Vaalikoneet

20 vastausta artikkeliin “Vaalikoneet”

1. HS:n vaa­likone toimii käsit­tääk­seni edelleen samal­la algo­rit­mil­la, jon­ka kir­joitin kesäl­lä 2000.

   http://blogit.hs.fi/tiede/vaalikoneet-ja-gallupit-vain-viihdetta/

   Juuri tuol­laiset kaavoituskysymyk­set pitäisi ehdot­tomasti muo­toil­la niin, että valit­ta­vana on ne todel­liset vai­h­toe­hdot eikä se, tykkääkö vai eikö tykkää vai­h­toe­hdos­ta x.

   Vastaa

2. “Vih­jeenä nuo­rille poli­ti­ikkaan pyrkiville: nousin äänikuninkaak­si, kun viime kun­nal­lis­vaaleis­sa poli­ti­ikas­ta jo luop­uneena päätin vas­ta­ta täysin kansan olete­tus­ta mielip­i­teestä piit­taa­mat­ta, sanoa ruman sanan niin kuin se on.”

   Taputan tääl­lä kar­vaisia käsiäni kiivaasti yhteen. Eräs markki­noin­nin asiantun­ti­ja sanoi min­ulle joskus näin: parem­pi, että puo­let vihaa ja puo­let rakas­taa, kuin kaik­ki sanois­i­vat “ihan kiva.”

   Ihmisil­lä yleen­sä, ei pelkästään poli­itikoil­la, on taipumus väl­tel­lä selkei­den val­in­to­jen tekemistä, pelätessään sanovansa “ei” jollekin tärkeäk­si osoit­tau­tu­valle asialle. Näk­isinkin mielel­läni use­am­man poli­itikon sanovan selkeästi, mitä asioi­ta hän vas­tus­taa — esimerkik­si kak­sis­sa viime vaaleis­sa vihreät, SDP, vasem­mis­toli­it­to, kokoomus ja keskus­ta vaikut­ti­vat ole­van kaikkien hyvien asioiden puolel­la ja kaikkia paho­ja asioi­ta vas­taan. Ehdokkaat oli­vat main­ok­sis­saan suo­ras­taan liikut­ta­van yksimielisiä mm. perus­palvelu­jen paran­tamis­es­ta, ympäristön suo­jelus­ta ja niin edelleen.

   Eihän sel­l­ainen ole mitään strate­giaa tai poli­ti­ikkaa, ainakaan jos poli­ti­ikalla ymmär­retään yhteis­ten resurssien jaos­ta päättämistä. 

   Toinen viisas mies kun sanoi, että strate­giaa on se, että tietää mitä ei tee.

   Vastaa

3. En tiedä, miten vaa­likoneet laske­vat pistey­tyk­sen, mut­ta jos niis­sä käytetään “nor­maalia” kor­re­laa­tion laskemisal­go­rit­mia niin, että tutk­i­taan ehdokkaan ja oman vas­tauk­sen taipumus­ta poike­ta neu­traal­ista, niin se suo­dat­taa täysin tuol­laisen tyyli­seikan pois. Eli siis jos joku ehdokas vas­taa kaikki­in “täysin” ja itse vas­taa kaikki­in “jok­seenkin”, mut­ta aina samaan suun­taan, niin näi­den kor­re­laa­tio on sil­loin tasan 1, ja vas­taavu­us täydellinen. 

   Yleen­säkin vaa­likonei­den ongel­ma on se, että sub­stanssikysymyk­set on maalat­tu liian lev­eäl­lä pens­selil­lä, jol­loin iso osa kysymyk­sistä on muo­toa “kan­natan hyvien asioiden edis­tämistä” tai “paho­ja asioi­ta pitää vas­tus­taa”. (Ei nyt ihan, mut­ta kuitenkin) 

   Testin validi­teet­tia saat­taisi nos­taa se, että kysymyk­siä olisi enem­män ja ne oli­si­vat tarkem­pia, yksit­täisiä päätök­siä koske­via kysymyk­siä. Ihmiset eivät kuitenkaan tyyp­il­lis­es­ti jak­sa vas­tail­la moni­in kysymyk­si­in, joten sel­l­ainen vaa­likone ei olisi kovin suosittu.

