Vastaukseni HS-raadin kysymykseen
Tietolähteiden rikoksia voidaan katsoa läpi sormien, jos se auttaa vakavien rikosten selvittämisessä
Tärkeintä on saada kiinni vakavia rikoksia tekevät. Esimerkiksi huumeita ostaneen pitää voida paljastaa myyjä ilman pelkoa siitä, että joutuu itse kiinni käyttörikoksesta. Muunlainen käytäntö toimisi myyjän hyväksi.
Jotta tässä ei jouduttaisi väärinkäytösten tielle, päätöksen sormien läpi katsomisesta pitää aina tehdä useamman henkilön toimesta ja rekisteröidä kirjallisesti. En tunne poliisin käytäntöjä, mutta olisi hyvä, jos syyttäjä voisi hyväksyä sormien läpi katsomisen.
Et maininnut mitään noiden rikosten yhteydestä toisiinsa. Voisiko poliisi siis käydä kauppaa tai painostaa tyyliin “unohdamme käyttörikoksesi, jos autat meitä saamaan myyjän tuomiolle”?
Lievempi malli olisi lukea rikosten selvittämisen auttaminen vain lieventäväksi asianhaaraksi käyttörikoksesta tuomittaessa (tai tuomitsematta jättämisessä).
Minä olisin varovainen tuomaan sellaista mallia Suomeen, jossa joku voi osataa itsensä vapaaksi, tai poliisi voi myydä jollekulle vapauden (tai lievemmän tuomion).
Tietolähteen rikoksia voi joka tapauksessa katsoa läpi sormien silloin, kun tietolähde on informoiinut poliisia siitä, että tulee osallistumaan johonkin rikolliseen toimintaan, ja poliisi on antanut noiden rikosten tapahtua.
Jospa kaveri onkin vetänyt sinua turpaan ja poliisi/syyttäjä armahtaa hänet ja kertoo, että sinun oikeutesi hävisi kaupankäynnissä ?
Tai varas vie köyhältä polkupyörän ja saa ajella anastuksellaan rauhassa kun poliisi on myynyt oikeutesi ?
Tässähän ollaan poliisita tekemässä peluria, joka myy ja ostaa oikeuksia. Se hämärtää oikeudenkäyttöä ja poliisi siirtyy operoimaan yhä laajemmin harmaalla alueella.
Tämä lisää vain eriarvoisuutta, sillä köyhään ei kohdistu muita vakavia rikoksia kuin henkeen ja ruumiiseen kohdistuvat.Ne kohdistuvat varakkaisiin ja suuryhtiöihin .
Eli poliisi/yhteiskunta myy köyhän oikeusturvan parantaakseen varakkaiden oikeusturvaa.
Nytkin poliisi saa priorisoida ja niinpä köyhiin tai taviksiin kohdistuvia rikoksia ei tutkita ellei uhri kanna syyllistä poliisilaitokselle.
Silloinkin uhri saa syytteen omankäden oikeuden käytöstä
Enpä usko, että tällainen parantaa luottamusta poliisiin tai yhteiskuntarauhaa.
Ilmeisesti taas on tarkoitus lisätä eriarvoisuutta
Yksi uhka tällaisessa kaupankäynnissä on kiristämisen mahdollisuus.
Poliisitietää tai kuvittelee, että jollakin on pääsy salassapidettävään tietoon, jota poliisi tarvitsee tutkinnassa
Ihminen rikkoo tietämättään/tahtomattan monia lakeja ja poliisi voi suurennella juttua ja saattaa henkilön asemaan, jossa hän joutuu poliisin armoille.
Kauppaa käydään sitten siitä, josko uhri tekee uuden rikoksen rikkomalla tietosuojaa ja poliisi antaa sitten molemmat teot anteeksi.
Valtuuksien lisääminen on kaksipiippuinen juttu: Ne helpottavt poliisn työtä mutta valtuuksia käytetään myös aina väärin.
Ja kun toiminta on salaista niin sen harhapolkuihin on vaikea puuttua.Poliitikot ovat huonoja valvojia, sillä heille riittää, miltä asiat näyttävät, eivät miten ne todellisuudessa ovat.
