Ampumaurheilua koskevassa pitkässä ja polveilevassa ketjussa Tiedemies sano muun muassa
<i>Joskus – ei nykyään ehkä – on kuitenkin ollut sellainen aika, jossa ampumaharrastuksella on ollut tai ainakin koettu olevan myös merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia. Ns. korkeakulttuurilla sellaisia ei taida pahemmin olla.</i>
Ampumaurheilun ulkoisvaikutukset taisivat kadota, kun armeija luopui Pystykorvista, mutta väite, ettei korkeakulttuurilla olisi positiivisia ulkoisvaikutuksia ei ole aivan itsestäänselvyys.
Elina viittasi johonkin jyväskyläläiseen tutkimukseen, jonka mukaan kulttuurin harrastamisen ja terveyden välillä on positiivinen korrelaatio. Kulttuuriväki toistaa usein samaa asiaa suorasukaisemmin: kulttuuri edistää terveyttä. Ainakaan kulttuurin harrastus ei näytä lisäävän tilastotieteen ymmärrystä.
Tai sitten kulttuuri lisää myös tuloja, opinnoissa menestymistä, ja kaiken huipuksi vaikuttaa yksilön sukupuoleen tehden hänestä naisen.
Kaupunkien kilpailukykyä tutkineet pystyvät osoittamaan voimakkaan korrelaation – ja myös kausaliteetin – kulttuurintarjonnan ja kaupungin taloudellisen menestyksen kanssa. Joopa ooppera näyttää vetävän paikalle sitä osaajien joukkoa, jota menestyvä kaupunki tarjoaa. Tämä yhteys on selvä ja kiistatta osoitettu, näin ainakin itse asiaa tulkitsen. Tämä kannattaisi ymmärtää myös niissä maailmanlopun kunnista, jotka karsivat ensimmäiseksi kunnan budjetista kulttuurimäärärahat.
Arvattavaksi vain jää, edistääkö kulttuuri koko maata ja maailmaa ajatellen hyviä asioita, vai onko kyse alueiden välisestä nollasummakilpailusta. Synnyttääkö kulttuuri menestystekijöitä vai auttaako se vain anastamaan niitä muilta paikkakunnilta. Tällaista hyödytöntä nollasummakilpailua tavataan biologiassa vaikka kuinka paljon. Houkutellakseen hyönteispölyttäjiä kasvit käyttävät valtavan määrä energiaa kauniin kukan kasvattamiseen. Koska tuuli osuu yhtäläisesti rumiin ja kauniisiin, tuulipölyttäjät näyttävät paljon askeettisemmilta. Riikinkukkokoiras joutuu raahaamaan koko aikuiselämänsä kovin epäkäytännöllistä pyrstöä mukanaan vain koska isompi pyrstöinen saa naaraan pienempipyrstöisen nokan edestä. Koko lajin kannalta tämä kilpailu on jokseenkin haitallista, ainakin jos koirailta kysytään. Naaraiden mielipide voi olla toinen.
Totuuden etsiminen taitaa olla ihmiseen (tai tietoisuuteen) sisään rakennettu ominaisuus. Tässä valossa uskonto, taide ja tiede tietenkin lisäävät onnellisuutta, koska ne koetaan keinoiksi saavuttaa se, mitä tietoisuus janoaa.
Voisimme yhtä hyvin pohtia, mitkä ovat seksin tai ruoan positiiviset ulkoisvaikutukset tai taloudellinen hyöty – kyllähän niitä varmaan löytyy -, mutta en tiedä onko tuonlaisessa kysymyksenasettelussa mieltä, koska nuo ovat tavotteita sinänsä.
Yhteiskunta ja kultuuri ovat perimmältään täyttämässä luontaisia tarpeita, eikä näitä luontaisia tarpeita voida selittää yhteiskunnan tai kultuurin avulla, vaikka molemmat toki heijastelevat niitä. Sama kuin taivaankappaleiden liikettä selitettäisiin siitä lähtökohdasta, että maapallo on kaiken keskellä.
