Fillariretki, ensimmäinen päivä tiistai 3.8.

Yllät­tä­vän moni on kysy­nyt minul­ta kesän pyö­rä­ret­kes­tä ja että kai selos­tan sitä taas blo­gil­la­ni. Hel­tei­nen kesä meni vii­meis­tel­les­sä kir­jaa­ni 2020-luvun yhteis­kun­ta­po­li­tiik­ka ja fil­la­ri­ret­ki jäi teke­mät­tä. Olin alun­pe­rin suun­ni­tel­lut mat­kaa Sak­san joki­laak­soi­hin. Se hyvä puo­li täs­sä tie­tys­ti oli, etten jou­tu­nut kes­kel­lä tulvakatastrofia.

Kir­ja tuli val­miik­si 2.8. ja seu­raa­va­na päi­vä­nä läh­din pol­ke­maan mini­kier­rok­sel­le ympä­ri Etelä-Suomea.

En viit­si­nyt käyt­tää aikaa mat­kal­la blo­gin kir­joit­ta­mi­seen, joten jul­kai­sen tämän nyt vii­si päi­vää vii­väs­tet­ty­nä. Luki­joil­ta se vie tie­tys­ti osan jän­ni­ty­ses­tä, kos­ka hetie­tä­vät, että olen pääs­syt hen­gis­sä perille.

Olen yleen­sä pol­ke­nut rep­pu seläs­sä – maan­tie­pyö­rään kun ei saa satu­la­lauk­ku­ja, kun ei ole tarak­kaa. Nyt olin kui­ten­kin hom­man­nut Ort­lie­bin 16 lit­ran lau­kun, joka kiin­ni­te­tään satu­laan sen alle. (Mik­si muu­ten pak­ka­riin kiin­ni­tet­tä­viä lauk­ku­ja kut­su­taan satu­la­lau­kuik­si eikä pakkarilaukuiksi?)

Lau­kun kiin­nit­tä­mi­nen on sel­väs­ti suun­ni­tel­tu teh­tä­vän neli­kä­ti­ses­ti. Kah­del­la kädel­lä se on aika han­ka­laa. Ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la lau­kun kiin­nit­tä­mi­seen meni vart­ti­tun­ti, vii­den­nel­lä ker­ral­la enää kol­me minuut­tia (Voi­si­ko täs­tä muu­ten teh­dä Olym­pia­la­jin? Parii­sin kisoi­hin men­nes­sä lupaan tree­na­ta 30 sekuntiin.)

Tar­koi­tuk­se­na­ni oli pol­kea Art­jär­vel­le, jos­ta olin bon­gan­nut hyvän oloi­sen hotel­lin, mut­ta siel­lä ei ollut tilaa viik­koon. Poh­din Ori­mat­ti­laa mut­ta pää­dyin Mänt­sä­lään. Sen aika lähel­lä, mut­ta pak­ko­ko sitä on suo­raan ajaa.

Minul­la on myös Gar­mi­nin navi­gaat­to­ri, jos­ta on pal­jon sekä huvia että hyö­tyä. Panen sen suun­nit­te­le­maan rei­tit, kos­ka mat­kal­la on jotain yllä­tyk­siä ja kos­ka ohjel­ma käyt­tää hyväk­seen eri tei­den suo­sio­ta pyö­räi­li­jöi­den kes­kuu­des­sa. Se kek­si usein reit­te­jä pik­ku­tei­tä pit­kin, joi­ta en oli­si tul­lut ajatelleeksikaan.

Nyt tein oikein kun­non mokan sen kanssa.

Mänt­sä­lään on suo­rin­ta tie­tä noin 60 km, mut­ta navi­gaat­to­rin suun­nit­te­le­ma reit­ti oli 72 km. Tun­tui siis juu­ri sopi­val­ta kiertelyltä.

