Olen kirjoittamassa kirjaa SATA-komitean työstä. Ajattelin kokeilla toisenlaista työtapaa: julkaisen luonnostekstejä blogilla toivoen niihin kommentteja. Kommentit käytän korvauksetta hyväkseni; parhaat kommentoijat ehkä saavat kustantajalta kirjan muistoksi jos se joskus julkaistaan. Tässä johdantolukua.
Puhelin soi repun taskussa, kun puuskutin toukokuun 24 päivänä 2007 kuumassa auringonpaisteessa polkupyörällä ylös Karpaattien rinnettä Puolan ja Slovakian rajalla. Nousu oli ensimmäinen vuoristotaipaleeni matkalla Helsingistä Nizzaan. Hakeuduin varjoon puun alle ja vastasin. Puhelinyhteys oli surkea ja liikenteen melu haittasi kuuluvuutta. Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän valtiosihteeri Terttu Savolainen kysyi suostumustani sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelevan SATA-komitean jäseneksi ja sen ”tärkeimmän jaoston”, perusturvajaoston puheenjohtajaksi. En ollut ehdotuksesta järin ilahtunut, koska jätettyäni pari kuukautta aiemmin eduskunnan olin suunnitellut aivan toisenlaista elämää. Mutta ei tuollaisesta voi kieltäytyäkään. Sanoin siis kyllä ja jatkoin kohti solan huippua.
SATA-komiteaa sanottiin komitean alkutaipaleella Vanhasen kakkoshallituksen tärkeimmäksi hankkeeksi, ja hyvin kunnianhimoinen se olikin. Ministeri Hyssälä luonnehti asiaa jossain vaiheessa niin, että meidän tulee suunnitella uusi järjestelmä puhtaalta pöydältä, eikä kiveäkään tarvitse jättää vanhasta kiven päälle. Perusteelliseen uudistukseen olikin tarpeita, sillä aikanaan hyvin toiminut sosiaaliturvajärjestelmämme on alkanut rapautua sisäisesti.
Komitean tehtäväksi annon ensimmäinen kohta koski perusturvan riittävyyttä. Perusturvan tasoa ei ole nostettu 1990-luvun alun jälkeen. Se on jäänyt noin 30 prosenttia jälkeen yleisestä ansiotasosta. On myös käynyt niin, että kaupungeissa toimeentulotuki takaa melkein aina paremman tulotason kuin työmarkkinatuki asumistuella terästettynä. Erityinen huomio piti kiinnittää pienimpiin eläkkeisiin, minkä komitea ratkaisikin takuueläkkeen avulla.
Parantaa piti myös perusturvan selkeyttä, sekä mahdollisuutta yhdistää palkkatuloja ja tulonsiirtoja nykyistä paremmin. Molemmat tavoitteet olivat tärkeitä. Sosiaaliturvajärjestelmämme on äärimmäisen sekava. Vaikeaselkoisuus on ongelma, vaikka joku komitea työn tuoksinnassa sanoikin, ettei ole tärkeätä, että asiakkaat ymmärtävät lainsäädännön kiemurat, kunhan Kelan virkailijat osaavat laskea heille oikeat avustukset. Vaikeaselkoisuus saa monet epäilemään työkeikkaa silloinkin, kun sen vastaanottaminen olisi tosiasiassa kannattavaa. Kun ei tiedä, miten lopulta käy, on turvallisinta pitäytyä saavutettuun olotilaan. Työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen sujuu Suomessa kankeasti. Sen takia olemme kovin huonoja työllistämään osatyökykyisiä. Kun vaihtoehtona on joko kokonaan palkalla toimeen tuleminen tai kokonaan tulonsiirtojen varassa elämisen, tuloksena on jääminen tyystin pois työelämästä. Se on epäinhimillistä ja se tulee kalliiksi.
Selkeyttä piti saada myös Kelan maksamien hoitotukien, omaishoidon tuen ja kotitalousvähennyksen muodostamaan sekavaan vyyhteen. Samaan sekamelskaan vaikuttavat vielä verotuksen invalidivähennykset ja kuntien antamat palvelusetelit.
Ansioturvaa, erityisesti työttömyysturvaa piti kehittää niin, että se tukee aktiivivaihtoehtoja ja työurien pidentämistä. Kannustavuutta tuli parantaa tarkastelemalla sosiaaliturvan, verotuksen, asiakasmaksujen ja työstä saatavan palkan yhteisvaikutusta. Ongelmana on, että sosiaaliturvamme on säästetty niin tarveharkintaiseksi, että pienistä työkeikoista saatava tulo valuu jokseenkin kokonaan hukkaan, koska tulonsiirrot pienenevät niin nopeasti tulojen noustessa. Tyypillistä on, että sadasta eurosta jää käteen 20 – 25 euroa.
Usein kuitenkin efektiivistä marginaaliveroakin suurempi ongelma on, että lyhyt työkeikka voi tuottaa katkoksen sosiaaliturvan maksatukseen, mikä saa työttömät kaihtamaan lyhytaikaisia työtarjouksia. Tähänkin komitean piti keksiä parannuksia.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tavoitteena oli turvata sosiaaliturvan rahoituksen kestävyys. Tämä tavoite nousi suureen arvoon laman iskiessä Suomeen ja vaurioittaessa suuresti hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Tilanne oli hankala jo ennen lamaa, sillä väestön eläkeläisten määrän nopea kasvu merkitsi, että maksajia oli yhä vähemmän mutta tulonsiirtojen varassa eläviä yhä enemmän. Yhtälöä hankaloitti se, että rakenteellinen työttömyys oli nousi 1990-luvun laman aikana ja on sen jäljiltä jäänyt korkeaksi.
