Kaksi tuttua yli 60-vuotiasta valtion virkamiestä eri virastoista keskusteli ratikassa eläkkeelle siirtymisestä Molempien virastoissa hätistetään 65 vuotta lähestyviä eläkkeelle, koska valtion tuottavuusohjelma sitä vaatii.
Hai haloo!
Valtion tuottavuusohjelman tarkoituksena on vähentää valtion töissä olevien määrää, jotta yksityisillekin riittäisi työvoimaa. Eihän tätä tarkoitusta mitenkään palvele se, että tuottavuusohjelman määrällisiin tavoitteisiin pyritään alentamalla eläkeikää.
Määrällisten normien kautta ohjaaminen on aina vaikeaa, ellei saa organisaatiota hyväksymään päämäärää. Tuijotetaan vain määrällisiin tavoitteisiin, oli niissä järkeä tai ei. Tuottavuusohjelma on kovin usein epäonnistunut ohjauksessa ja synnyttänyt järjetöntä käyttäytymistä.
Eikö Tuottavuusohjelman tarkoitus olekaan parantaa tuottavuutta eli saada aikaan sama tuotos pienemmällä panoksella?
”Valtion tuottavuusohjelman tarkoituksena on vähentää valtion töissä olevien määrää, jotta yksityisillekin riittäisi työvoimaa.”
Minusta valtion tuottavuusohjelma on näyttäytynyt lähinnä nälkäkuurina ja säästötoimina. Jos yksityisen puolen kysyntä on todellinen motiivi, niin sehän on hyvä asia.
Toisaalta luulisi, että yksityinen kysyntä pärjäisi markkinataloudessa julkiselle varsin hyvin. Minä en ainakaan viime aikoina ole pitänyt valtiota mitenkään kovin tavoiteltavana työnantajana (valitettavasti).
Ohjaus ei ylätasolta tonne organisaatiorakenteen eri tasoille asti aina näytä toimivan. Tämä esittämäsi juttu on siitä hyvä esimerkki. Toinen esimerkki on Työ- ja Elinkeinoministeriö, siellä säädetään kaikennäköisiä ohjeita, joille työvoimahallinnon alemmissa portaissa (TE-keskuskset ja työvoimatoimistot) viitataan kintaalla. Soininvaaran esittämässä asiassa itsessään ei ole se ongelma vaan ongelma on ohjauksessa, eli siinä miten ylätason päätökset jalkautuvat organisaatiorakenteessa. Tämä on tyypillinen ongelma myös yrityksissä.
Kuka on väittänyt, että valtion tuottavusohjelmassa olisi mitään järkeä. Ensin pitäisi selvittää, mitä on tuottavuus valtiolla. Sen jälkeen voisi kenties rakentaa ohjeman parantamaan sitä 😉
Osmo: ”…Eihän tätä tarkoitusta mitenkään palvele se, että tuottavuusohjelman määrällisiin tavoitteisiin pyritään alentamalla eläkeikää…”
Asia ei edes ole noin suoraviivainen. Valtion ja kuntien väkivaltaorganisaatioissa: poliisi, pelastus ja puolustus, tuottavuus paranisi juuri alentamalla eläkeikää. Nyt organisaatioihin jää roikkumaan toiminnan kannalta tarpeettomia ihmisiä täydelle palkalle. Jos he olisivat eläkkeellä, he maksaisivat vain 60% nykyisestä.
Kriittisin tilanne on palomiesten osalta. Kuka haluaa, että hädän sattuessa pelastustehtävään tulee 60-vuotias reipas nuori mies? Oikea eläkeikä olisi 40, jonka jälkeen olisi mahdollisuus saada korkeintaan kolme viiden vuoden jatkoa. Jatkon perusteena olisi kattava testaus, lääkärin hyväksyntä ja organisaation tarve.
Toinen ääripää on taas varmasti yliopistoilla. Tiedän tuttuja, jotka tekevät tiedettä täyttä häkää reippaasti yli seitsämänkymppisinä. Virallisesti he ovat eläkkeellä, mutta jossain yliopiston käytävillä heillä on vielä työhuone ja tulostakin näyttää syntyvän sekä projektien, julkaisujen että näyttelyiden muodossa.
Me tarvitsemme joustoa työelämään, kuten nuo ääriesimerkit osoitavat. Ei ole yhtä oikeaa mallia. Tarvitaan monia erilaisia malleja erilaisiin tehtäviin.
Miten julkista sektoria voitaisiin Suomessa järkevästi pienentää? Eikö nyt kuitenkin ole niin että Suomi elää pääasiallisesti vientiteollisuudesta eikä verovaroista kustannetuilla kunnallisilla ja valtiollisilla töillä?
Itseäni on tässä ”tuottavuusohjelmassa” hämmentänyt se, että kukaan ei ole määritellyt mittareita joilla tuottavuden kehitystä tarkastellaan. Eihän se ole mitään tuottavuuden parantumista, että väkeä vähennetään, jos tuotettu palvelu pysyy ennallaan tai jopa heikkenee. Totta kai sellaisten mittareiden määrittely on julkisen sektorin töissä vaikeaa, mutta ehkä siitä vaikeudesta saa jotain osviittaa siihen, ettei kannattaisi ylipäänsä ihan noin karkealla työkalulla systeemiä sorkkia tai voidaan olla kohta tilanteessa jossa julkisen sektorin tuottavuus koko yhteiskunnan tasolla tarkastettuna itse asiassa heikkenee harkitsemattoman väen vähentämisen takia.
Sitä ei varmaan kukaan julkisen sektorin toimia läheltä seurannut epäile, etteikö monin paikoin olisi isoakin tehostamisen varaa, mutta aikamoista pimeään huitomista tämä nykyinen ”tehostaminen” on.
Yksityisellä puolella laitetaan ”eläkkeelle” kaikki 58-vuotiaat. Joten siellä lienee julkista sektoria kovempi ”tuottavuusohjelma”.
