Harva asia herättää niin vahvoja tunteita kuin suhtautuminen autoihin ja liikenteeseen kaupungissa. Jos mielipidetiedusteluissa kysyy jotain asiaa, saa haluamansa tuloksen vähän sanamuotoa muuttamalla. Mutta jos kysyy suhtautumisesta autoihin, jakauma on kysymyksestä riippuen sama: selvä enemmistö helsinkiläisistä on autoja vastaan kaikessa ja yhtä määrätietoinen vähemmistö kannattaa autoilijoiden etuja kaikessa. Tässä mustavalkoisuudessa on se vika, ettei hyviä kompromisseja voida saada aikaan.
Olen valinnut puoleni tässä asiassa jo 40 vuotta sitten liittyessäni Enemmistö ry:hyn. Yritän lyhyellä kirjoitussarjalla silti miettiä, miten autot saataisiin sovitetuksi kaupunkielämään pienimmin mahdollisin vaurioin.
Aloitetaan katutilasta.
Sata vuotta sitten kaupunkien kadut olivat kohtaamispaikkoja, ikään kuin pitkän muotoisia toreja. Nyt autot ovat ajaneet ihmiset kapeille jalkakäytäville. Melu ja liikenne ovat tuhonneet katutilan.
Miksi kaikkien katujen on oltava varattu autoille? Eikö ruutukaavassa joka toinen voisi olla pihakatu, jossa saa kyllä ajaa ovelle, mutta läpiajo on kielletty, nopeusajoitus 20 km/h ja auton on väistettävä vaikkapa palloa pelaavia pikkupoikia. Ihmiset kulkisivat pihakatuja pitkin ja autot autokatuja pitkin molemmat toisiaan häiritsemättä.
Tällaista katutilan jäsentelyä näkee paljon Keski-Euroopassa ja Helsingissäkin sitä joskus yritettiin, mutta rohkeus loppui. Kaikki kadut halusivat pihakaduiksi ja kun kaikista ei voinut sellaista tehdä, tasapuolisuuden nimissä ei tehty yhdestäkään.
Monesti sanovat, että keskusta kuolee jos sieltä vähennetään autoja. Oma tuntuma olisi, että päinvastoin kävisi.
Osaako joku sanoa kuinka suuri osa ihmisistä keskustassa liikkuu kävellen/julkisilla ja kuinka moni autolla? Entä onkohan tehty arvioita siitä kuinka paljon kävelijöiden määrä lisääntyisi, jos kaduilla olisi mukava kävellä (itse en pidä Helsingin keskustasta koska jalkakäytävällä on ruuhkaa ja autojen meteli melkoinen)
Keski-Euroopan kaupunkeja kierrelleenä Venetsia on ollut kokemuksista vaikuttavin. Ei autoja, ei autoliikennettä. Kaikki tavoitettavissa jalan tai vesibussilla. Mikä rauha aamuisin, mikä hiljaisuus. Vaikkapa marraskuussa kun eivät turistit täytä nurkkia. Tiivis ja toimiva yhdyskuntarakenne ja joukkoliikenne. Suomessa tätä lähinnä muistittaa Katajanokka (?), vain kanavat puuttuvat..? Mutta voisiko Venetsiasta ottaa oppia? Elämä ilman autoja kaupungissa on mahdollista?
“Kaikki kadut halusivat pihakaduiksi ja kun kaikista ei voinut sellaista tehdä, tasapuolisuuden nimissä ei tehty yhdestäkään.”
Kuulostaa tosi oudolta. Minkälaisessä päätöksiä tekevässä elimessä voi noin käydä? Kaupungissa ei rakennettaisi/toteutettaisi mitään jos tuolla lailla voi käydä. Eihän julkinenkäaan liikenne jää rakentamatta koska sitä ei voi rakentaa joka kadulle.
