Matalatuottoisen työn kannattavuus

Pyrkimys pieni­in tulo­eroi­hin hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­sa uhkaa muo­dos­tua esteek­si huono-osaisen työvoiman työl­listymiselle. Tässä luvus­sa tarkaste­len työn vas­taan­ot­tamisen kan­nat­tavu­ut­ta sekä kokoaikaisen työn että osa-aikaisen tai keikkatyön osalta. Pohdin mata­la­palkkaisen työn tukemiseen liit­tyviä ongelmia ja sitä, onko työvoima­pu­lan olois­sa ylipään­sä syytä tukea osa-aikaista työn­tekoa.

Kokoaikaiseen työhön työllistymisen kannattavuus

Mitä anteliaampi on sosi­aal­i­tur­va, sitä kan­nat­ta­mat­tomam­paa on mata­la­palkkaisen työn tekem­i­nen. Voisi olet­taa pien­impi­en palkko­jen kil­pailukyvyn suh­teessa perus­tur­vaan kas­va­neen, kos­ka perus­tur­va ei ole nous­sut liki kah­teenkymme­neen vuo­teen reaalis­es­ti lainkaan. Tuona aikana se on jäänyt noin 30 pros­ent­tia jäl­keen yleis­es­tä ansio­ta­sos­ta. Tähän on ehkä pyrit­tykin. Mata­la­palkkaisen työn kan­nat­tavu­us ei ole kuitenkaan paran­tunut korkei­den asumiskus­tan­nusten alueil­la, sil­lä toimeen­tu­lo­tu­ki kat­taa asumisku­lut kokon­aan, kun pieni­palkkainen joutuu yleen­sä mak­samaan vuokransa kokon­aan itse. Kak­sikym­men­tä vuot­ta sit­ten mata­la­palkkaiset sai­vat asum­is­tukea, ja vuokrasään­nöste­ly piti vuokrat matali­na niille, jot­ka vuokra-asun­non onnis­tu­i­v­at saa­maan. Asumisen tuen muut­tumi­nen tulot­tomien osalta aiem­paa höl­läkä­tisem­mäk­si ja pieni­palkkaisten osalta aiem­paa niukem­mak­si, on heiken­tänyt pieni­palkkaisen työn houkut­tele­vu­ut­ta suh­teessa sosi­aal­i­tur­vaan. Tämä kos­kee maanti­eteel­lis­es­ti vain pien­tä osaa Suomes­ta. Määräl­lis­es­ti ongel­ma on kuitenkin iso, sil­lä kasvukeskuk­sis­sa asuu puo­let suo­ma­laista ja niis­sä on val­taosa poten­ti­aal­i­sista työti­laisuuk­sista. Jat­ka lukemista “Mata­latuot­toisen työn kannattavuus”

Rakenteellinen työttömyys

Nor­maalis­sa suh­dan­neti­lanteessa kansan­talous pystyy työl­listämään jok­seenkin kokon­aan kasvukeskuk­sis­sa asu­vat ahk­er­at, kau­ni­it, lah­jakkaat, hyvin koulute­tut ja ter­veet. Nais­ten vai­htel­e­van työ­markki­na-ase­man ohel­la erot eri maid­en väli­sis­sä työl­listymisas­teis­sa vai­htel­e­vat sen mukaan, miten pystytään työl­listämään osaamiseltaan puut­teel­liset, huonos­ti koulute­tut, liian nuoret, liian van­hat, ter­vey­deltään tai mie­len­ter­vey­deltään hor­ju­vat tai ne, jot­ka jostain muus­ta syys­tä kuu­lu­vat mata­lan tuot­tavu­u­den työvoimaan. Rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den ongel­mas­sa on kyse mata­lan tuot­tavu­u­den työvoiman työl­listymis­es­tä. Erot ”kuran­tin” ja ”epäku­ran­tin” työvoiman osalta koros­tu­vat työt­tömyy­den osues­sa kohdalle. Suurin osa työt­tömistä työl­listyy nopeasti uud­estaan, mut­ta mata­latuot­toinen työvoima ajau­tuu herkästi pitkäaikais- tai tois­tu­vaistyöt­tömyy­teen menetet­tyään pysyvän työ­suh­teen, jos sel­l­aisen on joskus saanut. Jat­ka lukemista “Rak­en­teelli­nen työttömyys”

Mistä veroja pitäisi kerätä

Vero­tus ei ole tämän kir­jan aiheena kuin huono­tuot­toisen työn veroki­ilan osalta, mut­ta sivuan kuitenkin vähän sitä, miten vero­ja pitäisi kerätä.

