Normaalissa suhdannetilanteessa kansantalous pystyy työllistämään jokseenkin kokonaan kasvukeskuksissa asuvat ahkerat, kauniit, lahjakkaat, hyvin koulutetut ja terveet. Naisten vaihtelevan työmarkkina-aseman ohella erot eri maiden välisissä työllistymisasteissa vaihtelevat sen mukaan, miten pystytään työllistämään osaamiseltaan puutteelliset, huonosti koulutetut, liian nuoret, liian vanhat, terveydeltään tai mielenterveydeltään horjuvat tai ne, jotka jostain muusta syystä kuuluvat matalan tuottavuuden työvoimaan. Rakenteellisen työttömyyden ongelmassa on kyse matalan tuottavuuden työvoiman työllistymisestä. Erot ”kurantin” ja ”epäkurantin” työvoiman osalta korostuvat työttömyyden osuessa kohdalle. Suurin osa työttömistä työllistyy nopeasti uudestaan, mutta matalatuottoinen työvoima ajautuu herkästi pitkäaikais- tai toistuvaistyöttömyyteen menetettyään pysyvän työsuhteen, jos sellaisen on joskus saanut.
Matalan tuottavuuden työvoimalla tarkoitan henkilöitä, joista syystä tai toisesta maksettaisiin vähiten, jos koko työvoima huutokaupattaisiin ja sijoitettaisiin suhteellisen edun periaatteen mukaisesti sopivimpiin työtehtäviin. Tätä ei pidä sekoittaa matalan tuottavuuden töihin, joihin voi eri syistä työllistyä myös täysin kuranttia työvoimaa. He tekevät matalatuottoista työtä, koska työmarkkinat eivät toimi kunnolla tai he eivät ole halunneet hakeutua tuottavampiin töihin.
Rakenteellinen työttömyys ei ole paha asia siksi, että se alentaisi merkittävästi kokonaistuotantoa. Ongelma on ennen kaikkea sosiaalinen. Jos ylimääräinen työttömyys on neljä prosenttia työvoimasta ja tuon joukon marginaalinen tuottavuus on neljännes keskimääräisestä tuottavuudesta, kansantalouden menetys olisi prosentin suuruusluokkaa. Tulemme siis hyvin toimeen ilman niitä tuotteita, joita työttömät eivät tee. Vaikka kymmenen prosentin työttömyys tuntuu korkealta, harva resurssi kansantaloudessa on käytössä yli yhdeksänkymmentäprosenttisesti.
Jos tavoitellaan paremman työllisyyden avulla korkeampaa kokonaistuotantoa, työttömyyden torjuntaa tuloksellisempaa olisi puuttua kansalaisia työelämän ulkopuolella pitäviin syihin: opintojen venymiseen, yleiseen asevelvollisuuteen, kotiäitiyteen, alhaiseen eläkeikään, työkyvyttömyyttä tuottaviin sairauksiin ja niin edelleen. Väitän, että yksin se, että lukiosta valmistumisen ja korkeakouluopintojen alkamisen välillä on keskimäärin yli kolme vuotta, alentaa kokonaistuotantoa enemmän kuin koko rakenteellinen työttömyys, sillä korkeakouluista valmistuvien keskimääräinen tuottavuus on huomattavasti työttömiä suurempi. Vaikka rakenteellinen työttömyys ei alenna merkittävästi kokonaistuotantoa, se merkitsee suurta rasitusta julkiselle taloudelle. Julkinen talous kohenisi, jos nykyiset työttömät pystyisivät hankkimaan edes osan tuloistaan ansiotuloina.
Työttömyys on ennen kaikkea työttömiä itseään ja heidän perheitään koskeva sosiaalinen ongelma. Pitkällä aikavälillä sillä voi toki olla pitkällä aikavälillä myös edellä kuvattua suorempaa merkitystä kokonaistuotannolle. Koska veronmaksajia on vähemmän ja tulonsiirroilla eläviä enemmän, työttömyys merkitsee korkeampaa veroastetta ja alentaa verotuksen aiheuttamien vääristymien takia myös työssä olevien tuottavuutta. Sosiaalinen eriarvoisuus kalvaa myös yhteiskunnan luottamusta. Tämä lisää tarvetta suojautua rikollisuutta ja epärehellisyyttä vastaan. Lapsiperheiden köyhyys ja syrjäytyminen merkitsevät henkisten voimavarojen haaskausta seuraavassa polvessa, koska lahjakkaankaan ei ole helppo nousta köyhästä perheestä kykyjään vastaaviin tehtäviin.
Työttömät ovat valtaosiltaan matalatuottoista työvoimaa, mutta monista juuri työttömyys on muovannut matalatuottoisia. Työtä oppii työtä tekemällä. Työttömänä osaaminen ja työkyky rapistuvat. Suhdannetyöttömyyttä on seuraa yleensä rakennetyöttömyyden nousu uudelle, suhdannelaskua edeltänyttä korkeammalle tasolle. Siten työttömyyttä kannattaa torjua työvoiman pitämiseksi työkuntoisena. Kansantalouden kannalta kalleinta on nuorisotyöttömyys, koska nuorena työelämästä syrjäytyneeltä jää paljon työvuosia tekemättä. Tulevaisuutta ajatellen matala työllisyys alle 30-vuotiaiden keskuudessa on hälyttävämpää kuin matala työllisyys yli 60-vuotiaiden keskuudessa.
Rakenteellinen tuottavuus uhkaa hyvinvointiyhteiskuntaa, koska se tulee julkiselle taloudelle niin kalliiksi. Työttömyyteen haaskautuvilla rahoilla voitaisiin palkata hoitajia sairaaloihin ja opettajia kouluihin.
Jos työvoima ei käy kaupaksi, sen hinta on väärä joko työnantajan tai työntekijän kannalta. Palkka on liian korkea suhteessa työn marginaaliseen tuottavuuteen tai se on niin matala, ettei töihin meno kannata.
Solidaarinen palkkapolitiikka on merkinnyt sitä, että alimpia palkkoja on nostettu suhteessa muita palkkoja enemmän.
Tämä on merkinnyt matalatuottoisen työn hinnoittelua ulos markkinoilta. Vielä 1980-luvulla matalan tuottavuuden työpaikkojen tuhoutuminen nopeutti taloudellista kasvua jouduttaessaan työvoiman siirtymistä tuottavampiin töihin samalla, kun se a edisti yhteiskunnallista tasa-arvoa. 1990-luvulle tultaessa solidaarinen palkkapolitiikka alkoi näyttää nurjaa puoltaan: yhä useammin matalan tuottavuuden työpaikoista ei siirryttykään tuottavampiin töihin vaan työttömiksi. Kun samalla verotuksen progressiivisuus aleni välillisen verotuksen osuuden kasvaessa, lopputulos ei ollut edes solidaarinen. Parempaan tulokseen olisi päästy, jos olisi annettu palkkaerojen kasvaa ja palautettu tulonjako verotuksen ja tulonsiirtojen avulla. OECD:n Growing unequal –raportin[1] mukaan palkkaerot eivät ole kasvaneet Suomessa, vaikka tuloerot ovatkin.
Solidaarisesta palkkapolitiikasta huolimatta palkkaerot eivät ole myöskään supistuneet eivätkä alimmat palkat ole lähentyneet mediaanipalkkaa. Palkkaeroja on kasvattanut se, että työvoima on siirtynyt kohden korkeapalkkaisempia töitä matalasti koulutettujen siirtyessä eläkkeelle ja korkeasti koulutettujen tullessa työelämään.
Työnteon kannustimiin työntekijän itsensä kannalta voi liittyä ainakin seuraavia ongelmia.
1) Jos sosiaaliturva tarjoaa liian hyvän elintason suhteessa kokoaikatyöstä saataviin alimpiin palkkoihin, matalatuottoisella työvoimalla ei ole riittävää taloudellista motivaatiota ottaa työtä vastaan;
2) Vaikka kokoaikaisen työn vastaanottaminen olisikin kannattavaa, osa-aikainen tai keikkatyö ei kannata silloin, kun kokoaikaista työtä ei ole tarjolla;
3) Jos osa-aikaisen työn vastaanottaminen tehdään kannattavaksi suhteessa työttömyyteen, osa-aikatyöstä voi tulla liian houkuttelevaa suhteessa kokoaikaiseen työhön;
4) Jos matalapalkkaista työtä tuetaan, heikennetään motivaatiota kouluttautua ja siirtyä tuottavampiin töihin.
