitäpä jos sinulla olisi oikeasti paikka minne voisi ajaa sisään pyörällä tai kävellä jne. ja perillä voisit riisua ylimääräiset varusteet esim. pantilla toimivaan kaappiin. Olisiko mukavampi liikkua kun ei tarvitsisi kulkea valtavaa vaatemyttyä käsissään raahaten? Äänestäisin kyllä.
Autoonhan nuo vaatteet saa kyllä hyvinkin jätettyä, eikä muutenkaan tarvitse niin paljon päälle laittaa.
Mitäpä jos nuo tiiviit neliökilometri alueet olisivat oikeasti miellyttäviksi tehtyjä vain kävelyä, pyöräilyä ja julkista varten?
Minkälainen vaikutus sillä olisi liikenteeseen?
Itse ajattelisin taas jättää sen auton kotiin.
Mitäpä jos asuisin kaupungin ulkopuolella? Ymmärrettävästi sielläkin tulee aina ihmisiä asumaan mutta pitääkö kaupungin tuhlata kaikki rahat siihen että Sipoosta pääsisi tunnelia pitkin ajamaan autolla 10 minuutissa Ruoholahteen?
Itse ajattelen että ei pidä.
Heitä varten tarjolla olisi rajalla liityntäparkki tai mahdollisuus istua siinä autossaan hitaalla kadulla pitkä matka. Jos vaihtoehtona olisi tehdä tuo matka nopeammin metrolla niin valitsisin sen jos palvelua ei lähempää löytyisi. Yleensä alkaisi löytymään kun ihmisiä olisi enemmän.
Voihan sitäkin ruuhkamaksuksi sanoa.
Nythän puuttuu enää nuo 19 ”kamppia” ja kattavavampi julkinen joka olisi kilpailukykyinen auton kanssa. Niitä vaatekaappeja ja miellyttäviä kävelykeskuksia odotellessa voisinkin uneksia miltä Kannelmäen, Kulosaaren, Jakomäen, Pirkkolan jne. asemien ympärillä näyttäisi jos talot näyttäisivät enemmän Kampin ympäristöltä?
Minkälainen Helsinki se olisikaan?
On luonnonsuojeluun, ekologiaan ja elämänlaatuun liittyviä tekijöitä, jotka puoltavan sitä, että pakkautumista maaseudulta Helsinkiin olisi hyvä rajoittaa.
Ensinnäkin kaupungissa asuminen tuottaa kaupunkilaisen elämäntavan: vapaa-ajallaan kaupunkilainen keskimäärin kuluttaa (ja tuhlaa luonnonvaroja) enemmän kuin maaseudulla asuva, laskelmat osoittavat.
Maaseudulla asuvat ovat myös hieman onnellisempia kuin kaupungeissa asuvat tutkimusten mukaan. Miksi emme siis yrittäisi valtakunnantasolla ja uudenlaisella aluepolitiikalla huolehtia siitä, että ihmiset voivat jatkaa maaseudulla asumista, jos haluavat.
Kuluttaa sitä paitsi aika paljon luonnonvaroja rakentaa maaseudulla asuville uudet asunnot Helsinkiin. Luonnonvaroja säästävämpää olisi se, että mahdollistetaan ihmisten asuminen siellä, missä he jo nyt asuvat. Tämän vihreät ovat unohtaneet.
Juhna.
Miten ajattelit toteuttaa tuon kaupunkiin muuton rajoittamisen? Maan sisäisillä passeilla?
Etelä-Helsingissä tästä on aika hyvin empiriaa. Kouluja on, kohtuulliset pihat, jalkapallokenttä, talvella kaksi luistelurataa, puistoja, lisää ulkoilualuetta vesibussimatkan päässä, koirapuistoja, skeittipuisto, koriskenttiä ja ylipäätään perusedellytykset viihtyisään asuinalueeseen. Asukastiheys Punavuoressa jotain 20000 as/km2, ja Eirassakin yli 6000 as/km2.
Edellisen kerran kun kaupunkirakenne oli isommalti uhattuna, se johtui nimenomaan pyrkimyksestä rakentaa väljemmin sekä silloisen kantakaupungin itä- että länsipuolelle. Tapiolastakin piti tulla puutarhakaupunki. Kasvavia etäisyyksiä olisi sitten kompensoitu massiivisella moottoritieverkolla, joka olisi muuttanut Punavuoren läpiajoalueeksi.
Kannattaa joskus käydä katsomassa jotain Albuquerquen, Los Angelesin, Phoenixin tms. sprawlia. Kilometritolkulla rakennusmattoa, teoriassa väljää ja viihtyisää, käytännössä kaukana siitä. Ympäristö oleellisesti kävelykelvoton. Tämä on se mihin väljän kaupungin kasvu johtaa.
Vihreyden merkityksessä on varmasti perää, tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa puistot ovat aina aktiivikäytössä, ja vanhemmissa kaupunginosissa yleensä kaikki mahdolliset pienaukiot, leveämmät kadut ja kulmapuistot on viherretty vuosikymmenten ja -satojen aikana. Kaupungissa pitäisi olla runsaasti viherkäytäviä jotta niistä muodostuisi luonteva osa normaalirutiineja. Kantakaupungissa näin onneksi suurelta osin onkin, siis jos esimerkiksi Bulevardi lasketaan viherkäytäväksi. Uudemmissa suunnitelmissa, esimerkiksi Ruoholahdessa on selvää vihreysvajetta, mutta osa tästäkin korjautuisi ihan vaan muuttamalla kivikenttiä puistoiksi. Kanavan ympäristö on tässä suhteessa onnistunut.
Kyllä liian tiivistikin voi rakentaa, esimerkiksi Euroopassa Barcelonan Eixamplen 33000 as/km2 ei enää Suomen valokulmilla toimisi lainkaan, mutta tällaisia asukastiheyksiä tuskin kukaan on Helsinkiin vakavasti ehdottamassa.
