Äitien osa-aikatyö ja isienkin

Suomes­sa pien­ten las­ten van­hem­mat (lue: äid­it) tekevät selvästi vähem­män osa-aikatyötä kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa. Tähän liit­tyen (?) nais­ten työl­lisyysaste on Suomes­sa pohjo­is­maista matal­in. Suomes­sa kotiäi­tiys on selvästi yleisem­pää kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa. Tähän diko­tomiseen val­in­taan —  joko kokopäivä­työssä tai kokon­aan kotona — kan­nuste­taan tehokkaasti. Osa-aikatyötä tekevä joutuu mak­samaan päivähoi­dos­sa puolipäivä­paikas­ta jok­seenkin yhtä paljon kuin kokoaika­paikaista  samal­la kun menet­tää koti­hoidon tuen. Van­hem­mil­la on sub­jek­ti­ivi­nen oikeus jäädä koti­in hoita­maan alle kolme­vuo­ti­as­ta las­ta säi­lyt­täen työ­paikkansa, mut­ta puolipäivä­työhön ei ole sub­jek­ti­ivista oikeutta.

Oikeus lyhen­net­tyyn työaikaan, yleen­sä kuusi­tun­tiseen, ja tähän liit­tyvään vaa­ti­mat­tomaan osit­taiseen koti­hoidon­tu­keen (70 euroa/kk) on ole­mas­sa, mut­ta tämä on tähän tarkoituk­seen riittämätön.

Suomen jär­jestelmä on mui­ta pohjo­is­mai­ta huonom­pi. Kun äiti jää kokon­aan pois työstä, hänen työu­ransa häiri­in­tyy pahasti ja ammat­ti­taito ruos­tuu, mikä johtaa hänet pysyvästi vaa­ti­mat­tomam­malle työu­ralle. Pitäisikö mei­dänkin hyväksyä pien­ten las­ten van­hempi­en (ei vain äitien) osa-aikatyö ja edis­tää sitä aktiivisesti?

15 vastausta artikkeliin “Äitien osa-aikatyö ja isienkin”

  1. Mielestäni on yksi var­teenotet­ta­va tapa toimia on se, että miel­letään omaan lapseen kohdis­tu­va hoito­työ sama­nar­voisek­si kuin hoitaisi vier­aan las­ta. Hoito­työn rahalli­nen arvo tuskin vähe­nee siitä, että hoidon kohteena on oma lap­si. Mikäli key­ne­siläiset ovat valmi­ita tor­ju­maan lamaa rak­en­ta­mal­la pyra­mide­ja, minä puolestani voisin mielu­um­min mak­saa koton­aan las­taan hoitavalle van­hem­malle vaikka­pa kolme ton­nia bruttona/kk.

  2. Meil­lä jaet­ti­in toisen lapsen kohdal­la van­hempainra­hakau­den lop­pupuoli niin, että teimme molem­mat osa-aikatyötä ja se onnis­tui ihan hyvin. 

    Koti­hoidon­tukea saa min­un viimeisim­män tietoni mukaan täysimääräisenä, kun­han lap­si hoide­taan kotona, ei ole väliä, kuka hoitaa. Jos olen tässä väärässä, niin sit­ten min­ulle on Kelan tiskiltä suo­raan vale­hdel­tu ja mak­set­tu väärin kotihoidontukeakin. 

    Sen­si­jaan en ihan täysin ymmär­rä, mitä tukimuo­toa osapäivä­työhön suosit­telisit. Itse suosit­telisin ammat­tili­it­to­jen lait­tamista kuri­in, nehän sitä osa-aikatyötä ovat pahiten tor­pe­doi­neet, varsinkin kul­je­tusalal­la. Tosin siel­lä ei äite­jä tai­da kauhean suur­ta pros­ent­tia olla.

  3. “Pitäisikö mei­dänkin hyväksyä pien­ten las­ten van­hempi­en (ei vain äitien) osa-aikatyö ja edis­tää sitä aktiivisesti?”

    Pitäisi!