Keikkatyön houkuttelevuuteen vaikuttaa huomattavasti myös ilmiö, jolle Heikki Hiilamo on antanut nimen byrokratialoukku. Jos henkilö ottaa vastaan keikkatyön, erilaisista hallinnollisista syistä johtuen hänen työttömyysturvansa maksatus voi viivästyä, koska ei tiedetä, paljonko hänelle sovittelun jälkeen pitäisi maksaa. Päinvastainen on vielä hankalampaa. Henkilö saa vähän aikaa palkkaa ja tulonsiirrot päällekkäin, ja pitää rahoja ominaan. Jonkin ajan kuluttua liikaa maksetut etuudet peritään takaisin, mutta rahat on jo käytetty. Rahaa ei saa toimeentulotuesta, koska ylimääräisiä rahoja ei olisi saanut käyttää. Lopputuloksena taloudellinen tilanne on selvästi heikompi kuin olisi ollut, jos keikkatyöltä ei olisi ottanut vastaan. Tiedon kulkua on pitkään yritetty parantaa työttömyyskorvauksen maksatusviivästymien torjumiseksi. Vakiintuneiden työnantajien kohdalla tämä toimii jotenkin, mutta keikkatyötä teettävät muun muassa kotitaloudet, joilla ei ole elektronisia palkanmaksujärjestelmiä.
Kovin yksinkertaiselta ratkaisulta vaikuttaisi, että keikkatyötä tekevä saisi työttömyyskorvauksen keskeytyksettä ja työnantaja pidättäisi yhteensovitukseen menevän rahan palkasta ja tilittäisi sen työttömyyskassalle tai Kelaan. Tällaiset ehdotukset ovat kuitenkin herättäneet suurta vastustusta hallinnossa.
[1] . Growing unequal, income distribution and poverty in OECD countries 2008
” lukiosta valmistumisen ja korkeakouluopintojen alkamisen välillä on keskimäärin yli kolme vuotta, alentaa kokonaistuotantoa enemmän kuin koko rakenteellinen työttömyys, sillä korkeakouluista valmistuvien keskimääräinen tuottavuus on huomattavasti työttömiä suurempi”.
Et kai tarkoita, että lukiosta valmistuneet olisivat kolme vuotta työttöminä. Välivuosi tarkoittaa yleensä kokeilemista erilaisissa töissä, koti- tai ulkomailla. Vaikka yhteiskunnan tasolla tälläinen työskentely voi näyttää tuottamattomalta, yksilölle se merktisee hyvää koulutusta ja opiskelua elämään ja erityisesti työelämään. Korkeakoulututkinnoan jälkeen monet menevät esimiesasemaan, silloin kokemus lattiatason työskentelystä on kullanarvoista. Niin kuin sanoit kaikki työ opettaa.
Mitä tulee pätkä- ja silpputöihin, ongelmia ei ole, ellei tarvitse asumis- ja toimeentulotukea. Jos on pysytynyt hakkimaan hiukan rahaa pankkitilille likvidivaraksi, homma kyllä pyörii hyvin- tai jos kumppani ssa säännöllistä tuloa. Ongelma on suurin nuorilla yksihuoltajilla, jotka eivät ole koskaan saaneet niin hyvää palkkaa, että työttömyysturva olisi kohtuullinen.
Jos työnantajat joutuisivt selvittelemään tai odottamaan tietoa, paljonko työntekijän työttömyyskorvaus on, jotta voisivat maksaa erotuksen, se heikentäisi heidän haluaan palkata työtöntä, pienyrittäjien taidot ovat jossakin muualla kuin paperitöissä. Tietokone ja netti eivät ole kaikille tällaista jokapäiväisen elämän käyttötaitoa kuin meille!
Työttömällä olisi ”verokortti”, joka kertoo, paljonko palkasta pitää pidättää a) verottajalle ja b) kassalle. Kassalle menee aina 50 prosenttia palkasta, joten se ei ole vaikeata.
Minä en oikein ymmärrä, mitä tuottavuudella tässä tarkoitetaan, ja varsinkaan, mitä tekemistä tuottavuudella on työllistymisen kanssa. Monista yliopistollisista koulutusohjelmista valmistuu suoraan kortistoon. Vaikka olisit miten työkykyinen, kielitaitoinen, työhaluinen ja terve, kukaan ei vaan halua tai saa palkata, vaikka työtä sinänsä olisikin. Palkatonta työtä erilaisilla nimikkeillä ja verukkeilla kyllä tarjotaan. Varsinkin julkinen sektori supistaa ja keskittää, eläkevirkoja ei täytetä. Lähes kaikkea toimintaa tunnutaan ajettavan alas. Työmarkkinoita ei ole! Eli tuottavana pidetään sitä, että akateemisen tutkinnon suorittaneet makaavat kortistossa.
Oletko entisenä sosiaaliministerinä pureunut milloinkaan siihen, mikä ihmisestä tekee ”kurantin” ja mikä toisesta taas ”epäkurantin”. Onko ihminen tuomittu aina ja ikuisesti tuohon epäkuranttiuteen? Vai kuuluisiko tuo työministerin toimialaan?
Mai
”Välivuosi tarkoittaa yleensä kokeilemista erilaisissa töissä, koti- tai ulkomailla. Vaikka yhteiskunnan tasolla tälläinen työskentely voi näyttää tuottamattomalta, yksilölle se merktisee hyvää koulutusta ja opiskelua elämään ja erityisesti työelämään. ”
En ole kyllä samaa mieltä. Siivoaminen tai muu vastaava alemman tuottavuuden duuni ei kyllä paina ollenkaan opintojen jälkeisessä työelämässä. Työelämään nimittäin ehtii aivan hyvin tutustua opintojen aikana joko kesätöissä tai harjoittelujaksossa.
Nyt kuitenkin puhutaan vähintään ammattikorkeakoulutasoisista jatko-opinnoista. Ei moppaustaidoista ole maisterille paljoa iloa ja työpaikkakulttuurikin on aivan erilainen asiantuntija ja duunariammateissa.
(paitsi tietenkin sitten, kun opinnot ovat ohi ja väärän uravalinnan takia joutuu tutkinto taskussa uudelleen mopin varteen 😉
Nykyinen touhu on aivan hölmöläisten hommaa. Mitä järkeä oli esimerkiksi löysätä lukiokin nelivuotiseksi? Ei yhtään mitään.
Mirka
”Minä en oikein ymmärrä, mitä tuottavuudella tässä tarkoitetaan, ja varsinkaan, mitä tekemistä tuottavuudella on työllistymisen kanssa. Monista yliopistollisista koulutusohjelmista valmistuu suoraan kortistoon.”
Kortistoon joutuvat ”höpötieteen maisterit” eivät ole kyllä millään mittarilla tuottavia. Miten ihmeessä henkilö, jonka koulutus on työmarkkinoiden kannalta täysin epäkuranttia, voisi mitnekään olla erityisen tuottava?
”Miten ihmeessä henkilö, jonka koulutus on työmarkkinoiden kannalta täysin epäkuranttia, voisi mitnekään olla erityisen tuottava?”
Tällaisen asenteen vuoksi yhteiskunta menettää valtavan määrän mukautumiskykyisiä, ahkeria ja lahjakkaita työntekijöitä kortistoon turhautumaan ja kenties tulevaisuudessa erilaisten terroristiliikkeiden jäseniksi.
Itse olen jo oppinut, että paljastan osaamiseni työnantajalle vasta sen jälkeen, kun olen ollut jonkin aikaa työssä. Siinä vaiheessa liika fiksuus ei enää pelota. Työnhakuvaiheessa poistan ansioluettelosta vähintäänkin muutaman kuudesta osaamastani vieraasta kielestä.
Osmo ilmeisesti olettaa, että globaalisaatio pelkästään hyödyttää suomalaisia (jota se pääasiassa aiemmin on tehnytkin) ja siksi globalisaatio voidaan unohtaa työllisyyden tarkastelusta. Mutta näin ei enää ole.
