Katajanokalle suunnitellaan hotelliksi sveitsiläisen sankariarkkitehtien Herzog ja Meuron suunnittelemaa Tuomiokirjon kokoista lasiluomusta. Samat kaverit ovat suunnitelleet Pekingin olympiastadionin, joten mainetta siis on. Niin suvereeneista arkkitehdeista on kyse, että he pystyvät suunnittelemaan rakennuksen Helsingin keskustaan käymättä kertaakaan Helsingissä.
Sillä uhallakin, että tulen leimatuksi vanhaksi kalkkikseksi, minusta härväke ei sovi empire-keskustan peitoksi. On vaikea ymmärtää, millä ihmeellä kaupunkisuunnittelulautakunta on saatu innostumaan moisesta. On kuulemme ”vau-arkkitehtuuria”.
Oheinen kuva on kaupunkisuunnitteluviraston virallisesta havainneaineistosta.
Tuollainen kapistus sopisi kyllä jonnekin Helsingin rannoille, mutta ei juuri tuohon paikkaan.
Kun nyt alan kiviä heitellä, sanon senkin, että en ymmärrä hanketta suojella Enso Gutzeitin toimistotalo oikein rakennussuojelulailla. Jos talo olisi täsmälleen samanlainen, mutta sen olisi suunnitellut joku Hakan toimistoarkkitehti virkatyönään, kukaan ei esittäisi sen suojelua. Rakennuksia tulisi suojella siksi, että ne rakennuksina ovat suojelun arvoisia, ei henkilökultin perusteella.
Millä ilveellä me pääsemme eroon noista kaupungin arkkitehdeistä? Tulis oikeen kunnon lama ja säästökuuri jotta jengin saisi vaihtoon. Aallon perilliset on tuhonneet Helsingin keskustaa jo 50 vuotta. Vai tuleeko jollekulle mieleen joku mullistavan toisenlainen arvorakennus, joka olisi rakennettu tuona aikana?
En ymmärrä Alvar Aaltoon liimattua kulttietikettiä. Mahdottoman epäkäytännölliset rakennukset, niiden vuotavat katot, vessakopperonsa, tippuilevat julkisivut. Kolmijalkaiset, kaatuilevat jakkarat. Japanilaiset turistit Aalto-museossa kiipeilemässä pitkin seiniä saadakseen lähikuvia ylänurkista.
Kauniita rakennuksia kumminkin. Vain Välimeri puuttuu.
Sanomatalo vissiin haisee niin lähellä meitä kaikkia, että emme huomaa haukkua?
Olisivat tehneet sen hirvityksensä edes syrjemmälle. Vaan kun ei.
Tuo hotellihanke on kanssa. Ei ihme, ettei suomalaisilla ole mitään historianäkökulmaa ja pysyvyyden luomaa turvallisuuden tunnetta, kun rakennettu ympäristökin on aina jostain tulevaisuudesta, jota ei koskaan sitten tule.
Tai pitäiskö rakennukset jättää suojelematta? Jos ne on oikeasti arvokkaita, (eli siis kansa pitää niitä arvokkaina eikä pelkästään kaupungin päättäjät) niin ne säilyvät ilman suojeluakin.
Mä oon kyllä samaa mieltä Osmo sinun kanssa tuon rakennuksen sopimisesta paikalleen. Veikkaan, että jos joku olisi tuohon paikalle halunnut rakentaa uusvanhan empiretyylisen rakennuksen, niin se ei ainakaan olisi mennyt läpi rakennusvalvonnasta… Olis mielenkiintoista tietää, että minkälainen rakennus tuohon pykättäisiin, jos markkinat saisivat päättää.
Heh, Osmo on täällä vaatinut muun muassa Talin ulkoilualueen ja Santahaminan umpeen rakentamista…
Sitten, kun ihan pikkasen rakennettaisiin ”tiivistä” Katajanokalle, niin johan on mielipiteet ihan toiset.
BTW huomasin vaalikoneesta, että Osmo kannattaa laillisia graffitipaikkoja. Sellainenhan sopisi maan mainiosti Katajanokalle. Siellähän on kaikenlaista hyödytöntä muuria ja jugend-talojen kivijalkoja niille, joita laillisuuden sivutuotteena kiinnostaa myös laittomuus..