He mitä suuremmalla todennäköisyydellä eivät enää koskaan työllisty kuin yrittäjäksi ryhtymällä. Joka taitaa olla harvinaista sekin. Enkä usko, että ne julkisen puolen ”vanhuksetkaan” työllistyvät ainakaan yhtään sen paremmin.
Sittenhän meiltä ei puutukaan enää kuin työvoimapula, joka jo kolmatta vuosikymmentä on koittamassa ihan heti ensi vuonna.
Ei tuossa ole mitään uutta. Poliitikkojen ja kansan todellisuuden välillä on vain huutava ristiriita, kuin ennen vanhaan Neuvostoliitossa.
Kun Osmo ja Cronberg puhuvat kauniisti työurien jatkamisesta niin todellisuudessa se tarkoittaa, että ikääntynyt elätetään viimeiset vuodet sossun luukulta.
Itsekin olen elokuussa putkessa. Lähtiäisiksi joudun kirjoittamaan alle vielä paperin , joka tekee minusta rikollisen vapauttaakseni työnantajani lisäpäivävelvoitteista.
Esitin paperin viranomaisille ja työkkäri ja TVR vahvistivat, että rikon lakia. Esitin asian myös Työsuojelupiiriin, mutta he ilmoittivat , että EVVK.
Työnantajan ostama luottamusmies totesi, että työkkäri ja TVR huijaavat.
Kyseessä on valtion osittain omistama yhtiö, joka tällaista harrastaa eli valtiolla oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, minullakin on jo 7000 kohtalotoveria
Tällaista on todellisuus Suomessa, kannattaa matkustaa useammin ratikalla, pääsee lähemmäksi todellisuutta. Kirjoituspöydän takana nuokkumalla ja unelmoimalla teorioita ei pitkälle päästä
Ei ole välttämättä huono idea saada tietyt henkilöt vanhemmasta kaartista ulos talosta eläkkeelle, koska heidän työpanoksensa merkitys voi olla hieman kyseenalainen.
Huomion kohdistaminen vanhempaan kaartiin on luonnollista olosuhteissa, joissa todelliset kustannusten säästöt ovat melkein mahdottomia tai ainakin hyvin vaikeita toteuttaa. Julkisten menojen ja julkisen toiminnan kohdalla hystereesi eli polkuriippuvuus on erittäin tärkeä tekijä selittämään tämänhetkistä organisaatio/menorakennetta.
Irtisanomissuojan purkaminen ja nollapohjabudjetointi olisivat oivat työkalut julkisten resurssien suuntaamisessa sinä hetkenä tärkeinä pidettyjen tavoitteiden toteuttamiseen.
Riippumaton lautakunta kävisi läpi tavoitteet ja suosittelisi tasaisin väliajoin ministeriöiden tai virastojen toiminnan lakkauttamista tai laajentamista tarpeen mukaan. Tavoitteet olisivat entistä enemmän poliittisia eli kansalaiset periaatteessa voisivat vaaleissa valita millaista menyytä he haluavat.
Tässä yhteydessä henkilöstöllä ei olisi automaattista oikeutta päästä jonkun toisen ohjelman tai viraston palvelukseen.
Palkkoja pitäisi luultavasti korottaa jonkun verran suurempaa epävarmuutta kompensoimaan, mutta maassamme koulutetaan niin paljon yhteiskunta/valtiotieteilijöitä, että kaikki haettavissa olevat paikat varmaan pystyttäisiin täyttämään melkoisen nopeasti.
Juuri niin. Valtion virastoidenhan pitäisi nyt kovasti yrittää pitää kaikki ikääntyneet työntekijät tuottavassa työssä niin pitkään kuin mahdollista.
Mutta osaksi johtavat poliitikot ovat itse syypäitä tilanteeseen. Viestitys ja keskustelu asiasta ovat olleet tasoltaan onnetonta.
Katsokaa USA:n tutkimustuloksia. Trendinä on, että suurten ikäluokkien eläkeläiset haluaisivat tehdä mielekästä työtä vielä eläkkeellä ollessaankin, ei tosin kokopäivätyötä vaan mielellään väliaikaisia projekteja. Tähän asiaan pitäisi kiinnittää huomiota.
Eläkeläisten mahdollisuuksia tehdä iäkkäänä töitä pitäisi parantaa. Nyt Suomessa vielä on paljon sitä vanhakantaista väärää ajattelua, että on hyvä, että vanhukset väistyvät ja antavat työpaikat nuorille. Mutta eihän se homma niin mene. Ei työpaikkojen määrä mikään vakio ole.
Lamasta huolimatta hallituksen pitäisi aloittaa pikaisesti projekti ikääntyneiden mukaan lukien yli 70-vuotiaat aktivoimiseksi työelämään. Monia toimenpiteitä voidaan sillä sektorilla tehdä.
Toimenpiteet eivät ole nuorilta pois. Parhaassa tapauksessa kokeneet iäkkäät luovat yritystoimintaa, joka työllistää myös nuoria.
Kyllä jokainen pois potkittu ”vanhus” on vain positiivinen asia. Ei ne yli viisikymppiset tule kummempia ongelmia yhteiskunnassa aiheuttammaan, mutta syrjäytetyt alta kolmekymppiset tulevat olemaan ongelma.
”Yksityisellä puolella laitetaan “eläkkeelle” kaikki 58-vuotiaat. Joten siellä lienee julkista sektoria kovempi “tuottavuusohjelma”.”
Tuo eläkkeelle siirtäminen on puhdasta probagandaa. Se koskee 40-luvulla syntyneitä, he siirtyvät 60-vuotiaana eläkkeelle .
Sen sijaan 50-luvulla syntynyt ei pääse enää kuin vanhuuseläkkeelle eli 62-65-vuotiaana.
Mutta silloin eläkettä leikataan rajusti, koska enää ei tunneta tulevan ajan odottamaa.
