Rakennusvalvonta ei Suomessa voi onnistella itseään onnistumisesta. Se ei ole pystynyt estämään homevaurioita eikä muita suuria rakennusvirheitä. Vaikka tarkastus on siis ollut liian löysää, rakennustarkastajilla on kuitenkin nipon maine. Joskus pitää nipottaakin, mutta tarkastustoiminta ei ole nyt oikein organisoitua, ei ainakaan kaikissa kunnissa. Oulusta tosin kuuluu kummia: siellä rakennusvalvonta on onnistunut uudistumaan ja meininki on aivan toista. Näin minulle ainakin on kerrottu.
Mitä jos rakennusvalvonta yksityistettäisiin samalla tavalla kuin autokatsastus? Autokatsastuksen yksityistämistähän on vain kehuttu. Jonkun tietysti pitäisi valvoa valvojaakin, kuten autokatsastustakin valvotaan.
Ne syyt, miksi autokatsastuksen yksityistäminen onnistui, ovat vielä voimakkaammin läsnä rakennusvalvonnassa. Jos autossani on huonot jarrut, se on sekä minun että alle jäävien ongelma, mutta jos taloni lämmönerristeet falksaavat tai koko talo homehtuu, se on ennenkaikkea minun ongelmani. Siksi en taloa rakennuttaesdssani tarvitse nipottajaa vaan neuvojan, jonka tiukkuus on lopulta myös minun etuni, kun taas autoani jonkun pitää valvoa vaikka en sitä itse haluaisi.
Yksityistetty rakennusvalvonta voisi muuttua nipottajasta neuvojaksi ja se voisi toimia tilaajan edustajana valvomassa rakentajaa. Energianeuvonta rakennettaessa ja peruskorjattaessa voisi olla yksi yksityistetyn rakennusvalvonnan tehtäviä.
Rakennusvalvonnan yksityistäminen todennäköisesti nostaisi valvonnan hintaa huomattavasti, kuten autokatsastuksessa kävi. Siinä ei hartiapankilla omakotitaloa rakentajaa paljon naurattaisi. Toisaalta, rakentamisessa jos missä aika on rahaa. Ehkäpä joustavasta ja nopeasti toimivasta tarkastuksesta oltaisiinkin valmis maksamaan enemmän.
Erinomainen ja kannatettava idea. En nyt ihan heti keksi tuosta huonoja puolia. Keksiikö joku muu?
Ei, huonoja puolia ei keksitä siksi, että haluttaisiin torpata idea vaan siksi, että ne on parempi keksiä ja korjata ennen idean täytäntöönpanoa.
Auton kunnon kontrollointi on varsin yksinkertaista määritellä, mutta rakentamisen valvonnan ja neuvomisen tarpeiden määrittely on varsin vaikeaa.
Valvonta voidaan siis kyllä yksityistää, mutta neuvonta on vähän hankalampi asia. Yksityiselle yritykselle hyvästä rakentamisesta ei ole mitään muuta iloa kuin viivan alle jäävä tulos.
Ehkä julkisella puolella voidaan määritellä tavoitteet hieman eri tavalla.
Jos rakennusvalvonta (ja neuvonta) on saatu Oulussa toimimaan niin miksei se onnistuisi myös muualla?
Oulussa koko kaavoituksen ja rakentamisen lähtökohdat ovat olleet hyvin erityyppiset muihin suomalaisiin kaupunkeihin verrattuna. Ymmärtääkseni rakennusvalvonta Oulussa nivoutuu tiiviimmin muuhun kaupungin teknisen keskuksen toimintaa sekä poliittiseen päätöksentekoon.
Valvoja olisi tietysti OSTAJAN valitsema ja hänen maksamansa. Ostajalle laadunvalvonnasta on kyllä hyötyä.
”Mitä jos rakennusvalvonta yksityistettäisiin samalla tavalla kuin autokatsastus? Autokatsastuksen yksityistämistähän on vain kehuttu. Jonkun tietysti pitäisi valvoa valvojaakin, kuten autokatsastustakin valvotaan.”
Oli kait sarkasmia tai jotain? Katsastusta on pelkästään haukuttu täällä ulkona: hinnat ovat nousseet pilviin, eikä se kahvikupponen, jota ei ennen saanut, lohduta.
Katsastus on siis väärä rinnastuskohde: katsastajalla on taloudellinen intressi hylätä auto. Yksityisellä raksatarkastajalla ei olisi moista intressiä. Siitä pitäisi viimestään huolen firmojen harjoittama voitelu: käydään tekemässä valvojan kesämökkiin peltikatto ja valamassa lattia, juotetaan ja syötetään siaksi.
Tai sitten ”koulukiusaaminen”: tarkastaja ei saisi tietoja, kaikki muutokset pitäisi vielä läpi melkein käräjien kautta ja työt viivästyisivät kaiken härdellin takia niin, että tilaajalle tulisi intressi vaihtaa valvojaa. Savustuskeinoja on miljoona ja etenkin pienissä kunnissa.
Ja maanittelukeinoja: rakentaja nro 1 järjestää suhteillaan valvojalle keikkaa kumppaninsa nro 2 työmaalta. Ja sitten päin vastoin. Ja kaikki ovat tyytyväisiä paitsi talon tuleva omistaja.
Voisi tehdä niin, että kunta määräisi yksityisen tarkastajan, joten sulle-mulle ei toimisi. Mutta miksi se tarkastaja ei voisi vaan olla kunnan listoilla, olisi halvempikin koko yhteiskunnalle ja alalle yleensä. Ja puolueeton, sen olen nähnyt.
”Yksityistetty rakennusvalvonta voisi muuttua nipottajasta neuvojaksi ja se voisi toimia tilaajan edustajana valvomassa rakentajaa.”
Ja mihin ihmeeseen tarvitaan toinen päällekkäinen organisaatio, kerro ihmeessä? Kaikilla on jo aina valvojansa joka työmaalla. Ja koska he ovat tilaajan listoilla, ovatkin sitten tarkkoja poikia. Ellei sitten raksaliike ehdi väliin lahjoineen tai ammattitaito ei riitä tai mokia ehditä piilottaa.
Näkemykseni mukaan homma toimii nyt tuota osalta hyvin, koska tilaaja maksaa valvojan viulut. Ja kunta maksaa tarkastajan. Tätä kuviota ei ole syytä muuttaa, vaikka kehittäisi sen tueksi millaisen teorian. Käytäntö eli ihmiset ja raha pilaavat possunpunaiset ajatukset.
Jos johonkin pitää vaikuttaa, on se ensiksi suunnittelu ja sitten firmat itse: ankara ja pitkäaikainen vastuu virheistä vaikkapa vakuutusten tai korjausrahastojen avulla. Onhan jälkivastuita nytkin, mutta niiden kantajat alkavat olla konkassa laidastaan. (Rahastot ja kattavammat vakuutukset nostaisivat rakennuskustannuksia.)
Voisi tietenkin ajatella, että myös tarkastajille ja valvojille määrättäisiin vastuu. Mutta se ei voi yltää kuin siihen saakka, että työ toteutetaan suunnitelmien ja toimialan laatustandardien mukaan. Eli tarkastaja (eikä valvoja nytkään) ei voi ottaa kantaa U-arvoihin, katon kaltevuuksiin, materiaaleihin tai mihinkään. Ja ongelmat poikivat useimmin noista. Ja siitä, että tarkastaja tai valvoja ei vain voi olla paikalla silloin, kun seinä levytetään ja vilkaista, että jokainen eriste tuli pantua oikein. Se on mahdotonta myös Teräsmiehelle ja Tarzanille, joiksi yksityiset ja bisneshakuiset toimijat aina kuvitellaan – tällä erää myös rakennustarkastajien kohdalla.
Ja juuri tuo rahan ja bisneskulttuurin tuominen tarkastuksiin korruptoisi senkin toiminnan niin, että mihinkään ei voisi enää luottaa.
Ideasi on siis periaatteessa hyvä mutta sattui syntymään erittäin kuolleena. Mutta muuten olen aina kaikesta kanssasi samaa mieltä.
