Pääministeri Sanna Marin mukaan ei kannata rokotepassia, koska se olisi epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, joita ei ole vielä rokotettu. Tämä on aika raju kannanotto surkeaan tilaan ajettua tapahtuma-alaa kohtaan. Solidaarisuudesta nuoria rokottamattomia kohtaan tapahtuma-alan tulee olla työttöminä — moni ilman edes työttömyyskorvausta — turhaan.
Tapahtuma-ala työllistää oman ilmoituksensa mukaan 200 000 henkeä. Vaikka luku olisi vähän yläkanttiin, paljon enemmän se työllistää kuin maatalous ja puunjalostusteollisuus yhteensä. Sellutehtaat ovat lähellä hallituksen sydäntä, mutta tapahtuma-alan työpaikkoja tuhotaan kateuteen vedoten.
Sanna Marini vaikuttaa päivä päivältä enemmän demarilta. Tanskassa ei ole rokotepassia vaan koronapassi. Sen saa jos on rokotettu tai jos on alle 72 tuntia vanha negtatiivinen koronatestitulos.
Kirjoitin asiasta pääkirjoituksen Verde-lehteen viikko sitten. Sen voi lukea tästä.
Ne, joilla upotettu linkki ei toimi, voivat käyttää tätä:
Olin eilen niin raivoissani hallituksen kyynisestä päätöksestä olla painottamatta korona-rokotuksia sinne, missä tautia on eniten, että katsoin viisaammaksi olla kirjoittamatta asiasta ennen kuin olen nukkunut yön yli. Raivoni ei kuitenkaan yhdessä yössä laantunut.
Hallitus siis ei päättänyt, ettei rokotusjärjestystä muutettaisi koskaan, mutta päätti, että se tehdään niin myöhään, ettei sillä ole enää mitään tehoa – jos siis tehdään lainkaan.
Sota-aikana valtionjohto joutuu tekemään päätöksiä, jotka merkitsevät omien kansalaisten hengen uhraamista, mutta rauhan oloissa sellaista ei pitäisi tehdä.
Demokratian kannalta olisi oikein, että kansalaiset tietäisivät päätöksen perustat ja kukin puolue kertoisi, mitä mikin puolue neuvotteluissa ajoi. Jotain kyllä tiedämme. Suomen keskustan vihamielinen asenne Helsingin seutua kohtaan on tunnettua, mutta yksin keskusta ei tätä päätöstä olisi voinut tehdä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan RKP ja vihreät esittivät rokotusten ohjaamista asiantuntijalausuntojen mukaan. Televisioidussa haastattelussa Krista Kiuru (sd) ilmoitti säätytalon portailla rehellisesti, että hänen tavoitteensa on estää kohdentaminen hallinnollisella jarruttamisella, jossa hän on tunnetusti taitava. Hallituksen päätös vastasi Kiurun ennalta sanomaa. Oikeastaan siis vain Vasemmistoliiton kantaa on hämärän peitossa.
Hallituksen neuvotteluissa pöydällä olleet paperit eivät ole julkisia, mutta on täysin mahdotonta, etteivät ministerit olisi olleet tietoisia luvuista. Päätöksellään hallitus lisäsi tietoisesti tartuntoja, sairaanhoitojaksoja, tehohoitojaksoja ja kuolemia neljänneksellä.[1]
Todennäköisyyksien kautta tappaminen tuottaa kuolemia aivan yhtä paljon kuin teloittaminen, vaikka se ei siltä tunnu. Teloittamisesta se eroaa siinä, ettei ennalta tiedetä, ketkä tulevat kuolemaan. Se vastaa siis tavallaan sitä, että ampuu silmät kiinni väkijoukkoon.
Paljonko suomalaisia hallitus päätti uhrata? HUS:n Juha Tuominen arvioi Mediuutisissa kuolonuhreja tulevan kymmeniä tai ehkä satoja.
HUS:n kehittämisjohtaja Visa Honkanen taas arvioi ylimääräisten kuolemien määräksi vain kuusi. Luku tuntuu todella pieneltä, mutta selitys on lauseessa, ettei laskelmassa ole otettu huomioon laumasuojan vaikutusta. On siis otettu huomioon vain se, etteivät rokotuksen saaneet sairastu itse, mutta ei sitä, etteivät nämä tartuta muita. Tämä jälkimmäinen efekti on paljon merkittävämpi, koska se kertaantuu. Kun ei saa tartuntaa rokotetulta, ei tartuta myöskään itse ja niin edelleen. Itse asiassa rokotukset pääkaupunkiseudulla ja Turussa suojaavat tätä kautta myös muuta maata. Muualla maassa tartuttavuusluku on paljon alle yhden eli epidemia hiipuisi pois, ellei saisi täydennystä tautipesäkkeistä.
Paljonko hallituksen päätös tuottaa kuolemia riippuu tietysti siitä, miten uskomme epidemian kehittyvän. Jos epidemia kehittyisi räjähdyksenomaisesti niin, että huhtikuun 18. päivän tienoilla tartuntoja olisi jo 11 000, kuolemia olisi todella aiheutettu satoja. Minä olen epidemian suhteen paljon optimistisempi. Sanoisin, että hallitus aiheutti runsaat 20 kuolemaa.
Uhreja olisi siis yhtä paljon kuin oli Konginkankaan bussiturmassa. Tuossa Suomen maantieliikenteen pahimmassa onnettomuudessa kuoli 23 henkeä, kun bussi törmäsi paperirullalastissa olleen rekan perävaunuun ja paperirullat murskasivat matkustajia.
Myönnän, että vertaus on epäreilu. Konginkankaan bussiturma oli puhdas onnettomuus. Ei sitä kukaan tahallaan aiheuttanut.
[1] KRAR:n laskelmien mukaan tartuntamäärät olisivat alentuneet 21–23 prosenttia eli päätöksen sivuuttamien lisää niitä yli 25 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että 80 on 20 % vähemmän kuin 100, mutta 100 on 25 % enemmän kuin 80.
Tästä oli vähän kysymyksiä, mutta kaava vaikuttaisi olevan kunnossa. Joillakin lautakunnan jäsenillä olisi halu suojella tontille jäävä teollisuustila. Minulle riittää, että se jää siihen. Ei se sellainen arkkitehtuurin helmi ole, ettei sitä remontoitaessa saisi esimerkiksi vaihtaa ikkunanpokia.
Pohjois-Espa 19:n myyminen
Kaupunki ei tätä tarvitse, joten kiinteistöstrategian mukaan siitä voi luopua. Mikä vähän mietityttää on, ettei tästä ole tehty avointa tarjouskilpailua. Ostaja omistaa viereisen talon, joten sillä on tietty suhteellinen etu tämänkin omistamiseen. Tarjouskilpailussa se voisi siksi tarjota myös nyt sovittua hintaa vähemmän, koska tietää, ettei muiden kannatta maksaa yhtä paljon kuin sen. Periaatteessa kuitenkin pitäisi myydä avoimella kilpailulla.
Uudet asiat:
Makasiinirannan ja Olympiarannan asemakaavamuutoksen suunnitteluperiaatteet ja kilpailuohjelman hyväksyminen
On aivan loistavaa, että tämä alue saadaan paremmin kansalaisten käyttöön. Kaikki on muuten hyvin, mutta alueesta eristetään aidan taakse 150 metriä pitkä ja 15 metriä leveä alue risteilyaluksille. Minun on täysin mahdoton hyväksyä tätä. Risteilymatkustajia paapotaan aivan liikaa. Laivoille on laituri Hernesaaressa. Jos yhtä aikaa yrittää tulla niin monta risteilyalusta, etteivät ne Hernesaareen mahdu, sanotaan, että ei mahdu.