Sain eläkeyhtöltä laskelmat, että jos eläköidyn 62-vuotiaana , niin saan eläkettä n 35 % viimeisistä palkoista. Jos eläköidyn 63-vuotiaana niin vähän enemmän. Jos jaksan sinnitellä kortistossa 65-vuotiaaksi niin sitten eläkkeeni on karvan alle 50 %. Jos olsiin töissä 65-vuotiaaksi niin eläkkeeni olisi yli 60 %
Olen ollut TeliaSoneralla lähes 40 vuotta ja nyt työnantaja on alkanut savustaa meitä viimeisiä vanhoja työntekijöitä ulos, meitä on n 2-300 odottamassa irtisanomista.
Hyvä vertailukohta on Ruotsi, siellä keski-ikä vanhassa Teliassa on 57-vuotta , Suomen Sonerassa n 40 vuotta. Vielä 20 vuotta sitten ero oli nolla.
Tuottavuudessa Telia on n 30 % parempi
Tässä näkyvät valtioiden väliset erot.Johtamisen taito paljastuu sillä,miten saat annetusta porukasta tehoja irti. Suomessa lähdetään siitä, että johtaja voi olla laiska ja ammttitaidoton eli hän voi vaihtaa porukan sellaiseksi, että ei tarvitse vaivautua johtamaan.
Kysymyksessä on Osmon kuvailemassakin tapauksessa siitä, että valtion hallinnon johto menee , mistä aita on matalin
Onhan tämä älytöntä, mutta ymmärrettävää. Tavoitteeksi on annettu väen vähentyminen johonkin tiettyyn päivään mennessä. Tottahan sitä ensimmäiseksi katsotaan, että kuka olisi lähivuosina joka tapauksessa lähdössä. Jos ihmisiä ei haluta ajaa ennenaikaisesti eläkkeelle, niin se pitää ihan erikseen sitten kirjata siihen tuottavuusohjelmaan. Yksi mahdollinen tapa olisi, että kun tavoitteita asetellaan ja päälukuja vertaillaan, niin yli 58-vuotiaita ei lasketa mukaan.
Kokeineiden asiantuntijoiden häätäminen eläkkeelle ennenaikaisesti on vain ja ainoastaan älytöntä.
Suomessa on huijattu niin massiivinen osa nuorisosta opiskelemaan yhteiskunta- ja valtiotieteitä, että joka ainoaan matalan fyysisen kuormituksen omaavaan sisätyöhön riittää muutama VTM. Valtion virastoihin heitä tulee millä tahansa palkalla mihin tahansa hommaan. Siitä ei tarvitse huolehtia.
Olisikohan 70-luvun perintöä.
Miten julkista sektoria voitaisiin Suomessa järkevästi pienentää?
Koko tähänastinen historia ei tunne mitään maata, jonka julkista sektoria olisi tietoisesti joskus lähdetty pienentämään niin, että se olisi pitemmällä tähtäimellä onnistunut jotain triviaalia parin prosenttiyksikön muutosta enemmän. (Suorastaan koomista on, että esimerkiksi jotain Margaret Thatcheria jaksetaan vieläkin juhlia jonain valtavana pienentäjien sankarina, kun hänen pääministerikaudellaan julkisen sektorin kansantuoteosuus Britanniassa päinvastoin kasvoi.)
Eikö nyt kuitenkin ole niin että Suomi elää pääasiallisesti vientiteollisuudesta eikä verovaroista kustannetuilla kunnallisilla ja valtiollisilla töillä?
”Uotilaa kummastuttavat myös julkisuudessa jatkuvasti viljellyt lausunnot, joissa korostetaan Suomen talouden olevan täysin riippuvainen viennistä.
– Viennin osuus kansantuotteesta on ollut suurimmillaan 44 prosenttia. Tämä sisältää kaikki suomalaisen vientiteollisuuden ulkomailta tuomat raaka-aineet ja hyödykkeet, jotka on jalostettu ja viety maasta.
– Todellisuudessa viennin osuus on noin viidennes kansantuotteesta. Kotimainen kysyntä pitää talouden käynnissä, Uotila muistuttaa.”
Taloussanomat 15.6.2009 – http://tinyurl.com/ndu8o4
Valtiolla pitäisi olla oikeaa tarkkailua sen alaisiin rakenteisiin, ja nimenomaan keinoja tehdä väärinkäytöksille jotakin. Nyt valtion virastoissa korruptio rehottaa ja kaikki näyttävät vain pyörittävän peukaloitaan.
Mitä sitten vaikka merkittävistä vaalirahoista sovitaan saunailloissa sellaisten ihmisten toimesta joilla on merkittäviä poliittisia yhteyksiä ja ajankohtaisia virallisia asioita hoidettavana (asian molemmin puolin, antajana ja ottajana)? Pyöritellään peukaloita kunnes kohu menee ohi, ja jatketaan toimintaa kuten ennenkin.
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/06/kevan_hallitus_toivoo_vaalirahakohusta_pikaista_selvitysta_821689.html
Entä kun Helsingin sosiaalitoiminnan johtaja ostattaa itselleen 72 000 euron sisutusratkaisun ohi virallisen hankintamenettelyn ja ilman kilpailutusta? Pyöritellään peukaloita kunnes kohu menee ohi, ja jatketaan toimintaa kuten ennenkin.
http://www.vartti.fi/artikkeli/3081d2f0-ac8c-413d-b497-014c9fe3df13
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Miljardin-euron-mies/2870?page=1
[OS: Pelastin tämän viestin roskakorista, johon se oli joutunut liian monen linkin vuoksi]
Entäpä kun eräs nimeltämainitsematon Suomen valtion suosima it-yritys ylittää budjetin sekä aikataulut ja jää alkuperäisistä hankkeen tavoitteista käytännössä jokaisessa siltä tilatussa hankkessa? Vaihdetaan toimittajaa, tutkitaan miksi ko. yritys saa kaikki valtion it-hankkeet toteutettavaksi? Ei, vaan pyöritellään peukaloita kunnes kohu menee ohi, ja jatketaan toimintaa kuten ennenkin.