Asiaa on turha selittää valuuttakursseilla, koska Kiinan valuutta ei ole vapaasti vaihdettava valuutta, eikä se tule sitä pitkään aikaan olemaankaan. USA on niin pahoissa Kiinan pihdeissä velkaongelmiensa takia, etteivät USA:n johtajat uskalla Kiinaa enää painostaa.
Kiinassa duunari tienaa 100 euroa kuussa ja Suomessa 2000. Kiinalainen insinööri tienaa 400-600 euroa ja suomalainen 4000-6000 euroa.
Kiina panostaa valtavasti insinööriensä koulutukseen ja Kiina hankkii aktiivisesti rahalla isojen yhtiöiden tutkimuslaitoksia maahansa. Samanaikaisesti Kiinan maaseudulta siirtyy satoja miljoonia ihmisiä työmarkkinoille kaupunkeihin.
Kiinalaiset ostavat nyt yrityksiä ja teknologiaa maailmalta isoilla setelitukoilla. Volvokin menee kiinalaisten käsiin.
Eikö tämä vaikuta oleellisesti työmarkkinoiden tilanteeseen Suomessa? Minusta Suomi ei ole enää sellainen työmarkkina, jonka toimintaa voidaan nykypäivänä arvioida erillisenä osana kansainvälisestä työmarkkinasta.
Eikä kansainväliset työmarkkinat toimi pelkästään markkinavoimien ehdoilla, vaan nykyisin pitkälti kiinalaisilla pelisäännöillä.
Moppaustyökokemuksen omaava maisteri on paremmassa asema kuin maisteri jolla sellaista ei ole sen takia että se kertoo työnantajallle työnhakijan tehneen joskus jotain vähemmän mukavaakin elääkseen.
Olipa hyvä kirjoitus! Näillä havainnoilla ja päätelmillä sosialiturvan järkeistäminen olisi onnistunut loistavasti, jos muut eivät olisi hiekoittaneet rattaita.
Monilla näistä höpöaloista oli varsin hyvä työllisyystilanne vielä jokin aika sitten. Esim. valtiotieteilijöillä tai juristeilla.
Yhdistääkö Osmo ”matalatuloisen” ”matalatuottoiseen” työvoimaan? Ehkä työmarkkinat ajavat siivojan palkan alas, mutta tuottavuuden tasolla ja palkkatasolla ole välttämättä juuri mitään tekemistä keskenään. Vielä vähemmän tuottavuuden tasolla ja kokonaistulotasolla. Vuokraloordi saattaa nostaa korkeita vuokratuloja, mutta ei tuota mitään. Samoin myyntivoittoja rahastavat yritys- ja talonvaltaajat. Puhumattakaan tuottamattomilla lainoilla rikastuvista rahoittajista. Taloussysteemissä, missä subventoidaan ansiottomia tuloja, arvontuoton sijaan, käyvät arvontuottajat helposti ”epäkuranteiksi”.
Osmo, olet mestari hahmottamaan vaikeita kokonaisuuksia ja vetämään niistä toteutuskelpoisia ratkaisumalleja. Siinäkö syy, että et ole ministerinä nykyhallituksessa?
Primaari syy on se, että luovuin vapaaehtoisesti valtakunnanpolitiikasta vuonna 2007.
Osmo: ”Kansantalouden kannalta kalleinta on nuorisotyöttömyys, koska nuorena työelämästä syrjäytyneeltä jää paljon työvuosia tekemättä.”
Onko nuorena työelämästä syrjäytyneen mahdollista päästä vielä työelämään?
Pitäisikö nuorena työelämästä syrjäytyneitä edes yrittää saada takaisin työelämään? Jos ei, niin miksi ei?
Miksi tehdään oletus, että nuorena työelämästä syrjäytynyt ei tule enää tekemään töitä?
tpyyluoma
”Moppaustyökokemuksen omaava maisteri on paremmassa asema kuin maisteri jolla sellaista ei ole sen takia että se kertoo työnantajallle työnhakijan tehneen joskus jotain vähemmän mukavaakin elääkseen.”
Samaa paikkaa haettaessa vastavalmistunut on todennäköisesti paremmassa asemassa kuin vaikka 3v valmistumisen jälkeen lattioita mopannut henkilö.
Tuottavuuden lisäys ei ole ainoa asia, mitä korkeakoulutuksesta saa irti. Sen lisäksi merkittäviä seikkoja ovat signalointi ja kulutus.
Mielestäni on selvää, että on paljon koulutusaloja, joilla yliopisto-opinnot lisäävät vain vähän tuottavuutta noiden kahden muun ollessa keskeisempiä. Signalointia ei kuitenkaan voi nyky-yhteiskunnassa väheksyä, sillä se on de facto standardimenetelmä kertoa potentiaaliselle työnantajalle, että kyllä hakija jostain jotain tajuaa.
Itse miellän tällä hetkellä itselläni työn alla olevat toisen korkeakoulututkinnon opinnot ensisijaisesti kulutukseksi. Nuo kaksi muuta ovat toki mukana, mutta ehkä kuitenkin toissijaisesti.
Jako ’kuranttiin’ ja ’epäkuranttiin työvoimaan lienee kärjistys, oletan. Moni korkeasti koulutettu voi olla ’epäkurantti’ työmarkkinoilla, joilla ratkaisevat muutkin tekijät, persoonasta alkaen.
Kaikki eivät priorisoi palkkaa, vaan lähtökohta opiskeluihin voi olla enemmän ’filosofinen’. Ja ovathan filosofitkin tuottavia, nyt vaikkapa Aristoteles, joka vieläkin kuittaa (kuittaisi) tekijänoikeustuloja.
Valtiotieteilijöiden yksi tehtävä olisi lisätä tätä tuottavavuutta julkisyhteisöissä, kuten valtionhallinnossa. Se on kuitenkin vähän vaikeampaa kuin insinöörien puuhastelu autojen ym. parissa.
Korkeasti koulutettujen määrä on lisääntynyt niin paljon, että tähän voisi vapaasti siteerata Shakespearen Richard III:tta: ”Kun joka moukasta on tullut aatelinen, on moni aatelinen aikamoinen moukka.” Silti koulutus kannattaa, kunhan ensin miettii, mitä sillä tavoittelee.
”Samaa paikkaa haettaessa vastavalmistunut on todennäköisesti paremmassa asemassa kuin vaikka 3v valmistumisen jälkeen lattioita mopannut henkilö.”
Eikö olisi parempi vain poistaa koko kilpailu työmarkkinoilta ja antaa julkisen vallan päättää työpaikkojen jaosta? Työpaikat voitaisiin vaikka arpoa (esim. lääkäreiden työpaikat arvottaisiin valmistuneiden lääkäreiden joukosta), jotta pätevyyden, CV:n, työkokemuksen yms. vaikutus minimoituisi.
Kilpailu auttaa toki löytämään tehtäviin parhaat henkilöt, mutta yltäkylläisessä nyky-yhteiskunnassa ei enää välttämättä tarvita parhaita työntekijöitä kaikkiin tehtäviin. Olemme jo tarpeeksi vauraita. Eikö nyt olisi hyvä aika alkaa karsia turhaa kilpailua yhteiskunnasta?
Lukiota ei suinkaan ole ”löysätty” nelivuotiseksi, vaan kurssimuotoiseksi. Edelleen valtaosa lukio-opiskelijoista suorittaa pakolliset kurssit kolmessa vuodessa.
Nelivuotisuus on antanut valinnanvapautta suorittaa esim. laajojen matemaattis-luonnontieteellisten kurssien lisäksi useampien kielten kursseja. Oma lapseni opiskelee edellä mainittujen lisäksi saksaa, ranskaa ja espanjaa (ja tietysti englantia ja ruotsia) Tämän lisäksi hänellä on kaksi vaativaa harrastusta, joista toinen on kansallisen tason urheilua.
Jokainen ja ennen kaikkea Sylvesteri voi tykönään miettiä, onko hän automaattisesti syrjäytynyt löysäilijä tulevaisuuden työelämästä, vaikka kirjoittaisikin vasta neljäntenä keväänä. Näin ei näillä näkymin käy, mutta vaikka kävisikin.
