Kiin­teistöli­it­to on keksinyt, että kun­tien ener­gialaitosten voitot ovat piilovero­ja.  Voisi­vat ollakin, jos ener­gian hin­ta on kallis eikä kulut­ta­jal­la ole muu­ta vai­h­toe­htoa. En tunne muiden kun­tien tilan­net­ta, mut­ta tarkastel­laan­pa vähän Helsinkiä

Helsin­gin ener­gia tuot­taa voit­toa ja korkoa pääo­ma­lle (jok­seenkin sama asia) noin 300 miljoon­aa euroa vuodessa. Ilman sitä Helsin­gin kun­nal­lisvero olisi liki 20 pros­ent­tia. Kiin­teistöli­iton mukaan olisi parem­pi jakaa ener­giaa hal­val­la ja nos­taa kun­nal­lisveroa. Jat­ka lukemista “Kiin­teistöli­it­to vaatii peit­el­tyä osingonjakoa”

Olin vuosi sit­ten Pra­has­sa. Tur­is­teille oli tar­jol­la jos jonkin­laista kult­tuu­ri­o­hjel­maa yhden hen­gen kitarakon­sertista val­oil­la leikkivään mus­taan teat­teri­in. Lip­pu­jen hin­nat vaikut­ti­vat sel­l­aisil­ta, ettei yhteiskun­nan tukea tarvit­tu kuin korkein­taan tilo­jen ylläpi­don osalta.

Helsin­gin Sanomien minne men­nä tänään pal­stal­la ei ole juuri mitään. Yksi ilmaiskon­sert­ti Temp­pelin­aukion kirkos­sa ja urku­vi­ikko­jen ohjelmaa.

Mik­si teat­ter­i­tar­jon­ta on palkkaa kesäteat­te­ria automatkan päässä tur­istin tavoit­ta­mat­tomis­sa? Suomenkielistä teat­te­ria ei tur­is­teille oikein kan­na­ta esit­tää, mut­ta suo­ma­lainen mod­erni tanssi esimerkik­si olisi kan­sain­välistä huip­puta­soa. Ja onhan tääl­lä lois­tavia muusikoita.

Sen ver­ran paljon tur­is­te­ja Helsin­gin keskus­tas­sa pyörää, että pienet teat­teri- tanssi- ja muusikko­ryh­mät voisi­vat hyvinkin tien­ata juus­toa leivän päälle heitä viihdyttämällä.

Kat­selin mökki­ran­nas­sa lokke­ja. Kun yksi niistä onnis­tui nap­pa­maan mer­estä kalan, muut hyökkä­sivät paikalle ja yrit­tivät anas­taa saali­in urhean kalas­ta­jan suusta.

Mik­si evoluu­tio ei ole tuot­tanut lokeille parem­paa omis­tu­soikeu­den kun­nioi­tus­ta. Nyt niiden pon­nis­tuk­sista huo­mat­ta­va osa haaskau­tuu keskinäiseen tap­pelu­un saal­is­te­tus­ta kalas­ta sen sijaan, että ne keskit­ty­i­sivät saal­is­ta­maan lisää kalo­ja? Tai sit­ten evoluu­tio on kokeil­lut tätäkin, mut­ta kan­ta on rom­ah­tanut ylikalas­tuk­sen vuoksi.

Ihmisy­hteisö­jen kehi­tyk­sessä kult­tuurievoluu­tio on ajanut lokin moraalin ohi. Jär­jestäy­tyneet yhteiskun­nat ovat olleet paljon suurem­pi men­estys kuin lokin logi­ikalla toimi­vat. Jat­ka lukemista “Lokin moraali”

Hyv­in­voin­ti­val­tio perus­tuu ajatuk­seen, että ihmi­nen on yleen­sä net­tosaa­ja lapse­na (koulu­tus, lap­sil­isä), net­tomak­sa­ja työikäisenä ja taas net­tosaa­ja eläkeiässä. Tämä malli toimii vähän huonos­ti, jos ottaa ilmaisen koulu­tuk­sen Suomes­ta, muut­taa töi­hin jon­nekin mata­lan vero­tuk­sen maa­han ja palaa Suomeen siinä vai­heessa, kun van­hainko­ti­ai­ka alkaa odottaa.

Kun Suo­mi liit­tyi EU:hun, muu­timme kansaneläk­keen sään­töjä niin, että sitä pitää ansai­ta Suomes­sa asumal­la. Täl­lä halut­ti­in estää se, että muual­la Euroopas­ta muutet­taisi­in laa­jamit­tais­es­ti Suomeen van­hu­u­den­päiviä viet­tämään. Kansaneläke piene­nee samas­ta syys­tä myös siltä, joka työsken­telee pitkään ulko­mail­la, mut­ta tämän käytän­nön merk­i­tys on pienem­pi, kos­ka ulko­mail­la työsken­telystä tulee taval­lis­es­ti ansioeläket­tä, joka leikkaisi kansaneläk­keen pois muutenkin. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­van rakenne glob­al­isaa­tion oloissa”

Helsin­gin Sanomat on nos­tanut kiitet­tävän ison metelin egyp­tiläisen isoäidin karkot­tamis­es­ta Suomes­ta Egyp­ti­in, jos­sa täl­lä ei ole yhtään omaista pitämässä hänestä huol­ta. Vira­nomaiset ovat tässä asi­as­sa väärässä, sil­lä kyseis­es­tä tapauk­ses­ta on mah­dol­lista tehdä päätös niin, ettei siitä muo­dos­tu ennakko­ta­paus­ta liit­tää kaik­ki iso­van­hem­mat ydin­per­heen käsitteeseen.

