Kävin tänään asiantuntijana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kertomassa ajatuksiani palvelusetelilainsäädännöstä. Asian on sen verran mielenkiintoinen, että kirjoitan tästä useamman postauksen sarjan; pitkät jutut kun eivät oikein toimi blogissa.
Palvelusetelin ideana on, että kunta voi antaa henkilölle, jotka tarvitsee jotain kunnallista palvelua vaihtoehtona palvelusetelin, jolla tämä voi ostaa saman palvelun yksityiseltä puolelta. Jos seteli ei riitä palvelun ostasmiseen, pitää erotus maksaa itse.
Minulla on palvelusetelilainsäädäntöön henkilökohtainen suhde, sillä aikanaan viimeisenä virkatyönäni peruspalveluministerinä asetin kahden hengen selvitysporukan (Risto Suominen Suomen yrittäjistä ja Olli Valpolan Kelasta) selvittämään asiaa.
Minä ajattelin silloin, että palveluseteli olisi omimmillaan kotipalveluissa. On aika henkilökohtainen asia, kenet päästää kotiinsa huseeraamaan. Tässä palvelussa laatu on varsin henkilökohtaisesti koettu asia; henkilökemiat esimerkiksi ovat tärkeä asia.
Motiivinani kotipalvelun palvelusetelissä oli myös uhkaava henkilökuntapula. Toimintarajoitteinen vanhus tarvitsee jonkun, joka käy kaupassa ja jonkun joka siivoaa. Kumpikaan näistä ei vaadi mitään sosiaali- ja terveysalan ammattitutkintoa. Kauppias voisi organisoida kotiinkuljetuksen ja huoltoyhtiön siivooja voisi raput siivottuaan tulla siivoamaan myös vanhuksen asunnon ja tiskaamaan tiskit.
Ajatuksenani oli myös, kun monella vanhuksella on kohtalaisen hyvä eläke, nämä voisivat ostaa enemmänkin palveluja kotiinsa kuin mistä kunta maksaa. Ennen kuin joku pitää tätä kovin epäoikeudenmukaisena, huomautan, että valtio tukee tätä joka tapauksessa automaattisesti 60 prosentilla kotitalousvähennyksen kautta. Jos jollakin on parempi eläke kuin toisella, jotain hänellä on enemmän. Miksi olisi väärin käyttää omaa rahaansa parempiin kotipalveluihin kuin vaikkapa etelänmatkaan?
Seuraava hallitus tuhosi tämän ajatuksen kahdella säädöksellä: palveluseteliä saattoi käyttää vain sosiaalipalveluihin, mutta ei terveyspalveluihin. Yleensä se kotona käyvä tekee molempia töitä, mutta nyt saisi tehdä vain toista. Toiseksi kiellettiin oman rahan käyttö palvelusetelin lisäksi. Jos halusi siivouksen lisäksi myös tiskinpesun, piti kutsua paikalle joku toinen.
Nyt ministeri Risikko korjaa tämän, mutta samalla hän esittää huomattavasti laajempaa palvelusetelilainsäädäntöä kuin minulla oli mielessäni.
Ainakin eräät kunnat harrastavat esim. hammashoidossa palveluseteleitä, joihin liittyy ehto, että palveluntarjoajan pitää suorittaa palvelu kunnan tarjoamaan hintaan. Erotusta ei saa periä asiakkaalta. Ja kyseessä siis on nimenomaan terveyspalvelu.
Pitkäaikaistyöttömillekkin työllistymistä helpottavia seteleitä työkkärissä tarjottiin, että kun tällaista seteliä vilauttaa työpaikkahaastattelussa, niin saattaapi säkä käydä ja tulla valituksi hakemaansa työpaikkaan.
Tässä työllistymissetelissä oli vaan se huono puoli, että työhön pyrkivä menetti neuvotteluoikeutensa palkkaansa, kun yritys ja työkkäri ryhtyi palkan suuruutta keskenään määrittämään kunnioittamatta työnhakijan palkkatoivomusta. Vaikka työpaikka oli julistettu avoimeksi ns. vapailla markkinoilla, eikä työkkäri mitenkään puuttunut kannustavasti hakemaan työpaikkaa.
Ok, hiukan Osmon palveluseteli-otsikon vierestä meni jutusteluni, mutta menkööt.