Omakotiremontoija muistelee:
Meitä oli kolme kesää sitten lähes kymmenen omakotirakentajaa ja -remontoijaa Turun rakennusvalvonnan odotushuoneessa, enkä usko, että sama porukka olisi MISSÄÄN selannut yhtä nöyränä blankettejaan kuin siellä. Ehkä urologin vastaanotolla.
Minua ainakin kohtelivat oikein hyvin: antoivat fiksuja neuvoja ja täsmällisiä toimintaohjeita. Eli oman kokemukseni perusteella voisin epäillä, että huono maine alkaa olla jo myytti.
Tätä myyttiä ylläpitävät itseasiassa rakennuaslan ammattilaiset: heille jokainen korjauskehoitus on (ymmärrettävästi) liikaa. He sitten koko rakennusprosessin ajan valittavat, että ”voishan tämän järkevästikin tehdä, mutta rakennusvalvojat kuitenkin käskevät purkaa koko talon/ kuistin/ rappuset jos näin tehdään.” Siinä kertarakentaja oppii nopeasti, missä se vihollinen on.
Touko Mettinen
En usko rakennusvalvonnalla voitettavan kaikkia ongelmia sen perusteella mitä näin kun kaupungin vuokra-asuntooni remppaa tehtiin.
Ammattimiehillä oli kova kiire koko remontin ajan ja kännyt soivat kun töitään tekivät. Puhelmisessa kyseltiin, että milloin ennätät tänne ja tänne tekemään sovitun urakan, enkä voinut välttyä ajatukselta, että nyt tulee syntymään sutta ja sekundaa.
Remonttityön mestari kävikin henkilökohtaisesti kiertämässä kaikki työkohteet työpäivän päätyttyä omalla ajallaan (ehkä harvinainen tapaus). Pääsinkin haastattelemmaan tuolloin 65-vuotiasta mestaria, että kuinka remppamiehet pyrkivät piilottamaan työnsä jälkeä. Kertoikin, että vaikka onkin aikamoinen kettu allallaan, niin vielä jotain jää huomaamatta. On kuulemma tullut uusia metkuja häntä harhauttamaan.
Perinteinen kunnan rakennusvalvonta on se mikä tulisi korvata tehokkaammalla, uudella valvonnalla. Mutta sehän ostajalle maksaa.
Nimimerkki nimi: ”Katsastus on siis väärä rinnastuskohde: katsastajalla on taloudellinen intressi hylätä auto. Yksityisellä raksatarkastajalla ei olisi moista intressiä.” Ei tämä näin selvää ole, koska voidaan ajatella, että korjattu rakennus tulee auton tavoin uudelleen tarkastukseen. Tämä voi olla kysymys, jossa ei ole mitään selvästi parasta ratkaisua. Joka tapauksessa Osmon tekstissä on hienoinen ristiriita: ns. nipotus eli kaikista määräyksistä kiinni pitäminen on kuulemma pahasta, mutta toisaalta nipotuksen eli tiukan valvonnan pitäisi koitua rakentajan eduksi. Eli pitääkö nipottaa vai ei?
Arto Tukiaiselle: pitäisi nipottaa modernisti eikä sen ajankohdan mukaan, jolloin rakennustarkastaja kävi koulunsa
Olisikohan kuitenkin niin, että rakennusvalvonnalta loppuu kantti puuttua suurten gryndereiden rakennustyömaihin. Pikkujuttuihin voidaan vielä puuttua, mutta todellisilta ongelmilta suljetaan silmät. Enemmän tai vähemmän tietoisesti.
Yksityistäminen veisi rakennusvalvonnalta ne vähätkin mahdollisuudet todelliseen valvontaan ja epäkohtiin puuttumiseen.
Lainaan pätkän Osmon alustusta…
””Se ei ole pystynyt estämään homevaurioita eikä muita suuria rakennusvirheitä. Vaikka tarkastus on siis ollut liian löysää, rakennustarkastajilla on kuitenkin nipon maine.””
Rakennusvalvonnan on käytännössä mahdotonta estää esim. tasakaton rakentamista, vaikka pöllömpikin tajuaa, ettei se Suomen ilmastossa toimi, pidemmän päälle.
Huonosta rakennusvalvonnasta on tosiaan paljon merkkejä jos kaikki homevauriot sen piikkiin pannaan. Epäilen kuitenkin, että suuri ( ei siis suurin) syy homevaurioihin on hartiapankkirakentaja itse kun pyrkii säästämään kaikessa niin ei voi tulla hyvää. Homekoulut ovat sitten eri asia. Valvonta on pettänyt ja ilmeisesti myös rakennesuunnittelijoiden ammattitaidossakin on toivoimisen varaa. Rakennusfirmat ovat myös fuskanneet ja peittäneet virheitään. Omassa rakennusprojektissani kunnan puolelta tullut valvonta rajoittui papereiden hyväksyntään ja kahteen käyntiin raksalla. Se toinen käynti oli muuttotarkastus. Ei siis paljoa häirinnyt raksahommiani.
Yksityisenä palveluna valvonta saattaisi toimia paremmin. Rakentajalle se olisi kalliimpi. Ala olisi myös enemmän kilpailtu kuin autokatsastus. Rakennusammattilaisia on kai enemmän kuin autoinsinöörejä?
Oulussa oli kai joku vuosi sitten käytäntö, että uudella omakotiasuntoalueella oli rakennusaikana kaupungin rakennnusvalvonnan koppi, johon rakentajat saivat jättää postia ja jossa oli myös säännöllisesti rakennusvalvonnan edustaja paikalla.
Minun kotikunnassani ainakaan autokatsastuksen yksityistäminen ei ole onnistunut. Hinnat ovat nousseet pilviin.
Tuo katsastusasia on mielenkiintoinen rinnastus. Miten siinä pitkän päälle käy. Kulkeeko sana, että jossain pääsee helpomalla – sillä osin subjektiivistä katsastus kuitenkin on. Tästä on itselläni vankka kokemus. Sama auto kelpaa toiselle, toinen löytää kolme korjauskohdetta. Ym.
Mutta noin pitemmän päälle. Miten käy yksityisen katsastuslaitoksen evoluutiossa, pärjävätkö vuosien saatossa ne katsastusasemat, joista pääsee helpommin läpi? Kuten Osmokin totesi, rakennusvalvonnan ongelmat ja logiikka on aivan toinen. Huonolla autolla voi ihan hyvin ajaa, auto on kuin maitoa, peruselintarvike – kunhan kulkee niin hyvä. Ja huollot maksavat hunajaa. Mutta asujana rakennuksen kunto on mitä tärkein. Asunto on omistettava kohteena tyystin toinen ja sen kunto. Asunto on omaisuutta, auto todella nopeasti arvoaan menettävä hyödyke.
Johtopäätös:
Onnistuiko katsastuksen yksityistäminen, ei ole vielä selvillä.
Samalla periaatteella kuin autokatsastuksen voisi yksityistää mitä vaan, paitsi eduskuntaa.
Siis voisi.
Erittäin tervetullut ehdotus. Asuinkunnassani Uudellamaalla on tunnettua, että rakennusten lopputarkastukset tehdään puutteellisesti ja summittaisesti. Lisäksi esim. lopputarkastettuihin kohteisiin saa käytännössä kuka tahansa toimittaa lisää rakennekuvia olematta sen enempää asunto-osakeyhtiön kuin rakennuttajankaan valtuuttama.
Alaspäin ei voida enää mennä.
Omakotiremontoija muistelee II
Ilmeisesti viimeistään 90-luvun lama karisti liian isolta osalta rakennusfirmoja viimeisenkin moraalin: ei ole hevon humpan väliä, vaikka rakentaisikin aivan paskaa jälkeä, koska seitsemän vuoden välein on käytännössä helppo ajaa firma konkkaan: siihen jää vastuut. Laman aikana porukka vaihtelevasti huilaa, tekee itselleen uudet talot tai tekee pimeätä hommaa. Kun taas on nousukausi, riistetäään uusilta kertarakentajilta kaikki mitä lähteee – ja pyörä pyörähti alusta.
