Yksityinen vain julkinen (2) Miksi yksityiset toimivat usein taloudellisemmin?

Varoi­tan, että kir­joi­tan nyt asi­as­ta, jos­sa en ole asiantuntija.

 

Mik­si yksi­tyiset tekevät monia asioi­ta tuot­tavam­min kuin julkinen?

Ensin­näkin ne eivät tee aina. HUS tekee monia asioi­ta paljon halvem­mal­la kuin yksi­tyiset, kos­ka sil­lä on niin suuri volyy­mi ja kos­ka siel­lä on niin hyvää väkeä.

Yksi­tyis­säkin on huonos­ti toimivia, mut­ta kil­pailus­sa ne kar­si­u­tu­vat pois. Sik­si yksi­ty­is­ten joukos­sa ei voi pitkään olla huonos­ti toimivia yksiköitä. Huonos­ti toimi­va julki­nen sen sijaan ei mene konkurssi­in. Sille annetaan lop­ut­tomasti lisää rahaa. Kun ter­vey­den­huolto oli vielä kun­nal­lista, kun­tien välil­lä oli jopa 30 pros­entin tuot­tavu­usero­ja senkin jäl­keen, kun väestön hoidon­tarve vakioiti­in. Sen sijaan, että kun­nat oli­si­vat otta­neet oppia tois­t­en­sa hyvistä koke­muk­sista, ne keskit­tyivät ker­tomaan, mik­si ver­tailu oli epäreilu.

Ter­vey­den­huol­lon joht­a­mi­nen on vaikea­ta. Yksi­ty­isil­lä on ammat­ti­jo­hta­jia, julkisel­la lääkärit johta­vat. Lääkärit ovat suurin piirtein valmi­ita lakkoon, jos sairaalan johtoon val­i­taan johtamisen ammat­ti­lainen lääkärin ase­mas­ta, mut­ta kun he perus­ta­vat omil­la rahoil­laan Mehiläisen, sen johtoon kel­paa johtamisen ammat­ti­lainen (koulu­toveri­ni) – tämä siis jo kauan ennen kuin yri­tys myyti­in ulkomaille.

Ison sairaalan joht­a­mi­nen on todel­la haas­teel­lista, eikä sen mon­imutkaisu­udessa kirur­gin taito paljoa auta.

Olen ollut aika paljon mukana yri­tys­ten hallinnos­sa ja oppin­ut yri­tys­ten tavan ajatel­la. Kun keskuste­len yksi­tyisen ter­vey­den­hoidon edus­ta­jien kanssa, heil­lä ovat vai­h­toe­hto­jen kus­tan­nuk­set paljon parem­min hallinnas­sa kuin julkisen ter­vey­den­huol­lon edus­ta­jil­la, jot­ka suh­tau­tu­vat johtamiseen kuin armei­jan joukko-osas­ton johtamiseen. Yksi­tyiset ovat toteut­ta­neet monia rahaa säästäviä uud­is­tuk­sia, joi­ta julki­nen ei ole toteuttanut.

Seu­raa­va ker­to­mus on vuosia van­ha. Itä-Suomes­sa yksi­tyi­nen ter­vey­de­nalan yri­tys otti kokon­aisulkois­tuk­se­na hal­tu­un­sa erään kun­nan ter­veyskeskuk­sen sopimuk­sel­la, jon­ka mukaan yri­tyk­sen piti mak­saa myös kun­nalle koitu­vat laskut erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Yri­tys tote­si, että on paljon edullisem­paa lisätä resursse­ja ter­veyskeskuk­seen, jot­ta erikois­sairaan­hoidon laskut pieni­sivät. Mik­si julki­nen ei toi­mi samoin? Yleen­sä ei ajat­tele rahan kaut­ta, vaik­ka pitäisi, ja vaik­ka ajat­telisikin, ei voi tehdä näin, kos­ka kun­ta on bud­je­toin­ut peruster­vey­den­hoitoon vain niin paljon kuin on bud­je­toin­ut. Erikois­sairaan­hoi­dos­ta sen on mak­set­ta­va laskun mukaan. Lop­putu­los on huono.