Vero­tus pitää yhteiskun­nan tas­apain­oa yllä tasaa­mal­la tulo­ja. Rikkaat mak­sa­vat vero­ja pait­si absolu­ut­tis­es­ti, myös suh­teessa tuloi­hin­sa enem­män kuin köy­hät; tai niin ainakin pitäisi olla. Täl­lä tasoite­taan hyvä- ja huono-osaisu­ut­ta. Mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa hyväo­saisu­us on joko lah­jakku­ut­ta, onnekas­ta opin­toalan val­in­taa tai perit­tyä var­al­lisu­ut­ta. Hyväo­saisu­ut­ta mitataan tuloil­la ja aiem­min myös omaisuudella.

Suuria tulo­ja verote­taan tuloverol­la ja kulu­tuk­sen määrään suh­teute­tu­il­la kulu­tusveroil­la. Tässä on se vika, että se verot­taa pait­si hyväo­saisu­ut­ta myös ahkeru­ut­ta. Ahkeru­ud­es­ta rankaisem­i­nen on pro­gres­si­iviseen vero­tuk­seen liit­tyvä virhe.[1]

Nos­te­taan ensin molem­mat jalat ilmaan ja olete­taan, että mikä tahansa olisi teknis­es­ti mah­dol­lista. Olete­taan, että käytössämme olisi laite, jol­la voisi riidat­tomasti mita­ta henkilön kyvykkyy­den ja siitä seu­raa­van hyväo­saisu­u­den. Jopa mit­ta­su­ureeseen liit­tyy han­kalia määrit­te­lykysymyk­siä, mut­ta sivu­ut­takaamme ne irrel­e­vant­teina. Jos täl­lainen laite olisi mah­dolli­nen, opti­maa­li­nen vero­tus olisi tuo­hon henkilöko­htaisi­in omi­naisuuk­si­in liit­tyvä päävero. Jolle on paljon annet­tu, siltä voidaan paljon vaa­tia ja päin­vas­toin. Jokainen jou­tu­isi mak­samaan yhteiskun­nalle kiin­teän, henkilöko­htai­sista omi­naisuuk­sista riip­pu­van jäsen­mak­sun. Ylimenevän osan tulois­taan saisi pitää kokon­aan. Tuo päävero voisi olla myös negati­ivi­nen eli yhteiskun­ta mak­saisi kiin­teän sum­man kuus­sa henkilölle, jos mit­ta­laite osoit­taisi, ettei henkilö voi kohtu­upon­nis­tuksin ansai­ta elan­toaan. Täl­lainen vero­tus tasaisi tehokkaasti eri­ar­voisu­ut­ta. Mar­gin­aaliv­ero olisi nol­la, mitään toim­intaa hait­taavaa veroki­ilaa ei olisi eikä ahkeru­ud­es­ta sakotet­taisi. Har­mi vain, ettei tätä voi käytän­nössä toteut­taa, kos­ka tuol­laista mit­ta­laitet­ta ei ole eikä tai­da tul­lakaan. Luulen tosin myös, että vaik­ka tämä tekni­nen este pois­tu­isi, henkilöko­htaista pääveroa ei saataisi aikaan, sil­lä mon­en silmis­sä se saat­taisi tasa­ta hyvä- ja huono-osaisu­ut­ta liiankin tehokkaasti. Jat­ka lukemista “Mis­tä vero­ja pitäisi kerätä”

Oletus jäähdyttävästä vesihöyrystä

Olen löytänyt ilmas­to­de­nial­istien sekavas­ta ja kovin vain­o­harhaiselta vaikut­tavas­ta argu­ment­ti­t­ul­vas­ta löytänyt tois­taisek­si yhden jär­jel­lisen argu­mentin, kysymyk­sen vesi­höyryn aiheut­ta­mas­ta takaisinkytken­nästä. Olenko ymmärtänyt oikein, että kun ilmas­ton­tutk­i­joiden val­tavir­ta olet­taa, että hiilid­iok­sidin aiheut­ta­ma ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen lisää vesi­höyryn määrää ilmake­hässä, tämä vesi­höyryn määrä voimis­taa pakote­vaiku­tus­ta, eli takaisinkytken­tä on posi­ti­ivi­nen, denial­istien mielestä vesi­höyrys­tä tule­va takaisinkytken­tä olisikin yllät­täen negati­ivi­nen? Jat­ka lukemista “Ole­tus jäähdyt­tävästä vesihöyrystä”

