Matalatuottoisen työn kannattavuus

Pyrkimys pieni­in tulo­eroi­hin hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­sa uhkaa muo­dos­tua esteek­si huono-osaisen työvoiman työl­listymiselle. Tässä luvus­sa tarkaste­len työn vas­taan­ot­tamisen kan­nat­tavu­ut­ta sekä kokoaikaisen työn että osa-aikaisen tai keikkatyön osalta. Pohdin mata­la­palkkaisen työn tukemiseen liit­tyviä ongelmia ja sitä, onko työvoima­pu­lan olois­sa ylipään­sä syytä tukea osa-aikaista työn­tekoa.

Kokoaikaiseen työhön työllistymisen kannattavuus

Mitä anteliaampi on sosi­aal­i­tur­va, sitä kan­nat­ta­mat­tomam­paa on mata­la­palkkaisen työn tekem­i­nen. Voisi olet­taa pien­impi­en palkko­jen kil­pailukyvyn suh­teessa perus­tur­vaan kas­va­neen, kos­ka perus­tur­va ei ole nous­sut liki kah­teenkymme­neen vuo­teen reaalis­es­ti lainkaan. Tuona aikana se on jäänyt noin 30 pros­ent­tia jäl­keen yleis­es­tä ansio­ta­sos­ta. Tähän on ehkä pyrit­tykin. Mata­la­palkkaisen työn kan­nat­tavu­us ei ole kuitenkaan paran­tunut korkei­den asumiskus­tan­nusten alueil­la, sil­lä toimeen­tu­lo­tu­ki kat­taa asumisku­lut kokon­aan, kun pieni­palkkainen joutuu yleen­sä mak­samaan vuokransa kokon­aan itse. Kak­sikym­men­tä vuot­ta sit­ten mata­la­palkkaiset sai­vat asum­is­tukea, ja vuokrasään­nöste­ly piti vuokrat matali­na niille, jot­ka vuokra-asun­non onnis­tu­i­v­at saa­maan. Asumisen tuen muut­tumi­nen tulot­tomien osalta aiem­paa höl­läkä­tisem­mäk­si ja pieni­palkkaisten osalta aiem­paa niukem­mak­si, on heiken­tänyt pieni­palkkaisen työn houkut­tele­vu­ut­ta suh­teessa sosi­aal­i­tur­vaan. Tämä kos­kee maanti­eteel­lis­es­ti vain pien­tä osaa Suomes­ta. Määräl­lis­es­ti ongel­ma on kuitenkin iso, sil­lä kasvukeskuk­sis­sa asuu puo­let suo­ma­laista ja niis­sä on val­taosa poten­ti­aal­i­sista työtilaisuuksista.

Helsingis­sä toimeen­tu­lo­tu­ki kat­taa yksinäisen henkilön vuokran 560 €/kk asti. Itse toimeen­tu­lotuen määrä on yhdelle, yksi­na­su­valle henkilölle 417,45 €/kk, joten yhden­hen­gen talouden kokon­ais­tu­ki on 977,45 €/kk. Tämän lisäk­si sosi­aalivi­ras­to mak­saa yleen­sä toimeen­tu­lo­tuki­asi­akkaiden lääke­menot.  Pien­estä 1400 €/kk palka­s­ta jää vero­jen jäl­keen noin 1160 €/kk, jol­loin taloudelli­nen hyö­ty kokopäivä­työstä jää alle kah­den­sadan euron eli noin euroon työ­tun­nil­ta. Se on huono kor­vaus menete­tys­tä vapaa-ajas­ta, kun siitä on vielä mak­set­ta­va työ­matkat, työ­paikkaruokailu ja työhön sovel­tu­va vaate­tus sekä mah­dol­liset lääke­menot. Työn tekem­i­nen on halpo­jen asun­to­jen vuok­si selvästi kan­nat­tavam­paa muut­to­tap­pioalueil­la, jos vain työ­paikko­ja olisi. Kohta­laises­sa kun­nos­sa työn­teon kan­nus­timet ovat myös niiden kasvukeskuk­sis­sa asu­vien kohdal­la, jot­ka ovat vält­täneet korkeat vuokrat joko pääsemäl­lä edulliseen aravavuokra-asun­toon tai asu­vat suvus­sa per­in­tönä kulkevas­sa omistusasunnossa.

Kansan­taloudel­lisen tehokku­u­den kannal­ta tilan­net­ta ei voi pitää tyy­dyt­tävänä. Perus­tur­van osalta kan­nustin ottaa työtä vas­taan on kun­nos­sa siel­lä, mis­sä työtä on niukasti saatavil­la, mut­ta ei siel­lä, mis­sä työti­laisuuk­sia olisi. Asumisen tuen voimakas tulo­hark­in­ta johtaa siihen, että kokon­aan työelämän ulkop­uolelle syr­jäy­tyneelle kom­pen­soidaan kasvukeskusten kalli­it asuinku­lut kokon­aan, mut­ta pieni­palkkaiselle muut­to kasvukeskuk­seen on merkit­tävä taloudelli­nen uhraus.

Työt­tömyys­tur­van osalta ei peri­aat­teessa tarvit­sisi lainkaan pohtia sitä, onko työt­tömäl­lä kan­nustin­ta ottaa työtä vas­taan, sil­lä valin­nanoikeut­ta ei ole. Tämä oli tot­ta vielä 20 vuot­ta sit­ten, jol­loin työt­tömyys oli kasvukeskuk­sis­sa niin vähäistä, että työt­tömälle yleen­sä tar­jot­ti­in töitä. Työstä ei voin­ut kieltäy­tyä, eikä se ollut sil­loin myöskään tapana. Nyt tilanne on toinen. Yri­tyk­set eivät halua töi­hin karenssin uhan takia vas­ten­tah­tois­es­ti tule­vaa. Työvoima­toimis­tot ovat yrit­täneet lisätä työhön osoituk­sia osit­tain myös tes­tatak­seen työt­tömien työhalua. Seu­rauk­se­na on ollut run­saasti val­i­tuk­sia karens­seista, joi­ta on annet­tu työt­tömän kieltäy­dyt­tyä työstä, jon­ka vas­taan­ot­tovelvol­lisu­ut­ta tämä syys­tä tai tois­es­ta pitää kohtu­ut­tomana. Kovin pitkälle täl­lä lin­jal­la ei voi ede­tä, kos­ka yri­tyk­set eivät tar­joa työ­paikko­ja työvoima­toimis­toille, jos nämä osoit­ta­vat töi­hin sopi­ma­ton­ta työvoimaa. Tilanteesta työ­markki­noil­la ker­too se, että ennen tämän­hetk­istä lamaa Helsingis­sä oli työvoima­pu­laa aloil­la, jot­ka eivät vaa­di erikois­tunut­ta koulu­tus­ta, vaik­ka kaupungis­sa oli yli 20 000 työtön­tä. Jokaises­ta työt­tömästä ei ole kul­jet­ta­maan lin­ja-autoa tai siivoa­maan, mut­ta on vaikea kuvitel­la, ettei 20 000 työt­tömän joukos­ta olisi löy­tynyt ketään näi­hin töi­hin kel­paavaa. Työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­us ei käytän­nössä toi­mi kuten sen olete­taan toimi­van.  Huoli­mat­ta peri­aat­teel­lis­es­ta työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­ud­es­ta ei ole kokon­aan väärin tarkastel­la työt­tömyys­tur­vaa vai­h­toe­htona, jon­ka henkilö voi vali­ta vapaasti.

Sekä julkisen talouden rahoi­tus­tas­apain­on kannal­ta että sosi­aal­i­sista syistä olisi parem­pi, että vajaatuot­toinenkin työvoima osal­lis­tu­isi työelämään edes tuet­tuna. Täl­löin he han­kki­si­vat osan ansiois­taan itse sen sijaan, että hei­dän koko elatuk­sen­sa on tulon­si­ir­to­jen varas­sa.  Lisäan­siot toisi­vat helpo­tus­ta mata­lan perus­tur­van aiheut­ta­maan köyhyyteen.

Tietysti työn vas­taan­ot­tamista edesaut­taisi joko se, että perus­tur­vaa alen­net­taisi­in tai alimpia palkko­ja korotet­taisi­in. Perus­tur­van alen­t­a­mi­nen ei kuu­lunut SATA-komitean tehtäväk­si antoon, eikä yleinen mielipi­de sitä myöskään hyväksy­isi, en minäkään.  Alimpi­en palkko­jen korot­ta­mi­nen hin­noit­telisi yhä use­am­man työelämän ulkop­uolelle. Niin­pä ain­ut mah­dol­lisu­us paran­taa pienistä ansio­tu­loista saatavaa net­toan­sio­ta on alen­taa niihin kohdis­tu­vaa vero­tus­ta tai tukea pien­ten ansio­tu­lo­jen saa­jia tulonsiirroin.

Esil­lä komite­as­sa oli myös aja­tus, että val­tion rahoit­ta­maa sosi­aal­ista asun­tokan­taa suun­nat­taisi­in parem­min pien­i­t­u­loisille, jot­ta harvem­pi jou­tu­isi tuloloukku­un korkei­den asumiskus­tan­nusten vuok­si. Tämä voisi toisaal­ta johtaa yhä pahempaan seg­re­gaa­tioon, kun vuokrat­aloi­hin valikoi­tu­isi kaikkein huono-osaisimpia.  Erään­laisen tuloloukun muo­dostaa sekin, jos hal­paan asun­toon päästäk­seen on olta­va riit­tävän köy­hä. Vielä pahempaa olisi, jos edullisen vuokra-asun­non menet­täisi töi­hin päästyään. Jos työt­tömiä ja vain heitä suosi­taan vuokra-asun­to­jonois­sa, pieni­palkkaisen on yhä vaikeampi men­estyä kasvukeskuksissa.

Osa-aikatyön ja keikkatyön kannattavuus

Perus­tur­va on säädet­ty eri vai­heis­sa joko säästösy­istä tai sosi­aalipoli­it­tista syistä hyvin tarve­hark­in­taisek­si. Tämä johtaa korkeaan efek­ti­iviseen mar­gin­aaliv­eroon pien­ten ansio­tu­lo­jen kohdal­la. Efek­ti­ivistä mar­gin­aaliv­eroa nos­taa vero­tuk­sen osalta tulon­si­ir­to­jen kolminker­tainen tarve­hark­in­ta. Ansio­tu­lot pienen­tävät toimeen­tu­lo­tukea, työ­markki­natukea ja asum­is­tukea. Muiden tulon­si­ir­to­jen tarve­harkin­nal­la ei ole merk­i­tys­tä niin kauan kuin henkilö saa toimeen­tu­lo­tukea, kos­ka tulon­si­ir­rot vähen­netään toimeen­tu­lotues­ta kokonaisuudessaan.

Toimeen­tu­lo­tu­ki

Toimeen­tu­lo­tu­ki takaa kaikille viime­si­jaisen vähim­mäis­tur­van, joka on vuon­na 2009 yksinäisel­lä henkilöl­lä 417,45 euroa kuus­sa sekä kohtu­ullisik­si kat­so­tut asum­is­menot. Tästä sum­mas­ta vähen­netään kaik­ki muut tulot kuitenkin niin, että 20 % ennakon­pidä­tyk­sen jälkei­sistä ansio­tu­loista jätetään etuoikeutet­tuna tulona huomioimat­ta ja siihen lisätään ennakon­pidä­tyk­set, hyväksyt­tävät asum­is­menot ja eräät muut vält­tämät­tömät kor­vat­ta­vat menot.  Jos ansio­tu­loista per­itään 10 % ennakon­pidä­tys­tä, sadan euron työkeikas­ta jää käteen 18 euroa.