Sitä saa mis­tä mak­saa. On myös kokon­aisulkois­tuk­sia, jos­sa yri­tys huole­htii vain ter­veyskeskuk­ses­ta ja kun­ta van­haan tapaan erikois­sairaan­hoidon laskuista. Lie­nee help­po arva­ta, miten nämä sopimuk­set ovat toim­i­neet. Huonos­ti ovat toim­i­neet myös suoritemääri­in perus­tu­vat sopimuk­set, jois­sa yri­tys on laskut­tanut jokaises­ta lääkäris­sä käyn­nistä erik­seen. Käyn­te­jä on tul­lut lisää ja paljon.

Erit­täin tärkeätä on vali­ta hyvät esimiehet. Julkisel­la puolel­la rekry­toin­tia kahlit­see tarpee­ton ”tas­a­puolisu­us”, jos­sa pain­ote­taan koke­muk­sen pitu­ut­ta. Yksi­ty­isil­lä ollaan vapaampia val­it­se­maan paras. Virherekry­toin­te­ja tulee kuitenkin aina. Huono esimies voi pila­ta koko yksikön toimin­nan. Yksi­ty­isil­lä on helpom­pi kor­ja­ta virherekry­toin­ti yksinker­tais­es­ti vai­h­ta­mal­la esimi­estä. Julkisel­la jäädään odot­ta­maan, että huono esimies siir­ty­isi joskus 25 vuo­den kulut­tua eläk­keelle. Tässä on tosin viime aikoina tapah­tunut edis­tys­tä. Suomes­sa virkami­esten erot­ta­mat­to­muus oli aikanaan tapa suo­jau­tua Venäjän tsaar­il­ta. Lääkärit ja hoita­jat eivät ole virkamiehiä, mut­ta sama erot­ta­mat­to­muus ulot­tuu heihinkin.

HUS:in toim­i­tusjo­hta­ja Kari Nenonen onnis­tui nos­ta­maan HUS:n tuot­tavu­ut­ta merkit­tävästi, mut­ta hän sai toimil­laan lääkärikun­nan vas­taansa. HUS:n hal­li­tus aset­tui lääkärikun­nan puolelle ja erot­ti Nenosen. Tari­nal­la oli yksi voit­ta­ja: Van­taan kaupun­ki. Tuskallisi­na aikoina Nenonen pur­ki min­ulle sydän­tään ker­toen, että hän oli kysynyt, mik­si kahdes­ta kirur­gista toinen tekee samo­ja leikkauk­sia kolme ker­taa enem­män kuin toinen. Täl­laista ei kuulem­ma saa kysyä eikä edes mita­ta. Yksi­ty­isil­lä mitataan jatkuvasti.

Nämä ovat mieleeni tule­via syitä, mik­si yksi­tyiset usein toimi­vat parem­min. Toisi­naan taas julki­nen toimii parem­min, kos­ka niitä johde­taan kokon­aisu­u­den etu edel­lä — siis ihannetapauksessa.

 

 

 

 

 

 

 

15 vastausta artikkeliin “Yksityinen vain julkinen (2) Miksi yksityiset toimivat usein taloudellisemmin?”

  1. “Yksi­tyis­säkin on huonos­ti toimivia, mut­ta kil­pailus­sa ne kar­si­u­tu­vat pois. Sik­si yksi­ty­is­ten joukos­sa ei voi pitkään olla huonos­ti toimivia yksiköitä. Huonos­ti toimi­va julki­nen sen sijaan ei mene konkurssiin.”

    Ei kai se ihan noinkaan ole. Yksi­ty­istä kent­tää jonkin ver­ran kat­selleena olen sitä mieltä, että kyl­lä yri­tys­maail­mas­sakin voi pär­jätä yllät­tävänkin pitkään myös mon­et huonos­ti toimi­vat yksiköt. Jos yri­tyk­sel­lä on edes jokin kelvolli­nen myyn­ti­tuote tai palvelu, se taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­va osa saat­taa voi­da elät­tää saman yri­tyk­sen huonos­ti kan­nat­tavam­man liike­toimin­nankin. Ja jos johto ei tiedä, mikä on kan­nat­tavaa ja mikä ei, mon­en­lainen kan­nat­ta­va ja kan­nat­tam­a­ton voi roikkua mukana vuosia ja vuosikymmeniä.

