Olen pitkään miettinyt, mitä kirjoittaisin tapaus Ailuksesta. Tässä Ailuksesta esiin tulleet asiat edustavat kaikkea sellaista, jota vastustan.
Törkeä poliittinen virkanimitys, jossa keskustalainen ehdokas ohitti ison joukon pätevämpiä hakijoita. Olin aivan raivoissani, kun tämä tapahtui. Aivan kohtuuton palkka, sietämätöntä luontaiseduilla kikkailua. Se neljännesmiljoonan remontti nyt esimerkiksi. Selvittämättä on jäänyt, kenen idea se oli. Siitähän pitäisi päättää hallituksen, mutta näin ei ole tainnut tapahtua.
Tässä yhteydessä on kiinnitetty huomiota aivan oikeisiin asioihin. Poliittiset mandaatit ovat pahasta ja Kevan edut ovat kohtuuttomia, mutta muiden eläkeyhtiöiden vielä paljon kohtuuttomampia. Tosin niiden muiden yhtiöiden puolustukseksi on sanottava, että niissä johtajia valittaessa pätevyydellä on huomattavasti suurempi paino, vaikka sopivuuskin kyllä niissäkin vaikuttaa. Noin ylitsevuotavaan palkitsemiseen ei lakisääteisessä toiminnassa ole tarvetta. Onko missään, en osaa sanoa. Pelko taitaa olla aiheeton, että eläkeyhtiöiden johtajat jättäisivät tämän maan ja menisivät myymään osaamistaan suureen maailmaan, jos palkka laskettaisiin vaikkapa pääministerin tasolle.
On aivan oikein kiinnitetty huomiota palkan maksamiseen luontaisetuina. Se nyt vaan pitäisi lopettaa nostamalla verotusarvot oikeiden hintojen tasolle.
Vielä pitäisi kiinnittää huomiota koko tähän eläkeyhtiöiden rakenteeseen. Hyvin kallis järjestelmä, jota monen mielestä ei tarvita enää mihinkään, kun takaisinlainaus, jota varten se pääomaköyhässä maassa kehitettiin, on loppunut. Missä on paljon rahaa, on paljon rahan epäasiallista käyttöä. Huhutaan, että ay-pomojen palkat päätoimesta ovat pieniä, mutta varsinainen palkka tuleekin eläkeyhtiöiden hallituksista. Olen suunnitellut eläkeyhtiöiden tarpeellisuudesta blogikirjoitusta pitkään. Ehkä sellainen pitäisi laatia.
Oikeisiin asioihin on siis kiinnitetty huomiota. En kuitenkaan antaisi Hesarille palkintoa journalistisesta teosta, kun saivat yhden roiston kaadetuksi. Minua jotenkin kammoksuttaa tämä lynkkausmentaliteetti, jolla kansa vaatii verta kanveesiin.
Se julkinen murhaaminen, jolla Ailuksen lähtö saatiin aikaan, oli jotenkin kuvottava. Kenestä tahansa voidaan tehdä ikävä juttu, jos kaikki hänen elämänsä aikana tehdyt virheet ja hairahdukset julkaistaan sopivasti väritettyinä ja tipoittain annosteltuna.
Mitä muuta Ailus oli tehnyt, kuin kaapannut namuviran paljon pätevämpien hakijoiden nenän edestä? Hakijako valinnasta on syyllinen vai valitsijat?
Palkka on törkeän korkea ja luontaisedut liialliset, mutta niistä päättää – tai ainakin niistä pitäisi päättää – Kevan hallitus. Hallitus ei ole eronnut. Palkanmaksu luontaisetuina on mahdollista, koska eduskunta on tehnyt sen mahdolliseksi. Kun sitä yritettiin vähän toppuutella, työmarkkinajärjestöt riensivät tämän moraalittomuuden tueksi ja soivat tuporatkaisussa, että vanha meno jatkukoon. Ailuksen auto ei ollut mitenkään poikkeuksellisen kallis, vaikka olikin avoauto. Varatoimitusjohtajan auto oli kalliimpi, puhumattakaan noiden muiden eläkeyhtiöiden vastaavista autoista.
Tuomio oli oikea, mutta syytetty oli väärä.
Tällainen journalismi on jotenkin liian helppoa ja liian helppohintaista. Mutta asiallinen juttu eläkeyhtiöiden johtajien palkoista, luontaiseduista ja hallitusten palkkioista ja kaikesta eläkemiljardien ympärillä liikkuvista asioista ei tietenkään olisi myynyt yhtä hyvin.
PS.
Kevassa olisi hyvä oppia, että hallituksen puheenjohtaja ei ole päätöksiä tekevä elin vaan hallitus.
Kyllähän Ailus potkunsa ansaitsi. Ammattitaidottomuudesta. Miten todellinen osaaja (vrt. Vantaa ja Lääketarkastusvirasto) olisi toiminut? Heti sairaslomalle, sieltä tulinen tiedote, jossa ’naisvihaajat’ ja ’naisten välinen kateus’ olisivat jahdin takana. Sitten televisioon (sieltä sairaslomalta) selittämään kesylle toimittajalle parhain päin. Nyt kaikki olisi toisin.
Laadi ihmeessä kirjoitus, jossa ruodit, mihin näitä organisaatioita tarvitaan.
Olet oikeilla jäljillä. Kuten asiantuntijat ovat korostaneet, ovat Kevan sijoitukset onnistuneet Ailuksen aikana erittäin hyvin, Ailus oli myös muodollisesti pätevä, joten hänen nimityksensä oli ilmeisesti onnistunut. Toki se, kuka on pätevin ja toisaalta, kuka on paras hakija, on aina pitkälti makuasia. Valinnan kriteerit kuitenkin täytettiin.
Luontaisedut päätti hallitus, ei Ailus. Sama koskee remontteja. Asunnon verotusarvon laski väärin työnantaja, ei Ailus. Ajojahdista oli kyse.
Olet oikeassa siinä, että Rädyn toiminta on todella kyseenalaista. Tämä tuskin jää tähän.
Eläkeyhtiöiden ongelma on, että Varma ja Ilmarinen toiminnallaan musituttavat aivan liikaa jo edesmnenneitä liikepankkeja Syppiä ja Koppia sotineen ja valtauksiineen.
Yritysmaailmassa vaikutusvalta on jaettu kahdn suurpelurin kesken. Joko riskinhallinnan kannalta toimivampi nkyistä hajautuneempi tai ksutannuskiltaan parempi keskittyneepi systeemi olisi parempi.
KEVA julkisen sektorin toimijana on erikositapaus, joka on lähinnä iso virasto.
Poliittisissa nimityksissä edellytys aina pitäisi olla määräaikaisuus. Jos ja kun ihminen osaittautuu päteväksi ja osaavaksi, kaudet jatkuvat. Tämän ajatuksen soisi lleviävän niin Kevaan kuin kuntiin ja valtiolle.
Allekirjoitan sen, mitä Osmo edellä kirjoitti. Mutta kiinnittäisin huomiota vieläkin vakavampaan ongelmaan. Kun toimitusjohtajat ovat poliittisesti sopivia, hallitus täynnä poliittisia tyrkkyjä samoin kuin muukin luottamusmieshallinto, kenen käsissä on yhtiön / laitoksen strateginen johtaminen? Ei ilmeisesti kenenkään. Silloin keskitytään etujen saalistamiseen ja valtapeliin ja järjestelmä ajelehtii tuurin varassa eteenpäin.
Mutta kuka ottaisi vastaan luontaisetuja ellei niihin liittyisi mahdollisuutta pienentää omaa verotaakkaansa?
Mitä järkeä on esim. lounasseteleissä jos niiden verotusarvo olisi sama kuin nimellisarvo?
Sosialidemokraattien puoluesihteerihän jo ehti sanomaan ettei ole olemassa poliittisia virkanimityksiä, on olemassa vain nimityksiä!! 🙂
Eläkeyhtiöitä on perusteltu sillä, että ne ovat tilapäisiä puskureita, kun ikäluokkien koko muuttuu – niin ollen niiden pitäisi alkaa ajaa toimintaansa joskus alas, mutta miten hyvin tuo onnistunee? Henkivakuutuspuolella Suomi-yhtiö yrittää ajaa toimintaansa alas, mutta vaikeaa se tuntuu olevan, kun rahaa on liikaa 😉
On totta, että se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Mutta silti tässä jää kuva siitä, että Ailus on ollut lähinnä rahastamassa Kevassa. Pyydetään 2,3 miljoonan euron asuntoa, monen kymmenen prosentin (aiheellista?) palkankorotusta yms. Hän on siis myös yrittänyt käyttää parhaansa mukaan hyväkseen Kevan kyvytöntä hallitusta, joka siis on tämän sotkun pääsyyllinen. Mielestäni johtajalla pitäisi myös olla jonkinlainen moraali, kun hänen palkkansa kuitenkin maksetaan pienipalkkaisten kuntatyötekijöiden pakollisista maksuista.
Keva-kohu jatkuu mediassa, nyt ilmeisesti savustetaan vuorostaan Kevan hallituksen puheenjohtajaa pois tehtävästä:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64405-kaanne-yllatti-keva-paattajan-raty-halutaan-ulos
Mistähän syystä Timo Soini on ollut tästä asiasta hyvin hiljaa. Onkohan eräs Raimo ollut siihen yksi syy.
Kylläpä on Soininvaara niin pyhimystä, että. Itse on ollut vaatimassa vihreille Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, kun se kuuluu Vihreille. Muistuuko mieleen? Eipä varmaan. Ei kivenheitolta jouda muistelemaan vanhoja.
Vihreiden lähtökohtana on, ja se on sanottu julkisesti, että ministerit ja kaupunginjohtajat isoissa kaupungeissa voidaan valita poliittistenmandaattien perusteella. Olemme kuitenkin esittäneet, että asiasta saa paremman, jos poliittiset kaupunginjohtajat korvataan pormwestareilla ja apulaispormestareilla.
Hesarihan ei erottanut Ailusta. Se välitti tietoa. (En tiedä onko vaatinut kaatamista.) Minusta hesarin tulisi uutisoida kaikista tällaisia tapauksista, joissa se uskoo etujen saajien ja/tai hallitusten menneen kohtuuttomuksiin. Hesari voisi ansaita palkinnon ainakin, jos laajentaisi uutisointiaan niin, että se ei osoittaisi vain yhteen henkilöön, vaan kattaisi asian laajemmin. Parempi siis lisätä tällaista uutisointia kuin vähentää. Hyvä että raportoi edes yhdestä, vaikka asiassa voi olla myös hieman sensaatiohakuisuuden tai myynnin edistämisen tai sankaritoimittajuuden makua.
Ehdotit keittiöremonttia. Minusta epäilyttäviä tai kokonaiskohtuuttomuutta lisääviä yksityiskohtia oli niin monta, että vaikka en tapausta hyvin tunne, asiaa näytti olevan uutisoitvaksi asti. Mieluusti vähentäisin tällaisia käytäntöjä Suomessa, ja tämä yksittäinen tapaus ehkä laittaa jatkossa jonkin verran suitsia yksilöiden ja sisäpiirien etuuksien vaatimiselle (ja niitä myöntäville hallituksille).