Vira­nomais­ten huoli ei silti ole aihee­ton siitä, mitä tapah­tuu, jos teemme peri­aatepäätök­sen iso­van­hempi­en oikeud­es­ta seu­ra­ta las­ten­sa ja las­ten­las­ten­sa perässä Suomeen. Määräl­lis­es­ti suurin ongel­ma liit­tyy venäläisi­in ja viro­laisi­in. Pelot­telu 50 000 venäläisen mum­mon tul­val­la on liioitel­tua, mut­ta kymme­nessä tuhan­nes­sakin olisi van­hus­ten­hoidol­la tekemistä. Jat­ka lukemista “Egyp­tiläis­mum­mo ja 50 000 babushkaa”

Olen lisäil­lyt aiem­pi­in artikkelei­hin kuvia. 

Pääsin matkaan yhdek­sän mais­sa. Edessä oli sadan kilo­metrin­taival Tallinnaan. Otin tähtäimeeni klo 17:n lau­tan. Mat­ka meni kuitenkin tyy­nessä säässä niin jou­tu­isas­ti, että aiensin tavoitet­ta kahdel­la tun­nil­la. Kah­den mais­sa kaarsin Tallinnan sata­maan vain havaitak­seni, että kel­lo 15:n laut­ta oli peru­utet­tu. Hukkaan meni sekin hikoilu! Mut­ta min­un ikäni ja kun­toni puoles­ta ja rep­pu selässä matkanopeus taukoi­neen oli ihan hyvä.

Söin lounaan van­has­sa kaupungis­sa suo­ma­laisen yri­tysjo­hta­jan kanssa, joka oli palaa­mas­sa liikematkalta.

Matkaa tuli seit­semän vuorokau­den aikana 883 kilo­metriä, pääosin myötä­tu­u­lessa(!) Jat­ka lukemista “Helsin­ki 11.7.2009”

Kiertelin aamupäivän Tart­toa ja yritin ostaa pyöräi­lykäsineitä hajon­nei­den tilalle, mut­ta Tar­ton keskus­tas­sa oli vain yleis­tavarat­alo­ja. Kauba­ma­jas­sa oli kyl­lä “urheilumaail­ma”, mut­ta se tarkoit­ti rättikauppaa.

Suun­tasin kohti Tallinnaa ollak­seni per­il­lä lauan­taina. Alun perin olisin suun­nitel­lut vielä Itä-Viron kier­rosta, mut­ta koti-ikävä alkoi voit­taa. Pyöräretken pitäisi olla vael­lus paikas­ta A paikkaan B, jol­loin tun­nel­ma kohoaa lop­pua kohden maalin häämöt­täessä. Täl­lainen ympärikierte­ly johtaa siihen, että viimeiset päivät ovat pelkkää koti­in­palu­u­ta rääp­piäis­tun­nelmis­sa. Lounais­tu­uli olisi kyl­lä puoltanut Nar­van suun­taa. Jat­ka lukemista “Järve-Jaani 10.7.2009”

Aamul­la tiedustelin, löy­tyykö Sigul­das­ta inter­net-kahvi­laa. Oli lopet­tanut puoli vuot­ta sit­ten. Lama. Kom­mu­nikaat­to­ril­la blo­gin päivit­tämi­nen on työlästä, kos­ka ohjel­ma kaatuu yht­enään. Näin käy vain blogi­ni kanssa.

Olen vähän ihmetellyt,miten päivä­matkani Niz­za­an pyöräil­lessä oli­vat niin lyhy­itä. Nyt syy muis­tui mieleen kun puskin rajus­sa vas­tatu­u­lessa kohti itää.  Jopa alamessä piti käyt­tää pien­impiä ylämäki­vai­htei­ta. Mut­ta pahempaa oli tulos­sa. Olin aiem­min kiron­nut paikat­tua asfalt­tia, mut­ta nyt sain tutus­tua paikkaa­mat­tomaan. Asfaltissa oli lau­tasenkokoisia reik­iä, jot­ka tuhoaisi­vat etu­van­teen, jos sel­l­aiseen täysil­lä osu­isi. Jat­ka lukemista “Smil­tene 8.7.2009”

Olisin hyvin voin­ut jatkaa eilen Val­gaan, sil­lä tie oli aivan kelvolli­nen ja 45 kilo­metriä sujui myötä­tu­u­lessa nopeasti. Valga/Valka on rajakaupun­ki, jos­sa maan vai­h­tu­mi­nen ilmoite­taan tien vier­essä liiken­nemerkin kokoisel­la kyltil­lä. Mitenkähän tämä oikein toi­mi ennen Schen­geniä, jol­loin maid­en välil­lä oli pass­in­tarkas­tus? Miten se toimisi, jos Viro olisi liit­tynyt Schen­geni­in ja Latvia ei olisi liit­tynyt? Jat­ka lukemista “Tart­to 9.7.2009”

Alun­perin piti lahtea Riias­ta lanteen, mut­ta saa ei houkutel­lut ranta­paikoille. Paatin lahtea hil­jak­seen kohden Tar­toa. Kun port­sari talut­ti Bian­chi­ni sailosta hotellin aulaan, joukko ital­ialaisia kokoon­tui sen ympar­ille kohot­ta­maan kansal­lista hur­mos­ta lah­es nir­vanan tasolle. Jat­ka lukemista “Sigul­da, Latvia 7.7.2009”