    Lisäk­si huonos­ti toimi­va yksi­tyi­nenkin voi pär­jätä jopa hyvin, jos sat­tuu toim­i­maan ken­täl­lä, jos­sa ei ole juuri kil­pailua eikä kehi­tys­toim­intaa muil­la. Jos sat­tuu ole­maan vaik­ka monop­o­li- tai oli­gop­o­liase­mas­sa paikallis­es­ti sote-ken­täl­lä, ja voi hin­noitel­la palvelun­sa sen mukaan, niin ei siinä konkurssi­in mitenkään automaat­tis­es­ti men­nä, vaan teho­tonkin yri­tys voi tehdä hyvääkin taloudel­lista tulosta, jos vain voi per­iä riit­tävän korkei­ta hin­to­ja omaan kus­tan­nus­ta­soon­sa nähden.

    Konkurssi­in menon yleisin syy yri­tysken­tässä sote-yri­tyk­sis­sä lie­nee kas­savir­taon­gel­ma, eli se että omat tulot tule­vat myöhem­min kuin menot, eikä yri­tyk­sel­lä ole riit­tävää katet­ta sille väli­a­jalle, vaan mak­sut jäävät rästi­in ja niille juok­see viivästysko­rot ja per­in­täku­lut yms. eikä yri­tyk­sen talous lop­ul­ta enää kestä. Toinen yleinen syy konkurs­seille on lasku­virhe hin­noit­telus­sa. Kol­mas on ulkoiset syyt, kuten jonkun avain­henkilön sairas­tu­mi­nen tai markki­nan pikainen muuttuminen.

    1. Mik­si tätä tehokku­ut­ta ei voisi soveltaa laajemminkin?

      Esimerkik­si omakoti­talon raken­nus­valvon­ta voisi olla ostet­tavis­sa kun­nas­ta joka tekee sen edullisim­min? Valvon­ta­han ei nyky­isin perus­tu työ­maakäyn­tei­hin vaan papereihin.

  2. osaako joku ker­toa jotain palokun­tien halli­nos­ta? voisiko sieltä ottaa jotain mallia tai ver­tailu­ja? itse en ole kuul­lut ns. katas­rofi palokun­nista. poli­isi­hallintoonkin voisi myös verrata.

    itse en tiedä halli­nos­ta oikein mitään, sik­si kysynkin.

    1. Palokun­nat ovat niin pieni osa julk­ista sek­to­ria, ettei +-50% tehokku­us / tehot­to­muus tun­nu muu­na kuin pyöristysvirheenä bud­jeteis­sa vrt. ter­veyssek­tori ja sosi­aaliset rahansiirrot.

      Mallia vaan Tan­skas­ta — palokun­nat yksi­ty­isik­si. En tiedä mitkä toim­i­jat noi­ta siel­lä pyörit­tävät, var­maan jotkut securitakset?

  3. Van­hus­ten­hoi­dos­sa huonos­ti toimi­va ei ainakaan kar­si­udu, kun poti­laat eivät pysty pitämään puo­li­aan ja omaiset käyvät sil­loin täl­löin saa­mat­ta kokon­aisku­vaa. Hoita­jat hiljen­netään ja hom­mat jatkuu. Koh­ta enää pari toim­i­jaa koko alal­la ja kulut kar­si­taan min­imi­in häpeilemät­tä. Miten joku edes voisi vali­ta hyvän, kun kil­pailu vähe­nee ja todel­lista hoidon tasoa ei val­vo kukaan. Ei kan­na­ta elää van­hak­si jos vähänkään sairas­taa tässä maas­sa. Kohtelu on hirveää jos ei halua pila­ta omais­tenkin elämää omaishoidettavana.

    1. Van­hus­ten hoi­dos­sakin alka­isi tapah­tua kun van­huk­selle annet­taisi­in palveluseteli ja edun­valvo­ja / omaiset voisi­vat ostaa itse sen paikan sieltä mis­tä haluavat.

      Vaik­ka vain kol­ma­sosa poti­laista (tai hei­dän omai­sis­taan) äänestäisi lom­pakoil­laan, se rom­ah­dut­taisi huono­jen paikko­jen liike­tu­lok­set ja pakot­taisi raakaan laatuk­il­pailu­un. Vas­taavasti täyn­nä (ja extra­palveluil­la hyvää voit­toa tekevät) ole­vat palvelun­tar­joa­jat sit­ten kas­vat­taisi­vat paikkamääriään val­lat­en markkinoita.

