Aamulla tiedustelin, löytyykö Siguldasta internet-kahvilaa. Oli lopettanut puoli vuotta sitten. Lama. Kommunikaattorilla blogin päivittäminen on työlästä, koska ohjelma kaatuu yhtenään. Näin käy vain blogini kanssa.
Olen vähän ihmetellyt,miten päivämatkani Nizzaan pyöräillessä olivat niin lyhyitä. Nyt syy muistui mieleen kun puskin rajussa vastatuulessa kohti itää. Jopa alamessä piti käyttää pienimpiä ylämäkivaihteita. Mutta pahempaa oli tulossa. Olin aiemmin kironnut paikattua asfalttia, mutta nyt sain tutustua paikkaamattomaan. Asfaltissa oli lautasenkokoisia reikiä, jotka tuhoaisivat etuvanteen, jos sellaiseen täysillä osuisi.
Söin lounasta Cesissä ja kävin internetkahvilassa. Sorry, mutta näppäimistöstä ei saanut ääkkösiä irti.
Matkan jakuessa osui Cesin laidalla rankka ukkoskuuro kohdalle. Pelastauduin K-Raudan ostoskärrysuojuksen alle. Sade lakkasi nopeasti, mutta koska maa oli märkä, huputin repun.
K-Rauta luotti ympäri maailmaa kaikkien tuntemaan brändiinsä niin paljon, ettei mainoskyltissä kertonut toimintansa luoteesta millään paikallisesti ymärrettävällä kielellä. En mennyt sisään kauppaan, mutta valtava parkkipaikka oli lähes tyhjä. Tässä ei polteta ruotsalaispankkien varantoja, tämän maksavat K-kauppiaat ihan itse.
Illansuussa tulin Smilteneen, törkeästi myöhässä aikataulusta. Olin aikonut polkea Valgaan, mutta jos jäljellä oleva pätkä menisi yhtä hitaasti kuin edelliset, olisin perillä kovin myöhään.
Kylästä, tai oikeastaan sen ulkopuolelta löytyi oikein hauska vanhaan aateliskartanoon rakennettu hotelli. Olin sen ainoa asiakas.
Maaseutu siinä osassa Latviaa, jota olen nähnyt, on selvästi elinvoimaisempaa kuin siinä osassa Viroa, jonka olen nähnyt.
En ole tällä matkalla käynyt Liettuassa, mutta silti taskussani on paljon aivan latinnäköisiä litin kolikoita, joiden arvo on viidesosa latista. Turistia on helppo huijata.