Oden vaaliohjelma (11) Yksityiset palvelut

Olen vaalikoneissa vastannut olevani osittain samaa mieltä siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja tulee ulkoistaa enemmän yksityisten tuottamiksi. Tässä poikkesin jonkin verran puolueeni muista ehdokkaita. Tällöin tarkoitin sosiaali- ja terveyspalveluja, en esimerkiksi peruskoulua.

Asia on monimutkainen ja siksi tärkeä. Yritän avata sitä lyhyesti.

Julkinen terveydenhoito on kustannustehokkainta

Periaatteessa olen sitä mieltä, että verorahoitteinen terveydenhuolto on paras ja kustannustehokkain. Kun olin aikanaan peruspalveluministeri, eteeni osui Maailmanpankin (jota kukaan ei ole syyttänyt vasemmistolaisuudesta) kannanotto, jossa varoitettiin pohjoismaita luopumasta verorahoitteisesta terveydenhuollosta ja siirtymästä vakuutusmuotoiseen ja yksityisesti tuotettuun terveydenhuoltoon.

Verorahoitteinen on kustannustehokkaampaa, koska sen kannustimet ovat kunnossa. Hoitopäätöksissä arvioidaan todennäköisiä terveyshyötyjä, joita verrataan kustannuksiin. Hoito on kannattavaa, jos hyödyt ylittävät kustannukset. Yksityisen hoidon kannalta taas hoito on kannattavaa, jos joku maksaa siitä.

Vakuutusmuotoinen terveydenhuolto on siksi todella paljon kalliimpaa kuin julkinen. Rahaa haaskautuu kustannustehottomaan hoitoon. Vakuutusyhtiöt ovat pystyttäneet valtavan byrokratian vahtimaan sairaaloita, jotta nämä eivät varastaisi vakuutusyhtiöiden rahoja. Uusin suuntaus on, että vakuutusyhtiöt ostavat sairaalat omikseen.

Yksityiset tuottavat sitä mistä niille maksetaan. Kun maksaa vääristä asioista saa vääriä asioita. Pitäisi siis maksaa oikeista asioista, mutta tätä tapaa ei ole löydetty missään.

Siispä periaatteessa julkinen, verorahoitteinen hoito on parempi.

Yksityiset ovat parempia organisoimaan

Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli.

Vaikka yksityinen terveydenhuolto haaskaa rahaa kustannustehottomaan hoitoon, ne tekevät kuitenkin tempun kuin tempun (yleensä) halvemmalla ja jopa paremmin. Ne ovat yksinkertaisesti paremmin johdettuja.

Kaikki yksityiset eivät toki ole huonompia kuin kaikki julkiset, mutta jos yksityinen on huono, se menee yleensä nurin. Ja jos sen toimitusjohtaja on tumpelo, hänet vaihdetaan. Julkisella se vaihtuu sitten kun 68 vuoden eläkeikä on saavutettu, jos vähän saa kärjistää.

Myös henkilökunta viihtyy paremmin johdetuissa yksiköissä paremmin.

Salin vasemmalta laidalta vastustetaan yksityisiä esimerkiksi seuraavilla argumenteilla:

Vaikka ne tekevät kaiken edullisemmin, niitä ei voi suosia, koska ne piilottavat voittonsa veroparatiiseihin.

Tekevät siis halvemmalla ja paremmin ja sitten jää vielä voittoa piilotettavaksi?

Ne maksavat henkilökunnalle huonosti ja vaikeuttavat julkisten laitosten toimintaa houkuttelemalla näiltä henkilökuntaa.

Voisi kysyä, jos näin on, miksi henkilökunta haluaa siirtyä hyvistä työpaikoista julkisella riistettäväksi yksityiselle?

Niinpä pitäisi miettiä, miten saa yhdistetyksi yksityisen paremman organisaation ja sen, että julkisella sektorilla tehdään oikeita asioita.

Yksi vastaus on, että julkinen sektori päättää hoidosta ja yksityinen toteuttaa sen. Jos lonkkaleikkaus on yksityisen toteuttamana halvempi, julkinen sektori voi ostaa lonkkaleikkauksia yksityisiltä niin, että leikkauksen tarve on päätetty julkisella.

Edellisellä sote-kierroksella kokoomus ajoi silmät kiiluen yksityisille oikeutta ”valinnanvapauden” nimissä hoitaa potilaita vaikka se olisi kalliimpaa kuin julkisella – ja tämän jälkeen varmasti olisi ollut – ja vielä niin, että yksityinen päättää hoidoista. Se olisi tullut todella kalliiksi. Näin vedettiin lokaan hyvä sana, valinnanvapaus.

Valinnanvapaus

Silloin kun hoidon laadulla on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille, pitäisi olla oikeus valita hoitopaikka. Ajattelen tällöin vanhuspalveluja.

Viimeinen työni peruspalveluministerinä oli käynnistää hanke palveluseteleistä. Virkamies ei suostunut esittelemään ja siksi annoin sen kansliapäällikön esiteltäväksi. Allekirjoitin paperin 8:15, kun presidentti myönsi minulle vapautuksen tehtävästä klo 11.

Palvelusetelin avulla hoidokista tulee asiakas, joka tuo rahat mukanaan. Vanhuspalvelujen tapauksessa hän voisi tuoda mukanaan myös omaa rahaa, sillä viimeisissä kääreliinoissa ei ole taskuja. Näin syntyisi markkinat myös hoidon laadulle.

Johtaisiko se julkisesti rahoitetun hoidon rappioon? En usko, pikemminkin tulisi kirittäjä. Sinänsä varakkaat ihmiset voisivat maksaa hoidostaan myös julkisella puolelle enemmän, mutta se on toinen asia.

Olin tilaisuudessa keskustella ruotsalaisen Attendon johtajan kanssa suomalaisesta vanhustenhoidosta. Hän sanoi, että suomalaisille on vaikea tarjota laadukasta hoitoa, kun meillä on päätetty että sen pitää olla olennaisesti halvempaa kuin Ruotsissa.

Miksi julkinen toimii niin huonosti

Peruskysymys kuitenkin on, miksi julkiset yksiköt toimivat niin huonosti?

