Salac­gri­vas­ta jäi muka­va muis­to. Hotel­li oli hyvä ja hal­pa, kylä haus­ka. Kun viimein kymme­nen mais­sa pääsin pyörän selkään, jalat kysyivät huu­taen: ei kai taas? Huono pila!
Muu­ta­man kilo­metrin jäl­keen jalat ymmär­sivät, kuka tääl­lä päät­tää ja mat­ka alkoi sujua.

Jat­ka lukemista “Riika 6.7.2009”

Mat­ka jatkui Raplas­ta etelään kylmässä säässä mut­ta kohta­laises­sa myötä­tu­u­lessa tasaista asfalt­tia, kunnes tuli kuu­den kilo­metrin työ­maa, jos­sa jouduin jopa talut­ta­maan fillaria.
Olin valin­nut Raplan kaut­ta kulke­van tien, kos­ta sileäas­falt­tisem­pi Via Balti­ka on niin tyl­sä, mut­ta tyl­sä oli tämäkin. Viron keskiosat vaikut­ta­vat läh­es asumattomilta.
Jat­ka lukemista “Salac­gri­va Latvia 5.7.2009”

Tämänkesäi­nen pyörä- ja val­oku­vaus­retkeni suun­tau­tuu Viroon ja Latvi­aan. Rep­puselässä ja onnel­lise­na ohjaus­tanko­laukun omis­ta­jana las­tauduin pyöri­neni Tallinnan laivaan. Samal­la paatil­la tuli toinenkin pyöräil­i­jä, jon­ka päämääränä oli Pohjois-Puo­la. Sinne minäkin olisin polkenut, jos aikaa olisi enemmän.

Aluuk­semme läh­estyessä Tallinnaa, tuli taas se vakio-viesti:olet nyt ulko­maises­sa verkos­saa… Avasin sen nähdäk­seni, oliko siel­lä odot­ta­mani, ja oli­han se: Datasi­ir­ron hin­ta 1,5 euroa megatavul­ta. Par­rhaat kisku­rit ovat repi­neet 12 euroa. Hur­raa. Mis­sä EU siel­lä ratkaisu!

Reit­ti Tallinnan sata­mas­ta etelään alkoi olla tut­tu, mut­ta siitä ei ollut nyt apua. Kaupun­gin keskus­ta oli sul­jet­tu laulu­juh­lien paraatin vuok­si ja jouduin kiertämään van­han kaupun­gin länsipuolelta.
Paraatista en saanut kuvaa, kos­ka en päässyt kuvausetäisyy­delle. Jotain hälyt­täväl­lä taval­la uhmakas­ta viro­lais­ten isän­maal­lisu­u­udessa on. Mut­ta en voi soima­ta. Niin huonos­ti his­to­ria on viro­laisia kohdel­lut. Itsenäisyyt­tä on syytäkin arvostaa, kun on joutunut toisen kansan alis­ta­mak­si. Jat­ka lukemista “Rapla, Viro”

Yksi Euroopan suurista infra­struk­tu­uri­hankkeista on rak­en­taa nopea junay­hteys hal­ki Balt­ian maid­en Tallinnast6a Varso­vaan ja edelleen Berli­ini­in. Suomen pitäisi tukea tätä han­ket­ta kaikin lihaksin, sil­lä olemme jäämässä syr­jään Euroopan rautatiev­erkon kehi­tyk­ses­tä. Nopei­ta junay­hteyk­siä (yli 250 km/h) raken­netaan nyt kovin Pari­isi-keskeis­es­ti. Suo­mi on jäämässä kehi­tyk­ses­tä tyystin syr­jään, mikä on pieni ris­ki, jos öljy­varo­jen hiipumi­nen nos­taa voimakkaasti lehtoli­iken­teen hin­taa.  Olisi­han se kiva men­nä illan­su­us­sa yöju­naan Tallinnas­sa ja herätä Berliinissä.

Rautati­etun­neli Helsingistä Tallinnaan on sit­ten aivan oma jut­tun­sa. Sen kan­nat­tavu­us on kiikunkaakun nykyti­lanteessa, mut­ta jos Tallinnas­ta aukeaa nopea yhteys Berli­ini­in, tun­nelin kan­nat­tavu­us nousee kohisten.