On selvää, että Ailus ei ole syyllistynyt ainakaan kovin paljon pahempaan kähmintään kuin monet muutkaan johtajat, mutta jos tilannetta halutaan tervehdyttää, jostain kai pitää aloittaa. Tässä mielessä syytettykin saattoi olla oikea. Etuudet myöntäneiden hallitusten jäseniä tulisi myös vähän ojentaa.
Toivottavasti jossain vaiheessa kirjoitat myös Solidiumin asemasta ja johdon palkitsemisesta. Toimistusjohtaja Järvisen palkka taitaa olla tuplat, mitä esim. Ailus sai.
” Kun sitä yritettiin vähän toppuutella, työmarkkinajärjestöt riensivät tämän moraalittomuuden tueksi ja soivat tuporatkaisussa, että vanha meno jatkukoon. ”
Johtunee siitä, että eräälläkin SAK:n jäsenjärjestöllä jopa järjestösihteerin sihteeri nauttii tätä varsin edullisesti mitoitettua työsuhde-etua. Eli myös ay-liike sortuu tällaiseen aktiiviseen vero-optimointiin omalta osaltaan, joten eihän sitä voi heiltä poistaa. Eihän?
Ailuksen kohdalla oikea vuokra olisi n. 6 000 eur/kk, mutta hän maksoi vain n. 1 300 eur/kk. Em. järjestösihteerillä luvut olivat iltapäivälehtien mukaan vastaavasti luokkaa 4 000 eur/kk ja 900 eur/kk.
Ailus oli ahne ja ylimielinen, Kevan hallitus epäpätevä. Kaikki tietävät kumpi silloin vaihdetaan.
Ovatko yleisesti poliitikot tällaisia, kuin mitkä istuvat Kevan hallituksessa, kun on rahasta ja eduista kyse?
Mikäli julkisuudessa esitetyt tiedot suunnilleen pitävät paikkansa, on Ailuksen omassa toiminnassakin minusta kritisoitavaa (joskin toki ison kritiikin pitäisi kohdistua myös hallitukseen), ja hänen edellytyksensä toimia johtajana voi kyseenalaistaa: Kiinteistösijoittamisen ammattilaiset olivat ”vahingossa” laskeneet asuntojen verotusarvot väärin, lapsilisiä oli ”tietämättä” saatu ilmeisesti muualtakin kuin mistä kohtuullista olisi ollut, auton hankinnassa oli tietoisesti kierretty hankintalaksia (olkoonkin ettei ollut varsinaisesti ökyauto), julkisilla varoilla oli maksettu omia parkkisakkoja (tai auton siirto). Vähän kuin Hautalan oviremonttijupakassakin: pieniä mutta vääriä tekoja. Se, miksi arvostan kuitenkin edelleen Hautalaa enemmän kuin Ailusta (näiden tapahtumien valossa) johtuu siitä, että Hautala avoimesti totesi, että näin ei pidä toimia ja pyysi anteeksi. Ailuksen en ole nähnyt olevan pahoillaan näistä ilmenneistä väärinkäytöksistä, vaan päinvastoin välittyy kuva välinpitämättömästä suhtautumisesta yhteisten sääntöjen noudattamiseen: ”en tiennyt”, ”oho”, ”no se nyt vähän riippuu katsantokannasta”. Johtaja johtaa esimerkillään, halusi tai ei. Tällaista esimerkkiä ja siis tällaista johtamista en arvosta. Ja yhteiskunnan johtopaikoilla tarvittaisiin poikkeuksellisen vastuullista johtamista, ei vain keskimääräisen vastuullista.
Poliittinen nimitys + yksityisen sektorin johtajaedut + turvattu virkasuhde = huono yhdistelmä.
Samaa mieltä Osmon kanssa, että Ailus ei tämän yhdistelmän edunsaajana ole toiminut kuin rationaalisesti saamiensa mahdollisuuksien mukaan. Ajojahti häntä kohtaan oli kohtuuton. Ei kai yksittäistä lentäjää, apteekkaria tms. muutakaan systeemin tarjoamiin hyviin etuihin käsiksi päässyttä jahdata mediassa.
Tämän myötä kyllä kiinnostaa se, paljonko vastaavia huonoja yhdistelmiä on voimassa, paljonko niitä vuosittain sovitaan, kenen toimesta ja yrittääkö kukaan oikeasti tervehdyttää rakenteita.
Kyllä asiallinenkin juttu eläkeyhtiöiden johtajien palkoista, luontaiseduista ja hallitusten palkkioista ja kaikesta eläkemiljardien ympärillä liikkuvista asioista olisi myynyt oikein hyvin – ja olisi sopinut Hesarille.
OS: ”Törkeä poliittinen virkanimitys, jossa keskustalainen ehdokas ohitti ison joukon pätevämpiä hakijoita.”
– Ne pätevämmät ehdokkaat törmäsivät politiikan ohella myös lasikattoon.
Edustivat väärää sukupuolta.
Jos tämä blogi hyväksyy ulkopuolisen blogin, niin tässä on erään yhteiskuntafilosofin Tampereen professorin älykäs kommentti tähän aiheeseen. Jos kansa paheksuu herrojen isoja palkkioita, sen soisi soivan myös poliitikkojen korvissa.
http://yle.fi/uutiset/tutkija_palkkiokeskustelussa_on_politiikan_teon_paikka/6950973
Sekopäistä ja vastuutonta. Jauhetaan asiasta millä ei ole tulevaisuuden kannalta mitään merkitystä. Sen sijaan kukaan ei pauhaa leikkauslistojen salaamisesta koska siitä seuraisi aito arvokeskustelu yhteiskunnassa.
Jos Ailus ei olisi saanut isoa palkkaa, hän olisi karannut ulkomaille pörssiyhtiöön, missä ei ole lasikattoa.
Varovasti, ettei vain kävisi niin, että kepulandiassa poliittisia virkanimityksiä ei sallita, mutta siniviherlandiassa kyllä.
Ja mitä sitten? Ei nyt ollut kyse palkan suuruudesta.
Kari A.J. Järvistä voi varmaan kritisoida kovin sanoin monestakin asiasta mutta ehkä silloin kannattaa keskittyä niihin…
Po. ”luontoisetu”. Luontais-sanaa käytetään mm. luontaistuotteista.
Ihan mielenkiinnosta olisi mukava kuulla, miksi vihreät pitävät ylipäätään poliittisia virkanimityksiä hyväksyttävinä ja mikä tekee niistä hyväksyttäviä isoissa kaupungeissa? Ja miksi pormestarijärjestely olisi parempi kuin kaupunginjohtaja?
Kai voi myös kysyä, että jos he ovat poliittisia luottamusmiehiä palkatessa, kuuluuko heidän olla ammattijohtajia palkittaessa?
Keva on julkisuudessa esiintyneiden tietojen perusteella pitänyt sijoitustoiminassaan vähän tavallista eläkeyhtiötä korkeampaa riskiä, mikä on, kuten arvatakin saattaisi, johtanut keskimääristä huonompiin tuloksiin huonoina vuosina ja parempiin tuloksiin hyvinä vuosina – ja keskimäärin hyvin keskivertoon tuottoon. Mitään muutosta tuossa ei näytä tapahtuneen Ailuksen aikana. Hänen osaamisprofiilinsa huomioon ottaen varmaan parempi onkin jos/kun hän ei ole sijoitustoimintaan sotkeutunut.
Tässä ilmeisesti ei viitata sukupuoleen, vaan siihen, että hänellä – on peräti akateeminen loppututkinto?
Joidenkin moraaliin ilmeisesti sopii, että jos valta-asemissa olevat kaverit antavat sinun rohmuta julkisia varoja, niin tässä ei ole rohmuajan osalta mitään väärää tai epälyttävää. Ilmankos korruptiota sanotaan olevan Suomessa vähän kun sitä kieltäydytään tunnustamista näinkään selvissä tapauksissa.
Jos tuo tarkoittaa, että myös muiden puolueiden syöttöporsaat joutuvat suurennuslasin alle, tuo ei ole uhkaus vaan lupaus. Minusta olisi myöskin erinomainen asia vaihtaa Kevan hallitus ja miettiä keinoja saada valtuuskuntaan ihmisä, joita kiinostaisi edes vähäsen se taloudellinen valta, joka heille on uskottu, muutenkin kuin mahdollisuutena palkita kavereita.
Ihmiset yleensä ovat sellaisia; useimmille tärkeä ellei tärkein motivaatio on raha; rationaalisesti ajatteleva pyrkii parantamaan omaa positiotaan ja tulevaa asemaansa. Oikeasti periaatteelliset ihmiset ovat valitettavasti harvassa.
Hallitukset testiin
Tässä yhden testaajan kuvausta hallituksen jäesenen pätevyydestä. Elkkeen maksajana vaadin että tie kaikkien eläyhtiöiden hallituksiin täst’edes vastaavan testin kautta. Tulokset ovat tietysti lakisääteisessä järjestelmässä heti julkisia.
”Hallituksen jatkuva uudistaminen on yrityksen yksi tärkeimmistä johtamisen kehittämiseen liittyvistä tehtävistä. Hallituksen jäsenten hallittu vaihtuminen on merkki vireästä strategisesta otteesta.
Yleinen haaste hallitusjäsenen valinnassa on määritellä, minkälaisia kriteerejä uuden hallitusjäsenen tulisi strategian toteuttamiseksi täyttää. Liian usein ehdokkaita haetaan vain omasta verkostosta, eikä kartoiteta ennakkoluulottomasti mahdollisuuksia myös muualta.
MPS Executive Searchin hallitusjäsenten suorahaku keskittyy hakemaan ammattimaisesti asiakkaan arvopohjaan, visioon, strategiaan ja kulloiseenkin kehitysvaiheeseen sopivaan rooliin hallitusehdokkaita. Prosessimme on tehokas, kattaa laajan potentiaalin ja se tuottaa toimivia ratkaisuja.”
Testaajat tietysti kilpailutetaan ja valitaan vuodeksi kerrallaan. Jos hallituksen jäsen ei onnistu tehtävässään testaajan palkkio peritään takaisin.
Niin ja kaikki johtoryhmien jäsenet myös julkisen testin kautta töihinsä.
Muuten olen sitä mieltä että yksi vakuutusyhtiö riittäisi Suomen kokoisessa ja lailla säädellyssä markkinassa. KEVA kun osaa fuusioida muita itseensä ja hoitaa sijoitukset parhaiten voisi jatkaa tehtävässään.
Loppuisi eläkerahoilla kekkulointi. Eikä tarvittaisi sisäpiirilainsäädäntöäkään kun voitaisin yhden hallituksen päätöksellä julistaa kaupat julkisiksi.
Muistakaa että rahat ovat eläkeläisten, työnantajat vain tilittävät ne. Nyt hallinnossa työnantajat ja ay-pomot enemmistönä. Eläkkeensaajia ei edusta kukaan.
”Palkanmaksu luontaisetuina on mahdollista, koska eduskunta on tehnyt sen mahdolliseksi. Kun sitä yritettiin vähän toppuutella, työmarkkinajärjestöt riensivät tämän moraalittomuuden tueksi ja soivat tuporatkaisussa, että vanha meno jatkukoon.”
Vanhan menon ruumiillistumina ”kunnostautuneet” työmarkkinajärjestöt joutaisivat ns. kulotuskäsittelyyn jotta Suomessa uuden terveen kasvun aika mahdollistuisi edes joskus.
