Salacgriva Latvia 5.7.2009

Mat­ka jatkui Raplas­ta etelään kylmässä säässä mut­ta kohta­laises­sa myötä­tu­u­lessa tasaista asfalt­tia, kunnes tuli kuu­den kilo­metrin työ­maa, jos­sa jouduin jopa talut­ta­maan fillaria.
Olin valin­nut Raplan kaut­ta kulke­van tien, kos­ta sileäas­falt­tisem­pi Via Balti­ka on niin tyl­sä, mut­ta tyl­sä oli tämäkin. Viron keskiosat vaikut­ta­vat läh­es asumattomilta.
Ker­gus­sa jouduin päät­tämään, ajanko mielu­um­min 10 kilo­metriä sorati­etä vai selvästi pitem­pää mut­ta päällysr­erryä reit­tiä Pär­nu­un. Val­itsin sora­tien, mikä oli tyh­mää. Tie Jaagupi­in olikin viitoitet­tu eri kaut­ta ja raivos­tut­ta­van vaikeakulkuista sorateitä olikin liki 20 km. Huo­masin kyl­lä risteyk­sen, jos­ta min­un olisi pitänyt kään­tyä, mut­ta tien­vi­itas­sa mikään ei viitan­nut siihen, että tuos­ta kan­nat­taisi men­nä. Kun aiko­mani oikotie yhtyi uud­estaan viitoitet­tuun reit­ti­in, ei siitäkään voin­ut viitoituk­ses­ta päätel­lä mis­tä tiestä on kyse. Kart­to­jen tek­i­jöi­den ja viitoit­ta­jien pitäisi tehdä yhteistyötä siinä, mitä paikan­nim­iä viit­toi­hin ja kart­toi­hin laite­taan. Ja min­un olisi piyänyt ostaa isom­pi kartta.
Sileä Via Balti­ca myötä­tu­u­lessa tun­tui taivaal­liselta sora­tien jäl­keen. Nopeus läh­es kolminkertaistui.
Pär­nus­sa söin lounaan kol­men mais­sa. Matkaa oli takana 88 kilo­metriä, ja olisin hyvin voin­ut jäädä Pär­nu­un, mut­ta tuol­laista myötä­tu­ul­ta ei voi haaska­ta. Jatkoin Lat­vian puolelle Salacrivaan, jonne tulin puoli yhdek­sän maissa.167 km takanani. Schen­genin ansios­ta rajal­la ei tarvin­nut edes hidas­taa. Tarkoituk­seni ei ollut ajaa täl­laisia päivä­matko­ja vaan ottaa enem­män tur­is­min ja val­oku­vauk­sen kannal­ta, mut­ta myötä­tu­uli oli liian suuri houku­tus. Olin soit­tanut hotel­li­in. He pitivät rav­in­to­laa ylimääräis­es­ti auki nälkäiselle pyöräilijälle.
Kiertelin kam­er­aan kanssa kylää. Todel­la mie­lenki­in­toisia talo­ja ja pihamai­ta. Puul­la näköjään läm­mitetään, sil­lä polt­top­u­u­ta oli varas­toitu­na kaikkialle.

talo-sunnuntaina-1

 

 

 

 

 

 

 

 

Salac­gri­van arkkitehtuuria

4 vastausta artikkeliin “Salacgriva Latvia 5.7.2009”

  1. Ilmeis­es­ti sin­ul­la ei ole täl­lä ker­taa gps nav­i­gaat­to­ria käytössäsi? Ja olisiko sekään sen parem­min osan­nut opas­taa noil­la pikkuteillä?
    Tarvit­taisi­in näköjään myös selkeästi viitoitet­tu “via fil­lari” näi­den maid­en suju­vaan läpi­a­joon. Hyvää matkan­jatkoa. Kauankos aiot retkeil­lä sielläpäin?

  2. “Kart­to­jen tek­i­jöi­den ja viitoit­ta­jien pitäisi tehdä yhteistyötä siinä, mitä paikan­nim­iä viit­toi­hin ja kart­toi­hin laitetaan.”

    Tuo kos­kee Suomeakin.

  3. Tääl­lä Van­taal­la puolestaan viro­laiset tien­rak­en­ta­jat tuli­vat työvä­lineil­lään pyörätielle ja tukki­vat kaiken liiken­teen. Eikä ain­ut­takaan kor­jaustyöstä varoit­tavaa liiken­nemerkkiä tieo­su­udel­la ollut.

    Mut­ta kun kult­tuurierot tien­raken­nukessa ja “sig­naloin­nis­sa” ovat Suomes­sa ja Virossa erin­laiset, niin yllä­tyk­siä sit­ten kokee.

  4. Sat­tuipas has­susti. Olimme per­heemme kanssa tulos­sa Riikas­ta Tallinnaan ja keskuste­limme vai­mon kanssa reis­sus­tasi Niz­za­an kun yhtäkkiä huo­masimme itse Osmon aja­mas­sa kohti etelää. Tilanne tuli niin nopeasti, ettemme ehti­neet nos­ta­maan lapaa, mut­ta halu­amme näin jälkikä­teen toiv­ot­taa antoisaa pyöräreis­sua! Ei muuten näyt­täneet kovin miel­lyt­täviltä ne uuden asfaltin osu­udel­la ole­vat sorapientareet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.