Krugmanille taloustieteen Nobel!

Voi että tulin hyvälle mielelle tuos­ta uutis­es­ta! Jopa parem­pi uuti­nen kuin Ahti­saaren rauhan Nobel, joka oli iloinen asia sekin.

21 vastausta artikkeliin “Krugmanille taloustieteen Nobel!”

  1. En ole itse ihan yhtä innoissani.
    En sik­si, ettenkö uskoisi, että Krug­man ansait­see sen, var­masti ansait­see. Ajoi­tus oli vain vähän huono, kos­ka nyt kaik­ki muis­ta­vat tämän vain “anti-bush–pro-obama”-nobelina.

  2. Hyvä val­in­ta!

    Krug­manin kolum­ni nytimes.com:issa maanan­taisin ja per­jan­taisin on kuu­lunut vaki­olukemis­tooni jo vuosia. Toiv­ot­tavasti hän ei nyt kanon­isoidu vaan jatkaa kolumnejaan.

  3. Mitä iloa Ahti­saaren Nobelista on muille kuin Natolle, Ahti­saarelle, Hei­di Hau­ta­lalle ja mm. Suomen PEN-klubille?

    Voin sivistää tarvit­taes­sa taustoista.

  4. Krug­manin ansioista väit­telemät­tä, min­ua häir­it­see hie­man se kuin­ka poli­ti­soitunei­ta Nobeleista on tul­lut. Arafat ja Al Gore oli­vat tietysti lähi­his­to­ri­an rimanal­i­tuk­sia, mut­ta kyl­lä tässäkin taustal­la hitusen haiskah­taa tiet­tyyn suun­taan menevä poli­it­ti­nen näpäytys.

  5. Krug­man on analysoin­ut todel­la ansiokkaasti esimerkik­si sitä, miten kan­sain­vä­li­nen kaup­pa paran­taa trade-offia mata­lan hin­nan ja laa­jem­man valikoiman välil­lä. Tästä teo­ri­as­ta löy­tyy mm. perus­teet sille, että kaup­paa käy­dään sil­loinkin, kun kenel­läkään ei sinän­sä ole mitään eri­ty­istä etua. Eli siis yksinker­tais­taen, esimerkik­si Japani ja Sak­sa valmis­ta­vat auto­ja ja kum­mas­sakin maas­sa myy­dään kum­mank­in­maalaisia autoja. 

    Tämä nyt on vain lähtöko­h­ta; lisäk­si Krug­man on lisän­nyt mallei­hin verkos­to­vaiku­tuk­sia, skaalae­tu­ja jne, ja saanut mallit toim­i­maan ele­gan­tisti. Itse en tuo­ta KV-puol­ta kauhean hyvin tunne, mut­ta pin­ta­puolis­es­ti kyl­lä. Ehkä nyt on aika perehtyä. 

    Krug­manil­la on myös toinen puoli, eli se, että hän on poli­it­tis­es­ti aika akti­ivi­nen, ainakin hän kir­joit­taa aika-ajoin hyvin kovasanais­es­ti NYT:n blo­gis­saan (ks. http://krugman.blogs.nytimes.com/) ja kri­ti­soi repub­likaane­ja. Osmo saat­taa olla ilah­tunut juuri tästä puoles­ta… Itse en ole; en sik­si, ettenkö halvek­sisi repub­likaane­ja, vaan sik­si, että tämä näkökul­ma ja juuri nyt, antaa oikeis­to­hörhöille liikaa asei­ta mitätöidä Krug­manin tieteel­lisiä saavutuksia.

  6. Krug­manin palk­in­to ei ole kuitenkaan yhtä poli­it­ti­nen kuin Arafat tai Gore, vaan siihen on ihan hyvät talousti­eteel­liset peruste­lut. Myös pop­uläärit esi­tyk­set ovat hyviä.

