Keskiviikko 4.8. Mäntsälä — Heinola

Vara­sin hotel­lin Hei­no­las­ta. Yri­tin vara­ta sen suo­raan, mut­ta  jou­duin aina Booking.comin asiak­kaak­si. Se on mii­noit­ta­nut Googlen tehok­kaas­ti. Vaik­ka tie­sin hotel­lin nimen, en onnis­tu­nut pää­se­mään hotel­lin omil­le sivuil­le. Sivu, joka näyt­ti hotel­lin omal­ta, oli sekin Booking.comin. Tätä kir­joit­taes­sa­ni vas­ta oival­sin, että onhan haku­ko­nei­ta mui­ta­kin. Olen aina ihme­tel­lyt, mihin Bing-haku­ko­net­ta voi käyt­tää, mut­ta täs­sä se oli­si aut­ta­nut. Oli­sin saa­nut huo­neen 15 euroa halvemmalla.

Poh­din pitäi­si­kö pol­kea seit­se­män kilo­met­riä takai­sin päin saa­dak­se­ni mak­sa­ma­ni aamiai­sen Hir­vi­haa­ran kar­ta­nos­sa  tai niin siis luu­lin. Ei se oli­si ollut koh­tuu­ton mat­ka, mut­ta erit­täin epä­mo­ti­voi­va. Pää­tin syö­dä aamu­pa­lan pai­kal­li­ses­sa kuppilassa.

Noin puo­li kym­me­nel­tä oival­sin, että pää­tös oli tyh­mä, kos­ka avoi­mia kup­pi­loi­ta ei aamul­la ollut – tai jos oli, ne oli salat­tu Googlel­ta. Oli­sin ollut aiem­min val­mis läh­töön, jos oli­sin aamul­la herät­tyä­ni pol­ke­nut kar­ta­non. Nyt se alkoi kui­ten­kin olla myöhäistä.

Ensim­mäi­se­nä avau­tui Hes­bur­ger klo 10:30. Sekin siis on nyt koet­tu: aamiai­sek­si hampurilainen.

Tänään blo­gil­le­ni tul­leen vies­tin mukaan aamiai­sen oli­si saa­nut pal­jon lähem­pää­kin, 750 met­rin pääs­tä. Luin saa­ma­ni vies­tin huo­li­mat­to­mas­ti ja kuvit­te­lin jos­tain näke­mä­ni toi­vo­tuk­sen tul­la aamiai­sel­le kar­ta­noon olleen ainoa vaih­toeh­to. Olin­pas tyhmä.

Reit­ti Hei­no­laan kul­ki Van­haa Lah­den­tie­tä tai siis tie­tä nume­ro 140. Oli aika tyl­sä pol­kea, mut­ta mat­ka sujui nopeas­ti ja oli­han sii­nä pai­koin kat­sot­ta­vaa­kin. Näis­sä pää­teis­sä on se hyvä puo­li, että mäet ovat loivia.

Lah­des­sa ajat­te­lin käy­dä kah­vil­la, mut­ta kun sopi­vaa kah­vi­laa ei tul­lut vas­taan, pää­tin jat­kaa eteen­päin ja poi­ke­ta ensim­mäi­seen vas­taan­tu­le­vaan. Sitä ei tul­lut – tai siis tuli Hei­no­las­sa. Täl­lais­ta on pyö­rä­mat­kai­lu Suo­mes­sa ran­ni­kon ulko­puo­lel­la. Kes­ki-Euroo­pas­sa kah­vi­loi­den väli on kor­kein­taan vii­si kilometriä.

Mitään tar­vet­ta muu­ten pysäh­tyä Lah­des­sa ei ollut, sil­lä kau­pun­ki on minul­le hyvin tuut­tu. Olin­han täs­sä kun­ta­ja­ko­sel­vit­tä­jä­nä kym­me­ni­sen vuot­ta sitten.

Jos­sain Lah­den jäl­keen pysäh­dyin syö­mään eväi­tä täl­lai­sen kau­niin polun alkuun kes­kel­le upe­aa van­haa met­sää. Ihme­tyt­ti, kun kylt­ti kiel­si polul­la käve­lyn, vaik­ka ei tämä mikään luon­non­puis­to ollut. Lopul­ta oival­sin, että kiel­to­kylt­ti odot­taa tal­vea. Tämä on tal­vel­la latupohja.

Tie oli Lah­tea lähes­tyt­täes­sä ja ennen kaik­kea Lah­den jäl­keen aika mäki­nen. Navi­gaat­to­ri­ni jopa käyn­nis­ti yhden mäen koh­dal­la nousu-ohjel­man ker­toak­seen, kuin­ka pal­jon nousua on vie­lä jäl­jel­lä. Sii­nä oli nousua yhteen­sä 68 met­riä, joten ei se ihan Sveit­sin vuo­ri­so­lia vastannut.