Kyllä hyvä työtodistus hommasta kuin hommasta kertoo työnantajalle ihmisen yritteliäisyydestä, työteliäisyydestä ja ennen kaikkea ”huonompien töiden” osalta sopeutuvuudesta.
Olen työkseni selvitellyt työnantajien asenteita erinäisiin asioihin ja en tämän kokemuksen perusteella ole lainkaan vakuuttunut, että vastavalmistunut päivääkään työtä tekemätön 23-vuotias on lainkaan sen paremmassa asemassa kuin itsensä elättämäään tottunut 25-vuotias henkilö samalla koulutuksella.
Vaikka siis kyseessä olisi ns. paskaduuni. Toki aina parempi, jos työpaikka on vähintäänkin sivunnut haettavaa alaa.
”Nelivuotisuus on antanut valinnanvapautta suorittaa esim. laajojen matemaattis-luonnontieteellisten kurssien lisäksi useampien kielten kursseja. Oma lapseni opiskelee edellä mainittujen lisäksi saksaa, ranskaa ja espanjaa (ja tietysti englantia ja ruotsia)”
Miksi ihmeessä nuoren pitäisi opiskella noin montaa kieltä? Ja niiden lisäksi vielä pitkät matikat ja fyssat?
Neljä vuotta lukiossa on liikaa. Nuoren pitää tehdä valintoja. Ei kaikkea tarvitse kerralla opiskella.
Kjr63:
No tuottaa se sen verran kuin mitä se vuokrattu resurssi tuottaa.
Jos vuokralordi ei saisi korvausta siitä resurssista, jonka antaa muiden (tuottavaan) käyttöön, niin se resurssi ei silloin tuottaisi hyvinvointia muille.
Jaakko Hirvonen:
Todellakin. Osaksi tästä syystä koulutusta ei pitäisi subventoida niin voimakkaasti kuin nykyisin tehdään.
Työttömiä on siis seuraavanlaisia: laiskoja, teoreetikkoja ja tyhmiä. Yhteistä kaikille on se, että he ovat tuottamattomia.
Elina
”Lukiota ei suinkaan ole “löysätty” nelivuotiseksi, vaan kurssimuotoiseksi.”
De facto täysin sama asia kun niiden kurssien suorittamiseen on annettu neljä vuotta.
”Nelivuotisuus on antanut valinnanvapautta suorittaa esim. laajojen matemaattis-luonnontieteellisten kurssien lisäksi useampien kielten kursseja.”
Kyllä, näinhän se varmasti on paperilla ja hienoissa esitteissä, sekä joissakin poikkeustapauksissa.
Sitten todellisuudessa varmaan murto-osa opiskelee neljä vuotta ja kaikki vuodet yhtä aktiivisesti kuin kolmen vuoden kävijät. Ainakin omastatuttavapiirissä neljän vuoden kävijät ovat olleet ne kaikkein sluibimmat.
”Kyllä hyvä työtodistus hommasta kuin hommasta kertoo työnantajalle ihmisen yritteliäisyydestä, työteliäisyydestä ja ennen kaikkea “huonompien töiden” osalta sopeutuvuudesta.”
Kyllä se nyt vaan on niin, ettei nakkihampurilaisduuneilla tee juurikaan mitään kun haetaan työpaikkaa korkeakoulupapereilla. Yksi kesä edes jotenkin omaan alaan liittyvissä merkkaa enemmän kuin viisi vuotta kaupan kassalla tai mopin varressa. Niillä hampparinpaistoduuneilla voi tosin päästä ensimmäiseen kesätyöpaikkaan, mutta ei se silti tee paria välivuotta kannattavaksi.
Hemmetti, eihän AMK:sta saa edes papereita jos ei ole harjoitteluita suoritettuna! Ne harjoittelut ovat sen takia olemassa ettei tarttis pelkällä hampurilaisenpaistokokemuksella lähteä haeskelemaan töitä.
”Tämä lisää tarvetta suojautua rikollisuutta ja epärehellisyyttä vastaan. ”
Turvallisuusala on kasvuvuala ja lisää bkt:ta ja työpaikkoja. Vartijaksi kelpaa ,jos jaksaa punnertaa neliöpalikan kolmioreiästä läpi.
Rikollisuus on siis eduksi taloudelle ja turva-ala tuottaa paljon vähätuottoista työtä.
”Työttömät ovat valtaosiltaan matalatuottoista työvoimaa, mutta monista juuri työttömyys on muovannut matalatuottoisia. Työtä oppii työtä tekemällä. Työttömänä osaaminen ja työkyky rapistuvat”
Työttömänä on vuosittain n 800000 ihmistä .
Väitätkö tosissasi, että meillä on näin paljon epäkurantteja työntekijöitä ???
Lyse oli rakenteellisesta työttömyydestä, ei kitkatyöttömyydestä.
Tässä infoa minimipalkoista Euroopassa
Suomessa ei ole lakisääteistä minimipalkkaa vaan alakohtainen, alan tuottavuudesta riippuva minimipalkka. Minimipalkat ovat n 6-7 euron luokkaa ja ellei ole työehtosopimusta n 5 euroa tunnilta.
Lisäksi sopimuksissa on määräyksiä jotka alentavat alalle tulevan palkkaa määräajaksi, samoin nuoren henkilön voi palkata alennetulla palkalla.
Ilmeisesti Osmo haluaa liittää meidät IVY maiden kastiin minimipalkkojen tasossa ??
Täytyy ihmetellä, miten nämä korkean minimipalkan maat kykenevät korkeampaan työllisyysasteeseen ja alempaan työttömyyteen ??
Osmo ei valitettavasti esitä mitään faktaa mielipiteittensä tueksi, mutta kuten alemmasta käy selville, vaikea sitä on löytääkin.
”ETUIn selvityksen mukaan EU-jäsenmaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Korkeimman minimipalkka tason ryhmään, 8,40 eurosta 8,70 euroa tunnissa kuuluvat Belgia(työttömyys 8 %), Alankomaat(työttömyys 3,7 %), Irlanti
( työttömyys 12,9 %) ja Ranska (työttömyys 10 %). Luxemburgin minimipalkka on vielä näitäkin korkeampi, vuonna 2008 9,49 euroa(työttömyys 6,5 %). Iso-Britannia, jonka minimipalkkataso oli aiemmin korkea on kärsinyt punnan arvon laskemisesta, ja minimipalkka on laskenut 7,20 euroa tunnilta (työttömyys 7,8 %).
Toiseen ryhmään kuuluvat Etelä-Euroopan maat Kreikka (työttömyys 9,2 %), Malta, Espanja(työttömyys 19,1 %) ja Portugali (10,1 %) sekä Slovenia(työttömyys 5,9 %) ja Puola (työttömyys 8,2 %). Tämän ryhmän minimipalkkataso vaihtelee 2-4 euron välillä. Matalimmat säädellyt minimipalkat ovat mm. itäisen Keski-Euroopan maissa, joissa taso jää alle kahden euron tunnilta. (esim Viron työttömyysaste 15,1 % , Latvian 19,7 %, Liettuan 13,8 % etc )
Liian vanha
Ei täysipäiväiset työttömät kyllä tee minimipalkkaduuneja, ne ovat puhtaasti opiskelijoiden heiniä.
”Lyse oli rakenteellisesta työttömyydestä, ei kitkatyöttömyydestä.”
Pitäisi löytää joku analyysi ja tutkimus rakennetyöttömyydestä, muuten väite raknnetyöttömyyden lisääntymisestä on pelkkä EK:n probagandalause
Sylvesteri,
Ilmeisesti et yhtään ymmärtänyt, mitä tarkoitin?
Selitän uudestaan:
Tietenkään työhaastattelussa vastavalmistunutta maisteria ei kohtaa ihastunut hihkunta:
”Hienoa, että olet toiminut myös tarjoilijana. Saatkin tarjoilla aina pikkujouluissamme tonttulakki päässä… Palkkaamme ehdottomasti Sinut!”
Mutta, jos nolosta tarjoilijaperiodista saadussa työtodistuksessa vakuutetaan, että uusi maisteri entisessä elämässään on aina hoitanut työnsä täsmällisesti ja tunnollisesti, hän on sosiaalinen ja saanut paljon myönteistä palautetta asiakkailta.
