Järve-Jaani 10.7.2009

Kiertelin aamupäivän Tart­toa ja yritin ostaa pyöräi­lykäsineitä hajon­nei­den tilalle, mut­ta Tar­ton keskus­tas­sa oli vain yleis­tavarat­alo­ja. Kauba­ma­jas­sa oli kyl­lä “urheilumaail­ma”, mut­ta se tarkoit­ti rättikauppaa.

Suun­tasin kohti Tallinnaa ollak­seni per­il­lä lauan­taina. Alun perin olisin suun­nitel­lut vielä Itä-Viron kier­rosta, mut­ta koti-ikävä alkoi voit­taa. Pyöräretken pitäisi olla vael­lus paikas­ta A paikkaan B, jol­loin tun­nel­ma kohoaa lop­pua kohden maalin häämöt­täessä. Täl­lainen ympärikierte­ly johtaa siihen, että viimeiset päivät ovat pelkkää koti­in­palu­u­ta rääp­piäis­tun­nelmis­sa. Lounais­tu­uli olisi kyl­lä puoltanut Nar­van suuntaa.

En men­nyt Tart­to-Tallinna tietä, kos­ka tiesin sen hyvin raskaasti liiken­nöidyk­si, vaan otin pohjoisem­man reitin. Se oli hyvä val­in­ta. Päällyste oli suurim­mal­ta osin kelvol­lista, jopa hyvää, ja liiken­net­tä oli aika vähän. Oli jopa kym­menisen kilo­metriä hyvää pyöräti­etä. Vas­taan tuli paljon maantiepyöräil­i­jöitä, myös isois­sa ryh­mis­sä huoltoau­ton kanssa ajavia, mikä osoit­ti sekin reit­in­valin­nan ole­van oikea.

Illan koit­taes­sa aloin huolestua hotel­lista, kos­ka reit­ti kul­ki aika pien­ten paikkakun­tien kaut­ta. Seit­semän mais­sa Järve-Jaanin kylässä kysyin ensim­mäisen ker­ran hotel­lia. Sain hyvin epämääräisen vironkielisen vas­tauk­sen, jos­ta päät­telin, että jotain hotellin tapaista löy­tyy, vaik­ka ei varsi­naista hotel­lia. Raken­nus osoit­tau­tui pap­pi­lak­si. Rou­va kirkko­her­ra otti min­ut itse vas­taan. Yöpymi­nen mak­soi 200 kru­unua, siis noin 14 euroa.

Pappila tarjosi yösijan erityisesti pyöräilijöille
Pap­pi­la tar­josi yösi­jan eri­tyis­es­ti pyöräilijöille

Pieni takaisku oli, ettei paikalli­nen pubi ollutkaan auki, vaik­ka kirkko­her­ra oli niin väit­tänyt. Hän ei ilmeis­es­ti tun­tenut kylän­sä syn­nin­pe­siä kun­nol­la. Onnek­si kyläkaup­pa oli auki puoli kymme­neen. Viimeisen illan juh­la-ate­ria meni pakastepit­sak­si ja Saku-olueksi.

Paljon käytetään puuta lämmittämiseen. Se näkyy halkopinoina kaikkialla, mutta valitettavasti tuntuu myös savunhajuna nenässä
Paljon käytetään puu­ta läm­mit­tämiseen. Se näkyy halkopinoina kaikkial­la, mut­ta valitet­tavasti tun­tuu myös savun­haju­na nenässä

Aika alko­holisoituneelta vaikut­ti väki, joka kokoon­tui kau­pan ympärille juuri sen sulkemisen aikana olut­ta ja viinaa osta­maan. Veljeskansa.

2 vastausta artikkeliin “Järve-Jaani 10.7.2009”

  1. Tar­tossa kun menee jokea pitkin veneel­lä, tulee vas­taan viro­lais­ten tapa säi­lyt­tää veneitä. Siel­lä on sem­moinen puus­ta tehty hökö­tys jos­sa ne nos­taa veneet naruista roikku­maan, etteivät ole vedessä. Jäi vähän hämäräk­si mikä etu sil­lä on ver­rat­tuna lai­turi­in, var­maan kai veneen poh­ja pysyy puh­taana. Tar­tossa käy myös sel­l­a­nen van­ha val­ta­van iso puu­vene, tehty his­to­ri­al­lisen mallin mukaan. On mel­keen yhtä lev­ee kun on pitkäkin ja väkeä mah­tuu paljon kyytiin.

  2. Tar­tossa on kyl­lä Hawa­ji Express- nimi­nen pyöräkaup­pa, joka on toises­sa ostoskom­plek­sis­sa Kauba­ma­jan takana kulke­van tien var­res­sa. Ihan suo­ma­laiset hin­nat, mut­ta on kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.