Jotkut oikeis­to­laiset yhteiskun­ta­te­o­reetikot ovat sanoneet, että demokra­ti­as­sa on se perusvi­ka, että eri­laisia etu­ja eri ryh­mille ehdot­ta­vat voit­ta­vat liian hel­posti. Tämä argu­ment­ti menee suun­nilleen näin: jos esitän val­tion rahoista miljoo­nan euron avus­tus­ta vasenkätis­ten värisokei­den jär­jestö­toimin­nalle, se mak­saa viidellemiljoon­alle veron­mak­sa­jalle kak­sikym­men­tä sent­tiä henkeä kohden. Syn­tyvässä väit­telyssä nuo ehkä 10 000 vasenkätistä värisokea­ta ovat akti­ivisem­pia kuin ne viisi miljoon­aa sen kah­denkymme­nen sentin puoles­ta, joten ehdo­tus menee herkästi läpi. (Vaik­ka ei menisikään, han­kkeen alku­peräi­nen tarkoi­tus toteu­tuu: minä saan 10 000 ään­tä; tarkkailkaa poliitikkojanne!)

Tuon miljoo­nan euron meno­erän kestämme, mut­ta saman­laisia han­kkei­ta voi olla tuhan­sia. Lop­ul­ta me mak­samme rahaa ris­ti­in toisillemme ja ylläpidämme korkea­ta vero­tus­ta siitä oikeas­t­aan hyötymättä.

Se, että oikeis­to­laiset teo­reetikot ovat täl­lä asial­la ei riitä kumoa­maan argu­ment­tia. Pitäisi miet­tiä tarkem­min, mitä yhteiskun­nan tulee mak­saa ja mikä kuu­luu ihmis­ten itsen­sä mak­set­tavak­si. Jos verovaro­ja kuu­luu paljon huonoi­hin kohteisi­in, hyvät kohteet siitäkär­sivät Jat­ka lukemista “Mikä kuu­luu mak­saa itse?”

Mielipi­dekir­joit­ta­ja esit­ti Helsin­gin Sanomis­sa, että kieltä pysäköidä suo­ja­tien eteen kumot­taisi­in aikansa eläneenä. Hän perusteli sitä sil­lä, että suo­jatie kape­nee näin ja jalankulk­i­ja voi kävel­lä auton viereen ja kat­soa siitä, onko liikennettä.

Kir­joit­ta­ja ikään kuin antaa ymmärtää, että jalankulk­i­jan on väis­tet­tävä autoa suojatiellä.

Silti kir­joit­ta­jan ehdo­tus­ta voisi harki­ta. Se voisi lisätä huo­mat­tavasti suo­jatei­den tur­val­lisu­ut­ta, kos­ka auto­jen olisi pysähdyt­tävä joka risteyk­sessä. Sitä sään­töä nimit­täin ei voi kumo­ta, että jos oikea­ta kaistaa aja­va antaa tietä jalankulk­i­jalle, vasen­ta kaistaa aja­va voi huris­taa ohi. Eikä vauhdis­sa näe, onko pysähtyneessä autossa kuljettaja.

Ampumau­rheilua koskevas­sa pitkässä ja polveil­evas­sa ketjus­sa Tiedemies sano muun muassa

<i>Joskus — ei nykyään ehkä — on kuitenkin ollut sel­l­ainen aika, jos­sa ampuma­har­ras­tuk­sel­la on ollut tai ainakin koet­tu ole­van myös merkit­täviä posi­ti­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia. Ns. korkeakult­tuuril­la sel­l­aisia ei tai­da pahem­min olla.</i>

Ampumau­rheilun ulkois­vaiku­tuk­set taisi­vat kado­ta, kun armei­ja luopui Pystyko­rvista, mut­ta väite, ettei korkeakult­tuuril­la olisi posi­ti­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia ei ole aivan itses­tään­selvyys. Jat­ka lukemista “Kult­tuurin ulkoisvaikutukset”

Poli­it­tises­sa keskustelus­sa min­ua raivos­tut­taa, että yhä yleisem­mäk­si on tul­lut puhua asioi­ta, jot­ka kuu­losta­vat hyviltä ja luot­taa siihen, ettei kuuli­ja tunne asi­aa riit­tävästi eikä lehdis­tö saa­ta poli­itikkoa tilille pehmei­den puhumisesta.

