Varoitan, että kirjoitan nyt asiasta, jossa en ole asiantuntija.
Miksi yksityiset tekevät monia asioita tuottavammin kuin julkinen?
Ensinnäkin ne eivät tee aina. HUS tekee monia asioita paljon halvemmalla kuin yksityiset, koska sillä on niin suuri volyymi ja koska siellä on niin hyvää väkeä.
Yksityissäkin on huonosti toimivia, mutta kilpailussa ne karsiutuvat pois. Siksi yksityisten joukossa ei voi pitkään olla huonosti toimivia yksiköitä. Huonosti toimiva julkinen sen sijaan ei mene konkurssiin. Sille annetaan loputtomasti lisää rahaa. Kun terveydenhuolto oli vielä kunnallista, kuntien välillä oli jopa 30 prosentin tuottavuuseroja senkin jälkeen, kun väestön hoidontarve vakioitiin. Sen sijaan, että kunnat olisivat ottaneet oppia toistensa hyvistä kokemuksista, ne keskittyivät kertomaan, miksi vertailu oli epäreilu.
Terveydenhuollon johtaminen on vaikeata. Yksityisillä on ammattijohtajia, julkisella lääkärit johtavat. Lääkärit ovat suurin piirtein valmiita lakkoon, jos sairaalan johtoon valitaan johtamisen ammattilainen lääkärin asemasta, mutta kun he perustavat omilla rahoillaan Mehiläisen, sen johtoon kelpaa johtamisen ammattilainen (koulutoverini) – tämä siis jo kauan ennen kuin yritys myytiin ulkomaille.
Ison sairaalan johtaminen on todella haasteellista, eikä sen monimutkaisuudessa kirurgin taito paljoa auta.
Olen ollut aika paljon mukana yritysten hallinnossa ja oppinut yritysten tavan ajatella. Kun keskustelen yksityisen terveydenhoidon edustajien kanssa, heillä ovat vaihtoehtojen kustannukset paljon paremmin hallinnassa kuin julkisen terveydenhuollon edustajilla, jotka suhtautuvat johtamiseen kuin armeijan joukko-osaston johtamiseen. Yksityiset ovat toteuttaneet monia rahaa säästäviä uudistuksia, joita julkinen ei ole toteuttanut.
Seuraava kertomus on vuosia vanha. Itä-Suomessa yksityinen terveydenalan yritys otti kokonaisulkoistuksena haltuunsa erään kunnan terveyskeskuksen sopimuksella, jonka mukaan yrityksen piti maksaa myös kunnalle koituvat laskut erikoissairaanhoidosta. Yritys totesi, että on paljon edullisempaa lisätä resursseja terveyskeskukseen, jotta erikoissairaanhoidon laskut pienisivät. Miksi julkinen ei toimi samoin? Yleensä ei ajattele rahan kautta, vaikka pitäisi, ja vaikka ajattelisikin, ei voi tehdä näin, koska kunta on budjetoinut perusterveydenhoitoon vain niin paljon kuin on budjetoinut. Erikoissairaanhoidosta sen on maksettava laskun mukaan. Lopputulos on huono.
Sitä saa mistä maksaa. On myös kokonaisulkoistuksia, jossa yritys huolehtii vain terveyskeskuksesta ja kunta vanhaan tapaan erikoissairaanhoidon laskuista. Lienee helppo arvata, miten nämä sopimukset ovat toimineet. Huonosti ovat toimineet myös suoritemääriin perustuvat sopimukset, joissa yritys on laskuttanut jokaisesta lääkärissä käynnistä erikseen. Käyntejä on tullut lisää ja paljon.
Erittäin tärkeätä on valita hyvät esimiehet. Julkisella puolella rekrytointia kahlitsee tarpeeton ”tasapuolisuus”, jossa painotetaan kokemuksen pituutta. Yksityisillä ollaan vapaampia valitsemaan paras. Virherekrytointeja tulee kuitenkin aina. Huono esimies voi pilata koko yksikön toiminnan. Yksityisillä on helpompi korjata virherekrytointi yksinkertaisesti vaihtamalla esimiestä. Julkisella jäädään odottamaan, että huono esimies siirtyisi joskus 25 vuoden kuluttua eläkkeelle. Tässä on tosin viime aikoina tapahtunut edistystä. Suomessa virkamiesten erottamattomuus oli aikanaan tapa suojautua Venäjän tsaarilta. Lääkärit ja hoitajat eivät ole virkamiehiä, mutta sama erottamattomuus ulottuu heihinkin.