Hammashoidossa ainakin Helsingissä on ollut käytössä palveluseteleitä, mutta niiden käyttö on ollut erittäin monimutkaista ja byrokraattista. Niiden mukana on tullut peräti 30 sivun (!) nippu ohjeita potilaalle ja hammaslääkärille. Periaattessa palveluseteliajatus olisi hyvä, mutta tämänkin idean voi pilata liialla monimutkaisuudella ja byrokratialla.
Palveluseteli nostaa hintaa, erityisesti terveyspalveluiden, koska lääkärit kykenevät rajoittamaan alalle tuloa koulutusta rajoittamalla.
Näin lääkäreistä on ain asopivasti“työvoimapula”
Silloin terveyspalvelut jakaantuvat varakkaiden hyvii palveluihin ja ne tarjoavat varakkaille ohituskaistan.
Kun päättäjät ovat hyvätuloisia, tulot keskimäärin 60000 euroa vuodessa, niin ei heitä aidosti kiinnosta niiden palveluiden kehittäminen, jotka elävät 6000 eurolla.Nämä saavat tytyä roskapalveluihin
Lopputulema on uushuutolaisuuus eli kunta järjestää köyhille palvelut , mutta huonot.
Nytkin tervyspalveluiden saanti Suomessa on tuloriippuvaista, tuloriippuvaisuus on suurinta OECD:ssä , jopa USA on sen suhteen tasavertaisempi.Nyt eiarvoisuutta halutaan kasvatta lisää
Jos palveluseteliä halutaa kehittää oikeasti kaikille tarkoitetuksi niin mallia pitäisi ottaa vaikkapa Ranskasta tai Ruotsista
Palveluseteleihin täytyy ehdottomasti saada takaisin Paasikiven kuva — nykyiset setelit ovat niin rumia.
Miksi olisi väärin käyttää omaa rahaansa parempiin kotipalveluihin kuin vaikkapa etelänmatkaan?
Jos eläkeläinen on niin hyvässä kunnossa, että huvimatkailee mielellään matkalaukkuineen pitkiä rupeamia lentokoneessa, niin ei hän kyllä kunnallisia kotipalveluita tarvitse. Päässee myös kauppaan itsenäisesti?
Vai tulisiko tämä palveluseteli kaikille ilman mitään tarveharkintaa. Sehän olisi älytöntä!
Kaikkeen huonokuntoisen vanhuksen palveluihin ei tosiaan tarvitse sosiaali- ja terveysalan ammattitutkintoa, mutta sosiaalisia taitoja ja hienotunteisuutta kyllä senin edestä.
Huonosti liikkuva tai peräti kokonaan vuoteeseen sidottu ihminen voi tuntea itsensä todella turvattomaksi epämääräisten jolppien ravatessa kotona jääkaappia täyttämässä.
Suhtaudun skeptisesti myös siihen, että porrassiivooja olisi lähtökohtaisesti sopiva siivoamaan vanhuksen kotia. Meidän taloyhtiössä portaat siivoaa venäläinen mies, joka ei puhu lainkaan suomea. Jonkun todennäköisesti pitää joka tapauksessa tulla tarkistamaan lääkkeiden otto vai sälytettäisiinkö sekin porrassiivoojan harteille.
Palveluseteli sinällään voi olla vaikka kuinka hyvä idea, en ole sitä teilaamassa, mutta pitäisi tietää millä perusteilla niitä jaetaan ja miten tasa-arvo toteutuu alueellisesti ja muutenkin.
Kotipalvelua ei todellakaan saa helposti. Palvelusetelin idea on, että asiakas itse valitsee sen, joka tulee hänen kotinsa siivoamaan. Jos hän haluaa venäläisen porrassiivoajan, hän saa sen. Jos haluaa jonkun muun, saa jonkun muun. Nykymallissa kunta päättää vanhukselta kysymättä.
Ok,
Eli jos henkilö on oikeutettu kotipalveluun, hän voi vapaasti valita kunnallisen palvelun tai palvelusetelin välillä.
Jos hän valitsee palvelusetelin, voi hän valita mistä palvelun ottaa — yksityiseltä yritykseltä tai henkilöltä. Hän voi maksaa vaikka siskon tyttärelleen siitä, että tämä käy kerran päivässä hänen luonaan, niinkö?
Tämä varmasti johtaa tilanteeseen, jossa sukulaiset, jotka nyt tekevät ilmaiseksi hoitotyötä (tai perinnön toivossa) saavat siitä tulevaisuudessa kunnalta maksun.