Muuten tuo kaupunkien pikkukatujen tekeminen pihakaduiksi tekeminen olisi äärettömän hyvä asia. Kaikki kadut joita ei ole tarkoitettu läpiajoon voitaisiin ihan hyvin laittaa pihakaduiksi. Koko pihakadun käsitehän on oikeastaan laadittu juuri niin etä sitä käytettäisiin kaduilla joiden tarkoitus on vain toimia kiinteistöjen pihaan ajamiseen.
Riccado, meillä on ihan Helsingissäkin käytännössä autoton kaupunginosa, Suomenlinna. Tämä tekee sitä niin epätoivotun asuinpaikan, että sieltä ei saa asuntoa edes rahalla.
Venetsia taas on mielenkiintoinen mm. siksi, että se on yksi tiheiten rakennetuja alueita maailmassa, kolme-neljäkerroksinen ja erittäin viihtyisä. Tiivistä saa kun ei anna autoille tilaa, kerrosten lisääminen on toisarvoista puuhastelua.
Onko tutkimusta siitä, kuka on SE autoilija joka hermojaan raastaen ahtautuu Aleksille autollaan iltapäiväruuhkan aikaan kiskotöiden keskelle ajokielloista välittämättä? SE autoilija, jonka on pakko päästä Stockan parkkihallin Aleksilta, vaikka samassa ajassa kävelisi jo vaikka mihin? Ymmärrän toki niitä, joiden on kuskattava jotain painavaa, muttamutta…olenpa tehnyt empiiristä tutkimusta siitä kuka sieltä ratin takaa kurkkii. Se on SE itse. Keski-ikäinen, elintasovartalon omaava Espoon asukki, joka tulee hakemaan vaimolle just sen iiiihanan Stockmannin Cesar-salaatin perhepäivällisen lisukkeeksi. Jepjep. Ratkaisu: muutetaan Helsinki Venetsiaksi. Kaikki kadunpohjat kanaviksi ja vettä päälle. Helsinki, Pohjolan Venetsia! Tai hieman epäradikaalimpi ratkaisu: Tietullit ja heti.
Idea on hyvä mutta mutu-tuntumalta ainakin kantakaupungissa ne kadut jotka voitaisiin helposti muuttaa pihakaduiksi tai vastaaviksi toimivat tällä hetkellä autovarastoina. Luultavasti toteutus Helsinginniemellä olisi poliittisesti mahdoton ellei pysäköintiongelmaa saada ensin jotenkin helpottamaan.
Yksinkertaisin toimenpide pysäköintiongelman helpottamiseen on asukaspysäköintimaksujen tuntuva korottaminen.
Toinen yhtä yksinkertainen mutta vasta pitkällä viiveellä vaikuttava keino on pysäköintinormin väljempi tulkinta kiinteistöjen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä. Näin niemelle saadaan lisää asukkaita ja parannetaan kivijalkapalveluiden elinmahdollisuuksia joka oleellisesti vähentää tarvetta autonkäytölle.
Asukasrahoitteisten pysäköintiluolien louhiminen toimisi myös joillain alueilla, mutta tätä tuskin asukkaat saavat aikaiseksi ilman kaupungin virkakoneiston tukea.
Kohtuullisen yksinkertaista olisi myös maanalaisen joukkoliikenteen lisääminen keskusta- ja kantakaupunkialueella mutta tässä kohtaa näytetään törmäävän kaupungin metrofiksaatioon sen sijaan että käytettäisiin järkevämmän kokoisia yksiköitä.
Vielä Osmon varsinaiseen kirjoitukseen. Ongelma näissä liikennekeskuteluissa on tolkuton populismi. Jos Helsingin Kokoomus vaaliohjelmassaan vaatisi lisää yksityistä sekä julkista terveydenhoitoa, edelliseen pienempiä maksuja ja muuteen vaan pienempiä veroja, niin jokaikinen tiedotusväline kovistelisi aiheesta. Kun edelliseen vaihtaa yksityisen sijalle yksityisautoilun ja julkisen terveydenhuollon tilalle julkisen liikenteen, niin tuo on helkokin vaaliohjelman liikennepoliittinen osuus, eikä herätä minkäänlaisia reaktioita.