    Tuos­sa osit­taises­sa hoitora­has­sa (joka nousee koh­ta 90 euroon, voi HURJA!) on vielä sekin lisäon­gel­ma, että työpäivän pitää olla lyhen­net­ty nimeno­maa las­ten­hoidon vuok­si eikä jostakin muus­ta syys­tä. Aja­tus on var­maan kau­nis, mut­ta käytän­nössä se tarkoit­taa sitä, että van­hem­mal­la on ensin olta­va se kokopäivä­työ, jos­ta sit­ten työpäivää lyhen­tämäl­lä tehdään osa-aikatyö. Jos työ­suhde on valmi­ik­si osa-aikainen, osit­taista hoitora­haa ei saa.

    Osa-aika­paikat päiväkodeis­sa eivät ole kuusi­tun­tista päivää teke­vien las­ten van­hem­mille. Niis­sä kun (ainakin Tam­pereel­la) mak­sim­i­hoitoai­ka on viisi tun­tia ja min­un kuusi­tun­ti­nen työpäivä kestää vapaae­htoinen ruokatauko ja matkat mukaan luet­tuina seit­semisen tun­tia. Niin­pä mak­semme täy­den hoitomaksun.

    Mielestäni ainakin alle kolmivuo­ti­aiden las­ten van­hempi­en osa-aikatyöstä syn­tyvä ansiomene­tys pitäisi kor­va­ta samal­la laskukaaval­la, mil­lä van­hempainpäivära­hakin las­ke­taan. Ja las­ten hoitopäivät saataisi­in lyhen­emään niinkin yksinker­taisel­la tem­pul­la kuin laskut­ta­mal­la hoitoa­jan mukaan: kym­men­tun­tis­es­ta päivästä täysi mak­su, seit­sen­tun­tis­es­ta päivästä 70 pros­ent­tia, jne.

  4. “Suomen jär­jestelmä on mui­ta pohjo­is­mai­ta huonom­pi. Kun äiti jää kokon­aan pois työstä, hänen työu­ransa häiri­in­tyy pahasti ja ammat­ti­taito ruos­tuu, mikä johtaa hänet pysyvästi vaa­ti­mat­tomam­malle työuralle.” 

    Onko­han se ihan näin?- Ensin­näkin koti­t­lao­duyen hoito on yer­tiysken hoita­misen ver­rat­tavaa monipuolista työtä, jos­sa tarvi­taan monia avu­ja, Toisek­si suurin naisi­at kutn suurisn osa miehet­stäkin tekee suoris­tus­taon työtä. Nykyään on lähin­nä mau­ton­ta pila toeta, että taval­lisen palka­nan­sait­si­jan uran­huip­pu on se, kun ei pokaista fir­mas­ta pel­lolle. Kol­mas viisaus, jon­ka oppimiseen min­ul­ta on men­nyt aikaa: mitä tahansa teetekin, tee kun­nol­la tia jätä tekemät­tä mutat älä tee puoli­nais­es­ti. Ja sit­ten: työ­matkakult — ja ‑aika ovat sam­ta työpäivän pitu­ud­es­ta riippumatta.

    Optios­sa oli vuosi-pari sit­ten erään high tech ‑pörssoy­htiön uuden johto­ryh­män jäse­nen, nais­diplo­mi-insinöörin haas­tat­telu. Hän oli 4 vuot­ta hoito­va­paal­la: ” Insinöörin perus­taidot eivät mihinkään katoa, ja nip­peli­tiedon sekä omak­suu että uno­h­ta nopeasti.” (muistin­varainen lainaus)

    Olen samaa meiltä siitä, että osapäivä­työ on usein mon­ess­sa suh­teesa mielekäs ratkaisu.Eiköhän lähde­tä siitä, että meil­lä tulisi olla riit­tävä, kat­ta­va ja jous­ta­va kotoi­hodon ja yksi­tyisen hoidon tuki. Ts. per­heelel (eli pääsään­töiset­si äidille) mak­se­taan kun­nall­sein hoidon uokop­uolel­la olev­as­ta lapes­ta epreh­päivähoita­jan palkkausksu­atnnuk­set (n. 600 e/ hoitokk)perhekohtaisella päivähoit­o­mak­su­lal vähenen­tynä. Täl­lä raha­lal van­hem­mat voivat palkata joko itsen­sä tia uokop­uolisen hoita­mana lap­sian tai tekemään näisät kom­bi­naa­tion. Laskin, että sytee­mi amk­sis täl­lä haavaa lisää n 250 Me eli lisäisi per­he­vap­aa- ja päivähoitoku­lu­ja n 10 %:lla . Mut­ta muual­la säästettäisiin.