Kari
Wikipedia määrittelee korkeakulttuurin seuraavasti:
”Korkeakulttuuri eli sivilisaatio (lat. civilis, kansalais-) tarkoittaa yleensä samaa kuin kulttuuri tai sivistys. Sivilisaatioksi voidaan kutsua yhtä valtiota, useiden valtioiden tai kansojen muodostamaa kulttuuripiiriä tai kokonaisen lajin, kuten ihmiskunnan, luomaa kulttuuria.
Usein sivilisaatio katsotaan kulttuurin kehitysvaiheeksi, jota edeltää yksinkertainen heimoyhteiskunta. Kun tällainen yhteiskunta kasvaa ja organisoituu, siitä tulee sivilisaatio eli korkeakulttuuri, jolle on ominaista keskitetty valtiomainen hallinto, suuret asutuskeskukset, työnjako, yhteiskuntaluokat, korkealle tasolle kehittyneet tiede ja taide sekä vahva armeija…” –http://fi.wikipedia.org/wiki/Korkeakulttuuri
Jos keskustellaan korkeakulttuurin positiivisista ulkoisvaikutuksista täytynee määritellä minkä suhteen näitä positiivisia ulkoisvaikutuksia haetaan. Moni kokee korkeamman sivistystason ja yhteiskunnan kehittymisen itseisarvoisesti mielekkäänä, jotkut näkevät sen tuovan etuja toivomiensa asioiden edistämisen tai ylläpitämisen kannalta. Laaja-alainen sivistyspohja mahdollistaa luovemman ajattelun ja reagoinnin erilaisiin uusiin ongelmiin ja haasteisiin sekä parantaa usein elämänlaatua.
Taiteen funktio on ollut herättää keskustelua ja antaa ajattelemisen aihetta, kyseenalaistaa, rikkoa rajoja ja sitä kautta tarjota rakennuspalikoita parempaan tulevaisuuteen. Toisaalta tuottaa elämyksiä, aistinautintoja ja mielihyvää.
Sitä voi miettiä tuottaako esim. vakiintunut laitosteatteri tällaisia asioita riittävässä määrin, mutta alkujaan on tuottanut. Toisaalta perinteen ja vallitsevien rakenteiden ylläpitäminenkin vastaa ihmisen tarpeisiin.
Mitä hyötyä on nautinnosta? Mitä nautintoa on hyödystä?
Abraham Maslow on 1943 esittänyt ihmisen tarpeita kuvaavan tarvehierarkiateorian, jossa on 5 tasoa. Näistä ensimmäinen on perustavin ja viimeinen korkein tarve. http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslowin_tarvehierarkia
1. Fysiologiset tarpeet
2. Turvallisuuden tarpeet
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. Arvonannon tarpeet
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet
Tieteen ja taiteen harjoittaminen on kai tuossa teoriassa vitostason hommaa. Mutkat suoriksi vetämällä voisi kysyä tarvitaanko ihmisen korkeimpien tarpeiden tyydyttämiseen erillistä positiivista ulkoisvaikutusta, jotta se olisi mielekästä?
Kun pysytään tarkemmin omalla kaistalla voi kysyä, että missä määrin kunkin itsensä toteuttaminen on syytä toteuttaa omarahotteisesti ja missä määrin yhteisesti.
Toisaalta onko ideaali se että itseään pääsevät ilmaisemaan vain he joiden itseilmaisusta on muille riittävästi hyötyä, tyyliin HS-yleisönosasto, vai kaikki joiden itseilmaisusta ei ole muille liikaa haittaa, tyyliin Osmon blogi.
Kari ei taida ymmärtää ulkoisvaikutuksen käsitettä.
Kaikella mitä koemme positiiviseksi, on meille arvoa, piste. Henkilökohtainen kokemus määrittää jokaisen kohdalla sen, millä hänelle on arvoa.