Touko Mettinen
”Epäilen kuitenkin, että suuri ( ei siis suurin) syy homevaurioihin on hartiapankkirakentaja itse kun pyrkii säästämään kaikessa niin ei voi tulla hyvää.”
Ammattirakentamisen parissa syyllinen on se, mitä Osmo kaipaa myös tarkastukseen: raaka bisnes. Ihmettelen miten sillä ei myös tarkastusta pilattaisi. Ja miksi Osmo pitäisi bisneksen mielellään poissa terveydenhuollosta mutta toisi sen rakennusten terveydenhuoltoon.
Luettelen syitä ongelmiin:
– uudet materiaalit, joita ei tunnettu kun ne otettiin käyttöön: uretaani, muovi höyrysulkuna, kattopinnoitteet, maalit ja uudet valmistustekniikat ikkunoissa ja ovissa.
– talvirakentaminen. Ennen tehtiin kaikki arat vaiheet kesällä ja talveksi siirryttiin sisälle. Nyt tehdään lumen ja jään joukossa aivan kaikkea.
– uudet tekniikat ja asumisen vaatimukset. Jokaiseen taloon tehdään ilmastointi, viemäri, vesijohto, ja vedetään piuhaa piiloon ja pintaan ja asennetaan pataa, piippua ja kattilaa, ilmalämpöpumppua ja milloin mitäkin. Jokainen noista asennuksista voi jopa pilata talon epäonnistuessaan.
– asunnot ovat nykyää pesutupia, saunoja, pieniä kylpylöitä suihkuineen ja ammeineen, askarteluhuoneita, paakarintupia, solariumeja ja kuntosaleja samaan aikaan. Kun tuo kaikki yhdistetään taloudelliseen rakentamiseen ja vaadittuun ja pakolliseen energiapiheyteen (eli siihen, että kosteutta ei voi tuulettaa tai antaa tuulettua ulos), syntyy ongelmia. Pienikin virhe noissa oloissa on kohtalokas. Ennen ei mitään väliä: halkoja pesään ja hatara rakenne ja tiili ja puu hengittivät kaiken ulos. Taloudellinen rakentaminen on mm. sitä, että pitää käyttää kierrätys- tai puujätettä eristeinä kestävien täyspuun ja täystiilen ja välissä olevan eristeen sijaan, katto lyödään ohuesta muovipellistä nauloilla kasaan, ikkunanpokat ovat sormijatkettua rakennusjätettä tai muuta ”hötypuuta”, jota ei ole valittu mitenkään.
– muodit ja arkkitehdit. Tasakatto pahimpana. Miten sen toteutat Suomessa niin, että kermi kestää (mustana jopa) +50 – -40 C ? Kaikki läpiviennit ovat vaaratekijä ja rakenteen luonnollinen painuminenkin on vaaratekijä: viemäri jää ylös ja kas, vesi asuu katolla. Näitä oli aiemmin paljon.
– työkulttuuri. Ennen raksaäijä oli ylpeä käsityöläinen, joka vastasi lopun ikäänsä noin fillarimatkan kokoisella työssäkäyntialueellaan tekemästään laadusta tai susista. Ja teki isompia kokonaisuuksia kuin nyt ja ymmärsi oman vaiheensa liittymisen seuraavaan ja sen vaatimukset. Nyt toiminimiduunareiksi pakotetut äijät käyvät ruuvaamssa suoritepalkalla X kappaletta suoritetta Y kohteeseen Z. Halvalla ja kiireellä. Ei halustaan vaan sellaiseen pakotettuina. Eivät he voi vaikuttaa mihinkään. Ja kun he eivät voi, kuka sitten voi? Työnjohtajatkin ovat nälkäpalkkaisia välikäsiä ilman aiemmin nauttimaansa rakennusmestarin tai insinöörin arvostusta.
Insinöörikunta varsinkin on ihan alhossa ja palkkakuopassa. Ala onkin naisistumaan päin mitä olen huomannut. Siitä ei sinänsä seuraisi ongelmia mutta sinänsä seuraa: kun nikkarointikokemus ja sen suoma tekninen syvällinen ajattelukyky puuttuu selkäytimestä, ei silmä nappaa vaikkapa valvojana muita ongelmia kuin ne, jotka ovat ristiriidassa jonkin printatun pumaskan kanssa.
Voi tämän sanoa toisinkin: koulutukseen pääsee ilman tarpeellista kokemusta eikä mennä tyvestä puuhun vaan papereilla korkeakouluun, josta tiputaan töihin lattialle, jossa ei ole koskaan aiemmin edes käyty.
No, vielä toistaiseksi naisinssit ovat itselleen parhaiten soveltuvissa tehtävissä eli laskevat ruuveja ja muttereita ja lähettävät fakseja. Tämä sovinistiosuudesta ja samalla pyydän anteeksi rehellisyyttäni.
– Aikakäsitys. Voisitteko kuvitella, että nyt rakennettaisiin Helsinkiin rakennus sillä vakavalla tarkoituksella ja uskolla, että se seisoo vuonna 2651 jälkipolvien kunnioittavasti hoitamana? Ei kukaan muukaan usko. Joten sama oikaista jos pystyy. Ja joku hollantilainen kiinteistösijoitusyhtiö Wereldhave tulee kumminkin ja ostaa koko härvelin. Mitä siis väliä vaikka kattoon jäi paha reikä tai tuuletusrako puuttuu? Sitä saa mitä tilaa.
Nimi onnin (pliis keksikää taivutuskelpoiset nimmarit!) kirjoitus 25.4.2009 kello 1:43 on lukemisen arvoinen. Se pitäisi julkaista Hesarin etusivulla. En hikeenny edes insinöörikunnan naisistumisongelmista.
Tässä keskustelussa on moneen kertaan mainittu homevauriot. Eivätkö ne johdu paitsi Nimi onnin mainitsemista tiiviysvaatimuksista myös siitä, että nykyään ei ole aikaa antaa rakenteiden kuivua, vaan pintakerrokset lätkäistään kosteiden rakenteiden päälle? (Oman talomme saunaa remontoitaessa sementtilattian kuivumisen odottelu kesti iäisyyden – se ei saanut kuivua myöskään liian nopeasti pinnasta. Oli kova kuiva helle, ja valua piti kostuttaa ja pitää muovilla pinnasta kosteana jotta kuivui sisältäkin kunnolla. Mutta sen tekivätkin tosi pätevät ammattilaiset itselleen. 🙂 ) Tähän ei liene toiveissa parannusta – toisaalta miksi ei? Rakenteiden kuivattelu olisi helppo säätää määräyksillä ja sitä voisi valvoa (mitata mittareilla) sikäli kuin nyt mitään voidaan valvoa. Eipä nykyisellään ollen tulisi mieleeni ostaa asuntoa 60-luvun jälkeen rakennetusta (kerros)talosta (70-luku ei käy kun sen ajan (kerros)talot ovat niin rumia).
Tämä ei ole kannanotto kysymykseen rakennusvalvonnan yksityistämisestä. Innostuin Nimi onnin kirjoituksesta.
Nimi on kirjoitti hyvin klo 1:43. En itsekään ostaisi ihan tuliterää asuntoa, niin hirveitä ongelmia noissa on ollut. Vanhemman kun hankkii niin on jo sentään korjaushistoriasta käsitys, mihin iskee kiinni.
Minäkin ihmettelen rakennusalan stagnaatiota. Jos rakennustekniikka olisi kehittynyt edes puolella sitä vauhtia mitä esim. ilmailutekniikka, tietotekniikasta puhumattakaan, ostaisimme kestäviä ja hyvin suunniteltuja mukavia omakotitalopaketteja kotiteatterin hinnalla.
Yksityistämisen hyvistä puolista vielä. Jos valvonta yksityistettäisiin, syntyisi myös selkeämpi vastuu tehdyistä virheistä ja laiminlyönneistä. Nythän kunnalla ei ole käytännössä mitään vastuuta, vaan holtitonkin toiminta menee käytännössä läpi ilman seurauksia.