Niinpä. Baanalta sisään fillarisäilytykseen ja/tai vuokrapisteeseen, kamat kaappiin ja asioille paikallisesti tai metromatkan päähän.
En tarkoittanut pelkkiä kilometrejä. Tarkoitin, että jos rakennetaan rannat sekä Helsingissä että muulla (ne kesämökit), niin missä sitä luontoa säästyy?
Kannatan kyllä tiivistä kaupunkia, mutta suunnitteluperiaatteisiin tarvittaisiin isoja muutoksia, jotta massiivisesta ”väestösuunnitteesta” ei olisi haittaa.
Jos Helsinki suunnittelee oman alueensa kehittämistä tehokkaammin ja säästää olennaiset viheralueet, kaupunki tukee samalla sekä luonnon monimuotoisuutta että asukkaiden virkistystä ja hyvinvointia.
Maaseudulla maankäyttö on ollut viime vuosikymmenet voimallista. Luonnon monimuotoisuutta on kadonnut niin metsistä kuin viljelymailta. Sana puupelto havainnollistaa metsiin liittyvää muutosta hyvin.
Käytännössä voimallinen maankäyttö maaseudulla johtuu hyvin paljon kaupunkien ja kaupunkilaisten tarpeista. Tästä on kysymys, kun iso kaupunki kuluttaa huomattavasti omaa aluettaan suuremman maa-alan pärjätäkseen.
Oma juttunsa on, että iso kaupunki toimii kokonaisuutena paremmin, jos sen lomassa on riittävästi luontoa. Asukkaiden viihtyvyys ja terveys on yksi osa paketista, mutta muutakin siihen kuuluu.
Maailmalla on jo paikkoja, joissa halutaan lisätä luontoa kaupunkiin. Kun luontoa on helpompi säilyttää kuin synnyttää, Helsingin olemassa oleva viherverkosto on kaupungille mahdollisuus.
Ja mites tässä päästäis uneksimisesta todellisuuteen? Tämä on mielestäni juuri se oikea tapa edetä juuri nyt. Lähes jokainen asemanseutu on vastuuttoman tehottomalla käytöllä. Eikö Osmo tässä olisi edullisin tapa saada lisäväki kaupunkiin. Liikenneinfrakin jo on. Vuorovälejä tiheämmiksi, jos ei kapasiteetti riitä.
Olen sitä ihmetellyt miten meillä pari minuutin vuoroväli on (kai) olevinaan tekemätön paikka, mutta vaikka Pariisissa lähijunat tulevat joillekin asemille ihan virtanaan, liekö kahta minuuttia väli. Samoin Münchenissa. Eivätkä ole edes automatisoituja. Tietty yks ongelma lienee tuo pääteasema-tyylinen junainfra. Isoissa kaupungeissa linja yleensä kulkee kaupungin ali yhden ilmansuunnan lähiöistä vastakkaisen ilmansuunnan lähiöihin. Meillä ei tuo keskusta sitä ihan mahdollista, tosin länsimetrohan tekee tuon.
Herttoniemeen ainakin mahtuu, tervetuloa!
<Miten ajattelit toteuttaa tuon kaupunkiin muuton rajoittamisen? Maan sisäisillä passeilla?
Ei siihen rakas Osmo passeja tarvita.
Tuota, olisiko järkeä pyrkiä voimistamaan huomattavasti nykyisestään kasvukeskuksia muualla Suomessa? Oletko kuullut tällaisesta ajatuksesta? Ja samalla panostaa raideliikenteen nopeuteen, niin että kulku paikkakunnalta toiselle ja maan rajojen ulkopuolelle Helsinki-Vantaalta sujuisi? Hassua ettei tämä vaihtoehto ole käynyt poliitikkojen mielessä. Odotan kolmannen polven stadilaisena nykyään kauhulla jokaista kaupunkisuunnittelun uutta kukkasta, joilla raiskataan kasvun nimissä vähäiset kaupungin virkistyalueet ja raivataan ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä jäljellä olevat puut ja puistikot autojen parkkipaikoiksi. Kantastadilaiset ovat aitoja luonnonsuojelijoita! Kaupungin päättäjät sen sijaan ottavat ikäänkuin annettuna ainoana vaihtoehtona sen, että Helsinki kasvaa kasvamistaan metropoliksi eikä sille voi mitään. Surullista huomata, millaista kyynisyyttä tämänkin keskusteluketjun sananvaihto vilisee.
Kyllä, olen moneen kertaan sanonut, että pitäisi tukea kasvuKESKUKSIA Helsinkiin kohdistuvan paineen hillitsemiseksi. Yritin olla käynnistämistä sellaista Lahden seudulla, mutta paikalliset päättäjät eivät halunneet ryhtyä edistämään seudun menestystä yhteistoimin vaan päättivät jatkaa repivää riitelyä toisiaan vastaan. Muutoin Suomessa harjoitettava aluepolitiikkka pyrkii hillitsemään kasvukeskusten kasvua ja tukemaan syrjäseutuja sen sijaan, mikä tietysti lisää mnuuttoa Helsinkiin. Tuossa kommentissa puhuttiin kuitenkin MUUTON RAJOITTAMISESTA, siis että muuttamiselle asetetaan rajoja.
Juuri nyt tuo kilpailevien kasvukeskusten tilanne on aika heikko. Oulu kärsii rakennemuutoksesta, Turun seudulla riidellään Turku pois maailman kartalta, Jyväskylä kärsii Nokia-krapulaa. Vain Tampereella on sellaista meininkiä, että ylipäänsä halutaan tehdä jotain.
Eiks me olla hitaalla ja tehottomalla kaavoituksella sitä just yritetty tehdä? Siis eivät ole maalaiset, vaan me helsinkiläiset asialla tässä ”aluepolitiikassa”.