Hyvinvointivaltion hintaa nostaa sosiaaliturvan ja yhteiskunnallisten palvelujen käytön muuttuminen yhä luonnollisemmaksi. Toimeentulotukea haetaan, kun siihen on oikeus, eikä vasta viimeisessä hädässä. Vanhempi lapsi voidaan panna päivähoitoon, vaikka äiti on nuoremman kanssa kotona. Erimielisyyttä on siitä, onko tämä oikein vai väärin, mutta siitä ei voi olla erimielisyyttä, että se lisää julkisia menoja.
Pohjoismaisen, palveluihin nojaavan hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta hankaloittaa myös Baumolin taudiksi kutsuttu ongelma. Baumolin mukaan työn tuottavuus nousee yksityisellä sektorilla, erityisesti helposti automatisoitavassa teollisuudessa paljon nopeammin kuin julkisissa palveluissa, koska esimerkiksi opettaja ei voi opettaa nopeammin. Tämä merkitsee, että julkisten palvelujen tuotantokustannukset muuttuvat koko ajan kalliimmiksi suhteessa yleiseen hintatasoon.
Rahoituksen kannalta olennaista on pitää huolta työllisyydestä ja jopa nostaa sitä. Suomessa työllisyysaste jämähti 1990-luvun laman jälkeen vähän alle 70 prosenttiin kuin se muissa Pohjoismaissa on pitkälti yli seitsemänkymmentä prosenttia. Tämän takia ruotsalaisilla on varaa paljon parempaan sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin kuin suomalaisilla. Suomessa on veronmaksajia vähän ja tulonsiirtojen varassa eläviä paljon verrattuna muihin Pohjoismaihin. Työllisyys siis pitäisi saada nousuun ja maahan pitäisi saada houkutelluksi veroa maksamaan töihin tulevia maahanmuuttajia.
Minä suhtauduin Komitean työhön hyvin innostuneesti. Tätä olen kaivannut pitkään. Olen tullut sosiaalipolitiikan piirin taloustieteilijän koulutuksella. Taloustieteilijän silmin hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteissa on paljon parantamista. Hyllymetreittäin on kirjoitettu siitä, kuinka tärkeätä on suunnitella verotus niin, että se ohjaa käyttäytymistä oikein. Sosiaaliturvan puolella melkein kaikki näyttää olevan väärin ja kehittyneen erityisesti edellisen laman säästöjen aikaan huonompaan suuntaan. Vielä 1980-luvulla hyvinvointiyhteiskuntamme oli hyvä ja halpa; takasi hyvän turvallisuuden ja kohtuulliset tuloerot ilman kohtuuttoman korkeaa verotusta samalla, kun työttömyys pysyi matalana. Se oli tehokas kompromissi.
Nyt tilanne on aivan toinen. Hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoama turva on jäämässä jälkeen muista Euroopan maista. Järjestelmä tuottaa kohtuuttoman korkean rakenteellisen työttömyyden. Tuloerot kasvavat ja suhteellinen köyhyys yleistyy. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei ole enää tehokas. Siksi se on huono ja kallis – tai ainakin kehittymässä huonommaksi ja kalliimmaksi.
Olin kokenut sosialidemokraatit – joille kuuluu suuri kunnia aikanaan hyvän järjestelmän rakentamisesta – suureksi jarruksi sen uudistamisessa. Ovat niin tykästyneitä omiin aikaansaannoksiinsa, etteivät kykene niitä uudistamaan. Siksi panin paljon toivoa tähän hallituspohjaan ja erityisesti kokoomukseen, koska monen kokoomuslaisen kanssa olin käynyt hedelmällisiä keskusteluja nykymenon ongelmista. Olimme tavoitteista eri mieltä, mutta keinoista samaa mieltä ja nyt piti hioa niitä keinoja.
Lähdin tekemään vuosisadan uudistusta.
Näissä toiveissa jouduin pettymään ja pahasti. Komitea sai paljon aikaan, mutta ei juuri lainkaan niitä asioita, joita olisin halunnut tehdä. Olin näköjään syyttänyt demareita aivan aiheetta. Heidän konservatisminsa ei olekaan omaperäistä vaan kumpuaa palkansaajajärjestöistä. Vielä pettyneempi olin kokoomukseen, joka jätti tyystin käyttämättä mahdollisuudet uudistaa hyvinvointiyhteiskuntaa kohti parempaa kompromissia taloudellisen tehokkuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä.
Hyvä cliffhanger-lopetus.
Johdannoksi ehkä liian yksityiskohtaista ongelmien läpikäyntiä. Oletettavasti nykyisen järjestelmän kipupisteitä käsitellään vielä tätäkin seikkaperäisemmin myöhemmin kirjassa, joten ei ehkä tarvitse mennä niin syvälle tässä.
”Puhelin soi repun taskussa, kun puuskutin toukokuun 24 päivänä 2007 kuumassa auringonpaisteessa polkupyörällä ylös Karpaattien rinnettä Puolan ja Slovakian rajalla.”
Kieliopin lukemisesta on aikaa, mutta mielestäni tuohon virkkeeseen ei kuulu pilkkua.
”Olen tullut sosiaalipolitiikan piirin taloustieteilijän koulutuksella.”
piiriin?
”Olin kokenut sosialidemokraatit – joille kuuluu suuri kunnia aikanaan hyvän järjestelmän rakentamisesta – suureksi jarruksi sen uudistamisessa.”
Tämä virke ja sen yhteys on aika sekava. Ehkä aikanaan=aikoinaan, jos viittaus on menneeseen? ”sen uudistamisessa” ”sen” näyttää viittaavan edelliseen kappaleeseen? Jos viittaa viivojen välissä olevaan, niin sitten pilkuilla.