Työt­tömyysko­r­vaus ja asumistuki

Työt­tömän ottaes­sa vas­taan sat­un­naista tai osa-aikaista työtä ansio­tu­lot leikkaa­vat työ­markki­natukea 50 pros­entin kul­mak­er­toimel­la eli 50 sen­til­lä jokaista ansait­tua euroa kohden. viisikym­men­täpros­ent­tis­es­ti. Siten sadan euron lisä­tu­losta viisikym­men­tä euroa leikkaa asum­is­tukea. Voimas­sa ole­van lain­säädän­nön mukaan asum­istuen leikkaan­tu­mi­nen on eri­tahtista eri tilanteis­sa. SATA-komitea esit­ti, että asum­istues­sa siir­ry­tään lin­eaariseen malli­in, jos­sa brut­to­tu­lo­jen lisäys pienen­tää asum­is­tukea ker­toimel­la 0,32. Niin­pä sadan euron ansi­olisäyk­ses­tä leikkaan­tu­isi 50 euroa pois työ­markki­nat­ues­ta ja 16 euroa asum­istues­ta. Tämän päälle tule­vat tuloverot 50 eurol­la lisään­tyneistä verotet­tavista tuloista. Vero­jen suu­ru­us vai­htelee tilanteen mukaan. Jos on ollut pitkään työt­tömänä, ansio­tulovähen­nys voi saa­da aikaan sen, ettei lisäan­sioista mene veroa lainkaan. Täl­löin voi selvitä 66 pros­entin efek­ti­ivisel­lä mar­gin­aaliv­erol­la. Yleen­sä lisäan­sioista jää käteen vain noin neljännes. Asiantun­ti­jallekin on vaikea laskea, mitä pienet ansio­tu­lot kunkin kohdal­la lop­ul­ta vaikut­ta­vat käytet­tävis­sä ole­vi­in tuloi­hin. Tämä epä­var­muus heiken­tää työn­teon houkut­tele­vu­ut­ta entis­es­tään. Pienet lisäan­siot eivät alen­na asum­is­tukea heti vaan vas­ta seu­raa­van vuosi­tarkas­tuk­sen jälkeen.

Efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero ale­nee alle 30 pros­ent­ti­in, kun ansio­tu­lot nou­se­vat niin suurik­si, että asum­is­tu­ki ja työ­markki­natu­ki lop­pu­vat. Perus­tur­van varas­sa ole­van on taloudel­lis­es­ti huonos­ti motivoitua han­kkia pieniä ansio­tu­lo­ja. Tähän näh­den siir­tymi­nen osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön on hyvin kan­nat­tavaa. Net­to­tu­lot riip­pu­vat työa­jas­ta mallin A mukaan.

Kuvio 1: Käteen jäävän tulon riip­pu­vu­us työ­tun­neista, malli ADia1

Ansiosi­don­naisen päivära­han osalta lähtö­ta­so on korkeampi. Tämän vuok­si ansiosi­don­naisel­la ole­va työtön ei useinkaan saa lainkaan asum­is­tukea. Työt­tömyys­tur­van sovit­telu nos­taa efek­ti­ivisen mar­gin­aaliv­eron viiteenkymme­neen pros­ent­ti­in ja tuloveron jonkin ver­ran sen yläpuolelle työt­tömyys­jak­son pitu­ud­es­ta riip­puen. Keikkatyön efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero on ansiosi­don­naista työt­tömyys­tur­vaa saaval­la korkea, mut­ta ei lainkaan niin korkea kuin perus­tur­van varas­sa ole­val­la. Toisaal­ta kun palkan ja työt­tömyysko­r­vauk­sen sum­ma nousee 90 pros­ent­ti­in päivära­han perus­teena olev­as­ta ansio­ta­sos­ta, jokainen ansait­tu lisäeu­ro leikkaa työt­tömyysko­r­vaus­ta sat­apros­ent­tis­es­ti. Ansiosi­don­naista työt­tömyyspäivära­haa saa­van on kan­nat­tavaa tehdä osa-aikatyötä, mut­ta siir­tymi­nen pieni­palkkaiseen kokopäivä­työhön on huonos­ti motivoitua. Net­to­tu­lot riip­pu­vat ansio­tu­loista mallin B mukaan.

Kuvio 2: Käteen jäävän tulon riip­pu­vu­us työ­tun­neista, malli B

Dia2

On kuitenkin todet­ta­va, ettei ansiosi­don­naisel­la työt­tömyys­tur­val­la ole­va voi oma­l­la päätök­sel­lään yleen­sä vali­ta osa-aikatyöt­tömyyt­tä, vaan tähän tarvi­taan yhteistyötä työ­nan­ta­jan kanssa. Vaikut­taa vah­vasti siltä, että ainakin kau­pan alal­la täl­laista esi­in­tyy. Lisäk­si kokoaikatyötä on otet­ta­va vas­taan, jos sel­l­aista tar­jo­taan. Työvoimavi­ra­nomaiset ovat kuitenkin omak­suneet käytän­nön, ettei osa-aikatyötä tekeville tar­jo­ta kokoaikaista työtä, kos­ka kokon­aan työtä vail­la ole­vat tarvit­se­vat työ­paikkaa enem­män. Jot­ta ansiosi­don­nais­es­ta sovitel­lus­ta päivära­has­ta ei muo­dos­tu­isi osa-aikatyön automaat­tista tukea, tätä työvoimavi­ra­nomais­ten toim­intat­a­paa olisikin syytä muuttaa.

Kannattaako osa-aikatyötä suosia?

Suomea uhkaa laman jäl­keen työvoima­pu­la. Tätä on käytet­ty perus­teena siihen, mik­si perus­tur­van osalta ansio­tu­lo­jen riip­pu­vu­us työa­jas­ta on mallin A mukainen. Mielestäni tämä peruste ei ole pätevä. Olisi hyvin kan­nat­tavaa tehdä pien­tenkin ansio­tu­lo­jen han­kkimi­nen kannattavaksi.

Mata­latuot­toisen työn osalta työt­tömyy­den ongel­ma on ensisi­jais­es­ti sosi­aa­li­nen. Työt­tömyy­den takia menetet­ty tuotan­to on ongel­mana tois­si­jainen. Sosi­aal­is­ten näköko­h­tien kannal­ta ero työt­tömyy­den ja osa-aikatyön välil­lä on paljon suurem­pi kuin ero osa-aikatyön ja kokopäivä­työn välil­lä. Toimen­pide tuot­taa yhteiskun­nal­lista selvää hyö­tyä, vaik­ka se siirtäisi yhtä paljon ihmisiä kokoaikatyöstä puolipäivä­työhön kuin työt­tömyy­destä puolipäivätyöhön.

Perus­tur­van varas­sa ole­vat ovat keskimäärin mata­latuot­toisem­pia kuin ansio­tur­vaa saa­vat ja hei­dän osaamisen­sa on usein sel­l­aista, jos­ta kansan­taloudessa ei ole ylikysyn­tää. Tätä ajatellen on erikoista, että perus­tur­va suosii rak­en­teeltaan kokoaikatyötä ja ansio­tur­va osa-aikatyötä eikä päinvastoin.

Monel­la perus­tur­van varas­sa ole­val­la on eri­laisia ter­veysongelmia, tai hei­dän elämän­ti­lanteen­sa on muuten sel­l­ainen, että kokoaikaisen työn tekem­i­nen on vaikeaa. Osa-aikatyön tekem­i­nen kan­nat­ta­mat­tomak­si syr­jäyt­tää hei­dät kokon­aan työmarkkinoilta.

Mata­la­palk­ka-aloil­la työsken­televät yksin­huolta­jat ovat pahas­sa kan­nustin­loukus­sa. Mon­en yksin­huolta­jan arki on niin raskas, etteivät he kat­so pystyvän­sä kokoaikaiseen työhön. Osa-aikatyö taas on mon­en kohdal­la jok­seenkin kan­nat­tam­a­ton­ta. Niin­pä eri­tyis­es­ti vähän koulute­tut yksi­huolta­jat jäävät vuosik­si työ­markki­noiden ulkop­uolelle, mis­tä palaami­nen voi olla vaikeata.

Palveluy­hteiskun­nas­sa syn­tyy väk­isin tehtäviä, jot­ka edel­lyt­tävät osa-aikaisu­ut­ta tai keikkalu­on­teisu­ut­ta, kos­ka asi­akkaat eivät ole paikalla kokoaikaises­ti eikä palvelu­ja voi tehdä varas­toon kuten tehdas­te­ol­lisu­u­den tuot­tei­ta. Talous hyö­tyy siitä, että osa työvoimas­ta on valmis osa-aikaiseen työn­tekoon. Suomes­sa osa-aikatyötä tehdään kan­sain­välis­es­ti ver­taillen poikkeuk­sel­lisen vähän.[1]

Nyky-yhteiskun­ta tuot­taa eri­laista silp­putyötä, hyvinkin lyhy­taikaisia työkeikko­ja tai vain muu­ta­man viikko­työ­tun­nin mit­taisia ruuh­ka-apu­laisen tehtäviä. Pääosin näitä töitä tekevät opiske­li­jat, joille tämä tuot­taa tarpeel­lisen lisän opintuen päälle. Työt­tömät eivät näi­hin työti­laisuuk­si­in juuri tar­tu. Pienet ansio­tu­lot eivät vaiku­ta opin­to­tu­keen eivätkä opiske­li­joiden asum­is­lisään. Niin­pä opiske­li­jan net­toan­sio samas­ta keikkatyöstä on vähin­tään kolminker­tainen työt­tömän samas­ta keikas­ta saa­maan ansioon näh­den, eikä keikkatyö tuo­ta häir­iöitä opin­totuen mak­satuk­seen. Tilan­net­ta ei voi oikein pitää tarkoituk­sen­mukaise­na. Olisi hyvä, että opiske­li­jat keskit­ty­i­sivät opiskele­maan ja han­kki­si­vat mah­dol­lisia lisäan­sioi­ta oman alansa työ­paikoista eivätkä siivoa­mal­la val­in­tamyymälöitä ja työsken­telemäl­lä ham­puri­lais­baareis­sa. Työt­tömän taloudel­lisen tilanteen ja tule­vaisu­u­den kannal­ta edes silp­putyö­markki­noil­la olo olisi hyväk­si. Niukkaan perus­tur­vaan toisi ansaitun lisän, jos työtön voisi ansai­ta silp­putyö­markki­noil­la yhtä hyvin kuin opiskelija.

Vail­la työkoke­mus­ta ole­vaan liit­tyy työ­nan­ta­jan silmis­sä aina ris­ki, jon­ka vuok­si hän­tä ei mielel­lään palkata pysyvään työ­suh­teeseen. Keikkatyö ja silp­putyö oli­si­vat mon­elle port­ti oikeisi­in työ­suhteisi­in. Tämä tie on tukos­sa, jos silp­putyöstä ei jää työt­tömälle tosi­asi­as­sa käteen juuri mitään. Pitkäjän­teis­es­ti ajat­tel­e­va toki suh­tau­tuu keikkatyöstä saatavaan työkoke­muk­seen kuin investoin­ti­in, mut­ta kaik­ki eivät ajat­tele näin pitkäjänteisesti.