Jos halutaan pihakatuja, vähemmän liikennemelua, enemmän asuntoja, jne. niin sitten niitä autoja pitää viedä jonnekin muualle. Vaihtoehdot on viedä ne maan alle, tunneleihin ja parkkihalleihin, tai vähentää kokonaisautoilua. Tai sitten ei tehdä mitään.
Tunneloittaminen on tolkuttoman kallista, autoilun määrään puuttuminen edellyttää rajoituksia, ja nykytilanteesta ei tunnu pitävän kukaan. Tässä on kolme selkeätä vaihtoehtoa, joihin miltä tahansa poliittiselta ryhmältä tulee saada kanta ihan äänestäjien kuluttajansuojan vuoksi.
Hakaniemessä kaupunki suunnitteli yhden kadun muuttamista viihtyisäksi pihakaduksi, jossa olisi istutuksia, penkkejä ‚ynnämuuta. Asukkaat kuitenkin vastustivat ideaa yksissätuumin. “Oi Miksi?”, huokasivat aivottomat kaupungin arkkitehdit.
Autopaikkoja muutama kymmenen, eli siitä ei ollut kysymys. Kysymyksessä oli pelko siitä, että kyseinen piha olisi muuttunut hakaniemen torin spurgujen oleskelupaikaksi. Kapeassa katukuilussa ulkoa kuuluva ympärivuorokautinen ördääminen olisi tehnyt sen, että yksiön ainoaa tuuletusikkunnaa ei olisi voinut pitää kesäkuumalla ikinä auki. Autot on tosiaan pienempi paha.
Nykyään on onneksi opittu, etteivät penkit lisää viihtyisyyttä. Paitsi kaljapussiporukoiden viihtyisyyttä.
Pensaskasvit taas lisäävät vain monikulttuuristen puskaraiskaajien ja koiranpaskasotkijoiden viihtyisyyttä.
Nytkun asiaa oikeen pohdin, niin puistot on aika perseestä ylimalkaan. Ainoastaan pienet muutaman neliön läntit on kivoja. Isommat puistoalueet muuttuvat automaattisesti nimenomaan ällöjengin olohuoneeksi. Esmes leikkipuistot pitää aina erikseen aidata, jotteivat lasinsirut ja huumeruiskut leviä sinne.
Helsinginniemellä on useita täysin älyttömiä yli-isoja puistoja, maata hukkakäytössä. Esmes Merikadun “puisto”, Sibeliuspuisto, Kaisaniemen puisto ja Keskuspuisto Stadionin ympäristössä.
Minä olen sitämieltä, että ei laiteta mitään kävelykatuja, vaan ruvetaan rahastamaan pysäköinnistä kypällä. 50-luvulla pelasimme usein jalkapalloa Oksasenkadulla töölössä, koska kadulla ei ikinä ollut muita autoja kuin bussi numero 13. Tähän idylliin oli mahdollista päästä, jos parkkeeraaminen Oksasenkadulla maksaisi 50 euroa vuorokausi, luulen.
Venetsia ei ole täysin autoton. Ponta della Libertalla on myös autokaistat, ja parkkipaikka r‑aseman vieressä kaupungin kupeessa. Kyseessä on hvyin erikoinen kaupunki. Käykääpä siellä joskus helmikuussa karnevalien aikaan ja katsokaa, missä asunnoissa on valot.
Erityisen lämpimästi suosittelen matkaa taksiveneessä lumimyrskyssä Venetsian laguunilla.