Entä vastuukysymykset? Jos siskon tyttö ei tulekaan tai antaa väärät lääkkeet tms. ?
Kunnan pitää hyväksyä palveluntuottaja ja hänen täytyy olla ammatissaan pätevä. Jos sukulaistyttö on koulutettu sairaanhoitaja ja merkitty ennakkorekisteriin, varmaankin hänet voidaan hyväksyä. Tästä pätevyysvaatimuksesta ajattelin kirjoittaa myöhemmin.
Todennäköisesti tuon tyttären kannattaa ryhtyä omaishoitajaksi. Silloin ei tarvita tutkintoa.
“Kotipalvelua ei todellakaan saa helposti. Palvelusetelin idea on, että asiakas itse valitsee sen, joka tulee hänen kotinsa siivoamaan”
Jos on työvoimapula niin miksi se ei koske yksityisiä palveluita ?
Nykyisin vanhus ei pääse edes terveyskeskukseen, vanhempani ovat 80-vuotiaita, mutta kun he ovat lääketietellisessä mielessä terveitä niin edes jokavuotiseen määräaikastarkastukseen ei pääse.
Mummoni asui omassa pikku mökissä liki 90-vuotiaaksi ja hän sai 10 vuotta kodinhoitaja-apua vielä 90-luvulla .
Mutta jo 2000 luvulla namoin naapurini 90-vuotiasta äitiä hoitivat poliisit kun hän dementikkona heilui porraskäytävässä.
Pitää miettiä, miksi veroja maksetaan, kun sen vastineeksi ei saa enää mitään ?
Yhteiskunta kuittaa palvelut setelillä ja jos et saa taui kykene ostamaan niin omapa on vikasi
Omaishoitajaksi “pääsee” vain jos hoidokki on jatkuvan ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa.
Tämä esimerkkini siskon tyttö käy töissä ja hänellä on oma perhe. Hän vain poikkeaa kerran päivässä hoitamassa perusasiat tätinsä luona.
Eli ei onnistuisi!
Mutta ei nyt tästä sitten enää, jos olet ajatellut näitä juttuja toiseen ketjuun.
Elina, ymmärrän tuon etelänmatkajutun niin, että miksei vanha ja raihnainen ihminene saisi pistää omaakin rahaa kotipalveluihin, kun ei enää etelänmatkaakaan voi tehdä.
Näillä meidän nurkilla huoltoyhtiö tarjoaa porrassiivoukseen yms. lisäksi kotisiivouspalvelua, josta saa kotitalousvähennyksen. Ei olisi yhtään hassumpi ajatus, että kun asukas vanhenee ja on oikeutettu saamaan siivouspalvelun kunnalta, niin voisi jatkaa vaikka tuon huoltoyhtiön asiakkaana, mutta maksaa osan siivouksesta palvelusetelillä. Yleensä tuolloin avuntarve on jo niin suuri, ettei enää ihan riitä käynti muutaman viikon välein, minkä pystyy itse maksamaan.
Kuulisin tulevissa postauksissa mielelläni lisää näkemyksistäsi erityisesti päivähoidon palveluseteleihin. Kunnallisen päivähoidon ongelmahan on perinteisesti suuret ryhmäkoot johon yksityiset palveluntarjoajat pystyvät usein tarjoamaan vaihtoehdon.
Viimeaikoina varsinkin suurissa kaupungeissa erilaiset yksityiset kielikylpy / kielisuihkupäiväkodit ovat myös nostamassa voimakkaasti päätään. Tämä on mielestäni erittäin hyvä asia, sillä päiväkodissa opittu vieras kieli on iso lahja lapsen myöhempään elämään.
“Kunnan pitää hyväksyä palveluntuottaja ja hänen täytyy olla ammatissaan pätevä. ”
Tuo monopolisoi ammatin, olemme palaamassa kilta-aikaan.Kunta on poliittinen päätäntäelin ja silloin pieni klikki päättää kenelle pätevyys myönnetään. Sen jälkeen voi heittää hyvästit markkinataloudelle.
Tutustuin tällaiseen laajaan sertifointiasiaan Latviassa ja systeemi oli umpikorruptoitunut.