Stanfordin vankilakoe,Milgramin tottelevaisuuskoe etc tai aivan käytännön tasolla viimeaikainen armeijan sotaharjoituksen kuulustelu osoittavat, miten helposti vallankäyttö harhautuu, kun toisaalta lisätään suorituspainetta ja toisaalta annetaan valtaa muihin kanssaihmisiin nähden
Suurin osa suomalaisista ovat rehellisiä ja lakia noudattavia ihmisiä. Suurin osa poliiseista ovat rehellisiä ja lakia noudattavia virkamiehiä.
Miksi ihmeessä poliisi kaipaa lisää valtuuksia, kun nykyistenkään noudattaminen ei kaikilta onnistu?
Huumerikollisuuteen on jo nyt hiukeat oikeudet. Esimerkkinä kohuttu törkeiden rikosten epäiltyjen rekisteri, johon voidaan kuitenkin kirjata henkilö, joka on myötävaikuttanut huumeiden käyttörikokseen. Eli esimerkiksi epäilty myötävaikuttaminen marisätkän polttoon avaa jo nyt lähes koko pakkokeinojen kirjon ilman mitään muuta kontrollia kuin vuosittaiset salaiset tilastot.
Tämä nyt on täyttä puppua, et ilmeisesti ole perillä siitä, mitä pakkokeinot ovat. Sillä, että joku on jossain rekisterissä ei ole mitään tekemistä pakkokeinojen kanssa.
Poliisi voi käyttää rikollisia hyödykseen, mutta sama toimii myös toisin päin. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että poliisin kanssa yhteistyössä oleva liiga käyttää virkavaltaa apunaan raivatessaan kilpailijoita tieltään. Siksi näiden yhteistyökuvioiden tulee olla tarkkaan valvottuja ja säänneltyjä.
Kannatamme siis rikollisjärjestöjen välistä reilua kilpailua? Takaa alan kehittymisen ja estää monopolihinnoittelun?
Rekistereillä on merkitystä. Minulle kävi varusmiespalveluksen aikana tilanne, jossa rekistereissä oli virheellinen tieto. Sain sattumalta tietää, että tieto oli virheellinen, koska kouluttajamme oli saanut tällaisen tiedon käsiinsä ja vihjasi siihen; kun olin mitä ilmeisemmin täysin tietämätön asiasta, sitä ryhdyttiin selvittämään ja kävi ilmi että jossakin kohtaa on sattunut poliisille kämmi: Minua oli kuultu todistajana pahoinpitelytapauksessa joskus vuosia aiemmin, ja jostakin kumman syystä johonkin papereihin oli kirjattu että olisin ollut paitsi epäilty, myös tuomittu. En ollut, vaan olin silminnäkijä ja osittain myös uhri, joskin minuun kohdistunut pahoinpitely oli tekona niin vähäinen ettei sitä ollut edes käsitelty oikeudessa.
Minua siis kohdeltiin tuomittuna väkivaltarikollisena.
Noniin, siis, koska tällainen virhe voi sattua silloin kun ihan laillisia reittejä hankitaan rekisteritietoa ja ihan laillisesti siirretään niitä viranomaiselta toiselle, niin mitä luulette, että onko todennäköisyys oikeasti merkittävästi pienempi silloin, kun tiedot on hankittu laittomin keinoin, ja niitä ei päästäkään enää tarkastamaan???
Just sayin’.
Se leimaa ihmisen , jos haet jotain tointa, jossa vaaditaan Supo tarkistusta niin tällainen merkintä voi leimata sinut epäluotettavaksi.
Yleensäkin teleseurannassa suurin osa seurattuja ovat sivullisia, yhtä rikollista kohti seurataan kymmeniä ellei satoja sivullisia ja heidän asioitaan.
Rikolliselle pitää kuuntelusta ilmoittaa, viattomille ei .Rikollisesta kerättyjen käyttöä valvotaan , sivullisista kerättyjen ei.
Periaatetasolla olen sitä mieltä että todistusaineisto on todistusaineistoa, riippumatta siitä miten se on hankittu, mutta sen luotettavuus näyttönä rikoksesta pitää arvioida aina erikseen. Jos ilmiantaja kertoo mitä reittiä huumeita tuodaan, ja poliisi tämän perusteella saa salakuljettajat verekseltään kiinni, niin en näe pahemmin ongelmaa siinä että ilmiantajan omaa syytettä lievennetään.
Toisaalta, näen paljonkin ongelmia siinä, että näyttöä hankitaan rikollisilta jotka ovat hankkineet sitä rikollisin keinoin, etenkin tilanteissa joissa on mahdollisuus että näyttö onkin tekaistua.