Laillisten töhrimispaikkojen läheisyydessä asuvathan saivat tuta koko harrastuksen kirjon kotitaloissaan.
Elina on taas kiukuttelutuulella. Tuo paikka on hyvä hotellille, mutta ulkonäölläkin on merkitystä. Katajanokka on kyllä Munkkivuoreen verrattuna aika tiiviisti rakennettu.
Nykyään on oikein muotia haukkua 60- ja 70-lukujen arkkitehtuuria. Monilta osin tämä onkin jopa aiheellista, mutta minusta tuntuu oudolta, että yksi kritisoiduimmista rakennuksista on nimenomaan Enson pääkonttori. Rakennus on mielestäni varsin onnistunut: rakennuksen mittakaava on sopiva ja se eroaa selvästi aikansa massa-arkkitehtuurista.
Mielestäni paikalle, johon uutta hotellia suunnitellaan sopii hyvin rakentaa, sillä paikalla ei ole tällä hetkellä oikein mitään järkevää käyttöä. Tuollaisille paikoille nimenomaan kuuluu rakentaa rohkeasti. Mielestäni Kiasma on hyvä esimerkki tästä. Töölönlahdelle on viimeiaikoinoina rakennettu Kaisman lisäksi Sanoma-talo sekä hotelli. Nämä molemmat kärsivät selvästi rohkeuden puutteesta ja keskinkertaisuudesta. Uskon, että ne tulevat saamaan huomattavasti suuremman historiallisen tuomion, kuin Kiasma.
Oman ajan arkkitehtuuria on usein pidetty rumana. Täytyy muistaa, että Ateneumiakin pidettiin rumiluksena, kun se valmistui. Rakennukset löytävät paikkansa ympäristöstään vastan kymmenien vuosien päästä valmistumisesta.
Kun joidenkin kymmenien vuosien päästä tullaan ihailemaan vuosituhannen vaihteen arkkitehtuuria, ei todellakaan tulla Helsinkiin. Huomattavasti parempaa arkkitehtuuria löytyy Tallinnasta, sillä siellä on uskallettu rakentaa (ja tosin samalla valitettavasti purettu — kylläkin varsin raunioituneita — vanhoja rakennuksia).
Itse nimenomaan toivoisin rohkeutta Helsingin keskustaa rakennettaessa. Mielestäni keskustaa ei saa uhrata visiottomuuteen ja rohkeuden puutteeseen.
AP:n kanssa tismalleen samaa mieltä! Mielestäni jokaisen uusia hankkeita vastuvan kannattaisi katsoa itseään peiliin. Tämän hotellin vastustaminen kun nimbyilyä koko kaupungin skaalassa. Kyseiselle paikalle on jo kauan sitten suunniteltu rakennettavaksi saman kokoinen ARMI-keskus, josta ei muista systä tullut mitään. Mielestäni täysin uutta lasiarkkitehtuuria edusta kaksoisristi summaa hienosti Helsingin kaavallisen lähtökohdan, kahden koordinaatiston kohtaamisen. Myös mitä tiedetään suunnittelijoiden arkkitehtuurista, tulee hotellista ehkä Helsingin viimeistellyin rakennus. Kauppatorin ympäristöä on täydennetty vuosikymmen vuosikymmeneltä, eikä nyt ole mitään järkeä pysäyttää tätä kehitystä. Viimeksi naapuriin on taidettu rakentaa 80-luvulla se rahoituslaitoksen talo siihen Enson viereen. Miksi suojella joku jo konkkaan menneen Nordicjetin pölyinen terminaali, kun kerrankin olisi mahdollisuutta saada kansainvälistä arkkitehtuuria Helsingin ummentuneille suunnittelumarkkinoille. Eikö vihreiden pitänyt juuri Uskaltaa näissä vaaleissa?
Rohkeuden puutteesta tässä arkkitehtejä juuri pilkataankin! Enso-talo näytti kohtuullisen modernilta kun se oli rakennettu. Vasta vuosikymmen myöhemmin kaikki bonjasivat, että kyse oli vain mahdollisimman halvasta elementtilaatikosta kansakunnan hienoimmalla paikalla.