Sensijaan jollakin, mitä teemme ikäänkuin muista riippumatta, voi tästä huolimatta olla arvoa muille. Jos tämä arvo on jotain sellaista, jota ei voi tuoda vaihdannan piiriin, nimitämme tätä ”ulkoisvaikutukseksi”.
Tieteellä tällaista on, koska tiedettä tehtäessä syntyy usein asioita, joista on muille hyötyä. Taiteessakin näin voi olla, mutta taiteen yksittäiset ilmentymät, kuten vaikka oopperaesitykset, eivät välttämättä ole tällaisia. Oopperaesitykseen voidaan myydä lippuja jne, joten yksittäinen esitys voidaan tuoda vaihdannan piiriin.
Osmo kuvaa ulkoisvaikutusta: jos rakennamme oopperatalon, syntyy muutakin kuin oopperaesityksiä: tietynlaiset ihmiset muuttavat oopperatalon lähelle ja tästä on hyötyä jollekin sellaiselle, joka ei käy oopperassa. Jos rakennamme ampuradan, syntyy muutakin kuin pauketta, ihmiset oppivat ampumaan ja tästä on johonkin maailmanaikaan koettu olevan hyötyä.
Jos taide on asia, jota ihmiset haluavat, päämäärä ihmisille itselleen, he toimivat taiteen hyväksi. Karin kommentissa on ikäänkuin tausta-ajatuksena, etteivät ihmiset tiedä, mikä heille on hyväksi. Siinä on se sama ylimielinen ajatus, joka kaikenlaisissa sosialistisissa yms. totalitaristisissa ajattelumalleissa on, että jollakin taholla on joku salattu tieto siitä, mikä ihmisille on hyväksi. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että pyritään tasa-arvoon tasoittamalla ihmisten mahdollisuuksia toteuttaa itseään, vaan siitä, että joku eliitti tietää mitä ihmiset haluavat paremmin kuin nämä itse.
Vihreitä syytetään usein tästä, eikä aina täysin syyttä. Itse olen ”vihreä” siinä mielessä, että uskon että talousjärjestelmässämme on virheitä, joiden vuoksi luonnon monimuotoisuus ja muuta ympäristöön liittyvät asiat tulevat väärin hinnoitelluiksi, koska niihin vaikuttavilla toimilla on ulkoisvaikutuksia. TÄmä on ihan eri asia kuin se, että tietäisi, mikä on muille hyväksi paremmin kuin nämä itse.
Kyse ei ole siitä, onko kulttuurista hyötyä iloa ja tyydytystä. Siihen ei tarvita erillistä positiivista ulkoisvaikutusta, että se olisi mielekästä, mutta siihen, että kulttuurin tuoma ilo ja tyydytys ei ole niin suurta, että sen nauttija maksaisi sen itse, vaan edellyttää muiden sen maksavan, tarvitaan jokin selitys.
Väärinkäsitysten välttämiseksi väitän, että tuollaisia syitä on olemassa, mutta siitä myöhemmin.
Tampereella suunniteltiin jossain vaiheessa vanhaan tehdasrakennukseen nuorten bänditiloja ja muuta oheistoimintaa nuorten kulttuurille. Arvelisin että tuon positiiviset ulkoisvaikutukset olisivat huomattavasti ampumarataa suuremmat.
Helsingissä ei taida olla kohta pulaa nuorten bändien edullisista treenikämpistä, kun sellaisia rakennetaan Töölönlahdelle oikein sadalla miljoonalla.
”Joopa ooppera näyttää vetävän paikalle sitä osaajien joukkoa, jota menestyvä kaupunki tarjoaa. Tämä yhteys on selvä ja kiistatta osoitettu”
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon enemmän esim. teatterin ’vieressä’ asuvat käyvät oman kaupunkinsa teatterissa kuin vaikkapa 100km lähimmästä teatterista asuvat. Vai asuvatko teatterin/oopperan vieressä koska se on niin cool.
