(Lyhen­nelmä puheen­vuorostani Tekesin FinnWell-ohjel­man lop­pusem­i­naaris­sa 29.4. Fin­lan­di­at­alol­la. Vas­tat­ta­vanai oli kysymys, mitä tek­isin nyt, kun min­is­terin viit­ta ei paina harteitani)

Kaksikanavaisuus

Ter­vey­den­huol­losta pitäisi pois­taa kak­sikanavainen rahoi­tus, kos­ka se on mon­en ongel­man äiti ja äit­inä vielä hyvin hedelmälli­nen tuot­taen aina uusia ongelmia kun edel­liset on ratkaistu. Hajautet­tu jär­jestelmä ja kak­sikanavaisu­us eivät sovi yhteen lainkaan, kos­ka kak­sikanavaisu­us antaa osaop­ti­moin­tia har­joit­taville toim­i­joille aivan väärät kan­nus­timet. Sen sijaan, että etsit­täisi­in paras­ta ratkaisua, etsitään tapaa siirtää meno­ja oma­l­ta organ­isaa­ti­ol­ta toisille. Sairaus­vaku­u­tus ja hoito pitäisi mak­saa samas­ta kas­sas­ta, kuten tapah­tuu Ruot­sis­sa. Jat­ka lukemista “Mitä tek­isin terveydenhuollolle?”

For­tu­mien toim­i­tusjo­hta­jan eläkeikää ollaan nos­ta­mas­sa 62 vuodes­ta 63 vuo­teen. Loukat­tu kansalais­mielipi­de saa hyvitystä.

Toiv­ot­tavasti tämä ei tarkoi­ta, että Tapio Kuu­lal­la on oikeus ja velvol­lisu­us jatkaa toim­i­tusjo­hta­jana 63-vuo­ti­aak­si. Meil­lä (läh­es) kaikil­la työte­ho las­kee iän mukana. Vaik­ka työte­ho las­kee, se ei mene niin alas, että pitäisi siir­tyä eläk­keelle. Vaik­ka tekee työtä 20 pros­ent­tia hitaam­min, se 80 pros­entin tuot­tokin kan­nat­taa käyt­tää hyväk­si. Jos toim­i­tusjo­hta­jan työte­ho las­kee 20 pros­ent­tia, se johtaa pahim­mil­laan koko yri­tyk­sen tuot­tavu­u­den alen­e­miseen, jol­loin tap­pio voi olla arvoltaan sadan hen­gen työ­panok­sen suu­ru­inen. Sik­si moni yri­tys on sopin­ut top­im­i­tusjo­hta­jille alem­man eläkeiän, eikä vain ollak­seen kiva johtajilleen.

Toim­i­tusjo­hta­jan työu­ran soisi suju­van niin, että joskus kuu­denkymme­nen vuo­den ikää läh­estyessään hän jät­tää työn­sä jollekin ener­gisem­mälle ja nälkäisem­mälle ja siir­tyy vaik­ka hal­li­tusam­mat­ti­laisek­si jaka­maan koe­mus­taan ja osaamis­taan. Eläkeikä v oisi toki olla sama kuin muillakin.

Raken­nusalal­la toimi­va ole­va tut­ta­vani ker­toi uusien asun­to­jen kau­pas­ta pääkaupunkiseudul­la. Yleinen käsi­tys on, ettei mikään liiku uusien asun­to­jen kau­pas­sa. Tämä ei pidä paikkaansa enää. Vuo­den vai­h­teessa ei raha liikkunut eikä osta­ja käynyt pyy­dyk­seen, mut­ta nyt on eri­tyis­es­ti keskikokois­t­en asun­to­jen myyn­ti vilkastunut.

Kaiken jär­jen mukaan lama tuot­taa taas muut­toaal­lon pääkaupunkiseudulle. Jos min­ul­la olisi sato­ja miljoo­nia rahaa sijoit­taa mihin  hyvän­sä, sijoit­taisin sen asun­to­tuotan­toon. Nyt on hal­pa rak­en­taa ja koh­ta myy­dään taas kalliilla.

Meil­lä on huono­ja kap­i­tal­is­te­ja, kun anta­vat asun­to­tuotan­non pysähtyä nyt, kun rak­en­t­a­mi­nen kan­nataisi parhaiten.