Tämän aamun satoa:

Jut­ta Urpi­lainen arvostelee hal­li­tus­ta siitä, ettei se bud­jetis­saan osoit­tanut rahaa peruster­vey­den­hoitoon. Kuu­lostaa hyvältä, sil­lä peruster­vey­den­hoito on kri­i­sis­sä, mut­ta silti se oli potaskaa ja Urpi­laisen luulisi sen tietävän.

Kun­nat päät­tävät ter­vey­den­hoi­dos­ta, ei val­tio. Val­tio antaa kun­nille rahaa, ei kohdis­tet­tuna johonkin eri­tyiseen kohteeseen vaan yleis­es­ti meno­jen kat­tamiseen siten kun kun­nis­sa kat­so­taan aiheel­lisek­si tehdä. Val­tion yrit­tää eri­lais­ten väestöti­eto­jen perus­teel­la laske­maan kun­nan meno­jen määrän. Jos on paljon van­huk­sia, mak­se­taan enem­män, mut­ta rahat eivät ole kor­vamerkit­tyjä eikä niitä edes voi korvamerkitä.

Val­tio voi tietysti helpot­taa kun­tien talout­ta anta­mal­la lisää rahaa, mut­ta on ter­vey­den­huol­lon kannal­ta aivan sama, lisätäänkö sosi­aali- ja ter­veystoimen val­tiono­suuk­sia vain kir­jas­to­toimen val­tiono­suuk­sia, kos­ka ne tule­vat kun­nalle erit­telemät­töminä samas­ta tuutista.

Ter­vey­den­huol­lon tule­vaisu­us ratkaistaan kun­nal­lis­vaaleis­sa. Ne ovat lokaku­un 26. päivä.

Timo Kalli taas kehui veronalen­nuk­sia ja sitä, kuin­ka val­tion bud­jet­ti on niin elvyt­tävä ja silti yli­jäämäi­nen. Kyl­lä on tehty hyvä bud­jet­ti!  Yleisen ter­mi­nolo­gian mukaan val­tion­talous elvyt­tää, kun se on ali­jäämäi­nen  kun taas yli­jäämäi­nen bud­jet­ti merk­it­see jar­rut­tamista. Yhtä hyvin Kalli olisi voin­ut kehua, kuin­ka bud­jet­ti on yhtäaikaa sekä yli- että alijäämäinen.

Käytän­nön esimerk­ki tont­tik­il­pailus­ta Helsingissä.

Helsin­ki pyysi tar­jouk­sia Eiran­ran­nan tont­tien rak­en­tamis­es­ta. Kyse oli säätelemät­tömästä ja hyvin arvokkaas­ta ker­rostalo­rak­en­tamis­es­ta meren ran­nas­sa. (Tämä liit­tyi ymmärtääk­seni viimeisenä osana mon­imutkaiseen poli­it­tiseen sopimuk­seen, jota minäkin olin tekemässä joskus 20 vuot­ta sit­ten ja jon­ka keskeisenä osana oli Viikin puhdis­ta­mon rak­en­t­a­mi­nen, mut­ta se on oma tarinansa)

Tar­jouk­sia tuli odotet­tu määrä odote­tu­il­ta raken­nut­ta­jil­ta. Ilmeis­es­ti käsi­tys alueen hin­tata­sos­ta oli hyvin vaki­in­tunut, kos­ka tar­jouk­set oli­vat hin­tata­soltaan melko lähel­lä toisi­aan. Kil­pailu johti siihen, että kukin noista van­hoista ja vaki­in­tuneista raken­nut­ta­jista sai suun­nilleen yhtä suuren osan alueesta raken­net­tavak­seen, melkein. Yksi täysin uudelta tahol­ta tul­lut tar­jous ylit­ti roimasti kak­ki muut. Jos se olisi hyväksyt­ty, yksi van­hoista olisi tietysti jäänyt ilman omaa osu­ut­taan. Jat­ka lukemista “Tont­tik­il­pailus­ta”

Muistin virk­istämisek­si julkaisen oheisen kir­joituk­sen uudestaan.