   Vastaa

   1. Ei se kor­re­laa­tio poista tuo­ta tyy­likysymys­tä, kos­ka asteikko on niin karkea. Pois­taisi, jos toinen käyt­tää aina ääripäitä ja toinen aina jok­seenkin-vai­h­toe­hto­ja, mut­ta jos toinen käyt­tää ääripäitä enem­män kuin toinen, kor­re­laa­tios­ta ei voi tul­la ykköstä, vaik­ka mielip­i­teet oli­si­vat asteikon kali­broin­tia luku­unot­ta­mat­ta täysin samat.
      Pelkään pahoin, että käytetään etäisyyt­tä, ei edes sen neliötä. Jos­sakin vaa­likoneessa kauan sit­ten käytet­ti­in pelkästään täysin samo­jen vas­tausen lukumäärää.

      Vastaa

4. Ei se kor­re­laa­tio poista tuo­ta tyy­likysymys­tä, kos­ka asteikko on niin karkea. Pois­taisi, jos toinen käyt­tää aina ääripäitä ja toinen aina jok­seenkin-vai­h­toe­hto­ja, mut­ta jos toinen käyt­tää ääripäitä enem­män kuin toinen, kor­re­laa­tios­ta ei voi tul­la ykköstä, vaik­ka mielip­i­teet oli­si­vat asteikon kali­broin­tia luku­unot­ta­mat­ta täysin samat.

   Ei poista täysin, mut­ta jos joku vas­taa samal­la taval­la ja joku toinen eri taval­la, niin ero­ja­han pitäisikin syn­tyä. Vas­tasin lähin­nä huoleesi siitä, että kone käsit­telisi yhden pykälän eroa aina samal­la taval­la. En usko, että käsit­telee minkään tyyli­seikan takia. 

   Tätä on kor­jat­tu lisäk­si jois­sain vaa­likoneis­sa niin, että on ruudukkoa, jos­sa on “samaa mieltä”-reuna ja “eri mieltä”-reuna ja välis­sä on kymme­nen tai jopa enem­män pis­teitä. Täl­laises­sa tilanteessa tuo tyyli­seik­ka put­saan­tuu kyl­lä täysin.

   Vastaa

5. Algo­rit­mi on toki olen­nainen jut­tu, mut­ta sen jäl­keen kun käytin sosi­aal­ista vaa­likonet­ta, tulin vaku­ut­tuneek­si, että hyvät kysymyk­set on tärkeimpiä. Luul­tavasti tuol­laiset google­maiset vaa­likoneet yleistyvät, kos­ka ne ovat objek­ti­ivis­es­ti ylivertaisia.

   Vastaa

6. Pari vaa­likonet­ta tes­tasin eurovaalilois­sa. Molem­mat antoi­vat kär­keen vasem­mis­toli­it­to­laisen ja jo etukä­teen päät­tämäni vihreä ehdokas oli kum­mas­sakin melko kaukana kär­jestä. Että se niistä vaa­likoneista, sano…

   Vastaa

7. Itsel­leni vaa­likoneis­sa tärkein­tä ovat ehdokkaan peruste­lut kysymys­ten ohessa. 

   Mon­esti kysymyk­set ovat laa­dit­tu niin, että samaa mieltä kanssani ole­va ehdokas voi vas­ta­ta eri taval­la. Samoin Osmo toi esille ongel­man “läh­es” ja “täysin” ‑vai­h­toe­hto­jen välil­lä. En siis luo­ta koneen anta­maan ehdokkaiden rankkauk­seen ja tee päätöstä sen perusteella.

   Sen sijaan tutkailen itsel­leni ennakkoon tut­tu­jen ja mah­dol­lis­ten ehdokkaiden, sekä lisäk­si koneen kärk­isi­joille nos­tamien ehdokkaiden vas­tausten perustelu­ja. Nämä tekevät usein paljon eroa ehdokkaiden välille. Lyhyet ja yli­malkaiset peruste­lut tekevät sen vaikutel­man, että ehdokas ei edes yritä voit­taa min­ua puolelleen.

   Lop­ullisen äänestyspäätök­sen tuke­na on tietysti paljon muu­takin, mut­ta vaa­likoneet ovat yksi hyödylli­nen työkalu.

   Vastaa

8. Tässähän on het­ki aikaa tehdä The Ode­mat­ic ‑vaal­i­hirviö sivuille­si. Palve­lime­si tukee tarvit­tavaa PHP:tä tmv. Edes tietokan­taa ei tarvi­ta pakosti, joten hom­ma on ohjelmointiteknisesti(kin) simp­peli, sel­l­aista lukioikäisen serkkupo­jan tasoa. 