Loistava kirjoitus nimi onnilta!
Eikähän ongelma liene periaatteellisesti insinöörikunnan naisistumisessa sinänsä, vaan juuri siinä laaja-alaisen käytännön kokemuksen puutteessa, sukupuolesta riippumatta, vaikka se usein toki voi sukupuoleen korreloida käytännössä.
Talomme laajennusosaan rakennettiin uusi kylpyhuone. Meillä oli sattumoisin lainassa ammattitason kosteusmittari. Valun kuivuminen normilukemiin kesti useita kuukausia. Meillä siihen oli aikaa, kun vanha kylppäri oli käytettävissä. Virallinen kuivumisaika on kuulemani mukaan vain muutama viikko, eikä sitäkään kuulemma työmailla juurikaan käytännössä noudateta.
Älkää kysykö mistä johtuu…
Tämä on näsäviisastelua, mutta betoni ei ”kuivu” vaan ”kovettuu” kemiallisen reaktion seurauksena. Se on täysin totta, että (märkätilojen, jotka pinnoitetaan vesitiiviisti) betonivalujen ei anneta kovettua – tai siis kuivua – tarpeeksi kauan (viikko per sentti, ellei käytetä kemiallisia lisäaineita), kun on kiire saada valmista.
Mutta käsittääkseni rakennusten eliniänodote on alle 50 vuotta, erityisen hyvin tehtäviä – 100 vuotta kestäviksi rakennettuja – ovat lähinnä muutamat julkiset rakennukset. Eduskuntatalo oli pitkään ainoa 1. luokan rakennus Suomessa, ja alle 100 vuoden siihenkin joudutaan tekemään perusteellinen peruskorjaus.
Itse asiassa valvionta on asiallisetsi ollut jo kauan yksityistetttyä. Kutna antaa luvat, ja rakennuttaja etiis valvovan mestarin. Ainoastaan esim. talon paikka ja .. vesijohdot tarkastetaan kunan toimesta (ennen eristeiden asentamista.)
Taloythiöisösä osakkaan vastiuu päättyy definiitisti 10 vuotta työnt kemsien jälkeen. Sen jälkeen se on taloyhtiöllä.
”Insinöörikunta varsinkin on ihan alhossa ja palkkakuopassa. Ala onkin naisistumaan päin mitä olen huomannut. ”
Heh hyvä juttu! Meidänkin taloyhtiössä jätti lopputarkastuksessa aivan päivänselviä virheitä huomiotta naispuolinen inssi. Nainen teki todella välinpitämättömän tarkastuksen. Femakoille lohdutukseksi, että ne rakentajat, jotka virheet tekivät, olivat kaikki miehiä.
Rakennuslakihan yksityisti rakentamisen laadun valvonnan jo 1990 luvulla.
Mutta kunnat eivät ole vähentäneet omaa henkilökuntaansa vaan esim Helsingillä on edelleen mittava organisaatio, mutta sen tehtävä on kytätä nurkkalaudan leveyttä , kattokaltevuutta ja muuten vain vääntää pilkkua jostakin.
Rakentamisen laadusta kaupunki ei vastaa.
Sitä varten rakennuttajan pitää palkata vastaava työnjohtaja, joka ei ole sama kuin rakentava organisaatio ja vastaava työnjohtaja vastaa rakentamisen laadusta ja valvonnasta.
Itse asiassa kerrostalorakentamisessa näin on ollut jo ainakin 50-luvulta ja tuo laajennus 1990 luvulla koski omakoti-ja remonttirakentamista .
Tunnen montakin henkilöä, jotka ovat tehneet uransa rakennusvalvojina, siis yrittäjinä tehden vavontaa monelle yritykselle .
Itse asiassa isäni oli sellainen, tosin valtiolla Rakennushallituksessa
Helsingin kaupungin päättäjät eivät ole näköjään pysyneet mukana näissä kuvioissa vaan muistelevat tsaarin aikaa.
Koskahan Helsingin kaupungin hallinto uudistetaan 2000 luvulle ?
Eivätpä taida tietää näistä alan korruptiokuvioistakaan , ainakaan virallisesti ?
”Siksi en taloa rakennuttaesdssani tarvitse nipottajaa vaan neuvojan, jonka tiukkuus on lopulta myös minun etuni, kun taas autoani jonkun pitää valvoa vaikka en sitä itse haluaisi. ”
Näinhän se nykyinen laki vaatii eli sinun on palkattava henkilö vastaavaksi työnjohtajaksi.
On omaa tyhmyyttä, jos et edellytä häneltä tuota työnantajana.
Se tosin maksaa ja moni pihtailee ja ostaa vain nimen, mutta onko se kunnan vika ?
122 §
Rakennustyönjohto
Lupaa tai muuta viranomaishyväksyntää edellyttävässä rakennustyössä tulee olla työn suorituksesta ja sen laadusta vastaava, joka johtaa rakennustyötä sekä huolehtii rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan ja hyvän rakennustavan mukaisesta työn suorittamisesta (vastaava työnjohtaja). Tarpeen mukaan rakennustyössä tulee olla erityisalan työnjohtajia sen mukaan kuin asetuksella säädetään.
”Rakennuslain 122 §
Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan hyväksyy kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Rakennustyötä ei saa aloittaa tai jatkaa, ellei työssä ole hyväksyttyä vastaavaa työnjohtajaa. Hyväksyntä tulee peruuttaa, jos siihen tehtävien laiminlyömisen johdosta tai muusta vastaavasta syystä on aihetta”
Vastaava työnjohtaja ei ole kunnan henkilö eikä urakoitsijan edustaja vaan rakennuttajan valitsema ns kolmas henkilö, jolle asetetaan pätevyysvaatimus
Miksi vain rakennustarkastus. Yksityistetään samalla myös muu viranomaistoiminta.
Aloitetaan vaikkapa oikeuslaitoksesta.
Varmasti saataisiin tehokkaammin ja nopeammin toimiva oikeuslaitos. Yksityisessä Oy Käräjäoikeus-Tingsrätt Ab:ssa olisi varmasti tulospalkkaus ja lisäbonukset nopeasta juttujen läpimenosta. Oikeuslaitoksen hitaus korjautuisi kertaheitolla.
Tuomaritkin saataisiin halvemmalla, kun kaikenlaisista yksityistä tuomaria koskevista pätevyysvaatimuksista päästäisiin eroon. Riittäisihän firmalle yksi tuomarinoikeudet omaava nimenkirjoittaja kuten kiinteistövälityksessäkin. Siellähän riittää, että firmassa on yksi LKV-tutkinnon omaava henkilö, joka allekirjoittaa paperit.
”rakennusten eliniänodote on alle 50 vuotta, erityisen hyvin tehtäviä – 100 vuotta kestäviksi rakennettuja – ovat lähinnä muutamat julkiset rakennukset. ”
Tämä on todella traagista kun monet perheet ottavat vuosikymmeniä kestävät lainat. Etteivät kestä pidempään kuin talo?
Ja kun se kesto on kuitenkin aika vähästä kiinni: laitetaanko yksi rauta enemmän, neljän palkin sijaan viisi jne.
Meillä oli onni saada yli satavuotiaan hirsitalomme laajennusosaan vanha, laatua kunnioittava rakennusinsinööri. Hän teki lujuuslaskelmat ajatellen ”noin kolmensadan vuoden” kestoa, kun ei ilkeä tehdä uutta joka kestäisi vähemmän aikaa kuin vanha osamme.
Jatkan pitkällä kirjoituksella, jos Osmolle sopii? Lopussa perusteluineen kaksi mielestäni hyvää ja halpaa keinoa tervehdyttää rakennusalaa. Ensin sitä raksan arkea.
Raksan ongelmat johtuvat osin jo mainitsemastani töiden pilkkomisesta pikkufirmoihin. Rakennusalalla se on sääntö ihan alas saakka. Aina ensimmäinen kysymys jo hanttihommien hakijalle on ”Onko sulla toiminimi?”.