Me haluaisimme nimenomaan jotain ”rohkeaa” tuon hotellilaatikon sijasta. Vaikkapa jotain joka kopioi tai pilkkaa Uspenskin katedraalia. Tai vaikka sellasen, joka saisi muotokielensä jäänmurtajasta, rantasaunasta ja uunimakkararasta. Siis vittu ihan mitä tahansa, mutta ei Enson laatikon kopioita.
”Tämän hotellin vastustaminen kun nimbyilyä koko kaupungin skaalassa. ”
Tästähän ei ole kyse, vaan siitä onko voittanut ehdotus hyvännäköinen siinä. Kuten Enson talokin, se voi olla rakennuksena näyttävä, mutta istuuko se suunnitellulle paikalle? Pölyisen terminaalin perään en ole kuullut kenenkään haikailevan. Ihan erikseen ja yleisellä tasolla: Onko muutos itseisarvo? Kehitys kehittyy, mutta kai sisältökin jotakin painaa?
En minä ainakaan kuvien perusteella hahmota miten ristin muotoinen laatikko edustaisi jotenkin uutta arkkitehtuuria. Alakerran orientaatiojippo ei katutasolta käsin aukene, pikemminkin lopputuloksena on varjoisaa ja epämiellyttävää tilaa. Todennäköistä on ettei havainnekuvissa esitettyä elävää elohopeamaista materiaalia ole olemassakaan, vaan julkisivu olisi oleellisesti tummempi.
Osassa havainnekuvista mittasuhteet vaikuttaisivat hillityiltä, osassa taas räystäskorkeus nousee reippaasti yli Enso-laatikon, joka nyt vaan on liikaa.
Paikka on sikäli arvokas että se selkeästi ansaitsee (kansainvälisen) arkkitehtikilpailun.
AP, olen varmaan yhden ihmisen vähemmistö, mutta minusta Sanomatalo ei ole hassumpi. Perusratkaisuna korttelin läpi kulmasta kulmaan kulkeva väylä on hyvä ja pääsee paremmin oikeuksiinsa jahka Musiiikkitalo ja Ruoholahden kävelyväylä valmistuvat, nyt se on vähän katu ei mihinkään. Kiasmassa taas mättää se että se on täysin suljettu toiselta puolelta mikä tekee Postikujasta takapihan.
Julkisivun materiaali on sitten juttu sinänsä, arkkitehtuuri on niin laaja käsite että kinastelijat usein puhuvat eri asioista. Kaupunginsuunnitelulla on nykyään pääperiaate että kantakaupungissa tehdään rapattu tiilijulkisivu, eikä noista kolkoista lasifakadeista muutenkaan juuri kukaan pidä, joten en oikein ymmärrä miksi niitä sitten pitäisi tehdä?
On ongelmallista, että poliitikot puuttuu arkkitehtuuriin ja tällä on ollut usein kammottavia tuloksia. Toisaalta, minusta kansa valitsee edustajia nimenomaan tuomaan esille mieltymyksiään, eli vaikka valtuutetun pitää voida vastustaa ihan esteettisin perustein rakentamista jos siltä tuntuu.
Onhan tämä aika kolossaalisen näköinen, varsinkin mereltä katsottuna.
Yksi asia, josta isäni muistaa aina muistuttaa, on että miltä tämä näyttää 10, 20 ja 50 vuoden kuluttua? Kun materiaalit ovat menettäneet loistonsa ja muotokieli uutuutensa?
Minusta tällaista voisi hyvin rakentaa Helsinkiin, mutta samalla alueella pitäisi olla muitakin samanlaisia rakennuksia ja mielellään paljon korkeampia. Kaikki nämä mataliksi pakotetut rakennukset saavat Helsingin näyttämään niin keskinkertaiselta. Miksi meillä ei voisi olla historiallista keskustaa ja pilvenpiirtäjiä vaikka Pasilassa?
Mitäpä, jos tähän paikkaan olisi rakennettu hotelli vaikkapa puuelementeistä? Käsittääkseni se on muotia nyt ja toisi enemmän esille suomalaista ominaislaatua kuin tämä ”lasipalatsi”.