Pelko siitä, että osa-aikatyön kan­nat­tavu­u­den paran­t­a­mi­nen perus­tur­van osalta siirtäisi ihmisiä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön, on aihee­ton kahdes­ta syys­tä. Ensik­sikin on kyse niin vähä­varai­sista ihmi­sistä, ettei heil­lä ole varaa luop­ua kokoaikatyöstä, jos sel­l­aista on saatavil­la. Jos ihmiset arvostaisi­vat vapaa-aikaa niin paljon, loogisem­paa olisi taval­lis­ten keskipalkkaisten siir­tyä osa-aikatyöhön, kos­ka se ei veisi heitä köy­hyy­teen. Toisek­si, jos henkilöl­lä jo on kokoaikatyö, hän ei ole perus­tur­van varas­sa. Ansio­tur­vas­sa osa-aikatyöt­tömyy­den kor­vaus on suo­ras­taan ylim­i­toitet­tu, mut­ta tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei silti käytetä laa­jasti hyväk­si. Hyvin pitkään ansiosi­don­naista sovitel­tua päivära­haa nos­tavia oli vain noin kol­me­tuhat­ta 2000-luvun alkupuoliskol­la.[2]

Voidaan tietysti kysyä, olisiko parem­pi, ettei halukku­ut­ta silp­putöi­hin olisikaan. Jos työn­tek­i­jöitä ei huonoil­la työe­hdoil­la saa­da palkatuk­si, työ­nan­ta­jat joutu­vat suun­nit­tele­maan työt kokoaikaisik­si. Ay-liike on pyrkinyt tähän, mut­ta ilman men­estys­tä. Syynä on teol­lisen yhteiskun­nan muut­tumi­nen palveluy­hteiskun­naksi. Jos ruuh­ka-apu­laisia ei voi palkata, ruuh­ka-apu­lais­ten työt eivät muu­tu kokoaikaisik­si. Kas­sajonot vain pitenevät. Kokoaikaisen työn pirstou­tu­mista silp­putyök­si kan­nat­taa jar­rut­taa, mut­ta samal­la silti varautua siihen, että epä­tyyp­il­lis­ten työ­suhtei­den määrä vääjäämät­tä kas­vaa. Oikea ja oikeu­den­mukainen tapa jar­rut­taa silp­putyön yleistymistä olisi saa­da paran­nuk­sia silp­putyötä teke­vien työe­htoi­hin niin, että epä­mukavas­ta työa­jas­ta ja var­al­laolosta saisi kor­vauk­sen. Jos työtä on tar­jo­ta vain pari tun­tia päivässä, siitä pitäisi saa­da korkeam­paa tun­tipalkkaa kuin kokoaikaises­ta työstä.

Kaiken kaikki­aan keikkatyön ja osa-aikaisen työn tek­i­jöi­den ase­maa kan­nat­taa paran­taa perus­tur­vaa saavien kohdal­la, vaik­ka se lisäisikin osa-aikatyön kan­nat­tavu­ut­ta suh­teessa kokoaikatyöhön.

Loisiko matalapalkkatuki kannustinloukun?

Eri­tyis­es­ti kalli­iden asumiskus­tan­nusten kasvukeskuk­sis­sa mata­la­palkkaista työtä ei saa kan­nat­tavak­si, ellei siihen kohdis­tu­vaa veroki­ilaa saa­da kaven­netuk­si tai ellei mata­la­palkkaista työtä suo­ranais­es­ti sub­ven­toi­da samaan tapaan kuin tehdään Yhdys­val­lois­sa Earned Income Tax Cred­it ‑jär­jestelmän (EITC) puit­teis­sa.  Jos mata­la­palkkaisimpia töitä tue­taan, siir­tymi­nen tuot­tavampi­in töi­hin voi muut­tua vähem­män houkut­tel­e­vak­si ja halu mak­saa koulu­tuk­ses­ta vähe­nee. En pidä tätä argu­ment­tia Suomen olois­sa kovin vah­vana. Uskon, että mata­la­palkkaisen työn sub­ven­toin­nista saata­vat hyödyt ylit­täi­sivät selvästi siitä koitu­vat haitat.

Huoli opin­to­jen kan­nat­tavu­ud­es­ta on aiheel­lisem­pi mais­sa, jos­sa jokainen mak­saa itse opin­ton­sa.  Jos ihmiset todel­la reago­isi­vat ratio­naalis­es­ti kan­nus­timi­in, Suomes­sa olisi yli-insen­ti­ivi koulu­tuk­seen, kos­ka koulu­tus on pääasi­as­sa ilmaista ja siitä mak­se­taan jopa vähän palkkaa.

Palkkarakenne ei palk­ka-asteikon alapäässä ole ratio­naa­li­nen, vaan enem­män seu­raus­ta eri ammat­tiryh­mien neu­vot­telu­ase­mas­ta työ­markki­na­neu­vot­teluis­sa. Mik­si mei­dän pitäisi kan­nus­taa perushoita­jia eten­emään työu­ral­laan parem­min palkat­tuun työhön trukinkul­jet­ta­jik­si? Mata­la­palkkaisim­mat työt ovat myös usein vähiten palk­it­se­via työn henkisen tyy­dyt­tävyy­den kannal­ta ja toisaal­ta fyy­sis­es­ti raskaimpia. Eten­e­m­i­nen työu­ral­la haas­teel­lisimpi­in ja miel­lyt­tävämpi­in töi­hin on sik­si usein halut­tua, vaik­ka palk­ka ei nousisikaan.

Toises­sa vaakakupis­sa on kym­me­nien tuhan­sien työikäis­ten syr­jäy­tymi­nen työ­markki­noil­ta kokon­aan, kos­ka ei löy­dy palkkata­soa, joka työ­nan­ta­jan kan­nat­taisi hei­dän työ­panok­ses­taan mak­saa ja johon työt­tömän  kan­nat­taisi vapaa-aikansa vai­h­taa. Se, että vajaatuot­toinen työ­panos jää kokon­aan käyt­tämät­tä on paljon suurem­pi ongel­ma kuin heiken­tynyt kan­nustin siir­tyä työu­ral­la parem­min palkat­tui­hin tehtävi­in. Yhdys­val­tain koke­muk­set EITC-jär­jestelmän mukaises­ta laa­ja-alais­es­ta mata­la­palkkaisen työn tues­ta ovat varsin posi­ti­ivisia sekä sosi­aalisen oikeu­den­mukaisu­u­den että taloudel­lisen tehokku­u­den näkökul­mas­ta. Ran­skas­sa työ­nan­ta­jat saa­vat pieni­palkkai­sista työn­tek­i­jöistä merkit­tävän alen­nuk­sen sosi­aal­i­tur­va­mak­su­ista. Tämän arvioidaan paran­ta­neen työl­lisyyt­tä, mut­ta syn­tyneet työ­paikat ovat olleet niin huono­tuot­toisia, ettei toimen­pide ole juuri nos­tanut kokon­ais­tuotan­toa[3]. Tietoa on kuitenkin vain lyhyen aikavälin seu­rauk­sia. Toden­näköis­es­ti pitkäl­lä aikavälil­lä työl­lisyy­den paran­t­a­mi­nen mata­latuot­toista työtä lisäämäl­lä johtaa parem­paan tulok­seen kuin tehokku­u­den tavoit­telu sal­li­mal­la työt­tömyy­den pysyä korkeal­la, sil­lä työt­tömyys syr­jäyt­tää osan työvoimas­ta lop­ullis­es­ti työ­markki­noiden ulkopuolelle.

Jos mata­latuot­toista työvoimaa halu­taan tukea, joudu­taan val­it­se­maan tue­taanko kaikkia pieni­palkkaisia vai kohdis­te­taanko tuki valikoiden niille työn­tek­i­jöille, joiden tuot­tavu­udessa on todet­tu jokin puute. Toisek­si on valit­ta­va mak­se­taanko mata­la­palkkatu­ki työn­tek­i­jälle, joka voisi sen turvin ottaa vas­taan pieni­palkkaisem­paa työtä vai mak­se­taanko tuki työ­nan­ta­jalle, joka pysty­isi sen turvin mak­samaan palkkaa, joka ylit­tää työn­tek­i­jän mar­gin­aalisen tuottavuuden?

Palkkat­uen kohdis­t­a­mi­nen vain niihin, joil­la on jokin todet­tu puute osaamises­sa tai työkyvyssä, vaikut­taa halvem­mal­ta vai­h­toe­hdol­ta kuin tuen jakami­nen pelkän mata­la­palkkaisu­u­den perus­teel­la. Toisaal­ta työn­tek­i­jän luokit­telu joidenkin kri­tee­rien osalta vajaatuot­toisek­si on aina jos­sain määrin mieli­v­al­taista. Luokit­telu on help­poa, jos on kyse somaat­tis­es­ta vam­maisu­ud­es­ta. Luokit­telu on vaikeam­paa, jos kyse on vähälah­jaisu­ud­es­ta, luon­nevi­as­ta, mie­len­ter­vey­den huteru­ud­es­ta, sat­un­nais­es­ta päi­htei­den väärinkäytöstä tai epäedullis­es­ta ulkonäöstä. Arve­lut­tavalle alueelle joudu­taan, jos tuel­la ryhdytään palk­it­se­maan itse aiheute­tu­ista ongelmista. Työn­tek­i­jän hallinnolli­nen luokit­telu vajaatuot­toisek­si on myös päätös, jos­ta ei käytän­nössä ole enää tietä ulos täysin työkyky­is­ten maail­maan. Tuen menet­tämi­nen merk­it­see aina taloudel­lista tap­pi­o­ta, eikä tukeen oikeut­tavas­ta syys­tä sen vuok­si kan­na­ta pyrk­iä eroon. Työn­tek­i­jän omi­naisuuk­si­in perus­tu­va palkkatu­ki rikkoo aiem­min maini­tu­ista hyvän sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän peri­aat­teista kol­mat­ta: tie eteen­päin on tukossa.

Jos ole­tamme ihmis­ten toimi­van ratio­naalis­es­ti työ­markki­noil­la, juut­tumi­nen pitkäk­si aikaa mata­la­palkkaiseen työhön on itsessään osoi­tus vajaas­ta tuot­tavu­ud­es­ta. Jos työ­markki­nat toimi­vat kun­nol­la, palkkata­so on parem­pi indikaat­tori kuin mikään asiantun­ti­ja-arvio henkilön mah­dol­lis­es­ta tuot­tavu­us­va­jeesta. Palkkata­soon liuku­vasti sidot­tu mata­la­palkkatu­ki ei estä vai­heit­taista siir­tymistä tuen ulkop­uolelle, kun­han pide­tään huol­ta siitä, että palkanko­ro­tus lisää aina net­toan­sioi­ta. Ongel­mak­si toki muo­dos­tu­isi­vat työn ja har­ras­tuk­sen väli­maas­toon sijoit­tuvat elämän­muo­toam­matit, jois­sa työn palk­it­se­vu­us kom­pen­soi pienen palkan.