Kysymys on johtamisesta. Yksiköiden pitäisi olla autonomisia ja niiden pitäisi olla nettobudjetoituja niin, että ne voisivat päättää itse rahankäytöstään.

Olen ollut neljä vuotta Helen oy:n hallituksen puheenjohtajana. On ihanan vapauttavaa, että se on itsenäinen yhtiö, joka voi ratkaista omat asiansa niin kuin hyväksi näkee. Päätimme esimerkiksi panostaa sata miljoonaa euroa tuulivoimaan, ja laskemme saavamme siitä todella hyvän tuoton. Ei olisi onnistunut, jos se olisi ollut kaupungin virasto.

Samanlaista itsenäisyyttä tarvittaisiin julkisiin soteyksiköihin. Niiden ei välttämättä tarvitsisi olla yhtiöitä. Taloudellinen ja toiminnallinen itsenäisyys on olennaista. Sote-yksikön johtajalla pitäisi olla toimitusjohtajan valtuudet – ja toimitusjohtajan irtisanomissuoja.

 

48 vastausta artikkeliin “Oden vaaliohjelma (11) Yksityiset palvelut”

  1. Tämä kohta mietitytti:

    ””Ne maksavat henkilökunnalle huonosti ja vaikeuttavat julkisten alitosten toimintaa houkuttelemalla näiltä henkilökuntaa. ”

    Voisi kysyä, jos näin on, miksi henkilökunta haluaa siirtyä hyvistä työpaikoista julkisella riistettäväksi yksityiselle?”

    Ymmärtääkseni nuo kritiikit ovat kohdistuneet ERI HENKILÖSTÖÖN. Yksityinen puoli vetää erityisesti lääkäreitä, koska yksityinen puoli maksaa parempaa palkkaa lääkäreille, ja pystyy tarjoamaan myös mukavammat työajat, eli yksityisellä puolella yleensä lääkärit itse päättävät omat työaikansa, ja vastaanottoja on tarjolla silloin kun lääkäri on töissä. Julkisella puolella on virka-ajat ja päivystystä, kun vuorotyö on kielletty ja kun sitä ei ole sallittu, että esim. terveyskeskuksen lääkäripalvelut olisivat tarjolla vain niinä kellonaikoina kun lääkäri missäkin kuussa haluaa käydä töissä. Sen sijaan esimerkiksi lähihoitajille yksityinen sektori maksaa ilmeisesti vielä huonommin kuin julkinen sektori. Lääkäreitä ei ole Suomessa juurikaan työttöminä, mutta hoitajia on työttömyyskortistossa (julkisista toisenlaisista puheista huolimatta). Työttömällä tai työttömyysuhan alaisella ei ole kauheasti varaa valita, jos oman alan töitä tarjotaan – on palkka mitä tahansa. Jos kieltäytyy virallisesta työtarjouksesta ja TE-toimisto saa sen tietää, on edessä tuloton karenssi.

    Mitä hoitoon tulee, niin omat kokemukseni ovat sellaiset, että julkinen hoito on ollut laadultaan yleensä parempaa kuin yksityinen. Ainoa ongelma on ollut hoitoonpääsyajoissa, jotka pahimmillaan ovat ollet tasolla, että edes hoitojonoon ei ole saanut nimeään, koska hoitoaikoja ei ole ollut seuraavaan 6 kuukauteen tarjolla, ja koska hoitojonot pitää pitää enintään 6 kuukauden mittaisena.

    1. Ymmärtääkseni nuo kritiikit ovat kohdistuneet ERI HENKILÖSTÖÖN. Yksityinen puoli vetää erityisesti lääkäreitä, koska yksityinen puoli maksaa parempaa palkkaa lääkäreille, ja pystyy tarjoamaan myös mukavammat työajat, eli yksityisellä puolella yleensä lääkärit itse päättävät omat työaikansa, ja vastaanottoja on tarjolla silloin kun lääkäri on töissä.

      Ei se näin mene. Julkisella puolella on vaikea saada myöskään hoitohenkilökuntaa, koska tämä hakeutuu yksityiselle.

      1. Kuntien suurin ongelma on ammattitaidon puute terveys- ja sosiaalitoimen palveluiden ostamisessa.

        Ojankaivuun ostoon resurssit juuri ja juuri riittävät.
        Eikä hankinnan tavoite edes ole palveluiden parantaminen eikä kustannusten hallinta.
        Tärkein kriterio on pitää yllä mielikuvaa itsenäisestä kunnasta.
        Hinnalla millä hyvänsä .
        Monumentaalinen terkkari ja vanhainkoti antaa kuvaa itsenäisestä ja hyvinvoivasta yhteisöstä.

        Hyvä esimerkki on Rääkkylä. Kun kunta ei osannut tehdä sopimusta niin kunta ulkoisti terveydenhoitonsa suurelle yritykselle
        Sopimuksen teki palveluntuottaja,joka pisti soppariin pikku sian.
        Aluksi kaikki sujui hyvin ja palvelu parani ja kunta ylisti hyvää ratkaisuaan
        Mutta viiden vuoden kuluttua sika löytyi ja kunta olikin yhtäkkiä velkaa palveluntuottajalle 5 miljoonaa.
        Kunnan ammattitaito ei riittänyt neuvottelussa ja kunta joutui hyväksymään lisälaskun.
        Kunta oli käytännössä konkurssissa.
        Onneksi Sipilän SOS hallitus pelasti kunnan

        Mutta kustannusten nousu jäi pysyväksi ja palvelutaso jouduttiin leikkaamaan huonommaksi kuin ennen sopimusta.

        Mutta onhan kunnassa kallis itsenäisyysmonumentti

  2. Pitkä lista tapauksia jossa mummo on laitetttu yksityiseen hoivakotiin ja sitten mummo onkin jäänyt heitteille, kun kukaan ei valvo ja yritys ei välitä. Aikalailla vesittää argumentin, että yksityisistä huonot putoaa pois ja että valinnanvapaus on joku aito argumentti, kun miten voi valita parasta tai edes hyvää, kun ei oikeasti voi tietää yrityksen päivittäistä toimintaa jos ei itse ole päivittäin paikalla kyttäämässä. Rahaa tehdään karsimalla kulut, eli palvelut, minimiin ja sitten ollaan jo siinä ettei kukaan vie roskia tai edes ruoki kunnolla. Yhtälailla jos omaisten pitää päivittäin käydä valvomassa tilannetta, niin se vesittää sitten koko hoidon idean. Paska kulttuuri Suomessa, jossa elämän loppuvaiheessa yhteiskunta heittää turhana teuraaksi, mutta pahimmillaan loppua voi joutua odottamaan vuosikaupalla surkeissa oloissa, kun taas teuraseläin saa sentään napin otsaan.