Helsingillä ei ole mitään velvollisuutta risteilymatkustajia kohtaan. Turismi on elinkeino siinä missä muutkin elinkeinot. Turismia suositaan vain, koska halutaan saada turisteilta rahaa ja työllistää helsinkiläisiä. Risteilymatkustajat jättävät Helsinkiin keskimäärin 60 euroa, eikä sekään ole siis nettoluku vaan brutto. He piipahtavat Helsingissä muutaman tunnin, jona aika suurin osa ei poistu laivasta lainkaan. Loput ajavat busseilla katsomaan Sibelius-monumenttia. Joku voi ostaa jäätelötötterön Tätä kannattaa verrata vaikka konferenssimatkustajiin, jotka jättävät selvästi yli tuhat euroa. Näin arvokasta paikkaa en risteilyaluksille antaisi.
Risteilyalukset ovat hiilijalanjäljeltään paljon lentomatkustamista pahempi matkailun muoto. Ainakin takavuosina osa risteilyaluksista heitti mereen ruuantähteet, joita tuollaisen joukon syöttämisestä tulee paljon. En tiedä, onko käytäntö yhä tämä. Helsinki tarjoutuu ottamaan jätteet vastaan ilmaiseksi (osana satamamaksua) mutta tämä toimii vain, jos aluksella on tähän oma järjestelmänsä.
Kilpailun säännöt näyttävät hyviltä. Suhtaudun lopputulokseen toiveikkaasti. Arkkitehdit ovat käärmeissään, kun kilpailuehdotuksen jättäjän pitää sitoutua myös toteuttamaan se. Se karsii toki luovimmat ehdotukset pois, mutta mitä teemme toteuttamiskelvottomilla ehdotuksilla. Tämä oli ongelmana ennen kuin siirryttiin näihin toteuttamiskilpaluihin.
Töölöntorin väliaikaiset liikennejärjestelyt
Topeliuksenkadun ja Runeberginkadun risteyksen lähellä oleva parkkikenttä on tarkoitus muuttaa toriksi. Se on minusta hyvin perusteltua. Kaavoitimme aikanaan melkein tuhannen auton parkkihallin hotellin alle Töölönkadun varteen. Parkkiluolayrittäjälle oli kerrottu,. että maan päältä poistetaan parkkipaikkoja tämän torin aikaansaamiseksi ja koska Topeliuksenkadulle on tulossa ratikka. Näin ei ole kuitenkaan tehty ja parkkiluola on tyhjä. Yrittäjä kokee syystäkin itsensä petetyksi.
Töölössä on huomattava määrä luvattomia, kaavan vastaisia autopaikkoja pihoilla. Jos laittomuuksia ei katsottaisi läpi sormien, parkkihalli olisi täynnä.
Haltialan ja Niskalan hoito- ja kehittämissuunnitelma
Tekstistä pisti ensimmäisenä silmään, että alueella on 200 hehtaaria viljeltyjä peltoja.
Nopealla tutustumisella suunnitelma näytti hyvältä, mutta katson mielelläni esittelyn ja kuuntelen niiden mielipiteitä, jotka tuntevat alueen paremmin. Pyöräilyreittini kulkivat ennen tuota kautta, mutta siirryttyäni maantiepyörään olen suosinut asfalttiteitä.
Näiden alueiden merkitys korostuu helsinkiläisten henkireikänä, kun Helsingin asukasluku nousee. Niin kuin tänä vuonna huomasimme, Helsinkiin saattaa vieläkin joskus sataa talvisin lunta.
Kansallinen rokoteasiantuntijaryhmä oli tehnyt erinomaisen selvityksen siitä, mitä vaikuttaisi koronarokotteiden jakelu tartuntavaaran mukaan. Olivat tehneet valmiiksi kompromissin, jonka mukaan (teoreettinen) sairaanhoitopiiri, jossa ei olisi ollut koskaan yhtään koronatartuntaa saisi kuitenkin kolmasosan siitä rokotemäärästä, joka sille kuuluisi pelkän asukasluvun mukaan.
Tulos oli selkeä. Esimerkiksi sairaanhoitoa vaativat tartunnat vähenisivät yli 20 prosenttia verrattuna siihen, että rokotteet jaetaan niin kuin niitä nyt jaetaan, tartuntariskiä katsomatta. Tämän teho olisi siis samaa luokkaa kuin nyt suunnitteilla olevien liikkumisrajoitusten. Tosin liikkumisrajoitusten vaikutus tulisi vähän nopeammin. Voisi joka tapauksessa olla niin, että liikkumisrajoituksia ei tarvittaisi lainkaan, jos rokotusjärjestyksen muutoksesta päätettäisiin nopeasti.
Ajattelin, että tämä oli tässä. Vaikka asia on aluepoliittisten intohimojen aihe, noin vakuuttavaa näyttöä ei kukaan voi vastustaa. Muuhan tarkoittaisi turhia kuolemia ja riskiä sairaaloiden tukkeutumisesta. Tämä on tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa parhaimmillaan.
Kansalaisen todennäköisyys joutua koronan takia sairaalahoitoon on kahden todennäköisyyden tulo
P(sairaanhoito) = P(tartunta) x P(sairaanhoito, jos tartunta).
Koronatartunta on 70-vuotiaille niin paljon vaarallisempi kuin nuoremmille, että oli perusteltua rokottaa heidät ensin ja ehkä myös riskiryhmä 1. Riskiryhmään 2 kuuluvien vakavan sairauden riski on suurempi kuin muun väestön, mutta nämä erot ovat paljon pienempiä kuin alueelliset erot. Siksi alueelliset erot ovat olennaisempia sen jälkeen, kun yli 70-vuotiaat on rokotettu. Tämänkään jälkeen ei pidä vaihtaa strategiaa kokonaan, vaan perustaa rokotusjärjestys niin hyvin kuin osataan kokonaisriskiin, eli noiden kahden tekijän tuloon.
Tartuntariskin vaihtelevat sairaanhoitopiireittäin yli kolmekymmenkertaisesti ja rokotuksen hyöty siis yhtä paljon. Erot ovat olleet pysyviä. Kohdistamalla rokotteet riskin mukaan niistä saa paljon enemmän terveyshyötyä. Alueelliset erot ovat suuria. Uusmaalainen on 30-kertaisessa tartuntariskissä Keski-Pohjanmaalla asuvaan nähden, joten rokotuksen hyöty on Uudellamaalla 30-kertainen.
Käsittämätön lausunto
Olin kuin puulla päähän lyöty, kun näin THL:n tämän pohjalta tehdyn lausunnon. Toimenpiteen vaikutukset jäisivät vähäisiksi ja ne ovat ongelmallisia yhdenvertaisuuden kannalta. En ollut ainoa yllättynyt. Kummeksuntaa tämä on aiheuttanut myös THL:n sisällä.
Aloitetaan tuosta yhdenvertaisuudesta. Ei voi olla niin, terveydenhuollon resurssien suuntaaminen vaikuttavuuden mukaan sotisi yhdenvertaisuutta vastaan. Jos tämä tulkinta otettaisiin, paljon pitäisi nykyisistä käytännöistä muuttaa, esimerkiksi syöpäseulonnat suunnata paljon tehottomammin. Ei niin tehdä myöskään rokotteiden kohdalla. Kuka tahansa voi saada puutiaisaivokuumeen Suomessa, mutta riski vaihtelee maan eri osissa. Ilmaisen rokotteen saa vain suuren riskin alueilla.
Miten THL sai tulokseksi, että vaikutukset sairaanhoitoon tarpeeseen olisivat vähäiset, vaikka KRAR oli juuri laskenut, että ne olisivat merkittävät?
Sillä, että lausunnossa oletettiin, että kohdentaminen alueellisesti aloitettaisiin vasta, kun melkein kaikki on jo rokotettu.