      1. Pitää olla todel­la markki­na­fun­da­men­tal­isti jos siirtäisi van­hus­palve­lut tai mitkään muutkaan sote-palve­lut käytän­nössä palvelun­tarvit­si­joiden vas­tu­ulle, vaik­ka niitä tuet­taisi­inkin jol­lain sum­mal­la. Se mihin tuo johtaisi niin todel­la raakaan peli­in van­huk­sien ja muiden muiden sote-palvelu­iden tarvit­si­joiden ja verona­mak­sajien kustannuksella.

        Kan­nat­taa pitää mielessä se ettei markki­nakil­pailu ole todel­lakaan vas­taus kaikkeen
        https://www.ku.fi/artikkeli/3535187-markkinafundamentalistit-tarjoilevat-ideologiaansa-totuutena

        “Markki­na­fun­da­men­tal­is­min voi, hie­man yksinker­tais­taen, tiivistää kah­teen olet­ta­muk­seen. Ensim­mäi­nen näistä on se, että markki­nat toimi­vat sitä tehokkaam­min mitä vähem­män val­tio puut­tuu niiden toim­intaan. Toinen olet­ta­mus on se, että vapaat markki­nat pystyvät itse säätelemään itseään, mikä puolestaan tekee kaiken­laisen val­ti­ol­lisen väli­in­tu­lon tarpeet­tomak­si tai suo­ras­taan haitalliseksi.”

        Se mitä Sik­sten Kork­man kir­joit­taa markki­na­t­aloud­es­ta kan­nat­taa pitää aina mielessä kun joku tar­joaa ratkaisuk­si sitä että antaa markki­noiden hoitaa. Markki­nat hoita­vat kyl­lä monia asioi­ta hyvin, mut­ta eivät tosi­aankaan läh­eskään kaikkea. Vii­sai­ta ajatuk­sia Kork­manil­ta, siis ainakin omas­ta mielestäni!
        https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007776397.html

        Sitä­pait­si eihän mikään estä nytkään äänestämäl­lä lom­pakol­la ja osta­mas­ta halu­a­mansa palve­lut sieltä mis­tä halu­aa. Siis jos lom­pakko kestää eivätkä yhteiskun­nan tar­joa­mat palve­lut miel­lytä. Siitä vaan kil­pailut­ta­maan ja hake­maan sitä paras­ta yksi­ty­istä palvelutuottajaa!

  4. Yksi­tyisen tehot­to­muus ei tule pros­es­seista vaan yri­tys­toimin­nan luon­teesta luo­da lisäar­voa omis­ta­jilleen. Julkiselta puut­tuu tämä kuluerä, joten ajat­te­len että tiet­ty määrä tehot­to­muut­ta on sal­lit­tua julkiselle ja joskus jopa inhimil­listä. Emme ole suorit­tavia konei­ta, jot­ka pystyvät samaan aamus­ta iltaan ja vuodes­ta toiseen. Varsinkaan työssä jon­ka lop­putuot­teena on ihmishen­ki ja ter­veys. Esimerkik­si Mehiläisen liikevoit­to­pros­ent­ti 2021 oli 10%.

    1. Jos Mehiläisen liike­vai­h­dos­ta 10% kuluu voiton­mak­su­un, häviää 1MEUR liike­vai­h­dol­la jär­jestelmästä 100k pois tuottamattomana.

      Jos kun­ta tuot­taa saman palvelun itse ja tarvit­see sen tuot­tamiseen lisäk­si esim 1MEUR investoin­nin lait­teisi­in, tiloi­hin yms, häviää jär­jestelmästä ~50k joka olisi ko. miljoo­nan ~riskitön tuotto.

      Voiton­mak­sua ei voi siis laskea puh­taasti jär­jestelmän hävikik­si, se on kor­vaus­ta investoin­neista ja riskistä jot­ka tule­vat mak­su­un vaik­ka palvelun tuot­taisi itse. Voiton tuot­ta­mi­nen saa myös aikaan verotuloja.