Syyttäjä käsittääkseni päättää, mitä hän tuo oikeuden päätettäväksi. Usein istunnoissa on asianosaisia, joille ei kuitenkaan lueta syytettä. Lisäksi on todistajan roolissa paikalle kutsuttuja. Kaikkia ei edes viedä asianosaisina juttuun mukaan. Olisiko asia tutkivan poliisin ja syyttäjän välinen?
Voiko huumeita ehkä ostanutta vaatia todistajaksi huumekauppiasta vastaan, koska eihän kenenkään ole pakko todistaa itseään vastaan?
Ei, vaan vastustamme järjestelmää jossa poliisin yhteistyökumppanit saavat tehtailla rikoksia rangaistuksetta.
a_i
Oletko nyt oikeasti sitä mieltä, että jos iso paha setä on myynyt pikku Pekalle huumeita ja Pekan vanhemmat saavat Pekan ymmärtämään, että setä on Paha, Pekka ei voi mennä kertomaan poliisille, että se oli toi Iso Paha Setä ilman, että Pekka saa asiasta rangaistuksen?
Taitaa ministerin ja poliisin välit olla “muodollisella” tasolla?Ministeri pörhistelee ja läksyttää ylijohtajaa näyttääkseen kaapin paikkaa. Ylijohtajan seurustelu-upseeritaidoissa on selvästi kehittämisen paikka? Ministerille nyt taisi olla sopiva hetki terävöityä aiempien uskontokohujen jälkeen, ollaanhan jo hallituskauden puolivälin jälkeisessä ajassa! Jää joku merkki historiankirjoittajille.
Realismia on, että osaavimmat poliisimiehet toimivat kuten ennekin — ja tulosta tulee! Ylijohtajan uran lopputyöksi riittänee selvitys mitä on tehty ja mitä pitäisi tehdä? Senhän ei välttämättä tarvitse sitoa seuraajaa. Huom konditionaali! Luotan, että “kentällä” asiat hoituvat kuten ennenkin. Kaikki voittavat “hallinnossa”. Kirjoituspöydän takaa asiat näyttävät erilaiselta — niinkuin mainioissa Donna Leonin dekkareissa!
Ei kai rikoksia olla antamassa anteeksi vaan kauppaa käydään rangaistuksen suuruudesta, joka ei poista uhrin oikeutta vahingonkorvaukseen?
Tuskinpa syyttäjä tekee suositusta esitutkinnan rajoittamisesta tai syyttämättäjättämispäätöstä jos uhri on vaatinut vahingonkorvausta.
Jos rikoksella on asianomistaja, siitä ei voi käydä kauppaa. Tappo, varkaus, petos tms. rikos ei voi olla myytävissä. Uhrittomissa rikoksissa tämä voitaneen sallia, jos poliisin toimintaa aidosti valvotaan.
Osmon mainitsema huumausaineen käyttörikoksen anteeksianto on tyypillinen esimerkki uhrittomasta rikoksesta, joka voitaneen katsoa sormien läpi vakavamman rikollisuuden selvittämiseksi.
Asianomistaja-aseman syntyminen ja määräytyminen ei ole välttämättä helppo kysymys. En kannata erittäin hankalien oikeudellisten kysymysten ratkaisemista osana poliisin salaista toimintaa. Poliisi ei ole tuomari. Käytännössä kaupankäyntiin kelpaavat rikokset ja tilanteet olisi määriteltävä hyvin tarkkaan laissa. Kyseessä jälleen kerran asia, joka kuuluu vaaleilla valitulle eduskunnalle eikä virkamiehille.
Toki. Yksityiset monopolithan ovat haitallisia, ja hajoita ja hallitse ‑periaatetta sovelsivat menestyksellisesti jo roomalaiset. Toivottavasti kuitenkin poliisi säilyy yhtenäisenä, sillä totta kai heidän asiakkaansakin yrittävät samaa.
Äkkiä ajatellen luulisi, että kattavan rekisteröinnin sijasta väärinkäytöksiä estäisi puolin ja toisin paremmin se, että vasikkaa tapaisi aina kaksi poliisia. Päälliköt eivät saisi missään tapuksessa heitä yksin tavata.
Kuka tahansa ei tuota tietoa saa (ei välttämättä Supokaan), sitä ei voi normaalissa työnhaussa käyttää (tosin poliisin vuodot tiedotusvälineille ovat edelleen selvittämättä).