Kyllä. Asuntopula on tehokkain, suorastaan totaalinen este kaupungistumiseen. Mutta onko se keinona kovin sosiaalinen? Köyhät pysykööt työttöminä alueilla, joilla eiole työpaikkoja?
Ei rajoituksia vaan uudenlaista ja aktiivista aluepolitiikkaa. Maaseudulle pitäisi rakentaa infraa, joka mahdollistaisi siellä elämisen.
Esimerkiksi viestintäpolitiikassa tarvittaisiin iso muutos ja siinä pitäisi alkaa toteuttaa Ruotsin mallia, jossa valokuitu vedetään valtiovallan rahoituksella käyttäjille (ei siis mitäään suomalaista feikki-valokuitua, jossa viimeiset sadat metrit matkapuhelimella). Suomessa on myötäilty operaattoreiden intressejä ajattelematta yhteiskunnan kokonaisetua.
On vanhanaikaista ajatella, että työvoiman pitäisi aina liikkua työn perässä, kun työkin voi liikkua usein tekijän luokse.
Meidän on myös ennen pitkää muutettava maataloutta takaisin ekologisempaan ja työvoimavaltaisempaan suuntaan, koska nykyinen tehomaatalous ei ole kestävää. Se lisää työvoiman tarvetta maataloudessa.
* * *
Nykyään puhutaan kapeasti vain kestävyysvajeesta mutta se mitä me oikeasti tarvitsisimme – jos katsomme asioita päivänpolitiikkaa laajemmin – on ekologinen rakennemuutos. Se on jotain paljon perustavanlaatuisempaa kuin vihreiden pikkunäppärä energiavero-insinöröinti.
Ruotsin on paljon helpompi luvata valokaapeli jokaiselle, koska maassa asuu haja-asutusalueilla niin vähän ihmisiä ja nekin, jotka asuvat maalla, asuvat kylissä. Suomessa sama toimenpide vaatisi useita kertoja enemmän valokaapelia, meillä kun asutaan kaukana toisistaan olevissa erillistaloissa. Tästä saamme tietysti kiittää Ruotsin kuningasta, joka tuihosi kylät isojaon nimissä.
Näin on. Meidän perheellä on mökki ja auto ja autolla tulee vuodessa ajettua 11.000 km koska kuljen työmatkani julkisilla. Autoa käytetään siis vain vapaaajan matkoihin. meidän perhe tekee sen lisäksi vuodessa yhden pidemmän matkan junalla kotimaasaa, sekä yhden matkan laivalla tai lentokoneella mutta vain Eurooppaan, ei etelään eikä kaukmaihin. Nutta me ehkä ollaan idealisteja.
Jollain toisella perheellä,vaikka heillä ei olisi mökkiäkään, jos he asuvat Nurmijärvelllä ja kulkevat Helsinkiin töihin tulee heidän autoonsa kilometrejä n 30.000 ja sen lisäksi lentomatkat Thaimaahan tai vastaaviin hömppäkohteisiin.
Mitä Lontooseen ja vastaaviin 10 miljoonan asukkaan maailmankaupunkeihin tulee, niin Lontoo ei ole olemassa vain Britanniaa varten vaan se on koko Euroopan finansssikeskus. Itse Britannia tulisi toimeen n 2-3 miljoonan asukkaan pääkaupungilla.
Kai myös pikkukuntia pitäisi tukea samaan tapaan. Jos vain kasvukeskuksia, niin mikä olisi peruste? Kyllä pienetkin kunnat yrittävät kasvaa ja kehittyä. Yliopistoja niihin ei tule, mutta paljon muuta.
Luulenpa että jokseenkin kaikki Suomen vähänkin naapureita suuremmat kunnat tekevät hiki hatussa töitä asemansa säilyttämiseksi.
Tällä hetkellä eletään pientä taantumaa, joka aiheuttaa päänvaivaa, mutta ainakin Oulu ja Jyväskylä ovat kyllä olleet Tampereen lisäksi uuden tekemisen malliesimerkkejä, eivätkä toivottomia tapauksia.
Tuo tutkimus oli tyhmin minkä olen pitkään lukenut. Eiköhän se johdu siitä että maalaiset jotka eivät viihdy kotikonnuilla, muuttavat kaupunkeihin. Kaupunkilaisten heikompi äärin onnellisuus keskimjohtuu taas siitä että moni nostaa oman rimansa liian korkealle eikä saavuta tavoitteitaan. Myös parisuhdemarkkinoiden erilaisuus maalla ja kaupungeissa aiheuttavat hetkellistä onnettomuutta useammin kaupunkilaisille mutta sitä voi korjata jos ei viina tai muu epäsosiaalisuus aja kierteeseen. Maalla parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle jääminen merkitsee totaalista ”ilman” jäämistä toisaalta sitä korjataan muuttamalla kaupunkeihin,
Samassa kommentissa puhuin myöhemmin siitä, että maaseudulla eläville pitäisi mahdollistaa asuminen siellä, jos he sitä haluavat. Rajoittaminen tapahtuu siis edellytyksiä luomalla, ei neuvostotyylisesti.
Lisäksi on syytä välttää kannustimien luomista pääkaupunkiseudun ruuhkatumiselle. Jos esimerkiksi Helsingissä aletaan maksaa korotettua asumistukea, se lisää tänne muuttamisen houkuttelevuutta ja korottaa markkinavuokria, jolloin asumistuen korotus valuukin osaksi vuokranantajien taskuun.
Oko pääkaupunkiseudulla asuntopula? Ymmärsin että ainakin Nurmijärveltä asuntoja saa. Helsingistäkin asunnon saa nopeasti, mutta se maksaa enemmän.
Jos asunnot Helsingissä maksavat 6000 euroa/neliö, on pulaa asunnoista.
Nurmijärvi ei kuulu pääkaupunkiseutuun.
