Ajat­telin ensin, että en ottaisi kan­taa siihen, mitä espoolaise­na päät­täisin puhdis­ta­mos­ta, kos­ka kan­tani poikkeaa paikallis­ten vihrei­den kan­nas­ta, mut­ta en mal­ta. En tietenkään ole paneu­tunut asi­aan kovin perus­teel­lis­es­ti, kos­ka en ole asi­as­ta päät­tämässä. Jos min­ul­la on väärät fak­tatiedot, käsi­tyk­seni voi olla väärä.

Olen ymmärtänyt niin, että puhdis­ta­mon siirtämi­nen muualle tuot­taisi Espoolle noin 200 miljoo­nan euron edestä hyvää raken­nu­soikeut­ta meren­ran­nal­la metron var­relta. Sum­ma on siis läh­es tuhat euroa espoolaista kohden. Tätä rahaa ei halu­ta ottaa vas­taan, kos­ka Sam­malvuores­sa pelätään asun­to­jen arvon laskua. Jäteve­den puhdis­ta­mol­la on huono maine, vaik­ka siitä ei maan­pääl­lä voikaan havai­ta mitään. Ei ainakaan Viik­in­mäessä ole järkyt­täviä hait­to­ja havait­tu. Espoolais­ten kan­nat­taisi käy­dä tutus­tu­mas­sa Viikin kalliop­uhdis­ta­moon — tai ei siis itse puhdis­ta­moon, vaan maan päälle “puhdis­ta­mon pilaa­maan” Viikinmäkeen.

Kateek­si käy espoolaisia, kun heil­lä on varaa tuol­laiseen piit­taa­mat­to­muu­teen rahas­ta. Helsingillä ei olisi, mut­ta Helsin­ki onkin köy­hä. Emme pysty­isi mitenkään selit­tämään asukkaillemme, että päädy­imme lisäämään koulu­jen luokkakoko­ja ja jät­tämään van­huk­set ilman hoitoa pitääk­semme puhdis­ta­mon Suomenojalla.

Aikanaan olin tekemässä Helsingis­sä ryh­mien välistä sopimus­ta Viikin puhdis­ta­mos­ta. Sitouduimme siihen, että avop­uhdis­ta­moil­ta vapau­tu­vat maat osoite­taan asun­to­tuotan­toon ja koko han­ke rahoite­taan sil­lä, kuten myös tapahtui.

Onko “maakeinot­telul­la” han­kit­tu raha jotenkin moraali­ton­ta rahaa? Min­ua ei hävet­täisi ollenkaan paran­taa sosi­aali­palvelu­ja maan arvpon­nousus­ta saaduista voitoista, kos­ka nuo voitot ovat peräisin siitä, että annetaan ihmisille sel­l­aisia asun­to­ja, joi­ta he arvosta­vat.  Se on peräisin hyvistä liiken­ney­hteyk­sistä, kau­ni­ista maise­mas­ta ja hyvästä asuinympäristöstä. En ymmär­rä, mitä kun­ni­akas­ta on luop­ua näistä ja pan­na ihmiset asumaan huono­jen liiken­ney­hteyk­sien varaan ja huonoon ympäristöön vain, jot­ta kaupun­ki ei saisi “likaista keinot­telu­ra­haa”. Eri­tyis­es­ti pidän kun­ni­akkaana sitä, että maan arvon­nousus­ta koitu­vat rahat tule­vat kun­nan tasku­un sen sijaan, että meni­sivät jonkun yksi­tyisen taskuun.

Mut­ta nyt on aika ottaa päähän helsinkiläisen kaupung­in­val­tu­ute­tun hat­tu. Helsin­gin tulee tietysti toivoa Espoo jät­tää puhdis­ta­mon Suomeno­jalle. Uuden puhdis­ta­mon rak­en­t­a­mi­nen Suomeno­jalle on halvem­paa kuin Sam­malvuoreen, joskin maan arvon­nousu siis kuit­taa ero­tuk­sen moninker­tais­es­ti. Maan arvon­nousu menee kokon­aan Espoon tasku­un, kun taas korkeam­mat investoin­tikus­tan­nuk­set Sam­malvuores­ta meni­sivät pääosin helsinkiläis­ten mak­set­tavak­si. Kun me vielä halu­amme oikein mielel­lään omille ran­noillemme ne, joille Espoo ei tont­tia Suomeno­jal­ta tar­joa, en voi helsinkiläisenä muu­ta toivoa kuin että Espoo pitää puhdis­ta­mon Suomenojalla.