  5. Sinivihreä, jois­sakin kun­nis­sa (oliko­han Valkeakoskel­la) pulaan päivähoitopaikoista on vas­tat­tu melkein juuri niin kuin ehdotit. Oman lapsen hoit­a­mi­nen on rin­nastet­tu vier­aan lapsen hoita­miseen, jos van­hempi on per­hep­äivähoita­ja. Van­hempi on mak­sanut laps­es­taan kun­nalle hoit­o­mak­sun ja saanut omas­ta laps­es­taan saman palkan kuin muis­takin hoitolapsista.

    Ei ole minus­ta yhtään hul­lumpi aja­tus tuo yleisem­minkään. Nelilapsi­nen per­he työl­listää jo yhden hoita­jan ja voihan se hoita­ja olla yhtä hyvin oma isä tai äiti kuin joku vieraskin. Yhden lapsen hoi­dos­ta ei tietenkään voi täyt­tä palkkaa maksaa.

  6. Ehdot­tomasti. Olen itse ollut kotiäit­inä nyt kahdek­san vuot­ta. Suo­ma­lainen joko-tai ‑malli on joka suh­teessa toimimaton. 

    1. Alle kolme­vuo­ti­aille täysipäiväi­nen ryh­mäpäivähoito on kohtu­ut­toman raskas ja heiken­tää varsinkin poikien kehitystä. 

    2. Kotiäi­tiy­den jäl­keen työl­listymi­nen on äärim­mäisen vaikeaa.

    3. Nyky­isiä äiti-ikäpolvia ei ole kas­vatet­tu kotiäi­tiy­teen ja sen sta­tus on heikko. Oma­nar­von­tun­non säi­lymi­nen joutuu lujille.

    4. Kotona olo vuosikaudet ilman aikuiskon­tak­te­ja on lähin­nä helvetti.

    5. Tukimuo­to­ja äidin sairastues­sa ei ole. Isoäid­it paina­vat ura­putkessa (mikäli edes asu­vat lähistöl­lä) ja kun­nalli­nen per­hep­äivähoita­ja­järestelmä lakkautettiin.

    6. Jär­jestelmä kuor­mit­taa myös isiä: Pien­ten las­ten isät tekevät eniten yli­työ­tun­te­ja mm. kus­tan­ta­ak­seen asumisen ja elämisen, varsinkin jos äiti on kotona. Ylitöistä/työmatkalta väsyneenä koti­in tul­lessa vas­tas­sa on väsynyt ja pahan­tu­u­li­nen vaimo ja huomio­ta kirku­mal­la vaa­ti­vat lapset.

    7. Urake­hi­tyk­sen tasa-arvoisu­udelle jär­jestelmä on katas­trofi. Äitien työ­panok­sen lisäk­si näi­den kallis koulu­tus jää hyödyntämättä.

    Ehdotan:

    Pin­ten las­ten van­hem­mille lak­isääteinen oikeus tehdä 4‑päiväistä työvi­ikkoa. Kun van­hempi­en ylim­määräi­nen viikko­va­paa sovi­taan eri päiville, lap­si tarvit­see päivähoitoa vain kol­me­na päivänä viikossa.

    Kumpikin van­hem­mista pysyy kiin­ni työelämässä ja toisaal­ta kumpikin pääsee mais­ta­maan myös koti­van­hem­muut­ta, tasa-arvoisesti. 

    Lapselle kuor­mi­tus on olen­nais­es­ti pienem­pi kuin täy­dessä päivähoi­dos­sa. Toisaal­ta ver­rat­tuna kotonaoloon myös ryh­mässä olemista eri­lai­sine virikkei­neen saa ihan kunnolla.

    Lap­si saa yhdessä kotonaoloa kum­mankin van­hem­man kanssa. Kaikkien mie­len­ter­vey­delle malli on nyky­istä parempi.

    Yhteiskun­nalle ker­tyy yhteen­sä kahdek­san ansio­työpäivää viikos­sa ver­rat­tuna nykyiseen kotiäiti­mallin viiteen.