Suomessa on monia syrjäisiä kuntia, jotka ovat luvanneet valokaapelin asukkailleen, ja myös toteuttaneet hankkeen. Valtio taitaa vielä uinua.
Eikö niitä muka tueta? Vuosittain ihan puhtaaseen aluepolitiikkaan lapioidaan hirveitä määriä rahaa.
Mutta kuten kaikissa muissakin, tasajako ei ole taktiikka. Kun kaikki rahat ripoellaan tasaisesti pitkin maita ja mantuja, mikään alue ei pysty kilpailemaan pks kanssa.
Lähipiirissäni on muutettu maalle, ja rakennettu infraa joka mahdollistaa siellä elämisen. Sivusta seurattuna projekti vahvisti oman ennakkokäsitykseni siitä että niinsanotut ”infrahankkeet” ovat puhdasta kleptokraattista siltarumpupolitiikkaa alusta loppuun. Hupaisa lisä tähän on EU-rahan kanavointi kaikenlaisiin pienprojekteihin, ja erityisesti niistä raportointi.
Kuidun saa kun pitää talkoot ja/tai perustaa osuuskunnan. Tietä varten voi perustaa tieosuuskunnan ja palkata paikallisen yrittäjän tekemään tiepohjaa. Asiat eivät ole lainkaan vaikeita jos hyväksyy lähtökohdaksi sen että kalliin infran alueella asuva joutuu itse maksamaan aiheuttamansa kustannukset.
Ja tavallaan koomista on sekin, että tutun perheen saaristomökille tulee netti ja töllötin kuitua pitkin. Vauhtia netissä on hitaimmillaankin viisi kertaa sen, mitä saman perheen kaupunkiasuntoon sporamatkan päähän Stockmannilta saa nopeimmillaan.
Niin haja-asutusalueilla kuin kaupungeissakin tilanne on kovin hajanainen. Kuulemieni kokemusten mukaan myös tukihakemusten kohtelu on kovin tuurista kiinni.
Tuskin Suomessa valokuitua joka torppaan vedetään, ei siinä ole oikein järkeä. Käytännöissä voisi kuitenkin olla vähän skarppaamista, koska kilpailu toimii vain tiheimmillä kaupunkiseuduilla, eikä sielläkään mitenkään aukottomasti.
Kuinka isolla rahalla tätä mahdollistamista pitää tukea?
Lontoo voisi ”laillistaa” olemassaolonsa velvoittaen se ostamaan se, mitä se olettaa. Lontoohan olettaa, että jossakin on rauhoitettua luontoa. Koko maailma ei voi olla Lontoota. Ainakaan nykyisellä teknologialla. Eli Lontoo ostaa rauhoitettua eloperäistä maata sen 200x pinta-alansa mikä on kulutuskin.
Helsinki selviäisi vähän halvemmalla. Helsinki olettaa Lontoota vähän realistisemmin. Maailman ”emmerdalet” eivät maksaisi ymmärrettävästi mitään. Ne eivät oleta mitään eli ovat tasapainossa luonnon kestokyvyn kanssa. Tarvitaan siis ekologisen jalanjäljen -kauppa. Ei yksilön vaan yhteisön.
OS puhui erityisestä kasvukeskusten tukemisesta. Ottamatta kantaa siihen, tuetaanko maaseutua vai kasvukeskuksia tällä hetkellä enemmän, minusta olisi luontevaa kannustaa kehitystä sekä kasvukeskuksissa että muualla. Molemmilla on sama vaikutus OS:n mainitsemaan Helsinkiin kohdistuvaan [kasvu]paineeseen.
Jos pitäisi *päihittää* pääkaupunkiseutu, ehkä paras taktiikka olisi keskittää kaikki tuki Tampereelle. Mutta kannatan enemmän politiikkaa, jossa Suomi koostuu eri kokoisista taajamista, ja jossa yhden keskuksen ei ole tarkoituskaan päihittää toista, vaan vain kontribuoida positiivisesti koko maan ja oman alueen kehitykseen.
Kilpailu pääkaupunkiseudun kanssa toimii pienissäkin kunnissa hyvin siinä mielessä, että pienen kunna konepaja voi hyvin päihittää vastaavan helsinkiläisen (tai tukea sen toimintaa).
Vielä yksi huomio valtion ohjauksesta. Suomen kuntarahoituspolitiikka on sellainen, että se pitää pienten kuntien veroasteen systemaattisesti suuria kuntia korkeammalla. Ainakin näin valtio ohjaa ihmisiä siirtymään pienistä kunnista suuriin. Tämä tietenkin omalta osaltaan kasvattaa kaupunkien paineita ja nostaa asuntojen hintoja.
Olen osin samaa mieltä. Hieman off-topickia:
Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi tarkemman tilastoanalyysin tämän blogin lukijoista/keskustelijoista peukutusten pohjalta. Se onnistunee, koska keskustelijat peukuttavat lähinnä samanmielisyyttä ja identifioitumista. Tässä ketjussa erityisen mainiona on pidetty kommenttia (huomioiden toki, että ensimmäiset viestit saavat keskimäärin enemmän peukutuksia), joka ensin ymmärtää tahalleen väärin luonnonsuojeluliiton kannan, sitten tekee kannan tahallisesta väärin ymmärtämisestä jatkaen mittasuhteettoman yleistyksen ja kruunaa tämän toistamalla Adam Smithin aikaisen latteuden, joka oikeasti vielä on hyvin ongelmallinen yhdyskuntasuunnittelussa. Vihreälle pääsee myös, karrikoiden, käymällä huutamassa väliin ”Hyvä ydinvoima!”. Otin nämä esimerkkeinä viesteistä, joita peukutetaan, koska niissä ollaan oikeaa mieltä, tuskinpa muiden vähäisten ansioidensa johdosta.
