Olin vuosi sitten Prahassa. Turisteille oli tarjolla jos jonkinlaista kulttuuriohjelmaa yhden hengen kitarakonsertista valoilla leikkivään mustaan teatteriin. Lippujen hinnat vaikuttivat sellaisilta, ettei yhteiskunnan tukea tarvittu kuin korkeintaan tilojen ylläpidon osalta.
Helsingin Sanomien minne mennä tänään palstalla ei ole juuri mitään. Yksi ilmaiskonsertti Temppelinaukion kirkossa ja urkuviikkojen ohjelmaa.
Miksi teatteritarjonta on palkkaa kesäteatteria automatkan päässä turistin tavoittamattomissa? Suomenkielistä teatteria ei turisteille oikein kannata esittää, mutta suomalainen moderni tanssi esimerkiksi olisi kansainvälistä huipputasoa. Ja onhan täällä loistavia muusikoita.
Sen verran paljon turisteja Helsingin keskustassa pyörää, että pienet teatteri- tanssi- ja muusikkoryhmät voisivat hyvinkin tienata juustoa leivän päälle heitä viihdyttämällä.
Jokusen kerran ulkomaanelävä on kysynyt milloin Helsinkiin kannattaa tulla turistina, suosittelen toukokuun loppua tai elokuun alkua. Kesä ja eloisa kaupunki.
Heinäkuussa helsinkiläiset perinteisesti suuntaa maalle, tosin hiljalleen mutta vakaasti vähenevissä määrin. Ja tästä perinnesyystä kaupunki pannaan kiinni. Kun se on kiinni ja esim. neljän viikon oleskelu Järvisuomessa ei niin kauheasti kiinnosta, niin sitten lähdetään vaikka ulkomaille. Eli kyseessä on kierre joka toteuttaa itseään.
Tämä yhdessä lomalainsäädännön ja -käytäntöjen kanssa selittää myös sellaisen omituisuuden, että suomalaiset matkustaa vilkkaimmin ulkomaille silloin kun kesä on parhaimmillaan. Tyhmempi voisi kuvitella että vaikka marraskuu olisi otollisempi aika.
Osmo ehdotteli joskus että tehtaiden seisokit pitäisi olla helmikuussa eikä heinäkuussa ympäristösyistä, sähkön kulutus piikkaa silloin kylmyydestä johtuen ja seisokit tasaisivat tätä. Normaali lomakäytännön muuttaminen nykyisestä neljä viikkoa kesälle ja yksi talvella vaikka malliin 3 + 2 voisi olla jo ihan mielenterveyssyistä järkevää. Kaamos tappaa.
http://www.alppipuistonkesa.info/
korkeakulttuurista en mitään tiedä, mutta rahvaalle on järjestetty ohjelmaa ihan mukavasti.
Koska maakuntien Suomessa tarjontaa on sitäkin enemmän. Kannattaa kokeilla!
Syitä tilanteeseen on monia. Yksi erittäin tärkeä syy on sekin, että myös ”pienet teatteri- tanssi- ja muusikkoryhmät” haluavat viettää kesälomaansa silloin kun suvi on Suomessa kukkeimmillaan. Toisaalta taas festivaalit ympäri Suomen työllistävät tekijöitä. Jo elokuussa kulttuuritarjonta Helsingissä suorastaan räjähtää: Juhlaviikot, AGK jne.
Turisteille suunnattuja esityksiä on yritetty Helsingissäkin. Esim. suomalaisen modernin kansantanssin huippuryhmä, Tanssiryhmä Tsuumi, järjesti useamman kesän ajan erityisesti turisteille suunnattua korkeatasoista suomalaisen kansantanssin showta, jonka vastineita näkee useimmissa Itä-Euroopan pääkaupungeissa. (KOM/Grand Casino)
Ei järjestä enää. Ei kannattanut ja toisaalta edes puolittain ”kaupalliseen” toimintaan ei kulttuurin tukieuroja helposti heru.
Modernista tanssista kiinnostunut kansainvälinen yleisö taas on (valitettavasti) niin marginaalista, että sen varaan ei voi esitysten uusintanäytöksiäkään järjestää. Jos Suomeen tulee ”tanssituristeja” he löytänevät tiensä Kuopioon tai Pyhäjärvelle.