   Kehyk­seen vain lopuk­si link­ki, jos­ta Ode­mat­ic avau­tuu oikeine kysymyksi­neen ja vii­saine algo­rit­mei­neen. Jokainen julk­isu­u­den­nälkäi­nen kansane­dus­ta­jae­hdokas kyl­lä osal­lis­tuu vas­tauk­sil­laan koneeseesi näil­lä nyky­isil­lä kävijämäärillä.

   Vastaa

9. Poli­it­ti­nen eli­it­ti on tehnyt kaikken­sa, ja varsin hyvin tuloksin, taval­lisen äänestäjän karkot­tamisek­si vaal­i­u­urnil­ta. Jos vaa­likoneet saa­vat edes muu­ta­man ihmisen kiin­nos­tu­maan mis­tä poli­ti­ikas­sa on kysymys, niil­lä on tarkoituk­sen­sa. Sel­l­ainen henkilö, joka käyt­tää vaa­likonet­ta, osaa myös googlet­taa koneen tar­joamien ehdokkaiden esi­in­tymistä eri­lai­sis­sa julkaisuissa.

   Kun seu­raa suo­ma­lais­ten poli­itikko­jen toim­intaa uuti­sista, tun­tuu että on aivan sama ketkä tule­vat vaaleis­sa val­i­tuk­si. Kuka tahansa näyt­täisi ole­van parem­pi vai­h­toe­hto kuin nämä kil­paa vääri­in muis­ta­vat ja asioi­ta uno­hta­vat kansanedustajat.

   Vastaa

10. Muis­sa pohjo­is­mais­sa ollaan ahk­er­ampia uurnil­la kävi­jöitä kuin meil­lä. Niis­sä on niin san­otut pitkät lis­tat, vaa­likonea­pu on sikäli harhaan­jo­htavaa, että yksit­täisel­lä puolueen jäsenel­lä voi olla val­it­si­jan kanssa vaik­ka miten saman­laisia mielip­iteitä, mut­ta jos mielip­i­teet eivät ole lin­jas­sa puolueen yleisen lin­jan kanssa. Vai riit­tääkö äänestäjille se, että oma ehdokas on kivan tun­tu­inen tyyppi.

    Miten olisi pitkien lis­to­jen lai­ta, siir­ryt­täisi­inkö kevyt­demokra­ti­as­ta vähän vähem­män kevy­eeseen demokra­ti­aan, ehkä?

    Vastaa

11. “Poli­it­ti­nen eli­it­ti on tehnyt kaikken­sa, ja varsin hyvin tuloksin, taval­lisen äänestäjän karkot­tamisek­si vaaliuurnilta.”

    Nimeno­maan. Vasurit halu­a­si­vat käyt­tää opponoin­nis­saan hal­li­tus­puoluei­den mokia mut­ta se taas vähen­täisi kadun­tal­laa­jien uskoa poli­ti­ikkaan; asia, jota vasem­mis­to tarvit­sisi. Ovat kuin harak­ka katol­la: nok­ka irtoaa mut­ta pyrstö tarttuu.

    Vihreät pär­jäävät kan­na­tus­lu­vuis­sa hyvin kun­han eivät tee mitään eri­tyisen lin­jakas­ta, vaan katso­vat, kun kan­na­tus sulaa kah­ta­puol­ta ja jäävät tikun nenään. Itse asi­as­sa vihreät näyt­televät ole­vansa sekä hal­li­tuk­ses­sa että oppo­si­tios­sa. Vasuri­taus­tainen Has­si on oppo­si­tios­sa ja muut vihreät oikeistohallituksessa.

    Ilmeis­es­ti vihreät on oikeistop­uolue? Ai niin, jako on van­hen­tunut ja vihreätkään ei ole puolue lainkaan, vaan joukko opportunisteja…

    Vastaa

12. Itse suh­taudun vaa­likoneisi­in samal­la vakavu­us­ta­sol­la, kuin eri verkko­sivu­jen “päivän kysymyk­si­in”. Molem­mis­sa asioi­ta yksinker­tais­te­taan sille tasolle, että läh­es mikä tahansa vas­taus on järkevä, riip­puen monista kysymyk­sen ulkop­uolelle jäävistä tekijöista.