”takasi hyvän turvallisuuden ja kohtuulliset tuloerot ilman kohtuuttoman korkeaa verotusta samalla, kun työttömyys pysyi matalana.”
Yllä olevasta tuo pilkku pois tai mieluiten samalla-sanan eteen.
Jotkut kutsuivat sata-komiteaa ainakin sen alkuaikoina myös sala-komiteaksi. Miksihän se niin salaista oli?
Oliko komitean taustalla hallituksen laajempi tarkoitus murtaa lopultakin työmarkkinajärjestöjen määräysvalta Ahon/Vanhasen työreformin hengessä? Vai kuviteltiinko, että uudistukset voitaisiin tehdä kauniissa yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa?
Jos lähtökohtana oli yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa, niin koko komitean työ oli jo alussa tuhoon tuomittu.
Näin ulkopuolisen ja asioista tietämättömän maallikon näkökulmasta koko homma lässähtikin siihen, kun työmarkkinajärjestöt tekivät niin sanotun sosiaalitupon vajaa vuosi sitten.
Järjestelmään päätettiin tehdä vain pieniä viilauksia. Hyssälän ylevät tavoitteet vedettiin kerralla vessanpytystä alas. Hallitusrintama osoittautui lampaaksi, joka ei uskaltanut hyökätä työmarkkinajärjestöjen valtaa vastaan. Vai olenkohan erehtynyt?
Komitean ongelmina mielestäni oli tilannesidonnaisia, arvosidonnaisia että puhtaasti lyhyen tähtäimen puoluepolittisia ongelmia.
1. Komitea laitettiin liikkeelle suurin toivein, hyvässä taloudellisessa tilanteessa. Talous lähti sitten tunnettuun kierteeseen alas, ja rahallisten panosten tavoitteita jouduttiin laskemaan. Mutta sitten se vähä mikä käytettiin, käytettiin ei-kannustavasti (ei kokonaan). Kokoomus on pettymys, jota en oikein ymmärrä. Sillä tarmolla, jolla esimerkiksi kokoomuksen Vapaavuori on edistanyt pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa olisi saanut paljon aikaan. Hän ymmärtää kokonaiskustannuksia. Mutta muut. Miksei Kokoomus ymmärrä näitä pienipalkkaisten, toimeentulotukea saavien työllistymisloukkuja, kannustinloukkuja, kun sen muuten kaikki loukut niin hyvin löytää? Ei ole järkeä siinä, että itse ansaitusta lisätulosta lähtee melkein kaikki lisä, ja kustannuksia, ja hankaluutta, lisää taannehtiva hidas byokratia (sosiaalisektorin logistiikka). Kelan maksama toimeentulotuen perusosa olisi ollut pelkkää logistiikkaa.
2. Demarit eivät jotenkin ymmärrä, että ansiosidonnaiselta pudonnut pitkäaikaistyötön olisi heidän porukkaa, vaikka olisivat. Laskevatko, etteivät äänestä kuitenkaan. Omaa oksaansa sahaavat. Demarit eivät tunnu olevan kiinnostuneita oikein mistään?
3. Työllistämisasteen nostaminen vaatii mm. varhaista puuttumista nuorten päihde- ja mielenterveysongelmiin. Sieltä tulevat isot rahat. Ylipäänsä päihdeongelmien hoidosta. (Kun vaikkapa paikka Järvenpään sosiaalisairaalassa maksaa n. 300€/pvä; vaativa hoito). Ja siis tämäkin ehdottomasti on yhteiskunnelle tuottavaa. Jos vähän päälle parikymppinen nuori saadaan pelastetuksi veronmaksajaksi, ei tarvita montaa nuorta, kun ’katuvaloja voidaan pitää päällä suurimmissa kaupungeissa ympäri vuorokauden’. Hesarissa oli tänään, että Espoo säästää n. 15000 €:a kun samuttaa aikaisemmin katuvalot. Se on siis vähän vähemmän kuin yhden nuoren huumehoito vuodessa. Lisäksi päihteet tappavat, työikäisiä miehiä ja naisia, eniten. Olisko tällä joku syy, maahanmuuton lisäksi, että työllisyysasteemme on muihin Pohjoismaihin verrattuna alhaisempi?
Takennuksena, maahanmuutosta tarkoitin, että työperäinen maahanmuutto on muissa Pohjoismaissa korkeampaa.
”Usein kuitenkin efektiivistä marginaaliveroakin suurempi ongelma on, että lyhyt työkeikka voi tuottaa katkoksen sosiaaliturvan maksatukseen, mikä saa työttömät kaihtamaan lyhytaikaisia työtarjouksia. Tähänkin komitean piti keksiä parannuksia.”
Onko tämä omiaan luomaan työttömien osalta mielikuvaa työhaluttomuudesta?
”On myös käynyt niin, että kaupungeissa toimeentulotuki takaa melkein aina paremman tulotason kuin työmarkkinatuki asumistuella terästettynä.”
Perusturvan jälkeenjääneisyyden vuoksi myös toimeentulotuki muodostuu usein pysyväisluonteiseksi toimeentulomuodoksi, jollaiseksi sitä ei ole lain mukaan tarkoitettu.
Puolet pitkäaikaistyöttömistä on toimeentulotuen saajia. Miten tämä näkyy lapsiköyhyyden lisääntymisessä? Köyhien lasten perheissä toinen tai molemmat vanhemmat ovat työttöminä.
”Järjestelmä tuottaa kohtuuttoman korkean rakenteellisen työttömyyden.”