”Kevan sijoitukset onnistuneet Ailuksen aikana erittäin hyvin”
Verrattuna mihin? Ailuksen aikana pörssikurssit ovat nousseet eikä ole tarvinnut olla kummoinenkaan sijoittaja päästääkseen hyvälle voitolle. Pitäisi siis kysyä, ovatko sijoitukset onnistuneet paremmin kuin keskimäärin? Toinen kysymys on, mikä tässä on ollut Ailuksen ansiota? Hänkö on päättänyt sijoituksista tai kuka niitä tekee? Kuten yllä jo todettiin, Ailus on joko harrastanut vilunkipeliä tai ollut luvattoman huolimaton eikä kumpikaan sovi hyvälle johtajalle.
Lyhyesti:
1. Kummallinen organisaatio, jossa hallituksella ei ole hallituksen valtaa, ja jossa on virkamiehenä toimiva poliittisin perustein valittu toimitusjohtaja.
2. Ahne ja tilannetajuton johtaja (esim. palkankorotuksen vieminen takakautta hallitukseen).
3. Typerä lainsäädäntö, joka johtaa kohtaan 1, ohjaa kikkailemaan hankintalain ympäri (koska laki olisi autohankinnassa idioottimainen ja kallis noudatettava) ja mahdollistaa johtajien veronkierron asuntoedulla.
4. Kateudella mässäävä lehdistö.
Näistä aineksista saa makoisan sopan. En sääli Ailusta lopputuloksen vuoksi, koska ei hän oikein johtajuutta ole eri vaiheissa osoittanut. Sen sijaan hänen saamansa kohtelu lehdistössä on ollut kohtuutonta, kuin kyllä jossain määrin myös Rädyn saama kohtelu.
Esimerkiksi Ailuksen syyttäminen ahneudesta eroneuvotteluissa on väärin. Ailus otti vain sen, mitä hänelle kuului, koska hän tuli de facto irtisanotuksi. (Hallituksen puheenjohtajan luottamuksen menettäminen riittää oikeissa yrityksissä siihen.) Olisiko hänen pitänyt lähteä siinä tilanteessa tyhjin käsin? Toimitusjohtajien sopimuksissa on kultainen kädenpuristus juuri siitä syystä, että työsuhdeturva ei ole kovin hyvä.
Jos journalistit haluavat nostaa metelin, hyvä aihe olisi pohtia sitä, minkälainen lainsäädäntö ja minkälaiset maan tavat johtavat näin pölhöihin tilanteisiin. Asuntoetuasia käytiin jo kertaallen Filmarisen kanssa läpi, mutta ei sille mitään ole tapahtunut.
Miksi pitäisi olla luontoisetuja?
Ja ovat ne etuja silloinkin, kun niiden verotusarvo on vähän lähempänä todellisuutta kuin esimerkiksi tuhansia euroja kuukaudessa…
Sinällään täysin erinomainen kirjoitus Osmolta. Vihreät ovat kuitenkin aivan samassa veneessä kapteenina.
Lisäksi uskallaan väittää, että VIhreät ovat erityisesti kunnallistasolla mennyt askelta pidemmälle; kokonaiset virastot on saatu läänitettyä sopivasti ajattelevilla virkamiehillä.
Hienoa Osmo, taas oikeaan osunut kirjoitus. Alusta loppuun.
Itse olen sitä mieltä, että 15-kertaiset tuloerot yhteiskunnassa ovat kaikissa tehtävissä riittävät. Kukaan ei ansaitse kuussa yli 15 000 euroa eikä varsinkaan julkisesti rahoitetuissa tehtävissä. Kukaan ei ole ansainnut yli 200 000 euron vuosipalkkaa. Nyt tarvittaisiin pikainen yhteiskunnallinen ryhtiliike.
Siis Kepun puheenjohtaja on sitä mieltä, että nyt ei poliittisia virkanimityksiä, mutta joukko kepulaisia on sitä mieltä, että kosto elää!
No hyvänen aika sentään, vihreä Soininvaarahan kirjoittaa niin hyvin, että ihan harmittaa.
Perusongelma on kaiketi tämä blogissa mainittu seikka:
”Hyvin kallis järjestelmä, jota monen mielestä ei tarvita enää mihinkään, kun takaisinlainaus, jota varten se pääomaköyhässä maassa kehitettiin, on loppunut. Missä on paljon rahaa, on paljon rahan epäasiallista käyttöä.”
Eikö jokainen, joka edes joskus on lotonnut, ole periaatteessa hyväksynyt helpon rahan työntämisen omaan taskuunsa?
Hänellähän oli jo menestyksekäs track record Saksan ja Norjan toimintaympäristöistä…
Kiitos! Just samaa mietin viikonloppuna: me ollaan unohdettu armo ja se, että me kaikki tehdään isompia ja pienempiä virheitä. Nyt lynkataan kohtuuttomasti yhtä ihmistä, oli sitten kyse pekkaperästä, himasen raportista tai kymmenen vuotta sitten kärähtäneestä hiihtäjästä.
Ja kaikki tämä vain median sairaaksi äityneen kilpailun vuoksi, joka on johtanut juttujen myymiseen vetoamalla yleisön alhaisimpiin vaistoihin.
Kyllä markkinatalous on poikaa…
Hyvä kirjoitus. Selvennykseksi kuitenkin: kunnallisessa eläkejärjestelmässä ei ole koskaan ollut takaisinlainausta.
Sipilä puhui jotain poliittisten nimitysten lopettamisesta, mutta mihin viittaat, kun puhut kepulaisten kostosta? Itse asiassa tässähän voisi epäillä vihreiden kostoa siinä mielessä, että katsovat kukaties ansaitsevansa isoissa kaupungeissa poliittisia nimityksiä, kun ovat aiemmin jääneet nimityksissä muista puolueista jälkeen. 🙂
Juho. Vastustatko myös ministerien valitsemista puoluekannan mukaan. Pormestarien asema kaupungeissa vastaa ministereitä.
Hyvä kirjoitus! Kyllä nuo edut tosiaan puhututtavat, mutta on myös hyvä ettei lynkkausmentaliteettia katsota läpi sormien.
Kevan hallitus on valittu poliittisesti. He valitsivat toimitusjohtaja.
Loka laitinen viimeisessä blogissaan kuvaa hyvin ajojahdin. Näitten kampitusten takana on katkeruudetja ilkeämielisyydet.
Aina kun puhutaan pätevyydestä ja sopivuudesta nn ei siihen ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.
Poliittisuudessa ei ole mitään paha Sehän antaa tietynlaisen /yhdenlaisen viitekehyksen ihmisestä. Sitoutumattomuus on sama kuin tuuliviiri.
Ailus sai runsaan 300 000 euron erorahan.
Se vastaa Sari sairaanhoitajan eläkettä 80-vuotiaaksi asti.
Kohtuuton eläke. Kevan kassa ei sitä kestä.
Sarin pitäisi tienata noin isoa eläkettä ainakin 75 vuotiaaksi.
Aika onneton näytelmä. Ailus oli jopa poliitisena nimityksenä limbo, poliittiset ansiotkin olivat vähäiset .En tiedä mistä kepun onnistui löytää hänet.
Mutta oikeastaan ainoa todellinen pahaa verta herättävä juttu oli asuntosekoilu.Pari miljoona-asuntoa on kallis hankinta Kevallekin.
Autojuttu on aika mitätön, naapurin naulakauppiaallakin on arvokkaampi työsuhdeauto.
Ailuksen siviilielämä on ollut sekoilua, mutta ei sielläkään mitään suurta löydy,miestä saa toki vaihtaa niin usein kuin haluaa
Äitiys-ja lapsilisien kuittailu johtaisi taviksen oitis käräjille, mutta nekin taitavat olla vanhentuneita, joten sekään ei ole suuri taakka enää.
Kokonaisuutena kevan tarjoamat etuudet ovat olleet kohtuullisempia kuin kollegoiden Ilmarisessa tai Varmassa itselleen jakamat
Oudoin toimija tässä on ollut Kevan hallitus ja erityisesti Rädyn toiminta . Minulle ei ole oikein auennut, mikä Räty oikein ajaa tässä ??
Ehkäpä uuden tj nimittäminen valaisee asiaa.
Tai sitten Kokoomuksessa ollaan tosi hermostuneita kannatuksen vuotamisesta persuihin ja kepuun. Siihen viitta Zyskowitzinkin agressiivinen toiminta
Jos tässä jollekin pitäisi potkuja vielä jakaa niin se olisi Kevan hallitus.
Muuten kysessä on arvoton näytelmä ,jolla on lisätty iltapäivälehtien myyntiä
Hienoa, että joku kiinnittää huomiota myös median toimintaan tässä tapaksessa. On yleisesti tiedossa, että tämä ajojahti organisoitiin Kevan sisältä, tai tarkemmin sanottuna entisen johtavassa asemassa olleen henkilön toimesta. Oli Kevan eduista tai Ailuksesta mitä mieltä tahansa, on pöyristyttävää, että mediaa voidaan tällä tavoin käyttää kyseisen henkilön henkilökohtaisen koston välineenä. Ilmeisesti media-alalla on sen verran vaikea taloudellinen tilanne, että journalistiset arvot heitetään helposti romukoppaan ja jopa Hesarin kaltaiset entiset laatulehdet lähtevät mukaan kansan syviä rivejä miellyttävään ja siten lehtiä myyvään ajojahtiin, jossa faktat ovat toissijaisia ja tärkeintä on tarjota ihmisille verta ja sirkushuveja.
Hallitus on osa poliitikkojen poliittista työtä, joten poliittiset puolueet ovat ihan luonteva paikanjakoperuste. Pormestarit valitaan kai vaaleilla, ja siksi kansa saa päättää millä perusteilla. Oletan kuitenkin, että usein ehdokkaan asettavat jotkin puolueet, ja heissä tapaa siksi olla joitain leimoja.
Minun ihannemallissani Montesquieun vallan kolmijako-oppia kunnioitettaisiin niin, että poliitikot toimisivat pääsääntöisesti politiikassa ja hallintoon erikoistuneet henkilöt halinnossa, Kolmijako-oppia myös laajennettaisiin niin, että politiikka ja liike-elämä erotettaisiin nykyistä paremmin toisistaan. Toisin sanoen poliitikoille ei olisi nykyiseen tapaan tarjoilla palkinto- ja eläkevirkoja valtion hallinnoimissa yrityksissä.
Myös valtion omistajaohjauksessa olisi piirretty selvä raja poliittisen ohjauksen ja käytännön liiketaloudellisen ohjaamisen väliin. Hallituksiin ja hallintoneuvostoihin voi lähettää myös virkamiehiä toteuttamaan poliitikkojen tahdon mukaista valtion ohjausta.
Puolueen jäsenkirja ei estäisi valintaa johonkin virkaan tai talouselämän positioon, mutta aktiivinen toiminta puolueessa laskettaisiin jo toiminnaksi poliitikkona, mikä siis olisi jo jonkinasteista erikoistumista yhteen Montesquieun tarkoittamaan eristettyyn haaraan. Alemmilla tasoilla, esim. kunnanvaltuustossa valtuutetun päätoimi on usein muu kuin poliitikon toimi, joten tällä tasolla rajoja on pakko jonkin verran ylittää. Samoin kansaedustajaksi voi valita kenet tahansa. Mutta kansanedustajaa ei voisi valita minne tahansa. Parempi olis, jos pidettäisiin pientä rakoa ja karenssia. Tähän tarkoitukseen meillä on esim. kansanedustajien sopeutumiseläkkeet.