Houkutellakseen hyönteispölyttäjiä kasvit käyttävät valtavan määrä energiaa kauniin kukan kasvattamiseen… Riikinkukkokoiras joutuu raahaamaan koko aikuiselämänsä kovin epäkäytännöllistä pyrstöä mukanaan vain koska isompi pyrstöinen saa naaraan pienempipyrstöisen nokan edestä.
Eiköhän tuossa kulttuurissa, ja tarkoitan nimenomaan tätä ns. korkeakulttuuria siis oopperaa ja vaikka tätä kiasman ”taidetta”, ole kysymys aivan samasta asiasta. Kyvyttömät kynäniskat esittävät alfaurosta esiintymällä ”propellilla varustetun maissipaskan” asiantuntijoina ja ehkä jopa niitä tuottavien henkilöiden ystävinä ja rahoittajina. Rahoitukseen on toki käytetty ainoastaan verovaroja koska vain verovaroilla silattu pyrstö on kyllin näyttävä. Näiden kynäniskojen kanat taas voivat sitten edelleen kaakattaa kotijunttilaansa että on meillä täällä hianoo (kun neljän siiderin jälkeen siellä kiekunassa pystys jo nukkumaankin..)
Koko lajin kannalta tämä kilpailu on jokseenkin haitallista, ainakin jos koirailta kysytään. Naaraiden mielipide voi olla toinen.
Ei pitäisi aina kysyä niiden riikinkukkojen mielipidettä..
Taide on pitkälti erottautumisstrategia, joka luo kulttuurista pääomaa. Luoko erottautuminen myönteisiä vai kielteisiä ulkoisvaikutuksia riippuu tapauksesta ja arvioijasta.
Väitetään, että ooppera luo erottautumisen kautta yhtenäisyyden tunnetta eliitin keskuudessa ja auttaa näitä määrittelemään, mikä on kulttuurisesti arvokasta ja siten kartuttamaan kulttuurista pääomaansa. Se olisi ollut huono juttu meikäläisen kannalta sata vuotta sitten, mutta nykyisinä postmoderneina aikoina homma on muuttunut aika merkityksettömäksi. Hyvän maun monopolisointi ei onnistu, vaikka rakennettaisiin vielä kolme oopperataloa lisää.
Myönteisenä ulkoisvaikutuksena tästä erottautumisen näkökulmasta voisi mainita vaikka Sibeliuksen Finlandian varsinkin Koskenniemen patteettisella sanoituksella — toki näin vain, jos arvostaa suomalaisuutta.
Mutta kuka tätä sosiologista hömppää jaksaa, kun on taloustiedekin keksitty!?
Siis: pitäisikö verovaroin elättää taiteilijaa, joka ei taulujaan myymällä siihen itse pysty? No, herran kiesus, ei tietenkään! Menköön oikeisiin töihin tyydyttämään oikeita tarpeita!
”Karin kommentissa on ikäänkuin tausta-ajatuksena, etteivät ihmiset tiedä, mikä heille on hyväksi”
Nimenomaan näin ajattelen. Ihmiset eivät tiedä, mikä on heille hyväksi, mikä on elämän tarkoitus, jne. Mutta on olemassa asioita, jotka tuottavat heille mielihyvää.
Puhumme vähän eri asioista, kun sinä otat annettuna sen, että on olemassa joku hyöty tai lisäarvo, jota ihmiset sitten itselleen tai muille tuottavat, mutta minusta esim. taiteesta saatava nautinto on tavallaan se lisäarvo ”itsessään”.
”Siinä on se sama ylimielinen ajatus, joka kaikenlaisissa sosialistisissa yms. totalitaristisissa ajattelumalleissa on, että jollakin taholla on joku salattu tieto siitä, mikä ihmisille on hyväksi.”
No tällaista ajatusta siinä ei ole. Minä en väitä, että eliitti tai kukaan muukaan tietäisi, mikä on ihmiselle hyväksi, minä vain epäilen, etteivät ihmiset tiedä sitä itsekään.