Jos ei, köhitään hieman ja haistellaan, että kelpaako pimeä keikka. ”Tai siis jos pistetään kilsoina ja päivärahoina niinku osa”. Se joka suostuu, saa homman. Eli on se harmaa talouskin.
Ja niin työt alkavat tavalla tai toisella. Työmaalla on irakilaisia, albaaneja ja virolaisia ”lähettyjä” työntekijöitä. Luulen, että virolaisten kohdalla kyse on sellaisesta, että jollakin ”tavallisesti luotettavalla taholla” on alemman verokannan Virossa firma, joka työntekijät lähettää. Ja virolainen vuokratyöfirma laskuttaa luullakseni usein suolaisen hinnan työstä, ei siis matalan. Eli tyhjentää teettäjän taskut ja verotettavaa ei jää. Ja sitten tämä urakoija hyppää vironlauttaan ja Raivo ja Einari jakavat hillot ja ryyppäävät päälle.
Samalla voi sekaan työntää joitakin äijiä, joista ei makseta mitään sivukuluja missään. Miten sellaista vahtii nyt kukaan? Ja niin nousee rivaria jonnekin kehyskuntaan että tohisee.
Tästä pääsisi helposti eroon mutta jostakin syystä sitä ei haluta: työntekijä pitäisi ilmoittaa ennen työn aloittamista verottajalle (tmv.), lähettää samalla valokuva ja tulostaa systeemistä joko netissä tai paikanpäällä kuvallinen henkilökortti. Se ja henkilöllisyystodistus sitten pitää olla mukana aina. Nytkin henkilökortti vaaditaan mutta mitä sitten? Ei siitä ole mitään seurannut, koska ei ole tiedonkeruuta.
Ja mitään ei saisi tehdä, jos kortti ei ole mukana. Rikkomisesta päiväsakko heti. Kortissa olisi kaikilla tarvittavilla kielillä merkintä siitä, että työntekijän on saatava palkanmaksun yhteydessä palkkakuitti, johon on merkitty ne ja nämä maksut ja kuitti on työntekijän oikeusturvankin vuoksi aina itse säilytettävä.
Kortin kokonaan puuttumisesta seuraisi sanktioita kaikille duunarista tilaajaan, ihan kylmästi vaan. Ohje ilmoittamisen ja henkilökortin pakollisuudesta työnnetään myös defaulttina aivan jokaisen rakennusluvan mukana.
Kun työsuhde päättyy, kortti otetaan pois ja tehdään ilmoitus systeemiin. Kaikista vääristä tiedoista ja laiminlyönneistä seuraisi firmalle laiminlyöntimaksu tai sakko luokkaa 1000-2000 euroa. Tiedot kun voi antaa ajallaan ja oikeinkin. Ja tarvittaessa esitutkinta päälle väärästä rekisterimerkinnästä.
Verottaja sitten seuloo kannasta vaikka yli puoli vuotta työskennelleet ulkomaalaiset tai kenet vaan ja katsoo toisesta kannasta, miten veroja on kertynyt vai onko lainkaan.
Jos ei, työsuojelupiiri ja konstut sekä firman että duunarin perään. Ja sitten selvitetään, miksi veroja ja eläkemaksuja ei ole kertynyt, vaikka ilmeisesti olisi pitänyt: onko firma maksanut liksan ja jättänyt sivukulujen ja verojen tilityksen väliin. Työntekijä saisi osoittaa syyttömyytensä palkkakuiteilla. Jos sellaiset löytyvät, ok. ja firma pannaan kiipeliin. Jos ei, firma ja duunari. Lisäksi tehdään verottajan duunarirekkariin merkintä maksujen laiminlyönnistä. (Niitä merkintöjä tehdään firmoillekin, joten oikeusturva- tai eriarvoisuuskysymys tämä ei ole.)
Taparikollisuus olisi sitten helppo seuloa esiin: katsotaan rekkareista, missä firmoissa nämä ”maksuhäiriöiset harmaan talouden indikaattorit” nyt hääräävät ja kas, eräänä aamuna seisoo maija ja keltaliiviset työsuojelupiirin tarkastajat työmaan pihalla. Ja kortit esiin kaikilta, kiitos. ”Ei ole minula mukana, ole kotona” ei auta, koska asia tarkistetaan saman tien rekkarista. Jos nimeä ei löydy, peli on selvä ja kaveri kamarille pomonsa kanssa ja ”kuulustelemas kaksi a kolme tunti kunnes sine tunnustamas.”
Ja paprut syyttäjälle ja haaste käteen ja pikakäsittely oikeudessa, jotta sakosta syntyy muuntokelpoinen eli vankila odottaa jos maksaminen ei huvita tai onnistu.
Kun seuraamussakkolainen ilmestyisi johonkin firmaan, verottaja voisi pyytää poliisia tai rikosseuraamusvirastoa tarkistamaan, onko sakko hoidettu. Ja etsintäkuulutus perään ja haaste tavattaessa ja niin edelleen.
Työntekijällekin ilmestyisi siis voimakas intressi olla rehellisesti firman kirjoilla.
Jäisi vielä se täysin piilossa oleva talous eli omatoimiset nikkarit ja remppamiehet. Poliisi voisi tehdä tämänkin valvonnassa osansa ihan vaan arkityönä ilman eri projektia ja mediatouhotusta sen sijaan, että tyytyvät laskemaan tunturimopedien hammasrattaiden välityssuhteita yläkoulujen parkkipaikoilla. Kun maijapartio näkisi Reiskan ja Üllen kantavan lautanippua jonkun pikkuraksan pihalla, pyydettäisiin näyttämään raksakortti. Jos ei löytymäs lainkaan, tyyppi nippusiteisiin ja partioita paikalle tarpeellinen määrä ja koko laani käännetään ylösalaisin. Kaksi partiota sisään etuovesta ja kaksi poimii takapihan ikkunoista karkuun hyppelevät heput. Ehkä joku iso kalahaavi pitäisi lisätä poliisin varustukseen. 🙂
(Tämmöinen vastaava tilanne sattui kaverilleni: näki ison raksaliikkeen ison työmaan sattumalta ja pihalla oli miestä kuin meren mutaa. Soitti firmaan ja sanoi, että tulisi käymään eräästä syystä työmaalla. Ja meni seuraavana päivänä ja paikalla oli enää pari vanhaa ukkoa ja mestari. Ihmetteli mielessään, teki työnsä ja meni syömään lähikuppillaan. Ulkomaan duunarit olivat siellä isona laumana piilopirtillä, vaikka ei ollut mikään tauon aika.)
Valvonnan järjestämisen ei siis pitäisi olla vaikeaa. Korttien tsekkaaminen ja sen lakiperusta antaisi tarvittavan syyn kyttäämiselle. Vaivaa olisi vain kuin verkkokaupan tai terveydenhuollon ammattirekkarin perustamisesta. Muuttuva duunarin rekisteröimistunnus annettaisiin aina verojäämätodistuksen mukana. Kun verojäämää ilman maksusuunnitelmaa olisi, ei duunareitakaan voisi palkata. Miksi pitäisi voida, kun kerran ei saa toimia muutenkaan?
Toisena osana olisi kuittikaupan ja siihen kuuluvan ALV-petollisuuden kitkeminen. Se on se rikollinen järjestely, jolla systeemiin hoidetaan sellaista rahaa, josta verottajalla ei ole tietoa. Ilman sitähän pimeää liksaa ei voi maksaa.
Kuittitehtaista ja -kaupasta ja alv:n varastamisesta pääsisi eroon myös aivan lapsellisen helpolla keinolla: laskuun lätkäistään leimamerkit laskuttajan jo maksamasta arvonlisäverosta. Ei onnistu, vai? Onnistui peräti 80-luvulle saakka.