Valitaanko pormestarit uusiksi aina kunnallisvaalien jälkeen, poliittisten voimasuhteiden mukaan? Jos näin on, niin sitten tuo voisi pitää paikkansa.
Se on juuri tarkoitus. Toisaalta melkein samaan päästään sillä, että kaupunginjohtajien kaudet ovat määräaikaisia, seitsemän vuotta. Olisi silti parempi päästä tosiasiassa poliittisista apulaiskaupunginjohtajista oikeaan pormestarimalliin.
Eläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa on syytä tarkastella kolmen kysymyksen valossa:
1. Onko ymmärretty se todellinen riski, jolta eläkkeiden saajat pitäisi suojata? Se riski on Suomen talouden pitkäaikainen romahdus, jokin sen tapainen kuin esimerkiksi Japanissa on koettu vuodesta 1990 alkaen. Sellaisen aikana suomalaisen eläkeyhtiön tulot romahtaisivat ja eläkemenot kasvaisivat. Sellaisen varalta eläkeyhtiö voi suojata itsensä ja asiakkaansa parhaiten sijoittamalla kaikki varat Suomen ulkopuolelle, enimmäkseen sellaisille toimialoille, jotka eivät korreloi Suomen talouden menestyksen kanssa.
2. Onko minimoitu kustannukset? Markkinat ovat jokseenkin tehokkaita ja pitkän päälle vain harvinaislaatuiset nerot pystyvät sijoittamaan paremmin kuin markkinat keskimäärin. Fiksu eläkeyhtiö ei elättele illuusioita siitä, että se voisi palkata harvinaislaatuisia neroja tai löytää niitä rahojensa managereiksi. Fiksu eläkeyhtiö minimoi kustannukset indeksirahastojen avula eikä maksa muka-neroille aktiivisesta salkunhoidosta.
3. Onko sijoitettu pitkäaikaisesti ja tarpeeksi riskipitoisesti? Eläkeyhtiön sijoitushorisontti on useita vuosikymmeniä ja niiden kannalta relevantein riski on se, etteivät rahat lopulta riitä eläkesitoumusten maksamiseen. Sitä riskiä vastaan voi suojautua yhtäältä niin, että sijoitusomaisuuden tuotto ei korreloi reaalipuolen (sisään tulevien eläkemaksujen ja ulos menevien eläkkeiden) kanssa ja toisaalta niin, että hakee korkeaa tuottoa lyhyen aikavälin volatiliteetista piittaamatta. Tämä jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että rahat pitää valtaosaltaan sijoittaa osakkeisiin ja kiinteistöihin, ei velkapapereihin. (Ensimmäinen, kuten tuli edellä todettua, puolestaan tarkoittaa sitä, että näiden osakkeiden ja kiinteistöjen pitää olla kokonaan vai valtaosaltaan ulkomaisia.)
Kolme yksinkertaista ja tervejärkistä kriteeriä. Tietääkseni yksikään suomalainen eläkeyhtiö ei ole lähelläkään niiden toteuttamista, vaan altistaa asiakkaansa järjettömän suurelle Suomi-riskille, tolkuttomille lyhytaikaisen heilunnan karttamisesta aiheutuville tuotonmenetyksille sekä kohtuuttomille investointitoiminnan kuluille. Näissä kuluissa eläkejohtajien omat palkat ovat pennosia. Paljon ongelmallisempaa on se, että eläkejohtajien tai heidän luottamustaan nauttivien sijoitusjohtajien henkinen viiteryhmä on juuri niissä rahoitusalan ammattilaisissa, jotka saavat palkkansa siitä, että uskottelevat kykenevänsä päihittämään indeksit. Ja uskottavia tarinoitahan lahjakkaat ihmiset kykenevät kertomaan, kun heidän oma toimeentulonsa riippuu siitä, että he uskottavasti niitä kertovat.
Korkeaan virkaan nouseville voisi tehdä lobotomian juuri niihin aivojen kohtiin, joissa on poliittista aktiviteettia ja arvoja säätelevät kohdat! 🙂
Kepun Sipilän julkilausuma tieto, ettei keskusta kannata enää poliittisia virkanimityksiä, on POPULISMIA pahimmillaan.
Helppo on oppositiosta kerätä lisää pisteitä omaan laarin kun tunnetusti kansan muisti on lyhyt.
Kyllähän tässä oli muutamilla toimittajilla Esim Parkkonen(???) aukko tiedoissa. Hallitushan
yhtiöissä on vastuussa toimitusjohtajan palkoista
eduista ja toimista.Ihmettelen kyllä miksi Kevan hallitus piiloutui Ailuksen taakse eikä esim Parkkosta(???)
”kiinnostanut” ottaa selvää vastuuhenkilöistä.
Tässä kyllä oikeasti vastuussa olevat pääsivät pälkähästä.
Kuorma-auton kuljettajiltakin vaaditaan ammattipätevyys,olisikohan se hyvä vaatia myös
toimittajiltakin.
Hyvä kun edes Osmo otti esiin tämän.
Noin 1,5% vuotuinen tuotto on siis ”erittäin hyvä tuotto”? Eihän se kata edes inflaatiota!
Miten hyvä olisi malli, jossa virkamiehiksi valittaisiin virkamiehiä eikä poliitikkoja? Nykyäänhän poliittisen kaupunginjohtajien, apulaiskaupunginjohtajien ja pormestarien tapauksessa virat tapaavat usein mennä poliitikoille. Entä jos pääsääntö olisi se, että korkeimmiksi virkamiehiksi kohotaan virkamieskoneistossa ylenemällä? Ei jäsenkirjojen vaikutusta voisi näinkään kokonaan eliminoidda (yleisen ammatitaidon hyväksi), mutta ainakin vahvasti vähentää. Poliitikot ovat usein kyllä ihan yleispätevää sakkia, mutta se, että he keräävät itselleen kaikki yhteiskunnan parhaat virat ja muut positiot ei ole aivan terve ilmiö.
Mietinpä itsekin oliko Ailus koskaan tehnyt mitään virkavirhettä tai vastaavaa vai oliko hänen ainoa syntinsä ahneus, johon varmasti kaikki joskus syyllistyvät (lisää jälkiruokaa seisovasta pöydästä) ?
Lynkkausmentaliteetti ja laput median silmillä aiheuttivat sinänsä turhan irtisanomisen vaikkakin kokonaisuudessaan palkkiojärjestelmiä pitäisi ehkä muokata kohtuullisemmaksi.
En tiedä muista, mutta minä ainakin koen että parlamentarismi toimisi paremmin jos joko eduskunta tai hallitus olisi muulla tavoin valittu. Minusta on kummallista että puoleet neuvottelevat hallituksen kokoonpanosta ja jakavat ministeripaikat niin, että kaikki luottamusäänestykset ovat käytännössä muotoseikkoja niin kauan kun puolueet ovat sitoutuneet pitämään hallituksen kasassa.
En väitä että USA:ssa on hyvä systeemi, mutta siellä hallituksen nimittää presidentti ja senaatti hyväksyy. Ministerit toki yleensä ovat puoluekannaltaan presidentin kanssa samoja, mutta eivät aina, ja muutamaa avainpaikkaa lukuunottamatta harvemmin varsinaisia poliitikkoja.
Noniin, sitten siitä KEVA:sta. Tämä mitä Osmo toi esille on tärkeä pointti ja kannattaisi muutenkin kaivella sitä kolmikantamiehitystä eläkeyhtiöiden hallituksissa ja johdoissa. Aika sisäsiittoiselta touhulta se vaikuttaa, ja melko puhdasta rent-seekingiä se näyttäisi olevan. Se, että joku Ilmarinen tms on ”yksityinen” firma, on pelkkää sumutusta, yksityinen omistus ei muuta sitä tosiasiaa että sinne menee lakisääteisesti iso siivu kansantuotteesta. Kuten yllä todettiin, iso raha tarkoittaa isoa kuppausta.
Tähänhän on ihan asiallinen ratkaisu. Ensinnäkin, empiirinen todistusaineisto sen puolesta että sijoitusrahastojen tuotto olisi jotenkin salkunhoitajien taidoista kiinni, on vähintäänkin huteraa. Tottakai rahat on helppo hassata, mutta tuottojen hakeminen on aina riskipeliä. Väite että Ailus olisi jotenkin erityisen pätevä ja hänen johtajapakettinsa ansaittu sillä perusteella että KEVA ei ole mokannut sijoituksia, on aika kummallinen. KEVAn salkku tuotti 4.8 prosenttia tammi-syyskuussa. OMX Helsinki 25 tuotti tuona aikana 12 prosenttia ja korkoihin sijoittaminen on tuottanut noin 3 prosenttia tämän vuoden aikana.
Miksi näitä hallinnointeja ylipäätään tarvitaan? Ei se ole kuin kuppausta. Jos halutaan pakkosäästämistä eläkkeisiin, niin sovitaan että jokaisen kansalaisen pitää hankkia tili jonne rahat laitetaan ja jonka rahojen sijoitusjakauman jokainen itse päättää, defaulttina jotain senkaltaista että n% indekseihin (jotka saa itse valita) ja 100-n% korkoihin (kuin myös). Tai miksei niin että sijoitusten jakauman saa jokainen ihan itse valita ihan vapaasti.
Koska jos oikeasti nyt mietitään, niin mitä noilla eläkerahastoilla tehdään?? Ei mitään muuta kuin niiden tuotoilla maksetaan johtoporsaille isot liksat. Ja porukka sinne valitaan AY-liikkeen pomoista ja B-sarjan poliitikoista.
Kukapa palkansaaja ei haluaisi saada mahdollisimman korkeaa palkkaa ja luontaisetuja? Kyllä kertoo kansakunnan pikkusieluisuudesta paljon, että halutaan vain yksi syntipukki (joka ei edes ole päättänyt ko. asioista) ilman halua ja osaamista korjata koko ongelmaa. Itse jossain määrin säälin Ailusta, että hän sai kohtuuttoman paljon loan heittoa osakseen, vaikka hänen osuutensa koko sotkuun on hyvin mitätön.
Ei politiikasta päästä koskaan eroon päättäjien joukossa.
Jokaisella päättäjällä on oma poliittinen mielipiteensä ja arvonsa ja ne heijastuvat päätöksentekoon.
Ja päätöksiin vaikuttavat myös sidokset, joihin johtaja kuuluu esim jos olet taustaltasi kokoomuslainen niin seurustelet pääasiassa kokoomuslaisten sidosryhmien kanssa ja ne vaikuttavt päätöksentekoon
Näin hallinto yksipuolistuu kun toisenlaisia näkemyksiä ei ole
Samoin polittikkaan tunkevat vain toisen luokan päättäjät, koska politiikka on umpiperä urakehityksen kannalta.
Nytkin polittiikka on polarisoitumassa niin, että poliitikot ovat joko ammattipoliitikkoja, virkamiehiä tai yrittäjiä.