Niin tämä vaikuttaa hakijan persoonallisuuden arviointiin sen osalta onko hän sopiva kyseiseen työhön.
Ja jos paskaduunista saadut työtodistukset ovat täyttä potaskaa Sylvesterin kaltaisten esimiesten silmissä, niin mitä sitten tarkoittaa työtodistusmattomuus (sic)korkeakouluopintojen jälkeen?
Se tarkoittaa, että on ollut vanhempiensa elätti tai prostituoitu. Vai keksiikö joku joitain muita vaihtoehtoja? Helsingissä eikä missään muussakaan yliopistokaupungissa eletä ja asuta opintotuen turvin.
Tämä sitten on positiivista verrattuna Sylvesterin halveksimiin ”nakkihampurilais” -töihin?
Siitä varmasti olemme S:n kanssa samaa mieltä, että mitä lähempänä työkokemus on haettua alaa, sitä parempi. Mutta siihen se samanmielisyys tällä kertaa jääkin…
Liian vanha: Ei noita työttömyyslukuja kannata kattoo yhdestä pisteestä vaan pitäis vertailla jotain pidemmän ajan keskiarvoja. Taantumassa työttömien määrään vaikuttaa myös työmarkkinoiden joustavuus, koska palkat eivät laske riittävän nopeasti.
Elina. työtodistusmattomuus (sic) PO. työtodistuksettomuus.
Asiasta olen samaa mieltä: kauppatieteen maisteri, joka on käynyt myös Siwan kassalla, on parempi investointipankkiirina kuin hän, joka on luppoaikansa käyttänyt swingin hiontaan tai tv-visailuihin.
Touko Mettinen
”Se tarkoittaa, että on ollut vanhempiensa elätti tai prostituoitu.”
Mitäs pahaa siinä on, että on vanhempiensa elätti? Henkilö voi tehdä paljonkin asuessaan vanhempiensa luona työttömänä, mm. lukea satoja alaansa liittyviä kirjoja.
Kyllä minä palkkaisin mieluummin henkilön, joka on käyttänyt päivänsä lukemalla alansa kirjallisuutta ja blogeja ja laajentanut tietojaan ja osaamistaan niin paljon kuin on mahdollista tekemättä työtä, kuin henkilön, joka on tuhlannut päivänsä nakkihampurilaisia paistellen.
Huoh täältäkin,
Minä puolestani palkkaisin mieluummin ihmisen, joka on laajentanut tajuntaansa muutenkin kuin kirjan ja netin ääressä odottaen isukin tekemän karjalanpaistin valmistumista.
Mamman silittämät kalsarit eivät myöskään tekisi minuun mitään vaikutusta työhaastattelussa.
Mutta mitäpä näistä kiistelemään. Hyvä, että kaikille on ilmeisesti ottajansa. Kokemukseni mukaan töitä (myös paskaduuneja) opiskeluaikana tehneet työllistyvät paremmin, mutta ainakaan juuri nyt minulla ei ole tästä mitään näyttöä tänne antaa.
Epäilen, ettei sellaista tutkimusta edes ole olemassa. Eli näyttöä ei taida tulla, mutulla mennään…
”Huoh täältäkin,
Minä puolestani palkkaisin mieluummin ihmisen, joka on laajentanut tajuntaansa muutenkin kuin kirjan ja netin ääressä odottaen isukin tekemän karjalanpaistin valmistumista”
Minä olen palkannut tuhansia viime vuosinakin kymmeniä ihmisiä ja kyllä aina vaa’assa on painanut työkokemus oli se sitten mitä tahansa.
Ei vastavalmistuneelta 20-25-vuotiaalta voi mitään johtajan kokemusta edellyttää, mutta jos on ollut töissä ja vienyt opintonsa läpi niin onahne henkilössä sitkeyttä.
Ja samalla on syntynyt työelämäntaitoa.
Hunoimmat esimerkit olivat yksi 28-vuotias insinööri, joka haki elämänsä ensimmäistä .
työpaikkaa.
Tai 32-vuotias ruotsinkieltä puhuva maisterineito, joka oli ensimmäisessä työhaastatetlussa arveli voivansa ottaa vastaan jonkinlaisen johtajan paikan ja 5000 euron palkalla.
”Ei noita työttömyyslukuja kannata kattoo yhdestä pisteestä vaan pitäis vertailla jotain pidemmän ajan keskiarvoja. Taantumassa työttömien määrään vaikuttaa myös työmarkkinoiden joustavuus, koska palkat eivät laske riittävän nopeasti.”
Pitemmässä juokussa ne näyttävät olevan matalampia erityisesti noissa korkean minimipalkan maissa esim Hollannissa ja Tanskassa on pyöritty alle 2 % työttömyysluvuissa
Vanhempien luona asuva henkilö voi laajentaa tajuntaansa muutenkin kuin palkkatyössä, esim. matkustamalla, harrastamalla. Kalsaritkin hän voi silittää itse. Ja onko se nyt niin paljon itsenäisempää odotella netin ääressä mikroaaltouunin piippausta kuin sitä isukin karjalanpaistia?
Heh, heh..
Milläs rahalla se vanhempien luona asuva työtön harrastaa ja matkustelee?
Vanhempiensa rahoilla?
Itsenäisen elämän käsitteeseen on tähän päivään saakka kuulunut ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta.
Jos tosiaan kuvittelet, että työnantaja on riemuissaan, kun kuulee että viime vuodet ovat menneet ”itsensä kehittämiseen” omatoimisesti ja sillä löyväsi laudalta työkokemusta omaavat hakijat, niin olet nyt kyllä pahasti väärässä.
Miten muuten olet varautunut todistamaan työhaastattelussa lukuisten sivistävien kirjojen ja blogien lukemisen, kehittävän matkailun ja harrastukset?
Onko äidiltä lappu:
”Kyllä meidän poika aina sohavalla maatessaan on lukenut kirjaa ja tietokoneella on ollut joka päivä monta tuntia.”
Sori, mutta maailmankuvasi on perin koominen.
Suurin hinku jatkaa työssä varsinaisen eläkeiän jälkeen on lehtitietojen mukaan julkisessa hallinnossa. Pitkän työuran tehneet viranhaltijat ja toimihenkilöt ovat varsin hyväpalkkaisia, työ on helppoa ja kevyttä, puhutaan jopa suojatyöpaikoista.
Miksi heitä pidetään töissä, kun samaan aikaan nuoria, korkeasti koulutettuja on tulossa tilalle – jos tilalle yleensä ketään tarvitsee palkata.
Mikä on näiden virassa roikkujien kokonaiskustannus yhteiskunnalle ottaen huomioon heille juokseva palkka + sivukulut + eläkekerroin + vaiktus työttömyyteen?
Hyvä Touko-Pouko, juuri tuota sanaa hain 🙂
++++++++
Kyllä nyt lopputulemana on todettava, että en enää yhtään ihmettele buumia, jossa 18 vuotta täyttäneet kotona asuvat nuoret hakevat ilman yritystäkään työhön toimeentulotkea kesäksi lukio- ja korkeakouluopintojen välissä.
Miksi hakea töitä ja vielä kärsiä työnteon kauheus, jos ”itsensä kehittäminen” (Huoh!) kotisohvalla heidän mielestään on parempaa työmarkkinoita ajatellen.
Minusta on kummallista, että 18-vuotias kotona asuva nuori saa toimeentuloluukulta lähes 400 euroa kuussa vain sanomalla, että muka maksaa kotiin ruuasta ja asumisesta.
Harvassa lienevät vanhemmat, jotka tuon ikäiseltä edellyttävät vuokraa ja ruokamaksua.
Eli ihan diskorahaa! Tästä on moitittu lähinnä turvapaikanhakijoita, mutta kyllä kotoperäisestikin osataan….
”Minusta on kummallista, että 18-vuotias kotona asuva nuori saa toimeentuloluukulta lähes 400 euroa kuussa vain sanomalla, että muka maksaa kotiin ruuasta ja asumisesta”
Toimeentulotuen saajista lähes 50 % on alle 25-vuotiaita, alle 18-vuotiaita on n 25 %.