Toriko­rt­telien rak­en­tamistapao­hje ja julk­isten ulkotilo­jen valais­tus ja opas­tuk­sen yleis­su­un­nitel­ma sekä liikennesuunnitelma

Aleksin ja Espan väliset kort­telit kaup­pa­torin tienoil­la muute­taan tyl­sistä toimis­toista kansalais­ten olo­huoneek­si ja suurelta osin jalankulkualueek­si. Suun­nitel­ma vaikut­taa hienol­ta — eri­tyisen hienoa on, että suun­nitel­laan valais­tus kokon­aisuute­na. Enem­män­puhet­ta tulee liikennesuunnitelmasta.

Katari­inankatu muute­taan käve­lykaduk­si, mikä pois­taa sieltä myös ratikan. Ratik­ka pan­naan kulke­maan kak­sisu­un­tais­es­ti yksil­lä kiskoil­la pitkin Unioninkat­ua samaan tapaan kun Mikonkadul­la. Nämä yhdis­te­tyt kiskot vähän arve­lut­ta­vat jos ne kovasti yleistyvät. Kun kol­mo­nen pysähtyy Alek­sille odot­ta­maan Unioninkadul­la vas­taan tule­vaa ratikkaa, sen perään jäävät odot­ta­maan myös seiskat ja nelos­et.  Ykkäseltä pois­tuu pysäk­ki Senaat­in­to­ril­ta.  Kol­moselta ja 1A:lta Havis Aman­dan pysäk­ki siir­tyy Eteläran­taan Kol­era-altaan kohdalle.  Hal­li­tuskatu katkaistaan Tuomiokirkon edestä. Alek­si katkaistaan yksi­ty­isautoil­ta Senaat­in­torin kohdalla.

Täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen Pak­i­lantie 17:ssä Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 14.5.2009”

Min­ul­la ei ole mitään kan­taa siihen, mihin Espoon pitäisi sijoit­taa jäteve­den­puhdis­ta­mon­sa. Halu­an kiin­nit­tää vain huomio­ta erääseen pelisääntöongelmaan.

Espool­la on puhdis­ta­molle valit­ta­vana edullisem­pia ja epäedullisem­pia sijoi­tu­s­paikko­ja. Herkästi val­i­tuk­si tulee paik­ka, jos­sa  vas­tus­ta­jia on vähiten. Tämä pienem­män vas­tus­tuk­sen hin­tana voi olla korkeam­mat investoin­tikus­tan­nuk­set. Kun kyse on yhteis­es­tä paakaupunkiseudun vesi­laitok­ses­ta, lasku huonos­ta sijain­nista ei kohdis­tukaan enää espoolaisille kuin pieneltä osalta. Lasku jakau­tuu tasan seudun kaikkien vedenkäyt­täjien kesken. Suurim­man laskun mak­sa­vat helsinkiläiset. Myös van­taalaiset pää­sevät mak­samaan osansa. Päätös on kuitenkin yksin Espoon.

Näin se ei saisi olla. Joka päät­tää se mak­saa.  Muuten tulee kalli­ita päätöksiä.

Tässä se taas nähdään: seu­tuy­hteistyössä on valuvika.

Palveluseteliä käyt­tävä asi­akas saa vali­ta palvelun­tuot­ta­jan, mut­ta vain kun­nan hyväksymien joukos­ta. Lain neljän­nessä pykälässä san­o­taan näin:

“Kun­nan tulee hyväksyä ne yksi­tyiset palvelu­jen tuot­ta­jat, joiden palvelu­jen mak­samiseen asi­akas voi käyt­tää kun­nan myön­tämää palveluseteliä.

Kun­nan on pidet­tävä luet­te­loa hyväksymistään palvelu­jen tuot­ta­jista. Tiedot palvelu­jen tuot­ta­jista, näi­den tuot­tamista palveluista ja niiden hin­noista tulee olla julkises­ti saatavil­la inter­netis­sä ja muul­la sovel­tuval­la taval­la. Tarkem­pia sään­nök­siä julk­istet­tavista tiedoista voidaan antaa sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iön asetuksella.” 