Jos palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la vapaasti ilman kollek­ti­ivisia sopimuk­sia, ei olisi merk­i­tys­tä sil­lä, mak­se­taanko palkkatu­ki työn tek­i­jälle vai työ­nan­ta­jalle. Työe­htosopimusten voimas­sa ollessa vai­h­toe­hdot poikkea­vat selvästi toi­sis­taan. Työ­nan­ta­jalle menevä tuki lisää työn kysyn­tää ja sopii siten parem­min työt­tömyysalueille ja palka­nsaa­jalle menevä tuki lisää työn tar­jon­taa sopi­en parem­min työvoima­pu­las­ta kär­siville alueille.  Työ­nan­ta­jalle mak­set­tavaa tukea on perustel­tu sil­lä, ettei se vaaran­na työe­htosopimusjär­jestelmää. Käytössä on täl­lä het­kel­lä palkkata­soon perus­tu­va yleinen kaikille 54 vuot­ta täyt­täneille mak­set­ta­va työ­nan­ta­jan mata­la­palkkatu­ki ja vaikeasti työl­lis­tet­tävistä mak­set­ta­va palkkatu­ki, joka on sidot­tu palkat­tuun henkilöön.


[1] Tähän tilas­to asi­as­ta. Läh­teenä OECD Employ­ment Out­look, 2008

[2] Ani­ta Haata­ja, Ossi Korkeamä­ki, Tomi Kyyrä Sovitel­tu työt­tömyy­se­tu­us: kohden­tu­mi­nen, toimeen­tu­lo ja vaiku­tus työl­listymiseen. Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö Selvi­tyk­siä 2007:40, 24.

[3] Anne St. Mar­tin & Peter White­ford. More jobs and bet­ter pay. OECD Observ­er No. 239, Sep­tem­ber 2003.

44 vastausta artikkeliin “Matalatuottoisen työn kannattavuus”

  1. On siinä prob­lemati­ikkaa ker­rak­seen, ei voi muu­ta sanoa!

    Laskues­imerk­ki kos­ki yksinelävää henkilöä. Itse asi­as­sa mata­la­palkkaisen työn tekemisen kan­nat­ta­mat­to­muus kos­kee vielä konkreet­tisem­min use­an lapsen yksin­huolta­jaa, minkä Osmo mainitseekin. 

    Toimeen­tu­lo­tuki­asi­akku­u­den pelkkä matemaat­ti­nen puoli ei ker­ro kaikkea. Olet­takaamme, että kah­den päiväkoti-ikäisen ja pienen koul­u­laisen yksin­huolta­jan käteen jäävä “ruokara­ha” on sama pieni­palkkaises­ta kokopäivä­työstä ja sosi­aal­i­toimen luukul­ta. (Näin se todel­lakin on, ei tarvitse edes olettaa)

    Toimeen­tu­lotuen asi­akkaana on kuitenkin mah­dol­lisu­us moni­in harkin­nan­varaisi­in eri­in las­ten har­ras­tuk­sista ja koulukir­joista läh­tien kodinkoneisi­in ja per­heen lomatu­keen. Näistä voi kol­men lapsen per­heessä ker­tyä tuhan­sia euro­ja vuodessa. 

    Tosi­asialli­nen toimeen­tu­lo on yksiselit­teis­es­ti parem­pi kuin työssä käyväl­lä. Kun tähän vielä lisää Osmonkin mainit­se­mat työssä käyn­nin kulut, ero kas­vaa entisestään. 

    On myös huo­mat­ta­va, että kotona ollessa päiväkoti on täysin ilmainen. Pieni­palkkainenkin mak­saa siitä yleen­sä kuitenkin jotain. Kotona voi myös leipoa, tehdä kotiruokaa halvoista raa­ka-aineista her­mos­tu­mat­ta lant­tu­jen kyp­symiseen ja näin säästää rahaa ver­rat­tuna siihen että haalii viiden jäl­keen ruuhkas­sa epä­toivoise­na einek­siä ostoskoriin.

    Ja ennen kaikkea voi antaa aikaa lap­silleen juuri sen ver­ran kuin he ikä­ta­soon­sa näh­den tarvit­se­vat potem­at­ta jatku­vaa huonoa omaatun­toa las­ten kymme­nen tun­nin päiväkotipäivistä ja TV:n eteen istut­tamis­es­ta, jot­ta saisi itselleen edes het­ken omaa rauhaa. 

    Eli en ihmettele, jos joku tämän maalaile­mani vai­h­toe­hdon ihan tietois­es­ti valitsee.

  2. 1. Pitkäaikaistyöt­tömälle pienikin kan­nustin on iso, vaik­ka se sata, parisa­taa euroa. Ja kaikesta ‘byrokra­tialoukus­ta’ huoli­mat­ta (joka on todel­li­nen) ihmiset halu­a­vat siihen astua. Mik­si aina vaan tör­mään ihmisi­in, jot­ka halu­a­vat olla mielu­um­min ‘oikean työn­tek­i­jän’ statuk­sel­la vaikka­pa palkkat­uel­la, eikä esimerkik­si jos­sain työkokeilus­sa tai työelämä­val­men­nuk­ses­sa, vaik­ka yllä maini­tun toimeen­tu­lotuen ja asum­istuen leikkauk­sen jäl­keen käteen jäävä tulo on läh­es sama. Mut­ta ei ihan. Tuhan­sien euron tulo­ja naut­tivien on ehkä vaikea ymmärtää sadan, parin, euron kan­nustin­ta. (Olen työl­listänyt kym­menit­täin pitkäaikaistyöt­tömiä, luulen tietäväni hei­dän ajatusmaailmansa.)
    2. Kyl­lä ahneus kas­vaa syödessä. Ei keski­t­u­loinen siir­ry osa-aikatyöhön, muu­toin kuin pakos­ta tai että on var­al­lisu­ut­ta tai hyvin ansait­se­va puoliso, tuskin sil­loinkaan. (Tuli­pas paljon vai­h­toe­hto­ja.) Mut­ta en kuitenkaan usko, että ‘kes­ki’ keski­t­u­loisen talous olisi niin tur­vat­tu, että tätä usein miet­tisi. Varsinkin keski­t­u­loisel­la omako­ti­a­su­jil­la lainan­hoitokus­tan­nuk­set pitävät mie­len vireänä ja kat­seen palkassa.
    3. Jos ajat­telisin kun­tapäät­täjänä, kaiken­lainen työl­listämi­nen ja työssäkäyn­ti on osa sosi­aal­i­tur­vaa, ja tukee kenen tahansa kykyä hal­li­ta omaa eläämän­sä, selviy­tymistä arjes­sa. Pitkän päälle tämä helpot­taa painei­ta myös ter­vey­den­hoi­dos­sa ja vähen­tää mon­en­laisia ulkon­aisia kus­tan­nuk­sia (rikol­lisu­ud­es­ta alka­en, aina ‘syr­jäy­tymisen’ sukupolvisen kier­teen katkeamiseen). Tässä kohtaa työl­listämiseen lisät­ty kus­tan­nus (siis lisäsat­saus julkiselta sek­to­ril­ta), vähen­tää pitkäl­lä tähtäimel­lä kus­tan­nuk­sia sosiaali‑, terveys‑, vankeinhoito‑, ja päi­hde­hoitosek­tor­eil­la, ainakin. Tätä sat­saus­ta ei nyt uskalleta tehdä, tietenkään. Nyt ei ole varaa kat­soa kuin ensi vuo­teen. Ja sit­ten seu­raa­vana vuon­na tämä kaik­ki mak­saa vielä hie­man enem­män. Sama kierre kuin se, että köy­hä ostaa hal­paa — ja kalli­ik­si tulee.

  3. Olen miet­tinyt usein asi­aa tois­es­ta näkökul­mas­ta eli meno­jen näkökul­mas­ta; mitä perus­toimeen­tu­loon oikeas­t­aan tulisi kuulua?

    Jos halu­amme tehdä työn­teosta houkut­tel­e­vam­man vai­h­toe­hdon kaikille, pitäisi jokaisel­la työssä käyväl­lä olla varaa johonkin sel­l­aiseen, mihin toimeen­tu­lotuel­la eläväl­lä ei ole varaa. Mikä tämä on? Kuten Eli­na kir­joit­ti, mak­se­taan ilmeis­es­ti harkin­nan­varaise­na toimeen­tu­lo­tuke­na usei­ta sel­l­aisia eriä, jot­ka eivät perus­toimeen­tu­lo­tu­keen sisälly.

    Nyt tun­tuu siltä, että kun jokin asia (esim. laa­jakaistay­hteys koti­in, kän­nykkä, Thaimaan lomat) tule­vat pien­i­t­u­lois­t­en palka­nsaa­jien saataville, pitää ne välit­tömästi huomioi­da myös toimeen­tu­lotues­sa, jot­ta eri­ar­vois­tu­mista ei tapah­du. Motivoiko tämä käymään töissä?

    Olisiko koko toimeen­tu­lotuen lasken­ta­pe­rustet­ta syytä muut­taa? Usein ehdote­taan, että toimeen­tu­lotuel­la elävät “velvoitet­taisi­in” osal­lis­tu­maan elatuk­seen­sa esim. sien­estämäl­lä tai mar­jas­ta­mal­la. Tämä kuitenkin tyr­mätään, kos­ka kaupungis­sa tämä ei ole mah­dol­lista. Mut­ta kaupungeis­sa on ehkä mui­ta tapo­ja pienen­tää elinkus­tan­nuk­si­aan niin halutes­saan. Esimerkik­si kir­jas­tot ovat usein lähel­lä ja sik­si tiedonväl­i­tyk­seen (lehdet, inter­net, yms.) liit­tyvät menot voisi­vat olla pienem­piä kuin maaseudul­la asuvilla.

    Äärim­milleen vietynä tämä tarkoit­taisi siis siir­tymistä täysin harkin­nan­varaiseen toimeen­tu­lo­tu­keen, mut­ta tämä on luon­nol­lis­es­tikin liian työläs vai­h­toe­hto. Jokin väli­malli voisi olla ihmis­ten luokit­telu hei­dän olo­suhtei­den­sa mukaan eri­laisi­in menoluokkiin.

  4. “Tilanteesta työ­markki­noil­la ker­too se, että ennen tämän­hetk­istä lamaa Helsingis­sä oli työvoima­pu­laa aloil­la, jot­ka eivät vaa­di erikois­tunut­ta koulu­tus­ta, vaik­ka kaupungis­sa oli yli 20 000 työtön­tä. Jokaises­ta työt­tömästä ei ole kul­jet­ta­maan lin­ja-autoa tai siivoa­maan, mut­ta on vaikea kuvitel­la, ettei 20 000 työt­tömän joukos­ta olisi löy­tynyt ketään näi­hin töi­hin kelpaavaa.”

    Ei siivoo­jista ole pulaa kun­nol­lisil­la yrityksillä.
    Naa­puri­ni tyt­tö on isos­sa siivous­fir­mas­sa työn­jo­hta­jana ja hänen mukaansa paikat täyt­tyvät oitis.
    Vaikeuk­sia on lähin­nä huonoil­la työnantajilla

    Myöskään Työmin­is­ter­iön tilas­to ei tue käsi­tys­täsi Osmo .