Pitää muistaa, että toimeentulotuesta maksetaan huostaanottojen kuluja ja käsittääkseni 18-25 vuotiaat opiskelevat nuoret, joilla ei ole kotia ja elatukseen kykeneviä vanhempia saavat myös opintojen aikana harkinnavaraista tukea ??
Elina: ”Milläs rahalla se vanhempien luona asuva työtön harrastaa ja matkustelee?
Vanhempiensa rahoilla?
Itsenäisen elämän käsitteeseen on tähän päivään saakka kuulunut ajatus taloudellisesta riippumattomuudesta.”
Näinhän sitä usein sanotaan. Mutta milläköhän tavalla työnantajan rahoilla eli työstä saatavalla palkalla eläminen on sitten riippumattomampaa kuin vaikkapa vanhemmilta saatavilla rahoilla? Työsuhde lienee kuitenkin helpommin katkaistavissa kuin lapsen ja vanhempien välinen suhde.
Elääkseen suvun perheen rahoilla harvempi käsittääkseni joutuu viiden päivän työviikkoa ja kahdeksan tunnin työpäivää vastaaviin ponnistuksiin, ellei sitten ole P. G. Wodehousen luoman kuvitteellisen brittiyläluokan nuoren polven edustajan Bertram Woosterin tapaan taloudellisesti riippuvainen kauheista tädeistään, joiden miellyttämiseksi joutuu milloin kihlautumaan ja milloin toteuttamaan kermanekkavarkauksia.
Tämä menee nyt ”hieman” ohi alkuperäisestä aiheesta eli rakenteellisesta työttömyydestä, mutta tämäkin on ihan aidosti mielenkiintoinen kysymys. Ehkä Elinan (Suomenssa hyvin tavanomaisessa) asenteessa näkyy paremminkin luterilainen työn arvostus ja se, ettei joutilaisuuteen tottunutta yläluokkaa enää 1900-luvulla maassamme ollut (eikä paljolti sitä ennenkään) kuin analyysi siitä, kuka nyt oikeasti on riipumaton.
Elina: ”Jos tosiaan kuvittelet, että työnantaja on riemuissaan, kun kuulee että viime vuodet ovat menneet “itsensä kehittämiseen” omatoimisesti ja sillä löyväsi laudalta työkokemusta omaavat hakijat, niin olet nyt kyllä pahasti väärässä.
Miten muuten olet varautunut todistamaan työhaastattelussa lukuisten sivistävien kirjojen ja blogien lukemisen, kehittävän matkailun ja harrastukset?”
Eikö juuri siksi haastatella, että saadaan hakijasta selville muutakin kuin hänen ansioluettelostaan ilmi käyvät tiedot? Jos on sivistystä, niin luulisi sen haastattelussa näkyvän – jos se kyseinen sivistys nyt on haettavan paikan osalta relevanttia.
Artturi:
[i]Kjr63:
Vuokraloordi saattaa nostaa korkeita vuokratuloja, mutta ei tuota mitään.
No tuottaa se sen verran kuin mitä se vuokrattu resurssi tuottaa.
[/i]
Resurssi on asunnoissa maata ja maankorkoa, minkä aikaansaa yhteiskunta, ei omistusoikeuden haltija.
[i]
Jos vuokralordi ei saisi korvausta siitä resurssista, jonka antaa muiden (tuottavaan) käyttöön, niin se resurssi ei silloin tuottaisi hyvinvointia muille.[/i]
Kuten edellä. Vuokraloordi ei aikaansaa resurssin arvoa. Hänen tuottavuutensa on tuo ”antamisen” arvo eli ei mitään. Loordi on siis ainostaan verottaja. Rooli mikä luonnollisesti, oikeudenmukaisesti ja (markkina)taloudellisesti kuuluisi arvon aikaansaajalle, yhteiskunnalle.
Minusta tuntuu, että Suomessa aliarvioidaan sivistystä ja yliarvioidaan työnteon merkitystä. Mitä järkeä ihmisen on mennä töihin esim. opiskelujen aikana (muuten kuin miellyttääkseen tulevia työnantajia), jos hän haluaa keskittyä opiskeluun ja taloustilanne on muuten suhteellisen kunnossa? On hyvin epäilyttävää väittää tällaista henkilöä työnvieroksujaksi. Opiskeleminenhan on myös työtä. Onhan parempi että tekee jotain asiaa kunnolla, ts. keskittyy siihen todella. On paljon enemmän isänmaalle hyödyksi että lukee ja sivistyy vapaa-ajallaan kun hankkii lisärahaa, jos se ei ihmiselle ole välttämätöntä. Luulisi että tällaista kokemusta arvostettaisiin enemmän kuin satunnaista pätkätöissä heilumista. Mutta ei, aivoton työssä puurtaminen on sitä myyttistä sisua, jolla pelataan suoraan tuottavuudesta hekumoivien kapitalistien pussiin ja millä nakerretaan työntekijöistä ja yleensäkin lähimmäisistä huolta pitävää rakastavaa ja huolehtivaa arvopohjaa. Jos työnantajat ovat noin kovia, niin älkää ihmetelkö miksi tässä maassa on niin paljon synkkyyttä, masennusta ja itsemurhia. Minä työnantajana taas pikemminkin arvostaisin ihmistä, joka osaa ajatella omilla aivoillaan eikä alistua kaikkeen mitä meiltä talouskasvun nimissä nykyään vaaditaan.
Vaikka se niin lapselliselta kuulostaakin, niin raha on elämässä toissijaista, sanokoot kapitalistit mitä tahansa. Ja köyhiä Jumala rakastaa. Samoin vanhempien rakkaudessa lapsia kohtaan ja taloudellisessa avunannossa ei luulisi olevan mitään väärää.
Antti Mattilalle,
Käsityksemme sivistyksestä (ja paljon muustakin) on perin erilainen. Sivistystä ei minun maailmankuvassani hankita pelkästään kirjoja lukemalla.
Sivistys on erilaisten elämänkokemusten ja ennen kaikkea niistä oppimisen summa. Sivistynyt ihminen on kuunnellut erilaisten ihmisten erilaisia elämäntarinoita, hänellä on ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja viisautta eri elämän ilmiöihin.
Lukeminen ja matkailu voi olla osa tätä kertymää, mutta vain pieni osa sitä. Erilaiset työpaikat, niiden kulttuuri ja ihmissuhteet muokkaavat ihmistä varmasti elämän ymmärtämiseen enemmän kuin yksinäisyydessä luetut kirjat.
En myöskään ymmärrä, että kirjojen lukeminen ja työnteko jotenkin poissulkisivat toisensa. Kyllä normaalin työpäivän jälkeen perheettömällä ihmisellä on varmasti aivan tarpeeksi aikaa perhetyä myös kirjoihin. Eihän kukaan nyt koko valveillaoloaikaansa voi lukea tai ainakaan se ei psyykelle hyvää tee.
Perin omituinen on minusta myös käsitys siitä, että toisten rahoilla eläminen olisi yhtä itsenäistä kuin omalla työllään eläminen. Tästä lienee kuitenkin turha kiistellä, koska yhteisymmärrystä tuskin syntyy.
Kolmas käsittämätön väite on se, että työsuhde olisi helpommin purettavista kuin aikuisen ja vanhemman välinen elatussuhde.
Jälkimmäiseen riittää vain kaksi sanaa isältä ja äidiltä: ”Ulos täältä”.. vanhemmuus ei katkea, mutta rahavirta on varsin helppo katkaista. Työsuhteessa sen sijaan on varsin tiukatkin sääntönsä lopettamisen suhteen.
Mutta jos tosiaan vanhemmat haluavat elättää aikuisia lapsiaan, niin mitäpä se minulle kuuluu. Edelleenkin kuitenkin väitän, että kovin kovaa valuuttaa omatoiminen itsensä kehittäminen ei ole työhaastattelussa siinä tapauksessa, että kilpailevilla hakijoilla on muut asiat samanveroisia ja työtodistukset ojennuksessa.
Pidät näkemyksiäni ”luterilaisina”, mutta kerropa minulle siinä tapauksessa, missä kulttuurissa kotona asuvaa, vanhempiensa elättinä olevaan aikuista ihmistä arvostetaan enemmän kuin työssä käyvää, vanhemmistaan riippumatonta aikuista.