Keksittiin, että 69-vuotias kokkolalainen on kuitenkin suuremmassa riskissä kuin 20-vuotias vantaalainen, koska tartunta johtaa 20-vuotiaalla harvoin sairaanhoitoon. Niinpä ensin pitäisi rokottaa yli 70-vuotiaat ja sitten kaikki erilaisiin riskiryhmään kuuluvat ja sitten vuelä kaikki 50–69 vuotiaat ja vasta kun tämä on tehty, tehtäisiin päätös rokotteiden alueellisesta porrastamisesta. Logistisista syistä se tulisi voimaan vasta kolmen viikon kuluttua ja niinpä – hokkus pokkus – teho jäisi vähäiseksi.
Tämä on silmänkääntötemppu. Vaikka 20-vuotias vantaalainen todella on pienemmässä riskissä joutua sairaanhoitoon kuin 69-vuotias kokkolalainen, 69-vuotiaan vantaalaisen riski on 30-kertainen samanikäiseen kokkolalaiseen nähden. Alueiden sisällä kannattaa käyttää henkilökohtaista riskiä (ikä ja esimerkiksi ylipaino), mutta myös riskiryhmien sisällä kannattaa ottaa huomioon tartuntariski ja rokottaa myös riskiryhmiin kuuluvat nopeammin siellä, missä heidän riskinsä saada tartunta on suurempi. Jos noudatettaisiin KRAR:n hahmottamaa algoritmia, vantaalainen 20-vuotias saisi rokotteensa viimeisten joukossa, suunnilleen yhtä aikaa kokkolalaisen 20-vuotiasen kanssa.
Koska päätöksen tekemisestä kuluu kolme viikkoa siihen, kun se alkaa vaikuttaa rokotustahtiin, pitää päätös tehdä heti, mielellään jo huomenna.
Tämä vaatii kuulemma asetuksen. Olen antanut peruspalveluministerinä asetuksia. Ei sellaiseen mene kuin päivä.
KRAR:n hahmottama rokotusjärjestys säästäisi siis noin viidenneksi sairaanhoitojaksoista ja vähentäisi samassa suhteessa myös kuolemia. On häkellyttävää, että Suomessa jotkut ovat valmiita uhraamaan ihmishenkiä ja tuottamaan sairautta aluepoliittisten intohimojen vuoksi.
= = = =
THL:n asema koronakriisissä on ollut vaikea, kun se on joutunut seilaamaan tieteen ja politiikan ristiaallokossa. Olisi kuitenkin hyvä, että THL:n kannat olisivat tiedettä ja politiikka jäisi politiikan tekijöille, eikä kallistaa korvaansa edes voimakassanaiselle omistajaohjeukselle.
Kun hallitus ilmoitti tulevista liikkumisrajoituksista, minulle tuli ensimmäisen kerran tunne, että nyt lyödään liian lujaa. Monta kertaa aiemmin on tuntunut siltä, että toimet ovat liian lepsuja. Jos olisin ollut diktaattori, olisin kieltänyt karaokebaarit ja kaiken alkoholin nauttimisen ravintoloissa seisaallaan tai baarijakkaralla ja määrännyt maskipakon pahimmilla alueilla sisätiloissa ja julkisessa liikenteessä aikoja sitten.
Olen tutustunut THL:n mallinnukseen lähinnä Uuttamaata ajatellen. THL:n mallissa on liioiteltu vähän kaikkia parametrejä. Pohjana oleva tartuttavuusluku on Uudellamaalla korkeampi kuin se on tässä kuussa ollut, rokotukset vaikuttavat tartuttavuuteen hitaammin kuin vaikuttivat Israelissa, ja kesä vähentää tartuttavuutta paljon vähemmän kuin se vähensi viime kesänä tai kun se vähentää muiden koronavirusten tartuttavuutta. Lopputuloksena on paljon synkeämpi arvio kuin minä tekisin.
Olen seurannut seitsemän päivän ilmaantuvuuslukuja Uudellamaalla ja muualla maassa. Seitsemän päivää on parempi kuin 14 päivää, koska suunnan muutoksen näkee nopeammin ja paljon parempi kuin päivittäisten lukujen seuraaminen, koska niissä on suurta viikonpäivävaihtelua. Keskiviikko on nykyisin viikon pahin päivä.
Seuraava kuva on logaritmiasteikolla, koska THL:n argumentointikin menee tartuttavuusluvun kautta ja se johtaa eksponentiaaliseen kasvuun tai vähenemiseen.
Covi19 ‑tartuntojen ilmaantuvuus 7 päivän aikana sataatuhatta asukasta kohden Uudellamalla (punainen) ja muualla maassa (sininen). Huomaa logaritmiasteikko. Kuva päivitetty 27.3.2021
Uudenmaan tartunnat kääntyivät tasaiseen nousuun tammikuun 12. päivän tienoilla. Sen jälkeen ne kasvoivat yllättävän suoraviivaisesti. Estimoin trendin aikaväliltä 12.1. – 24.2. ja jatkoin sitä suoraviivaisesti. Trendin piirtäminen kuvaan näyttää nopeasti, onko kehityksessä tapahtunut muutosta. Kasvuvauhti oli noin 2 % päivässä eli THL:n käyttämä likimäärinen arvio R‑luvulla (viiden päivän kasvu) oli 1,1. Helmikuun lopulla kehitys erkaantui trendistä ylöspäin, eli tartuttavuus näytti nousseen selvästi. Sitä kesti kuitenkin vain viikon. Sitten kasvu taittui ja 15.3. oltiin taas aika tarkkaan trendillä.
Myöhempi kehitys osoitti, että noin 4.3. tapahtui muutos – muuten samana päivänä kuin OM esitti kuntavaalien siirtämistä. Nyt ollaan selvästi tuon tammi-helmikuun trendin alapuolella.
Kuvassa on myös uusi trendi, joka on estimoitu aikaväliltä 4.3. – 25.3. Siinä kasvua on enää 0,2 % päivässä, eli R‑luku on 1,01. Olisin voinut estimoida uuden trendin myös alkaen 15.3. ja saanut laskevan trendin, mutta se olisi ollut älyllisesti epärehellistä.
Tämän perusteella uskon, että todennäköisin skenaario on paljon optimistisempi kuin THL:n esittämä. Minun pääskenaariossani näilläkin rajoituksilla Uudenmaan tartuntojen määrä kääntyy laskuun kevään edistyessä ja rokotusmäärien kasvaessa.
Mitä tällä on tekemistä liikkumisrajoitusten kanssa? Ei paljon mitään. Jos suunnittelemme hätäpoistumisteitä rakennukseen, emme nojaudu todennäköisimpään skenaarioon. Todennäköisintähän on, että talo ei pala.
THL:n maalaama uhkaskenaario on paljon todennäköisempi kuin se, että uusia hävittäjiä tarvittaisiin tositoimissa.
Liikkumisrajoituksista kannattaa siis säätää, mutta niitä ei kannata ottaa käyttöön, ellei tilanne käänny pahemmaksi, sillä noiden rajoitusten inhimillinen hinta on suuri. Niissä näyttää unohtuneen se, että todella moni asuu Suomessa ja erityisesti Uudellamaalla yksin. Tältä osin tiedottaminen on ollut sekavaa, mutta nyt näyttää siltä, että juuri näin tullaan tekemään.
Olen toiveikas. Uskon, ettei asetusta liikkumisrajoituksista tarvitse ottaa käyttöön.
Kannattaa muuten huomata, että nämä liikkumisrajoitukset vähentävät tartuntoja, kuolemia ja sairaanhoitojaksoja suunnilleen yhtä paljon kuin vähentäisi rokotusten keskittäminen epidemiatilanteen mukaan. Se tietysti vaikuttaa viiveellä.
Kömpelöt keinot
Aivan hölmöltä tuo keinona kuitenkin vaikuttaa. Kun emme pysty kieltämään sitä, mitä ihmiset tekevät rakennusten sisällä, kiellämme siirtymisen rakennuksesta toiseen. Tämä ei pelitä, jos kaupassa saa kuitenkin käydä. Alepan kassin kanssa voi liikkua vapaasti, jos on päättänyt fuskata.