    Huip­puaikana 2007 /8 tait­teessa oli vaikeuk­sia täyt­tää n 4000 työpaikkaa.
    Palvelu­alan paikois­sa vain n 600 tapauk­ses­sa oli ongelmia .
    Kun paikko­ja oli auki 90000 niin kokon­aista 4,4 % rekry­toin­neista oli vaikeuk­sia löytää sopi­va henkilö
    Palvelu­al­la näitä rekry­toin­tion­gelmia oli vain 10803 rekry­toin­nista vain 384 tapauksessa

    Tässä link­ki mis­tä voit tarkastel­la asiaa
    http://www.tem.fi/files/22255/rekrytointiongelmat_tyovoiman_kysynta_tarjonta1_09.pdf

    Kuriosi­teet­ti­na vielä, että 1994 syysku­us­sa eli syvim­män laman ja 500000 työt­tömän aikaan vaikeuk­sia oli saman ver­ran eli n 3000 työ­paikan täytössä

  5. “Usein ehdote­taan, että toimeen­tu­lotuel­la elävät “velvoitet­taisi­in” osal­lis­tu­maan elatuk­seen­sa esim. sien­estämäl­lä tai mar­jas­ta­mal­la. Tämä kuitenkin tyr­mätään, kos­ka kaupungis­sa tämä ei ole mahdollista.”

    Kaupunki­laiselle ei ole näköjään selvin­nyt, että mar­jo­ja ja sieniä voi kerätä vain hyvin rajatun ajan. Talvel­la ei kan­na­ta men­nä metsään.
    Mut­ta kyl­lä työt­tömät nytkin tekevät hyvän tilin syr­jäseuduil­la mar­joil­la ja sie­nil­lä, mut­ta sinne ovat tulleet kil­pail­i­joik­si thaimaalaiset, jot­ka polke­vat hintatason

  6. “Jos palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la vapaasti ilman kollek­ti­ivisia sopimuk­sia, ei olisi merk­i­tys­tä sil­lä, mak­se­taanko palkkatu­ki työn tek­i­jälle vai työ­nan­ta­jalle. Työe­htosopimusten voimas­sa ollessa vai­h­toe­hdot poikkea­vat selvästi toisistaan. ”

    Täy­del­lisen kil­pailun yksi ehto on, että kaik­ki tiétävät kaikkien hin­nat eli kaikien palkat pitäi olla julkisia.

    Toisaal­ta , eivät työ­nan­ta­jat neu­vot­tele henkilöko­htaisia palkko­ja kuin ylim­män johdon kanssa . Työvoima on yri­tysjo­htamises­sa kollek­ti­ivi, jol­la on yleiset työe­hdot , ei ykilöllisiä.

    Lisäk­si tänä päivänä yri­tys­ten tuotan­to­pros­es­sit ovat kan­sain­välisiä stan­dard­e­ja, jos­sa työ­vai­heet on jaet­tu niin, että tavis selviää niistä . Pros­es­si on suun­nitel­tu niin, että henkilöko­htainen tuot­tavu­us on kaikil­la sama.
    Nykyaikainen tuotan­non­suun­nit­telu elim­i­noi henkilökao­htaisen omi­naisu­u­den pois mah­dol­lisim­man tarkkaan esim
    Telia­Son­er­an palvelupros­es­sit ovat saman­laisia maas­ta riip­pumat­ta ja suorit­tei­ta sama määrä per henkilö .

    Toinen ongel­ma on, että kun osta­jia on vähän , Suomes­sakin merkit­täviä työvoiman osta­jia on vain muu­tam kym­men tuhat­ta ja yhdel­lä alal­la vain muu­ta­ma niin syn­tyy ns luon­nolli­nen monop­o­li eli hin­nat eivät enää määräy­dykään markki­noil­la vaan muu­ta­man henkilön välil­lä sanat­tomana tai sanal­lise­na sopimuksena

  7. “Toimeen­tu­lo­tuki­asi­akku­u­den pelkkä matemaat­ti­nen puoli ei ker­ro kaikkea. Olet­takaamme, että kah­den päiväkoti-ikäisen ja pienen koul­u­laisen yksin­huolta­jan käteen jäävä “ruokara­ha” on sama pieni­palkkaises­ta kokopäivä­työstä ja sosi­aal­i­toimen luukul­ta. (Näin se todel­lakin on, ei tarvitse edes olettaa”

    Pitää kat­soa ongel­man suuruttakin.
    Toimene­tu­lo­tukea saanei­ta yksin­huolta­japer­heitä oli vuon­na 2007 27000 , joista 16000 oli 1‑lapsisia, 7700 2‑lapsisia ja 3‑lapsisia 2550
    Use­ampi­lap­sisia oli 1000 perhettä
    Näistä 27000 yksin­huolta­japer­heestä toimeen­tu­lo­tukea sai yli 6 kuukaut­ta vain 37 , joten ei tuo toimeen­tu­lotuen varas­sa elämi­nen ole pysyväi­nen oloti­la, kuten Osmo väittää.

    Harkin­navaraista tukea yksin­huolta­japer­heet sai­vat vähem­män kuin muut ryh­mät per henkilö.

    Yleen­säkin on täyt­tä harhaa, että työt­tömyys ja toimeen­tu­lotuel­la elämine oli­si­vat pysyviä ilmiöitä

    Sitä se on pienelle joukolle , n 4–50000, mut­ta täl­lainne joukko on aina ollut ja tulee olemaan

  8. Kir­joita­pa vielä luku työ­nan­tamisen kannattavuudesta.

    Omat koke­muk­seni siitä ovat aika masentavia.Otan esimerkik­si luvut kir­jan­pidostani muu­ta­man vuo­den takaa. Yri­tyk­sel­läni oli kak­si työn­tek­i­jää , raken­nusalan ulkotöitä johon ei vaa­di­ta koulu­tus­ta. Työ­jak­so oli kahdek­san kuukaut­ta, keväästä syksyyn. Palkat yhteen­sä brut­tona n. 37000, net­tona 31000. Tuot­to min­ulle verotet­tuna henkilöko­htaise­na tulona koko kaudelta n. 3000. Verot­ta­jan saalis näistä han­kkeista suo­ri­na tili­tyksinä 17000 (alv palkko­jen osalta, voiton verot , työn­tek­i­jöi­den ennakot) , sotu­mak­sut 1000, eläke­mak­sut 8000 , muut vaku­u­tus­mak­sut 2000. Näi­den luku­jen val­os­sa työl­listämisessä ei ole mitään järkeä. Esim. työ­ta­p­atur­man , oikeusju­tun, työn möh­limisen tms. sattues­sa hom­ma keikah­taa miinuk­selle. Jäl­keen­päin olen laskeskel­lut että jos halu­aisi kat­teen kaikille riskeille täy­ty­isi puh­das­ta katet­ta olla 35–40% hin­nan päälle. Oma­l­la kohdal­lani kävi vielä niin , että toinen työn­tek­i­jä jäi kiin­ni sala­juopot­telus­ta työ­maal­la ja menetin asiakkaan.Toiselle työn­tek­i­jälle jouduin seu­raa­vana vuon­na , siis työ­suh­teen päät­tymisen jäl­keen, jär­jestämään lak­isääteisen työter­veystarkas­tuk­sen 400€, kos­ka olin ” hänen viimeinen työ­nan­ta­jansa “. Samaan aikaan tyyp­pi oli pimeis­sä töis­sä kilpailijallani. 

    Toise­na näkökul­mana ker­ron vielä anek­dootin. Olen viime vuosi­na työsken­nel­lyt ympäri etelä-Suomea näkyvil­lä paikoil­la ‚mm. kadun­raken­nustyö­mail­la, eikä min­ul­ta ole kukaan kysynyt töitä pari­in vuoteen.Enkä enää otakaan, enin­tään vuokraväkeä.

  9. mie­lenk­in­toinen aja­tus­raken­nel­ma, joka lie­nee lähel­lä totuutta.

    kokon­aisu­u­den kannal­ta oleelli­nen asia lie­nee yksilö­ta­son päätösten vaiku­tus verokantaan.

    Mikäli jol­lain kan­nustin jär­jestelmäl­lä ( piiska+porkkana) saataisi­in mata­laplakkaiset työelä­maan pois­tu­sisi val­ti­ol­ta näi­den henkilöi­den ela­tus­tarve. Samal­la pois­tu­sisi myös tuki­a­paraatin kuor­maa, jol­loin sieltä voitaisi­in irroit­taa henkilökun­taa jälleen pois yhteiskun­nan palkkalistoilta.

    Oletko laskenut / arvioin­ut kuin­ka kalli­ik­si työt­tömän kokon­ais­palvelu kaikki­nen toimeen­tu­lo­tu­ki yms. byrokra­tioi­neen mak­saa. Miten siinä kävisi jos esim. koti­talousvähen­nys nos­tet­taisi­in rajat­tomak­si esim. van­hus­ten koti­hoitoon tarvit­ta­van avun osalta. Työtön hoita­maan van­huk­sen kotia — kod­in­hoidon tarve las­kee — työttömyys/toimeentuloaparaatin kuor­mi­tus las­kee. Jos hyvä­tu­loinen saisi vähen­tää kokon­aisu­udessaa kulut omista tulois­taan val­tio tuk­isi marig­i­naaliv­erol­la hyvä­tu­loisen vero­tus­ta, mut­ta olisiko pros­essin lop­putu­los yhteiskun­nan kan­nalal­ta posi­ti­ivi­nen vai negati­ivi­nen? Van­huk­sen ja työl­listyneen kannal­ta var­masti posi­ti­ivi­nen. Kateu­den kannal­ta negati­ivi­nen — siihenkö se kaa­tu­isi — siis tehdään sama mut­ta pimeästi, kuten jopa min­is­ter­i­ta­sol­lakin ruotsissa.

  10. ps.

    kumpi on val­ti­olle edullisem­pi: em. koti­työn teet­tämi­nen pimeästi, jol­loin työtön saa tuet sys­teemin kaut­ta mut­ta varakas säästää merig­i­naaliv­erotet­tu­ja tulo­jaan jättessään sivuku­lut mak­samat­ta vai hoitaa hom­ma lail­lis­es­ti riit­tävän korkean koti­talousvähen­nyk­sen kautta.

  11. Pienis­sä tulois­sa pieni tulon­lisä on suurem­pi mitä eli­it­ti pystyy kuvit­tele­maan. Ehkäpä se tilanne kor­jaan­tuu tältäkin osin, kun rak­en­teelli­nen työt­tömyys kiitos glob­al­isaa­tion alkaa kos­ket­ta­maan myös “tuot­tavam­paa väestönosaa”.

  12. Liian van­ha
    “Mut­ta kyl­lä työt­tömät nytkin tekevät hyvän tilin syr­jäseuduil­la mar­joil­la ja sie­nil­lä, mut­ta sinne ovat tulleet kil­pail­i­joik­si thaimaalaiset, jot­ka polke­vat hintatason”

    Roskaa. Jotkut tekee, mut­ta val­taosa ei, liian rankkaa.

  13. lasse
    ” Yri­tyk­sel­läni oli kak­si työn­tek­i­jää , raken­nusalan ulkotöitä johon ei vaa­di­ta koulu­tus­ta. Työ­jak­so oli kahdek­san kuukaut­ta, keväästä syksyyn. Palkat yhteen­sä brut­tona n. 37000, net­tona 31000. ”

    Mak­soit yksinker­tais­es­ti liian kovia palkko­ja tai lasku­tit liian vähän. Viis­sa­taa kum­mankin äijän palkoista pois ja jos eivät sil­lä rahal­la tule töi­hin, niin sit­ten niitä ei kan­na­ta teettää.

    Olen itse tehnyt ihan saman mokan. Kyl­lä se on niin että tois­taitoi­sista jätk­istä ei kan­na­ta kum­moisia mak­saa ja koeaikana on olta­va valmis jakele­maan potku­ja jos jokin työn­tek­i­jässä alkaa epäilyttämään.