http://www.talouselama.fi/uutiset/article159141.ece
Entä mitä tehdä kansanedustajien ”suojatyöpaikoille” valtionomistajayhtiöissä, eli mielettömän kalliille hallintoneuvospaikoille (kuulemma ne ovat tärkeitä, antavathan he kuulemma esimerkiksi haastatteluita lehtiin…)? Pyöritellään peukaloita kunnes kohu menee ohi, ja jatketaan toimintaa kuten ennenkin.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/hallintoneuvostot-palkkiot-jopa-13-000-euroa-vaikkei-valtaa-eika-vastuuta/147217
Entäs kun Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus polttaa lähes miljoonan it-tarpeisiin jotka olisi kilpailutuksella saanut kymmenesosan hintaan (mukaanlukien 220 000€ kotisivuremontti joka olisi ilman muuta oikein tehdyllä kilpailutuksella saatu kymmesosalla, myöntää julkisuudessa tarkastusvirastokin)? Pyöritellään peukaloita kunnes kohu menee ohi, ja jatketaan toimintaa kuten ennenkin.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/TEOn+nettisivut++maksoivat+220%C2%A0000+euroa/1135246647400#
Tälläinen lista tuli nyt näin äkikseltään mieleen. Huomatkaa etten väitä ylläolevia kuitenkaan korruptioksi, vaan lähinnä jonkun/joidenkin toimijoiden järjen köyhyydeksi, ja tapauksiksi missä vähintäänkin epäilyttävää toimintaa on tapahtunut mutta mitä ei kuitenkaan tutkita (ainakaan niiden vakavuuteen vaatimalla tavalla).
Mielestäni on selvää että Suomessa esiintyy korruptiota paljon enemmän kuin mitkään yleiset arviot sanovat. Ja huomatkaa että korruptio tarkoittaa paljon muutakin kuin sitä perinteistä mielikuvaa että mennään viraston johtajan puheille mukana salkullinen rahaa…
MOT:kin teki aiheesta asiallisen ohjelman, joka tosin keskittyi enemmän ruohonjuuritasolle (kuntien tontti/tukikähminnät), joka kannattaa katsoa (tosin jostain syystä sitä ei valtion Yle Areena palvelusta enään näe ;).
”Kysymyksessä on Osmon kuvailemassakin tapauksessa siitä, että valtion hallinnon johto menee , mistä aita on matalin”
Täytyy vielä lisätä, etä valtiota johtavat polittikoet ja hekin menevät siitä, mistä aita on matalin, vihreät muun muassa
Enpä ole nähnyt , että olisivat ollet kiinnostuneita kehittämäöän ikätyömarkkinoita muuten kuin etuja leikkaamalla. Jos selista nyt kehityksenä voi pitää, mutta tuleepa se leikattu sossun luukku halvemmaksi valtiolle kuin eläkkeen maksu
Cronberg torjui yksiselitteiseti Ruotsin kaltaisen irtisanomisjärjestyksen tuomisen työsopimuslakiin. Ruotsissa se on osoittautunut hyväksi keinoksi pidentää työuria ja niinpä Ruotsissa ei tunneta varhaiseläkkeitä.
TeliaSonera on hyvä esimerkki siitä miten työsopimuslainsäädännöllä voidaan vaikuttaa työurien pitenemiseen.
Mutta Suomessa todellinen hallitsija onkin EK eikä nukkehallitus uskalla säätää mitään vastoin EK:n tahtoa, jota Crombergin tässä noudatti
Ruotsissa ei mennä varhaiseläkkeelle vaan sairauspäivärahalle, jolla voi olla vuosia.
Mittaluokkia väliin:
1) Suomen julkinen sektori on pieni; ylivoimaisesti pienin Pohjoismaista
Tanska 34 % palkansaajista
Ruotsi 34 %
Norja 32 %
Suomi 23,3 %
2) Suomessa on eniten yrittäjiä Pohjoismaiden joukosta, 12% työvoimasta. Esimerkiksi Tanskassa prosentti on 4.
3) Lisäksi Suomen veroaste on Pohjoismaiden alhaisin.
Tuosta sitten höylätään ja viilataan. Mitenhän ne siellä muualla edes pysyvät hengissä kun julkinen sektori syö pöydän tyhjäksi…
Eikö Suomi ole tuhoon tuomittu jos näin suuri osa ihmisistä on töissä julkisella sektorilla? Ei veroja voi nostaa loputtomasti!
Tähän postaukseen on vaikea ottaa muuta kantaa kuin että töihin vaaditaan sopiva määrä ihmisiä. Jos valtion hommissa on liikaa porukkaa, vähennetään (vaikka eläkkeelle), jos liian vähän, lisätään mikäli halukkaita löytyy. Tällaiset ”tuottavuusohjelmat” ovat pitkälti hallinnollista propagandaa eikä niitä kannata ottaa kovin tosissaan. Hyvin harva tietää mikä niiden todellinen tarkoitus on, asia sekoittuu ajan kuluessa.
Kiitoksia Uschanoville linkistä, olenkin ihmetellyt miksei viennin romahdus näy enempää reaalitaloudessa.
Vastauksena Uschanovin/Uotilan kysymykseen miksi nimenomaan vientiä pidetään tärkeänä, väitän että se liittyy agraaris/sosialistiseen käsitykseen jonka mukaan oikea työ on jotain sellaista jonka välittömänä seurauksena syntyy jotain syötävää tai potkaistavaa, ”teräksen valamiseen vaivannäköä”. Se havainto että tällä ei ole yhtään mitään tekemistä nykyisen talouden ja työn kanssa ei johda käsityksen tarkistamiseen vaan syvenevään vakaumukseen siitä että nykyisessä taloudessa ja työssä on jotain perustavalla tavalla väärin. Tämä myös selittää miksi nimenomaan valtion virkamiehiä, jotka pyörittää kriittistä infraa ratahallintokeskuksesta rahoitustarkastukseen, pidetään turhakkeina joiden määrä on yhdentekevää ja joita voi ripotella pitkin syrjäsuomea.