Siis kyse on todistamisesta huumekauppiasta vastaan, ei itseään vastaan — ja siitähän tv:stä tutussa amerikkalaisessa systeemissä on kysymys: todista diileriä vastaan niin pääset itse vapaaksi.
Ja nyt tässä lienee kysymys siitä, kuka päättää asiasta Suomessa?
Siis kyse on todistamisesta huumekauppiasta vastaan, ei itseään vastaan.
Kun huumeiden ostamista pidetään rikoksena siinä missä myymistäkin, todistaminen että ostin tuolta roistolta on myös todistamista itseään vastaan. En tiedä kuka huumsedaupan suojelija on keksinyt, että ostajat ja myyjät pitää niputtaa yhteen molemmat rikollisiksi, jottya ostaja ei voisi paljastaa myyjää. Kovin monessa muussa Euroopan maassa ei tällaista typeryyttä lainsäädännössä ole.
Suosittelen muuten hyvänä viihteenä aihetta sivuavaa ruotsalaisen Roslund-Hällströn parivaljakon dekkaritrilleriä “Kolme sekuntia”.
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/anders-roslund-borge-hellstrom-kolme-sekuntia/989876
(Ja kuten aina, ruotsin osaamisesta on hyötyä ainakin siinä että ruotsalaisia pokkareita saa alkukielisenä ostettua muutamalla hassulla eurolla…)
Siltä näyttää. Toivottavasti kuitenkin Ministeri säikähti mahdollisuutta, että poliisi olisi systeemiensä takia altis merkittävään korruptioon.
Jonkinasteista korruptiota, ennenkaikkea ei-rahallista korruptiota tapahtuu joka paikassa. Vakava korruptio on kuitenkin helppo torjua organisaatioissa, jotka eivät vielä ole laajasti korruptoituneet.
Ensimmäinen asia on analysoida, missä tehtävissä on uhka joutua korruptoiduksi ja mikä olisi korruptoinnin seurauksien vakavuus.
Seuraavaksi, vakavaaan korruptioon alttiiden tehtävien haltijoille luodaan pysyvä urasuunnitelma, johon kuuluu tehtävien vaihto 2…4 vuoden välein, ja tämä myös annetaan ulkopuolisten ymmärtää.
Ja sitten määritellään tarkasti, minkä rajan ylittäviin sopimuksiin tarvitaan esimiehen, ja minkä rajan ylittäviin esimiehen ja esimiehen esimiehen hyväksyntä.
Siinä se on! Pätevät ihmiset voivat siirtyä tehtävissään samallakin tasolla. Yleensä se on myös virkistävää.
Tottakai, organisaatioiden ylätasolla tarvitaan myös pitkäaikaisia suhteita ulkopuolisiin vaikuttajiin. Valvokoot niitä omistajat, organisaatioiden sisäinen valvonta ja media.
Demokratian hienous on se, että päättäjät voidaan vaihtaa säännöllisin välein.
Tiedänpä oikein hyvin mistä kirjoitan, ja liittyy tiukasti blogistin avaukseen. Epäiltyjen rekisterin jäsenyys on riittävä peruste kohdistaa yksilöön ja tämän perhe- ja tuttavapiiriin salaisia tutkintakeinoja (pakkokeinoja), jotka muuten vaatisivat yksilöidyn rikosepäilyn. Samainen rekisteri ja anonyymit kaupanteot poliisin sekä rikollisten välillä asettaa ihmisen herkästi tilanteeseen, jossa todistustaakka kääntyy päänlaelleen.
Vaikka 99,5% poliiseista ovat moitteettomia 99% ajasta, niin jäljelle jäävä osuus ilman mitään kontrollia on tie helvettiin, joka on kivetty hyvillä tarkoituksilla.
Oltakoon muuten mitä mieltä tahansa tästä median luomasta kohusta, mutta mielestäni oli hyvä, että ylin poliisijohto näytti ministerille kaapin paikan. Lääkärikoulutuksen saaneella ministerillä, joka heinäkuussa kansanlähetyspäivillä pitämässään puheessa piti raamattua voimassa olevan lain yläpuolella olevana mm. homoasiassa, ei voi olla minkäänlaista kompetenssia arvostella kymmenien vuosien poliisikokemuksen omaavaa poliisin johtoa, saatikka vaatimaan heidän eroamistaan.