Yksityisen sektorin työntekijät eivät ole enää mukana politiikassa eli joukko, joka edustaa kansaa ei olekaan leikkaus kansasta.
Paikkoje jakoa voidaan manipuloida laajasti pistämällä pätevyysvaatimukset sellsiseksi, että vain tietty henkilö kelpaa.
Hyvä esimerkki tällaisesta oli persujen EU-avustajan valinta, haku oli suunnattu yhdelle henkilölle
Ja
Ei, korruptio tai julkisten varojen kavaltaminen(*) EI ole sama asia kuin osallistuminen järjestettyihin rehellisiin arpajaisiin jossa jaetut rahat on kerätty arpoja myymällä (se epärehellisyys nissäkin organisaatiossa on ollut siellä poliittisen johdon puolella). Se ei myöskään ole verrattavissa siihen, että hakee lisää jälkiruokaa seisovasta pöydästä, kuten toinen kirjoittaja esitti.
Armon tai anteeksiannon ei yleensä katsota sisältävän lupaa säilyttää oikeudettomasti saatuja etuja osoittamatta katumusta. Siltä osin kun hänen toimintansa ei anna aihetta oikeusprosesseihin tai vahingonkorvauksiin (ne kavereiden matkaliput lienevät siitä juridisesti kyseenalaisimmasta päästä), hän saa NYT, lakattuaan olemasta KEVAn toimari olla puolestani rauhassa (ja odottaa niitä korkeampia yksityisen sektorin palkkatarjouksia, joihin häntä alipalkattuna pätevänä johtajana pitäneet ilmeisestikin uskovat)
—
(*) Tiedän että käytän termejä löysemmin kuin Suomen lakikirja ne voi määrittää. Emme me arvioi korruptiota Afrikassakaan sillä perusteella toimiko maan presidentti kenties maansa lakien mukaisesti siirtäessään valtion kassasta rahoja vävypoikansa pankkitilille.
Sallamaari Muhonen, vihreiden edustaja KEVA:n hallituksessa, sanoi seuraavasti:”Se, että on jonkun tieteen tohtori, ei tarkoita, että on asiantuntemusta minkään valtakunnan johtajaksi”. Näin hän perusteli Ailuksen valintaa ohi pätevämpien hakijoiden.
Mikä lienee ko. henkilön oma koulutus tai asiantuntemus vaativaan tehtävään eläkeyhtiön hallituksessa? Tai ylipäätään hallituksessa istuvien henkilöiden?
Jussi P. osui naulan kantaan, peesaan häntä. Paljon melua tyhjästä, jota kansalle syötetään totuutena ja kateuden laukaisijana. En näe Ailuksen toiminnassa mitään niin väärää, että tällainen jahtaus olisi ollut tarpeen. Ailukselle tämä kaikki nykysuomalainen roina on kustannettu ja joku sen kaiken on hyväksynyt. Hallituksen olisi pitänyt rajoittaa oikeuksia jo silloin, kun tilanne oli akuutti? Nyt ollaan jälkiviisaita, varsinkin Laura Räty.
Itseäni hämmästyttää kovasti paljon Laura Rädyn yliaktiivinen toiminta Ailuksen lynkkaamisessa. Aluksi asiasta piti tehdä selvitys talon sisällä toimivan henkilön toimesta (uskomaton farssi tämäkin) ja hallituksen piti ottaa kantaa asiaan 18.12. Yllättäen Räty astuu julkisuuteen todeten, ettei hänen ja Ailuksen välillä ole enää luottamusta. Mikä kiire? Jotenkin koko keissi haisee kanatappelulta. Laura Rädyn kannattaisi vihdoin tehdä johtopäätökset ja erota hallituksen puheenjohtajan pallilta. Hän on Hesarin myötävaikutuksella liannut Kevan maineen, eikä se puhdistu ennen kuin hänen armeijansa marssii kokonaisuudessaan ulos ja tilalle astuu puhdas eettinen ajattelutapa.
Kiitos Soinivaara,
Kirjoituksesi, kuten aikaisemmatkin kommentit luovat uskoa tulevaisuuteen.
Meillä on vielä poliittistä sivistystä ja ihmisiä, jotka ihan aidosti ja oikeasti haluavat kaikille parempaa arkea.
Tämä narsistinen, ahne ja omahyväinen maailma ei ole tuonut kenellekkään hyvää. Hulluthan avoautolla täällä suomessa ajaa ja vielä maksaa siitä tai laskuttaa eläkeläisiä 🙂
Varmasti sana Keva ja sen hallitus, on saanut leiman ahneet, omahyväiset, ryyppäävät, tyhjänpäiset johtajat.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole, eläkettä kun maksetaan kuukausiperustaisesti ihan riippumatta siitä kuoleeko eläkeläinen 65 vai 95 vuotiaana. Yksityiset säästötilit loppuisivat aika monella kesken.
Jos eläkejärjestelmässä halutaan olevan minkäänlaista rahastointia (mikä sukupolvierojen tasaamiseksi on jotakuinkin välttämätöntä), kerääntyy rahaa ja valtaa väkisinkin johonkin. Ei tätä perusasetelmaa voi millään lainsäädännöllisillä keinoin muuttaa, korkeintaan eläkerahoilla puljaajat siirtyvät kotimaisen lehdistön ryöpytettävistä jonnekin caymansaarille kasvottomien rahastoyhtiöiden taakse piiloon ja sijoitusomistamiseen liittyvä vallankäyttö karkaisi kokonaan kotimaisista käsistä.
Eläkejärjestelmä sinänsä on ihan hyvä, ja jos media kiinnittäisi huomiota yksittäisten johtajien palkkioiden sijaan taustalla pyörivään hallituspaikkakaruselliin (jossa eläkeyhtiöt suurina omistajina istuvat hallituksissa nimittämässä johtajia ja johtajat eläkeyhtiöiden ”asiakasomistajina” istuvat samojen eläkeyhtiöiden hallituksissa) saatettaisiin palkkiotkin ehkä saada laskettua inhimillisemmälle tasolle.
Ailuksen tapaus on järjetön. Työntekijä erotetaan, koska hän ottaa vastaan palkan, jonka työntantaja hänelle työsopimuksen mukaan maksaa. Olisiko Ailuksen pitänyt palauttaa palkkansa?
Autosta on revitty skandaali, kun se – hui kauhistus – oli avoauto ja vieläpä BMW. Hinnaltaanhan auto todennäköisesti oli samaa tasoa, kuin hyväpalkkaisen demariduunarin perheuto.
Suomen sosiaali- ja terveysmenoista vuonna 2011 meni vakuutuslaitosten hallinnolle 1124 miljoonaa euroa. Samaan aikaan vakuutuslaitosten toimintaa ainakin teoriassa valvovan ministeriön (STM) hallintomenot olivat 87 miljoonaa euroa. Tähdennän että nuo luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, koska ns. hallintomenoja voi laskea hyvin eri tavoin, mutta ensinmainittu kuulostaa silti isolta Suomen kokoisessa maassa. Jokainen työssäkäyvä suomalainen maksoi siis vakuutuslaitosten hallintokuluja keskim. 38 euroa kuussa (vertaan tuohon lukuun koska työnantajat ja työssäkäyvät maksavat pääosin nuo menot eläkemaksuissaan, toki yhtiöt/kassat hallinnoivat samalla myös ei-työssäkäyvien eläkepottia).
Ja nuo summat voivat ollakin ihan ok, asiaa vaan olisi helpompi arvioida jos eläkejärjestelmä olisi ihan rehellisesti verorahotteinen julkinen palvelu eikä nykytyyliin julkinen palvelu riisuttuna läpinäkyvyydestä sekä demokraattisesta vaikutusmahdollisuudesta järjestelmän kehittämiseen.
Tässä keskustelussa tuntuu unohtuvan se, että eläkejärjestelmän tehtävänä on maksaa työeläkkeitä, jotka ovat tärkein osa suomalaista sosiaaliturvaa.
Rahastoja tarvitaan, koska työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva eikä puhdas jakojärjestelmä. Rahastoinnin idea on taas ikärakenteen muutoksesta johtuvan eläkemenojen nousun tasaaminen niin, ettei maksuja tarvitse korottaa yhtä paljon kuin menot nousevat. Samalla eläkkeitä suojataan myös sijoitusriskiltä.
Järjestelmän toimintakulut ovat kokonaisuudessaan edulliset siksi, että Suomessa ei tarvita päällekkäisiä eläkejärjestelmiä. Monissa maissa on valtion peruseläkkeen lisäksi erilaisia työnantajakohtaisia ja henkilökohtaisia lisäeläkejärjestelyjä, mikä lisää paitsi monimutkaisuutta myös toimijoitten määrää ja toimintakuluja.
Suomalaiset eläkeyhtiöt ovat aika transparentteja; tiedot ylimmän johdon palkoista ja hallinnon palkkioista ovat julkisia ja ne löytyvät yhtiöiden nettisivuilta.
Ailuksen ajojahdin syy kai oli se että tuollaiset edut jotka hänellä oli eivät kuulu virkamiehelle, jos KEVA katsotaan virastoksi eikä yksityisen sektorin työnantajaksi. Ne meistä jotka olemme olleet joskus töissä julkisella sektorilla tiedämme tarkkaan että autoetua ei ole ja myös johtajan palkan pitäisi noudattaa jotain virallista taulukkoa ja laskuvarjosopimuksia ei sallita. Sensijaan virka-asunto, mutta asianmukaisnen sellainen, voi kuulua hyvinkin virkasuhteeseen kuten myös johtajilla mahdollisuus kulkea työmatkansa kuljettajallisella autolla, mutta vain työmatkoja, ei vapaa-ajan.
Tuollaiset työnantajat kuten KEVA kuulunevat johonkin harmaaseen sektoriin jollaisia ovat valtion monopoliyhtiöt Alko, Itella, VR ja Veikkaus. Jos joku niistä luistaa aiemmin hyväksytyistä periaatteista ja se tulee yleiseen tietoisuuteen niin voi olla varma että niistä kirjoitetaan.
Kuinka monelta julkisen sektorin johtoportaan henkilöltä löytyvät vastaavanlaiset luurangot kaapista, bemarit autotallista, tositteet virkamatkoina maksetuista lomista. Asiajournalismi olisi lähtenyt selvittämään ilmiön laajuutta ja luonnetta.
Perusongelma on läpinäkymättömyydessä, joka mahdollistaa suhmuroinnin. Nämä rakenteet voidaan halutessa poliittisin päätöksin muuttaa läpinäkyviksi, verhot lasiseiniksi. Miksi ei ole muutettu?
Miten ihmeessä eläkeyhtiöiden hallituspalkkiot muuttuvat paheksuttaviksi, jos niitä saavat ay-liikkeen edustajat? Kaikissa yksityisten alojen työeläkeyhtiöissä valtaosa hallituksen jäsenistä on yritysjohdon edustajia. Onko vähemmän paheksuttavaa, että heidän saamansa saman suuruinen palkkio on suhteessa heidän muihin ansioihinsa vähemmän kuin ay-liikkeen edustajilla?
”Miten hyvä olisi malli, jossa virkamiehiksi valittaisiin virkamiehiä eikä poliitikkoja? Nykyäänhän poliittisen kaupunginjohtajien, apulaiskaupunginjohtajien ja pormestarien tapauksessa virat tapaavat usein mennä poliitikoille.”