Mikä osuus tässä on perusturvan vangiksi jääneillä, kun ei ole edes mahdollista ottaa edes lyhytaikaisia työtehtäviä vastaan ansiotason pudotessa?
”Olin kokenut sosialidemokraatit – joille kuuluu suuri kunnia aikanaan hyvän järjestelmän rakentamisesta – suureksi jarruksi sen uudistamisessa.”
Maksavatko perusturvan varassa elävät kovan hinnan liian tiukkojen poliittisten periaatteiden takia?
”Olin näköjään syyttänyt demareita aivan aiheetta. Heidän konservatisminsa ei olekaan omaperäistä vaan kumpuaa palkansaajajärjestöistä. Vielä pettyneempi olin kokoomukseen, joka jätti tyystin käyttämättä mahdollisuudet uudistaa hyvinvointiyhteiskuntaa kohti parempaa kompromissia taloudellisen tehokkuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä.”
Mitä poliittisia kannustimia näiden asioiden korjaamiseksi puuttuu?
Ääniäkö ei saada tarpeeksi niiltä tahoilta, joita asia koskee?
Toisaalta köyhien toimeentulon kuntoon laittaminen vaikuttaa meihin kaikkiin, sehän ehkäisee muita ongelmia ja siten säästää sitä kautta varojamme. Tätä taustaa vasten poliittinen kannustin voisi syntyä siitä, että myy tämän asian sitten vaaleissa kaikille äänestäjille ja saa siitä ääniä. Ajatellaampa jos esimerkiksi Kokoomus olisi ollut ajamassa uudistuksia lävitse, olisi ollut mielenkiintoista nähdä vaaleissa miten vaikuttaisi heidän kannatukseensa, jos tämän asian olis nostanutkin vaaleissa esiin?
Vasemmiston osalta kuulin mielenkiintoisen näkökulman tähän asiaan. Jos vasemmisto laittaisi köyhien asioita kuntoon, niin mitä politiikkaa ne sen jälkeen sitten tekisivät, kun ei voisi vaatia oikeistolta köyhien asioihin paneutumista?
”Vanhempi lapsi voidaan panna päivähoitoon, vaikka äiti on nuoremman kanssa kotona. Erimielisyyttä on siitä, onko tämä oikein vai väärin, mutta siitä ei voi olla erimielisyyttä, että se lisää julkisia menoja.”
Ei tämäkään ihan näin suoraviivaista ole.
Yleensä lapsen panemiselle päivähoitoon on jokin perusteltu syy: vanhemmat epäilevät esimerkiksi, että esikoisessa on jotain ”erityisyyttä”, jonka vuoksi tarvitaan päiväkodin tukea, mutta vielä ei ole mitään diagnoosia, tms. joka tämän paikan saamisen varsinaisesti oikeuttaisi. Se erityisyys saatetaan havaita päivähoidossa juuri sinä vuonna, kun äiti hoitaa vauvaa kotona. Mitä nopeammin tällainen huomataan ja kuntouttavat toimet aloitetaan, sitä varmemmin lapsesta kasvatetaan kelpo veronmaksaja eikä tukien varassa notkujaa. Myös esimerkiksi väsynyt äiti, jonka lapsilla ei ole juurikaan kontakteja ulkomaailmaan, voi pitemmän päälle tulla yhteiskunnalle kalliiksi.
Oliko hyvinvointivaltiota pakko karsia? Ehkä, mutta lisäksi Suomi on jostain syystä valinnut matalamman veroprosentin kuin Ruotsi, Tanska ja Belgia.
AZ aina roiskuu kun rapataan. Tällä palstalla kirjoitusvirheet yms. ovat aivan tosiasiaa. hHyVä Osmo Ja kUmPPaNIT.
”Rahoituksen kannalta olennaista on pitää huolta työllisyydestä ja jopa nostaa sitä. Suomessa työllisyysaste jämähti 1990-luvun laman jälkeen vähän alle 70 prosenttiin kuin se muissa Pohjoismaissa on pitkälti yli seitsemänkymmentä prosenttia… Hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoama turva on jäämässä jälkeen muista Euroopan maista. Järjestelmä tuottaa kohtuuttoman korkean rakenteellisen työttömyyden.”
Ei dysfunktionaalinen sosiaaliturvan ja verotuksen yhdistelmä ole ainoa syy rakenteelliseen työttömyyteen. Suomen merkittävä ero muihin Pohjoismaihin ja Euroopan maihin on alhaisempi kaupungistumisaste. Työttömyys meilläkin on pahinta haja-asutusalueilla, meillä on niitä on vain paljon enemmän.
Yksi tähän liittyvä ongelma on että valtakunnallisesti yhtenäiset tukirakenteet on epäoptimaalisia niin maalla kuin kaupungissa, ja tästä seuraa ”että kaupungeissa toimeentulotuki takaa melkein aina paremman tulotason kuin työmarkkinatuki asumistuella terästettynä.” Tanskassa voi olla samanlaiset tuet eri puolilla koska koko maa on suhteellisen homogeeninen, Suomessa alueet poikkeavat suuresti toisistaan, esimerkiksi asumiskustannusten osuus menoista.
az,
Mikäli aiot ansaita kirjan kommentoimalla oikeinkirjoitusta, on varmasti hyvä kerrata kielioppi.
Alistuskonjunktiolla alkava sivulause on erotettu pilkulla päälauseesta maailman sivu suomen kielessä.
En myöskään ymmärrä, mikä vika on ilmaisussa ”tulla jonkin asian piiriin”.
