Salacgriva Latvia 5.7.2009

Mat­ka jat­kui Raplas­ta ete­lään kyl­mäs­sä sääs­sä mut­ta koh­ta­lai­ses­sa myö­tä­tuu­les­sa tasais­ta asfalt­tia, kun­nes tuli kuu­den kilo­met­rin työ­maa, jos­sa jou­duin jopa talut­ta­maan fillaria.
Olin valin­nut Raplan kaut­ta kul­ke­van tien, kos­ta sileä­as­falt­ti­sem­pi Via Bal­ti­ka on niin tyl­sä, mut­ta tyl­sä oli tämä­kin. Viron kes­kio­sat vai­kut­ta­vat lähes asumattomilta.
Ker­gus­sa jou­duin päät­tä­mään, ajan­ko mie­luum­min 10 kilo­met­riä sora­tie­tä vai sel­väs­ti pitem­pää mut­ta pääl­lys­rer­ryä reit­tiä Pär­nuun. Valit­sin sora­tien, mikä oli tyh­mää. Tie Jaa­gu­piin oli­kin vii­toi­tet­tu eri kaut­ta ja rai­vos­tut­ta­van vai­kea­kul­kuis­ta sora­tei­tä oli­kin liki 20 km. Huo­ma­sin kyl­lä ris­teyk­sen, jos­ta minun oli­si pitä­nyt kään­tyä, mut­ta tien­vii­tas­sa mikään ei vii­tan­nut sii­hen, että tuos­ta kan­nat­tai­si men­nä. Kun aiko­ma­ni oiko­tie yhtyi uudes­taan vii­toi­tet­tuun reit­tiin, ei sii­tä­kään voi­nut vii­toi­tuk­ses­ta pää­tel­lä mis­tä ties­tä on kyse. Kart­to­jen teki­jöi­den ja vii­toit­ta­jien pitäi­si teh­dä yhteis­työ­tä sii­nä, mitä pai­kan­ni­miä viit­toi­hin ja kart­toi­hin lai­te­taan. Ja minun oli­si piyä­nyt ostaa isom­pi kartta.
Sileä Via Bal­tica myö­tä­tuu­les­sa tun­tui tai­vaal­li­sel­ta sora­tien jäl­keen. Nopeus lähes kolminkertaistui.
Pär­nus­sa söin lou­naan kol­men mais­sa. Mat­kaa oli taka­na 88 kilo­met­riä, ja oli­sin hyvin voi­nut jää­dä Pär­nuun, mut­ta tuol­lais­ta myö­tä­tuul­ta ei voi haas­ka­ta. Jat­koin Lat­vian puo­lel­le Salac­ri­vaan, jon­ne tulin puo­li yhdek­sän maissa.167 km taka­na­ni. Schen­ge­nin ansios­ta rajal­la ei tar­vin­nut edes hidas­taa. Tar­koi­tuk­se­ni ei ollut ajaa täl­lai­sia päi­vä­mat­ko­ja vaan ottaa enem­män turis­min ja valo­ku­vauk­sen kan­nal­ta, mut­ta myö­tä­tuu­li oli lii­an suu­ri hou­ku­tus. Olin soit­ta­nut hotel­liin. He piti­vät ravin­to­laa yli­mää­räi­ses­ti auki näl­käi­sel­le pyöräilijälle.
Kier­te­lin kame­raan kans­sa kylää. Todel­la mie­len­kiin­toi­sia talo­ja ja piha­mai­ta. Puul­la näkö­jään läm­mi­te­tään, sil­lä polt­to­puu­ta oli varas­toi­tu­na kaikkialle.

talo-sunnuntaina-1

 

 

 

 

 

 

 

 

Salacgri­van arkkitehtuuria

4 vastausta artikkeliin “Salacgriva Latvia 5.7.2009”

  1. Ilmei­ses­ti sinul­la ei ole täl­lä ker­taa gps navi­gaat­to­ria käy­tös­sä­si? Ja oli­si­ko sekään sen parem­min osan­nut opas­taa noil­la pikkuteillä?
    Tar­vit­tai­siin näkö­jään myös sel­keäs­ti vii­toi­tet­tu “via fil­la­ri” näi­den mai­den suju­vaan läpia­joon. Hyvää mat­kan­jat­koa. Kau­an­kos aiot ret­keil­lä sielläpäin?

  2. Kart­to­jen teki­jöi­den ja vii­toit­ta­jien pitäi­si teh­dä yhteis­työ­tä sii­nä, mitä pai­kan­ni­miä viit­toi­hin ja kart­toi­hin laitetaan.”

    Tuo kos­kee Suomeakin.

  3. Tääl­lä Van­taal­la puo­les­taan viro­lai­set tien­ra­ken­ta­jat tuli­vat työ­vä­li­neil­lään pyö­rä­tiel­le ja tuk­ki­vat kai­ken lii­ken­teen. Eikä ainut­ta­kaan kor­jaus­työs­tä varoit­ta­vaa lii­ken­ne­merk­kiä tie­o­suu­del­la ollut.

    Mut­ta kun kult­tuu­rie­rot tien­ra­ken­nu­kes­sa ja “sig­na­loin­nis­sa” ovat Suo­mes­sa ja Viros­sa erin­lai­set, niin yllä­tyk­siä sit­ten kokee.

  4. Sat­tui­pas has­sus­ti. Olim­me per­heem­me kans­sa tulos­sa Rii­kas­ta Tal­lin­naan ja kes­kus­te­lim­me vai­mon kans­sa reis­sus­ta­si Nizzaan kun yhtäk­kiä huo­ma­sim­me itse Osmon aja­mas­sa koh­ti ete­lää. Tilan­ne tuli niin nopeas­ti, ettem­me ehti­neet nos­ta­maan lapaa, mut­ta haluam­me näin jäl­ki­kä­teen toi­vot­taa antoi­saa pyö­rä­reis­sua! Ei muu­ten näyt­tä­neet kovin miel­lyt­tä­vil­tä ne uuden asfal­tin osuu­del­la ole­vat sorapientareet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.