Kolum­ni Suomen Kuvale­hdessä 7/2008

Helsin­gin seudul­la olisi täysin mah­dol­lista päät­tää, että rak­en­t­a­mi­nen on sal­lit­tua vain asemien ympäristössä. Raken­nus­maa ei lop­puisi, radat pystyt­täisi­in rahoit­ta­maan. Ongel­mak­si muo­dos­tu­isi vain ne maan­omis­ta­jat, joiden mail­la rak­en­t­a­mi­nen kiellettäisiin.

Yhdyskun­tarakenne hajoaa nopeam­min kuin koskaan, vaik­ka jok­seenkin kaik­ki puhu­vat ehyen kaupunki­rak­en­teen puoles­ta Ongel­ma on polt­tavin Helsin­gin seudul­la, mut­ta kos­kee myös mui­ta kas­vavia kaupunke­ja. Nyt käsit­te­len kuitenkin vain Helsin­gin seu­tua, jos­sa raideli­iken­teel­lä on merkit­tävä rooli. Jat­ka lukemista “Raken­netaan vain asemien ympärille”

Ville Seuri hyökkää Hesarin kolum­nis­saan Helsin­gin tavoitet­ta vas­taan nos­taa asun­to­jen uusien keskikoko 75 neliöön. Anteek­si nyt, mut­ta Seurin peruste­lut ovat kummallisia.

1) Hänen keskeinen väit­teen­sä on, että lap­siper­heet muut­ta­vat lähikun­ti­in, kos­ka halu­a­vat mielu­um­min asua lähikun­nis­sa ja halu­a­vat omaa pihaa ja luon­non­läheistä ympäristöä. Tämä väite on hel­posti tark­istet­tavis­sa. Jos per­hea­sun­not kaukana ovat halu­tumpia kuin per­hea­sun­not lähempänä, sil­loin niiden hin­nan on olta­va kaukana suurem­pi kuin lähel­lä. Eihän kukaan mak­saisi Helsingis­sä olev­as­ta per­hea­sun­nos­ta enem­pää kuin mil­lä sen saa lähikun­nista, jos ker­ran oikeasti halu­aa asua lähikun­nas­sa. Nopea vilka­isu hin­tati­etoi­hin soit­taa, että Seuri on väärässä. Toki jotkut halu­a­vat asia mielu­um­min lähikun­nis­sa, mut­ta suh­teel­lista niukku­ut­ta näyt­tää val­lit­se­vat per­hea­sunoista Helsingis­sä. Jat­ka lukemista “Hesarin asun­to­toimit­ta­jalle asun­to­jen koosta”

Päämin­is­teri Van­hanen piti merkit­tävän kaupunkipoli­it­tisen puheen Espoon 550-vuo­tisjuhlil­la. Sen ide­ologi­nen ydin on tässä:

Olen tun­netusti hajaute­tun yhdyskun­tarak­en­teen — hajakeskite­tyn mallin kannattaja. 

Kau­pan kehi­tyk­sen hän lin­jasi näin: 

Pidän luon­nol­lise­na sitä, että Espoo on saanut rak­en­taa kau­pan suuryk­sikköjä alueelleen. On parem­pi, että palve­lut löy­tyvät omas­ta kaupungi­nosas­ta tai edes naa­purikaupungi­nosas­ta kuin vain metropo­lialueen keskuk­ses­ta. Jat­ka lukemista “Päämin­is­teri on puhunut”