Denialismi ja skeptisyys

Alku­peräi­nen kir­joituk­seni oli otsikoitu tarkoituk­sel­lis­es­ti ”ilmas­to­de­nial­is­tit ovat usko­vaisia”. Myön­nän, että olen sor­tunut itsekin sekoit­ta­maan myöhem­min keskustelus­sa skep­tikot ja denial­is­tit, kos­ka denial­is­tit itse tekevät näin. Kri­ti­ikki­ni kos­kee niitä, jot­ka mielestään tietävät, ettei mitään syytä huoleen ole ja että koko ilmas­to­huoli on yhtä suur­ta salaliittoa.

Olen joskus ollut ammatil­tani tilas­toti­eteil­i­jä ja erikois­tunut juuri mallien rak­en­telu­un. Itse suh­taudun jok­seenkin kaikki­in tilas­tol­lisi­in mallei­hin kri­it­tis­es­ti, ja yleen­sä olen oike­as­sa. Täy­del­lis­es­ti toimi­vaa tilas­tol­lista mallia ei ole ole­mas­sa. Jokainen alan tutk­i­ja tietää sen ja tietää näin ollen myös, mis­sä laa­ju­udessa mallien antamia tulok­sia voi soveltaa. Jat­ka lukemista “Denial­is­mi ja skeptisyys”

Ansioturva ja työmarkkinatuki

Kiista ansiosi­don­naisen työt­tömyyspäivära­han ja työ­markki­nat­uen välil­lä oli SATA-komitean työn tuskallisimpia; saako perus­tur­vaa nos­taa ilman, että nos­te­taan myös ansioturvaa.

Koko sosi­aal­i­tur­vamme on kak­si­jakoinen koost­uen toisaal­ta kaikille pelkän kansalaisu­u­den perus­teel­la mak­set­tavas­ta perus­tur­vas­ta ja ansio­tur­vas­ta, joka ansaitaan työtä tekemäl­lä. Ansio­tur­va on vaku­u­tus tulo­jen mene­tys­tä vas­taan sairau­den, äitiy­den, työt­tömyy­den tai van­hu­u­den var­al­ta. Jos menet­tää isot tulot saa ison kor­vauk­sen ja jos menet­tää pienet tulot saa pienen kor­vauk­sen aivan kuten palo­vaku­u­tus on isos­ta talosta suurem­pi kuin pien­estä talosta.

Perus­tur­van ja ansio­tur­van suh­teen tekee han­kalak­si se, että työ­markki­naos­a­puo­let, ”par­tit”, ovat keksi­neet, että osa palkkaveroista, työ­nan­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den sosi­aali­vaku­u­tus­mak­sut, ovat näi­den omaa rahaa. Niistä päät­tämi­nen ei tämän mukaan kuu­lu eduskun­nalle ja hal­li­tuk­selle, vaan niistä tulee sopia työ­markki­na­jär­jestö­jen väli­sis­sä neu­vot­teluis­sa. Perus­tur­va rahoite­taan yleisil­lä veroil­la ja ansio­tur­va par­tien hallinnoimil­la palkkaveroil­la. Jat­ka lukemista “Ansio­tur­va ja työmarkkinatuki”

Johdanto

Olen kir­joit­ta­mas­sa kir­jaa SATA-komitean työstä. Ajat­telin kokeil­la toisen­laista työ­ta­paa: julkaisen luon­nos­tek­ste­jä blogilla toivoen niihin kom­ment­te­ja. Kom­men­tit käytän kor­vauk­set­ta hyväk­seni; parhaat kom­men­toi­jat ehkä saa­vat kus­tan­ta­jal­ta kir­jan muis­tok­si jos se joskus julka­istaan. Tässä johdantolukua.

