Hätähuuto HUS:n puolesta

Viimeinen kun­nalli­nen luot­ta­mus­toimeni on jäsenyys HUS-yhtymän hal­li­tuk­ses­sa. Se on aivan vihe­liäi­nen tehtävä.

Olen kir­joit­tanut ennenkin, että yri­tys pakot­taa sote­menot bud­jet­tikuril­la on tuomit­tu epäon­nis­tu­maan. Siinä sivus­sa se tuot­taa paljon hait­taa, kos­ka kun rahat ovat vähissä, ei voi­da toimia järkevästi vaan joudu­taan käyt­tämään rahaa entistä enem­män. Hyvä esimerk­ki tästä on sairaalapäivystys­ten ruuhkau­tu­mi­nen. Kun ei ole varaa riit­tävään kap­a­siteet­ti­in ter­veyskeskuk­sis­sa tai van­hus­ten ympärivuorokautiseen hoitoon, poti­laat eivät katoa mihinkään, vaan pää­tyvät sairaalapäivystyk­seen. Se on jok­seenkin kallein ajateltavis­sa ole­va vai­h­toe­hto. Sen jäl­keen on entistä vähem­män varaa ter­veyskeskuska­p­a­siteet­ti­in tai van­hus­ten asial­liseen hoitoon.

HUS:n osalta rahoi­tusti­lanne on tätäkin huonom­pi. Ensin rahan­jaos­sa on vähän sor­sit­tu Uut­ta­maa­ta, jol­loin kaik­ki viisi Uuden­maan hyv­in­voin­tialuet­ta ovat rahavaikeuk­sis­sa. Tämän jäl­keen hyv­in­voin­tialueet katso­vat, paljonko ne tarvit­se­vat rahaa itse ja paljonko rahaa jää HUS:lle. Ei tietysti jää paljon.

Uuden­maan osalta val­takun­nalli­nen rahan­jako on pahasti vääristynyt­tä. On las­ket­tu, mikä on sairas­tavu­us mil­läkin alueel­la. Jos jol­lakin alueel­la esimerkik­si on tapana syödä epäter­veel­lis­es­ti ja kansa sairas­taa sen takia enem­män, val­tio jakaa tälle alueelle enem­män rahaa. Tämän kanssa on tul­ta­va toimeen. Jat­ka lukemista “Hätähu­u­to HUS:n puolesta”