Poliitikothan ovat pääosin taustaltaan virkamiehiä.
Laskien kerran Kokkomuksen jakautuman ja 2/# kansanedustajista oli virkamiehiä, loput yrittäjiä
Sama on kuntasektorilla, monessa kunnassa viranhaltijoilla on enemmistö valtuustossa
Keva omistaa 3000 asuntoa ympäri Suomen. Pitäiskö kaikkien keittiöt tarkistaa ettei ole liian hienoa?
Jos itse omistaisin ison luukun Hesan keskustassa saattaisin hyvinkin investoida 100 tonnia sen kunnostamiseen, ja laittaa sitten vaikka vuokralle.
Palkkatasosta yleisesti: palkkaerothan Suomessa ovat länsimaiden pienimpien joukossa. Suomalainen akateeminen on palkkakuopassa keskieurooppalaiseen kollegaansa nähden ja niin on myös suomalainen yritysjohtaja.
En tiedä sinun ja herra Järvisen suhteista, mutta
Soininvaaran kirjoituksen pointti oli käsitteekseni juuri siinä, että keskustelun ei pitäisi mennä henkilökohtaisuuksiin vaan keskittyä järjestelmän epäkohtiin.
Solidium kuuluu tähän jo muidenkin kommentoijien mainitsemaan ”varjojulkiseen sektoriin”, jossa palkkakustannukset lähtevät aivan käsistä, ja kulut otetaan veronmaksajan kukkarosta. Viime vuonna 11 henkilöä töissä ja henkilöstökulut 2,4 milj. euroa.
Sen takia nostan tästä meteliä, että vastaavanlainen kähmintä Kreikassa ja Italiassa on syöynyt kansalaisten luottamuksen julkishallintoon ja sen instituutioihin, ja jonka vuoksia maat ovat kriisissä.
teekkarille siis:
”eläkeyhtiöt suurina omistajina istuvat hallituksissa nimittämässä johtajia ja johtajat eläkeyhtiöiden “asiakasomistajina” istuvat samojen eläkeyhtiöiden hallituksissa.”
Sidosryhmien otsikot sekaisin!
Eläkevakuutusyhtiön asiakas on eläkkeensaaja. Ei vuorineuvokset eikä ay-johtajat eivätkä poliitikotkaan. Eläkkeensaajien palkoista eläkkeet kertyvät vaikka halukkaita hämmentäjiä on suuret joukot.
Millä eläkevakuutusyhtiöllä on eläkkeensaaja hallituksessaan?
Eero:
”Suomen sosiaali- ja terveysmenoista vuonna 2011 meni vakuutuslaitosten hallinnolle 1124 miljoonaa euroa. Samaan aikaan vakuutuslaitosten toimintaa ainakin teoriassa valvovan ministeriön (STM) hallintomenot olivat 87 miljoonaa euroa.”
Mitä noilla rahoilla saadaan? Eläkeyhtiöiden riskit poistettua? Eläke tilille? Rätyjen ja Ailusten ”kanatappelut” lehtien palstoille?
OS
”Missä on paljon rahaa, on paljon rahan epäasiallista käyttöä.”
Voitko kertoa lisää? Kuka, missä, milloin ja miten? Miksi tiedetään – ahneuspa tietenkin.
Muuten olen samaa mieltä että eläkehallinto tarvitsee remontin. Yhtiöt yhteen ja yhden hallinnon alle. Hallintoon vain rahoitusammattilaiset. Esim kts JaSan kommentti – kulut, riskit ja tuotto keskusteltavaksi rötöstelyllä herkuttelun asemesta.
… ja tässä kohdassa meni väärin.
Toimitusjohtaja ei ole työntekijä. Toimitusjohtaja on yrityksen toimielin, ja toimitusjohtajan erottaa yrityksen hallitus. Perusteluita ei tarvita. Hallituksen puheenjohtajan epäluottamus toimitusjohtajaan riittää toimitusjohtajan vaihtoon isoissakin yrityksissä.
(… ja tässäkin kohdassa meni väärin, tiedän. Kevan toimitusjohtaja onkin virkamies, jota ei pysty erottamaan oikein millään. Ehkä kafkamaisin yhdistelmä, jonka voi saada aikaan.)
Hallitus olisi normaalissa yrityksessä vastuussa toimitusjohtajan palkoista, eduista ja toimista. Normaalisti tämän vastuun kaverina on valta vapaasti antaa toimarille kenkää ja ottaa toisen tilalle.
Tässä tapauksessa hallituksella ei ollut irtisanomisvaltaa. Vaikea sitten on enää vastuutakaan ihan täydessä mitassa laittaa hallituksen harteille. Toimitusjohtajan valinta ja erottaminen ovat hallituksen tärkeimmät tehtävät yrityksessä.
Nämä valtion virastoyritykset ovat viheliäisiä. Pitäisi päättää, onko kyse virastosta vai yrityksestä ja toimia sen mukaan.
Tästä olen samaa mieltä.
Miksi siis mainita taas vain yksi nimi jos järjestelmää halutaan korjata. Ailukseen meni pari viikkoa, aika loppuu kesken jos epäkohdat käydään yksi ihminen kerrallaan.
Taitaa vaan olla niin että media ja lukijat/äänestäjät eivät valitettavasti herää ellei asioita henkilöidä. Ovat muuten liian abstrakteja ja vaikeita.
Aivan. Jos Ailus olisi halunnut, häntä ei olisi pystynyt erottamaan julkisuudessa olleilla perusteilla. Se olisi edellyttänyt virkamieslain mukaisia perusteita.
Ei-virkamiestoimitusjohtajan voi erottaa millä perusteella tahansa ja irtisanomisaika on aika, joka kestää vahtimestarilta ohjata toimitusjohtaja ovesta ulos. Em. syystä ei-virkamies TJ:n erorahojen kauhistelu on aivan turhaa. Tavallista, yksittäistä työntekijää ei Suomessa pysty erottamaan ilman erittäin painavia perusteita. Ei-virkamiestoimitusjohtajan voi mistä syystä tahansa, joten irtisanomiskorvaus johtuu osittain tästä.
Kerropa edes yksi sellainen kunta!
Jotkut ovat arvostelleet, kun iltalehti revittelee juttua ravintolalaskuista. Minusta se on tapa, jolla asia tuodaan tavallisen suomalaisen mittakaavalle.
Ailuksen palkkojen ja etuuksien vertailulla muiden yhtiöiden vastaaviin on haluttu vesittää koko asia.
Nokia jo kompastui ja kaatui palkkoihin ja bonuksiin. Yhdysvaltalainen tapa ei sovi suomalaiseen etiikkaan.
Yhdysvalloissakin suurten palkkojen tausta on kalvinimissa. Ison palkan piilomerkitys ja viesti on, että johtaja on taivasten valtakunnan lähettiläs ja siunaus yrityksessä – vähän niinkuin tähti joulukuusessa.
KuEL:n mukaan eläkelaitoksen viranhaltijoihin sovelletaan kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia ja kuntalain 25§:n mukaan kunnanjohtaja on mahdollista erottaa luottamuspulan vuoksi – ko. pykälä koskee myös kuntayhtymän johtajaa.
Olisipa ollut kiintoisaa nähdä, olisiko ko. säännös ollut sovellettavissa.
Ja mitkä 2 puoluetta hyväksyisit kaksipuoluejärjestelmäämme?
Ja milloinkahan on USAssa hallitus kaatunut epäluottamukseen?
Eikös tätä Ruotsissa kokeiltu siten, että palkansaaja saattoi turvautua joko (julkisen?) eläkeyhtiön palveluihin tai ottaa sijoitukset omiin käsiin? Tulokset omin käsin onneen- sijoituksista olivat kovin vaihtelevat. Osa hyväpalkkaisistakin ihmisistä joutui eläkkeelle jäätyään nopeasti sosiaalituen varaan. Tällaista kai myös USA:ssa sattuu.
Eiköhän tässäkin asiassa suuruuden ekonomia, m.l. satunnaisvaihtelun pieneneminen, ole eläkkeen odottajan etu.
Työsuhdeasunnoista pulpahti vaan mieleeni, että sisältyyköhän tuohon vielä sellainen kytkös, millä esimerkiksi voisi lunastaa työsuhdeasuntonsa itselleen jollain määrätyllä hinnalla esim. kun työsuhde loppuu tai koittaa eläkeikä. Vaikkapa jättämällä ottamatta palkankorutuksen ja tuolla sitten maksaisi työsuhdeasuntoansa omakseen.
Se tässä ”keississä” on hyvä, että johdon palkkioiden kohtuullisuus tulee keskusteluun vahvasti mukaan.
Tarkoitan, siis julkisen puolen johdon palkkoja ja etuuksia.
Yksityisellä puolella maksettakoon, niin paljon kuin omistajat hyväksyvät, mutta kun on kyse julkisen sektorin johtaja palkoista, niin siellä olisi hyvä laatia ohjeet/ määräykset max. bruttopalkoista etuuksineen.esim julkisuudessa ollut 15X alin kyseisen työpaikan palkka.
Tulijoita/ hakijoita on varmasti vaikka julkisuudessa väitetään, että osaava johtajisto katoaa ”jonnekin”.
Tämä nyt on debaatin kohteena, mutta asia unohtuu pian. Niin on käynyt kaikissa ”skandaaleissa”. Aina. Ja sitten tulee uusi skandaali, josta kohistaan muutama viikko.
Silloin pormestari pitäisi valita myös suoralla kansanvaalilla ja hänellä pitäisi olla riittävästi valtuuksia kuten vaikkapa New Yorkissa. Nyt ”wannabe metropoli” Helsingin kaupunginjohtajan palkka ovat tiettävästi jopa korkeampia kuin New Yorkin. Tampereella ja Pirkkalassa on pormestarijärjestelmä, mutta pormestarit valitaan johtavien poliitikkojen toimesta erinäisten sopimusten ja poliittisten kähmintöjen jälkeen. Myös täällä vihreät ovat poliittisessa vallankahvassa ja apulaispormestareina. Itse pormestarin palkka on Tampereellakin pääministerin palkkaa suurempi. Jotenkin tuntuu siltä, että vihreätkään eivät vastusta poliittisia virkanimityksiä silloin kun on mukavia ja hyväpalkkaisia virkoja tarjolla.
Yksityisellä sektorilla rengit päättävät renkien palkoista, eivät omistajat
Vain hyvin pienelle työntekijäjoukolle omistaja on palkoista päättävä henkilö
Eli rengit ovat niitä, jotka jakavat omistajan rahat
Btw Hautala keississähän kauhisteltiin sitä, että omistajan edustaja uhkasi vastaan hangoittelevaa tj:tä potkuilla. On tämä välillä vähän nurinkurista 😉
Mutta paheksunnan oikeellisuus riippuu ihan erorahan määrästä. Kyllä erorahan pitäisi olla jossain järkevässä suhteessa palkaan, eikä homman pitäisi toimia niin, että mokaa tai onnistuu, rahan tuloa ei voi estää. Itse, asiaa sen enempää tuntematta, pitäisin hyvänä erorahan kokona 6-12kk palkkaa ilman bonareita.