Puhe­lin soi repun taskus­sa, kun puuskutin toukoku­un 24 päivänä 2007 kuumas­sa auringonpais­teessa polkupyöräl­lä ylös Karpaat­tien rin­net­tä Puolan ja Slo­va­kian rajal­la. Nousu oli ensim­mäi­nen vuoris­to­taipaleeni matkalla Helsingistä Niz­za­an. Hakeuduin var­joon puun alle ja vas­tasin. Puhe­liny­hteys oli surkea ja liiken­teen melu hait­tasi kuu­lu­vu­ut­ta. Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­teri Liisa Hyssälän val­tiosi­h­teeri Tert­tu Savolainen kysyi suos­tu­mus­tani sosi­aal­i­tur­van kokon­aisu­ud­is­tus­ta valmis­tel­e­van SATA-komitean jäsenek­si ja sen ”tärkeim­män jaos­ton”, perus­tur­va­jaos­ton puheen­jo­hta­jak­si. En ollut ehdo­tuk­ses­ta järin ilah­tunut, kos­ka jätet­tyäni pari kuukaut­ta aiem­min eduskun­nan olin suun­nitel­lut aivan toisen­laista elämää. Mut­ta ei tuol­lais­es­ta voi kieltäy­tyäkään. Sanoin siis kyl­lä ja jatkoin kohti solan huip­pua. Jat­ka lukemista “Johdan­to”

Ylen ohjelmat heti kaapeliin teräväpiirtoisina

Raivos­tu­in nykivään digi­bok­si­in ja kävin osta­mas­sa uuden, sel­l­aisen HD-boksin. Mon­en vuo­den jäl­keen HD Ready ‑tele­vi­siostani oli hyö­tyä muus­sakin kuin val­oku­vien kat­se­lemises­sa.  Vaik­ka tele­vi­siomme on ”vain” HD-ready (720x1280) kuvan­laatu parani riemas­tut­tavasti. Mitä se olisikaan oikeal­la HD:lla (1080x1920)!?

Har­mi vain, että HD-kanav­il­ta tulee perin huonoa ohjel­maa. Mak­sullisia kanavia olisi tar­jol­la 15. Ilmaisi­na HD:na tulee vain nelosen ja uutukaisen Suo­mi TV:n ohjelmis­to. Sekä TV 1000 että Canal+ lähet­tävät  kumpikin yhden kana­van ver­ran eloku­via teräväpi­ir­toisi­na, mut­ta ainakin lähipäivien tar­jon­nan mukaan molem­mat val­it­se­vat parem­paan for­maat­ti­in aivan eri eloku­vat kuin mitä minä halu­aisin kat­soa. Jat­ka lukemista “Ylen ohjel­mat heti kaapeli­in teräväpiirtoisina”

Vähän päätöksentekoteoriaa

Nor­maal­i­jär­jel­lä varustet­tu ihmi­nen ymmärtää, ettei katu­jen risteyk­sen läpi kan­na­ta ajaa nas­ta lau­das­sa, vaik­ka ei voikaan tietää, että sieltä vält­tämät­tä tulisi autoa. Vielä selvem­pää on, että olisi sulaa hul­lu­ut­ta ajaa täysil­lä risteyk­sen läpi, kun näkee, että ris­teävään suun­taan menee katkeam­a­ton auto­jono, vaik­ka voisi­han jonoon tietysti juuri sille kohtaan osua aukko.

Ilmas­toskep­tikot näyt­tävät vaa­ti­van var­maa tietoa siitä, että kolari tulisi var­masti. Muuten ei ole mitään syytä hiljen­tää ennen risteystä.

Epä­var­muu­den val­lites­sa, jos on kyse pienistä päätök­sistä, kan­nat­taa laskea eri toimen­pide­vai­h­toe­hto­jen odotusar­vo. Jos sin­ua uhkaa tuhan­nen euron mene­tys viiden pros­entin toden­näköisyy­del­lä, sin­un kan­nat­taa mak­saa 50 euroa tämän riskin ehkäisemis­es­tä. Kun uhkaa­va tap­pio on mas­si­ivi­nen, sitä vas­taan yleen­sä kan­nat­taa ylisuo­jau­tua. Tähän perus­tuu vaku­ut­ta­mi­nen. Iso­ja riske­jä vas­taan kan­nat­taa ottaa vaku­u­tus, vaik­ka siinä ei odotusar­vom­ielessä ole mitään järkeä (jos olisi, vaku­u­tuk­sen myymisessä ei olisi mitään järkeä vaku­u­tusy­htiön kannalta)