    “Toiselle työn­tek­i­jälle jouduin seu­raa­vana vuon­na , siis työ­suh­teen päät­tymisen jäl­keen, jär­jestämään lak­isääteisen työter­veystarkas­tuk­sen 400€, kos­ka olin ” hänen viimeinen työnantajansa “.”

    No tuskin­pa se olisi alka­nut nil­lit­tämään vaik­ka olisit uno­htanut koko jutun + kyl­lä ter­veystarkas­tuk­ses­ta pitäisi selvitä vähem­mäl­läkin. Noi­ta jut­tu­ja pitää hoidel­la koval­la kädel­lä, eli jos tulee muti­noi­ta niin suo­raan vaan sanoa että käräyt­tät äijän pimeistä töistä. Yleen­sä täl­lä­taval­la pääsee neuvotteluratkaisuun.

  14. “Miten siinä kävisi jos esim. koti­talousvähen­nys nos­tet­taisi­in rajat­tomak­si esim. van­hus­ten koti­hoitoon tarvit­ta­van avun osalta.”

    Koti­talousvähen­nys­tä ei juurikaan käytetä van­hus­ten hoitoon, vain n 5000 tapaus­ta vuodessa.
    Kyl­lä se kuluu varakkaiden elinku­lu­jen alentamiseen

  15. Kom­menteis­sa tämä on tul­lutkin jo esille: Pimeän työn teet­tämi­nen on todel­la kannattavaa.

    Eri­tyis­es­ti jos ajatel­laan työ­markki­natukea nos­tavaa, jol­la teetetään keikkatyötä. Niin kauan kun ei jää kiin­ni, tuos­sa säästää sekä työ­nan­ta­ja että työn­tek­i­jä val­tavia summia.

    Mitkä muuten ovat seu­raa­muk­set siitä, jos jää kiin­ni pimeän työn teet­tämis­es­tä? Entä tekemis­es­tä, jos nos­taa työ­markki­natukea? Tuki var­maan ainakin per­itään takaisin, ja saaduista palkoista pitää mak­saa tuloverot?

    Nykyisel­lään seu­raa­musten odotusar­vo lie­nee liian alhainen, jot­ta väl­tet­täisi­in pimeän työvoiman laa­jamit­tainen käyt­tö eri­tyis­es­ti tiety­il­lä aloilla.

  16. Kyselin uima­hallin saunas­sa tak­siyrit­täjän koke­muk­sia omista rengeistään. Sanoi, että ei “tois­taitoisia” kan­na­ta ottaa tak­sia aja­maa, kos­ka niistä aiheutuu niin paljon harmia. Ei tosin käyt­tänyt sanaa “tois­taitoinen” vaan u:lla alka­vaa sanaa, jota ei nykyään uskalla enää kirjoittaa.

    Eli kyl­lä Lassen ja Sylvesterin tar­i­nat kuvaa­vat tilan­net­ta karmi­val­la tavalla.

  17. Liian van­ha:

    Koti­talousvähen­nys­tä ei juurikaan käytetä van­hus­ten hoitoon, vain n 5000 tapaus­ta vuodessa.
    Kyl­lä se kuluu varakkaiden elinku­lu­jen alentamiseen 

    Suuresti epäilen tuo­ta väitet­täsi, että hoivaku­lu­ja vähen­täisi vain 5000 veronmaksajaa.
    Kun kun­nat aja­vat alas van­hainkote­ja, se tarkoit­taa, että van­huk­set joutu­vat itse mak­samaan palvelumak­su­ja ja siinä tuo 3000 euron koti­talousvähen­nys on erit­täin tärkeä apu. Jos palve­lu­talos­sa tarvit­see vähänkään palvelu­ja täy­teen koti­talousvähen­nyk­seen oikeut­ta­va 5000 euroa tulee tosi nopeasti vas­taan. Isol­la osal­la palve­lu­talois­sa asu­vista koko eläke ja hyvä siivu säästöistäkin menee palvelumak­sui­hin. Niille ei ole mitään tuloi­hin suh­teutet­tua ylära­jaa niin kuin vanhainkodeissa.

  18. Hie­man pääai­heen vierestä:

    En tiedä on lin­ja-autonkul­jet­ta­ja kovin hyvä esimerk­ki työstä jota läh­es kuka tahansa voi tehdä, ali­palkat­tua se kyl­lä on. Työ vaatii tietyn koulu­tuk­sen ja ajoko­rtin, mut­ta olen­naisem­paa on se että se vaatii tiet­tyjä henkisiä omi­naisuuk­sia. Kul­jet­ta­ja on vas­tu­us­sa kym­me­nien ihmis­ten tur­val­lisu­ud­es­ta, usein vaike­as­sa liiken­neym­päristössä, ja toisaal­ta huole­htii asi­akas­palvelus­ta ja yleis­es­tä järjestyk­ses­tä lin­ja-autossa. Sanois­in pikem­minkin niin että vaikeus löytää kul­jet­ta­jia ker­too siitä että palk­ka on liian alhainen työn vaa­tivu­u­teen ja rasit­tavu­u­teen nähden.

    Seg­re­goi­tu­miseen liit­tyen, ja tämä on asia mil­lä sekä Ode henk. koht. että Vihreät voi jotain tehdä, jos ongel­ma on se että rajusti tuet­tu asum­i­nen johtaa ongel­mat­a­pausten kasaan­tu­miseen tiet­ty­i­hin kaupun­gin vuokrat­aloi­hin, niin eikö tähän ole ihan yksinker­tainen ratkaisu? Eli lakataan tekemistä talo­ja, pahim­mil­laan kokon­aisia kort­tele­ja, kaupun­gin vuokra-asun­to­ja. Eli esimerkik­si Kalasa­ta­mas­sa ei tehtäisi niin että raken­net­taisi­in eril­lisiä vuokrat­alo­ja, vaan niin että kaupun­ki saisi omis­ta­mansa tont­ti­maan hin­nan yksit­täis­inä asun­toina ihan nor­maal­ista vapaara­hoit­teis­es­ta kohteesta ja pitäisi nämä kaupun­gin vuokra-asuntoina.

    1. Näitä sekat­alo­ja on vihrei­den vaa­timuk­ses­ta joskus tehtykin, esimerkik­si Ruo­ho­lahdessa, mut­ta val­tio­val­lan määräyk­set taipu­vat niihin huonosti.

  19. tpyy­lu­o­ma: Minus­ta tuo sin­un ehdo­tus olis huo­mat­ta­va paran­nus nykyiseen, mut­ta mik­si ei saman tien luovu­ta niistä vuokra-asun­noista ja ote­ta tont­tien hin­taa puh­taana rahana?

    Mata­latuot­toiset työn­tek­i­jät kyl­lä osaa­vat itse päät­tää parem­min kuin byrokraatit paljonko he halu­a­vat tulois­taan käyt­tää asumiseen ja paljonko mui­hin menoihin.

  20. Osmo:

    Rak­en­teelli­nen työt­tömyys ei ole paha asia sik­si, että se alen­taisi merkit­tävästi kokon­ais­tuotan­toa. Ongel­ma on ennen kaikkea sosi­aa­li­nen. Jos ylimääräi­nen työt­tömyys on neljä pros­ent­tia työvoimas­ta ja tuon joukon mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us on neljännes keskimääräis­es­tä tuot­tavu­ud­es­ta, kansan­talouden mene­tys olisi pros­entin suu­ru­us­lu­okkaa. Tulemme siis hyvin toimeen ilman niitä tuot­tei­ta, joi­ta työt­tömät eivät tee. 

    Tässä on järkeä ja tähän Osmo olisi voin­ut lopet­taa, sil­lä jatko on aivan muu­ta. Pyrkimys ratkaista pieni­palkkaisten ja työt­tömien ongelmia yrit­tämäl­lä saa­da sel­l­aiset tulo­la­jit kuin toimeen­tu­lo­tu­ki, työt­tömyysko­r­vaus, asum­is­tu­ki, sairaus­päivära­ha, ansio­tulovähen­nys, alen­net­tu vero­tus, lisäan­sio, ansiosi­don­nainen päivära­ha, mata­la­palkkatu­ki ja palkkatu­ki mil­lään jär­jel­lisel­lä taval­la toimi­vak­si kokon­aisu­udek­si, on tuhoon tuomittu.

    Se muis­tut­taa hyvin sitä yri­tys­tä, jol­la 1500-luvun astronomit yrit­tivät saa­da taivaankap­paleet järjestyk­seen maakeskisessä maail­man­jär­jestelmässä. Teo­ri­at oli­vat hyviä ja laskel­mat oikei­ta, mut­ta kun alkuo­let­ta­mus oli väärä, malleista tuli niin mon­imutkaisia, ettei niistä ollut mihinkään.

    Nyky­is­ten ongelmien takana on nyt val­lit­se­va maail­man­jär­jestelmä, jos­sa kaikkien asioiden usko­taan kiertävän talout­ta. Kaik­ki asi­at yritetään suh­teut­taa talouteen, jot­ta voisimme mak­si­moi­da taloudel­lisen tehokku­u­den, mikä on ihmiskun­nan keskeinen tavoite. 

    Osmo niin kuin muutkin näitä asioi­ta miet­ti­neet tietävät varsin hyvin, ettei näin ole ja että tässä nimeno­maises­sa pieni­palkkaisten ja työt­tömien ongel­mas­sa tas­a­puolisin, oma­toimisu­u­teen kan­nus­tavin ja hyö­ty­suh­teeltaan paras ratkaisu on sama perus­tu­lo kaikille. Sen hylkäämi­nen perus­tuu samaan asetel­maan kuin aurinkokeskisen mallin hylkäämi­nen aikanaan. Kat­so­taan, että kos­ka se on kirkon ja kar­di­naalien tänään siis talouden ja poli­itikko­jen mielestä epäre­al­isti­nen, se ei voi toimia.

  21. Koti­talousvähen­nys on erit­täin voit­top­uolis­es­ti hyvin toimeen­tule­vien remont­ti­tu­ki. Liian van­ha on oikeassa.

  22. Osmon aja­tus siitä, että opiske­li­jat han­kki­si­vat lisäan­sioi­ta oman alansa töistä eivätkä ham­puri­lai­s­paikoista tai kaup­po­jen kas­soil­ta, on täyt­tä utopi­aa Suomes­sa. Useim­mil­la aloil­la vaa­di­taan valmista tutk­in­toa tai osa-aikaista työtä ei ole tarjolla.

    Vuokrata­so ja kas­va­neet vaa­timuk­set elin­ta­sos­ta aja­vat opiskel­jat töi­hin, ja valitet­tavasti ain­oi­ta töitä har­vo­ja poikkeuk­sia luku­unot­ta­mat­ta ovat juuri nämä mata­la­palkkaiset työt.

    Vähäi­sistä kokopäiväi­sistä tai sit­ten osa-aikai­sista “oman alan” töistä on val­ta­va kil­pailu. Yhtä määräaikaista virkaa saat­taa hakea sato­ja mais­tere­i­ta, ja jo kol­men kuukau­den pieni­palkkaista har­joit­telu­paikkaa esimerkik­si min­is­ter­iöstä pide­tään lottovoittona.