Jos merkkejä ei ole, laskuun merkittyä alvia ei voi vähentää maksajan puolella. Ei sellainen lasku kelpaa kenellekään, vaikka maksaminen ei olisi edes kiellettyä. Merkit saisi selvällä rahalla vaikka Ärrältä, postista verotoimistosta ja verottajalta myös velaksi (noutaen tai kirjatussa kirjeessä) jos asiat ovat kunnossa. Merkin kanta ja kuittikin olisivat aina oma tosite maksetusta verosta. X toimintavuoden jälkeen firmalle voitaisiin antaa leimamerkkivapaa status. Koska maksajan pitää kumminkin tarkistaa alvillisuus, sen statuksen voi ilmoittaa laskussa ja se näkyisi YTJ:ssä. Eli tuoreella kertakäyttöfirmalla ei voisi laskutella maksamatta veroa.
Tervehdyttäminen pitääkin alkaa mielestäni sieltä, missä ongelmat syntyvät eikä sieltä, missä ne kaiken häsläämisen päätteeksi pulpahtavat esiin.
En aivan käsitä, kuka tätä harmaata taloutta viranomaisissa suojelee. Sen tiedän, kuka tästä hyötyy: projektijohtotason raksafirmat. Harmaa talous on näet polkenut kilpailullaan rakennusalan palkat ja tarjoushinnat alas ja isojen voitot ylös. Siinä meni sitten osaaminen ja laatu mukana hyvältä osaltaan.
Otteiden koventamista vastaan puhuisi se, että kova ja sellainen epätoivoinen rikollisuus lisääntyisivät joksikin hetkeksi. Toisaalta nyt ihan ”tavanomaisen” keinottelun kynnys nousisi sellaisissa ”puolimaailman” firmoissa, jotka liikkuvat harmaalla vyöhykkeellä.
Lisäksi ala tervehtyisi niin, että siitä terveestä puolesta tulisi työvoiman silmissä vetovoimaisempi.
Nyt tilanne on kumminkin se, että raksan rehelliset pikkufirmat häviävät jokaisen ison firman ja julkisen hankkijan tarjouskilpailun, kun kilpailijan ei tarvitse ottaa huomioon sivukuluja ja vähintäänkin puolikonnat valtaavat markkinat nimenomaan alihankinnassa. Tämä siitä huolimatta, että papruja muka kytätään. Tarjoaja ja konnafirma jakavat hillot.
Mutta kun niissä papruissa on vain yksi tai kaksi ihmistä, joista pitää maksaa eläkevakuutukset niin hoituuhan se. Kun verot ja maksettava alv on ketkuiltu omatekoisilla tai ostokuiteilla pieneksi, niin varsinkin niillä retkuilla, joista sitten ryntää työmaalle 10 ukkoa, pysyvät paperit kunnossa. Ja varsinkaan rehellisillä eivät.
Kaikki tämä tapahtuu valtiovallan tosiasiallisessa suojeluksessa ja loputtoman hidastelun sekä seliselin takana. Mitään ei haluta tehdä tälle, vaikka alan rehelliset pikkufirmat eivät muuta toivokaan. Ne isot firmat panevat taustalla vastaan. Ja vähän myös edustalla: tulivat raivolla vastustamaan sinänsä huonoa käänteistä alvia. Ovat oikeassa mutta samalla osoittivat, mistä se niiden kenkä puristaa ja että harmaa talous on niille mitä tervetullein asia. Jos ei olisi, ne olisivat poistaneet painostuksellaan sen ja mikään selittely ei siis nyt auta.
Ne ovat tämän pelin mafioso vaikka likaisen työn hoitavat pikkukonnat velttojen viranomaisten katsellessa muualle.
Jos rakennustarkastus yksityistetään, tarkastajat alkavat ehkä kuulostella maksajien toiveita nykyistä enemmän. Tästä voisi syntyä Osmon tavoittelemaa neuvomiskulttuuria ja edunvalvontaa. Toisaalta voidaan pelätä, että ajallinen fokus kutistuu entisestään: tehdään talo, joka kestää asiakkaan eliniän eli muutamia vuosikymmeniä ja sitten suurin piirtein murenee käsiin. Auton käyttöaika on joka tapauksessa paljon lyhyempi kuin talon, ja sikäli talorinnastus ontuu.
Kaikilla unohtuu, että ei kunta enää vastaa kuin kaavoituksesta ja arkkitehtuurista, kyllä rakentamisen teknillinen suoritus on rakennuttajan ja hänen valitsemansa vastaavan työnjohjatna harteilla.
Jos Osmo haluaa ulkoistaa lisää niin hän joutuu ulkoistamaan kaavoituksen ja alueiden käytön suunnittelun, sillä 90 % rakennuslaista käsittelee näitä asioita
Hyvä kirjoitus nimi onilta!
Pari vähän yksinkertaisempaa konstia:Jos arvonlisäverotilitystä muutettaisiin niin , ettei tilitettävää alvia laskettaisi laskujen mukaan vaan tilille saapuneiden alv- maksujen mukaan, voisi normaaliyritys maksaa alvin konkreettisella asiakkaan maksamalla rahalla esim. heti seuraavan kuun alussa (ensi vuonna 12. päivä), verottaja tunnistaisi heti vilppiyritykset ja voisi reagoida nopeasti.
Lisäksi käytännön työmaavalvontaa täytyisi tehdä muidenkin kuin Rakennusliiton. Oman uskottavuutensa vuoksi se ei tietenkään voi ratsata omia jäseniään (rakennustyöväkeä) pimeistä töistä.
Valtiovallan saamattomuuden ymmärtää kun ajattelee asiaa niin , että harmaan talouden karsiminen kadottaisi valtavan määrän kysyntää alalta ja sitä kautta pysyvästi kymmeniätuhansia työpaikkoja ja liiketoimintaa.Tarkoitan kysyntää, jossa nyt juuri ja juuri pystytään ostamaan pimeä työ mutta ei pystyttäisi täysverotetun markkinan hintaa maksamaan. Kipurajoilla pyöritään nytkin. Harmaa talous on iso ongelma ja kiistatta yksilötasolla haitallista ja epäreilua, mutta ei se raha kansantaloudesta katoa, kolikko hyppää vain ylimääräisen taskunvälin ennenkuin vvm:n magneetti sen nappaa. Korostan että henkilökohtaisesti vastustan jyrkästi harmaata taloutta, elän itse (omasta mielestäni) alipalkatulla rakennustyöllä harmaan kilpailun puristuksessa. Jos sitä ei olisi , nostaisin heti hintoja 20%. Tuloni eivät siitä nousisi mutta työtunnit laskisivat reilusti.
Rakennusvalvonta toimii nykyisin lähinnä suurissa kaupungeissa, haja-asutusalueilla yleensä sivutoimiset rakennusvalvojat vain leimaavat paperit eikä valvontaa suoriteta kuin tärkeimpien työvaiheiden osalta. Toisaalta rakentaminen on nykyään hyvin kaavamaista konsepti- ja puolivalmisterakentamista joten enemmän merkitystä on konkreettisilla säädöksillä kuin itse valvonnan muotoseikoilla. Kai yksityisvalvojillakin tulisi olla sama kompetenssi kuin virkavalvojilla? Toisaalta en ymmärrä joissain kirjoituksissa ollutta ajattelua siitä että virkavalvoja olisi automaattisesti pyyteetön ja yksityinen ”lahjottava”. Jos valvoja laskuttaisi käyntiperusteella hänellä päinvastoin on motiivi löytää jälkitarkastettavaa. Eikä huonomaineista tarkastajaa kukaan haluaisi käyttää, voisipa se vaikuttaa jopa talon jälleenmyyntiarvoon.
”Toisaalta en ymmärrä joissain kirjoituksissa ollutta ajattelua siitä että virkavalvoja olisi automaattisesti pyyteetön ja yksityinen “lahjottava”. ”
Vastaavalta työnjohtajalta edellytetään, että hänellä on rakennusalan koulutus ja riittävästi alan kokemusta 3-5 vuotta.
Hän on myös rakennuttajan konsultti.
Lisäksi LVI ja sähkötöillä on omat ainakin vastaavat suunittelijat/ työnjohtajat.
Useimmmat rakennuttajat eivät kuitenkaan osaa käyttää hyväksi näiden tarjoamia palveluja tai eivät halua maksaa palveluista.
Omakotityömaalla tällaisten palvelujen hinta nousee helposti 20-50000 euroon..