    Työ­matkali­iken­teen vaa­ti­man ajan ja päästö­jen suh­teen malli säästeliäämpi kuin viitenä päivänä viikos­sa lyhen­net­tyä päivää tehden.

  7. Kaikkien sekoi­tusten jäl­keen pikästä aikaa hyvä kir­joi­tus sosi­aalipoli­ti­ikas­ta! Kiitos.

    Ehdot­tomasti pitäisi luo­da taloudel­liset edel­ly­tyk­set siihen, että osa-aikaisu­us olisi real­isti­nen vai­h­toe­hto kokon­aan kotonaololle. Osit­tainen hoitora­ha kun­toon ja toisaal­ta päivähoidon tak­sat hoito­tun­tei­hin perustuviksi. 

    Olet­teko SATA-komite­as­sa pääsemässä eteen­päin näissä?

  8. Palaan tähän ketju­un parem­mal­la ajal­la var­masti, mut­ta tämä Mirkan neljäs koh­ta kiin­nit­ti heti huomioni… 

    “4. Kotona olo vuosikaudet ilman aikuiskon­tak­te­ja on lähin­nä helvetti.”

    Mik­si kotiäit­inä olo tarkoit­taisi oloa ilman aikuiskon­tak­te­ja? Itse asi­as­sa min­ul­la ei var­maan koskaan ole ollut niin paljon kon­tak­te­ja kuin kotiäit­inä ollessani. 

    Olin akti­iv­ina kaupungi­nosan asukasy­hdis­tyk­sessä, ja seu­rakun­nas­sa, näin jatku­vasti ystäviäni, leikkipuis­to­tut­tavia ja suku­laisiani niin kyläi­lyn kuin sat­un­nais­ten tapaamis­ten merkeis­sä. Kir­joit­telin lehti­jut­tu­ja etc.

    Mikä paras­ta: aikuiskon­tak­tin­sa sai vali­ta itse toisin kuin työy­hteisössä, jos­sa se type­r­inkin lai­h­du­tuk­ses­ta jankkaa­va kana pitää jotenkin huomioida.… 

    En tiedä mis­sä Mir­ka asuu, mut­ta ainakin tääl­lä Helsingis­sä voi vali­ta vau­va­muskarin, vau­va­jumpan, vau­vauin­nin ym. luke­mat­tomien äiti-lap­si ‑ker­ho­jen ja kahviloiden välil­lä ja viet­tää oikein rat­toisaa aikaa. Ja käy­dä vau­van kanssa yliopis­tol­la luen­noil­la ja IHAN MITÄ VAAN… 

    Eli olen kiin­nos­tunut kuule­maan, mihin perus­tuu tämä “hel­vetti”? Olisko se hel­vetti jotenkin pään sisäl­lä kuitenkin?

  9. Omako­tialue 48 km Helsingistä ja muku­loi­ta kak­si, jol­loin liikku­mi­nen ilman omaa autoa on erit­täin hankalaa.

    Yhden kanssa nyt vielä menikin. Toinen vei käytän­nössä kaik­ki mahdollisuudet.

    Mut­ta onnek­si on ollut netti.

  10. Tätä lukies­sa rupe­si askar­rut­ta­maan yksi perusa­sia, kun ei ole koke­mus­ta, niin ker­tokaa nyt joku onko se yleen­sä niin että jos tekee vaik­ka kol­man­nek­sen lyhyem­pää työaikaa niin saa myös kol­man­nek­sen pienem­pää palkkaa? Ja jos näin on, niin maail­mas­sa on virhe: työa­jan lyhen­tämi­nen ei pienen­nä tuot­tavu­u­u­ta vas­taavasti useim­mil­la aloilla.

  11. tpyy­lu­o­ma, juu menee se niin, että palk­ka mak­se­taan tehty­jen tun­tien mukaan. Eli kuusi­tun­tista päivää tekevä saa 80 % palka­s­ta, kos­ka 6/7,5*100% = 80 %.

    Useimpi­en koke­mus tosi­aan on, että työt eivät juurikaan vähene, ne tulee vain tehtyä nopsem­min. Itse olen ottanut tuon niin, että palk­ka on kor­vaus menete­tys­tä vapaa-ajas­ta, ei tehdys­tä työstä.