    1. kel­la­ris­ta:
      Pit­kä lis­ta tapauk­sia jos­sa mum­mo on lai­tett­tu yksi­tyi­seen hoi­va­ko­tiin ja sit­ten mum­mo onkin jää­nyt heit­teil­le, kun kukaan ei val­vo ja yri­tys ei väli­tä. Aika­lail­la vesit­tää argu­men­tin, että yksi­tyi­sis­tä huo­not puto­aa pois

      Viime vuosina tässä on kertynyt kokemusta yksityisistä ja julkisista vanhusten hoitolaitoksista eri puolelta Suomea. Huonoin on ollut julkinen pieni laitos pienellä paikkakunnalla. Paras on ollut yksityinen, säätiöpohjaisen toimijan laitos. Kunnallinen toiminta näyttää olevan varsin kaavamaisesti toteutettua enkä nyt lähtisi kehua retostelemaan laadulla. Valitettavasti kunnallisesta toiminnasta heikoimmat eivät putoa millään pois, toisin kuin yksityisessä toiminnassa, jossa markkina oikeasti toimii tiputtaen heikkoja pois. Tästäkin olen nähnyt useita esimerkkejä.

      Kunnat tuskailevat ensisijaisesti kustannusten kanssa. Mielenkiintoisia ja parhaimmillaan hyvin toimivia vaihtoehtoja on myös syntynyt yhteistyössä julkisten toimijoiden ja yksityisten yrittäjien työn tuloksena.

      Oleellisinta kuitenkin lienee, että vanhustenhoito on nykyään kuitenkin aivan jotain muuta kuin muutamia vuosikymmeniä sitten.

  3. ”Vanhuspalvelujen tapauksessa hän voisi tuoda mukanaan myös omaa rahaa, sillä viimeisissä kääreliinoissa ei ole taskuja.”

    Tämä olisi todella tärkeää saada toimimaan. Suomessa on tosi varakkaita, mutta pienituloisia vanhuksia, jotka nauttivat ilmaisesta hoidosta. Yhteiskunta maksaa, jotta perintöä jää enemmän. Parhaassa tapauksessa nämä (tai perikunta) vielä valittavat, miten hoito on huonoa. Pitäisi saada rikas asukki maksamaan satanen päivässä siitä, että saa premium-hoitoa. Vasemmisto tietysti vastustaa, vaikka tässä rokotetaan rikkaita.

    1. Oma isäni vietti viimeiset ajat julkisen puolen hoivapaikalla. 7000
      euron bruttoeläke (netto 4000)meni hoivaan siten, että ”omaa rahaa” jäi 185 e/kk. Näin, koska hoivan laskennallinen hinta ylitti tuon 4 000. Takuueläkeläinen sai saman hoivan ja hänellekin jäi ko käyttöraha. Juristi-isäni makasi samassa huoneessa dementoituneen, huutavan vanhuksen kanssa. Olisiko vielä hänen pankkitilinsäkin pitänyt tyhjentää hoivan maksamiseksi.

      1. Jos tietosi ovat oikein ja tuopssa ovat kaikki faktat, isääsi kohdeltiin väärin. Nettoeläkkeestä olisi pitänyt jäädä itselle 15%, siis noin 600 €.

      2. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Jos tie­to­si ovat oikein ja tuops­sa ovat kaik­ki fak­tat, isää­si koh­del­tiin vää­rin. Net­toe­läk­kees­tä oli­si pitä­nyt jää­dä itsel­le 15%, siis noin 600 €.

        Tosiaan tuossa taisin sekoittaa, mutta se ei muuta isoa kuvaa. Ne, joilla on suuret eläkkeet, maksavat hoivasta lähes todellisen kustannuksen. Ne, jotka eivät ole olleet lainkaan työelämässä, palkitaan tässä loppusuoralla.

      3. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Jos tie­to­si ovat oikein ja tuops­sa ovat kaik­ki fak­tat, isää­si koh­del­tiin vää­rin. Net­toe­läk­kees­tä oli­si pitä­nyt jää­dä itsel­le 15%, siis noin 600 €.

        Ei pidä paikkaansa. Isäni vietti viimeiset kuukautensa palvelutalossa ja koko eläke meni hoitomaksuihin + 2000-3000€ kunnan rahaa.

        Avainsana on palvelutalo,silloin kunta voi hinnoitella palvelun vapaasti.
        Olin yhteydessä Aviin ja ministeriöön ja kaikki vahvistivat hinnoittelun olevan oikea.

        Jos isäni olisi ollut vanhainkodissa niin silloin tuo omaan käyttöön varattava raha olisi pitänyt paikkansa.

        Eläkkeen lisäksi kunta olisi konfiskoinut isän säästöt 5000€ ylittävältä osalta.
        Tämäkin olisi ollut Avin/ministeriön mukaan laillista.
        Tuolla 5000 katetaan hautauskulut

  4. ”Yksityiset” koulut Helsingissä ovat ketterämpiä vaikka varsinainen markkinamekanismi puuttuukin – toimijoiden omalla vallalla on väliä. Kaupungin kouluissa ei rehtoreilla ole valtaa, vaan tavoitteet ja ihmeelliset konsulttikeksinnöt ilmiöoppimisineen tulevat ylhäältä jäykästi. Yksityiseltä kopioidut tulospalkkiot näyttäytyvät leikkipaikkioina joilla ei ole merkitystä työn kannaltam.

  5. Jos suomalaisen peruskoulun taso on niin hyvä, tasa-arvoinen ja tasalaatuinen, mitä ajatellaan, on tutkittu tai miten asioiden koulussa sanotaan olevan, niin en ymmärrä miksi yksityisiä kouluja ei sitten voitaisi perustaa ja tuoda peruskoulun rinnalle vaihtoehdoksi.
    Mikään kilpailutekijä tai epätasa-arvoistava tekijähän ne eivät voisi em. tapauksessa olla.
    Vain toinen yhtä hyvä järjestelmä, eri tavoin vain rahoitettu.