Tommi Uschanov: ”Koko tähänastinen historia ei tunne mitään maata, jonka julkista sektoria olisi tietoisesti joskus lähdetty pienentämään ”
Historia tuntee kuitenkin runsaasti maita, joissa julkinen sektori on tietoisesti pidetty pienenä ja tässä on onnistuttu jotain triviaalia parin prosenttiyksikön muutosta paremmin.
Historia tuntee myös runsaasti maita, joihin on muutettu toisista maista siksi, että niissä on pienempi julkinen sektori.
Tämä Tommin harrastama valtioiden sisäisen kehityksen tarkastelu ei valitettavasti ole riittävää. Vaikka historiassa onkin käynyt niin, että julkisen sektorin paisuttua liian suureksi valtio on romahtanut omaan mahdottomuuteensa ei meidän kannata heittää kirvestä kaivoon. (Eli siis keinoja, jotka estävät julkista sektoria kasvamasta ja sikäli mikäli haluamme kasvattaa elintasoamme myös keinoja pienentää sitä.)
Tietysti valtion leivissä olevat voisivat näyttää kyntensä nostamalla tehokkuutta
1- tekemällä enemmän työtä
2- parantamalla tehdyn työn laatua
Mutta nämä ovat tuskin vaihtoehtoja. Harmi…
Heleppohan valtion korkeitten virkamiesten on paistatella työvuosiaan jopa 68-vuotiaaksi asti. Mutta moniko yksityisen puolen työnantaja pitää työntekijöitään 68-vuotiaaksi asti.
Jos on tavallinen pulliainen ja n. 55-vuotias työssään, niin aivan varmasti kohta ehtoo kellojen aika työsuhteessan koittaa YT-neuvotteluiden myötä.
Onko se sitä keskimääräisyyttä kun lasketaan, että kaikki työhönkykenevät jatkavat työssään 65-vuotiaiksi asti.
Tosin 68 ja 55 vuotiaan keskiarvo on n. 61,5 vuotta.
Osmo kirjoitti: ”Valtion tuottavuusohjelman tarkoituksena on vähentää valtion töissä olevien määrää, jotta yksityisillekin riittäisi työvoimaa. Eihän tätä tarkoitusta mitenkään palvele se, että tuottavuusohjelman määrällisiin tavoitteisiin pyritään alentamalla eläkeikää.”
Jos on valittava, syrjäytetäänkö työelämästä nuori nälkäinen työuran aloittelija vai vanhuuseläkettä lähestyvä työntekijä, mikä ratkaisu olisi yhteiskunnan kannalta edullisempi? Nuoren ansiosidonnainen tai työmarkkinatuki on varmaankin pienempi summa kuin vanhan eläke. Toisaalta tässä kommenttiketjussa joku jo mainitsikin sen, että nuoren syrjäytyminen työelämästä on kertaluokkaa huonompi juttu kuin eläkeikää lähestyvän jääminen ilman töitä.
Tietenkin olisi hyvä jos kaikilla olisi työtä niin paljon kuin kykenevät tekemään, mutta näinhän ei ole eikä tule enää olemaankaan – Osmo on itse kirjoittanut tästä kirjoissaan. On valittava ketkä työnnetään syrjään. Minä en valitsisi nuoria syrjäytettäviksi.
Siteeraan Elinaa: ”Olin aikoinaan mukana selvityksessä, jossa kartoitettiin työnantajien ikäasenteita. Toimitus- ja henkilöstöjohtajien haastattelujen tulos oli kiteytettynä, että yli 60-vuotiaat koetaan suorittavissa töissä hitaiksi ja saamattomiksi, johtotehtävissä ’poissaoleviksi’ ja välinpitämättömiksi ja asinatuntijatehtävissä muun muassa joustamattomiksi uusien ideoiden suhteen.” [1] Onko koruliturgian vastaista sanoa, että on tässä jotain perääkin?
(Olen jonkun verran miettinyt ns. hiljaista tietoa, joka on koruliturgian mukaan sanomattoman tärkeätä. No. Se joka tapauksessa katoaa, vaikka työntekijä ei jäisi eläkkeelle koskaan, jos ei ikuisen elämän ratkaisua löydetä. Hiljaista tietoa ei voi siirtää, koska se saadaan kokemuksen kautta pitkän ajan kuluessa. Nuoret oppivat itse, ja niin pitää ollakin. Hiljaisen tiedon korvaamattomuus on vain vanhojen pierujen lohdutukseksi keksitty koruliturgia.
Kerron varmuuden vuoksi, että olen itse kohta eläkkeelle jäävä (ei työnnetty!) vanha pieru, joka ei käsitä miten siirtäisi nuorille sitä mutu-tuntumaa, mikä vuosikymmenien varrella on karttunut. Paitsi tietysti siten, että nuori seuraisi työpaikalla kintereilläni kymmenen vuoden ajan seuraten mitä tapahtuu (ja sittenkin siinä olisi vasta kymmenen vuoden hiljainen tieto). Todennäköisesti hän sitten haluaisi tehdä ihan toisella tavalla kuin minä, ja hyvä niin.)
[1] http://www.soininvaara.fi/2009/03/04/elakeian-nosto-kenen-syy/comment-page-2/ (blogikommentti 5.3.2009 kello 8:29)
Jooseppi,
Jos maataluosyrittäjät jätetään pois laskuista, mikä tekee vertailusta relevantin niin VATT:n mukaan 2004:
Suomessa yrittäjiä 8 prosenttia työvoimasta, Tanskassa kuusi.
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/k343.pdf
Ruotsissa ei mennä varhaiseläkkeelle vaan sairauspäivärahalle, jolla voi olla vuosia””
Ei ole kovin yleistä, TS:n Ruotsin ikääntyneet eivät ole sen enempää sairaslomilla kuin Suomessakaan. Suomen otos on tosin pien, koska 90 % työnnetään eläkeputkeen.
