Tekijä: Osmo Soininvaara

Hyviä ehdokkaita Uudeltamaalla

Moni on kysel­lyt min­ul­ta vihrei­den sopivia ehdokkai­ta Uudeltamaalta.

Ehdol­la on neljä kansane­dus­ta­jaa, jot­ka ovat kaik­ki hyviä, mut­ta keskenään turhan saman­laisia. Väläytän muu­ta­maa nimeä, joil­la on kovin eri vahvuuden.

 

Hesarin vaa­likone antoi min­ul­la lähim­mäk­si Janne Hir­vasvuo­pi­on, Espoos­sa asu­van saame­laisen. En ole hän­tä koskaan tavan­nut, joten vaa­likone on ain­oa läh­teeni. Todet­takoon, että sen mukaan Janne on minus­ta vähän oikealle — tämäkin akseli on kyl­lä ihan mitä sat­tuu — ja yhtä paljon urbaane­ja arvo­ja edus­ta­va kuin minä. Ei olisi odot­tanut Espoos­sa asu­val­ta saamelaiselta.

Jos halu­aa lähet­tää vihreille viestin ydin­voiman puoles­ta, voi äänestää Ville Tulkkia, joka on tehnyt työu­ransa ydin­voiman paris­sa. Kaveri toimii tieteen ja tekni­ikan vihreis­sä, Viite ry:ssä, mikä on aina hyvä suositus.

Itse kuitenkin äänestäisin erikois­lääkäri Olga Gilber­tiä Van­taal­ta. Hänet tun­nen hyvin. Hän istui vajaat kak­si vuot­ta vier­essäni HUS:n hal­li­tuk­ses­sa. Tämän vuo­den alus­ta hän on hyv­in­voin­tialueen val­tu­utet­tu. Opin tun­temaan hänet hyvänä päätök­sen­tek­i­jänä, joka säi­lyt­tää hark­in­takykyn­sä vaikeis­sakin tilanteis­sa. Tätä omi­naisu­ut­ta käytän­nön päätök­sen­teossa tarvi­taan, paljon enem­män kuin sitä hyves­ig­naloin­tia, jota some on pullollaan.

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (2) – autoilijan hyödyn maksimointi

Uno­hde­taan tois­taisek­si muut autoilun ulkois­vaiku­tuk­set ja puhutaan vain ruuhkista.

Jos laskemme autoilus­ta autoil­i­joille koitu­vaa kokon­aishyö­tyjä, tuo hyö­ty luon­nol­lis­es­ti kas­vaa aluk­si, kun auto­ja han­ki­taan enem­män. Kuitenkin, kun auto­ja tulee kovasti lisää, ruuhkat heiken­tävät koitu­vaa hyötyä.

Olkoon yhden autoil­i­jan keskimääräi­nen hyö­ty f(x), jos­sa x on autoil­i­joiden määrä. Funk­tio on pie­nil­lä x:n arvoil­la vakio, mut­ta x:n kas­vaes­sa ruuhkau­tu­misen vuok­si laskeva.

Kokon­aishyö­ty xf(x) kas­vaa aluk­si lin­eaaris­es­ti x:n kas­vaes­sa, mut­ta kasvu­vauhti alkaa ensin hidas­tua ja kään­tyy lop­ul­ta lasku­un, kun ruuhkat heiken­tävät autoil­i­jalle koitu­vaa hyö­tyä roimasti. Jos halu­amme mak­si­moi­da autoista autoil­i­joille koitu­van kokon­aishyö­dyn, rajoita­mme autoilun pis­teeseen, joka mak­si­moi kokon­aishyö­dyn. Peri­aat­teessa yksinker­taista. Käytän­nössä vähän monimutkaisempaa.

Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (2) – autoil­i­jan hyö­dyn maksimointi”

Taktisen äänestämisen ansa

Moni on innos­tunut päämin­is­teripelistä niin, että kat­soo järkeväk­si äänestää vain kolmea suur­in­ta puoluet­ta. Moni vihrei­den kan­nat­ta­ja on ilmoit­tanut äänestävän­sä demare­i­ta, kos­ka ei halua Pet­teri Orpos­ta päämin­is­ter­iä. Onko tämä järkevää?