    Vaa­likonei­den ansiok­si lasken sen empi­irisen huomion vahvis­tamisen, että saman puolueen ehdokkaiden välil­lä on enem­män ero­ja kuin eri puoluei­den. Tämä asia häm­men­tää min­ua kun yritän ottaa huomioon suh­teel­lisen vaal­i­ta­van, puoluekurin eduskun­nas­sa ja eri puoluei­den “ohjel­mat”. Toisaal­ta se selit­tää osaltaan “ehdokasaset­telun tärkeyt­tä”. Käyt­tämässämme vaal­i­tavas­sa reilumpaa olisi toteut­taa vaa­likonei­den logi­ik­ka siten, että ensin tulee nip­pu kysymyk­siä, joiden tulok­set lait­ta­vat puolueet äänestäjän arvo­maail­man mukaiseen järjestyk­seen. Sen jäl­keen valit­taisi­in puolue, jon­ka ehdokkaiden vas­tauk­si­in ver­rat­taisi­in jo läpikäy­tyjä ja uusia kysymyksiä/vastauksia.

    Eli vaa­likoneet yhdessä ehdokkaiden oman vaal­i­main­on­nan kanssa luo­vat mieliku­vaa puh­taas­ta henkilö­vaal­ista, joka taas on osit­tain ritiri­itainen käyte­tyt vaal­i­ta­van kanssa. Vaalien jäl­keen moni ystävä ker­toi löytäneen­sä hyviä ehdokkai­ta use­asta puolueesta. Tämä on tietysti tot­ta, mut­ta ker­too samal­la jotain siitä val­in­tapros­es­sista, jos­sa hyvien henkilöi­den lis­tas­ta val­i­taan sopivin puolue, eikä toisinpäin.

    Rehellisyy­den nimis­sä on lopuk­si todet­ta­va, että tehdessäni paperi-hesarin koko auke­man “testin” vaalipäivänä (tai sen jäl­keen), päädyin siihen ehdokkaaseen jota olin jo äänestänyt 🙂

    Vastaa

13. Kokeilin paria vaa­likonet­ta, vaik­ka olin valin­nut ehdokkaan jo muil­la perusteil­la. Puolue on aina ollut sama.

    TOP 10 kär­jessä oli kahdek­san kan­nat­ta­mi puolueen ehdokas­ta ja pari naa­puripuolueen ehdokas­ta. Kum­mas­sakin koneessa ehdokkaiden kol­men kär­jessä oli vielä oma ehdokkaani. TOP5 inhok­itkin osui­v­at ihan kohdilleen.

    Eli kyl­lä ainakin min­un kohdal­lani vaa­likoneet toimi­vat. Ain­ut­takaan väärän puolueen ehdokas­ta ei eksynyt kymme­nen parhaan osuman joukkoon.

    Kaikkein parhaim­man kuvan puolueista saa luke­mal­la puoluei­den omia lehtiä. Niis­sä kun tun­nuste­taan avoimesti väriä, joten ero­ja kyl­lä löytyy.

    Vastaa

14. Lasken­nas­ta:

    Ainakin HS:n vaa­likoneessa on kah­den­laisia vas­taus­vai­h­toe­hto­ja: luok­ka-asteikol­lisia ja järjestysasteikol­lisia. Pistey­tys edel­lyt­tää kuitenkin väli­mat­ka-asteikkoa, joten tiet­ty mieli­v­al­taisu­us on väistämätön­tä. On nyt vain päätet­tävä, että täysin samaa mieltän ja melko samaa mieltän väli­mat­ka on sama kuin ei samaa eikä eri mieltän ja melko eri mieltän.

    Todel­lisu­udessa­han jotkut poli­it­tiset vai­h­toe­hdot voivat olla kauem­pana toisi­aan. “Ote­taan paljon lisää pako­laisia” ja “ote­taan tosi paljon lisää pako­laisia” ovat ainakin minus­ta lähempänä toisi­aan kuin “lakataan otta­mas­ta pako­laisia” ja “karkote­taan kaik­ki pako­laiset” keskenään.

    Nämä ongel­mat on yritet­tävä ottaa huomioon vas­taus­vai­h­toe­hto­ja laa­dit­taes­sa. Ainakaan HS:n koneessa ei voi säätää kysymysko­htais­es­ti vai­h­toe­hto­jen etäisyyttä.