Suoraan sanoen, en jaksanut kaikkia edelläni olevia komenttejä läpi lukemaan.
Tällä hetkellä emme Nordbergin(?)linnaa enää takaisin saa. Finnjettikin on jo purettu, joten kulttuurittomuutemme on jälleen kerran todennettu.
Jäljellä on enää Aallon aikoinaan jonnekin, ilmeisesti Italiaan, suunniteltu hotelli. Olen siinä muutaman vuoden elämästäni elänyt ja matkailussa nuoruuteni tuhlannut.
Nykyinen suunnitelma muuttuu osaksi kaupunkikuvaa vain toteutuksen kautta. Mielummin ottaisin siihen nyt vaikka jonkin Ketshup-Linen laivan yhdistettynä Kuseitin entiseen pääkonttoriin. Tämä lasiristi on osoitus nyt jo menneestä Me, Me, Me (edelliset kolme sanaa englantia) maailmasta.
Mitä me, ihan oikeasti haluamme?
Käsittääkseni hotellia ajaa rakennuttaja eikä julkista kilpailua ole käyty. Bilbao-efektin perässä laukkaaminen näin epätoivoisella vimmalla on aika noloa (en kyllä tiedä oliko Bilbaon museosta kilpailu vai kutsuttiinko Gehry sinne oikopäätä), varsinkin kun Helsingissä on jo maailmankuuluja rakennuksia ennestäänkin.
Olen ihaillut useitakin Herzog & de Meuronin tekeleitä, mutta tuo Katajanokan loota on kyllä totaalinen huti heiltä. Liekö antaneet homman ensimmäiselle toimistonsa käytävällä vastaan tulleelle avustajalle. Rakennuspaikalla käymisen luulisi olevan tuollaisessa kilpailuttomassa tilaustyössä alkeellisin minimivaatimus, varsinkin näin haasteellisella tontilla. Jos tarkoitus oli saada Helsinkiin superstaran suunnittelema vetonaula, niin ilmiselvästi sen ajatuksen saa unohtaa. Huonosti paikalleen sopivia laatikoita ovat nähneet kaikki, monet koti-ikkunastaan.
Uutta hotellia on vissiin tarkoitus markkinoida Aallon nimellä ja huonekaluilla. Siinä lienee osuttu jonkun sortin ironiasuoneen, noin niin kuin kunnianosoituksena yhdeltä ympäristöstään piittaamattomalta superstaralta toiselle. (Olen Aallon töiden suuri ihailija, mutta luvalla sanoen hän ajoittain viis veisasi rakennustensa naapurustosta. Enson konttori lienee tästä kuuluisin esimerkki.)
Seppo Ryväs:
”Millä ilveellä me pääsemme eroon noista kaupungin arkkitehdeista?”
Onko heistä kiinni, mitä kaupunkiin rakennetaan? Olen kyllä ihmetellyt samaa, heillä on liian nopeat suunnitteluohjelmat, niin että ehtivät suoltaa suunnitelman toisensa perään monen kauhistukseksi. Heitä pitäisi olla vähemmän.
Minusta kaikki arvokkaammat ympäristöt pitäisi panna rakennuskieltoon yhden tai useamman sukupolven ajaksi. Osa suunnittelijoista ja päättäjistä on oletettavasti siinä määrin noviiseja kaupunkikulttuurin suhteen, että mitä tahansa melkein voi odottaa.
Rakennettujen ympäristöjen ymmärtämistä ei saada synnynnäisenä lahjana, sitä ei saa edes Helsingissä syntynyt, jos ei nimenomaan ole aiheesta kiinnostunut.
Minusta ihmiset pitäisi kasvattaa kiinnostumaan ympäristöistään, uskoisin, että kyseinen kiinnostuminen heijastuisi monelle muulle elämänalueelle, kaupunkiympäristöjen tarkkailu on ekologistakin.
Miten paljon päättäjillä on sanansa sanottavanaan, ihmettelen ihmettelemästä päästyäni monen muun kanssa asuntolaivahanketta Kaisaniemenlahdelle. Kyseessä on keskisormen nostaminen ja helsinkiläisten häpäiseminen, jollaista ei käsitä millään ilveellä.