Kerrostaloissa voi järjestää melkoiset bailut ilman, että kenenkään tarvitsee käydä ulkona. Turun ylioppilasasuntoloista nyt puhumattakaan.
Pelkään, että liikkumisrajoituksia noudattavat vain ne, jotka noudattaisivat suosituksiakin, mutta heille aiheutuu turhaa haittaa, kun taas ne, jotka eivät piittaa suosituksista, eivät piittaa tästäkään.
Olennaista on, että oman kotitalouden tai muun kuplan ulkopuolisia ei pitäisi tavata. Ei naapurien kutsumisesta kylään ole haittaa, jos tapailee vain heitä. Muualla tästä on pystytty säätäämään, mutta meillä ollaan juridisesti kädettömiä.
Suomalainen keinovalikoima on todella kömpelö, kun sitä vertaa muihin Euroopan maihin. Tiedän, että valtiotieteilijän ei pitäisi puhua mitään perusoikeusjuridiikasta, mutta puran silti sydäntäni.
Ekonomistille opetetaan, että on erilaisia hyviä asioita, joiden välillä on jokin järkevä vaihtosuhde. Vaihtosuhteesta eri ihmiset ovat vähän eri mieltä, mutta mitään asiaa ei pidetä äärettömän arvokkaana. Ääretön nimittäin on tosi iso.
Perusoikeusajattelu lähtee tietystä minimitasoista, jodien alittaminen vähääkään ei tule kyseeseen, mutta joiden ylittäminen reilustikin on hyödytöntä. Ekonomistin silmissä aivan kummallinen hyötyfunktio.
Kiihkomielisin perusoikeusajattelija joutuu kuitenkin myöntämään, että joskus perusoikeuden ovat tosilleen vastakkaisia. Jostakin perusoikeudesta pitää tinkiä, ettei toista loukattaisi. Esimerkiksi ihmisen oikeus elämään voi ylittää sen, ettei henkilöä saa testata rajoilla.
Silloin, kun kaksi perusoikeutta on vastakkain, minusta perusoikeusjuristille kuuluu ristiriidan havaitseminen, mutta ei eri asioiden punnitseminen keskenään. Se on enemmän mielipidetieteellinen asia ja kuuluu poliittiseen harkintaan. Eri asia on, jos hän esittää keinon, jolla yhtään perusoikeutta ei tarvitse vaarantaa.
Ottaessaan kantaa kahden perusoikeuden välillä, perusoikeusjuristi joutuu joskus perusteluissaan puuttumaan substanssiasioihin. Joskus harvoin on kyse substanssiasiasta, jonka tunnen mielestäni hyvin. Olen joutunut huomaamaan, että perusoikeusjuristi saattaa tuntea substanssipuolen joskus todella pintapuolisesti tai on ymmärtänyt sen peräti väärin, mutta sei ei haittaa varman kannan esittämistä.
Jos olemme sitä mieltä, että muista perusoikeuksista voidaan tinkiä ihmisten hengen säästämiseksi, sen jälkeen näitä toimia tulisi minusta pohtia siltä kannalta, kuinka paljon niistä on haittaa eikä enää murehtia muita perusoikeuksia, joita rikotaan joka tapauksessa.
Näin toimien pääsisimme paljon tehokkaampiin ja samalla vähemmän haitallisiin rajoituksiin.
Ainakin pitäisi olla oikeus luopua jostain perusoikeudesta, jos sen soveltamisesta kokee olevan itselleen vain haittaa.
Selvennän tätä esimerkillä. Saksassa baarien kautta levittyviä tartuntoja torjuttiin tehokkaasti sillä, että baariin tulevien piti antaa henkilötietonsa, jotta jos kävisi ilmi, että siellä on ollut joku tartunnan saanut, kaikki altistetut saataisiin kiinni. Meillä tämä ei käy, koska moisen rekisterin pitäminen rikkoo perusoikeuksia.
Eihän niitä henkilötietoja tarvitse kenenkään antaa. Siltä välttyy, kun ei mene siihen baariin. Eihän se ole hänen kannaltaan sen pahempi vaihtoehto kuin se, että baariin meno kielletään kaikilta. Niiden muiden kannalta se on huonompi vaihtoehto.
= = = =
Muuten olen sitä mieltä, että rajoitukset pitää poistaa rokotetuilta sen jälkeen, kun ensimmäisen piikin saamisesta on kulunut 20 päivää. Teoriassa voi silloinkin tartuttaa, mutta riski on laskenut kovin alas.
Erityisen kummallisena pidän lehdestä lukemaani kantaa, että rokotetut eivät saa saada mitään sellaisia oikeuksia, jotka kielletään rokotuksista kieltäytyviltä kulkutautimyönteisiltä, koska ihmisillä on oikeus kieltäytyä rokotuksista. Aaagh!
Suuntaansa etsivässä Vietnamissa on havaittu, että maailman Pohjoismaat ovat maailman parhaat maat ja niiden pääkaupungit maailman parhaat kaupungit. Sellaiseksi Vietnamkin haluaa. Tässä tarkoituksessa Ho Chi Minhin Fulbright ‑yliopisto järjesti tänään Pohjoismaisen seminaarin. Kerroin siellä Helsingin vihertymisestä. Olosuhteiden pakosta esiinnyin etänä, valitettavasti.
Näin sen selitin.
Politiikka
Helsingin suurin puolue on ollut viimeiset sata vuotta konservatiivinen puolue. toiseksi suurin oli pitkään sosiaalidemokraattinen puolue. Nämä kaksi johtivat Helsinkiä pitkään kaksistaan. Vuoden 2000 jälkeen vihreät ovat kasvaneet toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja kilpailevat nyt suurimman puolueen asemasta konservatiivien kanssa. Äänestäjät ovat äänestäneet vihreämmän kaupungin puolesta ja se on muuttanut kaupungin kehitystä merkittävästi.
Aina ei vain tiedetä, mitä tarkoitetaan, kun halutaan vihreämpää kaupunkia.
Helsinki on 650 000 asukkaan kaupunki. Metropolialueen asukasluku on 1,2 miljoonaa asukasta. Ho Chi Minh Cityyn verrattuna Helsinki on siis pieni. Helsingin kaupungin pinta-ala on 215 km² eli asukastiheys on noin 3000 asukasta neliökilometriä kohden eli paljon vähemmän kuin muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa.
Kantakaupunki (Helsinkikuvia.fi)
Kaupungilla on vanha tiivis ydin, joka on rakennettu ennen autoistumista, jolloin liikuttiin lähinnä kävellen. Niinpä se on suunniteltu tämän mukaisesti.
Vielä 60 vuotta sitten hengitysilma oli kantakaupungissa epäterveellistä talojen hiililämmityksen, roskanpolttouunien ja autojen pakokaasujen vuoksi. Lisäksi liikenne häiritsi asumista melun vuoksi ja muutenkin. Asuntojen hinnat olivat kantakaupungissa matalammat kuin monissa lähiöissä.
Lähiöitä pidettiin terveellisinä, koska harvaan rakennettuna niihin pääsi auringonvaloa eikä ilma ollut yhtä saastunutta, tuohon aikaan kantakaupungissa. Enemmistö ihmisistä asuu melko tehottomasti rakennetuissa lähiöissä.
Pihlajamäki (Helsinkikuvia.fi)
Roskanpolttouunit on nyt kielletty, talokohtainen lämmitys on vaihtunut kaukolämpöön, lyijy on kielletty autojen polttoaineissa ja katalysaattorit ovat pakollisia. Autojen määrää kaupungin keskustassa on rajoitettu monin keinoin. Nyt asuminen keskustan tuntumassa on erittäin haluttua ja nyt asunnot ovat siellä selvästi kalliimpia kuin muualla kaupungissa. Hyvätuloinen keskiluokka on syrjäyttänyt työläistaustaiset asukkaat, jotka ovat muuttaneet lähiöihin.