Sertifikaatin sai tuttu, sukulainen tai rahalla
Kun tähän yhdistetään alimitoitettu palveöusetli niin varkkailla on hyvät palvelut ja varattomien osalta palaamme 30-luvun huutolaisaikaan
Jos seteli on myönnetty nimetylle henkilölle todettuun tarpeeseen niin onko palveluntuottajalla mitään kannustimia laskea palvelun hintaa alle setelin suuruuden?
Ehkä setelin arvoa pitäisi aktiivisesti säännöstellä niin että se pysyy jatkuvasti alle yleisen hintatason, jolloin kannustimet tehokkuuden tavoitteluun säilyvät?
Ei liene kovin fiksua myöskään jaella niitä ilman todettua tarvetta. Ehkä on silti joitain fiksumpia myöntämisperusteita juuri vanhustenhoidossa tms. Jonkinlaista luokituksen pohjalta todettua tarvetta (tarpeeksi vanha tms). Tämäkin silti ahieuttanee eriarvoisuutta.
“Entä vastuukysymykset? Jos siskon tyttö ei tulekaan tai antaa väärät lääkkeet tms. ?”
Palvelusetelillä kunta ulkoistaa vastuunsa
eli kun asiakas valitsee palveluntuottajan niin silloin vastuu palvelun laadusta on asiakkaan ja tuottjan välinen.
Jos kunta hoitaa palvelun ostopalveluna niin silloin laadusta vastaa kunta, mutta tilanne on kinkkinen, sillä useinkaan kunta ei osaa sanktoida palvelun virheitä ja asiakas jätetään heitteille .
Jos tuottaja on kunta niin silloin vastuu on selkeä ja kun kunnalla on myös työnjohtovastuu niin silloin korjaus toimintaan on helppo.
Jos taas vertaa asikaan asemaa niin paras se on kun hän valitsee itse palveluntuottajan, sillä silloin hän on kuluttajansuojan piirissä, joka on laajempi kuin julkisen vallan vastuu
Kinkkisin tilanne syntyy kun palvelu on kunna ostopalvelu, sillä useinkaan kunta ei osaa sanktoida palvelun virheitä ja asiakas jätetään heitteille .Kunnat eivät myöskään valvo palveluntuottajia , sillä valvonta maksaa , erityisesti vajaavaltaisten hoivapalveluiden.
Kunta ei myöskään poliitisten suhteiden vuoksi uskalla painostaa palveluntuottajaa.
Palveluntuottajat kun saattaisivat lopettaa maasuttamisen
Kunna oma palvelu on tuolta väliltä.
Tampereella on resurssipulaan tms. vastattu siten, että luodaan “virtuaalinen” terveyspalvelu, joka tarkoittaa sitä, että lääkärinaikaa soittelevalle myydään ei-oota. Hoitajan kautta voi päästä akuuttivastaanotolle, mutta hoitaja ei yleensä voi tehdä tarkempaa selvitystä, ja lähettää potilaan varmuuden vuoksi pois.
Riittävän vakavassa tilanteessa voi mennä ensiapuun, jossa yleensä todetaan, ettei vaiva vaadi “välitöntä” hoitoa ja neuvotaan varaamaan aika omalääkärille, ja sama homma toistuu alusta.
Tällaisia vaivoja ovat esimerkiksi puhkeamassa olevat reumasairaudet (pari reissua ensiapuun vaadittiin eräässä tapauksessa), krooniset selkäkivut, erilaiset neurologiset vaivat jne, joita ei voi nähdä päältä helposti. Näitä ei siis mitenkään tutkita. Niistä ei myöskään voi vaatia kuntaa tilille hoitotakuun nojalla, koska se, että hoitaja sanoo, ettei mitään vikaa ole, on hoitotakuun kirjaimen mukaista.
Palveluseteli helpottaisi ainakin niitä, joilla olisi teoreettinen mahdollisuus maksaa edes vähän omasta pussista lisää.
“Minä ajattelin silloin, että palveluseteli olisi omimmillaan kotipalveluissa.
(…) Seuraava hallitus tuhosi tämän ajatuksen kahdella säädöksellä: palveluseteliä saattoi käyttää vain sosiaalipalveluihin, mutta ei terveyspalveluihin.
Nyt ministeri Risikko korjaa tämän, mutta samalla hän esittää huomattavasti laajempaa palvelusetelilainsäädäntöä kuin minulla oli mielessäni.”
Niinhän se on, että kun pahalle antaa pikkusormen se vie koko käden. Palveluseteliuudistuksesta on todennäköisesti tulossa yksi suurimmista sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisoperaatioista kautta koko hyvinvointivaltion historian.