Estetiikan taju on haussa, historian taju on haussa, kyseiseen paikkaan eivät kuulu rakennelmat, jotka vääjäämättä yhdistetään huumeisiin sanovat kannattajat mitä sanovat.
”Vai tuleeko jollekin mieleen joku mullistava toisenlainen arvorakennus…”
Minusta opiskelijakirjaston suunnitelman voittanut alustava suunnitteluhanke AVAUS on hyvä, se tulee Kodin Anttilan julkisivuksi, pienoismalli on esillä opiskelijakirjaston aulassa.
Malli käytää upeasti hyväkseen kadulle avautuvaa katunäkymää.
Olen lähdössä Firenzeen, olen käynyt siellä joskus, on kiinnostavaa nähdä, miten renesanssin kehdossa on rakennettu, onko raha ratkaissut vai onko pysytty uskollisena perinteikkäälle ympäristölle. — Taitamattomuuteen en usko italialaisten syyllistyvän.
Katajanokan hotellihanke on käsittämätön, kaupungilla uskotaan, että joku tai jotkut tahot saavat lahjusrahaa. Huh, huh.
Välilläå tulee mieleen, että suunnitellaanko Helsinkiä jonkinlaisen uhman tai tuhovietin vallassa vai onko Axerl Oxenstiernan sana tätä päivää: ”Poikani, kunpa tietäisit, kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”
Minusta meidän pitäisi vaalia perinneympäristöjä, niitä meillä Suomessa on vähän, olisi ollut enemmänkin, mutta tuntuu, että joitakin ympäristöjä on tuhottu suorastaan tuhoamisvimman vallassa, tai rahanhimon. Symboliikan taju ei taida olla nuoren kansan parhaimpia avuja, hyöty (maitolitrat) ratkaisevat.
Yksi tuhottu ympäristö on Vehoniemen automuseo Kangasalalla, paikkaa ei ollut tuntea entiseksi.
Että automuseo Vehoniemen kartanorakennuksen yhteydessä, käsittämätöntä ja rahasasmpo hotelli Katajanokan kupeeseen.
Perinteet lisäävät turvallisuuden tunnetta, joka ainakin monien tavallisten kansalaisten kohdalla on puuttuva luonnonvara. Päättäjät eivät taida tajuta, että moni ihminen kaipaa ympärilleen rauhaa ja pysyvyyttä, mitä edustaa myös perinneympäristöjen ja -rakennusten kunnioittaminen.
Mitä tämä rohkeus ja rohkeat avaukset mahtaa pitää sisällään? Kaikki uusi ja erilainen ei ole rohkeutta, rohkeus voi sisältää kokemattomuutta,uhmaa ja monta muuta asiaa.
Rohkeuteen suomalaisittain liittyy mielestäni usein uhma, kummallisuus, merkillisyys, arvojen päälaellaan oleminen ym.
Aivan väärä paikka ja mittakaava. Vierailin syksyllä Torunissa Puolassa. Siellä oli osattu rakentaa uutta keskiaikaiseen keskustaan aivan upeasti. Samat materiaalit kuin vanhassa (esim. tiili) ja sama mittakaava, ei uusvanhaa kuitenkaan, vaan nöyrästi ja hienostuneesti ympäristöönsä sopeutuvaa.
Enso-talo: upea (ja sopii Uspenskin kainaloon kuin nenä päähän).
Kiasma: upea.
Sanomatalo: tyylikäs.
Uusi ristihotelli: kaamea.
Helsingissä on tapana liian usein keskisttyä puhumaan vain yksittäisistä rakennuksista ja unohdetaan kokonaisuus. Kaupunkimaisemia ei arvosteta vaan tuhotaan niitä surutta. Meillä on vallalla kirkonkyläkulttuuri, jossa kaikki pitää rakentaa tälle yhdelle niemennokalle.
Kaupungista tekee mielenkiintoisen erilaiset alueet, joilla on erilainen henki. Se, että rakennetaan sikin sokin uutta ja vanhaa, ei luo kuin kaaosta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei uutta voisi rakentaa, mutta kyllä sen pitäisi edes jotenkin istua jo olemassaolevaan arkkitehtuuriin.