Eipä tule minulla mieleen…
Itse asiassa sivistysosuus edellisessä kommentissani oli pikemminkin opiskelijalle, ei Antille.
Opiskelijalle vielä:
Miten työssäkäynti ja omilla aivoilla ajatteleminen ovat ilmiöitä, jotka eivät voisi esiintyä samassa ihmisessä?
Ja sinullekin kysymys: missä maassa on työnantajia, jotka eivät arvosta työkokemusta?
Missä on tämä onnela, jossa ei tietenkään ole synkkyyttä, ei masennusta eikä itsemurhia?
Niin, eihän sitä täydellistä onnelaa toki missään ole. Mutta se ei tarkoita, ettemmekö me voisi itse kukin yrittää tehdä tästä maasta vieläkin parempaa kuin se nyt on. Ennen kaikkea me voimme yrittää rakastaa toista sellaisena kuin hän on eikä aina vain vaatia enemmän tehokkuutta, joka on lopulta vahingollista ihmiselle. Tietenkin tämäkin kuulostaa suoraan sanottuna hyvin naurettavalta, ja minähän olen vain tyhmä opiskelija, tiedän sen itse hyvin – mutta käsittääkseni niin se oikeasti on elämässä. Rakkaus voittaa lopulta kyynisyyden.
”Miten työssäkäynti ja omilla aivoilla ajatteleminen ovat ilmiöitä, jotka eivät voisi esiintyä samassa ihmisessä?”
En toki tällaista väittänytkään, en todellakaan, päinvastoin. Tarkoitukseni oli vain hieman ihmetellä ajattelua, jossa vähäinen työkokemus koetaan suoraan laiskuudeksi, huonoksi työmoraaliksi, lusmuiluksi ja jopa alemman ihmisyyden tasoksi. Mutta esim. mainitsemassani tapauksessa, jossa opiskelija valitsee opintoihin täysillä keskittymisen ja marssii sitten maisterin paperit taskussa työhaastatteluun, on epäreilua odottaa häneltä mittavaa työkokemusta ja pitää häntä huonompana vain sen vuoksi, että hän on kaukaa viisaasti viettänyt päivänsä opiskellen ja jalostaen hartaasti tietojaan voidakseen olla isänmaalle jonain päivänä kallis aarre. Opiskelijaltahan odotetaan opiskelua, ja hänhän on työnsä tehnyt kunnialla! Siinä vaiheessa on sangen kummallista haukkua lusmuilusta. Mitä vielä pitäisi tehdä, kävellä käsillä ja soittaa vetopasuunaa?
Kirjoista ei tietenkään opi kaikkea, mutta niin ei opi kaikkea myöskään työtä tekemällä. Siksi molempia tarvitaan, olen siitä aivan täsmälleen samaa mieltä. Ja työkokemus on loistava plussa työntekijän laariin.
Mutta minua vain pelottaa se ja se on minusta epäoikeudenmukaista, että kun työnantajat kaikesta päätellen vieroksuvat tätä (ahkeran) opiskelijan ihmistyyppiä, se ei suinkaan aina ole opiskelijan oma syy. Ja mistä sitä työtä edes saa, kun kokemusta vaaditaan eikä kokemusta ennestään ole, ja kun opiskeluakaan ei arvosteta? Ja kun opiskelemaan kuitenkin on mentävä, koska jotakin tutkintoa yleensä vaaditaan? Miksi opiskelijoita ei arvosteta? Eikö tiedon ja viisauden kerääminen ole enää arvossaan?
Täytyy myös vielä muistaa, että ihmisiä on erilaisia, vahvoja ja heikkoja, tehokkaita ja ei-niin-tehokkaita. Mielestäni myös hieman tehottomimmilla ja kokemattomammillakin työntekijöillä tulisi olla mahdollisuudet saada kykyjään vastaavaa työtä. Nykyisenkaltaisessa kilpailu- ja suoritusyhteiskunnassa ei yksinkertaisesti ole mukava elää. Ongelma on siinä, että vahvat ihmiset ovat luoneet vääränlaiset säännöt heikoille. Vahvat tässä ruljanssissa kyllä joten kuten selviävät, mutta kaikki ihmiset eivät suinkaan ole vahvoja, vaikka kuinka yrittäisivät. Ja työtä me kuitenkin jokainen tarvitsemme, työ pitää ihmisen tiellä. Eikä työttömyys todellakaan ole aina ihmisen oma syy.
Sitä paitsi, jos vaikka äitini haluaa välttämättä avustaa minua, ettei minun tarvitse talven opiskelujen käydä töissä, pitääkö minua rangaista siitä että äitini minua niin paljon rakastaa?
Sinänsä minusta on aivan sama mitä työnantajat ajattelevat. Omapahan on tyhmyytensä, kun eivät tiedä minkä määrän lahjakkuutta menettävät. (enkä tietenkään tarkoita itseäni)
”Kuten edellä. Vuokraloordi ei aikaansaa resurssin arvoa. Hänen tuottavuutensa on tuo “antamisen” arvo eli ei mitään. Loordi on siis ainostaan verottaja. Rooli mikä luonnollisesti, oikeudenmukaisesti ja (markkina)taloudellisesti kuuluisi arvon aikaansaajalle, yhteiskunnalle.”
Taloudellisesti ajatellen kyseessä on kaksi eri hyödykettä: maan käyttöoikeus ja asunnon käyttöoikeus. Jos näille molemmille olisi kunnon markkinat, saisi kukin resurssi sille kuuluvan markkinaehtoisen vuokran.
Ilmeisesti maan vuokralle ei ole kunnon markkinoita – käytännössä kaupunki vuokraa sitä roimaan alennushintaan, vai?
Asunnon vuokra määräytyy asuntojen kysynnän ja tarjonnan mukaisesti. Asunnon omistajalle jää käteen asunnon vuokran ja maan vuokran erotus. Tämä on ylisuuri, jos maan vuokra on ”liian pieni”. Koska, yllätys, yllätys, finanssimarkkinat allokoivat pääomia tehokkaasti, ei asunnon vuokraaminen voi antaa riskikorjatusti ylituottoja verrattuna muihin sijoitusvaihtoehtoihin. Tällöin tuottoprossa = vuokra/pääoma täytyy vakioituu sen kautta, että asunnon hinta nousee.
Maan vuokran noustessa lyhyellä aikavälillä se olisi varainsiirto asunnon omistajilta maan omistajille (esim. jos regulatorinen taho päättää nostaa maan vuokraa). Asuntojen vuokra ei muuttuisi, koska asuntopinta-alan tarjonta (lyhyellä aikavälillä) on täysin epäelastinen. Noh ei muutakun internationaali soimaan ja vaatimaan kunnan politiikoilta maan vuokran korotuksia !
Kjr63:
Vähän samaan tapaan kuin resurssissa nimeltä työ, jonka saa aikaan yhteiskunta ei työ-resurssin omistusoikeuden haltija?
No se antamisen arvo on aika suuri. Ainakin minun hyvinvointi kasvaa aika merkittävästi, kun saan asua neljän seinän sisällä ja katto pään päällä.
Riippumatta siitä mitä mieltä sinä olet henkilökohtaisesti yksityisestä omistusoikeudesta se ei vaikuta siihen tosiasiaan, että kun resurssin omistusoikeuden haltija vuokraa sen muun yhteiskunnan käyttöön, hyvinvointi lisääntyy.
Ilman tästä maksettua korvausta omistusoikeuden haltija ei anna resurssia käyttöön ja hyvinvointi ei lisäänny. Tämä hyvinvoinnin lisääntyminen on vuokrauspäätöksen ”arvo”.
Opiskelija,
En nyt asettaisi työnantajan ja työntekijän suhdetta lainkaan rakkaus-kyynisyys -akselille.
Jos ja kun työnantaja edellyttää työkokemusta ja pontentiaalista tehokkuutta työnhakijalta, niin se on vain hänen oikeutensa ja silkkaa realismia yrityksen tavoitteet huomioon ottaen. Ei työnantajan velvollisuuksiin kuulu maalailemasi uskonnollinen hurmos auttaa vähäväkisiä, koska yrityksen tarkoitus on vain tuottaa voittoa.
Ehkä se kuulostaa kylmältä, että yritykset eivät rakasta ketään, mutta näin se nyt on.