Veikkaanpa, että Osmo toivoo sisältöön kohdistuvia kommentteja pilkkusääntöjen sijaan. Sitä puolta varten on muun muassa kustannustoimittaja.
Jotenkin tuntuu siltä, että OS:n odotukset komitealta olivat idealistiset ja naivit. Koska OS on kokenut ja osaava poliitikko, olisin odottanut häneltä enemmän poliittista realismia ja tilannetajua. Mutta toisaalta ilman naivia idealismiaan OS ei olisi koskaan jaksanut komiteaan lähteä. Arvostan sitä, että hän lähti sinne ja viitsii edelleen kaivaa aihepiiriä.
Tietenkin Hyssälä asetti komitealle ylevät tavoitteet. Mutta kepun todellisena tavoittena lienee kuitenkin ollut ajaa tiettyjä omien eturyhmiensä etuja.
Esimerkiksi takuueläke on ollut pitkään kepulle tärkeä asia. Takuueläke on maataloustuen jatkoraha erityisesti niille maatalojen eläkeikäisille emännille, jotka eivät ole koskaan viitsineet maksaa omasta pussistaan kunnollisia työeläkemaksuja kuten työntekijät pakotetaan tekemään.
On myös naivia kuvitella, että kokoomus haluaisi ajaa köyhien asiaa perusturvan tasoa korottamalla. Heidänhän tavoitteena on puolustaa rikkaiden etuja. Tämä näkyy hallituksen veronalennuksissa. Rikkaiden etujen ajamista jarruttaa se, että Kataisen pitää samalla huolehtia vaalivoitosta. Siksi Katainen ei uskalla avoimesti sotia palkansaajia vastaan.
Kun kepun ja kokoomuksen lähtökohdat ovat mitkä ovat, niin on ymmärrettävää, että palkansaajajärjestöt ja demarit asettautuivat puolustuskannalle eivätkä olleet halukkaita avoimen luovasti uudistamaan koko järjestelmää.
Sama asetelma näkyy nykyhallituksen toiminnassa. Kokoomus ja kepu ovat saaneet asioitaan ajetuksi minulle sinulle jakoperiaattteella. Vihreät ovat olleet naivi apupuolue, jonka uskottavuus lopullisesti tullaan jyräämään kevään ydinvoimapäätöksessä.
En kuvitellut kokoomuksen pyrkivän perusturvan nostamiseen, mutta luulin heidän tavoittelevan sitä, että köyhä voisi parantaa tilannettaan työtä tekemällä.
Osmo:
ylimääräinen oli-sana työttömyyden jälkeen…
En ymmärrä miksi olet pettynyt demareihin kun ne toimivat rahoittajiensa edellyttämällä tavalla. Toimiiko joku toinen puolue mukamas toisin?
Riccado:
Demarit ovat ihan samalla tavalla kiinnostuneita rahoituksestaan kuin muutkin puolueet. Äänestäjät ovat puolueille välttämätön paha, jota pitää kosiskella retoriikalla ja päätökset tehdään niin, että rahoittajat ovat tyytyväisiä.
Nimimerkki azille haluan kertoa, jotta päälauseen ja sivulauseen saa aina erottaa toisistaan pilkulla. Sivulauseen tunnus on muun muassa se, että se alkaa alistuskonjuktiolla: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, niin kuin, sillä jne. Päälauseen taas yleensä tunnistaa siitä, että se ei ole sivulause.
No, itse asiasta sen verran, että onkohan tässä kirjaprojektissa nyt kannustimet kohdallaan? Kirjailijamme voisi edes luvata laittaa avustajien nimet esipuheeseen. Minusta voisi kirjoittaa: kiitoksen ansaitsee myös Pilkunviilaaja alistuskonjuktion ja pilkun käyttöä koskevasta ohjeesta.
Oikeanlaiset kannustimet ovat nimittäin tärkeä asia jos et ole sattunut asiaa ajattelemaan.
Riippuu nyt vähän siitä, mihin suuntaan kommentointi etenee. Varmaankin ahkerimpia kommentoijia tullaan kiittämään.
Jos ajattelee Kokoomuksen toimintaa, niin eikö olisi kuitenkin pidemmällä tähtäimellä kannattavampaa, tehdä sellaisia toimintamalleja ja tukimuotoja, jotka lyhentävät köyhyyden kestoa, ehkäisevät syrjäytymistä ja muita ongelmia, joiden hoitaminen myös maksaa?
Jos ihminen saadaan omille jaloilleen, pääsee sen jälkeen töihin, tai rupeaa yrittäjäksi niin onhan se ihan erilainen vaihtoehto siihen verrattuna, että säästetään edelleen perusturvassa ym. ja ihmiset ovat perusturvan tai toimeentulotuen vankeja.
Kokoomuksen osalta luulen, että kyse on heidän omien poliittisten ym. resurssiensa optimoimisesta ja keskittymisessä niihin asioihin, jotka liittyvät heidän äänestäjiinsä.
Se mitä Kokoomus tavoittelee omien äänestäjiensä lisäksi, niin on niitä työläisten ääniä, koska sieltä voisi saada enemmän ääniä, kuin mitä köyhien keskuudesta saa. Vrt. kunnallisvaalikampanja ja työväen presidentti.
Elina, paljon kirjoja lukevana tiedän, että niissä on runsaasti kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Kustannustoimittajien työ on aika kiireistä eikä kirjoja käydä lävitse kamman kanssa.
Piirin -> piiriin on esimerkiksi sellainen virhe, josta Word ei huomauta.