    Viimeisen kah­den vuo­den aikana NYT:in kolum­ni on kuitenkin muut­tunut selvem­min puolue­poli­it­tisek­si, ja palk­in­to tulk­i­taan mon­es­sa yhtey­dessä nimeno­maan tuon poli­ti­ikan tun­nus­tuk­se­na. Esimerkik­si maa­han­muut­tokys­myk­sis­sä tämä on tuonut Krug­manin ajat­telu­un täyskään­nök­sen, ja min­ulle ainakin aikaisem­mat peruste­lut oli­vat parempia.

  7. Ihas­tu­in Krug­mani­in joskus 1995 paikkeil­la ja luin use­am­mankin hänen kir­jois­taan. Sil­loin pidin hänen loogis­es­ta esi­tys­tavas­taan ja siitä, kuin­ka selkeästi hän osasi kuva­ta han­kali­akin taloudel­lisia lainalaisuuk­sia. Entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä olen vah­vasti sitä mieltä, että jos tutk­i­ja ei osaa selit­tää mallinsa toim­intaa, hän ei ymmär­rä sitä itsekään. Kovin sofis­tukoi­tu­i­hin matemaat­tisi­in mallei­hin ei kan­na­ta tur­vau­tua, kos­ka sil­loin joutuu tekemään todel­lisu­ud­es­ta aivan liian pitkälle meneviä oletuksia. 

    Repub­likaanien ivaami­nen ei mitenkään vähen­nä hänen arvoaan silmis­säni, vaik­ka joskus se menee kyl­lä vähän innos­tuk­sen puolelle.

  8. Niin… siis kyselin tuo­ta just oikeestaan sen takia, että halusin tietää, että iloit­seeko Osmo tuos­ta Nobelista Krug­manin kolum­nien takia vai niistä huolimatta…

    Hayek sanoi kyl­lä hyvin Nobel-puheessaan:

    “…Yet I must con­fess that if I had been con­sult­ed whether to estab­lish a Nobel Prize in eco­nom­ics, I should have decid­ed­ly advised against it.

    I do not yet feel equal­ly reas­sured con­cern­ing my sec­ond cause of apprehension.

    It is that the Nobel Prize con­fers on an indi­vid­ual an author­i­ty which in eco­nom­ics no man ought to possess.

    But the influ­ence of the econ­o­mist that main­ly mat­ters is an influ­ence over lay­men: politi­cians, jour­nal­ists, civ­il ser­vants and the pub­lic generally.

    There is no rea­son why a man who has made a dis­tinc­tive con­tri­bu­tion to eco­nom­ic sci­ence should be omni­com­pe­tent on all prob­lems of soci­ety — as the press tends to treat him till in the end he may him­self be per­suad­ed to believe.

    One is even made to feel it a pub­lic duty to pro­nounce on prob­lems to which one may not have devot­ed spe­cial attention.

    I am not sure that it is desir­able to strength­en the influ­ence of a few indi­vid­ual econ­o­mists by such a cer­e­mo­ni­al and eye-catch­ing recog­ni­tion of achieve­ments, per­haps of the dis­tant past.

    I am there­fore almost inclined to sug­gest that you require from your lau­re­ates an oath of humil­i­ty, a sort of hip­po­crat­ic oath, nev­er to exceed in pub­lic pro­nounce­ments the lim­its of their competence.”

    Taitaa sopia Krug­mani­in kuin nenä päähän!

  9. Osmo kir­joit­taa: “Sil­loin pidin hänen loogis­es­ta esi­tys­tavas­taan ja siitä, kuin­ka selkeästi hän osasi kuva­ta han­kali­akin taloudel­lisia lainalaisuuk­sia… Repub­likaanien ivaami­nen ei mitenkään vähen­nä hänen arvoaan silmis­säni, vaik­ka joskus se menee kyl­lä vähän innos­tuk­sen puolelle.”

    Krug­man mur­joi 90-luvul­la, ja vieläkin, kyl­lä ihan laidas­ta laitaan tyh­mik­si toteami­aan ideoita, en minä ainakaan muista hän­tä minään kri­ti­ikit­tömänä Clin­ton-fan­i­na. Itseasi­as­sa en edes pidä hän­tä mitenkään vasem­mis­to­laise­na, kri­ti­ikin kohde on usein esim. vapaakaup­pan vastustajat.

