Suomessa pienten lasten vanhemmat (lue: äidit) tekevät selvästi vähemmän osa-aikatyötä kuin muissa Pohjoismaissa. Tähän liittyen (?) naisten työllisyysaste on Suomessa pohjoismaista matalin. Suomessa kotiäitiys on selvästi yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Tähän dikotomiseen valintaan — joko kokopäivätyössä tai kokonaan kotona — kannustetaan tehokkaasti. Osa-aikatyötä tekevä joutuu maksamaan päivähoidossa puolipäiväpaikasta jokseenkin yhtä paljon kuin kokoaikapaikaista samalla kun menettää kotihoidon tuen. Vanhemmilla on subjektiivinen oikeus jäädä kotiin hoitamaan alle kolmevuotiasta lasta säilyttäen työpaikkansa, mutta puolipäivätyöhön ei ole subjektiivista oikeutta. Jatka lukemista “Äitien osa-aikatyö ja isienkin”
Lama tulee?
Muutama vuosi sitten useampikin taloustieteilijä riensi julistamaan, että suhdannevaihtelujen aika on ohi syistä jotka jotenkin liittyivät globalisaatioon. Minäkin menin sanomaan, että keskuspankit ja valtioiden finanssipolitiikan keskinäiknen koordinaatio tekevät maailmanlaajuisen laman mahdollisuuden olemattomaksi, koska kansantalouksiin on kehitetty tehokkaat kaasupolkimet ja jarrut. Jatka lukemista “Lama tulee?”
Evan käsitys hyvästä kunnasta
Eva on pannut kunnat paremmuusjärjestykseen elinkeinoelämän kannalta katsottuna. Parhaan arvosanan saa Espoo ja Vantaakin voittaa Helsingin, koska Vantaan palkkalistoilla on niin vähän väkeä. Helsingissä kun on noita ratikkakuskeja, sataman väkeä ja sähkölaitoksen työntekijöitä ihan pilvin pimein ja Vantaa taas pystyy opettamaan oppilaita aika vähäisellä määrällä opettajia. Jatka lukemista “Evan käsitys hyvästä kunnasta”
Mihin tarvitaan tehokasta luottoekspansiota?
Yksi finanssikriisin syistä on koko järjestelmän heikko vakavaraisuus. Pankkijärjestelmä — tai oikeastaan koko finanssijärjestelmä — on erikoistunut luomaan lisää rahaa.
Jos pankilla on ensin 1000 rahaa ja se lainaa tuosta rahasta minulle 900 ja minä panen sen pankkiin, pankilla on sen jälkeen käytettävissään yhä 1000 rahaa ja minulle 900 eli yhteensä 1800. Pankki voi antaa uuden lainan, joka taas talletetaan pankin tilille ja niin edelleen. Luottoekspansiota rajoitetaan vakavaraisuussäädöksillä, jotka Suomessa ovat kai 8 %. Tämä tarkoittaa, että alkuperäisestä tuhannesta rahasta voidaan luottoekspansion keinoin tehdä 12500 rahaa, mikäli muistan oikein 1970-luvun luentoja. Jatka lukemista “Mihin tarvitaan tehokasta luottoekspansiota?”
Temppeliaukion linja-autoasema
Krugmanille taloustieteen Nobel!
Autot ja pysäköinti kaupungeissa
Suomessa on noin kaksi miljoonaa autoa. Pysäköintipaikalla auto vie tilaa noin 30 neliömetriä, joten kahden miljoonan auton parkkiin tarvittaisiin 60 neliökilometrin alue. Tämä on vain 0,16 promillea Suomen pinta-alasta. Maalle autoille riittää tilaa, mutta kaupungeissa tulee ahdasta. Helsingin 200 000 autoa veisivät maanpäällisille parkkialueille sijoitettuna kuusi neliökilometriä. Jos nuo parkkialueet kaavoitettaisiin ykkösen tehokkuudella asunnoiksi, asuntoja saataisiin 180 000 hengelle.
Pysäköinti vaikeuttaa suuresti viihtyisien asuinalueiden muodostamista. Esimerkiksi Viikissä pysäköintiin on käytetty paljon enemmän tilaa kuin lasten leikkipaikkoihin. Koko alue näyttää autojen varastointipaikalta. Viikissä päätettiin kustannusten säästämiseksi toteuttaa pysäköinti maantasoisena, mikä on mielestäni ollut suuri virhe. Jos pysäköinti olisi järjestetty toisin, olisi voitu kaavoittaa enemmän taloja. Kenties niiden rakennusoikeudet myymällä olisi voitu rahoittaa maanalainen pysäköinti? Jatka lukemista “Autot ja pysäköinti kaupungeissa”
Autot ja kaupunki: katutila
Harva asia herättää niin vahvoja tunteita kuin suhtautuminen autoihin ja liikenteeseen kaupungissa. Jos mielipidetiedusteluissa kysyy jotain asiaa, saa haluamansa tuloksen vähän sanamuotoa muuttamalla. Mutta jos kysyy suhtautumisesta autoihin, jakauma on kysymyksestä riippuen sama: selvä enemmistö helsinkiläisistä on autoja vastaan kaikessa ja yhtä määrätietoinen vähemmistö kannattaa autoilijoiden etuja kaikessa. Tässä mustavalkoisuudessa on se vika, ettei hyviä kompromisseja voida saada aikaan. Jatka lukemista “Autot ja kaupunki: katutila”
Katajanokan hotellihankkeesta
Katajanokalle suunnitellaan hotelliksi sveitsiläisen sankariarkkitehtien Herzog ja Meuron suunnittelemaa Tuomiokirjon kokoista lasiluomusta. Samat kaverit ovat suunnitelleet Pekingin olympiastadionin, joten mainetta siis on. Niin suvereeneista arkkitehdeista on kyse, että he pystyvät suunnittelemaan rakennuksen Helsingin keskustaan käymättä kertaakaan Helsingissä.
Sillä uhallakin, että tulen leimatuksi vanhaksi kalkkikseksi, minusta härväke ei sovi empire-keskustan peitoksi. On vaikea ymmärtää, millä ihmeellä kaupunkisuunnittelulautakunta on saatu innostumaan moisesta. On kuulemme “vau-arkkitehtuuria”.

Oheinen kuva on kaupunkisuunnitteluviraston virallisesta havainneaineistosta.
Tuollainen kapistus sopisi kyllä jonnekin Helsingin rannoille, mutta ei juuri tuohon paikkaan.
Kun nyt alan kiviä heitellä, sanon senkin, että en ymmärrä hanketta suojella Enso Gutzeitin toimistotalo oikein rakennussuojelulailla. Jos talo olisi täsmälleen samanlainen, mutta sen olisi suunnitellut joku Hakan toimistoarkkitehti virkatyönään, kukaan ei esittäisi sen suojelua. Rakennuksia tulisi suojella siksi, että ne rakennuksina ovat suojelun arvoisia, ei henkilökultin perusteella.
Blogin ylläpitäjälle kommentteja ulkoasusta
Kuten huomaatte, blogin osoitteen lisäksi on muuttunut myös ulkoasu. Koska työ on kesken, kannattaa antaa palautetta kommentteja nyt!
Näkyykö vihreä väri, vai pitäisikö palata mustaan?
Tuottaako uusi osoite edelleen ongelmia? Miten syötteet toimivat vai toimivatko lainkaan?
(Myönnän kysymyksen vähän älyttömäksi: jos ei ole päässyt blogille, ei näe myöskään kysymystä. )
Uusi osoite vielä kerran:
http://www.soininvaara.fi