    Peruskoulu ei ole myöskään millään tavalla minkään ideologian toimeenpanija, ei enää nykyisellään, tasa-arvo on saavutettu, niin sanotaan aina kun suomalaisesta peruskoulusta puhutaan. Kyse on opetussuunnitelman mukaisesta koulutuksesta, oppimisesta ja kasvatuksesta vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa.
    Tässä tapauksessa perustelu ei voi olla myöskään ideologinen kun kysymystä yksityisistä kouluista arvioidaan. Kieltoa ei voida perustella arvoilla tms. Eivätkä yksityiset koulut olisi määriteltävissä mitenkään ”oikeistolaisiksi” tai rikkaiden kouluiksi, koska parhaat asiat ja arvot ovat jo toteutuneet maailman parhaassa suomalaisessa peruskoulussa.

    Jos asiat sitten eivät olekaan niin hyvin kuin sanotaan ja halutaan uskoa, vaan on suuria eroja peruskoulujen välillä, opetus ei eri syistä olekaan tasalaatuista, koulutus ei ole tasa-arvoista ja ”maailman huippua”, silloin tilanne on toinen. Silloin yksityistetty rinnakkainen koulujärjestelmä voisi oikeasti olla haasteellinen yhteiskunnan haluamille arvoille. Tässä tapauksessa suomalaisen peruskoulun tilasta pitäisi sitten puhua totta.

      1. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Hel­sin­gis­sä on perus­kou­lua kor­vaa­via yksi­tyi­siä kouluja.

        Ja näyttävät pärjäävän erinomaisesti erilaisissa vertailuissa!

    1. Jos varakkaiden lapset siirtyvät yksityisiin kouluihin (köyhillähän näihin ei ole varaakaan), on aiheellinen pelko että päättäjien (jotka keskimäärin ovat paljon keskivertoa varakkaampia) halu ylläpitää julkisen peruskoulun korkeaa tasoa laskee merkittävästi.

      1. Kil­go­re:
        Jos varak­kai­den lap­set siir­ty­vät yksi­tyi­siin kou­lui­hin (köy­hil­lä­hän näi­hin ei ole varaa­kaan), on aiheel­li­nen pel­ko että päät­tä­jien (jot­ka kes­ki­mää­rin ovat pal­jon kes­ki­ver­toa varak­kaam­pia) halu yllä­pi­tää jul­ki­sen perus­kou­lun kor­ke­aa tasoa las­kee merkittävästi.

        Yksityiskouluissa Helsingissä on kyse vain yksityisesti johdetuista kouluista, jotka eivät saa tehdä voittoa tai periä maksuja ja jotka eivät Helsingissä saa valita oppilaitaan. Kyse on historiallisesta jäänteestä, jonka vuoksi ainoastaan koulun opetuksen järjestäminen on yksityisen organisaation, vaikka kannatusyhdistyksen vastuullam

      2. Vil­le Teit­ti­nen: Yksi­tyis­kou­luis­sa Hel­sin­gis­sä on kyse vain yksi­tyi­ses­ti joh­de­tuis­ta kou­luis­ta, jot­ka eivät saa teh­dä voit­toa tai periä mak­su­ja ja jot­ka eivät Hel­sin­gis­sä saa vali­ta oppi­lai­taan. Kyse on his­to­rial­li­ses­ta jään­tees­tä, jon­ka vuok­si ainoas­taan kou­lun ope­tuk­sen jär­jes­tä­mi­nen on yksi­tyi­sen orga­ni­saa­tion, vaik­ka kan­na­tusyh­dis­tyk­sen vastuullam

        Tarkoitat siis sellaisia joiden opetuskieli on muu kuin suomi tai ruotsi tai joiden opetusmenetelmät eroavat, esim opettavat Steiner-pedagogiikan tms mukaan. Nämä saavat ymmärtääkseni tukea kaupungilta . Joissakin piireissä ne ovat aika suosittuja ja niitä jopa syntyy lisää.

      3. R.Silfverberg: Tar­koi­tat siis sel­lai­sia joi­den ope­tus­kie­li on muu kuin suo­mi tai ruot­si tai joi­den ope­tus­me­ne­tel­mät eroa­vat, esim opet­ta­vat Stei­ner-peda­go­gii­kan tms mukaan. Nämä saa­vat ymmär­tääk­se­ni tukea kau­pun­gil­ta . Jois­sa­kin pii­reis­sä ne ovat aika suo­sit­tu­ja ja nii­tä jopa syn­tyy lisää.

        Ihan merkittävä osa Helsingin ”normaaleista” kouluista ja etenkin lukioista on hallintamuodoltaan yksityisiä kouluja, joilta kaupunki ostaa koulutuspalveluja.

        https://www.hel.fi/peruskoulut/fi/koulut/

      4. R.Silfverberg: Tar­koi­tat siis sel­lai­sia joi­den ope­tus­kie­li on muu kuin suo­mi tai ruot­si tai joi­den ope­tus­me­ne­tel­mät eroa­vat, esim opet­ta­vat Stei­ner-peda­go­gii­kan tms mukaan. Nämä saa­vat ymmär­tääk­se­ni tukea kau­pun­gil­ta . Jois­sa­kin pii­reis­sä ne ovat aika suo­sit­tu­ja ja nii­tä jopa syn­tyy lisää.

        En tarkoita. Tänne jäi peruskoulu-uudistuksessa tavallisia suomenkielisiä kouluja, joilla ei ole erityistehtävää, mutta jotka johdetaan yksityisesti. Helsingissä perusopetusta antavat seuraavat, alemmassa listassa myös valtion koulut ja erityistehtävän saaneet koulut.