HUS:in toimitusjohtaja Kari Nenonen onnistui nostamaan HUS:n tuottavuutta merkittävästi, mutta hän sai toimillaan lääkärikunnan vastaansa. HUS:n hallitus asettui lääkärikunnan puolelle ja erotti Nenosen. Tarinalla oli yksi voittaja: Vantaan kaupunki. Tuskallisina aikoina Nenonen purki minulle sydäntään kertoen, että hän oli kysynyt, miksi kahdesta kirurgista toinen tekee samoja leikkauksia kolme kertaa enemmän kuin toinen. Tällaista ei kuulemma saa kysyä eikä edes mitata. Yksityisillä mitataan jatkuvasti.
Nämä ovat mieleeni tulevia syitä, miksi yksityiset usein toimivat paremmin. Toisinaan taas julkinen toimii paremmin, koska niitä johdetaan kokonaisuuden etu edellä – siis ihannetapauksessa.
”Yksityissäkin on huonosti toimivia, mutta kilpailussa ne karsiutuvat pois. Siksi yksityisten joukossa ei voi pitkään olla huonosti toimivia yksiköitä. Huonosti toimiva julkinen sen sijaan ei mene konkurssiin.”
Ei kai se ihan noinkaan ole. Yksityistä kenttää jonkin verran katselleena olen sitä mieltä, että kyllä yritysmaailmassakin voi pärjätä yllättävänkin pitkään myös monet huonosti toimivat yksiköt. Jos yrityksellä on edes jokin kelvollinen myyntituote tai palvelu, se taloudellisesti kannattava osa saattaa voida elättää saman yrityksen huonosti kannattavamman liiketoiminnankin. Ja jos johto ei tiedä, mikä on kannattavaa ja mikä ei, monenlainen kannattava ja kannattamaton voi roikkua mukana vuosia ja vuosikymmeniä.
Lisäksi huonosti toimiva yksityinenkin voi pärjätä jopa hyvin, jos sattuu toimimaan kentällä, jossa ei ole juuri kilpailua eikä kehitystoimintaa muilla. Jos sattuu olemaan vaikka monopoli- tai oligopoliasemassa paikallisesti sote-kentällä, ja voi hinnoitella palvelunsa sen mukaan, niin ei siinä konkurssiin mitenkään automaattisesti mennä, vaan tehotonkin yritys voi tehdä hyvääkin taloudellista tulosta, jos vain voi periä riittävän korkeita hintoja omaan kustannustasoonsa nähden.
Konkurssiin menon yleisin syy yrityskentässä sote-yrityksissä lienee kassavirtaongelma, eli se että omat tulot tulevat myöhemmin kuin menot, eikä yrityksellä ole riittävää katetta sille väliajalle, vaan maksut jäävät rästiin ja niille juoksee viivästyskorot ja perintäkulut yms. eikä yrityksen talous lopulta enää kestä. Toinen yleinen syy konkursseille on laskuvirhe hinnoittelussa. Kolmas on ulkoiset syyt, kuten jonkun avainhenkilön sairastuminen tai markkinan pikainen muuttuminen.
Miksi tätä tehokkuutta ei voisi soveltaa laajemminkin?
Esimerkiksi omakotitalon rakennusvalvonta voisi olla ostettavissa kunnasta joka tekee sen edullisimmin? Valvontahan ei nykyisin perustu työmaakäynteihin vaan papereihin.
osaako joku kertoa jotain palokuntien hallinosta? voisiko sieltä ottaa jotain mallia tai vertailuja? itse en ole kuullut ns. katasrofi palokunnista. poliisihallintoonkin voisi myös verrata.
itse en tiedä hallinosta oikein mitään, siksi kysynkin.
Palokunnat ovat niin pieni osa julkista sektoria, ettei +-50% tehokkuus / tehottomuus tunnu muuna kuin pyöristysvirheenä budjeteissa vrt. terveyssektori ja sosiaaliset rahansiirrot.
Mallia vaan Tanskasta – palokunnat yksityisiksi. En tiedä mitkä toimijat noita siellä pyörittävät, varmaan jotkut securitakset?