Olen täl­lä blogilla valitel­lut use­aan otteeseen sitä, kuin­ka kalli­ik­si tulee pysäköin­nin jär­jestämi­nen Helsin­gin uusil­la merel­lisil­lä asuinalueil­la. Paikan hin­ta liikkuu jos­sain 30 000 euron ja 50 000 euron välillä.

Kuulin mie­lenki­in­tois­es­ta ratkais­us­ta, joka olisi tar­jol­la merel­lisille asuinalueille: iso rav­in­to­lalai­va, joka tar­joaa korkeata­soisen merel­lisen rav­in­to­laelämyk­sen ja jon­ka ruumas­sa on auto­ja pysäköi­tynä use­assa kerroksessa.

Myön­net­täköön, että esimerkik­si Jätkäsaa­reen pysäköin­tip­roomun ei ole aivan help­po ympätä. Jos se olisi niemen kär­jessä, liikenne menisi koko alueen läpi, mut­ta haus­ka ajatus.

Kat­so lisää tästä!

Tieto tap­pavista epi­demioista on aina hätkähdyt­tävä. Jos saisin tiedon tule­vaisu­ud­es­ta, joka ker­toisi inhimil­lisen sivil­isaa­tion tuhoutuneen ennen vuot­ta 2150 ja jou­tu­isin arvaile­maan syytä, sotaa toden­näköisem­pänä pitäisin pan­demi­aa, nimeno­maan hen­gi­tys­teitse leviävää.

Mek­sikos­sa lev­iävä uusi virustyyp­pi ei ensi tieto­jen mukaan vaiku­ta läh­eskään yhtä tap­paval­ta kuin lin­tu­in­flu­enssa, mut­ta näyt­täisi lev­iävän tätä herkem­min. Kun kuolleisu­us on “vain” joitakin pros­ent­te­ja – siis espan­jan­taudin luokkaa – ja kun tar­tun­nan saa­jien määrä on pysynyt noin tuhan­nes­sa, tämä ei ole se, mihin sivil­isaa­tio lop­puu, mut­ta muis­tut­taa riskistä, jon­ka nopeasti muun­tau­tu­vat viruk­set ihmiskun­nalle muodostavat.

Raken­nus­valvon­ta ei Suomes­sa voi onnis­tel­la itseään onnis­tu­mis­es­ta. Se ei ole pystynyt estämään homevau­ri­oi­ta eikä mui­ta suuria raken­nusvirheitä. Vaik­ka tarkas­tus on siis ollut liian löysää, raken­nus­tarkas­ta­jil­la on kuitenkin nipon maine. Joskus pitää nipot­taakin, mut­ta tarkas­tus­toim­inta ei ole nyt oikein organ­isoitua, ei ainakaan kaikissa kun­nis­sa. Oulus­ta tosin kuu­luu kum­mia: siel­lä raken­nus­valvon­ta on onnis­tunut uud­is­tu­maan ja meinin­ki on aivan toista. Näin min­ulle ainakin on kerrottu.

Mitä jos raken­nus­valvon­ta yksi­ty­is­tet­täisi­in samal­la taval­la kuin autokat­sas­tus? Autokat­sas­tuk­sen yksi­ty­istämistähän on vain kehut­tu. Jonkun tietysti pitäisi valvoa valvo­jaakin, kuten autokat­sas­tus­takin valvotaan. Jat­ka lukemista “Yksi­ty­is­tetään rakennusvalvonta!”

Verkkosaaren kaaval­u­on­nos pan­ti­in eteen­päin äänin 5–4 (VIHR+KOK(2)+ RKP — KOK(1) + SDP+VAS) Vähem­mistö olisi halun­nut tukia vai­h­toe­htona vielä tiivi­im­pää rak­en­tamista. Vähän sitä kor­jailti­in kevyen liiken­teen rait­tien osalta. Tämä oli kaaval­u­on­nos. Nyt etsitään han­kkeelle toteut­ta­jaa, jon­ka kanssa kaa­va suun­nitel­laan lop­pu­un. Täl­lainen kump­panu­uskaavoitus on uut­ta Helsingissä.

 Molem­mat Kaita­lah­den kaa­vat pan­ti­in pöy­dälle. Ei niistä vikaa löy­det­ty, mut­ta sen ver­ran isoista asioista on kyse, että pitää tutustua.