Kaupunkikulttuurissa Alppien etelä- ja pohjoispuolinewn Eurooppa erovat toisistaan oleellisesti ilmastollisista tekijöistä ja siitä johtuvista historiallista syistä. Ero, joka oli olemassa Antiikissa ja keski-ajalla, näkyy vieläkin. Ja me olemme Pohjos-Euroopan äärilaitaa. kauniia kaupunkipäiviä on vähän. Ja väkeä vähän, koko maassa vähemmän kuin pienellä Ruhrin alueella.
Ideaa Kyllä voi kehittää. Esim. Rikhardinkatu on melkin pihakatu. Siellä tosin ei ole erityistä nopeusrajoitusta, mutta käytännössä maks. nop. on 20 km/h. Hyvin vähän läpikulkuliikenettä. Tosin tällä hetkellä se on yhtä työmaata, kuten koko Kaartinkaupunki.
Odella tuntuu olevan vähän suomalsista elokuvista saatu mielikuva kaupunkiliikenteestä 100 v sitten. kaduilla kulkivat hevosvetoiset vaunut ja onnikat. Meillä onneksi on hyvin leveät jalkakäytävät, jos vertaa Keski- Euroopan pieniin kaupunkehin.
(Syntilistaani kuuluu auton parkkeeramienn silloin tällöin jalkakäyvätälle pikaista asiointia varten esim. Hämeentiellä ta Manskulla, kun ei ole parkkipaikkaa.Asiointi voi tarkoittaa tavaroiden vimeistä Rauhanpuolustajien toimistoon. Auton ja talon väliin jää vielä hyvin leveä jalankulkutila)
Mutta misäs ihmeessä ihmiset ovat. Olen töiden puolesta käynyt Töölössä kaikkina säädyllisinä vuorokaudenaikoina kaikkina kuukausina. Hyvä jos näkee ihmisä liikkeellä, jalan tai autolla. (Siis taas neljän ruuhkaa lukuun ottamatta)
Meillä on isot korttelit. Olisi hyvä saada pihat yhteisiksi, kuten Gripenbergin korttelissa (Urheilukadun ja Manksun välissä, mm Urheilukatu 22) on tehty. Autoja ei niistä saada pois ihan kokonaan, mutat kehitystä tapahtuu vähitellen.
Ruuhka-aikojen ulkopuolella sanokamme Sturenkadulla tai Korkeavuorenkadulla Johanneksen kirkon lähellä on hyvin vähän liikennettä. Lähiöt on rakenenettu (onneksi) juuri Oden periaatteella.
Esimerkiksi käynee oma uusi asuinpaikkani Kirkkonumemn Heikkilässä. Periaatteessa tänne ajo on kieleltty. Huoltoajo (väljästi tulkittuna) sallittu. Pysäköinkuria ylläpitää poliisi n kk:n välein. Mikä motivoimaan viemään koslan lailliselle paikalle, kun tavarat on kannettu sisään.
“Osaako joku sanoa kuinka suuri osa ihmisistä keskustassa liikkuu kävellen/julkisilla ja kuinka moni autolla?”
Joukkoliikenteen osuus Helsingin niemen ylittävästä liikenteestä 2007 oli 62,7 %.
Poikittaisliikenteestä osuus oli vain 10,8 %.
Markku af Heurlin kirjoittu:
“Syntilistaani kuuluu auton parkkeeramienn silloin tällöin jalkakäyvätälle pikaista asiointia varten esim. Hämeentiellä ta Manskulla, kun ei ole parkkipaikkaa.Asiointi voi tarkoittaa tavaroiden vimeistä Rauhanpuolustajien toimistoon. Auton ja talon väliin jää vielä hyvin leveä jalankulkutila”
Olet varmasti huomannut, että Maskulla on lähes koko matkalla molemmilla puolilla pyörätie. Pyörätien yksi auto katkaisee hyvin tehokkaasti ja pyöräilijä joutuu kiertämään jalankulkijoille varatun tilan kautta ja aiheuttaa näin vaaratilanteen toistaalta jalankulkijoille ja toisaalta vastaantuleville pyöräilijöille.