Havainnekuvat ovatkin sitten jo aivan toinen asia. Mittasuhteet ja kuvakulmat ovat sellaisia, että tekijöitä voisi jo syyttää suoranaisesta valehtelusta ja harhaanjohtamisesta.
Uutta 13.5.2009:
”Rakennusvirasto esittää, että hotellille etsitään paikkaa esimerkiksi Länsiterminaalin läheltä tai Hernesaaresta, jossa ympäristön vaatimukset ovat lievempiä ja antavat suunnittelulle vapaammat lähtökohdat.”
No nyt on enemmän järkeä. Hernesaaren lähtökohta on 32 hehtaaria tasaista täyttömaata jonne suurisuuntainen muotokieli paremmin sopii.
Toimii paljon paremmin kaupunkikuvallisesti, mutta toimiiko noin syrjinen paikka kaupallisesti. Siis onko yrittäjä kiinnostunut.
Helsingin Sanomien Hannu Pöppönen kirjoitti Guggenheimia käsittelevässä artikkelissaan yhteydessä 21.1.2011:
HÖPÖNPÖPÖN, Pöppönen! Katajanokan hotelli oli KAAMEAN RUMA. Joku Metso tai Prahan Dancing House olisivat saaneet minun hyväksyntäni heti. Ja miksei Bilbaon Guggenheimkin.
Pöppönen ei tajua mikä on wau-rakennus. Se ei ole enää vuosikymmeniin ollut lasilaatikko, ei edes hirviömäisen iso lasilaatikko. Tai no, ehkä hirviömäisen iso, joku Mount Everestin kokoinen olisi kieltämättä wau.
Täysi komppaus Anna-Liisalle.
Minä vastustin huonosti suunniteltua lasipytinkiä, mutta hyvin suunnitellun Guggenheim-museon ottaisin ilolla vastaan (siis sillä edellytyksellä että se todella edustaisi hyvää suunnittelua, kuten Bilbaon museo). Lisäksi hotelli on kaupunkikuvallisesti tyhmää sijoittaa keskeiselle paikalle, koska sen toiminnot eivät ole kaupunkilaisille olennaisia – museo taas on aivan eri asia. Kun kuulin Guggenheim-selvityksestä, rinnassa liikahti ilosta, ettei se hirviöhotellihanke mennyt läpi. Nyt on tilaa mahdolliselle tulevalle huippumuseolle!
Minusta on häpeällistä, että maamme suurimman sanomalehden kulttuuritoimitus on niin asiantuntematonta ja ammattitaidotonta kuin on (tämä kommentti ei perustu ainoastaan tuohon yksittäiseen kirjoitukseen). Vaikka kaipa senkin alennustila vain heijastelee lukijakunnan mielenlaatua: nettihesarin kysyessä, olisiko hienoa saada Helsinkiin uusi maailmanluokan taidemuseo, 41% lukijoista vastaa ”Ei”. 😀
Saara,
Nettikyselyn vastaajat varmasti arvioivat kustannuksia eivätkä vain yksioikoisesti vastusta taidetta. Pelkkään selvitystyöhön Helsinki on laittamassa yli puolitoista miljoonaa euroa.
Eli mikä toiminto nyt kellekin on olennaista.
Jonkin Guggenheim-museon toimintaa epäolennaisempaa minulle ei voisi helsinkiläisenä juurikaan olla. Paljon mieluummin näkisin näillä rahoilla pyöritettävän vaikkapa lakkautusuhan alla olevien nuorisotilojen toimintaa.
Asioiden ei-saaramainen arvottaminen ei siis mielestäni kerro mistään kansakunnan alennustilasta.
Itsetunnoltaan terve kansakunta ei ehkä näe mitään mieltä puolen miljoonan asukkaan kaupungin öky-pömpöösi -hankkeissa ja ”maailmanluokan” maineen tavoittelussa.