===============

Kiin­nos­tuk­seni Rail Balti­caan heräsi uud­estaan, kos­ka olen sun­nun­taina lähdössä pyöräi­ly- ja val­oku­vaus­matkalle Viroon ja Latvi­aan. KKos­ka yksi elämän­te­htävistäni on main­os­taa pyörä­matkailua, pyrin rapor­toimaan pyöräretkestä päivit­täin, mut­ta kuvat saan artikkelei­hin liite­tyk­si vas­ta Suomeen palattuani.Vanha ja kulunut sanon­ta­han kuu­luu, että kaik­ki pait­si pyöräi­ly on turhaa.

Ylen uutiset kehui tänään, että joka kahdek­sas äänestäjä etsi ehdokkaansa vaa­likonei­den avul­la. On huonom­piakin tapo­ja vali­ta ehdokkaansa; esimerkik­si ulkonäkö, vaal­i­main­on­ta, roskale­htien haas­tat­te­lut. On hyvä, että äänestyk­sen poh­ja on parem­pi, mut­ta olisi parem­pi jos se olisi hyvä. Vaa­likoneisi­in liit­tyy kyl­lä melkoisia ongelmia, jos ihmiset alka­vat ottaa ne vakavasti. Minus­ta ne ovat asi­api­toista poli­it­tista viihdettä.

Minäkin tein use­am­man vaa­likoneen. Eri vaa­likoneet tuot­ti­vat kär­keen aivan eri ehdokkaat. Kun kyse oli henkilöistä, jot­ka tun­nen hyvin, aika huonos­ti sijoit­tui­v­at jotkut, joi­hin luotin kuin vuoreen ja hyvin sel­l­aiset, joi­ta en vas­tu­ulliselle paikalle val­it­sisi. Testi ei ole kovin vali­di. Jat­ka lukemista “Vaa­likoneet”

Kyl­lä käy kateek­si ran­skalaisia herkkusui­ta. Niin paljon parem­pia raa­ka-ainei­ta ruuan lait­toon paikalli­sista kaupoista saa. Valikoima on ylit­se­vuo­ta­va niin liha- kala kuin vihannestiskil­läkin. Tosin huna­ja­mari­noitua broi­lerisuikalet­ta ei löy­tynyt mistään.

Sille, että mel­oni myy­dään Ran­skas­sa mehukkaam­pana, emme voi Suomes­sa mitään, kos­ka mel­onil­la on pitkä mat­ka pel­lol­ta När­piön S‑markettiin. Sik­si Suomeen toimitet­ta­va mel­oni pitää poimia raakana, minkä takia se mais­tuu pahvil­ta ver­rat­tuna siihen kovin saman­näköiseen tuot­teeseen, jota muual­la myy­dään.  Mut­ta sille mei­dän pitäisi voi­da jotain, että myös tomaatil­la on pitkä mat­ka När­piön pel­lol­ta När­piön S‑markettiin — se menee ilmeis­es­ti Jyväskylän kaut­ta. Mei­dän pitäisi suosia kaupois­sa lähiruokaa ja lyhyem­pää kul­je­tus­ta, ei vain ide­ol­o­gi­sista syistä vaan ennen kaikkea kuli­naari­sista. Ennen meil­läkin sai hyviä tomaat­te­ja, mut­ta nyky­isin vil­jel­lään vain hap­pamia ja kovia, jot­ka poim­i­taan puoli­raakoina, jot­ta ne kestäi­sivät kau­pan pitkän kul­je­tus­ketjut. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Provencesta”

Kaavoitus­päätösten han­kkimi­nen puoluer­a­hoituk­sen turvin ei ole vain moraa­li­nen ongel­ma. Jos kaa­va on yleisen edun mukainen, sen pitäisi toteu­tua ilman päät­täjien voitelu­akin. Voitelua tarvi­taan, kun halu­taan tehdä yleisen edun vas­tainen päätös. Se, että kaavoituk­seen liit­tyvä kor­rup­tio — tai sen lievem­mät esimuodot — vaikut­ta­vat kiel­teis­es­ti yhdyskun­tarak­en­teeseen, on lop­ul­ta paljon isom­pi ongel­ma kuin kor­rup­tioon liit­tyvät moraaliset ongel­mat. Espoon kaavoitus 1970-luvul­la  on surulli­nen esimerk­ki siitä, mitä puoluer­a­hoi­tusve­tois­es­ta kaavoituk­ses­ta seu­raa. Jat­ka lukemista “Kor­rup­tion kallein hin­ta on yhdyskun­tarak­en­teen vaurioissa”