Hiilijalanjälki
Päästöt, joihin kaupunki voi vaikuttaa, tulevat talojen lämmityksestä ja liikenteestä. Tämän lisäksi yksityinen kulutus tuottaa päästöjä, mutta niihin kaupungin on vaikea vaikuttaa. Siihen tarvitaan valtion ja Euroopan Unionin toimia.
Helsinki alkoi panostaa kaukolämpöön 1960-luvulla. Nyt noin 90 prosenttia kaupungin asukkaista on kaukolämmön piirissä. Aluksi kaukolämpö tuotettiin kivihiilivoimaloiden hukkalämmöstä. Vaikka polttoaineena oli kivihiili, tämä oli siihen aikaan suuri ilmastoteko, vaikka sitä ei sellaisena ajateltukaan. Kysymys ilmaston muutoksesta ei ollut tuolloin esillä. Kaukolämpöä perusteltiin rahan säästöllä ja puhtaammalla hengitysilmalla.
Tavanomaisessa lauhdevoimalassa kivihiilen energiasta saadaan sähkönä talteen vain 40 %. Loppu menee hukkalämpönä mereen. Kaukolämpöä tuottavassa CHP-laitoksessa polttoaineen energiasta saadaan hyödyksi 90 %.
Tässä vaiheessa on varmaankin rehellistä sanoa, että toimin Helsingin energiayhtiön, Helen oy:n hallituksen puheenjohtajana.
Meillä on myös maakaasuvoimaloita, mutta sivuutan tämän, koska ongelmana on hiili.
Vaikka kaukolämpö oli aikanaan suuri ilmastotoimi, kaukolämmön tuotanto on nyt Helsingin suurin päästölähde. Siihen on siis tultava muutos. Helsingissä on kaksi kivihiililaitosta, joista toinen suljetaan vuonna 2024 ja toinenkin vuonna 2029.
Toisin kuin Kööpenhamina, me pyrimme käyttämään mahdollisimman vähän biomassaa, koska emme usko sen kestävyyteen pitkällä aikavälillä.
Avainasemassa meillä ovat lämpöpumput. Lämpöpumppu on tuttu jääkaapista, jossa se siirtää lämpöä kaapin sisältä lauhduttimiin sen ulkopuolelle. Meidän lämpöpumppujemme tavoite ei ole tuottaa kylmyyttä vaan lämpöä, mutta jotain on kuitenkin jäähdytettävä. Jäähdytettäväksi kelpaa mikä vain: ulkoilma, maaperä, jätevedet, merivesi, teollisuuden hukkalämpö.
Helsingissä tuotetaan 7 % kaukolämmöstä jäähdyttämällä puhdistettu jätevesi ennen sen laskemista mereen.
Meillä on kaukolämmön lisäksi myös kaukokylmäverkko, jota käytetään jäähdyttämään kiinteistöjä kauppojen kylmäkalusteita ja esimerkiksi tietokonesaleja. Tästä syntyvä lämpö käytetään myös kaukolämpönä.
Jos siis sinulla on Helsingissä liian kuuma, energiayhtiö myy sinulle kylmyyttä, ja kun otat suihkun, yhtiö myy lämmön sinulle takaisin. Kun suihkuvesi menee viemäriin, se jäähdytetään uudestaan ja sitäkin tehdään kaukolämpöä.
Kaukokylmä ei ole Helsingissä ole ymmärrettävistä syistä mikään iso energialähde talvella, mutta on kesällä merkittävä. Vietnamissa potentiaali kaukokylmälle voisi varmaankin olla paljon suurempi.
Tämän teknologian implementoinnissa me voisimme hyvinkin tehdä yhteistyötä.
Liikenne
Helsinkiläiset vaurastuivat 1960-luvulla nopeasti ja ostivat joukolla autoja. Seurauksena oli valtavia liikenneruuhkia ja paljon liikenteen melua ja pakokaasuja. Kaupunginvaltuusto päätti vuona 1970, että tätä me emme halua, ja muutti muuttaa liikennepolitiikan suunnan. Aloimme subventoida joukkoliikennettä, teimme bussikaistoja ja rajoitimme autoilla tehtävää työmatkaliikennettä keskustaan rajoittamalla pysäköintipaikkojen määrää.
Joukkoliikennettä tuetaan niin, että matkaliput peittävät vain 50 prosenttia kuluista. Lopun maksavat veronmaksajat kunnallisverona.
Julkinen liikenne kulkee pääasiassa sähköllä. Meillä on metro, raitiovaunuverkko ja rautateiden lähiliikenne. Enemmistö busseista on dieselbusseja, mutta ne ovat korvautumassa nopeasti sähköbusseilla – nopeammin kuin on suunniteltu, sillä yksityiset bussiyhtiöt tarjoavat sähköbusseja myös reiteille, jotka oli tarkoitus ajaa vielä dieselbusseilla., koska sähköbussit ovat taloudellisempia.
Helsinki ja sen naapurikunnat ovat rakentamassa pikaraitioteille. Se on kuin raitiovaunu, mutta isompi ja pidempi ja pysähtyy harvemmin, jolloin matkanopeus on suurempi.
Poliittisten voimasuhteiden muutos näkyy siinä, että Helsinki panostaa voimakkaasti pyöräilyyn rakentamalla nopeaa pyörätieverkkoa. Pyöräily on terveellistä, saasteetonta, melutonta ja se vie vähän tilaa. Investoinnit autoliikenteen hyväksi ovat kuitenkin kymmenkertaiset verrattuna investointeihin pyöräilyn hyväksi.
Keskusta jalankulkijoille
Helsingin keskustassa liikenteeltä on otettu tilaa jalankulkijoille muuttamalla katuoja kävelykaduiksi. Tämä politiikka ei ole ollut mitenkään ristiriidatonta. Autoilijat eivät ole siitä pitäneet eivätkä naapurikuntien asukkaat. Julkisen liikenteen palvelutaso ei ole naapurikunnissa yhtä hyvä kuin Helsingissä ja siksi autoa käytetään enemmän.
Keskuskatu 1969 (Helsinkikuvia.fi)Keskuskatu nyt
On myös pelätty, että keskustan kaupat menettävät asiakkaitaan kaupungin ulkopuolisille automarketeille.
Sähköiset kulkuneuvot
Sivuutan kysymyksen sähköautoista, koska Oslon puheenvuorossa aihetta käsiteltiin runsaasti.
Kannattaa huomata, että erilaiset sähkökäyttöiset kaksipyöräiset ajoneuvot ovat yleistyneet huomattavasti nopeammin kuin sähkökäyttöiset autot.
Kaikki eivät iloitse sähköisten potkulautojen ilmaantumisesta kaupunkeihin, mutta minä näen niissä kaupunkiliikenteen tulevaisuuden. Ne ovat keveitä, vievät mitättömän vähän tilaa, kulkevat sähköllä, eikä niitä tarvitse omistaa, koska ne voi vuokrata helposti.
Uskon, että erilaiset sähköllä kulkevat kaksipyöräiset tulevat mullistamaan kaupunkiliikenteen. Helsingissä tätä rajoittaa talvi ja lumi, mutta etelämpänä ei ole tätäkään rasitetta.
En ole ollut koskaan Ho Chi Minhissä, mutta olin runsas 10 vuotta sitten Hanoissa. Tuli vaikutelma, että siirtyminen sähkömoottoripyöriin ja sähköpolkupyöriin voisi parantaa kaupungin ilmaa huomattavasti.
Tiivis vai väljä?
Helsinki on verrattain väljästi rakennettu kaupunki. Tämän seurauksena matkat ovat pitkät ja asuinalueiden palvelutaso on heikko.
Viime aikoina kaupunkisuunnittelussa on suosittu paljon tiiviimpää rakennetta: korkeampia taloja lähempänä toisiaan. On alettu puhua 15 minuutin kaupungista, jossa valtaosa päivittäisistä matkoista voidaan tehdä kävellen, polkupyörällä tai joukkoliikenteellä 15 minuutissa.