    Julkisen val­lan olisi syytä tarkas­taa korkeak­oulu­jen sisäänot­tomääriä tai sit­ten rehellis­es­ti myön­tää, että korkeasti koulutet­tu­jen palkat pyritään pitämään mata­lana ylik­oulu­tuk­sel­la. Kai sekin jonkin­lainen kil­pailue­tu on.

  23. Työ on siir­ret­ty hal­van, jopa lap­si­työvoimaa käyt­tävän työvoiman mai­hin. Ensin siir­ret­ti­in ruti­ini­no­maista sar­jatyötä ja sit­tem­min aina vain korkeam­paa osaamista vaa­ti­vaa työtä.

    1970 luvul­la tämä olisi estet­ty a) deval­vaa­ti­ol­la ja b) tuontitulleilla. 

    Deval­vaa­tio­ta ei enää yhteis­val­u­ut­ta euron takia pysty tekemään. 

    Tehokkain instru­ment­ti on tuon­ti­t­ul­lit, joil­la ulkois­tet­tu tuotan­to saadaan kotiutet­tua takaisin Suomeen.

  24. “Kun kun­nat aja­vat alas van­hainkote­ja, se tarkoit­taa, että van­huk­set joutu­vat itse mak­samaan palvelumak­su­ja ja siinä tuo 3000 euron koti­talousvähen­nys on erit­täin tärkeä apu”

    Selvitin juuri van­hem­mil­leni täl­laisen hoivakodim mak­su­ja , oli­vat 2000–4000 euroa kuussa.
    Kun keskimääräi­nen eläke on 1300 euroa niin yksi­tyiset palve­lut ovat vain pienen varakkaan joukon käytettävissä.
    Yli 2500 euron eläkkeitä kun on vain n 2 %:lla eläkeläisistä

  25. “Roskaa. Jotkut tekee, mut­ta val­taosa ei, liian rankkaa.”

    Savukoskel­la on 150 työtön­tä näistä 10 pitkäaikaistyötöntä.
    Kun noista 150 ote­taan pois maat­alon emän­nät, poromiehet eli ne, joil­la on jo työpaikka.
    Ja vielä pus­sikansa niin kyl­lä ne jäl­jelle jääneet 20–30 hyvinkin ansait­se­vat mar­joil­la ja sie­nil­lä hyvin

  26. Voin ker­toa, että oli 80-luvul­la purka­mas­sa Savuk­so­ken työt­tömyyt­tä , joka sil­loinkin huiteli 25 % eli 150 tietämissä.
    Ensim­mäisenä jou­tu­i­v­at pois kortis­tos­ta maat­alon emän­nät, kos­ka he ker­toi­vat, etteivät maat­alon töiltä ehdi.Seuraavaksi sieltä jou­tu­i­v­at pois poromieht, kun eivät ettotöiltään ehti­neet työl­lisyys­töi­hin Telelle.
    Kol­man­te­na ryh­mänä jäi pois pus­sikansa, joka ei ensim­mäisen tilin jäl­keen ilmestynyt työmaalle.
    Neljän­nek­si , lääkärit jou­tu­i­v­at otta­maan kan­taa vajaakun­tois­t­en työkykyyn ja suurin osa pääsi eläkkeelle.
    Jäl­jelle jäi 20–30 oikeaa työtön­tä, joista suurin osa häipyi pikku hil­jaa mauualle.
    Kolmes­sa kuukaudessa Savukosken työt­tömyys las­ki 25 %:sta 4 %:iin.
    Mut­ta siihen aikaan nämä velvoite­työtkin oli­vat oikei­ta töitä eli tek­i­jän kanssa tehti­in työ­sopimus, mut­ta päät­tymisen ehtona oli, että sai lähteä heti, jos löysi parem­man työpaikan.
    Työ­suh­teessa ker­tyi tietysti eläket­tä ja muutkin edut oli­vat kuten työ­suh­teessa palkkaa myöten

  27. Liian van­ha:

    Kun keskimääräi­nen eläke on 1300 euroa niin yksi­tyiset palve­lut ovat vain pienen varakkaan joukon käytettävissä.

    Eikö keskimääräisel­lä eläkeläisel­lä ole omaisuutta!?

  28. “Eikö keskimääräisel­lä eläkeläisel­lä ole omaisuutta!?”

    Keskimääräisen eläkeläisen omaisu­us riit­tää 2–3 vuo­den mak­sui­hin, sen jäl­keen asu­taan pihalla.

  29. “Mata­latuot­toiset työn­tek­i­jät kyl­lä osaa­vat itse päät­tää parem­min kuin byrokraatit paljonko he halu­a­vat tulois­taan käyt­tää asumiseen ja paljonko mui­hin menoihin.”

    Ei mata­latuot­toisia työn­tek­i­jöitä juurikaan ole, on vain huonoa tuotannonsuunnittelua.
    Jos tuotan­to suun­nitel­laan työvoiman ehdoil­la niin sil­loin läh­es jokainen työn­tek­i­jä on tuot­ta­va ja tuo­tos on yhtä suurta

  30. “Ei mata­latuot­toisia työn­tek­i­jöitä juurikaan ole, on vain huonoa tuotannonsuunnittelua.
    Jos tuotan­to suun­nitel­laan työvoiman ehdoil­la niin sil­loin läh­es jokainen työn­tek­i­jä on tuot­ta­va ja tuo­tos on yhtä suurta”

    Ai sil­loinkin kun työn­tek­i­jäl­lä jäi viikon­lop­un put­ki päälle ja hän ei ilmaan­tunutkaan maanan­taina töihin?

    Ei mata­la tuot­tavu­us aina tarkoi­ta sitä, että henkilön sorminäp­päryy­dessä tai vas­taavas­sa olisi jotain vikaa.

  31. “Kak­sikym­men­tä vuot­ta sit­ten mata­la­palkkaiset sai­vat asum­is­tukea, ja vuokrasään­nöste­ly piti vuokrat matali­na niille, jot­ka vuokra-asun­non onnis­tu­i­v­at saa­maan. Asumisen tuen muut­tumi­nen tulot­tomien osalta aiem­paa höl­läkä­tisem­mäk­si ja pieni­palkkaisten osalta aiem­paa niukem­mak­si, on heiken­tänyt pieni­palkkaisen työn houkut­tele­vu­ut­ta suh­teessa sosi­aal­i­tur­vaan. Tämä kos­kee maanti­eteel­lis­es­ti vain pien­tä osaa Suomesta.”

    Johtuuko nimeno­maan tästä ettei pieni­palkkaista työtä ote­ta vas­taan, vaiko siitä että tuet läh­tee jos lähtisi töi­hin? Siinäkään ei ole mitään järkeä jos mata­la­palkkatöis­sä ansio­ta­so muo­dos­tu­isi sel­l­aisek­si, että meil­lä olisikin työtä teke­viä köyhiä.

    “Toimeen­tu­lotuen asi­akkaana on kuitenkin mah­dol­lisu­us moni­in harkin­nan­varaisi­in eri­in las­ten har­ras­tuk­sista ja koulukir­joista läh­tien kodinkoneisi­in ja per­heen lomatu­keen. Näistä voi kol­men lapsen per­heessä ker­tyä tuhan­sia euro­ja vuodessa. Tosi­asialli­nen toimeen­tu­lo on yksiselit­teis­es­ti parem­pi kuin työssä käyvällä.”

    Tämä on se joka käy ilmi kun lukee viras­to­jen ohjei­ta ym. Mut­ta mikä se todel­lisu­us on, se kun ei ole siinä mitä lukee papereissa?
    Se käsi­tys taitaa olla virheelli­nen jos kuvit­telee, että harkin­nan­varaiset tuet oli­si­vat kaikille käytet­tävis­sä. Viras­tois­sa on vallalla
    tiukat säästölin­jat ja se tarkoit­taa aika kovaakin säästö- ja bud­jet­tipeliä köy­hien kustannuksella. 

    Tämän­päivän keskustelus­sa liit­tyen sosi­aal­i­tur­vaa puut­tuu täysin se ark­i­todel­lisu­us, eli se mitä sosi­aal­i­tur­van saa­jat kohtaa­vat eli mikä käytän­nössä realisoituu.

    Sitä ei ilmeis­es­ti juurikaan ole tutkit­tu. Jotakin viit­teitä tästä ark­i­todel­lisu­ud­es­ta huo­maa, kun lukee sosi­aaliasi­ami­esten selvi­tyk­siä. Niistä pal­jas­tuu aivan eri­lainen sosi­aal­i­tur­van maail­ma, kuin sil­loin kun lukee sosi­aalilain­säädän­töä ja viras­to­jen ohjei­ta ja SATA-komiteas­ta kir­joitet­tu­ja juttuja.

    Tästä syys­tä meil­lä on hyvin iso aukko sosi­aal­i­tur­vas­ta käytävässä keskustelus­sa, kir­joit­telus­sa ja julkaisuissa.

    Tämä keskustelu muut­tuisi mie­lenki­in­toisel­la taval­la jos sen taustal­la olisi todel­lista tietoa viras­to­jen todel­lis­es­ta toimin­nas­ta, siitä virkami­estyöstä jota sosi­aal­i­tur­van hak­i­jat kohtaa­vat ja näi­den hak­i­joiden kokemuksista.

  32. Tuli­pa vähän huoli­mat­tomasti kirjoitettua 😉

    Siis kor­jat­tuna:
    Johtuuko nimeno­maan, ettei pieni­palkkaista työtä ote­ta jo valmi­ik­si tur­vatun toimeen­tu­lon takia, vaiko siitä että tuet läh­tee jos lähtisi töi­hin? Siinäkään ei ole mitään järkeä jos mata­la­palkkatöis­sä ansio­ta­so muo­dos­tu­isi sel­l­aisek­si, että meil­lä olisikin työtä teke­viä köyhiä.

  33. “Siinäkään ei ole mitään järkeä jos mata­la­palkkatöis­sä ansio­ta­so muo­dos­tu­isi sel­l­aisek­si, että meil­lä olisikin työtä teke­viä köyhiä.”

    Mitä tarkoi­tat työtätekevil­lä köy­hillä? Onko köy­hyys­ra­jasi mallia Urpi­lainen vai ken­ties hie­man tiukemmat?

    Btw opiske­li­jat ovat käytän­nössä työtäteke­viä köy­hiä. Osa-aikaisel­la duu­nil­la ei ole juurikaan toivoa saavut­taa keskilu­okkaista elämän­ta­paa ja juuri tuo asenne “ei saa olla työtäteke­viä köy­hiä” semen­toi lop­ullis­es­ti jättityöttömyyden.

  34. “Ai sil­loinkin kun työn­tek­i­jäl­lä jäi viikon­lop­un put­ki päälle ja hän ei ilmaan­tunutkaan maanan­taina töihin?

    Ei mata­la tuot­tavu­us aina tarkoi­ta sitä, että henkilön sorminäp­päryy­dessä tai vas­taavas­sa olisi jotain vikaa”

    Työn­tek­i­jä olla pois­sa maan­taina myös oman sairau­den tai lapsen sairau­den vuok­si eikä hän­tä vielä tuomi­ta huono­tuot­toisek­si. Sairas­t­a­mi­nen on osa nor­maalia työelämää ja se pitää huole­htia tuotan­non­suun­nit­telus­sa, samoin kuin muut yllät­tävät ja suun­nitel­lut poissaolot
    Mitä tulee juopot­telu­un niin se on kur­in­pitokysymys ja tuol­lainen lentää aika nopeasti ulos.