Pekka on hyvä ystävänsä Matin luona vierailulla, Matti tarjoaa Pekalle vähän omaa kasvattamaa mariahuanaa. Lähtiessään, Pekka kysyy olisiko Matilla vähän Mariaa, vaikka tietää että Matti EI ole myyjä, mutta voisi maksaakin niin kuin vaivasta, ja saa Pekalta muutama gramma. Huolimattomuudessa Pekka jää kiinni ja poliisi kiristää “myyjän” nimi, eli Matti.
Kuka mahtaa olla se iso paha setä? Moraaliton o kamppailee yhteikuntaa vastaan, moraalinen kamppailee itsensä kanssa. Mihin poliisi mahtuu (tässä tapauksessa)?
Onko mitään kansainvälistä tutkimustietoa siitä, että vähentääkö poliisin toiminta järjestäytynyttä huumerikollisuutta vastaan käyttöä merkittävästi? Kuinka paljon se esim. vaikuttaa huumeiden hintaan?
Voisiko poliisi käyttää ilmiantajia mm. isoissa talousrikoksissa, Mitäs jos esim. rakennusliikkeiden kartellissa ensimmäinen yritys joka toimisi poliisin kanssa yhteistyössä saisi osan muiden firmojen maksamista sakoista palkkiona. Tämä loisi epävarmuuden ja epäilyksen ilmapiirin talousrikollisten keskuuteen.
Meillä on jopa lakiin kirjoitettu, että kartellin osapuoli, joka paljastaa kartellin olemassaolon, selviää siitä itse ilman rangaiustusta. Toimii tehokkaasti.
Juu vasikkarekisteri ja se josta casikoidaan saa oikeuden lukea mitä ja kuka sanonut. Murhat ja katoamiset nousuun.
Muuten hyvää logiikkaa, mutta ne eivät ole pakkokeinoja.
Onpa harvinaisen pimeä ajatus. Ministeri voi olla epäpätevä, mutta ennen kaikkea hän on ministeri. Kansanvaltaisen eduskunnan tehtäväänsä asettama, poliittista vastuuta kantava päättäjä. On aivan samantekevää, onko sisäministeri kristitty vai ateisti, mutta joka tapauksessa hän on poliisiylijohtajan poliittinen esimies. Poliisijohdon valvonta on sisäministerin tärkein tehtävä, koska kukaan muu ei poliisia päätoimenaan valvo. On sitten meidän kansalaisten huonon äänestyskäyttäytymisen vika, jos ministeri on tyhmä. Silti hänellä on täydet valtuudet käskeä ja — tarvittaessa — kritisoida poliisia.
Asetan rajan jonnekin niille tienoille, missä vapauksista ja rangaistuksista käydään kauppaa. Kartellin paljastaminen ja huumemyyyjän paljastaminen niin, että poliisi ei ole vielä käynyt ovella kolkuttelemassa, voi olla ainakin vahvasti rikosta lieventävä asianhaara. Kaupankäynnin mahdollisuutta poistaa myös se, että lakiin on selkeästi kirjattu, miten kartellin eri osapuolia rangaistaan. Kyse ei ole siis tutkivan poliisin tai syyttäjän myymästä vapautuksesta.
Joskus kaupankäynnillä saavutetaan varmasti hyötyäkin (= paljastetaan yhteen rikokseen liittyviä muita rikoksia, lyhennetään oikeudenkäyntejä), mutta siihen liittyy myös niin paljon epämääräisyyttä, että voi olla parempi vältellä koko konseptia. Myös se, että yhteistyö rikosten selvittämisessä katsotaan rikolliselle eduksi, toimii samaan suuntaan, ja on turvallisempi siinä mielessä, että asia harkitaan oikeusistuimessa.
Myös kartellien tapauksessa voisi olla hyvä harkita vielä oikeudessa, vapautetaanko kartellin paljastaja kokonaan, vai pitäisikö siltäkin ottaa osa rikoksella saadusta hyödystä pois (ja ehkä maksaa korvauksia rikoksesta kärsineille). Pidän tosin nykyistäkin kartellilainsäädäntöä melko onnistuneena siksi, että se on saattanut korottaa firmojen moraalia pysyvästi paremmalle tasolle, kun kaikki joutuvat pelkäämään yksipuolista kartellin paljastamista.