    2. Yri­tys tuot­taa samal­la taval­la lisäar­voa myös asi­akkaalleen. Ei pelkästään omis­ta­jilleen. Sitä kut­su­taan talousti­eteessä kulut­ta­jan ylijäämäksi.

      Julkisel­la puolel­la ei tiede­tä muo­dos­tuuko kulut­ta­jan yli­jäämää, kos­ka kus­tan­nuk­sia ja saat­ua hyö­tyä ei koskaan ver­ra­ta keskenään. Usein ei muo­dos­tu, mut­ta vai­h­toe­hto­ja ei ole — on pakko käyt­tää julk­ista palvelua, halusi eli ei. Ja se on pakko mak­sat­taa pääosin verovaroista, jol­loin kus­tan­nuste­hokku­ut­ta ei voi­da edes teo­ri­as­sa mitata.

  5. Vero­tarkas­ta­jan jakkar­al­ta on mah­dol­lisu­us syvä­sukeltaa ter­vey­den­hoidon yritysten/julkisen puolen sopimusten sisältöön, kir­jan­pidon tosit­tei­den sisältöön, toimin­nan tulok­sel­lisu­u­teen sekä työn­tek­i­jöi­den palkkalasken­taan. Tätä tietoa tulisi hyö­dyn­tää nyky­istä enem­män salas­s­api­tosään­nösten puitteissa.

  6. Hyvä kir­joi­tus mut­ta korostaisin että laitosten ylim­mät johta­jat eivät koskaan ole olleet lääkäre­itä tai mui­ta asiantun­ti­joi­ta. Ennen nyky­istä SOTEakin ylin johto oli 4 vuo­den välein vai­h­tu­va kun­nal­lispoli­itikko. Tätä eivät olleet hok­san­neet edes tun­te­mani lukuisat ylilääkärit. Kyl­lä se vaan niin oli että sil­lois­t­en SOTE yksiköi­den hal­li­tuk­set oli­vat kun­nal­lispoli­itikko­jen hallussa.
    Uudessa SOTE mallis­sa asia on avoimesti esil­lä kun hallintoon val­i­taan Poli­itikot avoimel­la vaalilla.
    Nyt tuleekin tärkeä kysymys: Kuka uskoo etteikö Poli­itikko olisi edes vähän ujut­tanut hallintoon omia joukko­jaan esimerkik­si tutki­maan miten kus­tan­nuk­sia voisi kar­sia? tuo­ta kun jatkuu muu­ta­man vaa­likau­den niin johan siitä tulee kustannuksia.
    Tästä esimerkkinä kiireet­tömien ambu­lanssikul­je­tusten sosial­isoin­ti yksi­ty­isiltä toim­i­joil­ta Viras­ton yri­tyk­sille. Lehti­ti­eto­jen mukaan kus­tan­nuk­set nousi­vat paikoitellen 3–5 ker­taisik­si. var­maan uudessa organ­isaa­tios­sa on hyvä hallinto.

    Toinen esimerk­ki: Itse olin mukana saat­ta­jana Hyvinkään päivystyk­sessä aikanaan virt­satie tule­hdus tapauk­selle. Jono­tus kesti yli 6 tun­tia, pikat­esti otet­ti­in, lääkäril­lä kului asi­aan aikaa ale 5 min­u­ut­tia ja selvitin myöhem­min HUSil­ta mitä mak­soi. Kun­ta mak­soi palvelus­ta jotain 180 € ja asi­akas suun­nilleen 27 € eli yhteen­sä 207 €. Kysyin Jär­ven­pään Aavas­ta mitä heil­lä mak­saisi sama pikat­estei­neen ja kaikkine kuluineen. 73 € ja siis hin­taan sisäl­tyi lääkärin aikaa 20 min­u­ut­tia. Ei ole muu­ta seli­tys­tä kuin että julkisen palvelun rahalinko tuot­taa rahaa johonkin suureen jota ei pitäisi olla olemassa.
    Nythän vis­si­in on niin että uusi SOTE taisi ottaa van­han hallinnon sisään­sä ja tuli uut­takin porukkaa. Eli hallinnon kus­tan­nuk­set nousi.
    Laskutet­ta­van ammat­ti­työn ympärille ker­tyy aina julkises­sa Poli­it­tis­es­ti johde­tus­sa organ­isaa­tios­sa iso joukko paskakär­päsiä sali­in jaolle.