Vanhustenhoidossa huonosti toimiva ei ainakaan karsiudu, kun potilaat eivät pysty pitämään puoliaan ja omaiset käyvät silloin tällöin saamatta kokonaiskuvaa. Hoitajat hiljennetään ja hommat jatkuu. Kohta enää pari toimijaa koko alalla ja kulut karsitaan minimiin häpeilemättä. Miten joku edes voisi valita hyvän, kun kilpailu vähenee ja todellista hoidon tasoa ei valvo kukaan. Ei kannata elää vanhaksi jos vähänkään sairastaa tässä maassa. Kohtelu on hirveää jos ei halua pilata omaistenkin elämää omaishoidettavana.
Vanhusten hoidossakin alkaisi tapahtua kun vanhukselle annettaisiin palveluseteli ja edunvalvoja / omaiset voisivat ostaa itse sen paikan sieltä mistä haluavat.
Vaikka vain kolmasosa potilaista (tai heidän omaisistaan) äänestäisi lompakoillaan, se romahduttaisi huonojen paikkojen liiketulokset ja pakottaisi raakaan laatukilpailuun. Vastaavasti täynnä (ja extrapalveluilla hyvää voittoa tekevät) olevat palveluntarjoajat sitten kasvattaisivat paikkamääriään vallaten markkinoita.
Pitää olla todella markkinafundamentalisti jos siirtäisi vanhuspalvelut tai mitkään muutkaan sote-palvelut käytännössä palveluntarvitsijoiden vastuulle, vaikka niitä tuettaisiinkin jollain summalla. Se mihin tuo johtaisi niin todella raakaan peliin vanhuksien ja muiden muiden sote-palveluiden tarvitsijoiden ja veronamaksajien kustannuksella.
Kannattaa pitää mielessä se ettei markkinakilpailu ole todellakaan vastaus kaikkeen
https://www.ku.fi/artikkeli/3535187-markkinafundamentalistit-tarjoilevat-ideologiaansa-totuutena
”Markkinafundamentalismin voi, hieman yksinkertaistaen, tiivistää kahteen olettamukseen. Ensimmäinen näistä on se, että markkinat toimivat sitä tehokkaammin mitä vähemmän valtio puuttuu niiden toimintaan. Toinen olettamus on se, että vapaat markkinat pystyvät itse säätelemään itseään, mikä puolestaan tekee kaikenlaisen valtiollisen väliintulon tarpeettomaksi tai suorastaan haitalliseksi.”
Se mitä Siksten Korkman kirjoittaa markkinataloudesta kannattaa pitää aina mielessä kun joku tarjoaa ratkaisuksi sitä että antaa markkinoiden hoitaa. Markkinat hoitavat kyllä monia asioita hyvin, mutta eivät tosiaankaan läheskään kaikkea. Viisaita ajatuksia Korkmanilta, siis ainakin omasta mielestäni!
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007776397.html
Sitäpaitsi eihän mikään estä nytkään äänestämällä lompakolla ja ostamasta haluamansa palvelut sieltä mistä haluaa. Siis jos lompakko kestää eivätkä yhteiskunnan tarjoamat palvelut miellytä. Siitä vaan kilpailuttamaan ja hakemaan sitä parasta yksityistä palvelutuottajaa!
Yksityisen tehottomuus ei tule prosesseista vaan yritystoiminnan luonteesta luoda lisäarvoa omistajilleen. Julkiselta puuttuu tämä kuluerä, joten ajattelen että tietty määrä tehottomuutta on sallittua julkiselle ja joskus jopa inhimillistä. Emme ole suorittavia koneita, jotka pystyvät samaan aamusta iltaan ja vuodesta toiseen. Varsinkaan työssä jonka lopputuotteena on ihmishenki ja terveys. Esimerkiksi Mehiläisen liikevoittoprosentti 2021 oli 10%.
Jos Mehiläisen liikevaihdosta 10% kuluu voitonmaksuun, häviää 1MEUR liikevaihdolla järjestelmästä 100k pois tuottamattomana.
Jos kunta tuottaa saman palvelun itse ja tarvitsee sen tuottamiseen lisäksi esim 1MEUR investoinnin laitteisiin, tiloihin yms, häviää järjestelmästä ~50k joka olisi ko. miljoonan ~riskitön tuotto.
Voitonmaksua ei voi siis laskea puhtaasti järjestelmän hävikiksi, se on korvausta investoinneista ja riskistä jotka tulevat maksuun vaikka palvelun tuottaisi itse. Voiton tuottaminen saa myös aikaan verotuloja.