Kaik­ki meni hyvin Kera­val­le asti, mut­ta sen jäl­keen mat­ka jat­kui hiek­ka­tie­tä pit­kin ja kun se osuus päät­tyi, men­tiin vie­lä pie­nem­mäl­le hiek­ka­tiel­le pit­kin Lah­den oiko­ra­dan linjausta.

Olin aivan hukas­sa. Yri­tin löy­tää tien, mitä oli­si pitä­nyt men­nä, mut­ta mitään tie­tä ei ollut. Oli vain vai­vai­nen polku.

En ymmär­tä­nyt tätä muu­ten kuin että lait­teel­la on van­ha kart­ta, jos­sa on jokin radan alle jää­nyt tie. Myös HSL:n reit­tio­pas kehot­taa kesä­mö­kil­läm­me Han­gel­bys­sä käve­le­mään Eriks­nä­sin­tien bus­si­py­sä­kil­le pit­kin tie­tä, jota ei ole ollut ole­mas­sa 50 vuoteen.

Lopul­ta pai­kal­li­nen maas­to­pyö­räi­li­jä ker­toi, miten pää­sen ihmis­ten ilmoil­le, eli maan­tiel­le 140. Hyl­kä­sin navi­gaat­to­rin anta­man rei­tin ja siir­ryin tyl­säl­le Lahdentielle.

Jos­sain vai­hees­sa oikeal­le puo­lel­le ilmes­tyi pyö­rä­tie. Se meni tun­ne­lis­sa tien ali ja jat­kui maan­tie­nä, joka erka­ni Lah­den­ties­tä.  Täl­lai­sia ties­tä vähän kau­em­pa­na kul­ke­via reit­te­jä aina sil­loin täl­löin on, mut­ta tämä pää­tyi umpi­ku­jaan. Kiit­ti vain hir­veäs­ti. Oli­si pitä­nyt olla jokin opas­te, joka oli­si ker­to­nut, että pyö­rä­tie vie lähei­seen kylään ja Lah­teen halua­vien pitäi­si siir­tyä maan­tiel­le. Tur­ha yli­mää­räi­nen mut­ka ja pal­jon etsimistä.

Navi­gaat­to­ri ker­toi, että hyl­kää­mä­ni reit­ti kul­ki nyt tien 140 län­si­puo­lel­la. Suun­ta­sin sin­ne ja pie­nen etsi­mi­sen jäl­keen yhy­tin rei­tin. Se meni taas oikein hyvin pit­kin pie­niä tei­tä, kun­nes reit­ti kään­tyi huo­no­kun­toi­sel­le hiek­ka­tiel­le pit­kin junan­ra­dan vart­ta, jol­la oli kai­ken lisäk­si ajokielto.

Nyt oival­sin, mis­tä oli kysy­mys. Vir­heel­li­sel­lä hii­ren klik­kauk­sel­la voi aiheut­taa maa­il­man­so­dan. Minä pää­sin vähän vähem­mäl­lä. Olin kli­kan­nut itse­ni maastopyöräreitille.

Ei muu­ta kuin takai­sin Lah­den­tiel­le. Vähän ennen Mänt­sä­lää seu­ra­sin taas navi­gaat­to­rin neu­voa tar­kis­tet­tua­ni ensin huo­lel­li­ses­ti, että sen ehdot­ta­ma reit­ti kul­ki tei­tä pitkin.

Mänt­sä­läs­sä oli varan­nut huo­neen kar­ta­non Mei­je­ris­tä. Hotel­lin ovi oli lukos­sa. Oves­sa oli puhe­lin­nu­me­ro, mut­ta sii­nä ei vas­tat­tu. Mitä ihmettä?

Piti lukea uudes­taan kän­nyk­kään tul­lut vies­ti. Hotel­lis­sa ei ole hen­ki­lö­kun­taa, vaan ovi avau­tui vies­tin muka­na tul­leel­la pin-koodilla.