  7. Vaku­ut­ta­va kuvaus ”markki­na­mallista” ja sen yliv­er­tai­sista mekanis­meista. Nämä eivät sopi­neet vasem­mis­tolle, joka sai ”markkinamalli”-kirosanalla kumoon Sip­ilän hal­li­tuk­sen sote-yrityksen.

    Nykyi­nen sote on jo osoit­tanut kar­vansa: susi jo syn­tyessään. Pelkät indek­si­jäädy­tyk­set sen mus­taa aukkoa muis­tut­ta­van kus­tanussyöverin pysäyt­tämisek­si eivät riitä. Väistämät­tä edessä on sote:n rak­en­teelli­nen täys­re­mont­ti. On palat­ta­va peri­aat­teeseen, että ter­vey­den huol­lon vas­tuu ja valvon­ta on yhteiskun­nal­la, mut­ta sitä voidaan toteut­taa tasaver­tais­es­ti myös yksi­ty­isin resurs­sein; siis taval­la tai toisel­la mukail­tu­un ”markki­na­malli­in”.

    1. Tuo­ta Sip­ilän hal­li­tuk­sen markki­na­fun­da­men­tal­isti­nen sote-malli kaa­tui perus­tus­laki­in, eikä sitä lop­ul­ta kan­nat­ta­neet kuin hal­li­tuk­sen kaikkein markki­na­fun­da­men­tal­is­tisim­mat eli käytän­nössä vain kokoomus. Siinä mallis­sa olis näet viety yhteiskunnal­ta mah­dol­lisu­udet valvoa ja ohja­ta sitä kuin­ka sen rahaa käytetään soteen ja mil­lai­sista palveluista se todel­lisu­udessa mak­saa. Nykyisessä mallis­sa toteu­tuu sekä valvon­ta, että vas­tuu palveluista. 

      Nykyi­nen malli ei ole mikään este saa­da palve­lut toim­i­maan ja tuot­taa palvelui­ta tehokkaasti. Hallinnon keskit­tämi­nen n. 200->21+2 on vain ensim­mäi­nen askel tehostaa hallintoa ja toim­intaa, seu­raa­va askel voi hyvinkin olla aluei­den määrän vähen­tämi­nen, mut­ta sen aika on vas­ta sit­ten kun nykyiset alueet ovat toim­i­neet ainakin muu­ta­man vuo­den. Kos­ka nyt on otet­tu jo val­ta­va askel niin ennen sitä kan­nat­taa keskit­tyä itse palvelui­hin noil­la alueil­la, eikä häs­lätä jatku­vasti hallinnon paris­sa. Sen ymmär­rän että varsinkin kokoomuk­sen, perus­suo­ma­lais­ten ja kris­til­lis­ten muu­tosvas­tar­in­ta on vah­va ja että ne keskit­tyvät tarkoituk­sel­la enem­män huonon mieliku­van luon­ti­in sote-mallista kuin toim­into­jen kehit­tämiseen sote-alueil­la ja kansalais­ten sote-palvelu­iden laatu­un. Sel­l­aista se poli­it­ti­nen peli tuot­taa, muu­tosvastin­taa joka ei palvele muu­ta kuin omia poli­it­tisia tavoit­tei­ta. Nykyi­nen sotemalli ei nos­ta yhtään kus­tan­nuk­sia ver­rat­tuna siihen että samo­ja palvelui­ta olisi pyörit­tämässä edelleen 10 ker­tainen määrä jär­jestäjiä kuten aikaisem­min, vaan päin­vas­toin säästää kun ei tarvitse pyöritää hallintoa aikaisem­paan malli­in. Myös tieto­jär­jestelmien ja pros­essien kehit­tämi­nen suurem­pia kokon­aisuuk­sia palvele­viksi tuo säästöjä samoinkuin mah­dol­lisu­us jär­jestel­lä asi­at niin että esimerkik­si laitein­vestoin­nit hyö­dyn­net­tään täysimääräis­es­ti ja tehokkasti jne. Toki kaiken voi tyriäkin, mut­ta se johdu kuitenkaan sote-mallista vaan osaa­mat­to­muud­es­ta, tai jopa vahin­gol­lis­es­ta muu­tosvas­tarin­nas­ta, alue­hallinnos­sa ja sotepalvelu­iden oper­ati­ivises­sa johdossa. 