Ja jos Rotsin TS:ssä on 30 % vähemmän väkeä ja keski-ikä 57 vuotta niin eipä siitä kestä olla sairaslomilla
Onko kukaan laskenut, olisiko yhteiskunnan kannalta parempi että a) ollaan pitkään töissä ja kerätään eläkkeen superkertymää nuorisotyöttömyyden kasvaessa, vai b) irtisanotaan väki noin 55-vuotiaina ensin työttömyysavustukselle/sossun asiakkaiksi ja annetaan nuorille töitä.
Kun viettää muutaman viimeisen vuoden työttömänä ennen eläkkeelle pääsyä, jää myös eläke pienemmäksi ja yhteiskunta säästää.
Mittaluokkia väliin:
1) Suomen julkinen sektori on pieni; ylivoimaisesti pienin Pohjoismaista
Tanska 34 % palkansaajista
Ruotsi 34 %
Norja 32 %
Suomi 23,3 %
2) Suomessa on eniten yrittäjiä Pohjoismaiden joukosta, 12% työvoimasta. Esimerkiksi Tanskassa prosentti on 4.
3) Lisäksi Suomen veroaste on Pohjoismaiden alhaisin.
Tuosta sitten höylätään ja viilataan. Mitenhän ne siellä muualla edes pysyvät hengissä kun julkinen sektori syö pöydän tyhjäksi…
Kaivoin huvikseni vielä vastaavat luvut Islannista OECD:n tilastoista:
Kokonaisveroaste: 29,5 % (eli kevyesti pohjoismaiden pienin)
Yrittäjien osuus työvoimasta: 14,7 %
Julkisen sektorin osuus työvoimasta: ei löydy suoraan tätä tietoa, mutta jos käytetään eläkemoja proxyna, osuus olisi alle 10 % (tuskin se ihan noin pieni voi olla, mutta selvästikin pieni kuitenkin)
Kun kerran Islannin talous on pohjoismaista pahiten kuralla ja Suomikin on Norjaa, Ruotsia ja Tanskaa selvästi köyhempi maa, voimme selvästikin tehdä johtopäätöksen, että kovat verot, iso julkinen sektori ja vähäinen yrittäjyys ovat hyväksi taloudelle! 😉
Pitää muistaa, että 50-luvulla syntynentä rangaistaan ankarasti aikaisesta eläköitymisestä, joten nuo firmojen mainostukset ”eläkejärjestelyistä ” ovat puhdasta probagandaa.
Sama koskee Vanhasen eläkeiän nostopuheet, ei työstä poisjäämisikää ole tarkoituskaan nostaa vaan ikääntynyt elätetään sossun luukulta , mikä on firmoille halvempaa kuin eläkkeiden maksu.
Lisökis eläke pienenee, joten sekin leikkaa eläkemenoja.
Samalla eläkevastuut pienenevät ja eläkerahastoista voidaan jakaa 10-20 miljardia omistajille tai noville.
Suomi on nykyään kuin Venäjä 90-luvun alussa
Ja lisäksi eläkeputkeen työnnetttävä ikääntynyt pakotetaan allekirjoittamaan lähtiessään paperi, jolla työnantaja vapautetaan lisäpäivien maksuvelvoitteesta eli tuo lisäpäivävelvoite on kuollut kirjain.
Olen samaa mieltä Anna-Liisan kanssa. Ikääntyneet nyt vain eivät meinaa jaksaa työelämässä. En tiedä ovatko vanhempani ja avovaimoni vanhemmat poikkeuksia, mutta heidän sairaspoissaolot ovat räjähtäneet käsiin kun ikää tuli yli 50 v.
Ja mitä puhutaan tiedosta, niin kyllähän 60 vuotiaalla on paljon työkokemusta, mutta kyllähän 40-vuotiaallakin sitä on ja paljon. Etenkin kun 40v sitten hankituilla kokemuksilla ei tee tänäpäivänä monessa paikassa yhtikäs mitään.
Tarkoitukseni ei ole dissata vanhempia ihmisiä, mutta onhan Osmokin piirrellyt tässä blogissa niitä työtehokäyriänsä. Niin se vain on, että ihmisen työuran tehokkuudessa on huippu varmaan siinä neljänkympin hujakoilla. Siihen asti mennään vain ylöspäin kokemuksen kartuttua, mutta senkin karttumisella on määränsä. Sitten alkaa vanheneminen nakertamaan työtehoja.
Itselläni tuntuu kolmikymppisenä jo muisti hieman prakaavan, puhumattakaan fyysisesta suorituskyvystä. Nykyään on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota palautumiseen kovan treenin jälkeen, ei silloin 10v sitten ollut paikat viikkoa jumissa jos jätti kaikki palauttavat jutut tekemättä. Saa nähdä miten sitten 30 v kuluttua….myös jatko-opiskelevat kaverit ovat valittaneet ettei oppimiskyky ole sitä mitä se oli 10 v sitten.
Ihmisten on vain hyväksyttävä että aina ei voi mennä kokoaikaa eteenpäin.
Voisiko valtion tuottavuutta kasvattaa integroimalla virastoja esimerkiksi Pohjoismaiden tasolla? Vaikuttaa lähinnä historialliselta jäänteeltä, että joka maasta löytyy kansallinen lääkelaitos, elokuvatarkastamo ja tilastokeskus. Käytämme kuitenkin samoja lääkkeitä, katsomme samoja elokuvia ja pyörittelemme samoja neliösummia kuin pohjoismaalaiset serkkumme.
Yritysmaailmassa – joka toki on monella tapaa valtiota yksinkertaisempi ympäristö – tällainen ”shared services” -ajattelu on arkipäivää kiinteiden kustannusten optimoinnissa. Nyt jokainen valtio pyörittää tavallaan omia ”pääkonttoritoimintojaan” – ei vaikuta järin tehokkaalta toimintamallilta.