Hal­li­tus­po­h­jan pää­vai­h­toe­hto­ja on kolme sin­imus­ta, puna­mus­ta ja sinipuna. Aika moni tak­ti­nen äänestäjä pitää näistä sinipunaa selvästi parem­pana kuin kah­ta perus­suo­ma­laisi­in nojaavaa kokoon­panoa. Jos halu­aa puna­mus­taa tai sin­imus­taa, ei kan­na­ta lukea eteenpäin.

Kokoomuk­ses­ta johtu­vista syistä vasem­mis­toli­it­to ei tai­da mah­tua sinipunaan, mut­ta kysykää kokoomus­laisil­ta. Jos tak­tiset äänestäjät heiken­tävät vihre­itä demarei­den hyväk­si, he heiken­tävät samal­la sinipunan toden­näköisyyt­tä, kos­ka vihreistä voi tul­la hal­li­tuk­seen kyken­emätön puolue.

Kokoomus ja demar­it eivät tule saa­maan yhdessä enem­mistöä. Sinipunaan tarvit­taisi­in sil­loin ruot­salaisia ja kris­til­lisiä ja mitä noi­ta seu­raavas­sa eduskun­nas­sa onkaan.  Vah­vasti por­varienem­mistöiseen hal­li­tuk­seen demarei­den on vaikea men­nä äänet­tömäk­si yhtiömiehek­si. Sil­loin puna­mus­ta vai­h­toe­hto alkaa houkut­taa. Tak­ti­nen äänestäjä onkin tak­tikoin­ut omaa tah­toaan vastaan.

Mitä isom­pi on vihreä eduskun­taryh­mä, sitä epä­to­den­näköisem­pää on, että perus­suo­ma­laiset ote­taan hal­li­tuk­seen ja päinvastoin.

Sil­lä, mikä puolue saa päämin­is­terin paikan, on tietysti suuri sym­bo­l­i­nen vaiku­tus, mut­ta poli­ti­ikan sisäl­lön kannal­ta keskeistä on hal­li­tuk­sen koko koos­t­u­mus. Päämin­is­teripuolue ei saa val­tio­varain­min­is­terin paikkaa.

 

 

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (1) ­– Ulkoisvaikutukset

Tarkoituk­seni on kir­joit­taa noin viiden artikke­lin sar­jan kaupunkili­iken­teen hin­noit­telus­ta. Tämä on sar­jan johdanto.

Jot­ta tästä ei tulisi taas per­in­teistä auto­jen puoles­ta ja auto­ja vas­taan ‑keskustelua, olen suun­nitel­lut tämän niin, että autoilu­ja verote­taan yhtä paljon kuin ennenkin, mut­ta eri taval­la. Sekin nimit­täin riit­tää paran­ta­maan tilan­net­ta ratkaisevasti.

Väitän, että opti­maa­li­nen kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu tuot­taisi merkit­tävät hyödyt. Liiken­teen hin­noit­telus­sa tulisi nou­dat­taa ulkois­vaiku­tusten teo­ri­aa. Liiken­net­tä on verotet­ta­va ulkois­t­en hait­to­jen perus­teel­la ja sub­ven­toita­va ulkois­t­en hyö­ty­jen perus­teel­la. Tämä on talousti­eteen peruskauraa.

Mitä ovat liiken­teen tärkeim­mät ulkoiset haitat?

Pakokaasujen saasteet

Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (1) ­– Ulkoisvaikutukset”

Miten pientalojen lämmityksestä saadaan liki päästötöntä halvalla

Vaa­likeskusteluis­sa on väitet­ty, että talo­jen läm­mi­tyk­sen saami­nen päästöt­tömäk­si tai vähäpäästöisek­si on kohtu­ut­toman kallista. Tähän on aivan yksinker­tainen ja suh­teel­lisen edulli­nen ratkaisu: maaläm­pö sekä investointi­na halvem­pi, mut­ta käyt­tökus­tan­nuk­sil­taan vähän kalli­impi ilmaläm­pöpump­pu. Suo­ma­lainen sähkö on läh­es päästötön­tä, joten täl­lainen läm­mi­tyskin on läh­es päästötöntä

Miten köy­häl­lä on näi­hin varaa? Peri­aat­teessa sen pitäisi hoitua lainal­la. Lainan korot ja kuo­le­tuk­set voi hoitaa rahoil­la, jot­ka säästyvät nykyis­es­tä fos­si­ililäm­mi­tyk­ses­tä. Ei siis tarvi­ta val­tion tukea, vaik­ka tietysti sel­l­aisia tul­laan vaatimaan.