Samal­la kävi ilmi, että luvat­tu her­kul­li­nen aamu­pa­la tar­joil­tiin Hir­vi­haa­ran kar­ta­nos­sa 6,5 kilo­met­rin pääs­sä Hel­sin­kiin päin.

[Kor­jaus 9.8. Tämä tie­to oli vää­rin­kä­si­tys. Huo­nees­sa mai­nos­tet­tiin mah­dol­li­suut­ta aamiai­seen hotel­lis­sa, mut­ta jos oli­sin luke­nus saa­ma­ni säh­kö­pos­ti­vies­tin lop­puun, oli­sin huo­man­nut, että aamu­pa­lan sai myös 750 met­rin pääs­sä ole­vas­ta kah­vi­las­ta ja jo klo 7. Pahoit­te­len jaka­maa­ni vää­rää tietoa.]

Pitäi­sin näkö­jään lukea varauk­sen ehdot ennen kuin klik­kaa ruu­tua, että on ne luke­nut ja hyväksynyt.

Taka­na oli kaik­ki­ne eksy­mi­si­neen 84 kilo­met­riä. Näl­kä oli iso. Menin pai­kal­li­seen nepa­li­lai­seen ravin­to­laan nimel­tä Kalash. Ruo­ka oli todel­la hyvää tai sit­ten minul­la oli vain hir­veä näl­kä. Myös nepa­li­lai­nen olut oli hyvää.

Yleen­sä vie­tän tun­nin tai pari paik­ka­kun­taan tutus­tu­mal­la. Mänt­sä­lä oli nopeas­ti näh­ty. Kau­pun­ki­ku­vaa hal­lit­see kak­si näyt­tä­vää raken­nus­ta, City-mar­ket ja S‑market. Näis­sä suo­ma­lai­sis­sa pik­ku­kau­pun­geis­sa ja kir­kon­ky­lis­sä tulee suru puse­roon, kun ver­taa nii­tä nii­hin todel­la kau­nii­siin pik­ku­kau­pun­kei­hin Kes­ki-Euroo­pas­sa, joi­ta olen pyö­rä­ret­kil­lä­ni näh­nyt. Ei se nyt mak­sai­si niin pal­jon suun­ni­tel­la katu­mai­se­mat kunnollisiksi.

Oiko­ra­dal­la on ase­ma Mänt­sä­läs­sä muu­ta­man kilo­met­riä taa­ja­man ulko­puo­lel­la. Sin­ne pitäi­si raken­taa vähin­tään 20 000 asuk­kaan radan­var­si­kau­pun­ki Kera­van ja Jär­ven­pään tavoin. Sitä Mänt­sä­lä ei kui­ten­kaan ole tekemässä.

Tuo poten­ti­aa­li­nen kau­pun­gin paik­ka pitäi­si irrot­taa Mänt­sä­läs­tä niin kuin aika­naan irro­tet­tiin Kera­va ja Jär­ven­pää Tuusu­las­ta. Jos ei oli­si irro­tet­tu, juna ei ehkä edes pysäh­tyi­si Kera­val­la eikä Jär­ven­pääs­sä, kos­ka siel­lä ei oli­si mitään. Tai kor­kein­taan ne oli­si­vat jotain Joke­lan kal­tai­sia pikkukyliä.

= = =

Kotiin tul­tua­ni kat­son kar­tas­ta, mitä kaut­ta oli­sin itse suun­ni­tel­lut mat­ka­ni Mänt­sä­lään. Ilman muu­ta Tuusu­lan­jär­ven ran­taa pit­kin Jär­ven­pää­hän. Niin suo­sit­ti navi­gaa­to­ri­ni­kin, kun panin ras­tin ruu­tuun maantiepyörä.

 

19 vastausta artikkeliin “Fillariretki, ensimmäinen päivä tiistai 3.8.”