        Yksityiset sopimuskoulut
        Helsingin Suomalainen yhteiskoulu
        Helsingin Uusi yhteiskoulu
        Helsingin yhteislyseo
        Herttoniemen yhteiskoulu
        Kulosaaren yhteiskoulu
        Lauttasaaren yhteiskoulu
        Maunulan yhteiskoulu
        Munkkiniemen yhteiskoulu
        Oulunkylän yhteiskoulu
        Pohjois-Haagan yhteiskoulu
        Töölön yhteiskoulu

        Yksityiset ja valtion peruskoulut
        Apollon yhteiskoulu
        Elias-koulu
        Englantilainen koulu
        Helsingin eurooppalainen koulu
        Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu
        Helsingin Kristillinen koulu
        Helsingin Montessori-koulu
        Helsingin normaalilyseo
        Helsingin ranskalais-suomalainen koulu
        Helsingin Rudolf Steiner -koulu
        Helsingin Saksalainen koulu
        Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu
        International School of Helsinki
        Marjatta-koulu
        Suomalais-venäläinen koulu
        Valteri-koulu

    2. Yksityiset koulut olisivat parempi ratkaisu kuin koulushoppailu tai asuinalueen valitseminen koulun perusteella (€€€€). Silti tuntuu aika sikamaiselta systeemi, jossa joku pääsee rahastamaan tuotteella, jonka asiakkaat toimittavat (fiksut lapset jotka eivät häiriköi ja ovat hyvää seuraa toisilleen).

      Ihanteellisinta olisi tietenkin lisätä tasoryhmiä, positiivista erityisopetusta ja jopa edistyneille tarkoitettuja kouluja peruskouluun. Valikointi edellä mainittuihin puhtaan akateemisin perustein.

      1. Olli S:

        Ihan­teel­li­sin­ta oli­si tie­ten­kin lisä­tä taso­ryh­miä, posi­tii­vis­ta eri­tyi­so­pe­tus­ta ja jopa edis­ty­neil­le tar­koi­tet­tu­ja kou­lu­ja perus­kou­luun. Vali­koin­ti edel­lä mai­nit­tui­hin puh­taan aka­tee­mi­sin perustein.

        Tällainen olisi kuitenkin kammotavan epätasa-arvoista – kaikille on taattava sama (yhtä huono) opetus, jossa fiksut pärjäävät joka tapauksessa, keskitaso suorittaa alle omien kykyjensä ja huonoimmat putoavat vauhdista siirtyen suoraan syrjäytymiseen johtavalle polulle. Mitä siitäkin tulisi, jos lapsille ja nuorille annettaisiin opetusta tarpeiden ja kykyjen mukaisesti…

  6. Kiitos pohdinnoistasi. Yksi näkökohta on toki kilpailullinen: jos julkinen sektori hoitaisi terveydenhoidon, ei potilas pääse vaihtamaan huonoa hoitoa parempaan. Tässä on toki se vaikeus, että hoidon paremmuuden määrittely on vaikea kysymys ja onko kyse paremmasta yhteiskunnan resurssien hoidosta vai juuri tämän nimenomaisen potilaan hoidosta. Itselläni on tästä sellainen kokemus, kun neuvolassa vähäteltiin lapseni sairautta ihan tavalliseksi lapsen ominaisuudeksi (”Kaikki vauvat nyt vähän…”). Kun veimme sitten suoraan kokeneelle lastenlääkärille yksityisellä, sairaus tunnistettiin heti ja näillä tiedoilla pääsimme sitten (julkiseen) sairaalaan tutkimuksiin ja hoitoonkin (tarkempaa prosessia tuossa välissä en enää muista).

    Toinen kysymys on työntekijän mahdollisuus kilpailuttaa työnantajaa. Ilman sitä ei ole sitä vähääkään työmarkkinaa mitä nykyään. Eli jos jossakin on huono johto, huonot työolot tai huono palkka, olisi mahdollisuus vaihtaa toiselle työnantajalle. Lääkärikään ei usein ole vapaa vaihtamaan paikkakuntaa puolison työpaikan vuoksi, joten muutto toiseen maakuntaan ei ole aina vaihtoehto.

    Kun katsoo julkisen sektorin työolosuhteita, niin palkan ja työolojen suhteen parhaassa asemassa tuntuvat olevan sellaiset alat, joilla merkittävä osa työntekijöistä voi valita yksityisen työnantajan. Silloin julkinen sektori joutuu taipumaan edes jossain määrin vastaaviin työehtoihin kuin yksityinen. Esimerkiksi teknisen, kaupallisen ja lakialan korkeakoulutetut, sekä lääkärit. Sen sijaan opettajat, merkittävä osa hoitohenkilökunnasta, poliisit, pelastajat ja sotilaat joutuvat tyytymään julkisen sektorin työoloihin ja palkkauksiin. Viittaan tässä esimerkiksi siihen, että esimerkiksi poliiseille ei valtio ole suostunut maksamaan virka-asussa virka-autolla tehtyä työmatkaa Lapista pääkaupunkiseudulle EU-puheenjohtajuuskautta turvaamaan, vaan se on laskettu omaksi (vapaa)ajaksi (TS 14.5.2019).

    Väittäisin, että kun julkisuudessa yleensä puhutaan julkisen sektorin koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkakehityksen jälkeenjääneisyydestä, niin nämä julkisen sektorin hallitsemien alojen miehet ovat suurin piirtein yhtä lailla sorrettuja.

    Eli jotenkin meidän pitäisi saada julkiset palvelut toimimaan a) ilman että palvelut otetaan työntekijöiden selkänahasta huonolla palkkauksella ja työolosuhteilla ja b) ilman että palvelu potilaan/asiakkaan suuntaan on huonoa. En ole alan asiantuntija, mutta yleensä tällaiset ovat yrityksissä palvelukehityksen ja organisoinnin ongelmia: tuotetta ei vain voi myydä kalliimmalla kuin mitä hinta/laatu (asiakkaan kokema laatu) suhteessa kilpailijoihin on, ei vaikka työntekijät olisivat miten kalliita tahansa. Se miten hidasta, kallista ja jäykkää digitalisoinnin hyötykäyttöön ottaminen on julkisella sektorilla terveydenhoidossa ollut, viittaa siihen että tämän tyyppistä osaamista tarvittaisiin enemmän.

    Ja toki, olen samaa mieltä että ainakin opetustoiminnassa digitalisaatiosta lienee vaikea saada säästöjä aikaan, ainakaan niin että hinta/laatu-suhde paranee.