Tuosta ekasta virkkeestä en ollut itse varma. vrt. ”Aurinko paistoi kun pelasimme jalkapalloa.” Lyhyt googletus viittaisi siihen suuntaan, että molempia, pilkkua ja pilkun pois jättämistä käytetään. Virkkeen myös lukee sujuvasti tauotta tai tauon kanssa, joten sekään ei selkeytä kysymystä.
Sillä ei ehkä muutoin olisi mitään väliä, mutta jos se on kirjan aloittava virke, niin joku asiasta tietävä voisi ehkä tarkentaa. Voi hyvin olla, että olin väärässä.
Seppo S: ”Esimerkiksi takuueläke on ollut pitkään kepulle tärkeä asia. Takuueläke on maataloustuen jatkoraha erityisesti niille maatalojen eläkeikäisille emännille, jotka eivät ole koskaan viitsineet maksaa omasta pussistaan kunnollisia työeläkemaksuja kuten työntekijät pakotetaan tekemään.”
Kyllä maatalojen emännät maksavat työeläkemaksuja samoin perustein kuin muutkin työelämässä mukana olevat. Ongelma on vain maatalouden tuottama huono työtulo, joka johtaa huonoihin eläkkeisiin nykyjärjestelmässä.
Takuueläke ei tulevaisuudessa mene maaseudun vanhoille vaan kaupunkien keski-ikäisille miehille.
En malta olla kommentoimatta taasen tätä(kin) keskustelua. Asiasta keskustelemisen sijaan ihmisiä kiinnostaa enemmän kielioppivirheet ja toisten kommentoijien kommenttien kommentointi. Herätkää !Pysykää asiassa.
Mielestäni SATA-komitean ongelmana on sama kuin monilla muillakin julkishallinnon projekteilla, hankkeilla ja organisaatiouudistuksilla. Rakenteet ovat olleet olemassa jo pitkään eikä niitä voida muuttaa helposti. Edgar Scheinia mukaillen monista arvoista ja toimintatavoista on tullut jo organisaatioiden perusoletuksia. Nämä pitäisi tunnistaa ja muutoksen pitäisi lähteä sieltä, eikä siten että tehdään mietintö tai perustetaan komitea asiantilan muuttamiseksi.
Näen projekteissa myös seuraavan ongelman. Ilmeisesti projektit on lainattu julkiselle puolelle liike-elämästä ja siksi että projektien tuloksia voidaan tarkastella edes jollain tavalla (raportin tai muiden tulosten avulla), päinvastoin kuin organisaatioiden. En ole varma, kuinka hyvin nämä projektit sopivat julkiselle puolelle. Pääasiassa julkisen puolen organisaatiot ovat pöhöttyneitä linjaorganisaatioita eivätkä matriisiorganisaatioita kuten liike-elämässä.
Vielä yksi syy komiteatyöskentelyn vaikeuteen on mielestäni jo Osmonkin kuvaama. Suomessa hallinnossa oma posti on totuttu pitämään itsellä (saavutetuista eduista on pidettävä kiinni) eikä siitä voi luopua, ei sitten mitenkään. Tämä näkyy myöskin perusteluissa, hallinnon päätösten perusteluina on aika usein se, että vedotaan jo olemassa olevaan toimintatapaan omana perustelunaan (”näin meillä on aina tehty”) eikä voida ajatella päätöksen olevan väärä tai että sitä voisi muuttaa. Sehän merkitsisi väärässä olemisen mahdollisuutta.
Joku viisas sanoi aikoinaan ”byrokratioiden tärkein tarkoitus on oikeuttaa oma olemassaolonsa”. Tätäkään ei kannata unohtaa.
>”Vielä 1980-luvulla hyvinvointiyhteiskuntamme oli hyvä ja halpa”
Toivottavasti tälle väitteelle tulee oma lukunsa kirjassa, olisi kiva peilata mikä teki 80-luvusta niin kultaisen.
Olet Osmo saanut aivan liikaa kommentteja liian lyhyessä ajassa. Ei näitä ehdi lukea 🙂
Ensimmäinen kappale ja loppu kohdasta ”Minä suhtauduin Komitean työhön hyvin innostuneesti.” eteenpäin ovat hyvät. Väliosassa menet liian syvälle yksityiskohtiin ja analysoit liian pitkälle. Tämä vie jännitettä kirjan sisällöltä. Kerrot tavallaan juonen jo etukäteen.
Mikäli kyseessä on tosiaan alkukapple, pitäydy mieluummin tehtävänannon tyyppisessä käsittelyssä ja jätä pois syvempi analyysi ja yksityiskohdat. Pelikenttää voit tietysti kevyesti analysoida ja osoittaa poliittiset jännitteet, mutta ei liikaa, jottei lukija heti arvaa miten tulee käymään.
Ymmärrän kyllä, että lähinnä kirjasit asioita myöhempää käsittelyä varten, mutta lopulliseen alkukappaleeseen pitää jättää kihelmöivä jännite, joka kirjan mittaan nousee huippuunsa, kun taistelet kokonaisvaltaisen näkemyksesi puolesta, ja joka viimein latistuu komitean loppuraportin pettymykseen.
Lataa alkukappaleeseen suuret odotuksesi, kun yllättäen pääset tekemään juuri sitä, mistä olit aina haaveillut. Draaman kaari nääs!
”Yleensä lapsen panemiselle päivähoitoon on jokin perusteltu syy: vanhemmat epäilevät esimerkiksi, että esikoisessa on jotain “erityisyyttä”, jonka vuoksi tarvitaan päiväkodin tukea, mutta vielä ei ole mitään diagnoosia, tms.”
Eihän tuohon tarvita kuin pieni puhevika esim ärrävika. Meilläkin nuoremman puhevikoja korjattiin päiväkodissa.