Myös huumekauppiaan rikoksen vakavuutta ja tuomittavuutta on hyvä harkita oikeudessa, vaikka hän olisikin ilmoittautunut poliisille ja paljastanut listan asiakkaita. (Käänsin esimerkin toisin päin, koska se oli huono siksi, että moni vihreä pitänee huumeiden käyttörikoksesta rankaisemista muutenkin turhana.)
Pakkokeinolain 5a luku listaa sellaisia pakkokeinoja kuin tekninen kuuntelu, telekuuntelu, matkaviestimen sijaintitiedon hankkiminen ja tekninen seuranta.
Siis olihan tämä nyt vitsi? On nimittäin sen verran villiä kerrontaa…
Yritys päättää, keneen turvallisuuselvitys kohdistetaan ja Supo, poliisi tai armeija tekevät tutkimuksen rekistereiden perusteella , omien ja muiden viranomaisten perusteella eli kyllä käytössä ovat kaikki rekisterit.
Periaatteessa turvallisuuselvitys on vapaaehtoinen, mutta on selvää, että ellei anna lupaa niin työpaikka jää saamatta.
Kaikkea tietoa ei välitetä työnantajalle kirjallisesti, mutta suullisessa lausunnossa liikkuvat epämääräiset tiedotkin.
Suullisesta lausunnosta ei jää dokumentteja , joten työntekijän oikeusturva on todella huono.
Työntekijällä on kirjalliseenkin lausuntoon rajoitettu oikeus ja se johtaa tietysti oikeusturvavajeeseen
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200707126346295_uu.shtml
Turvallisuusselvitys voidaan tehdä henkilöstä, jolle tulee myöntää työtehtävissään pääsy tiettyihin arkaluonteisiin tiloihin tai joissa käsitellään salassa pidettävää tietoa.
Näitä ovat:
1. ydinlaitos
2. lentoasemat, satamat ja muut tärkeät
liikennepaikat
3. yhdyskuntateknistä huoltoa palveleva
merkittävä laitos
4. armeijan hallinnassa olevat
huomattavan merkittävät alueet
5. puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen tai
poliisin toimitila
6. viranomaisten tietoverkon käytön kannalta
merkittävä toimitila
7 sellainen valtion viranomaisen toimitila,
julkinen tai yksityinen tutkimuslaitos
taikka tietokonekeskus, jolla on
huomattavaa merkitystä valtion sisäiselle
tai ulkoiselle turvallisuudelle tai
maanpuolustukselle taikka erittäin
huomattavaa merkitystä julkiselle
taloudelle.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/turvallisuusselvitysten+tekemista+laajennetaan/201305431427
Aikoinaan ja vieläkin kun esim Soneran, armeijan ja hallinnon suojatilat olivat yhteisiä ja kaikkin verkkoihin oli operaattorilla varsin avoin pääsy ja niinpä Soneran henkilökuntakin turvallisuusselvitettiin laajasti
Kartellien osalat EU:ssa ja Suomessa tunnustanut ja palajastanut yritys saa vapautuksen tuomiosta. On estänyt talousrikollisuutta.
Keksitetty vinkkirekisteri on aivan liian suuri tietoturvaongelma.
Ehkä tässä lievennyskysymyksessä idea olisi, että mahdollisen diilin hyväksyy Valtionsyyttäjän viraston syyttäjä ja jonkin rajan ylittävissä osissa vahvistaa vaikka Helsingin hovioikeus. Tällöin linja on olemassa.
Rikesakon unohtamisen — kuten käyttörike — saa päättää ihan kuka tahansa, josta saatu tieto on hyödyllisempää. Ei tämän tarvitse olla liian monimutkaista.
Suomalisissa tuomioissa uhria ei juuri muisteta, ehdollinen tuomio ilman tuntuvaa oheissakkoa on lähinnä vitsi.
Tähän liittyy olennaisesti se, että yhä useammasta rikoksesta voidaan syyttää törkeästä tekomuodosta. Tämä avaa poliisille automaattisesti mahdollisuuden tutkia epäiltyä törkeästä teosta, jolloin voidaan käyttää teknistä seurantaa. Miksi poliisi ei tekisi niin kun siihen kerran on mahdollisuus? Kaikki toki muistavat sen kun tekninen seuranta mahdollistettiin. Silloin sanottiin, että vain törkeistä henkirikoksista ja törkeistä huumausainerikoksista voidaan seurantaa tehdä. Vuosien varrella on sitten lisätty mahdollisuuksia, viimeksi törkeä metsästysrikos.