  7. Julkisen ja yksityisen puolen välillä on myös kertyvien työverojen ero. Yksityisellä puolella hyvinpalkatut käyttävät työnsä myymisessä yritystään. Julkisella tämä ei onnistu kuin ns vuokralääkäritapauksessa. Erään yksityisen puolen toimijan lehtiartikkelin mukaan noin luvuin: liikevaihto 300 M€ ja kokonaisliikevaihto 400M€, 100 M€ vuodessa verottomiin tai kevyesti verotettuihin yrittäjä-palkansaja_palkkoihin.
    Oikeudenmukaisuuden vuoksi jokaiselle työntekijälle pitäisi maksaa vain osakeyhtiön kautta; ja eläkeläisillekin.

  8. Sain HUSilta palvelusetelin kaihileikkausta varten.
    Valittavissa oli suuri joukko sairaaloita.

    Mutta mikä olisi ollut valintaperuste ?
    Mistään ei saatavilla vertailutietoa esim laadusta.
    Eikä kohtalotoverit olleet yhtään parempia lähteitä

    Niinpä valitsin sen ,joka oli minulle halvin eli sairaala sai periä minulta n 130€ poliklinikkamaksun.
    Valitsin sen,joka peri vähiten eli n 30€

    Mutta leikkaus ei onnistunut täysin vaan sain jälkikaihin.

    Ensimmäisen leikkauksen tehnyt sairaala ei ollut vastuussa korjauksesta vaan leikkauksen teki HUS eli yksityisen huono laatu siirrettiin korjattavaksi verovaroin

    1. Lii­an van­ha:
      Sain HUSil­ta pal­ve­luse­te­lin kai­hi­leik­kaus­ta varten.
      Valit­ta­vis­sa oli suu­ri jouk­ko sairaaloita.

      Mut­ta mikä oli­si ollut valintaperuste ?
      Mis­tään ei saa­ta­vil­la ver­tai­lu­tie­toa esim laadusta.
      Eikä koh­ta­lo­to­ve­rit olleet yhtään parem­pia lähteitä

      Niin­pä valit­sin sen ‚joka oli minul­le hal­vin eli sai­raa­la sai periä minul­ta n 130€ poliklinikkamaksun.
      Valit­sin sen,joka peri vähi­ten eli n 30€

      Mut­ta leik­kaus ei onnis­tu­nut täy­sin vaan sain jälkikaihin.

      Ensim­mäi­sen leik­kauk­sen teh­nyt sai­raa­la ei ollut vas­tuus­sa kor­jauk­ses­ta vaan leik­kauk­sen teki eli yksi­tyi­sen huo­no laa­tu siir­ret­tiin kor­jat­ta­vak­si verovaroin

      Mun käsittäääkseni jos on saanut HUS:ilta setelin, ne perii kaihileikkauksesta aina 75 € / silmä.

      Kaikki saavat jälkikaihin ja se posistetaan laserilla.

      1. Silmälääkärin mukaan n 20% saa jälkikaihin.
        Sairaalan asiakaspalvelun mukaan 1-2%

        Uskon mieluiten tuota silmälääkäriä

      2. Lii­an van­ha:
        Sil­mä­lää­kä­rin mukaan n 20% saa jälkikaihin.
        Sai­raa­lan asia­kas­pal­ve­lun mukaan 1–2%

        Uskon mie­lui­ten tuo­ta silmälääkäriä

        Ei kannata uskoa siltä isumalta ketään vaan luottaa tutkimustietoon, joka on kenen tahansa saatavissa.

        ”Jälkikaihen esiintyvyys on 2–20 %.”

        Kaihi
        Käyvän hoidon tiivistelmät
        Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistyksen ja Suomen Silmäkirurgiyhdistyksen asettama työryhmä
        28.3.2019

    2. Lii­an van­ha:
      Sain HUSil­ta pal­ve­luse­te­lin kai­hi­leik­kaus­ta varten.
      Valit­ta­vis­sa oli suu­ri jouk­ko sairaaloita.

      Mut­ta mikä oli­si ollut valintaperuste ?
      Mis­tään ei saa­ta­vil­la ver­tai­lu­tie­toa esim laadusta.
      Eikä koh­ta­lo­to­ve­rit olleet yhtään parem­pia lähteitä

      Niin­pä valit­sin sen ‚joka oli minul­le hal­vin eli sai­raa­la sai periä minul­ta n 130€ poliklinikkamaksun.
      Valit­sin sen,joka peri vähi­ten eli n 30€

      Mut­ta leik­kaus ei onnis­tu­nut täy­sin vaan sain jälkikaihin.

      Ensim­mäi­sen leik­kauk­sen teh­nyt sai­raa­la ei ollut vas­tuus­sa kor­jauk­ses­ta vaan leik­kauk­sen teki eli yksi­tyi­sen huo­no laa­tu siir­ret­tiin kor­jat­ta­vak­si verovaroin

      Tässä kiteytyy hyvin miksi markkinateoriat ja todellisuus eivät kohtaa. Koska kuluttajilla on todellisuudessa aika vähän informaatiota mistään muusta kuin hinnasta. Tuskin sairaala jonka valitsit mainosti että ”meiltä kaihileikkaukset vähän sinnepäin”, vaan kaikki näyttäytyivät samalta, etkä voinut tietää että maksaako kilpailevassa sairaalassa sama leikkaus tuplasti koska sielä on on paras kaihileikkauskirurgi, vai koska sielä on vaikkapa ahneimmat omistajat.

      Koska kuluttajilla on niin vähän oikeaa tietoa ennen ostopäätöstä, ja koska mainonnassa saa käytännössä valehdella silmät päästään, useinmiten kuluttajilla ei ole muuta rationaalisesti perusteltavaa vaihtoehtoa kuin valita halvin vaihtoehto. Tämä taas aiheuttaa tuottajissa kilpajuoksun ”kuka tuottaa halvinta schaibaa”, missä kärsijöinä ovat tuotteen laatu, kestävyys, työläisten työolot ja palkat, ympäristö ja eettisyys ylipäätään. Sitten kun asiaa kritisoi, markkinauskovaiset vyöryttävät että tätä kuluttajat haluavat sillä markkinamekanismi tähän ohjaa.