 Liiken­nein­vestoin­tien talousarvioe­hdo­tus vuodek­si 2010 pan­ti­in sekin pöydälle.

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 23.4.2009

Verkkosaaren kaavaluonnos

Kaa­va on ollut pöy­däl­lä ties kuin­ka mon­ta ker­taa. Nyt var­maan yritetään tehdä päätöstä. Ken­tkä puris­taa rak­en­tamis­te­hokku­ud­es­ta. Lau­takun­nas­sa on ollut halu­ja nos­taa alueen tehokku­ut­ta, kun on se metro­ratakin vier­essä. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 23.4.2009”

Olen joidenkin tälle pal­stalle tullei­den kir­joi­tusten hei­jas­ta­van niin suur­ta pelkoa islami­laisu­u­den vuok­si, että riv­ien välistä luet­tuna moni tun­tu­isi halu­a­van painaa nap­pia, joka hävit­täisi koko islamin uskon­non maail­mas­ta. Suurin piirtein täl­laiseen ratkaisu­un moni puheen­vuoro tun­tuu tähtäävän. Täl­laista nap­pia ei kuitenkaan ole ole­mas­sa, senkaltaiset pohdin­nat ovat täysin turhan­päiväisiä. On aivan turha pohtia sitä, onko islami­nusko toiv­ot­tu vai ei toiv­ot­tu ilmiö. Se on olemassa.

Askelta, mut­ta vain pien­tä askelta real­is­tisem­pia ovat ne ajatuk­set, joiden mukaan olisi parem­pi rak­en­taa korkea muuri islami­lais­ten maid­en ympärille ja lopet­taa kaik­ki kanssakäymi­nen hei­dän kanssaan. Näin toivoo myös osa islami­lai­sista fun­da­men­tal­is­teista, jot­ka eivät halu­aisi län­nen saas­tut­ta­van hei­dän kan­so­jen­sa mieltä. Eri­tyisen kum­mallista on, että tätä argu­ment­tia tun­nu­taan perustelta­van esimerkik­si tyt­tö­jen ruoskimisen niil­lä kauheuk­sille, jota on syytäkin kavah­taa. Miten näi­den tyt­tö­jen ase­maa muurin rak­en­t­a­mi­nen paran­taisi? Pois­sa silmistä, pois­sa mielestä?

Kumpaakaan näistä ehdo­tuk­sista kukaan ei ole eksplisi­it­tis­es­ti esit­tänyt. Argu­men­toin­ti joil­lakin vain on ollut senkaltaista. Tai että ongel­mat pois­tu­vat tuomit­se­mal­la islam julkises­ti. Jat­ka lukemista “Islamin haaste 5: miten elää rauhanomais­es­ti rinnakkain?”

Tun­nus­tan heti, että ymmär­ryk­seni islamis­mista on suurelta osin peräisin Oth­an Pamukin kir­jas­ta Lumi; kan­nat­taa muuten lukea. Kir­ja ker­too syr­jäis­es­tä itä­turkki­lais­es­ta kylästä ja siel­lä käytävästä val­tatais­telus­ta kom­mu­nis­mia ja islamis­te­ja vas­tus­tavas­ta Atatürkin nimeen van­no­vas­ta armei­jas­ta, islamis­te­ja ja armei­jaa vas­tus­tavaista kom­mu­nis­teista ja kom­mu­nis­te­ja ja armei­jaa vas­tus­tavista islamis­teista. Ja paljos­ta muusta.

Suurin osa islami­lai­sista ei ole kovin uskon­nol­lisia; ainakaan lukeneis­to ei juuri uskon­nol­lista ole. Olin joskus neljäkym­men­tä vuot­ta sit­ten kesätöis­sä sak­salaises­sa säi­lykete­htaas­sa, jos­sa tein töitä yhdessä turkki­lais­ten kanssa. Nämä oli­vat kaik­ki islami­nuskoisia, mut­ta se ei heitä paljon häirin­nyt. Joukos­sa oli kuitenkin yksi tosiusko­vainen, Ahmed, joka piti ruk­oushetken mon­ta ker­taa päivässä. Hän oli maan­mi­esten­sä raa’an pilkan kohteena. Jat­ka lukemista “Islamin haaste 4: fun­da­men­tal­is­mi ja viha länt­tä kohtaan”