Tämän blogin lukijoissa (tai ainakin keskustelijoissa ja keskustelujen seuraajissa) esiintyy hallitsevasti seuraava klusteri:
Mies(x)
Pro-ydinvoima(x)
Talousliberaali(x)
Kokonaisnäkökulma vahvasti talouspainotteinen(x)
Torjuva silti pinnalliselle kaupallisuudelle(x)
Keventäisi radikaalisti julkista sektoria(x)
Alentaisi verotusta(x)
Maahanmuuttokriittinen(x)
Kolmannen asteen koulutus(x)
Skeptinen vihreän ilmastopolitiikan suhteen(x)
Vahvasti teknologiaan luottava(x)
Urbaani(x)
Vähäinen henkilökohtainen luontosuhde(x)
Kyynisyyteen taipuvainen(x)
Kriittinen nykymuotoiselle feminismille(x)
Vapaan kielivalinnan kannattaja(x)
Nämä ovat joitakin sellaisia koordinaatteja, jotka painottuvat vastakohtiinsa nähden eivät vain hienoisesti vaan hyvin vahvasti. Peukutukset tuovat ne selkeästi esille ja toiminevat osin sanktioivasti ja vahvistavasti. Tähdellinen kysymys on, polarisoiko tämä keskustelujen ja keskustelijoiden koostumusta. Useampien muiden blogien ja foorumien seuraamisesta oma tuntumani on, että näin käy lähes väistämättä. Seurauksena on moniäänisyyden heikkeneminen.
Johtuu osin tästä ilmiöstä tai ei, niin keskivertoja vihreitä tai vihreiden äänestäjiä tällä blogilla ei suhteessa juuri viihdy, eikä myöskään perinteisiä vasemmmistolaisia.
(Tämä nyt yritti olla yleinen havainnointi. Itse osun myös aika moneen noista rukseista.)
Höh. Kaskisaaressa on varmaankin todella hirvittävä pula asunnoista. Onko kaavan tiivistäminen jo suunnitteilla? Purettavien omakotitalojen tilalle voisi rakentaa korkeita kerrostaloja. 😉
Korkea hinta tarkoittaa, että asunnoille on kysyntää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä pitäisi rakentaa lisää, Kaskisaareen, Eiraan, Kaivopuistoon, Katajanokalle, Kauniaisiin tai Helsinkiin. Vuosaaren puistojen sijaan niitä voi aivan hyvin rakentaa esimerkiksi Nurmijärvelle.
Taitaa kuulua ainakin hallituksen määritelmän mukaiseen työssäkäyntialueeseen. Ymmärrän että Helsinkiläiset saattavat olla kiinnostuneita vain Helsingin kasvusta, mutta on hyvä, jos joku katsoo asiaa myös koko metropolialueen (Nurmijärven, Keravan ja muut oleelliset komponentit kattavassa mielessä) kannlta.
Tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta niin kai alueen kuntapäättäjilläkin. Ehkä he halusivat itselleen ja alueelleen mieluummin mallin jossa kaikki kehittyvät sovussa rinnan, eikä tarvitse siirtyä repivään riitelyyn toisiaan vastaan palveluiden keskittämisestä vain yhteen kuntaan.
En juuri tunne Tattarisuota, mutta voin kysyä, pilaako Tattarisuolle rakennettava geneerinen uusi asuinalue ympäristöään yhtä paljon kuin meren rannalle, ulkoilu- ja virkistysalueelle, laajalle näkyvyysalueelle rakennettava ökytalorivistö?
Helsingin ja naapurikuntien kilpailu ’hyvistä’ veronmaksajista ei saa johtaa yhteisen ympäristömme nakertamiseen tai pilaamiseen!
Kekustalaisen maaseutupolitiikan ydinongelma on, ollut ajatus että Helsingin kasvua voisi vastustaa hajauttamalla asioita ympätri Suomea. Käytännössä se on johtanut Helsingin kasvun nopeutumiseen, koska juuri mikään muu keskus ei ole kasvanut hastamaan Helsinkiä vaan kaikki ovat tasapuolisesti huonossa hapessa.
Harsvassa maassa hallintokeskus on samalla talouskeskus, no Moskova on. Koska keskushallinto tarvitse fyysistä läheisyyttä se ainakin pysyy ja kasvaa Helsingissä. Sijoituspaikkoina voisivat olla Hämmeenlinna, Lahti ja Tikkjurila, joista on tarjolla nopeat kulkuyhteydet. Seinäjoki, Josensuu ja Pori ja muut vastaavat ovat taas kauhea riesa, koska virastosta ollaan reissussa niin paljon Helsingissä. Tapa sekin on tukea Finskiä, mutta huono.
Jos metropolipolitiikka otettaisiin tosissaan, Tampere, Turku ja Oulu olisivat Pääkaupunkiseudunm ohella realistisia tunnustettuja kasvualueita. Nykyisin niillä kaikilla on tarpeeksi väestöä ja samalla teollista ja palvelupohjaa kyetäkseen kasvamaan.
Suomi on edelleen vähinten kauoungistunut Pohjoismaa, joten ihmiset äänestävät aivoillaan ja jaloillaan.
Vähän asuttujen alueiden palveluiden tuottaminen on oma ongelmansa, mutat se on amhdollista ratkaista kun myönnetään lainsäädännössäkin sen olevan erilaista kuin kasvukeskuksissa.
En näe, että peukutukset ovat kovinkaan harhaton mittari juuri millekään. Erityisesti listastasi tuo rasisti(*)-kohta on sellainen, että internetissä vaikuttaa olevan pieni joukko kovin äänekkäitä ja aktiivisia ihmisiä, jotka käyvät tykkäämässä mitä tahnsa, minkä voi tulkita rasistiseksi. Samaten jos pohditaan kommenttien sisältöä, muut kohdat listassasi voin kyllä allekirjoittaa, mutta rasistiset kommentit eivät ole mitenkään yliedustettuina, päinvastoin.