Näitä autoja, jotka on parkkeerattu keskelle pyörätietä joudun väistelemään useita päivittäin.
On muuten todella kummallista, että joukkoliikenteen tarkastusmaksu on 80 euroa, mutta pysäköintivirhemaksun maksimi on 50 euroa. Pahimmillaan väärin pysäköity auto voi katkaista tien esimerkiksi pelastusajoneuvoilta.
Markku af Heurlin teorisoi: “Kaupunkikulttuurissa Alppien etelä- ja pohjoispuolinewn Eurooppa erovat toisistaan oleellisesti ilmastollisista tekijöistä ja siitä johtuvista historiallista syistä.”
Ehkä näin noin yleensä, mutta yksi parhaimpia kävelymittakaavan kaupunkeja on Amsterdam, eikä siellä nyt niin kovin lämmintä ole.
Mansku vaatii kommenntia:
Manskulla on vielä yhdessä paikkaa, Sporahallien ja Nordenskiöldinkadun välillä puita toisella puolella. Puiden väliin voi hetkeksi parkkeerata viemättä pyörätieltä tilaa. Hämeentienn muktassa kohdassa ei ole pyörätietä (vaan pyöräliikenne ohjattu muuat kautta?)Olen samaa mieltä, että pyöräteitä ei saa tukkia.
Ja kyllä Hesakin on kävelymittakaavan kaupunki. Huomasin, että kävelen puolessa tunnissa Hietalahdesta Ritarihuoneelle, Aleksanterinkadun merenpuoleiseen päähän, siis Helsingin niemen poikki.
Tarkoitin ihan muuta kuin puhin poikekavasta kaupunkikluttuurista. Suosittelen Frishin Euroopan kulttuurihistoriaa. Huomiot monessa suhteessa pätevät edelleenkin, vaikka kaupungit ovatkin yhdenmukaistuneet.
Amsterdam on meren äärellä ja siellä on aika lämmintä, kun vertaa Hesaan.
Suomessa on noin 2,7 miljoonaa henkilöautoa, joten ne ovat lisääntyneet nopeammin kuin Osmokaan on osannut pelätä.
Käymme täältä Nurmijärjeltä muutaman kerran vuodessa Helsingissä ostoksilla tai elokuvissa. Kun on oppinut tien Kampin parkkihalliin niin sinne tulee yleensä pujoteltua. Voisihan ne muut kadut ollakin pihakatuja. En tiedä miten kaupunki ja autot sovitettaisiin, esim Amerikassahan on vain vähän sellaista mitä me kutsumme “kaupungiksi”, siellä on joko pilvenpiirtäjiä tai valtavan laajoja matalia esikaupunkeja, tämä juuri kauan kestäneen suuren autoistumisen vuoksi. Itä-Pasila ei myöskään kovasti houkuttele vaikka siellä jotain auto / jalankulku kompromissia on yritetty. Kaukoidässä, Bangkok yms, autot ja muu liikenne on “onnistuneesti” sekoitettu mutta sekään ei ole kovin houkutteleva skenaario! Luovaa ideointia vaan peliin helsinkiläisiltä. Mutta viitoittakaa silti Kampin parkkiluola selvästi.
Pena kirjoitti: “En tiedä miten kaupunki ja autot sovitettaisiin”, ja ei tiedä kukaan muukaan. Useampi on jo vetänyt johtopäätöksen että ne ovat epäyhteensopiva.
Klaukkalasta muuten pääsee suoraan bussilla Kampin keskukseen, eikä tarvitse murehtia suunnistamisesta.