Kak­si tut­tua yli 60-vuo­ti­as­ta val­tion virkami­estä eri viras­toista keskusteli ratikas­sa eläk­keelle siir­tymis­es­tä Molem­pi­en viras­tois­sa hätis­tetään 65 vuot­ta läh­estyviä eläk­keelle, kos­ka val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­ma sitä vaatii.

Hai haloo!

Val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­man tarkoituk­se­na on vähen­tää val­tion töis­sä ole­vien määrää, jot­ta yksi­ty­isillekin riit­täisi työvoimaa. Eihän tätä tarkoi­tus­ta mitenkään palvele se, että tuot­tavu­u­so­hjel­man määräl­lisi­in tavoit­teisi­in pyritään alen­ta­mal­la eläkeikää.

Määräl­lis­ten normien kaut­ta ohjaami­nen on aina vaikeaa, ellei saa organ­isaa­tio­ta hyväksymään päämäärää. Tui­jote­taan vain määräl­lisi­in tavoit­teisi­in, oli niis­sä järkeä tai ei. Tuot­tavu­u­so­hjel­ma on kovin usein epäon­nis­tunut ohjauk­ses­sa ja syn­nyt­tänyt jär­jetön­tä käyttäytymistä.

(Julka­istu Näkökul­ma-kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä )

Tar­ja Cron­ber­gin putoami­nen eduskun­nas­ta nos­ti julk­isu­u­teen vaal­i­jär­jestelmämme puut­teel­lisu­u­den. Hän sai vaalipi­iris­sään toisek­si eniten ääniä, mut­ta jäi val­it­se­mat­ta. Yhtä huonos­ti kävi kris­til­lis­ten Sari Essayah’lle Varsinais-Suomessa.

Tiukas­sa vaal­i­t­u­lok­ses­sa ei sinän­sä ole mitään ihmeel­listä. Jos Vihreät oli­si­vat saa­neet Pohjois-Kar­jalas­sa 200  ään­tä enem­män, joku muu olisi jäänyt täpärästi val­it­se­mat­ta. Ongel­ma on, että pienis­sä vaalipi­ireis­sä pien­ten puoluei­den kan­nat­ta­jat eivät voi tukea puolueen­sa val­takun­nal­lista men­estys­tä. Jat­ka lukemista “Äänestäjän tahto”

Kus­tan­nu­sosakey­htiö Tam­mi panee pihalle kol­man­nek­sen henkilökun­nas­taan. Suure­na syynä tähän on se, että koulut ovat alka­neet säästää oppikir­ja­menois­saan ja kier­rät­tävät kir­jo­ja. Niin­pä Pikku Liisa saa luet­tavak­seen Kallen edel­lisenä vuona alle­vi­ivaa­man ja töhrimän kir­jan, jos­ta puut­tuu pari sivua.

Paljonko kansan­talous säästää resursse­ja, kun kir­jaa kier­rätetään? Euron tai kak­si. Ei kir­jan painami­nen sen kalli­im­paa ole kuin Ilta Sanomien painami­nen. Koulun kuitenkin kan­nat­taa kier­rät­tää kir­jo­ja vält­tyäk­seen mak­samas­ta kus­tan­ta­molle oppikir­ja­ma­te­ri­aalin tuot­tamis­es­ta. Kir­jan hin­nas­ta ehkä viisi pros­ent­tia on pain­okus­tan­nuk­sia ja 95 pros­ent­tia kor­vaus­ta sisäl­lön tuot­tamis­es­ta. Niin­pä kus­tan­ta­mot toisaal­ta yrit­tävät tehdä kir­joi­hin joka vuosi sen ver­ran muu­tok­sia, ettei van­ho­ja kir­jo­ja voi vai­vat­ta käyt­tää. Tämä peli ei joh­da järkevään käyt­täy­tymiseen. Voisim­meko kuvitel­la toisen­laiset sään­nöt? Jat­ka lukemista “Oppikir­japeli”