Toki polarisoi ja moniäänisyys heikkenee. Minä näen sen tosin vain signaali/kohinasuhteen paranemisena kun älyttömimmät ”mutta kun se vain on niin” -argumentit jäävät pois. Ja tekeehän se hyvää suomalaisen yhteiskunnan ymmärtämiselle kuunnella välillä kansanradiota ja käydä suomi24:ssä, hommafoorumissa ja vauva-lehden foorumissa, mutta pakkoko nuo keskustelut on joka paikkaan tunkea?
(*) En suostu käyttämään maahanmuuttokriitinen-eufemismia. Ei minun ole tarve kutsua itseäni ruokakriitikoksi vain sen takia, että en pidä joistakin ruokalajeista tai huonosti tehdystä ruuasta.
Kaupunkisuunnittelijoiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden tulisi kiittää aktiivisia Vuosaaren satama-alueen puolustajia, jotka jaksoivat tapella loppuun saakka. Mitä olisikaan ollut tuloksena, jos nämä avautuneet satama-alueet olisi piirretty rakennuksia myöten 10-20 vuotta sitten. Nyt sentään edes flirttaillaan urbaanin kanssa, vaikka tulos ei sitä lopulta olisikaan.
Aika outo kömmähdys tämä ihmettely siitä, että Helsingin kasvuennuste vuosikymmeniä sitten ei toteutunut, vaikka se toteutui – sitä vain sanotaan Vantaaksi ja Espooksi, koska Helsinkiin ei mahtunut. Nyt taas mahtuu.
Koska palveluala elää siellä missä on hyvätuloiset, niin Helsinki ainakin joutuu kasvun kierteeseen, kun kulutus tapahtuu täällä, joka tunnetusti on toisen leipä. Pitäisi vain jakaa tuo kulutus tasaisemmin kaupunkiin paremmalla kaavoituksella, eli ei niitä lähiöitä enää, jos ei ole sen keskelle tehdasta tulossa sen asukkaita työllistämään. Hyvätuloisia tulee sitten mistä lie atkoista ja pelilöistä, pääomista, turismin tuomana ja siitäkin, että metsän omistus keskittyy kaupunkiin. Tämähän se on se mystinen keskittämishalu, josta kepu jaksaa jauhaa. Miksi sitten moralisoivat työttömiä töihin, jos ei saisi muuttaa sinne missä on työt? Miksi Sipilä kannattaa markkinataloutta ja on huolissaan Suomen taloudesta, kun kepu sitä taloudellista toimintaa tässä maassa jarruttaa vastustamalla muuttoa työn perässä. Tämäkin olisi yksi luu lyödä kepun kurkkuun. Vai oikeastiko ollaan muissa puolueissa valmiita tukemaan kepulaisten kuljetuksia ja muita ylimääräisiä kuluja? Miksi markkinatalous on vain kaupungeissa ja niissäkin vain pienillä, kun muut vetävät kaikki valtion tuet, ja ekonomistit vain käskevät palvomaan Adam Smithiä, mutta ei lukemaan? Niin kauan kuin mennään näillä talouden pelisäännöillä, niin mikään maalle muuttaminen omavaraisuuteen tai ekokylät eivät ole suurten massojen vaihtoehtoina, vaikka yksilötason ekovalintoina ovatkin parhaita.
Yksi tuntematon kortti on minusta sitten ilmastonmuutos jos jossakin huomataan, että ei ollut esimerkiksi hyvä idea rakentaa kaupunkeja aavikolle, jossa ei ole edes vettä, niin pohjoisen varakkaat maat näyttäytyvät jonkinlaisina pelastuslauttoina. Kun varakkaat ilmastopakolaiset tulevat, tai ennakkoivat ostamalla kakkoskämppiä, niin tuskin kukaan heitä on estämässä, vaikka köyhät upotetaankin Välimereen. Toinen todennäköisempi vaihtoehto on sama kuin Vancouverissa, jossa aasialaiset pitävät kiinteistökauppaa yllä. Meilläkin panostetaan lentoliikenteeseen juuri Aasiaan ja nämä it-hommat saattavat lisätä muutenkin aasialaisten muuttoa Suomeen. Tai jos rikkaat kiinalaislomailijat huomaavatkin, että Helsingissä on puhdas ilma ja kasvava kiinalaiskulttuuri. Toivottavasti Venäjältä ei muuta kaikki fiksut pois Suomeen ja muualle.
Ekologisesti tässä ei nyt ole ihan kauheasti voitettavaa, kun väestö ja kulutus ovat ne merkittävimmät tekijät jotka sitä syövät. Ihmiset vain näyttävät ymmärtävän ekologisuuden kuten mainostajat sen heille myyvät, ja kuten todettua, niin ekologisuudella ei vaaleissa pärjää, vaikka sen asettamat rajat lopulta vastaan tulevatkin, vaikka niiltä nyt vielä suljetaankin silmät. Kumpaakin noista kahdesta pitäisi saada alaspäin, mutta talous kun ei anna periksi, niin olisi tärkeää edes sitten säästää mahdollisimman paljon rakentamatonta maata. Ja toki muuttaa kulutusta palveluihin ja huolehtia, että ainakaan epätoivottuja lapsia ei tulisi. Taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo olisi parasta ekologisesti yhteiskunnassa, joten ihme, että E. Pulliainen toruu tuloeropuheita, vaikka ne ovat oikeasti ekologiapuheita. Asiaan palaten, niin nyt ei ainakaan ole varaa ylisuureen autopaikkanormiin, tornipelkoon tai siihen, että jokaisesta pienestäkin kerrostalosta leikataan pari kerrosta. Jos näitä ei olisi tehty vuosikymmeniä, niin ei olisi tarvetta vielä tuhota tuota itäistä metsää, joka hivenen tässä itse kutakin hiertää. Jonnekin ne asunnot rakennetaan kuitenkin, ja asuintornikin on vain kerrostalo, jossa on useampi kerros, ei mikään nähtävyys tai maamerkki.