    Repub­likaa­ni­nen puolue vuosi­mallia 2008 nyt vaan edus­taa instu­tion­a­lia­soitua pop­ulis­mia, ja on siten todel­lisu­us­po­h­jaisen leirin (Brad Delon­gin sanoin) jatku­va hyökkäys­ten kohde. Gal­braith junior­in miniessee aiheesta on hyvä:

    “Back in the Rea­gan days, Repub­li­cans talked eco­nom­ics. We had prob­lems; they had solu­tions. Tight mon­ey would cure infla­tion. Low tax­es would stim­u­late sav­ing and hard work. Small gov­ern­ment would “crowd in” invest­ment; free trade would make us effi­cient. Smart peo­ple believed this, and they had Mil­ton Fried­man to back them up. I nev­er thought they were right—but they were seri­ous. They were coher­ent. And they argued with pas­sion and con­vic­tion, which com­mand­ed respect.

    “But now, real eco­nom­ic con­ser­v­a­tives have dis­ap­peared from the Repub­li­can stage. Many will vote for Oba­ma this year—they call them­selves Oba­ma­cons. Though we still dis­agree on near­ly every­thing, we’re on the same side. This is curious…

    “…Apart from a few emp­ty slogans—smaller gov­ern­ment, bal­ance the bud­get, feel your pain—the con­nec­tion between actu­al prob­lems and actu­al poli­cies has dis­ap­peared. It has become clear that, if the Repub­li­cans had their way, this elec­tion would not be about issues. It would be about any­thing else: per­son­al­i­ties, asso­ci­a­tions, the pol­i­tics of fear, and the life his­to­ry of a long-ago pris­on­er of war.”
    http://tbm.thebigmoney.com/articles/barack-obama/2008/10/05/goodbye-conservatives-hello-predators

    Organ­isaa­tiot, ja varsinkin puolueet, kuol­e­vat kun ne alka­vat uskoa omaa propagandaansa.

  10. Jos puhutaan Krug­manin ei-aka­teemi­sista saavu­tuk­sista, niin hänen val­in­tansa ei ole hyvä jut­tu sik­si, että hän vas­tus­taa repub­likaane­ja, vaan sik­si, että hän yleen­säkin viit­sii kir­joit­taa ahk­erasti laa­jem­malle yleisölle ja esi­in­tyä julkisuudessa.

  11. “Entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä olen vah­vasti sitä mieltä, että jos tutk­i­ja ei osaa selit­tää mallinsa toim­intaa, hän ei ymmär­rä sitä itsekään. Kovin sofis­tukoi­tu­i­hin matemaat­tisi­in mallei­hin ei kan­na­ta tur­vau­tua, kos­ka sil­loin joutuu tekemään todel­lisu­ud­es­ta aivan liian pitkälle meneviä oletuksia.”

    Auts… tämä on kuin yksi yhteen kanadalaisen tilas­toti­eteil­i­jä Steve McIn­tyren näp­päimistöltä, joka eläkepäivil­lään on kun­nos­tau­tunut ilmas­ton­muu­tosti­eteen armot­tomana kri­itikkona (www.climateaudit.org). Hän on usein ver­ran­nut taloustiedet­tä ilmas­toti­eteeseen, sil­lä niis­sä on juuri tuon matemaat­tisen mallinnuk­sen joh­dos­ta yllät­tävän paljon yhteisiä piirteitä.

    Tilas­toti­eteil­i­jät ovat ilmas­toskep­tikoiden joukos­sa selkeästi yliedustet­tu ryh­mä em. syys­tä, jon­ka itse toises­sa yhtey­dessä nyt sanoik­si puit. Mut­ta ei tästä enempää.

  12. Krug­man on jos­sain julk­i­sis­sa esi­in­tymi­sis­sään ollut jopa intomielisen pop­ulisti­nen demokraat­ti. (ei , en ole ravan­nut Krug­man-tilaisuuk­sis­sa, mut­ta pod­casteistä sun muista ääni­tyk­sistä löy­tyy googlet­ta­mal­la kak­en maail­man kuu­luisuuk­sia keskustele­mas­sa tai pitämässä luentoja/puheita.) Uusim­malle kir­jalleenkin hän antoi nimek­si The Con­science Of A Lib­er­al, mikä veisi repub­likaanin rovi­o­l­la poltettavaksi.