Asiaa olisi ehkä kannattanut valmistella vähän laajapohjaisemmalla selvitysmiesporukalla ja ottaa mukaan enemmän sosiaalipoliittista osaamista. STM:n asettama palvelusetelityöryhmäkin koostui lähinnä asianosaista palveluyrittäjistä. Tulos on kuin suoraan EK:n kynästä.
PS. Sosiaalihuoltolakia ja kansanterveyslakia muutettiin jo vuoden 2008 alusta siten, että palveluseteliä voidaan käyttää kotisairaanhoidossa samoin perustein kuin sosiaalihuollon kotipalveluissa.
Ei tämmöisiä voi toteuttaa!!!!
Perustelut:
1. joku saattaa saada parempaa palvelua kuin toinen
2. joku yksityinen voisi palveluyrittäjä jopa hyötyä kunnan rahoista
3. tämä ei tasapäistä ja ahda avuntarvitsijoita samaan muottiin
Palvelusetelikokeilu vaatii vielä puolueetonta tutkimusta — niin hyvää kuin rahalla saa.
Nää setelihommat, kuten yleensä muutkin ideat tehdään virkamiesorganisaatioissa vaikeiksi. Ei tarvitisisi kun selvittää minkälaisia variaatioita näistä on eri maissa käytössä ja käydä kattomassa miten toimii ja apinoida sieltä toimivin vaihtoehto.
“3. tämä ei tasapäistä ja ahda avuntarvitsijoita samaan muottiin”
Miksi kunnan pitäisi tukea erityisesti hyvätuloisia ?
Lääkärit ovat jo siirtyneet istumaan kahdelle jakkaralle ‚suuri osa julkisen sektorin lääkäreistä on jo osa-aikaisia ja tämä mahdollsitaa sen, että he käyvät aamulla julkisella puolella pistämällä heitä jonoon ja vihjaamalla yksityisestä mahdollisuudesta, illalla hoitavat sitten haaviin jääneitä ykstyisklinikoilla.
Tuttavani oli lonkkaleikkauksen tarpeessa, mutta hoitava lääkäri ei päästänyt häntä edes jonoon, koska diagnoosi oli “epävarma” ja tarjosi yksityistä vaihtoehtoa. Hän pyöritti kaveriani lähes vuoden erilaisia turhissa tutkimuksissa ennen kuin väsyi, pisti jonoon ja sia hoidettiin sitten palvelutasovaatimuksen mukaan.
Tosin hyllystä löytyi 10 vuotta vanha nivel ja niinpä, kun toinen on uusi ja toinen on vanha ja tyyppi eri niin askel on erialainen ja nyt keksitään sopivaa jalkinetta
“1. joku saattaa saada parempaa palvelua kuin toinen
2. joku yksityinen voisi palveluyrittäjä jopa hyötyä kunnan rahoista”
!.Nytkin voi ostaa yksityistä palvelua ja saa kela-korvauksen, ei tarvita uusia järjestelmiä.
Palvelu vain on selkeästi yksityinen .
2. Terveyskeskuksissa käytiin 8 miljoonaa kertaa ja yksityisillä vastaanotoilla 6 miljoonaa kertaa
“2. joku yksityinen voisi palveluyrittäjä jopa hyötyä kunnan rahoista”
Jos halutaan yksityistää perusterveydenhoito niin monessa maassa se on jo toteutettu, joten bechmarking malleja löytyy.
Useimmat ovat järjestäneet asian siten, että jokainen voi valita oman palvelun tuottajansa, ei vain varakas eliitti.
Esim Saksa, Ranska, etc ovat toteuttaneet asian näin.Jokainen valitsee oman palveluntuottajansa ja yleinen sairasvakuutus maksaa.
Suomessa ei haluta siirtyä tähän malliin, koska se nostaisi kuluja ja nyta halutaan turvata vain eliitin edut
Tup palveluseteli on kopioitu Neuvostoliitosta, jossa eliitillä oli omat systemisnä tervydenhoidossakin
hihihihih.… samaa mieltä Syltyn kanssa!
Tiedemies:“Palveluseteli helpottaisi ainakin niitä, joilla olisi teoreettinen mahdollisuus maksaa edes vähän omasta pussista lisää.”