Helsingin sataman tavaraliikenne on siirtynyt keskustan läheltä 15 kilometrin päähän Vuosaareen, mikä on tehnyt mahdolliseksi kaavoittaa paljon asuntoja keskustan tuntumaan.
Eräs keino tiivistää kaupunkia on ottaa moottoriteiden nyt varaamat valtavat alueet rakentamiseen.
Moottoritediebn varaama tila. Kuvasta puuttuu Kehä I ja Kehä III, koska niitä ei ole tarkjoitus bulevardisoida.
Silloin moottoritie muuttuu kaduksi, jossa on alhainen nopeusrajoitus, liikennevaloja risteyksissä ja suojateitä. Kaikki eivät tästä pidä, erityisesti eivät ympäristökuntien autoilijat. asia on yhä riidanalainen, mutta Laajasalon bulevardia jo rakennetaan.
Laajasalontie nytLaajasalon bulevardi
Tiivistämistä suositaan kuitenkin kaikkialla. Tämä on jakanut myös vihreitä. Jotkut vihreistä valittavat viheralueiden jäämistä rakentamisen alle.
On alettu puhua 15 minuutin kaupungista, jossa kaikki päivittäin tarvittava on 15 minuutin kävelymatkan, pyörämatkan tai joukkoliikennematkan päässä. Se edellyttää aivan toisenlaista kaupunkirakennetta.
Tiivistämällä asuinalueita ja saamme paremmat palvelut kävelyetäisyydelle, paljon paremman palvelutason ja joukkoliikenteen. Asumisen alle jää vähemmän luontoa.
Toisaalta se merkitsee monelle, että ikkunasta aukeavan kauniin näköalan eteen tulee talo ja tuttu koiranulkoilutuspuisto menetetään.
Kallis asuminen
Helsingin asukasluku kasvaa nopeasti niin kuin kaikkien eurooppalaisten pääkaupunkien. Ennen muuttajat olivat tyytyivät asuntoon missä hyvänsä metropolialueella, mutta viime aikoina yhä useampi haluaa nimenomaan Helsinkiin.
Olemme onnistuneet tekemään Helsingistä halutun paikan asua, mutta tämän ikävänä puolena on, että asuminen Helsingissä on tullut kohtuuttoman kalliiksi.
Siihen ei mielestäni ole muuta ratkaisua kuin rakentaa Helsinkiin paljon lisää asuntoja.
Kaikki eivät ole tästä samaa mieltä. Kunnallisessa demokratiassa äänioikeus on kaupungin nykyisillä asukkailla, ei tulevilla asukkailla.
Helsingin asukasluku laski taas helmikuussa, jo neljäntenä kuukautena peräkkäin. Samalla asuntotuotanto on ollut korkeimmillaan tämän vuosituhannen aikana ja ymmärrettävistä syistä suuri määrä airbnb-asuntoja on vapautunut vuokra-asunnoiksi.
Mikä selittää tämän ristiriidan? Mahdollisia selityksiä on useita:
Ihmiset asuvat väljemmin. Koska asunnot ovat sen kokoisia kuin ne ovat, väljemmin asumisen täytyy merkitä pienempiä asuntokuntia. Vähemmän lapsia, sinkkuja ja leskiä nyt esimerkiksi. Periaatteessa myös vähemmän alivuokralaisia, mutta niiden merkitys ei liene suuri.
Asunnossa asutaan, mutta asukas ei ole kirjoilla Herlsingissä. Helsingissä on ollut lähes kolmekymmentätuhatta tästä syystä ”tyhjää” asuntoa. Olisiko ilmiö voinut yleistyä näin nopeasti? Lähinnä kaksi ryhmää voisi selittää tämän: Virolainen työvoima on hankkinut kämppiä täältä osittain siksi, että korona on haitannut matkustamista. Toinen ryhmä ovat Espanjan aurinkorannoilta omiin omistamiinsa asuntoihin palanneet. Kumpikaan ryhmä ei siirrä kirjojaan, koska verotus.
Asunto on oikeasti tyhjänä. Merkittävin syy pitää asuntoa tyhjänä on se, että asukas on muuttanut ympärivuorokautiseen palveluasuntoon, eivätkä perilliset pane asuntoa vuokralle, koska vuokrasta konfiskoitaisiin 85% hoitomenoihin. Ihmettelen, että näin järjetöntä sääntöä ei saada korjatuksi. Joko tyhjästä asunnosta pitää ottaa huomioon laskennallinen vuokra niin kuin opiskelijoiden toimeentulotuessa otetaan huomioon opintolaina, vaikka sitä ei ole nostettu, tai vuokrasta pitää ottaa esimerkiksi vain puolet huomioon hoitomaksua määrättäessä tai jotain tältä väliltä.
Asunto voi olla myös tyhjänä siksi, ettei siihen ole löyhtynyt vuokralaista sellaiseen järjettömään hintaan, jota niistä vaaditaan.
Pekka Vuori julkaisi twiitissään mielenkiintoisen kartan siitä, miten asuttujen asuntojen määrä on muuttunut kaupunginosittain, kun uusia asuntoja ei oteta huomioon. Kantakaupungissa asuttujen asuntojen määrä oli noussut merkittävästi, johtuen ilmeisesti airbnb ‑asunnoista, mutta muualla Helsingissä niiden määrä oli vähentynyt. Asuntoja oli siis tyhjänä tai niissä asui joku, joka ei ollut kirjoilla. Asumisväljyydestä ei ollut niinkään kyse, vaan siitä, ettei asunnoissa ollut kirjoilla ketään.
Katsoin tilannetta Oikotiellä. Vuoralle tarjottiin Helsingissä yli 3 800 asuntoa. Niiden ei kaikkien tarvitse olla tyhjiä, mutta varmaankin suurin osa on. Kun rajasin haun kerrostaloasuntoihin, yksiöitä oli tarjolla 1477, kaksioita 1639 ja kolmen huoneen asuntoja 552. Näihin asuttaisi helposti 6 000 henkeä.
Tein epätieteellisen kokeen ja järjestit asunnot järjestykseen joko uusimmat ensin tai vanhimmat ensin ‑periaatteella. Jälkimmäisessä tarjottiin aivan olennaisesti kalliimpia asuntoja kuin edellisessä. Harmi, ettei ollut tilastoja asunnoista, jotka olivat menneet vuokralle.
Olisiko niin onnellisesti käymässä, että Helsingin aina vain nouseva vuokrataso on saavuttanut kattonsa? Vuokralaisen kyllä saisi, jos osaisi sovittaa vuokratason järkevästi, mutta kaikki vuokranantajat eivät ole vielä tunnustaneet tosiasioita?
Ehkä he odottavat, että korona väistyy ja opiskelijat palaavat. Joutuu kyllä pettymään, jos pitää opiskelijoita odotellen tyhjillään kaksiota, josta haluaa vuokraa 1500 €/kk.
Mitä tämä merkitsee Helsingin asukasluvulle tulevaisuudessa? Uskottavin skenaario on, että vuokranantajat ottavat lusikan kauniiseen käteensä ja laskevat vuokria. Se on hyvä uutinen Helsinkiin haluaville, mutta huono uutinen niille, joilla on sijoitusasunto kehyskunnissa tai jossain Espoon tai Vantaan perukoilla.
Helsingin asukasluvun kasvu voi kuitenkin hidastua myös pitkällä aikavälillä, koska halvemmissa asunoissa on varaa asua väljemmin.
Entiseen teollisuutta varten kaavoitettuun kortteliin rakennetaan nyt asuntoja noin viidellesadalle asukkaalle. Kerroskorkeus on korkeimmillaan kuusi. Saattaa herättää hieman keskustelua kadun toisella puolella olevien pientaloasukkaiden keskuudessa. Rataa vasten on meluaitana lamellitalo, mutta muuten rakennetaan pistetaloja.