    Ei sen puoleen, repub­likaane­ja kyl­lä saa ja pitääkin halvek­sia. Ei kuitenkaan ain­oas­taan viimeaikaisen poli­ti­ikan vaan myös toim­inta­mallin takia. 

    Nuo kak­si ovat kyl­lä tiukasti sidok­sis­sa siinä mielessä, että — Krug­maninkin mukaan — joidenkin vaiku­tus­val­tais­ten repub­likaanien tarkoi­tus on pila­ta poli­ti­ikan maine, jot­ta sit­ten voitaisi­in ajaa small gov­ern­ment ‑poli­ti­ikkaa.

    Toiv­ot­tavasti tämä muoti ei yllä Suomeen asti.

    Hyvä veto joka tapauk­ses­sa ruot­salaisil­ta, että antoi­vat tämän (kvasi)nobelin sään­te­lyn ystävälle juuri tässä tilanteessa. Jos ei sit­ten ollut sattumaa.

  13. Krug­manin taito puhua tieteestä laa­jem­malle yleisölle on tosi­aan tärkeä ansio.

    Viime aikoina puhe on vaan men­nyt pahim­mil­laan salali­it­to­teo­ri­an puolelle — esimerkik­si juuri tuo aja­tus repub­likaanien ovela suun­nitel­ma tehdä pila­ta val­tion maine. Occamin par­tahöylä kek­sisi kyl­lä parem­piakin seli­tyk­siä sille, mik­si repub­likaan­it eivät nyt tee small gov­ern­ment ‑poli­ti­ikkaa.

  14. Joopa joo… Onhan se hienoa kun siel­lä jos­sain annetaan palki­no­ja, mut­ta stadi­laisen työt­tömän yli 30v miehen mieltä ei edes Ahti­saaren rauhan­palk­in­to (joka on sen­tään iso asia, per­hana siitä pitäis olla suuri haloo pääl­lä onhan se Suomen his­to­ri­an ensim­mäi­nen Gand­hi hahmo)!

    Mut­ta, tässä kun on paljon miet­teitä, ja osa on aika arkalu­on­toisia, niin ihmette­len paljon miten voisin pistää viestiä pri­vaatisti her­ra Soin­in­vaar­alle, joka on niitä erit­täin har­vo­ja poli­itikoi­ta joi­hin enää jak­san uskoa.

    T: N.

  15. “Nuo kak­si ovat kyl­lä tiukasti sidok­sis­sa siinä mielessä, että — Krug­maninkin mukaan — joidenkin vaiku­tus­val­tais­ten repub­likaanien tarkoi­tus on pila­ta poli­ti­ikan maine, jot­ta sit­ten voitaisi­in ajaa small gov­ern­ment ‑poli­ti­ikkaa.”

    Jos tuo pitäisi paikkansa, niin eikö se jo itsessään riit­täisi pilaa­maan poli­ti­ikan maineen? 😉

  16. Tiedemies sanoi: “En ole itse ihan yhtä innoissani.
    En sik­si, ettenkö uskoisi, että Krug­man ansait­see sen, var­masti ansait­see. Ajoi­tus oli vain vähän huono, kos­ka nyt kaik­ki muis­ta­vat tämän vain “anti-bush–pro-obama”-nobelina.”

    Eikö Krug­man kan­nat­tanut Hillarya esi­vaal­i­tais­tossa Oba­maa vastaan?

  17. Krug­man on hyvin punav­ihreä. Se ei estä hän­tä haukku­mas­ta muiden punais­ten type­r­impiä ajatuk­sia kuten vapaakau­pan vas­tus­tamista tai min­imi­palkko­jen kannattamista.
    Myös ennen Bushin val­taan­tu­loa hän arvosteli val­lan­pitäjiä, joskaan ei lainkaan yhtä yksipuolisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.