Kolumni Suomen Kuvalehdessä 35/2008
Kansantaloustiedettä pidettiin 1800-luvulla synkkyyden tieteenä, koska se osoitti ajan malthusilaisessa hengessä, että yritykset parantaa köyhien asemaa olivat tuomitut epäonnistumaan.
Synkiltä näyttävät talousteorioiden valossa myös asuntopolitiikan mahdollisuudet. Usein hyvää tarkoittavat toimet vaikuttavat toisin kuin tarkoitettiin. Toimilla on taipumus kapitalisoitua hintoihin, mikä kumoaa niiden tarkoitetun vaikutuksen.
Oletetaan, että sataa tarjolla olevaa asuntoa tavoittelee kaksisataa ostajaa, joista jokainen on valmis maksamaan, mitä rahkeissa on varaa. Yhteiskunta tulee heidän avukseen parantamalla korkojen verovähennysoikeutta, mistä ostajat tietysti ovat kiitollisia. Nyt jokainen pystyy tarjoamaan asunnosta enemmän. Hinnat nousevat niin, että asumisen kokonaiskulut ovat yhtä korkeat kuin ennen. Verovähennysoikeus kapitalisoituu asuntojen hintoihin. Vain myyjillä on syytä kiitollisuuteen. Jatka lukemista “Asuntopolitiikan toivottomuudesta”

Nimimerkki Spottu sanoi Santahaminaa koskevassa kirjoitusketjussa, ettei Helsinki tarvitse Santahaminaa pitkään aikaan, koska sillä on jo rakentamiseen osoitetuilla alueilla maata 50 000 asukkaan tarpeisiin. Tämä on niin usein esitetty argumentti, että siihen on hyvä vastata omalla avauksella. Helsingin asuntorakentamisen tavoite on 5 000 asuntoa vuodessa. Koko seudun tavoite on 13 000 asuntoa vuodessa. Tuo Helsingin 50 000 asukkaan reservi tarkoittaa 25 000 asuntoa. Se riittäisi siis Helsingin tarpeiksi vain viideksi vuodeksi ja koko seutua ajatellen kahdeksi vuodeksi. Onneksi maata on sentään enemmän, koska muuten Santahamina pitäisi tyhjentää välittömästi.