Yritys tuottaa samalla tavalla lisäarvoa myös asiakkaalleen. Ei pelkästään omistajilleen. Sitä kutsutaan taloustieteessä kuluttajan ylijäämäksi.
Julkisella puolella ei tiedetä muodostuuko kuluttajan ylijäämää, koska kustannuksia ja saatua hyötyä ei koskaan verrata keskenään. Usein ei muodostu, mutta vaihtoehtoja ei ole – on pakko käyttää julkista palvelua, halusi eli ei. Ja se on pakko maksattaa pääosin verovaroista, jolloin kustannustehokkuutta ei voida edes teoriassa mitata.
Verotarkastajan jakkaralta on mahdollisuus syväsukeltaa terveydenhoidon yritysten/julkisen puolen sopimusten sisältöön, kirjanpidon tositteiden sisältöön, toiminnan tuloksellisuuteen sekä työntekijöiden palkkalaskentaan. Tätä tietoa tulisi hyödyntää nykyistä enemmän salassapitosäännösten puitteissa.
Hyvä kirjoitus mutta korostaisin että laitosten ylimmät johtajat eivät koskaan ole olleet lääkäreitä tai muita asiantuntijoita. Ennen nykyistä SOTEakin ylin johto oli 4 vuoden välein vaihtuva kunnallispoliitikko. Tätä eivät olleet hoksanneet edes tuntemani lukuisat ylilääkärit. Kyllä se vaan niin oli että silloisten SOTE yksiköiden hallitukset olivat kunnallispoliitikkojen hallussa.
Uudessa SOTE mallissa asia on avoimesti esillä kun hallintoon valitaan Poliitikot avoimella vaalilla.
Nyt tuleekin tärkeä kysymys: Kuka uskoo etteikö Poliitikko olisi edes vähän ujuttanut hallintoon omia joukkojaan esimerkiksi tutkimaan miten kustannuksia voisi karsia? tuota kun jatkuu muutaman vaalikauden niin johan siitä tulee kustannuksia.
Tästä esimerkkinä kiireettömien ambulanssikuljetusten sosialisointi yksityisiltä toimijoilta Viraston yrityksille. Lehtitietojen mukaan kustannukset nousivat paikoitellen 3-5 kertaisiksi. varmaan uudessa organisaatiossa on hyvä hallinto.
Toinen esimerkki: Itse olin mukana saattajana Hyvinkään päivystyksessä aikanaan virtsatie tulehdus tapaukselle. Jonotus kesti yli 6 tuntia, pikatesti otettiin, lääkärillä kului asiaan aikaa ale 5 minuuttia ja selvitin myöhemmin HUSilta mitä maksoi. Kunta maksoi palvelusta jotain 180 € ja asiakas suunnilleen 27 € eli yhteensä 207 €. Kysyin Järvenpään Aavasta mitä heillä maksaisi sama pikatesteineen ja kaikkine kuluineen. 73 € ja siis hintaan sisältyi lääkärin aikaa 20 minuuttia. Ei ole muuta selitystä kuin että julkisen palvelun rahalinko tuottaa rahaa johonkin suureen jota ei pitäisi olla olemassa.
Nythän vissiin on niin että uusi SOTE taisi ottaa vanhan hallinnon sisäänsä ja tuli uuttakin porukkaa. Eli hallinnon kustannukset nousi.
Laskutettavan ammattityön ympärille kertyy aina julkisessa Poliittisesti johdetussa organisaatiossa iso joukko paskakärpäsiä saliin jaolle.
Vakuuttava kuvaus ”markkinamallista” ja sen ylivertaisista mekanismeista. Nämä eivät sopineet vasemmistolle, joka sai ”markkinamalli”-kirosanalla kumoon Sipilän hallituksen sote-yrityksen.
Nykyinen sote on jo osoittanut karvansa: susi jo syntyessään. Pelkät indeksijäädytykset sen mustaa aukkoa muistuttavan kustanussyöverin pysäyttämiseksi eivät riitä. Väistämättä edessä on sote:n rakenteellinen täysremontti. On palattava periaatteeseen, että terveyden huollon vastuu ja valvonta on yhteiskunnalla, mutta sitä voidaan toteuttaa tasavertaisesti myös yksityisin resurssein; siis tavalla tai toisella mukailtuun ”markkinamalliin”.
