Riika 6.7.2009

Salacgri­vas­ta jäi muka­va muis­to. Hotel­li oli hyvä ja hal­pa, kylä haus­ka. Kun vii­mein kym­me­nen mais­sa pää­sin pyö­rän sel­kään, jalat kysyi­vät huu­taen: ei kai taas? Huo­no pila!
Muu­ta­man kilo­met­rin jäl­keen jalat ymmär­si­vät, kuka tääl­lä päät­tää ja mat­ka alkoi sujua.


Mat­kal­la ete­lään ei Via Bal­tical­le ollut oikein vaihtoehtoa.
Tie kul­ki pit­kään ran­nan tun­tu­mas­sa. Ihmeel­li­nen asia: kilo­met­reit­täin upea­ta hiek­ka­ran­taa eikä mis­sään ris­tin sie­lua turis­ti­lou­kuis­ta puhu­mat­ta­kaan. Paik­ka­han suo­ras­taan huu­taa hotel­li-inves­toin­te­ja; jos siis luo­yy­aa Itä­me­ren tule­vai­suu­teen merenä.
Ajat­te­lin syö­dä lou­naan Saul­krat­sis­sa ja siir­ryin kylän läpi kul­ke­val­le van­hal­le tiel­le. Yhtään ravin­to­laa ei osu­mut sil­mään. Ohi­tusyien var­rel­la tie­sin nii­tä ole­van usei­ta. Näin sii­nä hel­pos­ti käy: kun taa­ja­maa suo­jel­laan lii­ken­teel­tä raken­ta­mal­la ohi­kul­ku­tie, pal­ve­lut siir­ty­vät lii­ken­teen mukana.
Vauh­ti alkoi hii­pua kun fil­la­rin moot­to­ri valit­ti polt­toai­ne­pu­las­ta. Olin hen­ki­ses­ti varau­tu­nut syö­mään vaik­ka Nes­teen huol­toa­se­mal­la, jol­lai­sia tääl­lä riittää.
Vas­taan tuli kui­ten­kin suu­reh­ko komean näköi­nen hotel­li­komplek­si aivan tien­vie­rel­lä, mut­ta kyl­lä­kin jär­ven ran­nal­la. Paik­ka oli sel­väs­ti suun­ni­tel­tu per­he­lo­mia aja­tel­len rik­kail­le lap­si­per­heil­le. Oli liu­ku­mä­keä, pol­ku­ve­nei­tä- kalas­tus­mah­dol­li­suus, sau­na ja hyvä ravin­to­la. Vain asiak­kaat puut­tui­vat. Sadan auton park­ki­pai­kal­la oli nel­jä autoa, jois­ta jot­kun var­maan­kin kuu­lui­vat henkilökunnalle.

Ruotsalaista rahaa palaa?
Ruot­sa­lais­ta rahaa palaa?

Kon­sep­ti oli­si ehkä toi­mi­nut parem­min vähän kau­em­pa­na jyrää­väs­tä rek­ka­lii­ken­tees­tä. Var­maan täs­sä­kin pro­jek­tis­sa on kiin­ni ruot­sa­lais­pank­kien rahaa.
Minun piti juo­da vain kah­vi­kup­pi Rii­an van­has­sa­kau­pun­gis­sa ja jat­kaa Jur­ma­laan. Pää­tin kui­ten­kin jää­dä tänne.
Söin run­saan illal­li­sen ita­lia­lai­ses­sa ravintolassa.
Ihme­tyt­ti vähän, miten köy­hät lat­via­lai­set ovat saa­neet aikaan niin run­saan ravin­to­la­tar­jon­nan kau­pun­kin­sa kes­kus­taan, kun rik­kaat hel­sin­ki­läi­set eivät pys­ty lähes­kään samaan. Ehkä kyse on vain toi­min­nan kes­kit­ty­mi­ses­tä pie­nel­le alueelle.

Riian vanhaa kaupunkia
Rii­an van­haa kaupunkia

3 vastausta artikkeliin “Riika 6.7.2009”

  1. Onko sinul­la täl­lä ker­taa muka­na enem­män mat­ka­ta­va­roi­ta kuin pelk­kä rep­pu? Mil­lai­nen kame­ra­va­rus­tus on muka­na? Arvaan, että olet Bianc­hil­la lii­ken­tees­sä, mut­ta oli­si­ko jon­kin­lai­nen leveä­ku­mi­sem­pi hybri­di tms. ollut parem­pi fil­la­ri noil­le teille?

    1. Minul­la on taas rep­pu. Se on hyva peli, pait­si koval­la hel­teel­lä. Nyt minul­la on myos ohjaus­tan­ko­lauk­ku, mika on mah­dol­lis­ta­nut jär­jes­tel­mä­ka­me­ran. Vähän leveä­ren­kai­sem­pi hybri­di oli­si parem­pi, mut­ta minul­la on kovin mon­ta pyö­rää ole valittavana.

  2. Jos nyt olen oikein ymmär­tä­nyt, niin Rii­kan van­has­sa kau­pun­gis­sa on käve­ly­alue jär­jes­tet­ty aika hyvin. Sin­ne saa ajaa, mut­ta se mak­saa. Eli jos on pak­ko pääs­tää ovel­le autol­la niin pää­see, mut­ta vähän noi­ta auto­ja siel­lä kui­ten­kin on.

    Kau­pun­ki on ihan hyvä paik­ka syö­dä, mut­ta taso heit­te­lee pal­jon. Pai­kal­li­set tutut muu­ten eivät aina­kaan enneen pää­sään­töi­ses­ti syö­neet ravin­to­las­sa kalaa, tuli seu­rat­tua vie­res­tä että sii­hen on syyn­sä kun kave­ri ereh­tyi tilaa­maan ja vie­lä hyvin­kin tasok­kaas­sa ravintolassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.