  1. Ei se nyt mak­sai­si niin pal­jon suun­ni­tel­la katu­mai­se­mat kunnallisiksi.”

    Haus­ka lipsahdus 😀

  2. Tämä vir­kis­tä­vää blo­gi­si­säl­töä loput­to­man koro­na­jäh­näyk­sen asemesta.
    Pak­ka­ri­lauk­ku­ja minä olen aina nimi­tel­lyt sivu­lau­kuik­si. Ort­lieb City mal­li kätevä.
    Reit­ti ‚- ja majoi­tus­ko­ke­muk­set tut­tu­ja. Majoi­tus­puo­lel­la on moni paik­ka digitoinut/ulkoistanut pal­ve­lun­sa äärim­mil­leen, ilmei­ses­ti sääs­tääk­seen hen­ki­lös­tö­ku­luis­sa. Kän­ny­käs­sä on paras­ta olla lataus­ta vie­lä illal­la­kin jäljellä…

  3. Mänt­sä­län ase­ma on kiel­tä­mät­tä hyvin kau­ka­na kun­nan kes­kus­tas­ta mut­ta voi­ko Mänt­sä­lää itse asias­sa ver­ra­ta Jär­ven­pään tai Kera­vaan jot­ka ovat itse asias­sa kau­pun­ki­kun­tia (vrt kau­pun­ki­val­tioi­hin) joi­den kehi­tys on ollut yli sadan vuo­den aika­na pää­ra­dan varrella. 

    Minus­ta teh­tiin aikoi­na vir­he sii­nä ettei oiko­ra­taa teh­ty samaan aikaan kuin Lah­dent­väy­lää ja niin että liit­ty­mä pää­ra­dal­le oli­si ollut Jär­ven­pää (Aino­lan koh­dal­la) eikä Kera­va. Nyt oiko­ra­ta pal­ve­lee Lah­ti-Hel­sin­kiä mut­ta ei välis­sä ole­via radan var­si kun­tia. Mänt­sä­läs­sä ei ole muu­ta sijain­tia ase­mal­le kuin nykyi­nen. Joka sinän­sä ei ole miten­kään har­vi­nais­ta kuten on esi­mer­kik­si Joke­las­sa. Jopa Kauklah­den ase­ma Espoos­sa on pal­jon lähem­pä­nä esi­mer­kik­si Sau­na­lah­den asuin aluet­ta kuin täl­lä het­kel­lä Matin­ky­län met­roa­se­ma. Tämä muut­tuu onnek­si 2 vuo­den jäl­keen kun Kiven­lah­den met­roa­se­ma valmistuu. 

    Suo­sit­te­len Osmol­le pol­ke­maan jos­kus Kauklah­teen se on juu­ri sel­lai­nen idyl­li­nen kylä yhtei­sö jon­ka van­ha puo­li on säi­ly­nyt ennal­laan. Pie­niä kaup­po­ja vie­ri vie­res­sä ja 120 vuot­ta van­ha edel­leen toi­min­nas­sa ole­va lei­po­mo. Myös Espoon kar­ta­no ei ole kau­ka­na ja sen mail­le saa käy­dä kat­so­mas­sa van­haa koskea. 

    Län­si-Uuden­maan kun­nat ovat hyvin eri­lai­set kuin Keski-
    Uudenmaan

    Jos Osmo haluat päi­vän pyö­rä mat­kan niin suo­sit­te­len Siun­tio­ta ja Inkoota.

    1. Yksi vakio­rei­teis­tä­ni kul­kee Kauklah­den ase­man kaut­ta. Olin siel­lä myös jos­kus asun­to­mes­su­ja ihmettelemässä.

      1. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Yksi vakio­rei­teis­tä­ni kul­kee Kauklah­den ase­man kaut­ta. Olin siel­lä myös jos­kus asun­to­mes­su­ja ihmettelemässä.