Bussilla ei kannata tulla klaukkalasta, koska
- hidasta
— epämiellyttävää kun pitää olla muiden kanssa
— naiset eivät halua tulla bussilla jos pukeutuneita
— ostosten kanssa paluu todella vaikeaa
— pitää odottaa takaisin menevää vuoroa
Mutta ei tähän bussiyhteyteen kannata alkaa panostamaan, koska Helsingin keskustassa käydään muutaman kerran vuodessa. Harvinaista hupia siis.
Niin helsinkiläinen kun olen — ja joukkoliikenteen sekä raitiovaunujen ystävä, niin minua todella sieppaa tuo rakennushanke, missä Vallilaan aiotaan rakentaa joku ratikkavarikko ja pysäköintihalli maan alle valtavalle alueelle ja sitten käyttää näitä pieniä, mm. Paavalin kirkon ympärillä olevia viheralueita sisään- ja ulosajoväylinä sekä ilmastointi yms. putkien ulosvientipaikkoina. Louhintatyöt kestäisivät vuosia ja sen jälkeen alueen rauha olisi mennyttä ja samaten viheralueitten viihtyisyys ja ehkä esteettisyyskin. Nyt menee herne nenään ja aion vastustaa sitä henkeen ja vereen.
Mitä mieltä Osmo on tällaisista hankkeista ja onko niin, ettei enää muuta aluetta tällaiselle varikolle ole. Sieppaa tietysti sekin, että taasko halutaan “slummiuttaa” työväenkorttelit mukavasta kantakaupunkialueesta takaisin vain joksikin jättömaaksi ja varikkoalueeksi…? Ikäni olen täällä asunut ja nähnyt paikan monimuotoisuuden — tänne mahtuu asumaan asuntolassa asuvat ja “sosiaalitapaukset” siinä missä taiteilijat, julkkikset, maahanmuuttajat ja älyköt tavallisista tallaajista puhumattakaan — ne eivät stadilaista hätkäytä vaan kuuluvat siihen laajaan elämänkirjoon. Ja toisaalta on mukava nähdä, että työväestönkin olot kohenee ja asumisviihtyisyys on alueella hyvä. Mutta sitten jotain tällaista. Itku tulee, vaikka ratikkoja rakastankin.
Osmoa aion äänestää, vaikka sinällään en ymmärrä että vihreillä on varaa kammeta ulos joku näin fiksu, kriittinen mutta avarakatseinen tyyppi. Itse en enää puolueena arvosta vihreitä — mutta Soininvaaran arvostus on niin kova, että nykyisellään häntä äänestäisin, vaikka hän olisi missä puolueessa.
Terveisiä uurnilta; tulin juuri raapustamasta 225 korttiini. Mitä kaima tuossa edellä tarkoitti: Osmo kammettu ulos vihreistä? Olen ollut siinä uskossa, että hän on itse omasta tahdostaan jättänyt valtakunnan politiikan… toivottavasti vain väliaikaisesti.
Mitä pyöräilyyn tulee niin jos Amsterdam tuntuu liian lämpimältä paikalta niin sitten voi tutustua Ouluun, jossa pyörällä tehtyjen matkojen osuus (26%) on ihan kohtuullista Eurooppalaista tasoa, vaikka toki Hollannin lukuihin onkin vielä matkaa. Suomen kaupungeissa talven aiheuttama notkahdus kevyessä liikenteessä näkyy vähiten Oulussa ja Rovaniemellä. Ilmasto ei ratkaise kaikkea.
“En tiedä miten kaupunki ja autot sovitettaisiin, esim Amerikassahan on vain vähän sellaista mitä me kutsumme “kaupungiksi”, siellä on joko pilvenpiirtäjiä tai valtavan laajoja matalia esikaupunkeja, tämä juuri kauan kestäneen suuren autoistumisen vuoksi.”