Kari
Ennen kuin joku ehtii ivallisesti väittää, että en ymmärrä, mikä on ulkoisvaikutus, kerron pikaisesti, että Finlandia ei tietenkään ole mielestäni ulkoisvaikutus. Sen sijaan se, mitä Finlandia saa aikaan tuottaessaan suomalaisuutta, on ulkoisvaikustus ja sekin hiukan epäortodoksisessa ja lepsussakin mielessä.
YLE:ltä tuli joku Puumala-ohjelma kesällä. Vaikka tarkoituksena oli, että joukko puumalalaisia äijiä teki teatteriesitystä KOM-teatteriin, ulkoisvaikutuksena syntyi puumalalaista yhteishenkeä. Ainakin luulen, että se oli ohjelman yksi tarkoitus. Siinä siis tavallaan luotiin tarkoituksella myönteisiä ulkoisvaikutuksia taiteen keinoin. Tämä on Finlandiaa parempi esimerkki.
Tahdon huomauttaa edelläolevaan vielä, etten missään nimessä kuvittele, etteikö voisi olla niin, että korkeakulttuuria kannattaa subventoida yleisen hyvinvoinnin vuoksi. Esimerkiksi voi olla, että oopperataloja ei kannata rakentaa Suomeen kuin yksi ja että sitä ei kannattaisi marginaalihinnoitella. Tällaisessa tilanteessa pienehkökin positiivinen ulkoisvaikutus voi oikeuttaa oopperatalon rakentamisen.
Protestoin kuitenkin sitä ajatusta vastaan, että joku eliitin edustaja muka tietää, mikä on kansalle hyväksi ja sitten päättää, että tällaista kulttuuria pitää tehdä, veronmaksajien rahoilla, tietenkin.
Nämä on minusta hienosti sanottuja!
Tiedemies: ”Protestoin kuitenkin sitä ajatusta vastaan, että joku eliitin edustaja muka tietää, mikä on kansalle hyväksi ja sitten päättää, että tällaista kulttuuria pitää tehdä, veronmaksajien rahoilla, tietenkin.”
”Vihreitä syytetään usein tästä, eikä aina täysin syyttä. Itse olen “vihreä” siinä mielessä, että uskon että talousjärjestelmässämme on virheitä, joiden vuoksi luonnon monimuotoisuus ja muuta ympäristöön liittyvät asiat tulevat väärin hinnoitelluiksi, koska niihin vaikuttavilla toimilla on ulkoisvaikutuksia. TÄmä on ihan eri asia kuin se, että tietäisi, mikä on muille hyväksi paremmin kuin nämä itse.”
Itse uskon, että kulttuurin ulkoisvaikutukset on pääasiassa tuota riikinkukkotasoa. Kulttuuri houkuttelee naaraita siinä missä pyrstö. Ja mieshän tulee perässä, että Varkaudessa työskentelevä mies muuttaa Kuopioon, kun vaimo haluaa kulttuuria. mies ajelee pidemmät työmatkat.
Eiköhän se mene niin, että teattereiden ja kaupunorkesterien ylläpitäminen on koiraiden mielestä raskasta ja turhaa, naaraiden mielipide on toinen.
Ja sinänsä on kyse tulonsiirrosta vähän paremmalle väelle. Se voi olla positiivista kun halutaan sitä parempaa väkeä houkutella, mutta sama voitaisiin ehkä saavuttaa, jos vähennettäisiin veroäyriä korkeakoulutetuilta, mutta se olisi ehkä liian rehellistä.
Onko jollain nuorella huippuosaajamiehellä näkemystä siitä, että onko suurella humanistisella tiedekunnalla riittävästi hyviä ulkoisvaikutuksia. Että onko baariskene paljon parempi Jyväskylässä kuin Oulussa tai Kuopiossa, kun riittää enempi söpöjä humanistityttöjä paksusankaisine silmälaseineen.