        Kauklah­den asun­to­mes­sut oli­vat­kin yksi onnis­tu­neim­pia sil­lä uudet asun­not raken­net­tiin toi­sel­le puo­lel­le van­haa kes­kus­taa joka jätet­tiin rau­haan. Asun itse Sau­na­lah­den asuin-alu­eel­la jos­ta pää­see fil­la­ril­la Kauklah­teen 15–20 minuu­tis­sa jos­ta pää­see rataa pit­kin vaik­ka Mal­mil­le asti. Juu­ri Kauklah­den kal­tai­nen asui­na­lue on kes­kieu­roop­pa­lais­ten kylien menes­tyk­sen salaisuus

      2. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Yksi vakio­rei­teis­tä­ni kul­kee Kauklah­den ase­man kaut­ta. Olin siel­lä myös jos­kus asun­to­mes­su­ja ihmettelemässä.

        Päi­vä­pyö­rä­ret­ken laa­jen­nus­vink­ki: Siel­tä on myös lyhyt mat­ka Hvitt­räs­kiin, hie­no lin­na­mai­nen museo ylhääl­lä kuk­ku­lal­la omas­sa rauhassaan(ei liikennemelua)komeine jär­vi­nä­ky­mi­neen ja puu­tar­hoi­neen + piha­kah­vi­la. Hyvä, juu­ri uusit­tu ja asfal­toi­tu pyö­rä­tie maa­lais­mai­se­mi­neen mel­kein perille!

  4. Vil­pi­tön kysy­mys, kos­ka en tie­dä: mik­si maan­tie­pyö­ris­sä ei käy­te­tä loka­suo­jia? Eikä sel­lai­sia näe aina muis­sa­kaan pyö­ris­sä. Sen­si­jaan näkee rapa­juo­via pyö­räi­li­jöi­den selissä.

    1. Loka­suo­jat jar­rut­ta­vat, kos­ka ren­kaan ja loka­suo­jan väliin syn­tyy ahdas tun­ne­li. Mat­ka­fil­la­riin voi lait­taa kevyen rois­ke­lä­pän sel­kää suo­jaa­maan, jol­la ei ole samaa haittavaikutusta.

      1. Mat­ti J Kin­nu­nen: Joi­den­kin uusien tut­ki­mus­ten mukaan tämä ei pidä­kään paik­kaan­sa: https://www.renehersecycles.com/myth-3-fenders-slow-you-down/

        Tie­dä sitten.

        Tuos­sa on kyse tuu­li­tun­ne­li­tes­tis­tä, joka ei mit­taa ren­kaan pyö­rin­tä­vas­tus­ta. Pyö­ri­mis­vas­tus saat­taa lisään­tyä kovas­sa vauh­dis­sa, jos ren­kaan pin­tail­man­vas­tus kas­vaa lähel­lä ole­van loka­suo­jan takia. En tie­dä miten on, mut­ta eipä suo­jia kisois­sa näy.

        Ihan­teel­li­sin oli­si kon­tak­ti­läis­kää lukuun otta­mat­ta koko pyö­rän peit­tä­vä loka­suo­ja, jon­ka sisään jäi­si mini­maa­li­nen mää­rä ilmaa ja joka pump­pai­si itsen­sä tyh­jäk­si liik­kees­sä ja ohjai­si ilman sula­vas­ti kon­tak­ti­pis­teen ohi (auto­jen tapauk­ses­sa tämä vähen­täi­si melua mer­kit­tä­väs­ti). Tosie­lä­män tole­rans­sit ja vauh­ti eivät vaan tai­da riit­tää sel­lai­sen toteuttamiseen.

    2. Kisa­käy­tös­sä loka­rien hait­to­ja ovat aina­kin lisä­pai­no, ilman­vas­tus, tilan­tar­ve, ris­ki sii­tä että pie­nen kon­tak­tin tai vaik­ka kaa­tu­mi­sen jäl­keen loka­ri jää han­kaa­maan ren­gas­ta vas­ten, saat­taa hidas­taa ren­kaan­vaih­toa, niin ei nii­tä sit­ten käytetä.