  35. Liian van­ha
    “Työn­tek­i­jä olla pois­sa maan­taina myös oman sairau­den tai lapsen sairau­den vuok­si eikä hän­tä vielä tuomi­ta huonotuottoiseksi”

    Älä viit­si jauhaa tuo­ta iänikuista ay-pro­pa­gan­daa. Henkilö joka on paljon pois töistä, tuot­tavu­us on mata­lampi kuin sel­l­aisen joka ei ole. 

    Ymmärtääk­seni esimerkik­si syn­ny­tysiässä olevil­la naisil­la on miehiä enem­män han­kaluuk­sia työl­listyä (oma­l­la alal­laan), ilmeis­es­ti siis ainakin työ­nan­ta­jat ovat sitä mieltä että henkilö joka on äitiys­lo­ma­l­la, ei ole niin tuot­ta­va kuin henkilö joka ei ole.

    Pois­saolot, jotu­i­v­at­pa ne sairaud­es­ta, lap­sista tai ryyp­py­putk­ista, kyl­lä vaikut­ta­vat henkilön tuot­tavu­u­teen, vaik­ka sin­un mielestä niil­lä ei ole mitään vaiku­tus­ta mihinkään. Tuot­tavu­u­den kannal­ta sil­lä ei ole suuresti merk­i­tys­tä mikä on tarkalleenot­taen syy, mik­si henkilö on pois töistä.

    “Sairas­t­a­mi­nen on osa nor­maalia työelämää”

    Jostain kum­man syys­tä suurin osa sairaspois­saoloista kasautuu pienelle vähem­mistölle. Meil­läkin on yksi kaveri ollut pois var­maan enem­män kuin muut yhteen­sä ja uskon että vain ja ain­oas­taan surkean peruskun­non ja siitä johtu­van huonon taud­in­vas­tus­tuskyvyn takia. 

    “Mitä tulee juopot­telu­un niin se on kur­in­pitokysymys ja tuol­lainen lentää aika nopeasti ulos.”

    Aina­pa ei työ­nan­ta­ja näe, onko kyseessä oikeasti put­ki vai vat­sa­sairaus. Useim­mil­la työ­paikalla taitaa sairaspois­saoloon riit­tää pelkkä soit­to tai ilmoi­tus sähkö­pos­til­la, sil­lä olisi­han se nyt suo­raa fasis­mia ja resurssien tuh­laamista vaa­tia lääkärin­todis­tus­ta sairaud­es­ta (kuten Odekin on use­asti tässä blo­gis­saan antanut ymmärtää).

  36. “Aina­pa ei työ­nan­ta­ja näe, onko kyseessä oikeasti put­ki vai vat­sa­sairaus. Useim­mil­la työ­paikalla taitaa sairaspois­saoloon riit­tää pelkkä soit­to tai ilmoi­tus sähkö­pos­til­la, sil­lä olisi­han se nyt suo­raa fasis­mia ja resurssien tuh­laamista vaatia ”

    Minä olen määrän­nyt ihmiset tuo­maan sairas­todis­tuk­sen joka tun­nista, jos olen epäil­lyt sairau­den syytä.
    Viimek­si vuosi sitten.Toinen oli tapaus, joka ei herän­nyt aamul­la töi­hin , tuli vas­ta kun herätettiin.
    Ker­toi, ettei lääk­i­tyk­sen vuok­si kykene heräämään.
    Ker­roin, että jos on vaikeuk­sia niin toimit­taa lääkärin lausunnon .
    Kuin sitä ei kuu­lunut niin kir­joitin varoituk­sen ja ilmoitin, että näistä ei tehdä Raamattua
    Neito kat­soi koh­ta parem­mak­si vai­h­taa työnantajaa.
    Toinen saman­lainen oli pois­sa päivän-kak­si viikos­sa . Sama jut­tu, joka päivästä sairaslappu.
    Ja kun tehtäviä jäi hoita­mat­ta kir­joitin varoituksen.
    Neito häipyi myös kuukau­den kuluessa. 

    Ja jos sairaus estää työn tekoa liikaa niin työ­sopimuk­sen voi purkaa.
    Olen tehnyt sen pari ker­taa. Toisel­la ker­taa asia meni oikeu­teen mut­ta voitin jutun .

  37. “Pois­saolot, jotu­i­v­at­pa ne sairaud­es­ta, lap­sista tai ryyp­py­putk­ista, kyl­lä vaikut­ta­vat henkilön tuot­tavu­u­teen, vaik­ka sin­un mielestä niil­lä ei ole mitään vaiku­tus­ta mihinkään”

    Ne ovat nor­maale­ja elämän jut­tu­ja ja tuotan­non­suun­nit­telus­sa ne pitää huomioida.

    Indone­si­as­sa ja Male­si­as­sa väki pyl­lis­teli muu­ta­man ker­ran päivässä ja häipyi moskei­jaan per­jan­taisin rukoile­maan ja juoruamaan.
    Mut­ta sekin on nor­maalia ja pitää huomioi­da suunnittelussa

  38. “Toinen oli tapaus, joka ei herän­nyt aamul­la töi­hin , tuli vas­ta kun herätettiin.
    Ker­toi, ettei lääk­i­tyk­sen vuok­si kykene heräämään.
    Ker­roin, että jos on vaikeuk­sia niin toimit­taa lääkärin lausunnon ”

    Mik­set suun­nitel­lut tuotan­toa siten että se olisi toimin­ut tuos­sa päivärytmissä?

    “Ne ovat nor­maale­ja elämän jut­tu­ja ja tuotan­non­suun­nit­telus­sa ne pitää huomioida.”

    …ja rekry­toin­nis­sa sekä palkanko­ro­tuk­sia, ylen­nyk­siä ja potku­ja jaettaessa.

    On kyl­lä todel­la ihmeelli­nen malli tuo ajat­te­lu­ta­pa, että kaik­ki ihmiset ovat ihan yhtä tehokkai­ta, kyse on vain työ­nan­ta­jan huonos­ti tekemästä tuotannonsuunnittelusta. 

    “Indone­si­as­sa ja Male­si­as­sa väki pyl­lis­teli muu­ta­man ker­ran päivässä ja häipyi moskei­jaan per­jan­taisin rukoile­maan ja juoruamaan.
    Mut­ta sekin on nor­maalia ja pitää huomioi­da suunnittelussa”

    Kun vilkaisee kyseis­ten maid­en tilas­to­ja, niin näyt­tää siltä että mm. tuo on huomioitu sekä brut­tokansan­tuot­teessa että ansiotasossa.

  39. “Mitä tarkoi­tat työtätekevil­lä köy­hillä? Onko köy­hyys­ra­jasi mallia Urpi­lainen vai ken­ties hie­man tiukemmat?”

    Tarkoi­tan sel­l­aisia, jot­ka jou­tu­isi­vat tur­vau­tu­maan toimeen­tu­lo­tu­keen, kos­ka ansio­tu­lot eivät riittäisi.

  40. “Mik­set suun­nitel­lut tuotan­toa siten että se olisi toimin­ut tuos­sa päivärytmissä?”

    Vuoro­su­u­ni­it­telul­la, ei se sen kum­mem­paa ole, tosin olisin pistänyt hänet työkyvyn arvioin­ti­in ja kat­sonut tuloksen.
    Ja joka tapuk­ses­sa kol­man­nel­la varoituk­sel­la olisi lentänyt pihalle

    “On kyl­lä todel­la ihmeelli­nen malli tuo ajat­te­lu­ta­pa, että kaik­ki ihmiset ovat ihan yhtä tehokkai­ta, kyse on vain työ­nan­ta­jan huonos­ti tekemästä tuotannonsuunnittelusta”

    Näin se on nykyään, tuotan­to suun­nitel­laan niin, että tavikset selviävät suurin piirtein samal­la suoritemääräl­lä , vai­htelu on 20 % luokkaa.
    Pitää muis­taa , että eivät ihmiset ole jatku­vasti tehokkai­ta, näp­päränkin tuotan­to­tahti vai­htelee ajan kanssa.
    Eivätkä palkatkaan ole samo­ja vaan henkilöko­htainen osu­us vaikut­taa palkkaan 50–100 %

    “Kun vilkaisee kyseis­ten maid­en tilas­to­ja, niin näyt­tää siltä että mm. tuo on huomioitu sekä brut­tokansan­tuot­teessa että ansiotasossa.”

    Suo­ma­lainen tuotan­to kuitenkin siir­tyy sinne

  41. Soini­haaran laskel­mat hake­vat jonkin­laista osa-aikatyön hyväksyt­tävyyt­tä ja perus­toimeen­tu­lo­tukea. Kom­menteis­sa todet­ti­in mm. se järkyt­tävä fak­ta, että toimeen­tu­loluukul­ta saa viritet­tyä avus­tuk­sia ja jos omaa lap­sia, niin aina vain aparem­mat tuet. 

    Näk­isin että kokoaikatyö on se, mihin tulisi pyrk­iä yksilöi­den kohdal­la ja siihen helpoin keino on puut­tua kokoaikaisen työl­listämisen välil­liseen veroki­ilaan pro­gres­si­ivis­es­ti niin palka­nsaa­jan kuin palka­n­mak­sa­jan kohdal­la. näin toteutet­tuna se pysy­isi tas­a­puolise­na ilman, että joku saisi etua enem­män johonkin eri­tyis­syy­hyn vedoten. Suomes­sa työn teet­tämi­nen on aivan liian kallista ver­rat­tuna muuhun maail­maan, ja on ontu­vaa paikkail­la sitä eri­laisin syr­jäy­tymis­tu­in ja osa-aikako­plauksin. Ne pitäisi pikem­minkin purkaa pois kuin puol­lus­tel­la niitä.

    Toimeen­tu­lo­tuk­iluukun eri­laiset avus­tuk­set jät­täisin inflaa­tion naker­ret­taviksi ja niitä voisi pois­taa vähitellen sieltä vaa­likausi ker­ral­laan lop­ul­ta kokon­aan. Jos joku han­kkii ensin lap­sia, eroaa ja sit­ten alkaa rutise­maan, että tart­tisi saa­da sitä, tätä ja tota niin ollaan vääräl­lä tiel­lä jos siihen reagoidaan jaka­mal­la rahaa. Lapset tulisi han­kkia vas­ta, kun on vuosia tehty var­maa pal­ka­llista ja elin­ta­soa tuot­tavaa uraa kun­nol­lisen koulu­tuk­sen jäl­keen, eikä siten että ensin han­ki­taan syr­jäy­tyneenä, alko­ho­lion­gel­maise­na tai amisk­oulu­tuk­sel­la lapset ja sit­ten mietitään tukia laske­mal­la että kan­nat­taako tässä enää töi­hin men­näkään. täl­laiset nykyisen­laiset sosi­aal­ituet jot­ka mah­dol­lis­ta­vat pitkäaikaistyöt­tömille lapsen­hank­in­nat, eivät kuu­lu neu­vos­toli­iton jälkeiseen maail­maan, ja niistä luovu­taan glob­al­isaa­tion suomes­sakin joka tapauk­ses­sa ennem­min tai myöhem­min. Mikäli niitäei pure­ta, ne tule­vat kas­vat­ta­maan suomen houkut­tele­vu­ut­ta maa­han­muut­ta­jien elin­ta­so-tur­is­min piiris­sä, joka on jo hyvää vauh­tia räjähtämässä käsi­in suomessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.