Smiltene 8.7.2009

Aamul­la tie­dus­te­lin, löy­tyy­kö Sigul­das­ta inter­net-kah­vi­laa. Oli lopet­ta­nut puo­li vuot­ta sit­ten. Lama. Kom­mu­ni­kaat­to­ril­la blo­gin päi­vit­tä­mi­nen on työ­läs­tä, kos­ka ohjel­ma kaa­tuu yhte­nään. Näin käy vain blo­gi­ni kanssa.

Olen vähän ihmetellyt,miten päi­vä­mat­ka­ni Nizzaan pyö­räil­les­sä oli­vat niin lyhyi­tä. Nyt syy muis­tui mie­leen kun pus­kin rajus­sa vas­ta­tuu­les­sa koh­ti itää.  Jopa ala­mes­sä piti käyt­tää pie­nim­piä ylä­mä­ki­vaih­tei­ta. Mut­ta pahem­paa oli tulos­sa. Olin aiem­min kiron­nut pai­kat­tua asfalt­tia, mut­ta nyt sain tutus­tua paik­kaa­mat­to­maan. Asfal­tis­sa oli lau­ta­sen­ko­koi­sia rei­kiä, jot­ka tuhoai­si­vat etu­van­teen, jos sel­lai­seen täy­sil­lä osuisi.

Söin lou­nas­ta Cesis­sä ja kävin inter­net­kah­vi­las­sa. Sor­ry, mut­ta näp­päi­mis­tös­tä ei saa­nut ääk­kö­siä irti.

Mat­kan jakues­sa osui Cesin lai­dal­la rank­ka ukkos­kuu­ro koh­dal­le. Pelas­tau­duin K‑Raudan ostos­kär­ry­suo­juk­sen alle. Sade lak­ka­si nopeas­ti, mut­ta kos­ka maa oli mär­kä, hupu­tin repun. 

K‑Rauta luot­ti ympä­ri maa­il­maa kaik­kien tun­te­maan brän­diin­sä niin pal­jon, ettei mai­nos­kyl­tis­sä ker­to­nut toi­min­tan­sa luo­tees­ta mil­lään pai­kal­li­ses­ti ymär­ret­tä­väl­lä kie­lel­lä. En men­nyt sisään kaup­paan, mut­ta val­ta­va park­ki­paik­ka oli lähes tyh­jä. Täs­sä ei pol­te­ta ruot­sa­lais­pank­kien varan­to­ja, tämän mak­sa­vat K‑kauppiaat ihan itse.

Maalaiskylä matkan varrelta
Maa­lais­ky­lä mat­kan varrelta

 

Illan­suus­sa tulin Smil­te­neen, tör­keäs­ti myö­häs­sä aika­tau­lus­ta. Olin aiko­nut pol­kea Val­gaan, mut­ta jos jäl­jel­lä ole­va pät­kä meni­si yhtä hitaas­ti kuin edel­li­set, oli­sin peril­lä kovin myöhään. 

Kyläs­tä, tai oikeas­taan sen ulko­puo­lel­ta löy­tyi oikein haus­ka van­haan aate­lis­kar­ta­noon raken­net­tu hotel­li. Olin sen ainoa asiakas.

Maa­seu­tu sii­nä osas­sa Lat­vi­aa, jota olen näh­nyt, on sel­väs­ti elin­voi­mai­sem­paa kuin sii­nä osas­sa Viroa, jon­ka olen nähnyt.

En ole täl­lä mat­kal­la käy­nyt Liet­tuas­sa, mut­ta sil­ti tas­kus­sa­ni on pal­jon aivan latin­nä­köi­siä litin koli­koi­ta, joi­den arvo on vii­des­osa latis­ta. Turis­tia on help­po huijata. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.