  5. Satu­la­lau­kut ovat satu­la­lauk­ku­ja, kos­ka kak­si lauk­kua tait­tuu pyö­rän pääl­le kuten satu­la hevo­sen päälle.

  6. Onnek­si tie­to­tek­niik­ka vapaut­taa kah­leis­ta” oli 1980-luvul­la erään pila­piir­rok­sen otsik­ko jos­sa pot­ku­kel­kaaan oli kiin­ni­tet­ty sen ajan kuva­put­ki­näyt­tö. Vähän edi­sys­tä on näkö­jään tapahtunut.

  7. Hotelli Hirvihaaran Kartano & Hotelli Kartanon Meijeri sanoo:

    Oli­han vai­he­ri­kas matkakertomus.

    Majoi­tuk­sen puo­les­ta pahoit­te­len, ettei puhe­lin­pal­ve­lum­me toi­mi­nut. Myös käyt­tä­män­ne ulko­puo­li­sen varaus­ka­na­van epä­tark­ka aamiais­oh­je on palaut­teen­ne myö­tä tar­ken­net­tu. Kehi­täm­me jat­ku­vas­ti toi­min­ta­ta­po­jam­me yhä parem­mak­si sekä vie­rail­lem­me vaivattomaksi.

    Hotel­li Kar­ta­non Mei­je­ri (www.kartanonmeijeri.com) pal­ve­lee ilman pai­kan pääl­lä ole­vaa hen­ki­lö­kun­taa. Vie­raam­me saa­vat etu­kä­teen saa­pu­mi­sin­fon ovi­koo­dis­ta, aamiai­ses­ta ja muis­ta käy­tän­nön asiois­ta säh­kö­pos­tiin ja teks­ti­vies­ti­nä. Her­kul­li­nen aamiai­nen­kin on tar­jol­la lähei­ses­sä kah­vi­las­sa (n. 750 m) ja tie­dot täs­tä löy­ty­vät samas­ta sähköpostista.

    Toi­vot­ta­vas­ti hyviä pyö­räi­ly­ke­le­jä riit­tää vie­lä pit­käl­le syk­syä ja ter­ve­tu­loa vie­raak­sem­me toistekin.

  8. Mänt­sä­lään on kyl­lä toi­nen­kin kiva reit­ti: ensin vapaa­va­lin­tais­ta reit­tiä Nik­ki­län (vaik­ka Sotun­gin ja Kunin­kaan­mäen kaut­ta) ja sit­ten 1494-tie­tä Por­nai­siin ja sii­tä Mänt­sä­lään. Kiva reit­ti, mut­ta Por­nais­ten ja Mänt­sä­län välil­lä on vain kivo­ja mai­se­mia, ei pal­ve­lui­ta (21km).

    1. Tuo­ta­kin reit­tiä poh­din. Jopa sitä, että oli­sin aja­nut Porg­voon­tie­tä Söder­kul­laan ja siel­tä Nik­ki­lään. Nyt kun on hie­nos­ti pääl­lys­tet­ty pyörätie.

  9. Poh­din Ori­mat­ti­laa mut­ta pää­dyin Mäntsälään.”
    Täs­tä tuli­kin mie­lee­ni Kake Sin­ger­sin “Mänt­sä­lä mie­les­säin”. Tosin oli­vat menos­sa Lah­teen, mut­ta pää­tyi­vät Mänt­sä­lään hekin.

  10. Näis­sä suo­ma­lai­sis­sa pik­ku­kau­pun­geis­sa ja kir­kon­ky­lis­sä tulee suru puse­roon, kun ver­taa nii­tä nii­hin todel­la kau­nii­siin pik­ku­kau­pun­kei­hin Kes­ki-Euroo­pas­sa, joi­ta olen pyö­rä­ret­kil­lä­ni nähnyt.
    Ei se nyt mak­sai­si niin pal­jon suun­ni­tel­la katu­mai­se­mat kunnollisiksi.”