En pidä pistetaloista, koska niiden väliin jäävä alue on eräänlaista ei kenenkään maata, ei yksityistä mutta ei julkistakaan. Lamellitalot rajaavat pihat suojaisiksi, vaikka suoranaisia umpikortteleita ei rakennettaisikaan. Tähän tulisi isommat ja paremmat pihat lamellitaloilla. Ehkä näillä pistetaloilla haluttiin lieventää naapurien järkytystä.
Havainnekuvista kuitenkin näkee, että huoltorakennuksilla on onnistuttu rajaamaan pihoja vähän paremmin, joten menköön.
Tontin pohjoispäässä on keksikerroksinen pysäköintitalo, mutta eteläpäässä tilaa haaskaavia maantasopaikkoja. Miksi ihmeessä? Laittamalla autopaikat kahteen kerrokseen olisi saatu lamellitaloon yksi rappu lisää.
Kortteliin sisältyy myös liiketilaa. Todettakoon kuriositeettina, että siitä määrätään erikseen, että siihen ei saa rakentaa hotellia. Olemme siis perustamassa Helsinkiin hotellivapaata korttelia.
Voi olla, että paljastan tyhmyyteni, mutta kysyn silti. On erikseen AK-alue (asunkerrostalojen korttelialue) ja A‑alue (asuinrakennusten korttelialue). Molemmissa on kuusikerroksisia kerrostaloja ja molempia koskee samat kaavamääräykset. Miksi ihmeessä? Hallintamuoto?
Matkailubussiliikenteen kehittäminen
Töölössä Merikannontiestä tehdään ehkä yksisuuntainen, jotta kymmenen turistibussit mahtuisivat odottamaan, kun turistit käyvät ihmettelemässä Sibelius-monumenttia (Eikö Helsingistä todellakaan löydy mitään muuta?). Bussien tärvelemästä Senaatintorista sanon vain, että edes Pietarinkirkon eteen ei saa pysäköidä busseja vaan ne on jätettävä naapurivaltion puolelle.
Pohjois-Espa 19, rakennuksen myyminen
Tämä sijaitsee siis Unioninkadun ja Espan kulmassa ja alakerrassa on muun muassa suosittu kahvila Tässä rakennuksessa on ollut ennen kaupungin virastoja. Nyt se tulee varmaankin käyttöön, joka vastaa paremmin paikan suhteellista etua. Kunnostuksen tarpeessa olevat rakennukset kannattaa myydä mieluummin kuin jättää rapistumaan.
Ensolle uusi pääkonttori Katajanokalle
Tätä kaavaa käsiteltiin 24.11. Suunnitelma on hyvä. Ranta avautuu ihmisille. Tosin viimeksi oikealta laidalta esitettiin, että ranta pitäisi aidata risteilyaluksia varten, mutta ymmärtääkseni tämä uhka on nyt poistunut. En ainakaan löytänyt kaavasta mitään siihen viittaavaa.
Oulunkylässä pieni tiivistämiskaava
Pikkumatintien ympäristöön tulee asuntoja 75 hengelle. Jonkun koiranpissatuspensas tässäkin varmaan menee, mutta tien toisella puolelle niitä on.
Odotin mielenkiinnolla Jan Vapaavuoren näyttävää Helsinki Energy Challence ‑kilpailun tulosta. Se odottaminen on ollut Helenille vähän kaksijakoista, koska Helsinki on pitänyt oman energiayhtiönsä täysin pimennossa siitä, mitä kilpailusta on tulossa ja mitä ei. Meidän piti varautua sekä siihen, että sieltä tulee jokin yllättävä hopealuoti, että siihen, ettei tule.
Tuntui epätodennäköiseltä, että kilpailu voisi tuottaa jonkin sellaisen mullistavan oivalluksen, joka ei olisi ollut Helenin tiedossa, mutta aina saattoi toivoa parasta. Kehotin dokumentoimaan Helenissä tehdyn selvitystyön ihan vain sitä ajatellen, ettei kilpailutuloksen julkistamisen jälkeen tule erimielisyyttä IPR-oikeuksista. Näitä teemoja oli yli sata.
Helenissä tutkitaan suurta joukkoa pieniä ratkaisuja ja kahta isoa: Satojen megawattien tuottamista joko merivesilämpöpumpuilla tai putkea pitkin Kilpilahdesta.
Olen Helen Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Seuraava analyysi kilpailun annista on silti puhtaasti omani. Helenissä tehdään perusteellisempi analyysi parempien asiantuntijoiden voimin. Esitän nämä kuitenkin, koska minusta näistä asioista pitäisi käydä kattavaa julkista keskustelua ja koska Helsingin energiapolitiikasta on tullut intohimoni.
En lähde analysoimaan kilpailuehdotuksia jokaista erikseen, vaan lähinnä sitä, mitä ajatuksia ne yhteensä minussa herättivät samalla, kun kerron mitä itse ajattelen energiapolitiikasta tällä hetkellä.
Yleishuomautuksena sanoisin, että moni kilpailija kehui, että heidän ratkaisunsa on paljon halvempi kun Helein kaukolämmön nykyinen kuluttajahinta. Tähän vertailuun on sanottava
Kaukolämmön kuluttajahinnasta viidesosa on arvonlisäveroa.
Kaukolämpöverkko on kallis. Sähkön verottomasta hinnasta puolet on sähkön siirtoa, eikä lämmön siirto ole sen halvempaa.
Kaukolämpö olisi paljon halvempaa, jos ei tarvitsisi taata, että sitä riittää myös paukkupakkasilla.
Taloudellinen malli
Ekonomistikoulutuksen saaneena pidän energian tuotantoa ohjaavaa talousmallia aivan olennaisen tärkeänä. Minkä insinööri ratkaisee, sen huono ekonomisti voi tuhota.
Muutama vuosi sitten olin sitä mieltä, että kaukolämmön tuottaminen pitää avata kilpailulle samalla tavalla kuin sähkön tuottaminenkin on avattu. Sittemmin olen ymmärtänyt, ettei tämä ole yhtä yksinkertaista, koska lämmössä on olennaisen tärkeätä, että sitä tuotetaan paitsi oikeaan aikaan myös oikeassa paikassa. Kun Helen optimoi tuotantoaan tuntikohtaisesti, mukana ei ole vain se, mikä on minkin laitoksen marginaalikustannus vaan myös se, missä kohdassa verkkoa laitos sijaitsee. Oikeassa kohdassa oleva lämmönlähde on paljon arvokkaampi kuin väärässä kohdassa oleva.
Tuotannon kilpailun voi järjestää joko niin, että
Helenillä on velvollisuus ostaa lämpöä marginaalihintaan muilta tuottajilta tai niin, että
Muut tuottajat voivat myydä lämpöä suoraan asiakkaille.
Ensimmäinen vaihtoehto tuo valtaosan teoreettisista tehokkuushyödyistä, jälkimmäinen tuo lisähyötyjen lisäksi mukanaan suuren joukon teknisiä ongelmia ja esimerkiksi sen, onko Heleillä kuitenkin velvollisuus pelastaa asiakkaat, kun lämpöä myynyt tuottaja ei pystykään tuottamaan sitä 30 asteen pakkasella riittävästi.
Kakkosvaihtoehtoon liittyy piirre, jonka takia minä pidän siitä ja moni muu kammoksuu. Se johtaisi siihen, että hyvä asiakkaat saisivat lämpöä paljon halvemmalla kuin huonot. Kerrostalojen lämmön hinta laskisi ja pientalojen nousisi niin paljon, että niiden olisi käytännössä pakko luopua kaukolämmöstä. Kerrostaloasukkaat subventoivat pientaloasukkaita nyt myös sähkön siirrossa ja vesilaskussa. Tämä toisi siihen lopun sentään kaukolämmön osalta. Pientalot siirtyisivät maalämpöön. Se ei olisi niille optimaalinen ratkaisu. Optimaalinen olisi hybridiratkaisu, jossa käytettäisiin kumpaakin – mutta parantaisi Helenin taloutta. Helenin kaukolämmöstä pientalojen osuus on kolme prosenttia, kaukolämpöverkosta muistaakseni 30 %.