Toki esimerkiksi yksityiset saavat maksaa johtajilleen ihan mitä haluavat, mutta minusta on vain tyhmää maksaa peruspalkkaan nähden kovinkaan suuria summia selvästä epäonnistumisesta.
”toimitusjohtaja itsekin” (ja mitä ilmeisimmin palkkakuopassa)
Ailuksen taustahan on enemmän ay-toiminnassa kuin politiikassa. Hän on entinen toimihenkilöliitto Jyty:n puheenjohtaja ja lakimies.
Ikävä maku tästä jotenkin jäi siinä mielessä, että hyökättiin vain yhtä eläkejohtajaa vastaan. Ilmeisesti joku kateellinen alainen syötti näitä tietoja julkisuuteen.
Suomen eläkejärjestelmähän on omituisuus kansainvälisesti. Eläkevakuutusyhtiöitähän hallitsee kaksikanta eli työmarkkinajärjestöt. Esimerkiksi Ilmarista pidetään demarien vakuutusyhtiönä, eikä tätä leimaa yhtään vähennä se, että siellä johdossa on ollut demari/SAK taustaisia henkilöitä. SAK:n Lauri Lylykin näytti saaneen viime vuonna kokouspalkkioita 35000 euroa (eli 3500/kokous). Palkansaaja ei voi valita vapaasti eläkeyhtiötä, vaan sen tekee työnataja. Varman Vuoria todisteli aamulla, etteivät he käytä veronmaksajien rahaa. Tämä on kuitenkin puolitotuus, ainakin työntekijöiden osalta. Kyllä työeläkemaksut pakosti menevät näille keskinäisille vakuutusyhtiöille.
Kiander edellä todisteli Suomen eläkejärjestelmän hyvyyttä. Itse kannattaisin kuitenkin sellaista muistaakseni Tanskan mukaista mallia, jossa olisi melko hyvä kansaneläkkeen tapainen peruseläke ja sitten sen päälle jokainen saisi kerätä eläkevarojaan haluamallaan tavalla. Suomessahan peruseläke/kansaneläke on tosi alhainen ja monet joutuvat elämään sillä.
Lukekaa Olli Pusan pamfletit
http://www.pusa.fi/Renkien%20kaappaus.pdf
http://www.pusa.fi/Renkien%20valta.pdf
Ihan mielenkiintoista asiantuntijatietoa eläkejärjestelmästä. Yllätyin lukemastani
Kommentoin vielä tuota yksityiskohtaa. Minusta kunnanhallitus vastaa hallitusta, kunnanhallituksen jäsenet ministereitä, kaupunginjohtajat lähinnä korkeimpia virkamiehiä, vaaleilla valittu pormestari ehkä hieman vaaleilla valittua presidenttiä, ja poliitikkojen itse valitsema pormestariryväs lähinnä poliittisesti nimitettyjä korkeita virkamiehiä. Sitä että poliitikot valitsevat yleisesti toisiaan korkeapalkkaisiin virkoihin pidän jonkinasteisena korruptiona.
Koska olen ollut sekä ministeri, että kaupunginhallituksen jäsen, voin sanoa, ettei kaupunginhallituksen jäsenyys vastaa lainkaan ministerin tehtäviä. Kaupunginhallitus on kollektiivi, jona yksittäisillä jäsenillä ei ole mitään tehtävä tai vastuualuetta eikä mahdollisuutta ohjata valmistelua. Ministeri on koko ministeriön esimies ja on vastuussa omasta hallinnonalastaan yksin.
Tanskassa ja Hollannissa ja monessa muussa kansaneläkkeen tapaisen peruseläkkeen päälle tulee ansiosidonnainen lisäeläke, josta on sovittu työehtosopimuksessa ja josta aiheutuvat maksut ovat käytännössä pakollisia työnantajille ja palkansaajille. Näitä eläkkeitä hallinnoivat toimialakohtaiset eläkerahastot, joiden hallinnossa istuvat työnantajien ja ay-liikkeen edustajat. Tässä suhteessa systeemit eivät paljon poikkea Suomesta, mutta kirjo on tietysti suurempi.
Kummassakin tapauksessa on kuitenkin yhteistä se, että yritysrakenne toimii jotenkin omituisesti. Ei pitäisi sotkea virastoja ja yrityksiä.
Toimitusjohtajan kohdalla eroraha on korvaus siitä, että työsuhde voi päättyä silmänräpäyksessä ilman sen kummempaa syytä. Uuden työn löytäminen otsikolla ”johtaja” ei ole ihan triviaali homma, siihen menee aika tyypillisesti ihan runsaasti aikaa.
Mainitsemasi haarukka on aika tyypillinen. Irtisanomisaika pitkissä työsuhteissa on yleensä 6 kk, joten se on jonkinlainen minimi erorahalle. Eroraha voidaan johtajasopimuksessa kirjata myös työsuoritteeseen sidonnaiseksi, mutta aika harva firma haluaa pitää erotettua toimaria tekemässä yhtään mitään.
Tuo ”ei bonareita” taas riippuu kovasti bonusjärjestelmän tyylistä. Jos järjestelmä palkitsee poikkeuksellisen hyvästä suorituksesta, bonareita ei pidä huomioida erorahassa. Jos taas järjestelmä käytännössä aina tuo jotain peruspalkan päälle, asia yleensä jotenkin huomoidaan.
Ailuksen tapauksessa Ailus itse oli aika hyvässä neuvotteluasemassa erorahojen suhteen. Tämä on kuitenkin lainsäädännöllinen virhe, mutta yksilö aika luonnollisesti ottaa tuossa tilanteessa ilon irti.
… joka on erittäin helppo kiertää sillä, että matalapalkkaväki otetaan vuokratyövoimana.
Voin allekirjoittaa tämän. Minulla ei ainakaan olisi asiantuntemusta minkään sortin johtajaksi. Tuskin edes kykenisin toimimaan oikeassa työelämässä.
Totta tuokin. Toisaalta kunnissa on eri alojen yksityiskohtaisempaa ja käytännönläheisempää poliittista ohjausta varten lautakunnat. Parempi näin, alkuperäisellä mallilla, kuin että luottamusmiehet soluttautuisivat pysyviin korkeapalkkaisiin ja turvattuihin virkoihin.
Ministerit vaihtuvat kansan tahdon mukaan, tyypillisesti joka neljäs vuosi. Määräaikaisissa aplaiskaupunginjohtajissa on sentään lievä vaihtuvuus, vaikka ovatkin valitettavasti virassaan enemmän sisäpiirin kuin äänestäjien mandaatilla. Poliitikot ovat usein ihan pätevää ja kunnollista väkeä, mutta en ajattele niin, että heidän tulisi ottaa kaikki yhteiskunna vastuulliset ja hyvin palkatut tehtävät hoitoonsa (korkeat virat, valtionyhtiöiden johto, hallitukset, hallintoneuvostot).
Lautakuntien jäsenet toimivat oman toimen ohella vapaa-aikanaan, eivätkä voi mitenkään ohjata vaikkapa Helsingin kolmen miljardin euron sote-hallintoa. Pienet kunnat ovat eri asia.
”Mutta paheksunnan oikeellisuus riippuu ihan erorahan määrästä. Kyllä erorahan pitäisi olla jossain järkevässä suhteessa palkaan, eikä homman pitäisi toimia niin, että mokaa tai onnistuu, rahan tuloa ei voi estää. Itse, asiaa sen enempää tuntematta, pitäisin hyvänä erorahan kokona 6-12kk palkkaa ilman bonareita.”
Irtisanomiskorvaukset ovat yleistyneet tavistenkin joukossa.
Puolen vuoden irtisanomisajan päälle saa monessa firmassa 6-12 kk korvauksen.
Monessa paikassa putkeen lähtijää houkutellaan petokseen , lähtijä saa korvauksen ,jos allekirjoittaa paperin, että on lähtenyt omasta aloitteesta.
Työkkäriin viedään paperi, jonka mukaan työsuhde on päättynyt irtisanomisen vuoksi
Kun työmtekijä täyttää 63-vuotta niin TVR lähettää laskun firmaan lisäpäivistä, mutta firmalla onkin esittää paperi, jotta lähtö olikin oma-aloitteinen eli ei tarvitse maksaa lisäpäivistä.
Työntekijä syyllistyy petokseen tai viranomaisen harhauttamiseen, mutta se taitaa olla vanhentunut, kun laskua selvitellään.
Kai poliittinen ohjaus riittää. Ei luottamusmiesten tarvitsekaan jokaista yksityiskohtaa hoitaa. Kai kaupunkienkin lautamunnat saavat kukin oman alansa haluamaansa järjestykseen.
Pikkukunnissa lautakunnat voivat hoitaa kaikki pikkuasiatkin. Jos vapaaehtoisuutta riittää, kunta säästää näin kuluissaankin.
Jos kaupungeissa on vastaavaa intoa vapaaehtoistyöhön, kai voisi perustaa alalautakuntia. Mutta tämä ei tue sitä ajatusta, että poliitkoille / luottamushenkilöille pitäisi järjestää (korkeasti) palkattuja toimia, varsinaisten virkamiesten yläpuolelle, kunnan asioiden ja sen virkamiesten päällepäsmäämiseen. Ehkä on hyvä, että luottamusmiehet toimivat enemmän aatteensa kuin rahakkaiden etujen innoittamina. Näin he toimivat paremmin kansan äänitorvina ja vähemmän omien etujensa ajajina.
Ennen eläkelaitoksia oli yksi: Kela. Työntekijät säästivät eläketurvaansa Kela-tileilleen, kunnes 1956 eduskunta Maalaisliiton ja SKDL:n äänillä hyväksyi eläkeuudistuksen, jossa säästötilit nollattiin, ja kansaneläkkeen perusosaa korotettiin. Valtapuolueet jakoivat yksityisiksi kuvitellut eläkesäästöt omille äänestäjilleen. Syttyi väkivaltaisuuksiksi puhjennut yleislakko.
Tämä on yksityisen työeläkejärjestelmän syntytausta: ei enää koskaan. Koko järjestelmä on hajautettu ja yksityinen tasan yhdestä syystä: poliittisen riskin ehkäisemiseksi. Eläkesäästöillä ei osteta ääniä. Eläkesäästöillä ei paikata valtiontaloutta.
Koska kyse on yksityisistä vakuuttajista, eläkerahastoinnin sosialisoiminen on peruslakimuutoksen takana, mikä minun sisälukutaidollani tarkoittaa viime kädessä rahastoitujen eläkelupausten senioriteettia suhteessa mm. valtionvelkaan, julkisen sektorin palkkoihin. Ja julkisen sektorin eläkkeisiin.
Siitä kannattaa ilman muuta maksaa. Toki toinen kysymys on, kuinka paljon.
Tänään Sampsa Kataja ehdotti yksityisten eläkevarojen sosialisoimista viitaten (eri vakavaraisuussääntelyn alla toimivan ja riskillisemmin sijoittavan) Kevan ”parempiin sijoitustuottoihin”, ”suurempaan tehokkuuteen” ja ”oikeusvarmuuteen”. P*skapuhetta. Todellinen syy lienee kunnallisen eläkejärjestelmän hupeneva maksupohja ja kroonisesti nousevat tasausmaksut. Kenties joku on herännyt siihen, ettei kuntasektoria saa saneerattua vaarantamatta eläkkeiden rahoitusta? En tiedä. Onko näin Osmo?