Tuota Sipilän hallituksen markkinafundamentalistinen sote-malli kaatui perustuslakiin, eikä sitä lopulta kannattaneet kuin hallituksen kaikkein markkinafundamentalistisimmat eli käytännössä vain kokoomus. Siinä mallissa olis näet viety yhteiskunnalta mahdollisuudet valvoa ja ohjata sitä kuinka sen rahaa käytetään soteen ja millaisista palveluista se todellisuudessa maksaa. Nykyisessä mallissa toteutuu sekä valvonta, että vastuu palveluista.
Nykyinen malli ei ole mikään este saada palvelut toimimaan ja tuottaa palveluita tehokkaasti. Hallinnon keskittäminen n. 200->21+2 on vain ensimmäinen askel tehostaa hallintoa ja toimintaa, seuraava askel voi hyvinkin olla alueiden määrän vähentäminen, mutta sen aika on vasta sitten kun nykyiset alueet ovat toimineet ainakin muutaman vuoden. Koska nyt on otettu jo valtava askel niin ennen sitä kannattaa keskittyä itse palveluihin noilla alueilla, eikä häslätä jatkuvasti hallinnon parissa. Sen ymmärrän että varsinkin kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisten muutosvastarinta on vahva ja että ne keskittyvät tarkoituksella enemmän huonon mielikuvan luontiin sote-mallista kuin toimintojen kehittämiseen sote-alueilla ja kansalaisten sote-palveluiden laatuun. Sellaista se poliittinen peli tuottaa, muutosvastintaa joka ei palvele muuta kuin omia poliittisia tavoitteita. Nykyinen sotemalli ei nosta yhtään kustannuksia verrattuna siihen että samoja palveluita olisi pyörittämässä edelleen 10 kertainen määrä järjestäjiä kuten aikaisemmin, vaan päinvastoin säästää kun ei tarvitse pyöritää hallintoa aikaisempaan malliin. Myös tietojärjestelmien ja prosessien kehittäminen suurempia kokonaisuuksia palveleviksi tuo säästöjä samoinkuin mahdollisuus järjestellä asiat niin että esimerkiksi laiteinvestoinnit hyödynnettään täysimääräisesti ja tehokkasti jne. Toki kaiken voi tyriäkin, mutta se johdu kuitenkaan sote-mallista vaan osaamattomuudesta, tai jopa vahingollisesta muutosvastarinnasta, aluehallinnossa ja sotepalveluiden operatiivisessa johdossa.
Aika näyttää mikä on tarkoituksenmukainen hyvinvointialueiden määrä tulevaisuudessa, onko se nykyinen, 12 vai 5 tai vaikka vain 1. On tässä vaiheessa poliitikoilta vain tarkoituksellista hämmentämistä kyseenalaistamalla asioita jotka eivät ole tässä vaiheessa oleellisia ja luomalla mielikuvia jotka eivät pidä paikkaansa, kuten se yksityiset olisi rajattu kokonaan palvelutuotannon ulkopuolelle. Ei ole vaikka sellaista mielikuvaa jotkut haluavatkin sellaista mielikuvaa pitää yllä. Sen sijaan on varmistettu sitä että yhteiskunnalla on mahdollisuus sekä kanttaa vastuunsa ja että se kykenee valvomaan sitä mihin ja kuinka paljon veronmaksajien soterahoja käytetään. Kannattaa tutustua oheiseen, niin ymmärtää ainakin sen mikä on totta ja mikä ei. https://stm.fi/sotepalvelut
Nyt kannattaa keskittyä kaikkien hyvinvointialueiden operatiiviseen toimintaan ja kannustimiin jotka ohjaavat niiden toimintaa kohti parempaa. Ilman jonkinlaista omaa verotusoikeutta se ei tule onnistumaan! Jos palveluiden rahoittajana on jatkossakin pelkästään valtio, niin edessä pohjaton suo selittelyineen. Kyllä alueilla pitää olla jokin aito taloudellinen vastuu toiminnastaan, mikä tarkoittaa myös mahdollisuutta vaikuttaa niihin tuloihin joilla se haluaa palveluita tuottaa. Erityisesti ihmetyttää se kuinka varsinkin keskusta ja kokoomus ovat vastustaneet alueiden itsenäisyyttä talouden osalta, vaikka nimenomaan markkinatalouteen kuuluu se että taloudellinen ja toiminnallinen vastuu ovat samoissa käsissä. Nythän kaikki on valtion käsissä, vaikka vasemmistossa olisikin haluttu lisätä alueiden vastuuta verotusoikeudella. Mutta se kaatui hallituksesssa ainakin keskustan ja ehkä RKP:nkin vastustukseen. Alueille tarvitaan ehdottomasti lisää taloudellista vastuuta verotyusoikeuden muodossa, ilman sitä kannustimet eivät riitä!