Sitä, että muut voisivat kuoria kerman päältä ja Helenin pitäisi huolehtia verkon vakaudesta ja huonoista asiakkaista, ei voi oikein pitää reiluna kilpailuna.
Käytännössä Helenin pitäisi yhtiöittää siirtoverkko, jotta se voisi kilpailla tasapuolisesti lämmön tuotantomarkkinoilla, mutta kenen velvollisuudeksi jäisi huolehtia huippulämmöstä ja tuotannon riittävyydestä kaikkina ajankohtina?
On myös sanottu, että Helenin ei tarvitsekaan voida osallistua kilpailuun tasaveroisena, koska se on liian ylivoimainen ja työntäisi halpaa fossiilienergiaa verkkoon. Näin ehkä oli tilanne kymmenen vuotta sitten. Nyt fossiilienergia on niin kallista, ettei sen avulla oikein pysty kilpailemaan. Torstaina päästöoikeuksien hinta oli 43 €/tonni, mikä tarkoittaa Helenille noin 130 miljoonan euron kustannusta. Se suosii päästöttömiä ratkaisuja rajusti – niin kuin pitääkin.
Lämpöä halvasta sähköstä varastoon
Useassa ehdotuksessa toistui ajatus, että Helsingissä kannattaa tuottaa lämpöä varastoon sähkön avulla silloin kun sähkö on lähes ilmaista. Keski-Euroopassa tämä toistuu yhtenään, mutta meillä toistaiseksi lähinnä vain kevättulvien aikaan. Tuulivoiman osuuden kasvaessa sähkön hintavaihtelut tulevat kuitenkin jyrkentymään ja ilmaisen sähkön tunteja tulee lisää.
Ilmaiselle sähkölle on kuitenkin toinenkin ottaja. Vetyteknologialle kaavaillaan valtavaa tulevaisuutta. Se nostaisi sähkön kysyntää niin paljon, että sähkölle muodostuisi pohjahintaa, joka ei ole lähellekään nollaa.
Jos halpaa sähköä riittää varastoitavaksi, myös Helen voi varastoida sitä vetynä maakaasuvoimaloissa poltettavaksi. Kumpi on järkevämpi tapa varastoida, vety vai lämpö, ei kuulu ideologian pohjalta ratkaistaviin asioihin, vaan on ongelmana puhtaan teknokraattinen.
Kaukolämpöä ehdotettiin tehtäväksi halvan sähkön tunteina jopa sähköboilereilla, siis suoraan sähkövastuksilla. On sanomattakin selvää, ettei tämä pelitä niin kauan kuin meillä on sellainen sähkövero kuin on. Vetytalouden läpimurtoa odoteltaessa tämä voisi sinänsä olla järkevä tapa käyttää nollahintaista sähköä, mutta meillä se on nähty järkeväksi estää verotuksella, Tanskassa ei ole.
Lämmön varastointi
Kuka hyvänsä pystyy esittämään ratkaisun siihen, miten Helsinki lämmitetään päästöttömästi kesällä. Ongelma on sydäntalvi, jolloin auringosta ei ole oikein avuksi. Niinpä lämpöä pitää varastoida.
Lämmön varastointiteknologiana Helenillä on tutkittu lähinnä kahta mahdollisuutta:
Suuri vesisäiliö, jossa vettä lämmitetään ja jäähdytetään tarpeen mukaan. Tarjolla on vanhoja öljyluolia, mutta ne ovat aivan liian pieniä siirtämään lämpöä kesästä talveen. Tarvittaisiin vähän yli 10 miljoonan kuutiometrin luola, että talvesta selvittäisiin. Vantaan en4rgia louhii miljoonan kuution lämpöakkua. En ymmärrä, miten tämä saadaan kannattavaksi.
Maalämpökaivot. Syvät lämpökaivot on tarkoitettu ensisijaisesti geotermisen lämmön pumppaamiseen kaukolämpöverkkoon. Vaikka kaivo olisi pari kolme kilometriä syvä, sen teho heikkenee, kun sitä jäähdytetään. Niinpä kesällä pumppu voisi toimia toisin päin: lämmittää kalliota siellä syvällä, jotta sitä voitaisiin taas talvella jäähdyttää.
Kilpailussa esitettiin kahta muuta tapaa lämmön varastointiin.
Veden korvaaminen lämpöakuissa jollakin muulla aineella, jolloin käytettäisiin hvväksi faasimuunnokseen (sulamislämpöön) sisältyvää energiaa. Olen tutustunut ajatukseen käyttää parafiinia tähän tarkoitukseen, mutta silloin on puhuttu omakotitalon kellarissa olevasta lämpöakusta, johon päivällä ohjataan auringon lämpöä. Nyt ehdotettiin joidenkin suolojen käyttöä samassa tarkoituksessa. Tämäkin on tuttu teknologia, mutta se ei ole toistaiseksi läpäissyt taloudellista tarkastelua. Energiatiheys on kyllä paljn suurempi, joten pienempi luola riittää, mutta vesi on toisaalta valtavan paljon halvempaa. Ehkä pitäisi laskea uudestaan nyt kun päästöoikeuksien korkea hinta on tehnyt fossiilienergiasta todella kallista. Joidenkin suolojen sulamislämpötila voi olla hyvin korkea, jolloin saadaan suoraan riittävän kuumaa kaukolämpöä, mutta silloin sen lämmittäminen ei oikein suju lämpöpumpulla vaan se pitäisi tehdä sähköllä. Tämä varmaankin analysoidaan tarkemmin. Suolaa käyttämällä voitaisiin Helenin lämpöakkujen kapasiteetti moninkertaistaa.
Valtavat lämpöakut meressä olivat minulle ainoa kokonaan uusi idea. Tehtäisiin viiden hehtaarin kokoisia tekosaaria, joiden alla olisi yhteensä 10 miljoonan kuution vesisäiliöt. Kun säiliö on veden alla, seinän ei tarvitse olla kovin vahva. Onhan paine sen molemmilla puolilla sama. Lämpöä hyvin eristävä sen pitää tietysti olla. Säiliöissä oleva vesi kuumennettaisiin merilämpöpumpuilla kesällä ja lämpöä purettaisiin talvella.
Kuinkahan hyvin nämä kelluvat saaret pitää ankkuroida myrskyjen ja virtaavan veden varalta?
Tätä pitää todellakin tutkia.
Lämpötankkerit
Yksi ehdotus, joka oli päässyt kymmenen parhaan joukkoon, mutta jota ei palkittu, esitti kuuman veden kuljettamista kolmella suurella tankkerilla esimerkiksi Loviisasta tai Kilpilahdesta. Tuttu ajatus sinänsä. Putki tulee Kilpilahdesta kyllä halvemmaksi kuin tankkeri. Tilanne olisi toinen, jos etäisyys olisi pidempi tai siirrettävä lämpömäärä pienempi – tai lämpöä olisi tarjolla niin vähän aikaa, ettei putkea kannata rakentaa. Loviisasta ehkä, jos Kilpilahtea ei olisi sinä välissä.
Ei taida mennä jatkotarkasteluun Helsingissä, mutta Perämerellä ajatus voisi olla harkinnan arvoinen. Torniosta, Kemistä ja Raahesta voisi kuljettaa teollisuuden hukkalämpöä Ouluun.
En oikein ymmärrä, miten Perämeren kaupungeissa kaukolämpöä tehdään mistään muusta kuin teollisuuden hukkalämmöstä.
Moni on valittanut, etteivät saa peruutetuksi RSS-feediä tältä blogilta. Kommenttimäärien kasvaessa suureksi tästä tuli roskapostia.
Olen pahoillani tästä harmista. RSS-feed ‑viestin lopussa oleva “Manage your subscriptions:” toimi ainakin eilen.