Otan esimerkin ydin­tur­val­lisu­ud­es­ta. Nyky­isin ydin­voimaloi­hin, jopa Sos­nivyi Bori­in, raken­netaan kym­meniä miljoo­nia euro­ja mak­sa­va yti­men kaap­paa­jaa siltä var­al­ta, että voimalan ydin sat­tuisi sula­maan.  Kun yti­men sulamisen toden­näköisyy­dek­si las­ke­taan 1/miljoona reak­torivuot­ta ja jos voimalan käyt­töikä on 50 vuot­ta, yhden voimalan kannal­ta yti­men kaap­paa­jaa tarvi­taan toden­näköisyy­del­lä 1/20 000. En tarkkaan tiedä, paljonko tuol­lainen yti­men kaap­paa­ja mak­saa, mut­ta vede­tään hihas­ta 50 miljoon­aa euroa. Siinä tapauk­ses­sa onnet­to­muu­den hin­nan pitäisi olla biljoona euroa (tuhat mil­jar­dia), ennen kuin kaap­paa­jan rak­en­t­a­mi­nen kan­nat­taisi odotusar­vom­ielessä. Kan­nat­taisi siis oikeas­t­aan riskeer­a­ta koko Suo­mi mielu­um­min kuin rak­en­taa kaap­paa­ja, mut­ta suuria riske­jä arvioidaan toisin.

Ilmas­ton­muu­tok­sen osalta poten­ti­aalisen katas­trofin suu­ru­us on aivan eri luokkaa kuin yhden ydin­voimalan reak­torin sulamises­sa (ydin­voimala tuskin pystyy tap­pa­maan hyvis­säkään olois­sa miljoon­aa ihmistä enem­pää) ja eri­tyis­es­ti katas­trofin toden­näköisyys on aivan eri kertaluokkaa.

Toises­sa vaakakupis­sa on vähän kiis­tanalaisel­la toden­näköisyy­del­lä läh­es koko inhimilli­nen kult­tuuri ja toises­sa 1–10 pros­ent­tia BKT:sta. Yläes­ti­maat­ti, kymme­nen pros­ent­tia BKT:sta merk­it­sisi, että elin­ta­so taan­tu­isi neljä vuot­ta taak­sepäin. Yksin amerikkalais­ten asun­to­lainakeinot­telijoiden maail­man­taloudelle tuot­ta­ma hin­ta lie­nee suurempi.

Min­un on vähän vaikea ymmärtää skep­tikko­jen maail­manku­vaa, jon­ka mukaan ris­ki kan­nat­taa ottaa, kos­ka voimme aina toivoa, että siihen auto­jonoon kuitenkin tulisi yllät­tävä aukko.

Ilmastodenialistit ovat uskovaisia

Nykyi­nen kahlit­se­ma­ton sanan­va­paus, jos­sa lehdis­tö refer­oi samal­la pain­ol­la jokaisen mielip­i­teen, oli se kuin­ka val­is­tu­ma­ton hyvän­sä,  luo monien hyvien asioiden ohel­la sel­l­aisen illu­u­sion siitä, että fysikaaliset tosi­asi­at tai matem­ati­ikan kaa­vatkin ovat pelkkiä mielipi­dea­sioi­ta. Jos eduskun­nas­sa joku sanoo, että maa­pal­lo on pyöreä ja toinen, että se on lit­teä, lehdis­tö rapor­toi molem­mat yhtä näyt­tävästi anta­mat­ta luk­i­joilleen vih­jet­täkään siitä, että toinen mielipi­de on pun­ni­tumpi kuin toinen.  Ilmastopoli­ti­ikas­sa muu­ta­ma yli­ahk­era usko­vainen onnis­tuu luo­maan käsi­tyk­sen, että kysymys siitä, muut­taako ihmi­nen ilmas­toa, on pelkkä mielipi­dea­sia, jos­ta esite­tyt mielip­i­teet ovat kaik­ki sama­nar­voisia. Ilmas­ton­muu­tok­sen kieltäjät ovat usko­vaisia, kos­ka mikään tosi­a­sia ei näytä hei­dän uskoaan hor­jut­ta­van. Jat­ka lukemista “Ilmas­to­de­nial­is­tit ovat uskovaisia”