Kuu­lostaa hyvältä ja tur­val­liselta, mut­ta ajatuk­se­na on sil­loin, että käytetään jotain sosi­aali- ja ter­veysalan yri­tys­tä. Toim­intara­joit­teinen van­hus tarvit­see myös apua kau­pas­sa käymisessä ja kotisi­ivouk­ses­sa. Jotenkin tun­tu­isi loogiselta, että palvelusetelil­lä voisi ostaa myös koti­inkul­je­tus­palvelun lähikau­pas­ta ja voitaisi­in sopia, että huoltoy­htiön siivoo­ja aut­taisi por­ras­si­ivouk­sen jäl­keen van­hus­ta. Tuo pykälä sul­kee käytän­nölssä tämän vai­h­toe­hdon pois. Jat­ka lukemista “Palvelusetelit 2: Kun­ta val­it­see tuottajat”

Ener­giavero­tus syr­jii sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­toa. Tätä var­maankin perustel­laan alue­poli­ti­ikalla: vain kaupunki­lais­ten käytössä ole­va kaukoläm­pö on liian edullista. Vero­tus kuitenkin myös ehkäisee kaukoläm­mön laa­jen­tu­mista viedessään siltä sen edun, jon­ka polt­toaineen tehokas hyväk­sikäyt­tö tuottaa.

Kun yri­tyk­siltä pois­tet­ti­in Kela-mak­su, se piti kor­va­ta pääasi­as­sa yri­tys­ten mak­samil­la ener­giaveroil­la. Nyt on käynyt ilmi, että teol­lisu­u­den kiin­tiöön on las­ket­tu myös koti­talouk­sien mak­sama kaukoläm­pö . Tämä on poli­it­ti­nen hui­jaus. Jos ollaan sitä mieltä, että yri­tys­ten vero­ja pitää siirtää koti­talouk­sien mak­set­tavak­si, se pitää tehdä avoimesti eikä fuskul­la. Voi tätä muu­tos­ta nimit­täin perustel­la ihan rehellis­es­tikin. Jat­ka lukemista “Ener­giavero­tus syr­jii sähkön ja läm­mön yhteistuotantoa”

Kävin tänään asiantun­ti­jana sosi­aali- ja ter­veysvaliokun­nas­sa ker­tomas­sa ajatuk­siani palvelusetelilain­säädän­nöstä. Asian on sen ver­ran mie­lenki­in­toinen, että kir­joi­tan tästä use­am­man postauk­sen sar­jan; pitkät jutut kun eivät oikein toi­mi blogissa.

Palvelusetelin ideana on, että kun­ta voi antaa henkilölle, jot­ka tarvit­see jotain kun­nal­lista palvelua vai­h­toe­htona palvelusetelin, jol­la tämä voi ostaa saman palvelun yksi­tyiseltä puolelta. Jos seteli ei riitä palvelun ostas­miseen, pitää ero­tus mak­saa itse.

Min­ul­la on palvelusetelilain­säädän­töön henkilöko­htainen suhde, sil­lä aikanaan viimeisenä virkatyönäni perus­palve­lu­min­is­ter­inä asetin kah­den hen­gen selvi­tys­porukan (Ris­to Suomi­nen Suomen yrit­täjistä ja Olli Valpolan Kelas­ta) selvit­tämään asi­aa. Jat­ka lukemista “Palvelusetelit: mitä ajat­telin vuon­na 2002?”

Helsin­gin Sanomien mukaan Suomeen tullei­den tur­va­paikan­hak­i­joiden joukos­sa on myös niitä, joi­ta tänne houkut­taa tur­va­paikan­hak­i­jalle mak­set­ta­va toimeen­tu­lo­tu­ki, run­saat 300 euroa kuus­sa, joka on mon­elle suuri raha­sum­ma. Tämä ei voi olla tur­va­paikkapoli­ti­ikan tarkoitus.

Mis­sä vai­heessa tur­va­paikan­hak­i­joille on alet­tu mak­saa (läh­es) täyt­tä toimeen­tu­lo­tukea? Täysi toimeen­tu­lo­tu­ki olisi 400 euroa. Joskus aiem­min käytän­tönä oli, että annetaan ruo­ka ja majoi­tus, ter­vey­den­hoito ja pieni tasku­ra­ha. Ei pitkäaikaises­sa laitoshoi­dos­sa ole­vakaan saa toimeen­tu­lotuen suu­ruista rahaa käyttöönsä.