Taloudellisesti siitä tulee kauhea tappio, kun uusille kantakaupunkimaisille alueille ei saa rakentaa tehokkaasti. Jos ajattelee, että autolle annetun ylisuuren tilan takia jää aina muutama tuhatta asukasta pois, niin noista haamuiksi jääneistä asukkaista tulee hirmuiset vuotuiset tappiot, jos asian haluaa noin laskea. Kun pitäisi vielä saada palveluille kysyntää, niin minusta on todella ikävää, että nyt rakennetaan autopuolueen johdolla nämä metsäalueet, mutta heidän takiaan paljon paremmilla alueilla menetetään tuhansia asukkaita ja siitä ei julkisuudessa taiteta peistä ollenkaan.
Taitaa olla niin, että vaatimattomalta kuulostava 1,4% vuotuinen kasvu tuplaa väestön 50 vuodessa, ja noihin vuosiin saattaa mahtua ties mitä muuttoliikettä, joten nykyinen malli, jossa tempaistaan yhä kuitenkin lähiö sinne tänne ja lopun tilan vie auto, täyttää Helsingin nopeasti ja taas kasvaa ympärysvallat, kun työt ovat kuitenkin täällä pääkaupunkiseudulla, koska kuluttajat ovat täällä. Tarvittaisiin oikeasti kestävää taloutta, jonka täytyisi laskea ja pienentyä, jos halutaan ekologiasta huolehtia, mutta koska se ei näytä todennäköiseltä, niin metsien säästämiseksi pitäisi ainakin poistaa nämä pirulliset esteet tehokkaammalta kaupungilta, jotta säilyisi ne metsät joilla on arvoa. Se on ainoa tapa myös saavuttaa sellainen urbanismi, joka leikkaa turhaa ”pakollista” kulutusta, kuten turhat autot ja poltetut polttoaineet. Jos vihreät myyvät itsensä ja nämä metsät halvalla, niin ei kannata ainakaan niiltä puolustaneilta varmaan odotella äänivyöryä, koska niitä metsiä ei sitten enää ole. Sen Tallinnan junatunnelinkin voisi tässä työllistämishankkeena tempaista kun rahaa saa iso pulju halvalla, kun sen pohjoisen ratahankkeen pitäisi ainakin olla nounou, jos aikoo ekologisempaa tulevaisuutta rakentaa.
Hullu ei ole se joka ennustaa, vaan se joka suunnittelee.
Olen siis yllä puhunut uudenlaisen ja aktiivisen aluepolitiikan puolesta. En tarkoita perinteistä virastojen hajasijoittamista tai siltarumpupolitiikkaa, ja vaikka kannatan aluepolitiikkaa, en muista vielä äänestäneeni keskustaa.
Tunnen itseni poliittisesti kodittomaksi, koska Vihreiden väri on haalistunut niin paljon, että se alkaa muistuttaa harmaata. Vertauskuvallisesti nykyinen vihreä politiikka on kuin sitä, että Titanicin kannelle vaadittaisiin aurinkopaneeleja — ei ymmmärretä välttämättömän suunnanmuutoksen kiirellisyyttä ja suuruutta.
Poliittiselle agendalle ja poliittiseen diskurssiin pitäisi tuoda vaatimus yhteiskunnan perinpohjaisesta ekologisesta rakennemuutoksesta, koska se on joka tapauksessa edessämme ennen pitkää.
Tällaisesta laajemmasta perspektiivistä käsin tulisi myös tarkastella sitä, onko kaupungistumisen kiihdyttäminen hyvä juttu. Mielestäni ei. Emme tarvitse kasvavaa määrää urbaanisessa kulutuskiihkossa eläviä ihmisiä.
Suomessa valokaapeli oli syrjäseudullakin jo arin km päässä talouksista.
Sonera teki 1996 ns loppudigitalisoinnin eli loput analogiset keskukset korvattiin digitaalisella yhteydellä.
Silloin vedettiin kuitukaapelia n 3700 km n 1500 keskuskoppiin.
Jonkin verran jäi digitaalistan radiolinkkien varaan, mutta niistäkis suurin osa korvattiin kuituyhteydellä vähän myöhemmin
Kun tilaajajohdon pituus on n 2 km niin kuitu oli lähes jokaisen talouden lähipiirissä.Access olisi voinut olla kupari tai kuitu, jos tarvitaan supernopeuksia
Siihen aikana kuitu aurattiin maahan ja hinta oli 3-4 euron luokkaa/m .Mittakaavaetu alentaa hintoja, niin materiaalin kuin työn.
Nyt kun kuitua levitetään pikku paloina niin hinta on näköjään moninkertainen .
Näin muutaman tällaisen verkon kustannuslaskelman ja hinta oli huikea.Hintoihin vaikutti myös se, että urakoitsijatkin ovat häipyneet muihin töihin ja tarjouksia oli monesti vain yksi !!!
Kaupungeissa rakentamisen hinta on moninkertainen, mikä johtuu katurakenteen korjaamisen kalleudesta ja se, että kaupungit haluavat uusia kadut kaivajien rahoilla .Hinta lienee nykyään helposti 100-300 euroa metri ?
Se rajoittaa jo kilpailuakin
Sonera purki maaseudun kuituverkon joskus 2008-2010 ja niinpä tuo etu hävisi ja nyt rakennetaan uutta rinnalle.
Mutta teknologiakin kehittyy ja 4G tarjoaa kyllä korvaavan yhteyden maaseudulle, mutta tukiaseman yhteydet on nekin rakennettava kuidulla.
Minullakin toimii muutama pc ja tv yhteydellä, jossa nopeus on n 15 Mbitittiä.
Mitä ulee Ruotsiin niin kyllä sielläkin elää ihmisiä haja-asutusalueella esim Käsivarren kohdalla on asutusta Ruotsin puolellakin, mutta ei Ruotsi vedä sinne tietä, kuitua eikä muutakaan infraa
Ruotsalaisten autot ovat Suomen puolella talleissa, näkyvät kyllä tielle.