      Aika näyt­tää mikä on tarkoituk­sen­mukainen hyv­in­voin­tialuei­den määrä tule­vaisu­udessa, onko se nykyi­nen, 12 vai 5 tai vaik­ka vain 1. On tässä vai­heessa poli­itikoil­ta vain tarkoituk­sel­lista häm­men­tämistä kyseenalais­ta­mal­la asioi­ta jot­ka eivät ole tässä vai­heessa oleel­lisia ja luo­ma­l­la mieliku­via jot­ka eivät pidä paikkaansa, kuten se yksi­tyiset olisi rajat­tu kokon­aan palve­lu­tuotan­non ulkop­uolelle. Ei ole vaik­ka sel­l­aista mieliku­vaa jotkut halu­a­vatkin sel­l­aista mieliku­vaa pitää yllä. Sen sijaan on varmis­tet­tu sitä että yhteiskun­nal­la on mah­dol­lisu­us sekä kant­taa vas­tu­un­sa ja että se kyke­nee valvo­maan sitä mihin ja kuin­ka paljon veron­mak­sajien soter­a­ho­ja käytetään. Kan­nat­taa tutus­tua oheiseen, niin ymmärtää ainakin sen mikä on tot­ta ja mikä ei. https://stm.fi/sotepalvelut

      Nyt kan­nat­taa keskit­tyä kaikkien hyv­in­voin­tialuei­den oper­ati­iviseen toim­intaan ja kan­nus­timi­in jot­ka ohjaa­vat niiden toim­intaa kohti parem­paa. Ilman jonkin­laista omaa vero­tu­soikeut­ta se ei tule onnis­tu­maan! Jos palvelu­iden rahoit­ta­jana on jatkos­sakin pelkästään val­tio, niin edessä poh­ja­ton suo selit­te­lyi­neen. Kyl­lä alueil­la pitää olla jokin aito taloudelli­nen vas­tuu toimin­nas­taan, mikä tarkoit­taa myös mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa niihin tuloi­hin joil­la se halu­aa palvelui­ta tuot­taa. Eri­tyis­es­ti ihme­tyt­tää se kuin­ka varsinkin keskus­ta ja kokoomus ovat vas­tus­ta­neet aluei­den itsenäisyyt­tä talouden osalta, vaik­ka nimeno­maan markki­na­t­alouteen kuu­luu se että taloudelli­nen ja toimin­nalli­nen vas­tuu ovat samoissa käsis­sä. Nythän kaik­ki on val­tion käsis­sä, vaik­ka vasem­mis­tossa olisikin halut­tu lisätä aluei­den vas­tu­u­ta vero­tu­soikeudel­la. Mut­ta se kaa­tui hal­li­tuk­sess­sa ainakin keskus­tan ja ehkä RKP:nkin vas­tus­tuk­seen. Alueille tarvi­taan ehdot­tomasti lisää taloudel­lista vas­tu­u­ta verotyu­soikeu­den muo­dos­sa, ilman sitä kan­nus­timet eivät riitä!

  8. Joht­a­mi­nen on yksi julkisen sek­torin pääon­gelmista. Asi­aa ei paran­na se, että poli­itikot vaa­ti­vat usein säästämistä johtamis­es­ta ja tuk­i­funk­tioista, jot­ta saataisi­in enem­män “käsi­pare­ja” varsi­naiseen työhön. Ei niitä työn­tek­i­jöitä johde­ta itses­tään: jonkun pitää tehdä vuoroli­s­tat, etsiä sairas­tuneille sijaiset ja tukea työn­tek­i­jöitä vaikeis­sa tilanteissa.