    Tak­tikoin­nista:

    On yleinen väärinkäsi­tys, että ehdokkaiden kan­nat­taisi mielis­tel­lä äänestäjiä kon­sen­sushenkisil­lä vas­tauk­sil­la. Poli­ti­ikan keskus­tas­sa on paljon äänestäjiä mut­ta on siel­lä paljon kil­pailu­akin. Vuon­na 2003 ihmette­limme, kun tilas­to­jemme mukaan Jan Vapaavuori sai tosi paljon ykkös­si­jo­ja käyt­täjiltä, tosin kyl­lä sit­ten myös inhokkisi­jo­ja. Negati­ivisia ääniä ei voi kuitenkaan antaa. Korkea profi­ili vei “aidon oikeis­to­laisen” eduskun­taan kuten saa­toimme koneen perus­teel­la ennakoi­da. Vapaavuori oli oikeis­to­lais­in­ta mitä kone tar­josi mut­ta äänestäjien joukos­sa oli ilmeis­es­ti vielä oikeis­to­laisem­pia ja tietysti oikeis­to­laisin tar­jok­ki tulee sil­loin ykkösek­si näille.

    Mik­si saan sikin sokin eri puoluei­den edustajia?

    Poli­ti­ikan keskus­tas­sa on jokin siipi kaik­il­ta puolueil­ta ja se näkyy myös top-10-lis­tauk­ses­sa. Mene vasem­malle tai oikealle, niin alat saa­maan joko vasem­mis­to­laisia tai vain oikeis­to­laisia: sama näkyy arvolib­er­al­is­mis­sa ja ‑kon­ser­vatismis­sa: kun vas­taat koneeseen äärim­mäis­es­ti näis­sä kysymyk­sis­sä, saat joko vain vihre­itä tai vain persuja/kristillisiä

    Mut­ta puolueethan val­taa käyttävät!

    Ainakin HS:n koneis­sa on voin­ut lis­ta­ta myös sen, mitkä puolueet keskimäärin ovat lähimpänä.

    Lop­ul­ta lin­ki, joka havain­nol­lis­taa, että ainakin HS:n kun­nal­lis­vaa­likone 2008 on löytänyt puoluekar­tan ihan oikein:

    http://bayminer.com/kunta2008/cgi-bin/vaalikone

    Kuten näkyy, keskus­tas­sa on vähän kaikkea, mut­ta silti puolueet klus­teroitu­vat kutakuinkin niin kuin arva­ta saat­taa. Kysymys­pat­ter­ista on var­maankin puut­tunut ruotsinkielis­ten palvelui­ta koske­via kysymyk­siä, kos­ka Rkp hajoaa juuri niin kuin se hajoaa muutenkin muis­sa kuin kielia­siois­sa. Vihreät ovat muuten hyvin yht­enäi­nen ryh­mä tässä. Ode on per­in­teisen poli­ti­ikan akselil­la hyvin tarkasti keskel­lä, mut­ta äärivihreä.

    Vuon­na 2004 tein kaupunki­sivuille pikku-uutisenkin, kun valikoin kun­tavaa­likoneesta “urban­is­mia” mit­taa­vat kysymyk­set ja vas­tasin ääri­ul­tra­u­r­baanisti. Ode tuli ykkösek­si ja inhokki­na oli joku kepulainen.

    Muis­taak­seni vas­taa­va kart­ta 2007 eduskun­tavaaleis­sa oli myös hyvin klus­teroitunut ja se tun­nisti myös anom­alioi­ta: Thomas Wall­gren (sd) oli yksinäi­nen pink­ki rasti paljon tum­mem­man­punaisen vasem­mis­ton keskellä.

    Kysymys­pat­teri tas­apain­ote­taan tarkoituk­sel­la niin, että ne erot­telisi­vat sekä puolueet toi­sis­taan että sit­ten yksilöitä puoluei­den sisäl­lä niil­lä poli­ti­ikan uusil­la akse­leil­la, joiden suh­teen puolue­laitok­semme on vanhentunut.

    Vas­taus­vai­h­toe­hto­jen laatu on minus­ta vaa­likonei­den suurin ongel­ma. Ne eivät aina ole toisi­aan pois­sulke­via eivätkä kata kaikkia rel­e­vant­te­ja vai­h­toe­hto­ja niin kuin pitäisi.