Miksei tehdä valtion ja kunnan hallintoviroista määräaikaisia? 5 vuotta ja uusi virkamies tilalle , vanha saa hakea eri virkaa tai siirtyä yksityiselle. Maailman muuttuessa turhaksi käyvät virat tai sellaiset johon ei ole varaa voidaan lakkauttaa. Samalla juustohöyläily käy mahdottomaksi kun kukaan ei hae ”huonon maksajan”, esim. velkaisen kunnan virkoja tai sellaisia joihin ei ole budjetoitu valmiiksi rahaa.
Miksei tehdä valtion ja kunnan hallintoviroista määräaikaisia? 5 vuotta ja uusi virkamies tilalle , vanha saa hakea eri virkaa tai siirtyä yksityiselle. Maailman muuttuessa turhaksi käyvät virat tai sellaiset johon ei ole varaa voidaan lakkauttaa. Samalla juustohöyläily käy mahdottomaksi kun kukaan ei hae “huonon maksajan”, esim. velkaisen kunnan virkoja tai sellaisia joihin ei ole budjetoitu valmiiksi rahaa.
Aikaisemmassa kommentissani esitin nollapohjabudjetointiin siirtymistä.
Tavoitteita ei saisi päästä asettamaan mikään yksittäinen ministeriö tai virasto vaan poliittiset preferenssit ratkaisivat tässä. Vaalien tulos olisi entistä selvemmin näkyvillä myös eri tavoitteisiin suunnattujen voimavarojen määrissä.
Tällainen toimintatapa vaan vaatisi aikamoisen kulttuurin muutoksen Suomessa kun täällä on totuttu siihen, että virkamieskunta edustaa pysyvyyttä/jatkuvuutta ja poliittiset päättäjät vaihtuvat tasaisin väliajoin. Missään ei ole todistettu, että tämä olisi optimaalisin ratkaisu julkisessa toiminnassa.
”Miksei tehdä valtion ja kunnan hallintoviroista määräaikaisia…”
Osittain varmaan sen takia, että kilpailutilanteessa virkamiehille pitäisi maksaa kilpailukykyistä palkkaa. Kannattaa vertailla koulutettujen, joita nämä hallintovirkamiehet ovat, palkkoja muualle Eurooppaan ja yksityiselle sektorille.
Tilastokeskuksen mukaan eniten sairaspoissaoloja on 45-54 vuotialla .
Putki-ikäisillä 55-64 vuotailla on saman verran sairaspoissaoloja kuin 25-34-vuotiailla.
Vanhat eivät uskalla jäädä edes sairaslomille kun pelkäävät putkeen työntöä
Ikä Miehet Naiset Yhteensä
15-24 5,4 5,4 5,4
25-34 6,2 7,1 6,6
35-44 6,2 8,8 7,6
45-54 8,9 10,6 9,9
55-64 9,5 12,3 11,1
Kaikki 7,4 9,3 8,4
Sairaspoissaoloistakin löytyi parempaa tietoa (Ylitalo 2006) kuin tuo aiemmin silmiin sattunut.
Merkittävää on, että miesten sairaspoissalot eivät juurikaan kasva 45 ikävuoden jälkeen, sen sijaan iäkkäät naiset ovat huomattavan paljon sairaslomilla.
Putkeen työnnetään kuitenkin eniten miehiä, joten ei työnantajien logiikkaa ohjaa ainakaan sairastilastot
Osmo viittasi myös noihin Ruotsin korkeisiin sairaspäivälukuihin.
Niihinkin on puututtu, mutta tulokset eivät näy vielä suomalaisissa tutkimuksissa.
Ruotsissa oli 2000 luvun alkupuolella n 110 miljoonaa sairaspäivää eli lähes kolme kertaa Suom,en määrä.
Mutta 2004 jälkeen suunta on ollut alaspäin ja nyt pyöritään luvuissa 60-70 miljonaa sairaspäivää eli lähes Suomen luvuissa, Suomessa kun kuljetaan ylöspäin.
Näyttää siltä, että ruotsalainen poliitikko toimii eli hallitsee muutosten läpiviennin, suomalainen poliitikko taas huokailee ja pyörittelee peukaloitaan ja diskuteeraa
Kyse ei ole sairauspoissaolojen määfrästä, vaanniiden lainsäädännöllisestgä asemasta. Suomssa voi olla sairauspäivärahalla korkeintaan 300 päivää (vuoden) minkä jälkeen joutuu /pääsee eläkkeelle. Ruotsissa sama henkilö voi olla sairauspäivärahalla vuosikausia ja siirtyy eläkkeelle vasta eläkeiässä. Siksi meillä varhaiseläkkeitä on enemmän kuin Ruotsissa.
Ruotsissa on noudatettu aktiivista työvoimapolitiikkaa, joka on
suosinut kokonaan työstä vetäytymisen sijaan tilapäisiä poissaoloja. Myös vähemmän työ-
kykyiset ja vanhemmat ikäryhmät on pyritty pitämään työvoimassa.
Eli Suomessa kelvatakseen työelämään pitää olla täysin terve ja 100 % työkykyinen.
Suomessa näille pudokkaille vihreät ajavat sossun-luukku-mallia eli uushuutolaisuutta eli miten nämä elätetään halvimmalla ja suljetaan heidät yhteiskunnan takapihalle
Ruotsissa ja muissa Pohjoimaissa työmarkkinoille huolitaan myös henkilöt joiden työmarkkinakyky on alentunut. Lähtökohtana on taata myös vajaakuntoisille osallisuus yhteiskuntaan
”Suomssa voi olla sairauspäivärahalla korkeintaan 300 päivää (vuoden) minkä jälkeen joutuu /pääsee eläkkeelle”
Suomessa ei pääse automattisesti eläkkeelle 300 päivän jälkeen. Sen jälkeen pääsee automaattisesti ainoastaan sossun luukulta elätettäväksi.