Suhtautumiseni Guggikseen viileni, kun luin Bilbaon Guggenheimista että Guggis-säätiö ei maksa latin latia koko hommasta, päinvastoin sille pitää maksaa rojalteja brändinimen käytöstä. Toivottavasti Osmo kirjoittaa blogimerkinnön tästä niin kuin muistakin HS-raatikysymyksistä niin pääsen kirjoittamaan pitemmästi.
Toivon Osmo, että otat saman kriittisen linjan Punavuoren Merikorttelin tullessa käsittelyyn kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Mielestäni Skattan hotellilla ja kohta käsittelyyn tulevalla Merikorttelin hankkeella on paljon yhteistä – vanha kaunis miljöö halutaan muuttaa radikaalisti uudella lasirakennelmalla. Toivon että blogiisi tulee vielä ennen vaaleja kantasi tästä asiasta.
Bilbaon Guggemheim-museon kokoinen rakennus ei mahdu Katajanokan tontille – täytyy purkaa Enson talo ja ulkoasianministeriön rakennus että saadaan tilaa tarpeeksi…
Merikorttelin osalta olen lukenut vain HS:sta jutun siitä – onko hankkeella jonkinlainen kaupungin puolelta annettu hiljainen hyväksyntä, vai onko se vain developperin ehdotus?
Tuuli: ”Mielestäni Skattan hotellilla ja kohta käsittelyyn tulevalla Merikorttelin hankkeella on paljon yhteistä – vanha kaunis miljöö halutaan muuttaa radikaalisti uudella lasirakennelmalla.”
Minusta se Merikorttelin härveli on hieno, tosin varjostaa pilalle viereisen korttelin sisäpihan ilta-auringon joten asukkaat tuskin tykkäävät. Välittömään katutilaan se ei juurikaan vaikuta, Merikortteli on niin massiivinen että Perämiehenkatu ja Pursimiehenkatu ovat tunnelmaltaan läpikulkukuiluja joka tapauksessa.
Merikorttelin hankkeen mainossivuja vaivaa sama vika kuin yleisemminkin rakennuttajien ja suunnittelijoiden selostuksia töistään, eli ylisanat ja liioittelu käyvät jo naurettaviksi…
Ja itse suunnitelma on vähän vaisu, vaikka siinä hieman perinteisen amerikkalaisen pilvenpiirtäjän hahmoa aistii – Merikortteli itsessään on mitoiltaan kuin perus-pilvenpiirtäjän alaosa, jollaisista keskiosa nousee kuin pilviin asti; jos pilvenpiirtäjiä on syytetty fallistisesta muotokielestä, Merikorttelin suunnitelmasta tulee mieleen pienimunaisuus… Hups.
Tämän tarkemmin Guggenheim-kusetusta liippaavaa blogimerkintöä tai kommentteja en Oden blogista löytänyt. Lisään Guggenheim-kommenttini tähän.
Taloussanomat kirjoitti jutussaan Helsinki avasi piikin Guggenheimille 29.1.2011:
Tuntuu pelottavasti siltä, että on oltu suomalaiskansalliseen tyyliin onnellisia ja otettuja siitä että ”hei ne haluu olla meiän kaa”, että ei ole iletty edes hintaa kysyä vaan annetaan lelut lahjaksi.
Bilbaossa turistivirta on jättänyt muhkeat summat Bilbaoon. Käsi sydämellä: uskotteko että Helsinkiin virtaa samanlainen turistivyöry? Muistakaa talvi ja muistakaa Espanjan yleinen vetovoima. Venäläiset lienevät meidän ainoa toivomme, hehän eivät säikähdä talveakaan. Mutta ei kai heitäkään nyt niin paljon ole?
Beatriz Plaza julkaisi vuonna 2007 Baskimaan yliopiston taloustieteellisessä tiedekunnassa tutkimuksen Bilbao-efektistä (tarkoittaa hurjan wow-rakennuksen vetovoimaa): The Bilbao Effect. Sen mukaan muualla Bilbao on innoittanut muitakin tavoittelemaan samaa efektiä, mutta efekti ei ole toiminut. Tutkimuksessa jopa mainitaan Kiasma esimerkkinä epäonnistumisesta.
Paljonko Helsingin kaupungille jää taidemuseorahaa Guggenheim-lisenssimaksujen ja uuden museon tappioiden jälkeen?