Vastaavlla työnjohtajalla on oltava myös vastuuvakuutus eli jos valvonta /neuvonta aiheuttaa vahinkoja niin korvaajakin löytyy
Todellakin Osmo!!
Emma London: Rakennusvalvonnan hinta ei nousisi, jos valtio ei rajoittaisi kilpailua tarpeettomasti myöntämällä jotain valvojalisenssejä harvoille ja valituille. Tai siis saattaisi se nousta, jos sen palvelun saa nykyään liian halvalla, mutta silloinhan hinnan nousu on toivottavaa.
Arto Tukiainen: Tietysti rakennuttajan etu on nipottaa niistä asioista, jotka vaikuttavat rakennuksen käyttökelpoisuuteen sille rakennuttajalle. Muista asioista nipottamisesta on vain haittaa.
Miksi rakennuksen käyttöikä lyhenisi? Jos se lyhenisi, niin miksi tämä olisi huono asia?
Pääoman omistajalla on intressissä pitää sitä niin, että hän saa siitä mahdollisimman ison tuoton. Jos se tuotto tulee parhaiten niin, että rakentaa talon ja asuu siinä 20 vuotta ja sitten rakentaa uuden niin entä sitten?
Liian vanha: ”Jos Osmo haluaa ulkoistaa lisää niin hän joutuu ulkoistamaan kaavoituksen ja alueiden käytön suunnittelun, sillä 90 % rakennuslaista käsittelee näitä asioita”
Halleluja! Tätä seuraavaa askelta odotellessa… maltan tuskin pidättää hengitystäni!
Kuten jotkut täällä jo sanoivat, autokatsastus ei ehkä ollut onnistunein mahdollinen vertaus.
Siinä on tapahtunut sekä positiivista
-toimipisteet lisääntyneet
-jonot lyhentyneet
-meininki muuttunut keskimäärin ystävällisemmäksi
kuin myös se miinusmerkkinen seuraus, että hinnat ovat nousseet ihmeteltävän paljon. Osa alan tarjoamista selityksistä on varmaan paikkansa pitäviäkin, mutta silti…
Sitten asiaan: kuten Liian vanha tuossa kysyi, niin mitä oikeastaan yksityistetään jos yksityistetään rakennusvalvonta?
OK, ymmärrän toki että Osmo tarkoitti itse toiminnan ja toimijoiden privatisointia.
Mutta minkä verran siihen käytännössä jää pelikenttää kaavoituksen ja sen valvonnan ja toisaalta nyt jo yksityisten rakennuttajan konsulttien väliin?
Eikö se ole vähän hassua sanoa, että katsastuksen yksityistäminen on epäonnistunut koska se nosti hintoja? Ehkäpä katsastusta on tarjottu ennen törkeeän alihintaan, joten yksityistäminen on korjannut ainakin sen epäkohdan.
Rakennusvalvonnan hinnat saavat nousta, sillä vaikka valvonnan hinta nousisi, saattaa se laskea rakentamisen kokonaiskustannuksia. Mulla ei ole tähän mitään dataa esittää, mutta minulla on kokemuksia rakenteilla olevasta kerrostalosta josta rakennuttaja kirjasi viime vuonna noin 5M€ tappiot. Ja tämä vain viime vuodelta, nyt juuri kaikki asukkaat pakkomuuttavat ulos x kuukaudeksi todella massiivisten korjaustöiden ajaksi.
OK, enhän mä joudu noita kustannuksia maskamaan, mutta kaikki ko rakennuttajan tulevat asiakkaat maksavat meidänkin kustingit.
Olen sitä mieltä että tiukalla valvonnalla suuri osa ongelmista olisi pystytty välttämään. Enkä usko että kohteemem olisi Suomessa mitenkään uniikki, huonoa laatua tehdään jatkuvasti ja joka puolella. Ja kalliilla.
Jos kunnan virkailijoiden ei kuulukaan tarkastaa paljon mitään, niin eihän tässä sitten ole paljon yksityistettävää. Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen mielikuva, että jonkinlaista tarkastusta heiltäkin odotetaan… Siitä kai Osmo tässä puhui.
Liian vanha vastaavista työnjohtajista yms.: ”Useimmmat rakennuttajat eivät kuitenkaan osaa käyttää hyväksi näiden tarjoamia palveluja tai eivät halua maksaa palveluista.” Siinäpä se: kyllä asiakkaan etua valvovia nipottajia ja neuvojia varmasti saa, jos vain on valmis maksamaan tarpeeksi. Tässä käy helposti niin, että kukaan ei tarkasta juuri mitään, ja tulokset ovat mitä ovat.
”Mutta minkä verran siihen käytännössä jää pelikenttää kaavoituksen ja sen valvonnan ja toisaalta nyt jo yksityisten rakennuttajan konsulttien väliin”
Käytännössä kaavatkin tekee yksityinen suunnittelutoimisto, kunta vain päättää asioista
Ja kuten Osmo kertoi, kaava on yleisluonteinen ja valittu rakentaja tekee sitten detaljisuunnitelmat. Ja miten kilpailutetaan`?
Puolueet suurissa kupungeissa kilpailuttavat rakentajan eli puolueet saavat poliitisten voimasuhteiden suhteessa maksun rakennuttajalta ja eniten tarjonnut rakentaja voittaa .
Aikoinaan näitä suhteita tutkittiin, mutta kun poliisi pääsi liian lähelle poliittista eliittiä niin tutkinta pistetttiin jäihin ja sen koommin poliis ei ole puuttunut korruptioon kuin pakosta
”Rakennusvalvonnan hinta ei nousisi, jos valtio ei rajoittaisi kilpailua tarpeettomasti myöntämällä jotain valvojalisenssejä harvoille ja valituille”
Silloin voidaan lopettaa myös lääkäreiden lisensiointi, sen jälkeen olisi tarpeeksi lääkäreitäkin ja hinnat kohtuullisia
anttoo: ”OK, enhän mä joudu noita kustannuksia maskamaan, mutta kaikki ko rakennuttajan tulevat asiakkaat maksavat meidänkin kustingit. ”
Tämä perustuu nyt täydelliselle väärinkäsitykselle siitä miten markkinat toimivat. Uudet asiakkaat eivät maksa missään määrin firman tekemiä virheitä, vaan nämä virheet tulevat täysin omistajien maksettaviksi.
Jos firma yrittää maksattaa vanhat virheensä uusilla asiakkaillaan, niin nämä asiakkaat ostavat hyödykkeen joltakin muulta. Ei asunnoista saa markkinahintaa enempää vaikka kuinka haluaisi. Jos yrittää myydä kalliimmalla, niin asunnot vaan jäävät myyjän käteen.
Liian vanha: ”Silloin voidaan lopettaa myös lääkäreiden lisensiointi, sen jälkeen olisi tarpeeksi lääkäreitäkin ja hinnat kohtuullisia”
just näin.
”Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen mielikuva, että jonkinlaista tarkastusta heiltäkin odotetaan… Siitä kai Osmo tässä puhui.”
Kunnan rakennastarkastaja taitaa käväistä pari kertaa työmaalla. Ja sekin maksaa elikunta perii käynneistä maksun.
Kunnan tarkastaja työllistää itsensä lähinnä pilkun viilauksella eli onko rakennsu millillen oikealla paikalla, onko se millilleen oikean mittainen ulkoa, ovatko värit oikeat, kattokaltevuus etc.
Mutta kun katsoo tulosta jossain Pakilassa tai Paloheinässä niin lopputulos on varsinainen arkitehtoninen sekasotku ja lopputulos on slummin näköinen alue.
Kun pilkunviilauksella ei saa parempaa lopputulosta nin pistäisin Hkin rakennsuvalvontavirastosta 2/3 pois, säästyisi verorahaakin
Artturi: ”Tämä perustuu nyt täydelliselle väärinkäsitykselle siitä miten markkinat toimivat. Uudet asiakkaat eivät maksa missään määrin firman tekemiä virheitä, vaan nämä virheet tulevat täysin omistajien maksettaviksi.”