Entä jos talol­la on niin vähän käyt­töaikaa jäl­jel­lä, ettei investoin­ti kan­na­ta? Täl­laiseen ei saa lainaa eikä pidäkään saa­da, kos­ka talo ei riitä vaku­udek­si. Jat­ka lukemista “Miten pien­talo­jen läm­mi­tyk­ses­tä saadaan liki päästötön­tä halvalla”

Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta

Kun on ris­ki, että suurim­mak­si puolueek­si nousee puolue, jon­ka mielestä kult­tuuri on turhaa elit­ismiä, Suomen pitämi­nen sivistys­val­tiona vaatii kult­tuurin puo­lus­ta­jia eduskun­taan. Vihreil­lä on Helsingis­sä ehdol­la toimit­ta­ja ja kaupung­in­val­tu­utet­tu Min­na Lind­gren, joka ei kult­tuuriväelle esit­te­lyjä tarvi­taan. Pro­movoidaan muuten piakkoin kun­ni­a­to­htorik­si kult­tuuri­an­sioiden­sa perusteella.

Kahdes­ta muus­takin ehdokkaas­ta halu­aisin muis­tut­taa. Pekka Haav­is­toa ja Maria Ohisa­loa moni pitää var­mana läpi­meni­jänä, mikä sisältää selvän vaaran. Ei heitä vali­ta, ellei heitä äänestetä.

Terveydellisistä syistä en katso enää vaalikeskusteluja

Pakotin itseni kat­so­maan eilen vaali­tentin. Se oli virhe. Olin sen jäl­keen niin raivois­sani, että en saanut nuku­tuk­si ja pilalle meni tämäkin päivä.

Olen joskus ollut nois­sa keskusteluis­sa itsekin, mut­ta ei se tuol­laista ollut. Keskusteli­jat ovat huo­man­neet, että mil­laisia epä­to­tuuk­sia tai harhaan­jo­htavia väit­teitä tahansa voi esit­tää, kos­ka niistä ei tuos­sa keskustelu­for­maatis­sa jää kiinni.

Sel­l­aisia ei kukaan esit­täisi, jos tämän jäl­keen kokoon­tu­isi raati ja kävisi väit­teet yksi­tyisko­htais­es­ti läpi tai jos keskustelu olisi keskustelua, jos­sa voi esit­tää perustel­lun vastaväitteen.

Siihen ei aika riitä, kos­ka kymme­nessä sekun­nis­sa esite­tyn väärän väit­teen kumoamiseen menee aikaa paljon enem­män. Sik­si puhutaan tietois­es­ti vas­toin parem­paa tietoa.

Pahin ei täl­lä ker­taa ollut Riik­ka Purra. Hän vain puhui muuten kauheuksia.

Pahin oli Anni­ka Saarikko, mut­ta eivät Pet­teri Orpo ja San­na Marin paljonkaan jäl­keen jääneet. Jat­ka lukemista “Ter­vey­del­li­sistä syistä en kat­so enää vaalikeskusteluja”

Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla

Julka­isin lis­tan kolmes­ta helsinkiläis­es­tä mielestäni hyvästä ehdokkaas­ta, sel­l­aista, jota yri­ty­selämässä tai tieteen paris­sa ole­vakin mielel­lään äänestäisi.  Use­ampikin on toivonut min­ul­ta saman­laista lis­taa Pirkan­maal­ta. Kak­si oli help­po vali­ta, Oras Tynkky­nen ja Jaakko Mus­takallio. Sit­ten piti kilaut­taa kaver­ille, kos­ka en tunne pirkan­maalaisia ehdokkai­ta kun­nol­la. Kävi ilmi, että kri­teer­it täyt­täviä ehdokkai­ta on lis­toil­la usei­ta. Pidät­täy­dyn kuitenkin kolmes­sa kuten Helsingissäkin.

Oras Tynkkynen

Olin harmis­sani, kun Oras jät­täy­tyi pois eduskun­nas­ta vuon­na 2015, mut­ta jät­täy­dy­in­hän tuol­loin pois itsekin. Sen jäl­keen hän on toimin­ut Sitrassa van­hempana neu­vo­nan­ta­jana ilmas­toa­siois­sa. Hän on toimin­ut myös kahdek­san vuot­ta yrit­täjänä. Oras kuu­luu vihrei­den Asia-Pet­terei­hin, joka pere­htyy huolel­la kaik­keen, mitä tekee. Edel­ly­tyk­siä todel­la vas­tu­ullisi­in tehtäviin.