Itse asiassa Suomi on ainoita EU-maita, joissa esikoulu on maksullinen, koska se on liitetty päivähoitoon.
Mikäli päivähoito kielletään ,jos vanhempi on kotona, niin osa lapsista jää näsiiä puhevikojen korjausten ulkopuolelle ja samoin esikoulunkin.
”Vielä 1980-luvulla hyvinvointiyhteiskuntamme oli hyvä ja halpa””
Näinhän se oli, työllisyys oli 75 % ja työttömyys 2 % eikä valtiolla ollut velkaa.
Vielä 80-luvulla oli voimassa ns leppäsen laki eli 6 kuukautta työttömänä olleelle piti yhteiskunnan järjetsää työpaikka.
Kyseessä oli oikea työsuhde, ei nykyisen työministerin ajama orjatyösuhde .
Kärkkäinen,
Etkö juuri ITSE kärkkäästi kommentoi toisten kommentoijien kommentteja?
Ja mitä se oikeastaan sinulle kuuluu, mitä tekstejä täällä on ja miten keskustellaan. Ainoastaan Osmolla on siihen oikeus puuttua.
En kuitenkaan malta olla sanomatta, että käytä kappalejakoja, jos toivot jonkun lukevan kirjoituksesi loppuun. Minä en ainakaan jaksanut.
++++++++++
Olen samaa mieltä muutaman kommentaattorin kanssa siitä, että johdantoluvuksi aloitus on liian yksityiskohtiin menevä. Mutta kuten Osmo seuraavassa postauksessa sanoo, kyseessä on vasta luonnosteluvaihe. Näin ollen nimenomaan epäselvät kohdat ja mahdolliset väärinymmärrykset ovat kiinnostuksen keskiössä.
Liian vanha,
Virallinen esikoulu ei ole Suomessa maksullinen, vaan ilmainen kaikille lapsille. Se on toki vapaaehtoinen poiketen tässä monista muista maista.
Puhevikojen korjaukseen ei tarvita päiväkotihoitoa, vaan puheterapiaa. Tämän saaminen ei liity millään tavoin päiväkotitoimintaan osallistumiseen.
Yksittäisten kirjainten puuttumiseen lapsen puheessa tai väärinlausumiseen, saa hoitoa yleensä vasta kouluiässä. Tätä ennen odotellaan, että luonto tekee tehtävänsä, kuten useimmiten tekeekin.
Puheterapian tarve kartoitetaan neuvolassa, jos on aihetta epäillä dysfasiaa tai muuten vain tavallisuudesta poikkeavaa puheen viivästymää.
Osmo: ”Varmaankin ahkerimpia kommentoijia tullaan kiittämään.”
Ei kai pidä kannustaa ahkeria vaan älykkäitä kommentoijia. Parhaat ovat tietty sekä että. Hmmm … täytyy vielä korjata: Tyhmä ja ahkerakin kommentoija on mahdollinen yhdistelmä, kunhan se ahkeruus keskittyy tiedon hankkimiseen ja prosessointiin eikä tänne kirjoitteluun. Aika nerokas metakommentti, vaikka itse sanon.
Tämä on potentiaalisesti tosi mielenkiintoinen projekti. Mutta onnistuuko se näin strukturoimattomasti ja ilman oikeanlaisia ja julkilausuttuja kannustimia? Vai onnistuuko se nimenomaan siksi?
Joissain keskusteluryhmissä lukijat saavat pisteyttää muiden kommentteja ja vielä jossain kommentit järjestetään pisteytyksen mukaan. En tiedä saako WordPressiin edes pisteytystä — tai pikemmin kai, kuinka helposti sen saa — mutta jos saisi se voisi antaa merkittävääkin lisäarvoa kirjaprojektille. Lisäksi voisi luvata, että pisteytyksen mukaan arvostetuimmiksi osoittautuneita kommentoijia kiitetään esipuheessa.
Miten muut vastaavat projektit ovat onnistuneet? Sitä voisin selvitellä jos olisin ahkera (lyhyitä pää- ja sivulauseita ei ole välttämätöntä erottaa toisistaan pilkulla).
OS:
Eikös tämä ole ilmiselvä ongelma mittarissa?
Opettajan tuottavuushan selvästi riippuu oppilaiden tulevasta tuottavuudesta. Näin ollen opettajan tuottavuus kasvaa jatkuvasti, mikäli yksityisen sektorin tuottavuus kerran paranee.
Tiedä sitten minkälaisia budjettijärjestelyjä tämä ajattelutapa vaatisi.
Riccardo:
Kokoomus ei halua ymmärtää. Se on puolueen ja sen kannattajien ideologian vastaista. Sen vuoksi puolueen ehdokkaiden ”huoli” köyhistä on kuulostaa aina niin huvittavalta.
Virallinen esikoulu ei ole Suomessa maksullinen, vaan ilmainen kaikille lapsille. Se on toki vapaaehtoinen poiketen tässä monista muista maista.
Puhevikojen korjaukseen ei tarvita päiväkotihoitoa, vaan puheterapiaa. Tämän saaminen ei liity millään tavoin päiväkotitoimintaan osallistumiseen.
Ainakin minä maksoin päivähoitomaksua myös siltä ajalta kun lapseni kävivät esikoulua.
On lähinnä sairvartelua väittää, että esikoulu ei olisi maksullinen, jos päiväkotiosuudesta maksetaan.
Samoin päiväkoti hankki puheterapeutin korjaaman lieviäkin puhevikoja, koska jo alkuvaiheessa ne on helpompi korjata kuin kouluiässä.