Mielipiteeni ei perustunut täydelliseen väärinkäsitykseen markkinoista, enemmänkin huonoon artikulointiin.
Tarkoitin sitä että asuntoni hinta oli ja on lyöty lukkoon kaupanteon hetkellä. Rakennusvaiheen ylimääräiset kustannukset eivät ole hintaa nostaneet minun osaltani. Rakennuttaja sen sijaan on tehnyt persnettoa, joka sen on pakko kuroa kiinni liiketoiminnassaan (tai oikeusteitse alihankkijoilta).
En jaksa uskoa että omistaja näitä täysimääräisesti maksaisi, koska silloin rakennusteollisuudesta katoasi omistus. Ala kun tekee tällä hetkellä niin huonoa laatua, että omistajien piikki olisi loputon. Mielestäni rakennuttajat laskevat riskin ja sisällyttävät sen markkinahintaan. Kun kaikki toimivat näin, ei tule hintapiikkiä yskittäisen yrityksen kohdalle, vaan koko markkinahinta on korkeammalla (kuin mitä se voisi olla jos tehtäisiin kerralla ja kunnolla).
Anttoo: Rakennusliike myy aina asuntonsa niin kalliilla kuin vain mahdollista, täysin riippumatta siitä miten paljon voittoa / tappiota joidenkin aikaisempien rakennusten myynnistä on tullut.
”Rakennusliike myy aina asuntonsa niin kalliilla kuin vain mahdollista, täysin riippumatta siitä miten paljon voittoa / tappiota joidenkin aikaisempien rakennusten myynnistä on tullut.”
Näin on, ja jotta hinta olisi mahdollisimman hyvä niin puolueet onm maasutettava, jotta kunta ei kaavoita liikaa maata.
Artturi: ”Rakennusliike myy aina asuntonsa niin kalliilla kuin vain mahdollista, täysin riippumatta siitä miten paljon voittoa / tappiota joidenkin aikaisempien rakennusten myynnistä on tullut.”
Ainakin omassa tapauksessani myyntihintaa ei määritellyt rakennusliikkeen halu, vaan HITAS-järjestelmä. Siinä hintaan vaikuttaa eniten rakentamiskustannukset, jotka arvioidaan etukäteen. Eli niihin kyllä lasketaan riskilaskelma epäonnistumisesta. Jos sitä ei tarvisi tehdä, olisi hintataso alempi.
Ollaanko Suomessa poikkeuksellisen ahneita rakennusalan voittojen suhteen.
Eräässä TV-ohjelmassa ruotsalaiset peruskorjausten hinnoittelijat, kyseessä oli putkiala, hymähtivät suomalaisten putkiremonttien korkeille hinnoille.
kummaksuttaa että aiemmat viranomaismääräysten kehittämiset, kuten pääsuunnittelija ja rakennushankkeesen ryhtyvän vastuut ja ohjaaminen on tehty pelkästään omatoimirakentajien virheiden korjaamiseksi.
Blogin leskustelukin painottuu näihin seikkoihin, valtaosa asukkaista asuu kuitenkin ammattimaisen rakennuttajan / urakoitsijan tuottamassa asunnossa.
Tältä osain haluaisin nostaa esille rakennusteknisten yksityiskohtien sijaan rakennuslupaprosessiin liittyvät epäkohdat etenkin yhdessä pääkaupunkiseudun kolmesta suuresta kaupungista.
Sujumattomuus prosedsseissa siirtyy väistämättä asumisen hintaan asunnon hallintamuodosta riippumatta omistus/vuokra/ASO.
Yksityistäminen toisi aidon intressin luvan myöntämiselle, esittelijä konsultti ja lautakunta tekee päätökset aineiston pohjalta hyväksyy, hylkää, pyytää lisäselvityksiä.
Kannatettava ajatus joko yksityistäminen tai vastaavan prosessiohjauksen kopionti lupakäsittelyyn.
Erkki Tuomioja kirjoittaa tänään sivuillaan autokatsastuksen yksityistämisen epäonnistumisesta:
http://www.tuomioja.org/t
Liian halvalla myyminen on valtion helmasynti mutta autokatsastus ei ole mikään luonnollinen monopoli eikä sen yksityistämisessä ole periaatteellista ongelmaa.
Katsastusala on käsittääkseni oligopoli johtuen siitä että populismissaan poliikot säännöllisin väliajoin vihjailevat puuttumisesta nykyisiin markkinoihin joka pitää hyvin tehokkaasti isommat potentiaaliset alalle investoijat loitolla. Tuomiojan blogi jatkaa tätä perinnettä.
Käytännössä – kun perjantaina katsastin autoni lähimmässä mahdollisessa pisteessä ja luultavasti huippuhintaan, tuli se maksamaan alle 14 senttiä / päivä joten kovin suurta yhteiskunnallista epäkohtaa en jaksa asiassa nähdä.
Toimin kunnan ainoana LVI-teknisen koulutuksen saaneena henkilönä/LVI-tarkastaja/nipottaja. Olen sitä mieltä, että rakennusvalvonnan hommat voidaan yksityistää seuraavista syistä:
-rakennushankkeeseen on nykyään valittava ammattitaitoisten suunnittelijoiden lisäksi vähintään vastaava-, KVV-, ja I-työnjohtaja sekä ns. Pääsuunnittelija=rakentajan paras kaveri.
-Yksityistäminen edellyttää tietysti sitä, että em. henkilöt vastaavat taloudellisesti vakuutustensa kautta 100 % aiheuttamistaan rakennusvirheistä. Tilanne on ainakin kehätien pohjoispuolella se, että nämä TJ:t ja pääsuunnittelijat kovin usein hoitavat työmaata saunanlauteilta käsin ja lähettävät laskun rakennuttajalle, surkeimmat käymättä edes työmaalla.
-omakohtainen kokemukseni: ostin tässä 2009 valmistuneen grynderin rakentaman rivitalopätkän. Olin suorittanut ns. KVV- ja I- laitteistojen viranomaistarkastuksen tehtäväni määrittelemässä laajuudessa eli yleisen edun nimissä.Olin esittänyt viranomaistarkastuksessa läsnä olleelle työnjohdolle, että eräitä puutteita tulee korjata ja parantaa, ja vaatinut, että erityisalojen suunnittelijat tarkastavat, että hommat vastaa raKM:t vaatimuksia (puutelistat). Nämä JOO JOO mestarit lupasivat asioita korjailla.
Muutettuani asuntoon, huomasin, että mitään ei ollut tehty. Esitin nyt vuositakuutarkastuksessa (oma lehmä ojassa asukkaana) samojen asioiden korjausta. Isännöitsijä (kysyi, että olenko ilmoittanut asioista, olin sähköisesti ja Itellan välityksellä, viimeisen kerran taas sähköisesti todistajan läsnäollessa) ja Grynderi ei korviaan ole lotkauttanut.
Ensi viikolla olen menossa isännöitsijän pakeille asioista ja vaadin, että asiat kojataan. Vaatimani korjaukset 6 milj hankkeessa vaatisivat ehkä 10K € investointeja (opiksi myös mestareille vastaisuutta varten), ennen kuin vahinko sattuu, joka voi vesivahinkoina aiheuttaa 10 tuhansien eurojen vahingon. En väitä, etttä korjaukset estäisivät vesivahinkoriskit 100 %, mutta riskien mahdollisuus vähenisi 90 %.
Autoja katsastetaan vuoden välein, rakennuksia vasta kun myydään, tai vahinko ilmenee, usein 10 vuoden kuluttua (vertaa nykyauto hybrideineen taita olla romutuskunnossa).
Missä on rakentamisen moraali ja etiikka, hävettää suomalaisuuden puolesta.
Energianeuvonta ja yksityistäminen: LVI-energia-alalla toimii jostain syystä suurinpina asiantuntijoina liukkaat entiset lattiakaivo-, peili ja muut kauppiaat. Myyjille pätevyysvaatimukset ja sanktiot tuottamuksellisista virheistä lomsan vahvuuden mukaan, Ei parin tonnin rikesakko mitään auta, toiminta voi jatkua pulvaanin välityksellä.