Naapurini on tästä hyvä esimerkki.
”Ruotsissa sama henkilö voi olla sairauspäivärahalla vuosikausia ja siirtyy eläkkeelle vasta eläkeiässä. Siksi meillä varhaiseläkkeitä on enemmän kuin Ruotsissa.”
ILOn mukaisen työtttömyys/työllisyystutkimuksen mukaan henkilö on työllinen, jos on kahden viimeisen viikon aikana tehnyt tunninkin palkallista työtä.
Ruotsissakin palkalla voi sairastaa vain pari viikkoa, joten sen jälkeen hän elää sosiaaliavustuksilla eli ei saa palkaa eikä siten ole työllinen ja ei kuulu työvoimaankaan kuukauden jälkeen.
Kun Ruotsin 55-64-vuotaiden työllisyys on n 30 % korkeampi kuin Suomen niin väitän, että esittämäsi henkilöt ovat marginaalisia.
Ruotsissa myös nuorten sairasupoissaolot ovat korkemalla tasolla kuin Suomessa, joten ongelma ei ole ainoastaan ikääntyneiden ongelma.
Katselin Försäkringskassan sivuja ja yli vuoden kestäneitä sairaslomia oli Ruotsissa tämän vuoden alussa 50000 , mukana kaikki ikäluokat . Kun 55-64-vuotiaita on Ruotsissa n miljoona niin eivät nämä pitkät sairaslomat ole sen kummempi ongelma kuin Suomessakaan. Niiden osuus on alle 5 % eli on mahdollisuus päästä 95 % työllisyysasteeseen ikääntyneiden ryhmässäkin
Suomessa ei vain saa korvausta 300 päivän jälkeen ja sen vuoksi se ei huoleta päättäjiä
Kalle, jos jonkun tuottavuus on vain 60 % normaalista, hänelle tulisi maksaa vain 60 % normaalipalkasta.
Alla pitäisi tietysti olla perustulo. Tällöin hän pärjäisi yhä paremmin kuin eläkkeellä ja toisaalta hänen työpanoksensa tulisi yhteiseksi hyödyksi ja hänen mielenterveytensäkin hyötyisi työnteosta. Työaikaakin voisi lyhentää siinä vaiheessa kun ikä tekee normaalin liian rankaksi – tietysti palkka laskisi samalla, joskin ehkä vähemmän, mikäli tehokkuus nousisi.
Tässä on oikein kattava esitys aiheesta. Ehkä Liian vanha on jo tähän tutustunutkin, mutta muillekin….
http://www.etk.fi/Binary.aspx?Section=58011&Item=60152
”Tässä on oikein kattava esitys aiheesta. Ehkä Liian vanha on jo tähän tutustunutkin, mutta muillekin….”
Onhan tuo tuttu. Sen verran se on harhaanjohtava, että vertailutieto on 2000 luvun alkupuolelta.
Sen jälkeen Ruotsissa työelämää on kehitetty ja sairauspoissaolot vähentyneet merkittävästi.
Suomessa kehitys ei ole ollut yhtä suotuisaa, johtuu lähinnä heikosti työelämää tuntevista työministereistä ja muista poliitikoista.
Työantajathan eivät enää osallsitu työelämän kehittämiseen, sillä kaikki työelämän kehittäminenon delegoitu paikalliselle tasolle eikä siellä ole resursseja.
”Alla pitäisi tietysti olla perustulo. Tällöin hän pärjäisi yhä paremmin kuin eläkkeellä ja toisaalta hänen työpanoksensa tulisi yhteiseksi hyödyksi ja hänen mielenterveytensäkin hyötyisi työnteosta”
Minäkin yritin osa-aikaeläkkeelle, mutta TeliaSonera ei sallinut sitä.
Perustulo on vain uushuutolaisuutta, köyhät pyritään tekemään vieläkin köyhemmiksi ja jopa tekemään orjatyötä tuolla perustulolla.
”Suomessa on huijattu niin massiivinen osa nuorisosta opiskelemaan yhteiskunta- ja valtiotieteitä, että joka ainoaan matalan fyysisen kuormituksen omaavaan sisätyöhön riittää muutama VTM. Valtion virastoihin heitä tulee millä tahansa palkalla mihin tahansa hommaan. Siitä ei tarvitse huolehtia.”
Suomessa on tuhansia työelämän ulkopuolelle pudonneita ja putoavia yhteiskuntatieteiden ja humanististen alojen maistereita. Valtio ei heitä voi omien ”tehostamistavoitteidensa” vuoksi palkata, eikä yksityinen sektori voisi olla vähempää kiinnostunut.
”Suomessa on tuhansia työelämän ulkopuolelle pudonneita ja putoavia yhteiskuntatieteiden ja humanististen alojen maistereita…”
En tiedä, mihin tämä väittämä perustuu? Jos yliopisto työntää ulos ihmisiä, joita kukaan eikä mikään tarvitse, on yliopisto epäonnistunut tehtävässään. Yliopistokoulutuksen ideahan on, että se opettaa ajattelemaan ja periaatteessa hyvän yliopistokoulutuksen saanutta voi käyttää ihan missä tehtävässä vain.
”En tiedä, mihin tämä väittämä perustuu? Jos yliopisto työntää ulos ihmisiä, joita kukaan eikä mikään tarvitse, on yliopisto epäonnistunut tehtävässään.”
Korkeakoulutettujen työttömyys on n 4 % luokkaa kun taas ammatillisen koulutuksen saaneilla se on luokaa 15 % hyvinäkin aikoina.
Korkeakoulu ei valmista mihinkään ammattiin vaan valmistuvan on huolehdittava itse omasta työmarkkinakelpoisuuudestaan , sen tukena on akateeminen vapus suunnitella mitä haluaa opiskella.
Jos opiskelija ei kykene työllistymään niin ei siitä voi yliopistoa syyttää, valmistuva vain ei ole kypsä akateemiseksi