No jos Matti tuohon kauppaan suostuu, niin kyllä hän on myyjä. Hänen “ystävänsä” on juuri yllyttänyt hänet huumausainerikokseen. Matista on tullut diileri ja siis selvästi tavallista narkkia kovempi rikollinen.
Jos poliisi saa Matin kiinni tässä vaiheessa, on hänen syytä olla iloinen. Rikos vie nimittäin mennessään. Kohta Matti myykin huumeita kavereilleen tottuneesti ja kasvattaa myyntiin. Mitä pitempään hän on jäämättä kiinni, sen syvemmälle hän vaipuu. Vain kiinnijäänti ja puhdistava tuomion ja rangaistuksen prosessi voi tuoda vapautuksen.
Tai miten on, jos poliisi katsoisi läpi sormien laitonta asekauppaa vastineeksi huumeiden salakuljettajien käräyttämisestä?
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/173
P.S. Blogin kirjoittaja on ammattitoimittaja ja jutun konkreettiset väitteet tarkistettavissa oikeuden asiakirjoista.
Niinpä näyttää olevan.
Tunnustettava on, että en ole aikaisemmin joutunut pakkokeinolain kanssa tekemisiin eivätkä nuo maallikosta pakkokeinoilta kuulosta, verrattuna esim. kiinniottoon, pidättämiseen ja vangitsemiseen.
Ja eipä noitakaan ihan vapaasti käytetä, vaan rikoksen esitutkintaa toimittavalle viranomaiselle voidaan antaa lupa suorittaa televalvontaa ja luvasta päättää tuomioistuin.
Erastotenes aleksandrialainen:
Suomi on täynä kasvattaja Matteja, perheenisijä, tuottavia ammattilaisia, vastuullisia yhteiskunnan jäseniä joilla ei ole mitään syytä ryhtyä myyjäksi mutta kylläkin käyttäjäksi.
Älä anna ennakkoluulojesi, kiteytyneitá mielipiteitási, ohjata ajatteluasi. Tutustu Matteihin ja Pekkoihin ilman ennakkoluuloja.
Yleisö on yleensä täysin pihalla poliisin tekemistä laittomuuksista:
http://mikkoniskasaari.fi/node/122
Kyseessä on vain jäävuoren huippu, koska notoorisena tietona on, että poliisi hakee esimerkiksi telekuuntelulupia vasta kun kuuntelu on jo aloitettu tai sen jälkeen. Tuomioistuimienkin pitäisi noudattaa lakia.
Lisäksi suomalaisessa järjestelmässä, joka poikkeaa kaikkien sivistysmaiden käytänteistä, on poliisilla oikeus itse päättää esimerkiksi kotietsinnöistä:
http://mikkoniskasaari.fi/node/102
Huumekauppa on aina huono esimerkki rikoksesta, koska varsinaista uhriahan siinä ei ole vaan kyse on kahdenvälisestä kaupasta. Verojen kiertoa ja kuitin puuttumista voisi pitää ehkä lievänä petoksena.
Huumeiden kiellossahan on kyse vain valtion halusta pitää kynsin hampain kiinni omasta päihdemonopolistaan ja ennenkaikkea verotuloista (ja vähän Altiankin tuloista kuten toimarin potkut osoittivat).
Viina tappaa, huumeet tappavat. Keskimäärin aina elämä johtaa kuolemaan.
Mikä oikeus yhteiskunnalla on puuttua siihen millä ihmiset mielensä sumentavat? Ei se käyttö kriminalisoinnilla kuitenkaan lopu.
Kyseessä lienee kiva lypsylehmä julkishallinnossa, huumeet ovat kauhistus joten valistus, hoito, kriminaali- ja poliisisysteemeihin kaadetaan tolkuttomasti rahaa ilman minkäänlaista näyttöä siitä että jotain hyvää systeemistä olisi joskus tullut ulos.
Kriminalisoinnilla ollaan kyllä saatu aika paljon rikollisia aikaiseksi!
Hieman off topic.
Viime keväänä oli Der Spiegelissä laaj reportaasisarja, jossa suositeltiin lievempien ja ehkä myös kovmepien huumeiden laillistamista.
Kokaiini ja oopiumi olivat aikoinana rohdoskauppatavaraa.