Eli ihan joka ikistä…
Kotipalvelun palvelusetelit nostavat kustannuksia. Tämä johtuu siitä, että siirtymäajat ja ‑matkat asiakkaalta toiselle kasvavat. Myös auton käyttötarve lisääntyy.
Yksityisellä palveluntuottajalla on asiakkaita yleensä eri puolilla kaupunkia. Kunnan kotipalvelutyöntekijän asiakkaat ovat lyhyiden siirtymämatkojen päässä toisistaan suuren markkinaosuuden vuoksi.
Veikkaisin, että edellä olevalla mekanismilla palvelusetelit aiheuttavat kotipalveluun 10–20 prosentin kustannusten nousun. Joten siitä vaan, jos haluatte tuhlata verovaroja ja lisätä autojen pörräämistä kaupungissa.
Ajattelin vielä havainnollistaa edellistä kommenttiani lyhyellä laskelmalla.
Nykyisin kunnan kotipalvelutyöntekijä kulkee kotipalveluasiakkaiden luona kerrostalon kerroksesta toiseen ja vaihtaa välillä kävellen naapuritaloon. Keskimääräinen palveluaika saattaa olla 15 minuuttia asiakasta kohti ja siirtymäaika min imissään ehkä 2 minuuttia asiakasta kohti.
Kun Risikko romuttaa palveluseteleillä nykyisen järjestelmän, niin kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa käy yksi palveluntuottaja, joka sitten siirtyy autollaan viiden kilometrin päähän seuraavalle asiakkaalleen. Saman talon viidennessä kerroksessa käy toinen palveluntuottaja, joka sitten siirtyy ehkä seitsemän kilometrin päähän.
Risikon järjestelmässä keskimääräinen palveluaika asiakkaan luona on sama 15 minuuttia asiakasta kohden, mutta keskimääräinen siirtymäaika saattaa jopa kymmenkertaistua 20 minuuttiin. Näin Risikon mallissa saman palvelun tuottamiseen saatetaan tarvita aikaa jopa tuplasti enemmän (15+20=35 min/15+2=17 min). Tämän lisäksi auton lisääntynyt käyttö nostaa kustannuksia.
“Risikon järjestelmässä keskimääräinen palveluaika asiakkaan luona on sama 15 minuuttia asiakasta kohden, mutta keskimääräinen siirtymäaika saattaa jopa kymmenkertaistua 20 minuuttiin.”
Palveluseteli onkin tarkoitettu vain varakkaille, jotka eivät laske joka euroa,
Mutta samalla kunnaa huollettavien määrä vähenee ja nekin siirtomatkat kasvavat ja seurauskena on niidenkin palveluiden hintojen nousu tai sitten leikkaus
Seppo
“Yksityisellä palveluntuottajalla on asiakkaita yleensä eri puolilla kaupunkia. Kunnan kotipalvelutyöntekijän asiakkaat ovat lyhyiden siirtymämatkojen päässä toisistaan suuren markkinaosuuden vuoksi.”
Jos ihmiset suostuvat laittamaan palveluun omaa rahaa, he pitävät sitä kalliimpaa palvelua parempana. Jos kunnan palvelu on äärimmäisen tehokasta ja hyvää niin miksi ihmeessä kukaan ostaisi palvelusetelillä palvelua muualta kuin kunnalta?
Muuten, tuolla perusteella kunnan hammashuolto on aivan ylivoimaisen tehokas, sen kuormitus on varmaan 150% ja ihmisiä pitäisi kieltää ostaa palveluita tehottomalta yksityiseltä puolelta. Ainut vaan että kunnallisessa hoidossa hampaiden tarkastus + paikkaus vie jonotuksen takia melkein vuoden!
Palvelusetelin kokeilualaa tulee laajentaa käyttöalaltaan ja euromäärältään, koska edellisten kirjoittajien tavoin kannatan suurta julkista sektoria.
Paljonko keskimääräisesti terveyskeskuslääkäri käyttää “virka-aikaansa” potilaan diagnosointiin.
Olisiko nykyisin niin, että terveyskeslääkärillä vastaanotollaan on 15 minuuttia aikaa hoitaa potilas vastaanotollaan siten miten näkee. Ja kenties tuohon 15 minuuttiin kuuluu myös se aika,
jona lääkärin on perehdyttävä vastaanotolle saapuvan potilaan edellisiin sairauskertomuksiin.
Eihän 15 minuutissa edes mummon vaivoja ole kuultu alusta loppuun.