    Vastaa

15. Minähän syytin aikanaan täl­lä blogilla Jan Vapaavuor­ta läh­es vaalipetok­ses­ta. Hän jos kuka on vas­tan­nut laskel­moivasti. Mies ilmoit­taa vaa­likoneessa ole­vansa täysi pölvästi, mut­ta osoit­tau­tuu min­is­ter­inä kelpo tyypiksi.
    “Saako niin tehdä? Ei kai niin saa tehdä? Vah­vasti epäilen!”

    Vastaa

16. RKP:n haulikko­hakau­ma on aika yllät­tävä, äänestysalueit­tain RKP:n ja kokoomuk­sen äänestäjät ovat kuitenkin hyvin samal­la taval­la klus­teroitunei­ta, tai RKP on oikeas­t­aan klus­teroitunut omaan ääripäähän­sä, ja kokoomus on lähempänä mui­ta. No, hyviä ruotsinkielisiä koulu­ja ei ole kaikkial­la ja bät­tre­ta­lande yksin­huolta­ja mielu­um­min dyykkaa safkat kaup­po­jen roskik­sista kuin muut­taa pois Ulrikaborgista.

    Vastaa

17. Vaa­likoneis­sa on se hyvä puoli ja heikkous, että ehdokkaat vas­taa­vat henkilöko­htais­es­ti kysymyk­si­in. Olisi hyvä olla mukana vaa­likone myös puolueo­hjelmista, jot­ta nähtäisi­in, että minkälaista hal­li­tus­poli­ti­ikkaa tietyn puolueen ehdokkaat lähtevät toden­näköis­es­ti toteuttamaan.

    Itse käytän niitä kyl­lä ahk­erasti. Syys­tä että: helsinkiläisiä julkkise­hdokkai­ta luku­unot­ta­mat­ta eri ehdokkaat ja hei­dän mielip­i­teen­sä ovat yleen­sä tun­tem­at­to­mia. Vaa­likone antaa tässä enem­män tietoa kuin kaik­ki muu tiedonväl­i­tys yhteensä.

    Vastaa

18. Mie­lenki­in­toise­na anek­doot­ti­na ker­rot­takoon, että jos­sakin taan­noises­sa vaa­likoneessa oli havait­tavis­sa, että keskimääräistä jyrkem­min mielip­i­teen­sä ilmai­se­vat ehdokkaat pää­sivät läpi äkkiväärä Niin­istö jopä äänikuninkaana. Ain­oas­taan vihreistä keskimääräistä laimeam­man kan­nan otta­neet ehdokkaat pää­sivät mui­ta vihre­itä use­am­min läpi.

    Keskeisin syy tulosjoukon kir­javu­u­teen eri vaa­likonei­den välil­lä lie­nee algo­rit­min sijaan kysymyk­se­naset­telu ja eri aihealuei­ta käsit­tele­vien kysymys­ten suh­teel­liset osu­udet, mikä tietysti vaikut­taa suo­raan tulok­seen. Jos esim. ulkopoli­ti­ikas­ta kysytään 10 kysymys­tä ja sosi­aalis­es­ta oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta yksi kysymys, niin tulos pain­ot­tunee voimakkaasti ulkopoli­it­tis­ten näke­myk­sien mukaan. Tätä vaiku­tus­ta voimis­ta­nee vielä se, että vas­taa­jan vas­tauk­set saman aihealueen kysymyk­si­in kor­rel­loinevat voimakkaasti keskenään. 

    Itse olen kokenut äänestäjänä hyö­tyväni merkit­tävästi vaa­likoneista ennen kaikkea ehdokkaiden sanal­lis­ten perustelu­iden vuok­si. Olen jopa muut­tanut muu­ta­man ker­ran mielipi­det­täni jos­sakin kysymyk­sessä kiitos ehdokkaan hyvien perustelu­iden. Itse asi­as­sa sin­un vas­tauk­sesi jäi mieleen Ylen vaa­likoneessa kiitos kuvia kumar­ta­mat­toman selkeän ajattelun.

    Vastaa

19. Oikein tosi innos­tunut toimii juuri tuol­la tavoin iteroimal­la, ensin vas­taa koneeseen, sit­ten tutkii parhaim­mis­toa argu­ment­tei­neen, ehkä jopa muut­taa mieltään jos­sain kysymyk­sessä luet­tuaan peruste­lut, ja sit­ten voi jo kokeil­la uudel­la vas­taus­pat­ter­il­la ja tutus­tuu top-ehdokkaisi­in sit­ten jo arvioimal­la mielip­itei­den ohel­la pätevyyt­tä jne.

    Vastaa