    Olen tässä oman alan töi­den välis­sä ollut kahdessa pääkaupunkiseudul­la sijait­sevas­sa perusk­oulus­sa opet­ta­jana. Rehtor­ei­den toim­inta eroaa näis­sä kahdessa koulus­sa toi­sis­taan kuin yö ja päivä:

    Toises­sa koulus­sa rehtor­e­i­ta ei pahem­min kiin­nos­tanut keitä ylipään­sä on opet­ta­mas­sa tässä koulus­sa. Olin kolme viikkoa sijaise­na ja kävin sit­ten itse oma-aloit­teis­es­ti ilmoit­tau­tu­mas­sa heille. Opet­ta­jat eivät saa siel­lä rehtor­eil­ta minkään­laista tukea, eikä rehto­rien ollessa pois­sa vara­henkilöä ollut nimet­ty ongel­mati­lantei­ta varten. Seurasin tässä yhden ope­tusvi­ran täyt­töä kyseisessä koulus­sa (ystäväni oli hake­mas­sa). Haku tähän yhteen virkaan on ensi vuot­ta varten on tehty tänä keväänä jo kah­teen ker­taan ja kol­mas ker­ta tulos­sa: ensim­mäisel­lä ker­ral­la valit­tu ilmoit­ti ei-tule­vansa, toisel­la ker­ral­la val­in­taa venytet­ti­in vielä päätök­sen jäl­keenkin viikol­la, jol­loin valit­tu oli jo ehtinyt hyväksyä viran toises­sa koulus­sa. Lop­ut hak­i­jat toisel­la kier­roksel­la eivät olleet päte­viä eivätkä näköjään kelvol­lisia edes määräaikaisek­si, joten haku ensi vuo­den opet­ta­jak­si (eloku­us­ta) ollaan pistämässä käyn­ti­in jo kol­mat­ta ker­taa tänä vuon­na. Kai tähän saa­mat­to­muu­teenkin voi johdon aikaa käyttää.

    Toises­sa koulus­sa (kah­den kuukau­den määräaikaisu­us) rehtori haas­tat­teli min­ut etukä­teen ja aloitet­tuani työt vas­taa­va apu­lais­re­htori kysyi joka päivä ensim­mäisel­lä viikol­la päivän koke­muk­set. Lisäk­si ongel­mati­lanteista on tul­tu erik­seen keskustele­maan kanssani. Tätä voi jo kut­sua johtamiseksi.

    Luulen ongel­mak­si sen, että mon­es­sa julkisen sek­torin johtote­htävässä työ typ­istyy hallinnol­lisek­si paper­i­työk­si. Johta­ja vain pitää huolen, että paper­it ovat kun­nos­sa: lomaka­len­teri on täytet­ty ja työvuoroli­s­tat tehty, koulus­sa oppi­lai­ta koske­vat paper­it on tehty.

    Mik­si näin? Syitä voi olla kolme: (1) nämä hallinnol­liset paper­it ovat ne, joiden perus­teel­la johta­jan kat­so­taan tehneen tai olleen tekemät­tä työn­sä; (2) paper­i­työt, han­ke­hump­pa rapor­toin­tei­neen ja sijais­ten met­sästys vievät johta­jal­ta kaiken ajan eikä varsi­naista johtamista ehdi tehdä; (3) johta­jak­si valit­tu ei osaa johtaa ja paperei­den pyöri­tys on hänen taidoil­laan hal­lit­tavis­sa ole­va tapa tehdä työnsä. 

    Kohtaa (2) pahen­taa julkisen sek­torin palve­lutöi­den työaikakri­it­tisyys (tun­nin tarkku­udel­la): jos opet­ta­ja tai sairaan­hoita­ja on sairaana, hänel­lä on olta­va luokas­sa tai osas­tol­la sijainen heti. Sijais­ten met­sästys voi kulut­taa suurenkin osan työa­jas­ta. Tuoteke­hi­tysinsinöörin sairaslo­man täy­tyy olla pitkä, jot­ta hänelle etsit­täisi­in sijaista: työte­htävät eivät ole samal­la taval­la aikakri­it­tisiä ja niitä priorisoidaan.

    Koh­ta (3) on tut­tu esimerkik­si sotahis­to­ri­as­ta: sotapääl­liköitä, jot­ka taito­jen­sa ylit­tävis­sä vaikeis­sa tilanteis­sa ryhtyvät strate­gian val­it­semisen sijaan keräämään alaisil­taan raport­te­ja sat­u­loiden määrästä ja muus­ta kri­isi­ti­lanteessa toisarvoisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.