Palaa­mal­la van­haan käytän­töön — jota moni muu Euroopan maa näyt­tää nou­dat­ta­van — kar­sit­taisi­in tur­va­paikan­hak­i­joista ne, joiden moti­iv­ina ei ole vain­oa pak­en­e­m­i­nen. Samal­la voitaisi­in nyky­istä nopeam­min tehdä päätös niistä, jot­ka ovat oikeasti pak­en­e­mas­sa vainoa.

Tämä voi olla jonkun mielestä ris­tiri­idas­sa sen kanssa, että olemme toivoneet tur­va­paikan­hak­i­joiden käyvän töis­sä. Minus­ta se ei sitä ole. Jos käy töis­sä, saa palkkaa. Sil­loin tietysti mak­saa jotain ruuas­ta ja asumis­es­ta ja Suomes­sa perit­tävät verot, mut­ta työssä käyvä on palkkansa ansainnut. 

Lau­takun­nan tärkeim­mät asi­at kohdis­tu­vat Laa­jasa­lon Kru­unuvuoren­ran­nan alueeseen, jonne on tulos­sa uusi 15 000 asukkaan kaupun­ki. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nitelu­lau­takun­nan lista 7.5.2009”

Sikain­flu­enssas­ta ei näytä tule­van Honkongi­laista pahe­mi vit­saus­ta, mut­ta vielä sitä ei voi tietää. Suomes­sa on onnek­si tarpeek­si tam­i­flu-lääket­tä, joka näyt­tää tehoa­van tau­ti­in. Siis tar­poeek­si, jos lääk­keet käytetään järkevästi.

Lehti­ti­eto­jen mukaan tam­i­flu­ta on ham­strat­tu apteekeista, mikä voi merk­itä, että tosi­paikan tuleen lääket­tä ei riitäkään tarvit­seville. Mat­ti Meikäläi­nen ei voi men­nä apteekki­in ja ostaa lääket­tä, kos­ka se on reseptilääke.

Ham­straus tarkoit­taa, että joku lääkäri on määrän­nyt sitä ter­veelle poti­laalle, kos­ka Suomes­sa sikain­flu­enssaa ei ole. Mil­lä perus­teel­la? Tuol­lainen kaverin koti- tai mat­ka-apteekki­in niukan lääk­keen määräämi­nen on ker­takaikkises­ti moraali­ton­ta. Minus­ta STM:n pitäisi tutkia lääket­tä määrän­nei­den lääkärien toim­intaa, kos­ka jokin laki sitä lääkärei­den toimintaakinsäätyelee.

Tavalli­nen teknikko uteli, mitä teen oikein työk­seni ja miten se vaikut­taa blogilla julkaisemi­i­ni kir­joituk­si­i­ni. Ehkä on kohtu­ullista vas­ta­ta. Päiv­itin vas­tauk­sek­si CV:ni alku­un luet­telon tämän­hetk­i­sistä työte­htävistäni. Siitä saa parhaan kuvan siitä, mihin aikana tärvääntyy.

Työaikani jakau­tuu suun­nilleen tasan kolmeen osaan, Sata-komiteaan, kun­nal­lispoli­ti­ikkaan ja ansio­työhön. Kun­nal­lispoli­ti­ikkaa luku­un otta­mat­ta olen luop­unut poli­it­tis­es­ta toimin­nas­ta.  Tämän blo­gin pitämi­nen vie noin viisi tun­tia viikossa.

Ansiostani pääosa tulee luen­noin­nista. Aiheet vai­htel­e­vat suuresti, mut­ta eniten puhu­jakeikko­ja min­ul­la on sosi­aalipoli­ti­ikas­ta, ter­veyspoli­ti­ikas­ta, työa­jan lyhen­tämis­es­tä (Vau­raus ja aika) kaupunkisu­un­nit­telus­ta ja siinä eri­tyis­es­ti liiken­nepoli­ti­ikas­ta, ener­giapoli­ti­ikas­ta ja ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Jat­ka lukemista “Mitä teen työkseni”