Jaakko Mustakallio

Jat­ka lukemista “Näitä esimerkik­si voisin äänestää Pirkanmaalla”

Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iö suun­nit­telee paina­vansa sosi­aali- ja ter­veys­menot alas bud­jet­tikuril­la — onhan hyv­in­voin­tialuei­den rahoi­tus osa VM:n bud­jet­tia. Tehtävä on haas­ta­va, sil­lä nämä menot ovat kasvusu­un­nas­sa kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa. Meil­lä ajatel­laan, että kun annetaan vähem­män rahaa, saadaan halvem­paa hoitoa. Kun hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, VM voi yksin päät­tää, paljonko hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos vero­tu­soikeus olisi, olisi houku­tus tar­jo­ta enem­män ja parem­paa hoitoa ja laskut­taa se asukkail­ta korkeamp­ina veroina. Parem­paa hoitoa ajoi­vat kaik­ki hyv­in­voin­tialuei­den vaaleis­sa ehdol­la olleet.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa ter­vey­teen ja jätän sosi­aal­i­menot sivum­malle. Muis­ti­in kan­nat­taa kuitenkin jät­tää se, että sosi­aal­i­menot kas­va­vat väistämät­tä van­hus­ten määrän kasvaessa.

Val­is­tuneet ter­veyspoli­itikot ovat kohta­laisen yksimielisiä siitä, että jos ter­vey­den­huol­lon meno­ja on vähen­net­tävä, niitä kan­nat­taa vähen­tää erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Tin­kimäl­lä kalli­im­mista ja vähiten vaikut­tavista hoidoista erikois­sairaan­hoi­dos­sa sekä suun­taa­mal­la ne rahat peruster­vey­den­huoltoon saadaan niukoista ter­veys­bud­jeteista eniten hyötyä.

Siis tiuk­ka menokuri ja tin­kimistä ennen kaikkea kalleim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Voiko onnis­tua? Jat­ka lukemista “Turha on VM:n toivoa ter­veys­bud­jet­tien kuri­in saamista.”

Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille

Moni on valit­tanut min­ulle pet­tymys­tä vihrei­den nyky­su­un­tauk­seen, tai san­o­taan nyt suo­raan, liial­liseen punav­ihrey­teen. Tätä val­i­tus­ta on tul­lut lähin­nä jakkupukupuolelta sekä tutk­i­joina ja yri­ty­selämässä toimivilta.

Tänään taas Helsin­gin Sanomat julisti vihrei­den siir­tyneen hei­dän vaa­likonev­as­tausten­sa perus­teel­la vasem­malle. Vikaa voi olla myös kysymyk­sis­sä. Niis­sä ei juuri ole kysymyk­siä, jot­ka erot­telisi­vat tehokkaasti vihreät esimerkik­si Vasem­mis­toli­itos­ta. Kysy­i­sivät joskus esimerkik­si työ­markki­na­jär­jestö­jen val­las­ta. Hyviä oli­si­vat myös kysymyk­set, jot­ka erot­tel­e­vat pro mar­ket ‑ihmiset pro business-ihmisistä.

Tosin Hesarin arvokart­ta aset­ti vihreät suun­nilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.

Tarkem­min sanoa vihreil­lä ei ole oikea­ta paikkaa oikeis­to-vasem­mis­to akselil­la, sil­lä puolueessa on tässä asi­as­sa olta­va tilaa eri­laisille mielip­iteille. Yksimielisyyt­tä tarvi­taan aivan toisen­lai­sis­sa asioissa.

Vihrei­den puoluekent­tä ei ole lainkaan niin punav­ihreää väkeä kuin julk­isu­ud­es­ta voisi päätel­lä. Kun äänestet­ti­in vara­puheen­jo­hta­jista — puheen­jo­hta­ja valit­ti­in yksimielis­es­ti – eniten ääniä sai Atte Har­janne, jota ei voi mitenkään pitää punav­ihreänä.  Puoluekok­ous halusi kor­jaus­ta puolueen julkiku­vaan. Jat­ka lukemista “Kolme hyvää ehdokas­ta vihrei­den lin­jas­ta huolestuneille”