      Mutta ei kuluttajalle oikeasti anneta vaihtoehtoja, sillä kuluttajalla ei ole luotettavaa informaatiota yleensä näistä asioista lainkaan saatavilla, tai ainakaan helposti saatavilla. Tuotteista ei löydy tarroja ”tehty lapsityövoimalla”, ”valmistusta varten on poltettu Amazonin sademetsää”, ”leikkauksen suorittaa lääkäri joka osaa kaihileikkaukset teoriassa, mutta ei käytännössä” jne. Jos olisi, niin uskon että maailma olisi hieman erinäköinen. Mutta eivät tuottajat halua näitä vapaaehtoisesti kertoa, ja sen takia tarvitaan tiukkaa julkista valtaa joka pakottaa ja tuo näitä asioita näkyviin (ja toki kieltää räikeimmät asiat, kuten lapsityövoimalla tehtyjen tuotteiden myynnin).

      1. Jark­ko: Täs­sä kitey­tyy hyvin mik­si mark­ki­na­teo­riat ja todel­li­suus eivät koh­taa. Kos­ka kulut­ta­jil­la on todel­li­suu­des­sa aika vähän infor­maa­tio­ta mis­tään muus­ta kuin hin­nas­ta.

        Palvelusetelin tapauksessa sen myöntävällä kunnalla olisi paljon enemmän resursseja selvittää palveluntarjoajien kyvykkyys ja palvelun laatu kuin setelin vastaanottajalla. Valitettavasti vain taitaa olla hinta se tärkein kriteeri palveluntarjoajien valinnassa, eikä laadun varmentaminen kovin paljon kiinnosta. Tässä ei edes tapahdu virkavirhettä, koska virkamies vain valmistelee mitä pyydettiin, ja luottamusmies vain luottaa että valmisteltiin niin kuin piti ja päättää 😉

  9. Helen ei ole vieläkään saanut kuntoon siirtoasiakkaansa energiakulutusseurantaa, joka huononi 12/2020, kun Sävel-palvelu loppui. Olen valittanut asiasta siitä saakka.

    Palvelu on keskeinen energiasäästön työkalu.

    Siirtomonopolilla on ongelmansa. Vaihtaisin, jos vain voisin.

      1. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Eikö ener­gian­ku­lu­tus­seu­ran­ta kuu­lu säh­kön myy­jäl­le? Täl­tä osin Hele­nil­lä on erin­omai­nen palvelu.

        Ei, koska siirtofirmalla on paras tieto sähkön kulutuksesta tunneittain ja myös ulkolämpötilat. Myyjä saa tiedot vain laskutusta varten.

        Kaikilla muilta siirtosähkön toimittajilta saan tiedot asianmukaisesti paitsi Heleniltä. Energiatehokkuuden kannalta Helen on selkeästi heikentänyt palveluaan.

      2. Osmo Soi­nin­vaa­ra: Eikö ener­gian­ku­lu­tus­seu­ran­ta kuu­lu säh­kön myy­jäl­le? Täl­tä osin Hele­nil­lä on erin­omai­nen palvelu.

        Kuluttajainformointia koskeva lakisääteinen velvoite on sähkön myyjällä, mutta koska verkkoyhtiökin laskuttaa, sekin joutuu tarvittaessa antamaan tiedot laskutuksensa perustana olevasta kulutuksesta asiakkailleen – mikä on käytännössä johtanut siihen, että verkkoyhtiöt tarjoavat Suomessa yleensä vastaavat energiankulutusseurantapalvelut kuin sähkön myyjätkin. Yleensä Suomessa käyttäjä saa valita, seuraako kulutustaan myyntiyhtiön vai siirtoyhtiön palvelusta – vai molemmista, vai ei mistään. Siirtoyhtiöt tarjoavat yleensä energiankulutusseurannan myös asiakkaalle, koska laskuttavat asiakasta yleensä käyttäen laskutuksen perusteena kulutusta, ja laskuttajanhan pitää toki kertoa, mihin laskutus perustuu. Osassa verkkosähkötuotteista kulutustunnillakin on merkitystä (mm. yösähkötuotteet ja vuodenaikasiirtotuotteet), jolloin tuntitason tiedot kulutuksesta ovat olennainen osa itse laskutusta. Itse seuraan sähkön tuntikulutustiedot verkkoyhtiön sivuilta. Myyntiyhtiön sivuiltakin ne saisi, mutta en ole nykyisen sähkön myyjäni nettisivuille koskaan vielä kirjautunut.

      3. sit: Kulut­ta­jain­for­moin­tia kos­ke­va laki­sää­tei­nen vel­voi­te on säh­kön myy­jäl­lä, mut­ta kos­ka verk­ko­yh­tiö­kin las­kut­taa, sekin jou­tuu tar­vit­taes­sa anta­maan tie­dot las­ku­tuk­sen­sa perus­ta­na ole­vas­ta kulu­tuk­ses­ta asiak­kail­leen — mikä on käy­tän­nös­sä joh­ta­nut sii­hen, että verk­ko­yh­tiöt tar­joa­vat Suo­mes­sa yleen­sä vas­taa­vat ener­gian­ku­lu­tus­seu­ran­ta­pal­ve­lut kuin säh­kön myy­jät­kin.Yleen­sä Suo­mes­sa käyt­tä­jä saa vali­ta, seu­raa­ko kulu­tus­taan myyn­tiyh­tiön vai siir­to­yh­tiön pal­ve­lus­ta — vai molem­mis­ta, vai ei mis­tään. Siir­to­yh­tiöt tar­joa­vat yleen­sä ener­gian­ku­lu­tus­seu­ran­nan myös asiak­kaal­le, kos­ka las­kut­ta­vat asia­kas­ta yleen­sä käyt­täen las­ku­tuk­sen perus­tee­na kulu­tus­ta, ja las­kut­ta­jan­han pitää toki ker­toa, mihin las­ku­tus perus­tuu. Osas­sa verk­ko­säh­kö­tuot­teis­ta kulu­tus­tun­nil­la­kin on mer­ki­tys­tä (mm. yösäh­kö­tuot­teet ja vuo­den­ai­ka­siir­to­tuot­teet), jol­loin tun­ti­ta­son tie­dot kulu­tuk­ses­ta ovat olen­nai­nen osa itse las­ku­tus­ta. Itse seu­raan säh­kön tun­ti­ku­lu­tus­tie­dot verk­ko­yh­tiön sivuil­ta. Myyn­tiyh­tiön sivuil­ta­kin ne sai­si, mut­ta en ole nykyi­sen säh­kön myy­jä­ni net­ti­si­vuil­le kos­kaan vie­lä kirjautunut.