USAn kaupungeissa valittiin tosiaan aikoinaan autoiluun perustuva liikennejärjestelmä kuten Suomessakin — kuitenkin nykyään on sielläkin nähtävissä muutoshalukkuutta elävän kaupunkiympäristön luomiseksi ja julkiseen liikenteeseen panostetaan vahvasti. Sinänsä Yhdysvallat onkin hyvä vertailukohta, koska siellä joudutaan tekemään massiivisia muutostöitä liikennejärjestelmissä ja kaupunkirakenteessa toisin kuin Euroopan “esimerkkikaupungeissa” jotka ovat luonnollisesti rakentuneet kaupunkimaisiksi kevyen liikenteen alueineen (esim. väylät ovat alun alkaen olleet liian kapeita suurimittaiselle autoliikenteelle) eikä niistä näinollen ole helppoa suoraan ottaa mallia.
Blogista puuttuu paikka, johon keskustelijat voisivat “heittää” vapaasti ideoitaan (siis jopa selaisia korkealentoisia visioita, joita ei ihan sellaisenaan ole tarkoitettukaan toteutumaan). Ainakaan en sellaista heti nähnyt.
Kirjoitan tämän lumimyräkän innoittamana sitten tähän yhden. Sopii ehkä tähän parhaiten. Eli Helsinki voisi rakentaa pyöräilijöille oman “keskustatunnelin” tai muutaman pitkän kokoojatunnelin. Pyöräily olisi mahdollista tunnelissa vesi- tai lumisateesta huolimatta, sekä reitti olisi tasainen ja suora (helpompi, houkuttelevampi).
Näistä päätunneleista voisi nousta sitten maanpinnalle eri kohdissa ja jatkaa työpaikoille. Parhaat työpaikathan tietysti tekisivät lyhyen liityntätunnelin omille työntekijöilleen kulkea työpaikalle.
Tunnelista olisi hyvä olla yhteys metrolle, jolla voisi tarvittaessa jatkaa matkaa pyörän kanssa tai tulla pyörätunnelin lähtökohtaan kotoaan muualta.
Siinä yksi ideaheitto pureskeltavaksi. Miksi muuten pyörätunneleita ei kannata tehdä alikulkuja enempää?
Pohtija kirjoitti: “Blogista puuttuu paikka, johon keskustelijat voisivat “heittää” vapaasti ideoitaan (siis jopa selaisia korkealentoisia visioita, joita ei ihan sellaisenaan ole tarkoitettukaan toteutumaan). Ainakaan en sellaista heti nähnyt.”
En tiedä, miten paljon Ode näitä “vanhempiin kirjoituksiin” liittyviä postauksia lukee, mutta se on pakko sanoa, että sellainen ajatusten tonava Ode on, että ei hän kyllä hirveesti lisää korkealentoisia visioita ja ideoita tarvii. Ennemminkin nyt haluaisin nähdä selvän agendan siitä, mitä asioita Ode aikoo alkaa ajamaan tosissaan eli minkä visioiden/ideoiden takia hän alkaa taistella niiden läpi menemiseksi.
En haluaisi nähdä kuitenkaan sellaista tekstiä, jossa purnataan tai syytetään muita ideoiden torppaamisesta ja/tai asioiden huonosta tilasta. Kyllä minä ainakin äänestin häntä juuri sen takia, kun uskoin ja uskon edelleenkin, että hän voi asioille jotain tehdä ja saa myös jotain järkevää aikaankin. Ei mitään paineita:)
Lopuksi. Kaupunkikuvallisessa mielessä ja oikeiden vihreiden arvojen kanssa toimii tälläkin hetkellä apulaiskaupunginjohtajana virheiden (tämä typo oli pakko jättää:)) siihen tehtävään valitsema henkilö. Ja omien havaintojeni perusteella sanoisin, että hänen hallinnonalansa näyttäisi olevan “epä-vihrein” noista kaikista. Mielelläni näkin Oden siinä hommassa… monet asiat, joita tänne vaaliohjelmaankin on laitettu (pysäköinti, pihakadut yms.) voitaisiin ehkä oikeastikin laittaa kuntoon?