Kesän kulttuuritarjontaa Helsingissä löytyy mm. Espan lavalta: Jazz-Espa ja Etno-Espa tarjoilevat kansan- ja jazz-musiikin parhaimmiston esityksiä ilmaiseksi lähes joka arkipäivä.
Erikseen täytyy vielä sanoa sananen pääsylippujen hinnoista. Meillä Suomessa osa taiteen lajeista saa hienosti yhteiskunnan tukea. Nämä subventoidut laitokset pitävät lippujen hinnat sellaisina, että kaikilla on varaa päästä nauttimaan vaikkapa korkeatasoisesta sinfoniaorkesterista, oopperasta tai teatterista. Hyvä näin. Hienoa, toivottavasti jaksamme tukea kulttuuria myös taantumassa.
Erityisesti tanssin, kokeilevamman teatterin ja tuen ulkopuolelle jäävän taidemusiikkikentän kohdalla subventio kuitenkin aiheuttaa markkinahäiriön: miksi kukaan maksaisi 25€ pääsylipusta vaikkapa jousikvartetin konserttiin, jos sinfoniaorkesteria pääsee kuulemaan halvemmalla?
Lisäksi kenttä itse kohdistaa osan tuestaan siten, että ”markkinalähtöisten” toimijoiden mahdollisuudet heikkenevät. Paraatiesimerkki mielestäni Juttutuvan Rytmihäiriö-illat, joita järjestää Freelance-muusikot ry. Tuen avulla parhaat suomalaiset yhtyeet soittavat hienoa tuoretta jatsia – ilmaiseksi, pääsylippuja kun ei ole. Tupa toki täynnä ja meininki mahtava.
Jotta ammatikseen taidetta tekevä vaikkapa neljän-viiden muusikon/tanssijan ryhmä+teknikko+lipunmyynti+markkinointi+tilavuokra yhtälö olisi ”kannattava” pitäisi pääsylipputulojen olla vähintään n. 1500€ per ilta. (tekijöille vähän yli satanen kulujen jälkeen). Eli 150 10€ lippua, 75 20€ lippua tai 50 30€ lippua. Jo kymmenen euroa kotimaisesta esityksestä tuntuu olevan suurelle osalle paikallisyleisöä liikaa, joten jotta toiminta olisi kannattavaa, pitäisi nuo kaikki liput kyetä myymään turisteille.
Valitettavasti en kykene näkemään tuollaista yhtälöä realistisena.
Turistithan ovat läpikulkumatkalla. Nehän ovat menossa Pietariin. Pietari hoitaa ton kulttuuripuolen heille 😉
Jonkin verran kevyen musiikin tapahtumien järjestelyihin sotkeutuneena käsitykseni on, että kesä ylipäänsä ja heinäkuu ehkä erityisesti on sitä aikaa kun Suomessa kulttuuritapahtumien fokus siirtyy pk-seudulta maakuntiin. Esimerkiksi viime viikonloppuna oli Helsingin klubeilla varsin hiljainen viikonloppu kun merkittävä osa potentiaalisesta yleisöstä oli Pori Jazzissa tai Ilosaarirockissa temmeltämässä.
Jossain määrin tämä heijastelee varmaan pitkien mökillä ja sukulaisten luona vietettyjen kesälomien perinnettä, mutta oma näppituntuma on että ainakin pari-kolmekymppisten sukupolvi viettää kesän kaupungissa, ellei sitten ole ulkomailla. Niinpä kyse on osittain siitä että tarjonta ruokkii kysyntää. On tietysti myös hyviä logistisia syitä sille, miksi rock-festarit kannattaa järjestää Helsinginniemen ulkopuolella, mutta klassisen musiikin ja muun korkeakulttuurin osalta infra kyllä on täällä ehdottomasti maan paras (vähättelemättä sinänsä muiden kaupunkien hyviä kulttuurilaitoksia, niitä Helsingissä vain on eniten).