    Monis­sa suo­ma­lai­sis­sa pik­ku­kau­pun­geis­sa ja kir­kon­ky­lis­sä oli aikoi­naan tii­viis­ti raken­net­tu kes­kus­ta, mut­ta se on kadon­nut mar­ket­tien ja pysä­köin­ti­kent­tien tieltä.
    Kes­ki-Euroo­pas­sa nime­no­maan ei ole kaa­voi­tet­tu kes­kus­to­ja uusik­si maan­tie- ja lähiö­ra­ken­ta­mis­nor­mien mukaan, jol­loin van­ha raken­nus­kan­ta oli­si kaa­van­vas­tai­se­na saa­nut pur­ku­mer­kin­nän sielläkin.
    Joi­tain van­ho­ja kes­kus­to­ja meil­lä­kin on sääs­ty­nyt, esim. Suo­men his­to­rial­lis­ten kau­pun­kien yhdis­tyk­seen kuu­lu­vat Hami­na, Hämeen­lin­na, Kok­ko­la, Kris­tii­nan­kau­pun­ki, Lap­peen­ran­ta, Lovii­sa, Naan­ta­li, Pori, Por­voo, Raa­he, Raa­se­po­ri, Rau­ma, Tor­nio, Tur­ku ja Uusi­kau­pun­ki. (Aiem­min myös Savon­lin­na, Vaa­sa ja Kajaa­ni; Museo­vi­ras­ton arvion mukaan mah­dol­li­sia jäse­niä oli­si­vat olleet lisäk­si Hel­sin­ki, Kuo­pio, Liek­sa, Oulu, Pie­tar­saa­ri ja Uusikaarlepyy).

    1. Vil­le:

      Monis­sa suo­ma­lai­sis­sa pik­ku­kau­pun­geis­sa ja kir­kon­ky­lis­sä oli aikoi­naan tii­viis­ti raken­net­tu kes­kus­ta, mut­ta se on kadon­nut mar­ket­tien ja pysä­köin­ti­kent­tien tieltä.
      Kes­­ki-Euroo­­pas­­sa nime­no­maan ei ole kaa­voi­tet­tu kes­kus­to­ja uusik­si maan­­tie- ja lähiö­ra­ken­ta­mis­nor­mien mukaan, jol­loin van­ha raken­nus­kan­ta oli­si kaa­van­vas­tai­se­na saa­nut pur­ku­mer­kin­nän sielläkin. 

      Kes­­ki-Euroo­­pas­­sa (mukaan lukien Englan­nis­sa) kun­nos­tet­tiin toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen pom­mi­te­tut pik­ku­kau­pun­kien van­ha kes­kus­ta sii­hen kun­toon mihin se oli jää­nyt ennen sotia. Uudet moder­nit asui­na­lu­eet (johon tuli muun muas­sa kun­nal­lis­tek­niik­ka) raken­net­tiin sit­ten van­han kes­kus­tan ulko­puo­lel­le. Suo­mes­sa on jäl­jel­lä edel­leen täl­läi­siä kau­pun­ke­ja. Lähin pää­kau­pun­ki­seu­tua on Por­voo. Por­voo on toden­nä­köi­ses­ti hyvin onnis­tu­nut kaa­voi­tuk­sen. Van­ha Por­voo on jätet­ty sel­lai­sek­si ja sen ympä­ril­le on raken­net­tu uusia asui­na­luei­ta . Jos Por­voon mal­lis­ta oli­si tul­lut jois­sain vai­hees­sa pikem­min­kin sään­tö kuin poik­keus niin suo­ma­lais­ten pik­ku­kau­pun­kien kes­kus­tat oli­si­vat pal­jon elä­väm­piä ja viihtyisiä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.