  12. “Omako­tialue 48 km Helsingistä ja muku­loi­ta kak­si, jol­loin liikku­mi­nen ilman omaa autoa on erit­täin hankalaa.”

    Ja sinne jon­nekin kauas omakoti­taloon piti tietenkin muut­taa las­ten vuoksi… ? 😉

  13. Pitäisi taa­ta, että jokainen työn­tek­i­jä saa sopia halu­a­mansa työe­hdot työn­tan­ta­jansa kanssa. Eli jos molem­mat halu­a­vat, että työn­tek­i­jä on osa-aikainen, niin tämä pitäisi voi­da tehdä. Jos asi­as­ta ei päästäisi sopimuk­seen, niin sit­ten työn­tek­i­jäl­lä pitäisi olla oikeus ero­ta ja vas­taavasti työn­tan­ta­jal­la pitäisi olla oikeus irti­sanoa työntekijä.

  14. Pari kohtaa Mirkan viestistä vaatii vielä pien­tä lisäkommenttia:

    “5. Tukimuo­to­ja äidin sairastues­sa ei ole. Isoäid­it paina­vat ura­putkessa (mikäli edes asu­vat lähistöl­lä) ja kun­nalli­nen per­hep­äivähoita­ja­järestelmä lakkautettiin.”

    Ei tuo ihan noin mene. Isäl­lä on ihan lak­isääteinen oikeus jäädä (palkat­tomasti tosin) hoita­maan lap­sia, jos kotiäi­ti on niin kipeänä, ettei siihen kykene. Kyseessä on lakiter­minä “pakot­ta­va per­hesyy” ja sitä vapaa­ta voi saa­da muiss­sakin pakot­tavis­sa tilanteis­sa. Tämä ei ole kovin hyvin tiedos­sa ja moni isä on saanut täl­laises­sa tilanteessa työ­nan­ta­jal­taan väärän vas­tauk­sen, että ei olisi mahdollista. 

    “Pien­ten las­ten van­hem­mille lak­isääteinen oikeus tehdä 4‑päiväistä työviikkoa.”

    Tämä oikeus on jo ole­mas­sa. Jos molem­mat van­hem­mat halu­a­vat vapaa­ta, niin tarvi­taan vielä työ­nan­ta­jil­ta todis­tuk­set (lähin­nä Kelalle osit­taista hoitora­haa varten), että van­hem­mat eivät pidä hoito­va­paa­ta samanaikaisesti.

    Tuo jälkim­mäi­nen vaa­timus on ymmär­ret­tävä, mut­ta se voi aiheut­taa han­kalia tilantei­ta, kun vapaapäivät tai tun­nit (jos tehdään kuusi­tun­tista päivää) on saata­va osumaan eri kel­lon­lyömille. Mei­dän per­heessämme min­un työhöni sopii parem­min kuusi­tun­ti­nen päivä, kun taas isän­tä tek­isi mielu­um­min nelipäiväistä viikkoa. Tämä ei onnis­tu, kos­ka vapaat menevät huimat 1,5 tun­tia päällekkäin. 

    Tam­pereen seudul­la on myös taval­lista, että molem­mat van­hem­mat tule­vat töi­hin Her­van­taan samal­la autokyy­dil­lä, kos­ka Her­van­taan ei kovin hel­posti bus­sil­la pääse Tam­pereen rajo­jen ulkop­uolelta. Se tekee kuusi­tun­tisen päivän tekemisen käytän­nössä mahdottomaksi.

  15. Sivihreä:

    “Mielestäni on yksi var­teenotet­ta­va tapa toimia on se, että miel­letään omaan lapseen kohdis­tu­va hoito­työ sama­nar­voisek­si kuin hoitaisi vier­aan las­ta. Hoito­työn rahalli­nen arvo tuskin vähe­nee siitä, että hoidon kohteena on oma lapsi”

    Huo­maan, että ajatuk­semme koti­hoidontues­ta ovat kohta­laisen lähel­lä toisi­aan. Voisitko ottaa yhetyt­tä nii niitä voisi vähän enem­män kehitellä.

    Numeroni on 044 56 25 601. M.H.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.