Ruosissakin peitto on jotain 95 % luokkaa
Sama koskee mobiiliakin, ei peittoa voida koskaan suunnitella 100 % , aivan liian kallista.
ja kyllä se maaseutu on autio Suomessakin , aikoinaan 1980 luvulla Ivalon verkkoryhmän tilaajista yli 90 % oli neljässä keskuksessa :Ivalo, Inari,Saariselkä ja Karigasniemi ja siihen aikaan peitto kiinteällä verkolla oli 99 %.
Ja tuossa 1996 tehdyssä digitalisioinnissa 1500 keskukseen oli kytketty n 80000 tilaajaa, joten perin autio on Suomen maaseutu.
Tattarisuo on nimensä mukaisesti SUO. Tarkoittaa vellimäistä pohjaa ja pohjavesialuetta ja siis kallista rakentaa joka ei tarkoita että olisi haluttu vaikka kova hinku sinne täysin tarpeettomasti onkin. Vieressä on Jakomäki, joka taas nimensä puolesta on MÄKI. Paljon parempaa rakennusmaata kuin SUO. Sekin on rakennettu kuten monista 60 luvun lähiöistä oli tapana tehdä n. neliökilometrin kokoisia alueita hyvällä pohjalla. Jos noita neliökilometrejä tiivistetään ja Valtio ymmärtäisi myös ajan kulkeneen eteenpäin tämä tarjoaisi mitä parhaat olosuhteet. Valtion pitäisi oivaltaa että Helsinki ei ole enää aikoihin ollut se pieni niemenkärki josta kaikki tiet veivät ulospäin moottoriteinä ja junakiskoina. Jakomäen kohdalla tuo vaikuttaisi siten että siitä tulisi Lahdentien ja Porvoonväylän kokooja rajaliityntäparkkikeskuksena josta pikaratikalla pääsisi Koskelan suuntaan ja poikittain Malminsuuntaan. Alppikyläkin yhdistyisi bulevardin yli Jakomäen tiiviin keskuksen palveluihin sitä kautta. Junarata samoin pysähtyisi lähemmäs rajaseutua jolloin pikaratikka voisi liikennöidä junakiskojen kohdalla ja se taas tarkoittaisi että ympäristö radan vierellä muuttuisi totaalisesti, kaupunkimaiseksi. Mahdollisuus olisi tietysti myös metrolinjan jatkaminen Kontulasta Jakomäkeen mutta pikaratikka olisi kaiketi halvempi ratkaisu. Varsinkin kun Vartiosaaren kohdalla liikennöinti pikaratikalla olisi kannattava jo 5000 ihmisen kohdalla mutta tiiviiden asemakeskusten kohdalla saattaisi siten jäädä jo liiian pieneksi.
Voisi kuvitella että valmiiden hyvien paikkojen tiivistäminen olisi koko Helsingin etu, viheralueita säästäen miellyttäviä, toimivia, palvelut sisältäviä turvallisia kävelykeskuksia luoden josta kestävän kehityksen idean omaavat menetelmät mahdollistaisivat liikkuvuuden laajemmalle.
Aivan!
Tätä taustaa vasten on aika perverssiä, että arvoisa bloginpitäjäkin suunnittelee ja ajaa tornitaloja ja kaupungin umpeenrakentamista juuri näillä väestöennusteilla!
Mutta ne tehtaat tulee Helsinkiin kun täällä on kaikki ihmiset. Tämä maa on rakennettu niin päin helkuttia että muualla ei juuri ole ihmisiä. Mutta en usko hetkeäkään että sen tehtaan paras sijoitus olisi Helsingissä missä on ahdasta ja huonot liikenneyhteydet (autoille). Tehdasalue tarvitsee paljon tilaa ja sieltä liikkuu erittäin paljon rekkoja ja henkilöautoja päivässä sisään ja ulos. Helsinki ei todellakaan ole sille hyvä paikka. Enkä ole edes ottanut sitä puheeksi että paljon niistä tulee melua ja saastetta. Harva haluaa asuntonsa tehtaan vierestä.
Lyhyt työmatka on tietenkin hyvä, mutta sen ei todellakaan tarvitse olla Helsingissä. Jos pääkaupunkiseudulla olisi hyvät liikenneyhteydet niin helsingistä voisi helposti mennä ympäryskuntiin töihin. Mutta nyt julkinen liikenne on niin surkea että se on melkein mahdotonta.
Muut työåaikat siirtyvät koko ajan kauemmas ihmisistä. Kun ne keskittää. Nettikaupat tulevat tappamaan lähes kaikki pikkukaupat (paitsi ruokakaupat). Jäljelle jää vain nettikaupan lisäksi isoja jättejä. Ostoskeskuksia. Joihin tullaan autolla tai julkisilla.
Helsingin joukkoliikenne on Euroopan parhaita, jos kysyy käyttäjhiltä. On vaikera tehdä hyvää joukkoliikennetta Helsingin kaupunbgin ulkopolella, koska asutus on siroteltu suunnittelemattomasti sinne tänne ottamatta huomioon joukkoliikenteen tarpeita. Kun rakentaa autokaupunkia, saa autokaupungin.
Kun olet ollut mukana päättävissä elimissä ja muutenkin systeemissä mukana aktiivisesti niin voisit varmasti vastata seuraaviin kysymyksiin?
Miksi Helsingistä ja muusta pääkaupunkiseudusta on tehty autokaupunki?
Vaikka näistä on tehty autokaupunki niin kuitenkin lähivihreä on tuhottu aika pitkälle näiltä alueilta. Miksi?
Logiikan mukaan jos tehdään kaupunki missä ihmiset liikku autoilla niin miksi tuhota lähivihreä vaikka sille ei olisi tarvetta?