Osmon ajatus tuntuisi siis perustellulta. Heittämällä tulee mieleen, että kun korkeakulttuuri kerää rahoituksensa pääasiassa muualta kuin maksavalta yleisöltä, ehkä kysynnän ja tarjonnan mekanismi ei ohjaa tapahtumia optimaalisesti vaan enemmän tekijöiden omien intressien mukaan. Jos kulttuurintekijät haluavat mieluummin viettää pitkää kesälomaa kuin kehittää turistiyleisölle sopivia esityksiä, se on varmasti henkilökohtaisesta vinkkelistä ymmärrettävää, mutta matkailuelinkeinon kannalta vähän huono vaihtari jos kysyntää olisi.
Täytyy kyllä muistaa että Hesarin Minne mennä- palsta ei ole mikään definitiivinen kulttuuritarjonnan raamattu, vaan paljon tapahtuu vaikka siitä ei hesarille kerrottaisikaan. Ja äsken espan tietämillä kulkiessani paikalla oli ainakin 2 jousikvartettia, 1 klovni ja 1 kitaristi. Lisäksi tänään on tiedossani 3 eri konserttia ravintoloissa ja paljon muuta aktiviteettiä. Eri asia on sitten kohtaanto- ongelma, jos tietoa näistä ei saada konserttiin haluaville tahoille. Mutta veikkaisin että turistitkaan ei ensimmäisenä kurki hesarin minne mennä- palstaa.
Suomenlinnassa on hyvä kesäteatteri – tosin lauttamatkan päässä. Klassisen kitaran konsertit ovat tosiaan harmittavan harvassa (mihin vuodenaikaan tahansa).
Taiteilijat ujostelevat tai ovat hekin menneet mökeilleen taiteilemaan kesäisessä Suomessa. Ehkäpä käyvät jopa kesäteatterissa. Niitä kun löytyy lähes joka kylästä.
Minun mielestä parasta kulttuuritarjontaa vieraille on tavallinen Helsinkiläinen miljöö. Se mitä turistit ympärillään näkevät ja kokevat kaupungin kaduilla.
Ei kulttuuritarjonnassa tarvita muuta. Kunhan on vaan monikansallinen ympäristö kesäisellä kadulla, niin avot, tässä se on.
Se on sitten eri asia kun kulttuurilähetystö saapuu EU:sta katsomaan mitä Suomen pääkaupungissa tapahtuu, niin lyötäköön vaikka MEKin videot kulttuuri-ihmisille kouraan.
Joskus aikoinaan tuli katseltua Finnairin koneessa noita MEKin vidoita, ja eipä katselusta jäänyt kuin paha maku suuhun – plus muiden aineiden jälkimakujen.
Joskus 10 v sitten ainakin oli elokuva-arkiston edessä kadulla iltaisin elokuvnäytöksiä. Se oli kivaa.
Kandee huomata, että alle 40 v. immeisille kulttuuri on yleensä yhtä kuin bileet. Nämä yhteisistä rahoista säälittävästi tuetut ”kulttuuririennot” joutaisivat kuolla muulloinkin kuin heinäkuussa.
Kun huomisen konserttitarjontaa katsoo Nyt- liitteestä, niin löytyy 8 konserttia, 15 klubia ja 7 muuta tapahtumaa- ja tämä siis pelkästään lauantaille ja pelkästään nyt- liitteessä. Lisäksi puskaradion kautta tiedetään vielä toisesta mokomasta konsertteja. Lisäksi esimerkiksi espan lavalla pyörii ymmärtääkseni joka kesäaikaan joka päivä jos jonkinlaista ohjelmaa.
En kyllä allekirjoita väitettä että kulttuuritarjonta olisi stadissa jotenkin pysähtynyt heinäkuulle. Suomalaisia katusoittajia ei näy, koska se homma ei ole oikein kannatavaa- toisaalta Venäjältä tulee erinomaisia pumppuja hoitamaan sitäkin hommaa. Hannu Oskala avasikin jo näitä kannattavuuslaskelmia siitä, paljojnko muusikon työ oikeasti maksaa.
Ja elokuussa homma sitten räjähtää juhlaviikkojen, AKG:n ja taiteiden yön suhteen. Kyllä täälllä nähtävää riittää!
Tänään oli sentään sotilassoittokunnan näyttävä orkesteri Espalla ja turistit olivat mielissään. Näkyi siellä joukossa Osmokin uutta kameraansa ulkoiluttamassa. Toivottavasti kuvat olivat halutunlaisia.