        Asiallisesti ottaen tuo lakivelvoite on väärinpäin, koska alueellisella siirtoyhtiöllä on paras tieto alueen lämpötiloista ja muistakin sääoloista. Itselläni siirtoyhtiöt ovat Herrfors, Rovakaira, Helen ja Caruna, kun myyntiyhtiö on Imatra.

      4. Helen nyt kuitenkin joutuu noudattamaan lakia. Laki myös velvoittaa pitämään sähköyhtiön ja verkkoyhtiön rahat tiukasti erillään. Helenillä on omille asiakkailleen tarjolla erittäin hyvä Oma Helen -palvelu, joka kertoo sähkönkulutuksen tunneittain ja paljon muuta. Tämä palvelu on toteutettu sähköyhtiön rahoilla, joten sen siirtäminen verkkoyhtiön puolelle olisi ongelmallista. Silloin kai kulut pitäisi jakaa, mutta regulaattori tuskin tätä hyväksyisi, koska palvelutarjoaminen ei kuulu verkkoyhtiölle eikä siksi hyväksy sen kustannusten sälyttämistä siirtomaksuun..
        Kun siis ostat sähkön Imatralta, käytä heidän palvelujaan. Siitähän sinä maksat.
        Uskoin, että Imatrallakin on saatavilla lämpötilatiedot kaikkialta Suomesta ja jopa ulkomailta. Ei niitä lämpötiloja tarvitse käydä itse mittaamassa.

      5. Minulla oli sähköntoimittajanakin Helen, mutta sähkönkulutusta ei ole voinut seurata.

        Olen ollut yhteydessä Helenin asiakaspalveluun,mutta en ole saanut mitään vastausta.

        Vaihdoin sähkön toimittajaa mutta näyttää sitä,että kulutuksen seuranta on Helsingissä on toiveajattelua

      6. Mitä Liian vanha taas sössii? Itselläni kesti noin 30 sekuntia kirjautua OmaHelen palveluun ja näen sieltä oman sähkönkulutukseni tunnin, päivän, viikon, kuukauden tai vaikka vuoden tarkkuudella. Ja jos Liian Vanha ostaa sähkönsä Jostain Muusta Yhtiöstä niin mene sinne Jonkun Muun Yhtiön palveluun kysymään kulutuksiasi.

  10. Osmo, tämä uusi laiska on huono.

    Uusimmat artikkelit ja kommentit tulevat blogin etusivun alalaitaan, toisin kuin aiemmin kun ne olivat sivun reunassa. Käytän iPadin Safaria.

    Alalaitaan on piiiiiiiiitkä matka. Aiemmin uudet kommentit näki heti. Jos tästä pääsee selaimen asetusjumpalla, niin kertokaa heti!

  11. Ei minultakaan kulu Helenin sivuille kirjautumiseen kuin 10 sekuntia.
    Mutta kulutusluvut ovat vanhoja eikä sivu päivity
    Excel näyttää myös nollaa
    Ja tilasto näyttää vain vuosikulutuksia

      1. En saa tietoja myöskään uudesta yhtiöstä, koska Helen ei kuulemma toimita tetoja. Joku takkuaa Helenissä. En saa myöskään vastauksia Heleniltä

      2. Helenillä on loistava palvelu Helenin asiakkaille, mutta muut yhtiöt vastaavat itse omista asiakkaistaan ja heidän palveluista. Valita omalle yhtiöllesi. Helenille asia ei mitenkään voi kuulua, jos et ole Helenin asiakas.

  12. Heh ,kyllä sen kulutuksen perustiedon tuottaa Helen.
    Ja jos sähköyhtiöni ei saa kulutustietoa Heleniltä niin ei se hoi antaa sitä minullekaan.

    Voihan olla,että yhtiöni huijaa.

    Mutta en vielä tällä istumalla usko että kun sähköyhtiö vaihtuu niin se käy asentamassa minulle mittarinsa.

    Etenkin kun Helen on ostanut oman uniikin sähkönmittausjärjestelmän ja toimittaa tiedon kulutuksesta sähköyhtiöille.

    Voi tietysti,että nykyinen sähköyhtiöni huijaa minua ja syyttää Heleniä omista töppäyksistään.
    Ei mikään uusi asia monitoimittajaympäristöissä

      1. En ole muuta väittänytkään.
        Mutta jostainhan se myyntiyhtiökin tietonsa saa.

        En ole huomannut,että mittariani olisi vaihdettu myyntiyhtiön mittariin eikä edes Helenin mittarin mobiililiittymää päivitetty uuden yhtiön liittymäksi.

        Eli tiedot välittyvät edelleen Helenin tietojärjestelmiin ja niistä edelleen sähkön myyjän järjestelmiin.

        Sähkönmyyjän väite on ettei tietoa tule Heleniltä. Ei ainakaan kohtuullisessa ajassa

        Voihan olla,että teknologia on muuttunut siitä kun teimme ensimmäisiä kaukolukusysteemeitä.

        Ellei niin kannattaa lyhentää Helenin byrokratiaviivettä tai reklamoida sähkön myyjän väitteitä ao firman johdolle

      2. Helen sähköverkon tiedot eivät välity Helen oy:lle. Niiden välillä on lain vaatima palomuuri. Helebn oy välittää vastaavasti tiedot omille asiakkailleen riippumatta siitä, minkä verkon kautta sähkö toimitetaan tilaajalle.

      3. Ainakin Caruna joka on sähköverkon ylläpitäjä Espoossa ja suuressa osassa muuta Suomea, kertoo sivuillaan rekisteröityneille käyttäjille kulutustietoja päivän tarkkuudella. Myös lämpötilatietoja on mutta parin päivän viiveeellä. Sähkömittarit kuluttajien kohteissa omistaa juuri verkon ylläpitäjä.
        Helsingissä siis Helen on se verkon ylläpitäjä jonka pitäisi järjestää samat palvelut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.