Johtaminen on yksi julkisen sektorin pääongelmista. Asiaa ei paranna se, että poliitikot vaativat usein säästämistä johtamisesta ja tukifunktioista, jotta saataisiin enemmän ”käsipareja” varsinaiseen työhön. Ei niitä työntekijöitä johdeta itsestään: jonkun pitää tehdä vuorolistat, etsiä sairastuneille sijaiset ja tukea työntekijöitä vaikeissa tilanteissa.
Olen tässä oman alan töiden välissä ollut kahdessa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa peruskoulussa opettajana. Rehtoreiden toiminta eroaa näissä kahdessa koulussa toisistaan kuin yö ja päivä:
Toisessa koulussa rehtoreita ei pahemmin kiinnostanut keitä ylipäänsä on opettamassa tässä koulussa. Olin kolme viikkoa sijaisena ja kävin sitten itse oma-aloitteisesti ilmoittautumassa heille. Opettajat eivät saa siellä rehtoreilta minkäänlaista tukea, eikä rehtorien ollessa poissa varahenkilöä ollut nimetty ongelmatilanteita varten. Seurasin tässä yhden opetusviran täyttöä kyseisessä koulussa (ystäväni oli hakemassa). Haku tähän yhteen virkaan on ensi vuotta varten on tehty tänä keväänä jo kahteen kertaan ja kolmas kerta tulossa: ensimmäisellä kerralla valittu ilmoitti ei-tulevansa, toisella kerralla valintaa venytettiin vielä päätöksen jälkeenkin viikolla, jolloin valittu oli jo ehtinyt hyväksyä viran toisessa koulussa. Loput hakijat toisella kierroksella eivät olleet päteviä eivätkä näköjään kelvollisia edes määräaikaiseksi, joten haku ensi vuoden opettajaksi (elokuusta) ollaan pistämässä käyntiin jo kolmatta kertaa tänä vuonna. Kai tähän saamattomuuteenkin voi johdon aikaa käyttää.
Toisessa koulussa (kahden kuukauden määräaikaisuus) rehtori haastatteli minut etukäteen ja aloitettuani työt vastaava apulaisrehtori kysyi joka päivä ensimmäisellä viikolla päivän kokemukset. Lisäksi ongelmatilanteista on tultu erikseen keskustelemaan kanssani. Tätä voi jo kutsua johtamiseksi.
Luulen ongelmaksi sen, että monessa julkisen sektorin johtotehtävässä työ typistyy hallinnolliseksi paperityöksi. Johtaja vain pitää huolen, että paperit ovat kunnossa: lomakalenteri on täytetty ja työvuorolistat tehty, koulussa oppilaita koskevat paperit on tehty.
Miksi näin? Syitä voi olla kolme: (1) nämä hallinnolliset paperit ovat ne, joiden perusteella johtajan katsotaan tehneen tai olleen tekemättä työnsä; (2) paperityöt, hankehumppa raportointeineen ja sijaisten metsästys vievät johtajalta kaiken ajan eikä varsinaista johtamista ehdi tehdä; (3) johtajaksi valittu ei osaa johtaa ja papereiden pyöritys on hänen taidoillaan hallittavissa oleva tapa tehdä työnsä.
Kohtaa (2) pahentaa julkisen sektorin palvelutöiden työaikakriittisyys (tunnin tarkkuudella): jos opettaja tai sairaanhoitaja on sairaana, hänellä on oltava luokassa tai osastolla sijainen heti. Sijaisten metsästys voi kuluttaa suurenkin osan työajasta. Tuotekehitysinsinöörin sairasloman täytyy olla pitkä, jotta hänelle etsittäisiin sijaista: työtehtävät eivät ole samalla tavalla aikakriittisiä ja niitä priorisoidaan.
Kohta (3) on tuttu esimerkiksi sotahistoriasta: sotapäälliköitä, jotka taitojensa ylittävissä vaikeissa tilanteissa ryhtyvät strategian valitsemisen sijaan keräämään alaisiltaan raportteja satuloiden määrästä ja muusta kriisitilanteessa toisarvoisesta.