Lah­den ja Hei­no­lan välil­lä oli muka­van hyvä­kun­toi­nen pien­nar, jota oli ilo pol­kea. Sen vasem­paan lai­taan oli kasat­tu sepe­li­val­li. Ole­tan, että tar­koi­tus on herä­tel­lä somet­ta­vaa autoi­li­ja sii­tä, että nyt pitäi­si ohja­ta autoa. Luo­va aja­tus, mut­ta ei toi­mi. Sepe­li levi­ää ennen pit­kää pien­ta­rel­le teh­den sii­tä fil­la­reil­le ajokelvottoman.

 

Vie­ru­mäen jäl­keen oli vauh­di­kas las­ku, jos­sa navi­gaat­to­ri­ni ker­toi nopeu­te­ni nouseen 51 km/h:iin. Sen alla oli täl­lais­ta. Minä ajoin päi­vän­va­los­sa, joten ymmär­sin varoa, mut­ta pimei­nä syy­sil­toi­na täl­lai­set pit­kit­täi­set hal­kea­mat ovat fil­la­ril­le ansa, jot­ka toi­mi­vat kuin rati­kan kiskot.

Tulin hyvä­kun­toi­se­na ja hyvä­mie­li­se­nä vähän vii­den jäl­keen peril­le. Pesin pai­ta­ni ja söin oikein mait­ta­van ate­rian. Kuli­na­ris­mi on osa fil­la­roin­tia. Voi syö­dä miten pal­jon vain ja sil­ti laihtuu.

Kun olen mor­kan­nut pik­ku­kau­pun­kien katu­ku­vaa, on sanot­ta­va, että Hei­no­la on ihan muka­van näköi­nen kau­pun­ki. Vii­saat päät­tä­jät vai onko tämä vain nukah­ta­nut? Kun mitään ei tah­du, ei raken­ne­ta myös­kään uut­ta ja rumaa. 

Kun­ta­ja­ko­sel­vit­tä­jä­nä ihmet­te­lin aika­naan kah­ta asi­aa. Miten ihmees­sä Lah­ti halusi ikään­ty­vät Hei­no­lan talou­del­li­sek­si taa­kak­seen ja mik­si Hei­no­la halusi sii­tä kiel­täy­tyä? Väes­tön kes­ki-ikä on Hei­no­las­sa 51,2 vuot­ta ja 65-vuot­ta täyt­tä­nei­den osuus 35 %.

Mat­kaa ker­tyi 85 km.

Näkö­ala huo­nee­ni terassilta.

 

3 vastausta artikkeliin “Keskiviikko 4.8. Mäntsälä — Heinola”

  1. Van­ha­na lah­te­lai­se­na oli­sin poi­ken­nut Alek­san­te­rin­ka­dul­le ja men­nyt vaik­ka­pa sii­hen kah­vi­laan joka on Alek­sin ja Marian­ka­dun (se torin kat­kai­se­ma katu jon­ka toi­ses­sa pääs­sä on kau­pun­gin­ta­lo ja toi­ses­sa Ris­tin­kirk­ko) kulmassa.

    Reit­ti Lah­des­ta Hei­no­laan meni ilmei­ses­ti Savontietä/Pyhäntaantietä? Lisää jär­vi­mai­se­maa oli­si ollut jos oli­si kään­ty­nyt sii­tä golf­ken­tän ja Tak­ku­lan rat­sas­tus­tal­lien koh­dil­ta oikealle
    https://kartta.lahti.fi/ims/?layers=Opaskartta&cp=6768128,26485259&z=1
    ja aja­nut Sipu­ran­tie­tä Ahtialantielle/Seestantielle/Mäkeläntielle (ns. van­ha Hei­no­lan­tie) ja jat­ka­nut sitä pit­kin koh­ti Hei­no­laa. En tosin tie­dä mis­sä kun­nos­sa tämä tie on nyky­ään, vii­me pyö­räi­lys­tä­ni siel­lä on lähes 30 vuotta.

  2. Vih­reä vaih­toeh­to Googlen ja Bin­gin sijaan voi­si olla Eco­sia. Lupaa­vat istut­taa pui­ta kun käyt­tää hakukonetta.

  3. Mänt­sä­läs­sä aamu­pa­laa oli­si siis saa­nut esim Lei­po­mo Lähim­mäi­ses­tä, tai sit­ten vaik­ka puu­ro­aa­miai­nen Shelliltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.