Yllä on minun, yksityisen sektorin työntekijän, järjestelmän maksumiehen vaatimaton näkemykseni siitä, mihin hajautettua TyEL-järjestelmää tarvitaan. Minulle systeemin suurin epäkohta on aktuaarinen epäoikeudenmukaisuus sukupolvien välillä. 70-80 luvuilla maksettiin aivan liian matalia maksuja suhteessa nykyisiin eläkkeisiin. Minun eläketurvani on ihan liian kallista suhteessa vanhempieni eläketurvaan. Puuttukaa siihen poliitikot. Risto Murron palkka tai yleisemmin järjestelmän hoitokustannusrasitus eivät ole todellisia ongelmia.
Mielenkiinnolla odotan Osmon kirjoitusta hajautetun järjestelmän tarpeellisuudesta.
Ei tule minulta kirjoitus hajautetun eläkejärjestelmän tarpeellisuudesta. Mitä hajautettua siinä on, kun eläkkeen suuruus ja maksut on määrätty lailla? Tähyän ”kilpailuun” tärvääntyy satoja miljoonia euroja vuodessa. Koko nykyinen rakennelta tehtiin, kun Suomi poti pulaa pääomasta. Eläkejärjestelmä lainasi rahastoimansa rahat takaisin yrityksiin. Takaisinlainaus on loppunut ajat sitten. Vaikka rakennelman alkuperäinen tarkoitus on kadonnut, organisaatiot jatkavat elämäänsä.
Eläkejärjestelmä luotiin aikana, jolloin töihin mentiin 15-vuotiaana, eläkkeelle 65-vuotiaana ja hautaan 73-vuotiaana.
Nyt töihin mennään 28-vuotiaana, eläkkeelle jäädään 60-vuotiaana ja hautaan mennään 88-vuotiaana.
Eiköhän tuo järjestelmä ja siihen liittyvät organisaatiot tule tiensä päähän ihan itsestään, kun ei kohta ole pääomaa mitä sijoittaa.
Ja joo, iät ovat varmaan väärät, mutta perusperiaate nyt kuitenkin on se, että työura on liian lyhyt ja sen jälkeen eletään liian kauan, jotta eläkejärjestelmä voisi toimia.
Mitä järjestelmälle siis pitäisi Osmon mielestä tehdä? Rahastointi on joka tapauksessa välttämätöntä, suoraan veroilla tai veroluontoisilla eläkemaksuilla eläkkeitä ei missään tapauksessa ole varaa maksaa, kun huoltosuhde heikkenee (tai ainakaan minä en jää maksamaan jos tähän päädytään).
Eli johonkin kertyy väistämättä hillitön määrä rahaa (tällä hetkellä n.150 miljardia), joka edustaa hillitöntä määrää valtaa. Ja kyllä ainakin itse olisin todella varovainen tämän vallan antamisesta kokonaisuudessaan ihan vain suoraan poliitikoille.
”Ei tule minulta kirjoitus hajautetun eläkejärjestelmän tarpeellisuudesta. Mitä hajautettua siinä on, kun eläkkeen suuruus ja maksut on määrätty lailla?”
Mutta se ei ole lopullinen maksu
Maksuja voidaan myös palauttaa eli jos rahastojen tuotto on suuri niin osa maksuista voidaan palauttaa .
Näistä on mainintoja julkisuudessa, mutta tarkemmin tuota palautusta ei ole avattu, ei ole ainakan sattunut silmään
Ylimääräisten maksujen palautuksessa on se vika, ettei niitä käytännössä palauteta maksajille, vaan annetaan alennusta uusiin maksuihin. Maksaja ja hyötyjä eivät välttämättä ole sama taho.
Luuletko, ettei muualla makseta eläkkeitä ? Suomen osittai rahastoiva järjestelmä on kohtalisen harvinainen, useimmiten eläkkeet maksetaan veroista eli kädestä suuhun
Tai sitten joudut elättämään vanhempasi iäkkäänä.
Eläke on vain vanhempien vanhuusajanhoidon ulkoistamista.Ilmeisesti voit jättää vanhempasi heitteille noin vain ?
Takaisinlainaus ei ole loppunut, sitä kutsutaan nykyisin sijoitustoiminnaksi.
Jos eläkejärjestelmän näkee olevan Keva, Ilmarinen ja Varma, niin keskitettyhän se on jo nykyisin.
Nykymallin ongelma ovat Ilmarinen ja Varma, jotka ovat liian isoja epäonnistumaan. Sama ongelma kuin suurpankeilla, jokin voi menää pieleen.
Lisäksi kahden suuren keskinäinen kisa vakikutusvallasta johtaa hieman kyseenalaisiin rahoituksiin, joissa ajteaan jotain muuta kuin eläkevarojen etua.
Työmarkkinajärjestöille suon paikan eläkelaitosten hallituksissa, koska se on aina tapa jolla ymmärrys ja tieto eläkkeistä leviää edes hieman. Omistajuus autata tekemään oikeita ratkaisuja. No, sitten ovat nämä satummaedustajat. Ehkä asinatntijuuden ja hallitusten jäsenten koulutusten kehittäminen ovat paras tapa edetä.
Riskinhallintaa monimuotoisuus on hyvä asia. Ilmarinen ja varma pitäisi pikkoa kumpikin ainakin kahtia.
Yhteensä erilaisissa eläkerahastoissa arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 30 biljoonaa dollaria. Eli kyllä sitä eläkerahaa tosissaan säästetään ihan kaikkialla, vaikka tietenkin rahaston tarkoitus niin meillä kuin muuallakin on enimmäkseen tasata sukupolvieroja kun valtaosa rahasta kulkee kädestä suuhun.
Eivät eläekyhtiöt sijoita rahojaan yhtiön toimintaan vaan ostavat ja myyvät arvopapereita, ne rahat liikkuvat pääosin omistajien välillä, eivät ne siirry tuotannollisten yritysten käyttöön.
Muistui mieleen Paasilinnan kuuluisa ajankohtaisohejelma 60-luvulta, hän arvosteli juuri eläkevakuutusyhtiöiden toimintaa.
Paasilinnan arvostelun kohteena olivat erityisesti eläkerahastot, sillä takaisinlainaus/sijoittaminen oli tappiollista ja käytännössä rahastot eivät kasvaneet vaan rahat tuhlattiin taivaan tuuliin.
Ja lainauksen alhainen korko täydensi tuhoa , kun inflaatio söi pääomaa.
Paasilinna tuomittiin risupartaradikaaliksi vaikka olikin lyhytukkainen suittu nuorimies mustine pukuineen ja kravatteineen.
Mutta tällaisella propagandalla Paasilinnan ohjelman kritiikki saatiin taitettua ja kesti 80-luvun lopulle ennen kuin rahastot alkoivat kasvaa ja eläkerahojen ryöstö talttua.
Ohjelma löytynee Elävästä arkistosta
Myös S-M Muhonen on ”muodollisesti” pätevä ja tarpeellinen sukupuolensa perusteella. Vihreä naisfeministi; Jos ei tuolla nykyaikana pärjää niin ei millään… ei siinä muuta koulutusta tarvita.
Tuo tekee n 4000 taalaa per maan asukas eli riittää suomalaisen tasoisen eläkkeen maksuun noin kahdeksi kuukaudeksi.
Eläkesäästämisen ongelma on, että esi Suomen kaikkien eläkkeiden rahastoiminen edellyttää n 500-600 miljardin rahastoja eli koko kansallisomaisuus olisi näiden rahastojen hallinnassa.
Vuokraisit alushoususikin näiltä firmoilta
Toinen ongelma on sijoitustuottojen keskittyminen niille, joilla on tarvittavat apuvälineet ja tieto.
Niinpä tuloista repii suurimman osan hyvin pieni joukko ja 90-99 % on rahoittajia, joiden tuotto on negatiivinen tai nollaa lähellä.
Niinpä liian monet päätyvät sossun luukulle ikääntyneinä
Jaa että kaikilla afrikan nälkäänäkevilläkin on eläkesäästöjä, ja odotettavissa suomalaistasoinen eläke jos elävät kyllin vanhoiksi?
Tietenkään rahastojen tarkoitus ei ole kattaa kaikkia eläkkeitä. Se olisi idioottimaisen tyhmää (vaikka sitäkin kuulee vaadittavan). Rahastojen tarkoitus on tasoittaa huoltosuhteen vaihtelua.
Jo nyt Suomessa eläkejärjestelmän maksutase on negatiivinen, eli työntekijät maksavat vähemmän eläkevakuutusmaksuja kuin eläkeläisille maksetaan eläkkeitä. Rahastojen tuotto riittää kattamaan erotuksen ja rahastot kasvavat yhä, mutta ennen kuin ahne sukupolvi kuolee joudutaan rahastoja sulattamaankin.
Ilman eläkerahastoja Suomessa olisi siis ollut keväällä eläkejärjestelmän kriisi, jossa eläkeläisiltä olisi loppunut voi leivän päältä ellei paniikissa oltaisi säädetty poikkeuslakia verojen tai eläkemaksujen korotuksesta. Voin kuvitella miten markkinat olisivat sellaiseen vastanneet.
Suuret ikäluokat olivat viisaita, kuten itsekin todistat
Yksi pointti, miksi ei kannata aina etsiä sitä suurinta tuottoa, on se, että suurin tuotto ei ole aina Suomen tai eläkeläisten etu. Aasiaan sijoittaminen lisää työpaikkoja Aasiassa ei Suomessa. Suomeen on rantautunut pääomayrityksiä, jotka verosuunnittelevat toimintansa ja jättävät verot maksamatta tänne. Entä jos eläkeyhtiöt olisivat ottaneet tämän omaksi sijoituksekseen ja toiminnakseen?
http://yle.fi/uutiset/ulkomaiset_yritykset_rynnivat_hoiva-alalle/6301576
heh heh Eläkeyhtiön sijoitus hoiva-alalle olisi win win, jos eläkkeen maksut meinaavat jäädä toteutumatta aina voi nostaa hoivakotien katetta… Silloinhan se raha kiertäisi kivasti ja BKT lähtisi nousuun. 😀
Suomeen sijoittaminen myös lisäisi työpaikkoja ja eläkettä maksavien joukkoa. Tässäkin olisi tutkailun varaa. Onko hatusta heitetyt luvut vaikkapa Aasian 15% tuotto parempi kansantaloudellisesti pitkässä juoksussa kuin Suomeen sijoitettu 5% tuotto? Lisäksi kun kyseessä on eläkeyhtiö, niin paljonko eläkeyhtiö saisi lisää eläkkeen maksajia ja millaisia vaikutuksia tällä olisi.
Tässä olisi hyvä määritellä eläkeyhtiöiden funktio Suomelle ja eläkkeen saajille eli politiikan puolelle menee.
Asiallinen kirjoitus. Esimerkiksi HS ei ole pystynyt kirjoittamaan aiheesta yhtäkään asiallisesta, neutraalia eikä analyyttistä juttuja. Se ei tietenkään ole mikään ihme, kun toimittaja on Tuomo Pietiläinen, jonka tarkoituksena on vain itsensä korostaminen ja vahingon aiheuttaminen muille.