Itse asiassa koulukin toimii varastona ja ilmaisena sellisena. Alun perin koulu perustettiin vasratoksi, sillä teollistumisen yhteydessä lapset jäivät vartioimatta kaduille ja suurina jengeinä heistä tuli vaarallisia häirikkölaumoja.
Kansan sivistäminen on aina ollut toissijainen tavoite
Liian vanha,
Ei se mitään saivartelua ole jos esikoulu on maksuton.
Se vain on maksuton!
Jos sen lisäksi lapsi tarvitsee päivähoitoa iltapäivisin, niin se on maksullista. Mikä tässä on epäselvää? Eli lapsesi ovat olleet ilmeisesti kokopäivähoidossa myös esikouluikäisinä. Maksoit siis iltapäivätunneista.
Päiväkoti ei myöskään hanki mitään puheterapeutin palveuita, mutta voi toki tukea niiden hankinnassa.
Puheterapiapalvelut ovat aivan yhtä lailla kotilapsien saatavilla.
Elina&Liian vanha. Minulla ei ollut päällimmäisenä mielessä puheviat, vaan autismin kirjoon liittyvät lievät erityisyydet. Yleensä niihin kuntoutuksena on mm. päiväkoti, jotta lapsi oppii olemaan ikäistensä kanssa. Leikkipuistoissa tms. se ei välttämätttä onnistu, koska nämä voivat olla ”niitä pikkuisen outoja lapsia, jotka leikkivät usein yksin”. Hyvässä päiväkodissa ammattitaitoiset työntekijät pystyvät ohjailemaan lapsia niin, että myös nämä lapset harjoittelevat yhteisleikkiä ja ryhmässä toimimista.
Neuvolasta saa hyvin apua kyllä, jos osaa jotain ongelmaa epäillä. Kun monilla vanhemmilla ei ole kokemusta lapsista ennen kuin sellaisen saavat, niin sitä ei välttämättä osaa mitään epäillä.
Eikös se ilmainen esikoulu ala monissa maissa jo kolmi-, neli- tai viisivuotiaana eikä toiminta juurikaan meikäläisestä päivähoidosta eroa? Nettituttu kertoi, että saksalainen Hausfrau vie kolmivuotiaansa päiväkotiin/esikouluun, vaikkei edes olisi niitä nuorempia kothoidossa.
Meilläkin nuoremman puhevikoja korjattiin päiväkodissa.
Silloin kun minä olin pieni ja ärrävikainen niin puheterapia aloitettiin nimenomaan seitsämän vuoden iässä. Pienen harjoitteluajan jälkeen terapeutteni totesi että poika puhuu ja lausuu oikein hyvin kun vaan malttaa ajatella mitä sanoo. Yksi syy miksi kasvamalla nuo puheviat häviävät, semmoinen keskiverto viisivuotias poikalapsi jolla on enemmän asiaa kuin kielen motoriikka antaa myöten on vähän väkisinkin jotenkin puhevikainen, ja yleensä tämä korjautuu ajan kanssa.
Pojan päiväkotiryhmän nippa nappa viisivuotias kävi puheterapiassa. Tarkempia yksityiskohtia en tiedä, mutta kyse ole reippaasti alle kouluikäisestä, jolla oli ärrä täysin hukassa.
”Ei se mitään saivartelua ole jos esikoulu on maksuton.
Se vain on maksuton! ”
Kyllä minä maksoin täyden päivähoitomaksun vaikka lapset olivat ns esikoulussa.
Koko päivähoitomaksu peritään jos lapsi on useasti enemmän kuin tuon 9 tuntia hoidossa eli silloin esikoulu ei vaikuta maksuihin alentavasti.
Eli laki on laadittu siten, että useimmat vanhemmat maksavat täyden päivähoitomaksun vaikka lapsi käy ”esikoulua”
Tuossa lainasu Kuntaliiton sivuilta, joku oli asiasta valittanut
”Lisäksi päätöksessä todetaan, että lasten päivähoidosta annetun asetuksen mukaan osapäivähoito on enintään viisi tuntia vuorokaudessa. Myös kunnanhallituksen vahvistamassa sosiaalipalvelumaksujen taksassa osapäivähoito on enintään viisi tuntia päivässä. Koska lapset ovat olleet neljän tunnin esiopetuksen lisäksi päivähoidossa yli viisi tuntia, sosiaalilautakunta on hallinto-oikeuden päätöksen mukaan voinut periä heidän hoidostaan kokopäivähoitomaksun.”
“Vielä 1980-luvulla hyvinvointiyhteiskuntamme oli hyvä ja halpa””
Siihen aikaan kunnat tuottivat palvelut itse eivätkä ostaneet johtajien serkuilta kalliina ostopalveluina.
Hyvä vertailupari ovat Oulu ja Espoo.
Oulu tuottaa päivähoitopalvelunsa itse ja se on suurten kaupunkien halvin per lapsi.
Espoo on ulkoistanut eniten ja sen päivähoidon hinta per lapsi on korkein.
Kuntasektorin ongelma on se, että niillä ei ole ostokokemusta ja osaamista.
Palveluntuottajat puhuvat paljon kilpailusta, mutta se on vain harhautusta, todellisuudessa he ovat hyvin vikkeliä sopimaan hintatasosta keskenään.
Kunnilta puuttuu myös osaava valvonta ja hintatasoista heillä ei ole mitään käsitystä.
Ulkoistamisen tärkein sääntö on, että jos ei ymmärrä miten säästöt saavutetaan niin ei kannata ulkoistaakaan.
Toinen sääntö on, että saat vain niin hyvää laatua kuin kykenet valvomaan.
Useimmissa kunnan ostamissa palveluita ei ole laatuvalvontaa lainkaan