Rahan haaliminen on siis yrityksen perustehtävä, vaikkakin yrityksenkin näkökulmasta katsoen on järkevä ottaa huomioon työntekijöiden jaksaminen ja muut sosiaaliset näkökohdat. Onhan hyvinvoiva työntekijä tehokkaampi kuin huonosti voiva.
Eli ei työnantaja ole kyyninen ajatellessaan yrityksensä parasta. Se koituu kaikkien yrityksessä toimivien eduksi. Ja viime kädessä ihan kaikkien eduksi.
En oikein jaksa yhtyä myös tähän opiskelijan määritelmään äidinrakkaudesta. Sen mukaanhan eniten materiaa tarjoavat ovat niitä rakastavimpia vanhempia.
Oletko Opiskelija todella sitä mieltä, että mitä enemmän rahaa vanhemmiltaan saa, sen enemmän he rakastavat?
Vanhempien vastuu ruuasta, turvallisuudesta ja hoivasta kuuluu lapsuuteen ja osittain nuoruuteen. Mikäli hoivan tarve jatkuu aikuisuuteen, on kyseessä vanhemmuuden epäonnistuminen.
Rakkauden kanssa tällä suojelun tarpeella ei ole mitään tekemistä, pikemminkin patologisen riippuvuuden. Mitään eksakteja ikärajojahan nyt tietenkään ei ole mutta sanoisin, että jos pitkälle kahdenkymmenen rajapyykin ylittänyt vielä kovin viihtyy kotona ilman mitään itsenäistymisen elkeitä, niin ainakin minä huolestuisin tilanteesta.
”Oletko Opiskelija todella sitä mieltä, että mitä enemmän rahaa vanhemmiltaan saa, sen enemmän he rakastavat?”
En ole tuollaistakaan sanonut. Äidinrakkautta on monenlaista, mutta jonkinlaista rakkautta voi aivan hyvin olla jo se, jos vastikkeetta saa rahaa ihan tuosta vaan. Tietenkään rahan määrä ei kerro rakkauden määrästä.
”Ei työnantajan velvollisuuksiin kuulu maalailemasi uskonnollinen hurmos auttaa vähäväkisiä, koska yrityksen tarkoitus on vain tuottaa voittoa.”
Niin, kapitalistit eivät voi uskoa Jeesuksen opetuksiin, koska ne ovat ristiriidassa heidän saarnaamiensa ahneuden, välinpitämättömyyden ja loputtoman tehokkuuden kanssa. Ja mitä tuo tehokkuus lopulta on? Tehokkuus tehdä lisää rahaa. Eikä raha tuo onnea, kuten hyvin tiedetään, ainakaan liika raha. Miksi yritykset sitten keskittyvät tekemään itselleen lisää rahaa ja voittoa, kun raha ei loppujen lopuksi tuo onnea? Tässä on jokin perustavanlaatuinen virhe. Ehkä yritysten tehtävä pitäisi olla tehdä jotain, mistä on ihmiselle hyötyä. Ei kai esimerkiksi leipomoiden tehtävä pidä olla tehdä rahaa vaan leipää ihmisille. Sehän olisi aivan järjetöntä, eihän rahaa voi syödä. (mutta niin vain se nykyään tuntuu menevän)
”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”. Tietenkin kun nykyään kukaan ei enää oikeasti usko mihinkään korkeampaan, niin on vapaus tehdä mitä tahansa, vapaus olla kuinka ilkeä ihmisiä kohtaan tahansa. Mutta vastuuta on myös ihmisellä itsellään. ”Me emme tienneet” sanottiin myös aikanaan natseista. Nuo ”yrityksen tavoitteetkin” ovat ihmiselle vain vahingoksi. No, onneksi kapitalismi kohta romahtaa, en jää kaipaamaan…
opiskelija:
Niin, jompi kumpi on ilmeisesti väärässä, sinä tai työnantajat.
Kummallahan on suuremmat kannustimet tehdä tässä suhteessa hyviä päätöksiä? Mitä tämä kertoo todennäköisyyksistä siitä kumpi on oikeassa?
”Tietenkin kun nykyään kukaan ei enää oikeasti usko mihinkään korkeampaan, niin on vapaus tehdä mitä tahansa, vapaus olla kuinka ilkeä ihmisiä kohtaan tahansa. ”
Toi uskonnottomuus on väsynyttä vanhaa kamaa 🙂
Mutta vastuuta on myös ihmisellä itsellään. “Me emme tienneet” sanottiin myös aikanaan natseista. Nuo “yrityksen tavoitteetkin” ovat ihmiselle vain vahingoksi. No, onneksi kapitalismi kohta romahtaa, en jää kaipaamaan…”
Itse näkisin, että kapitalismin soveltaminen on vasta alkutekijöissään. Ei tätä lopeteta ennen kuin kaikille voidaan kevyelläkin verotuksella, tai vapaaehtoisilla lahjoituksilla, heittää kunnon vastiikkeeton perustulo.
”Ei työnantajan velvollisuuksiin kuulu maalailemasi uskonnollinen hurmos auttaa vähäväkisiä, koska yrityksen tarkoitus on vain tuottaa voittoa”
Anglosaksissa maissa sosiaaliturva ja tervydenhoito persutuvat pitkälti työnantajien tarjoamiin etuihin.
Esim USA:ssa monet firmat maksvat lapsilisää eli huoltajille maksetaan erillistä palkanlisää.
Lisäeläkkeet ja tervydenhoito ovat myöskin yleisiä
Artturi:
”Kummallahan on suuremmat kannustimet tehdä tässä suhteessa hyviä päätöksiä? Mitä tämä kertoo todennäköisyyksistä siitä kumpi on oikeassa?”
Niin, hyviä päätöksiä minkä suhteen. Jos tarkoitetaan sitä peliä, jota poliitikot, liikemiehet ja työnantajat pelaavat ja jossa on omat kummalliset sääntönsä, en epäile etteikö työnantaja olisi oikeassa valitessaan peliinsä parhaat pelaajat. Mutta on muitakin perspektiivejä, ja niistä asia näyttää perin toisenlaiselta.
Ongelma ei ehkä ole uskonnottomuus, vaan moraalittomuus ja kaikenlaisissa (myös uskonnollisissa) piireissä esiintyvä tekopyhyys. Väitetään sitä ja tehdään toista.
Artturi:
”Vähän samaan tapaan kuin resurssissa nimeltä työ, jonka saa aikaan yhteiskunta ei työ-resurssin omistusoikeuden haltija?”
Yhteiskunta ei tee työtä, ihmiset tekevät.
”Ilman tästä maksettua korvausta omistusoikeuden haltija ei anna resurssia käyttöön ja hyvinvointi ei lisäänny. Tämä hyvinvoinnin lisääntyminen on vuokrauspäätöksen “arvo”.”
Vuokrat tietenkin vähentävät hyvinvointia. Jo Adam Smith vaati aikoinaan feodaalien purkamista. Ja tuskin kukaan voi väittää, että hyvinvointi Suomessa väheni vuoden 1919 torpparivapautuslain jälkeen.
Maavuokra on vero arvon tuottajille. Kun tämän veron lisäksi arvon tuottajat joutuvat maksamaan julkiset menot tuottamastaan arvosta perityillä veroilla on selvää, että vaihto markkinoilla kutistuu, investoinnit vähenevät ja tuotanto tulee kannattamattomaksi.
zumppi:
”Asunnon vuokra määräytyy asuntojen kysynnän ja tarjonnan mukaisesti.”
Kyllä paitsi, että asuntojen kysyntä/tarjonta on pääosin sijainnin kysyntää/tarjontaa. Hinta määräytyy sijainnin kysynnästä/tarjonnasta.
”Asunnon omistajalle jää käteen asunnon vuokran ja maan vuokran erotus. Tämä on ylisuuri, jos maan vuokra on “liian pieni”. Koska, yllätys, yllätys, finanssimarkkinat allokoivat pääomia tehokkaasti, ei asunnon vuokraaminen voi antaa riskikorjatusti ylituottoja verrattuna muihin sijoitusvaihtoehtoihin. Tällöin tuottoprossa = vuokra/pääoma täytyy vakioituu sen kautta, että asunnon hinta nousee.”
Jep, mutta asunnon vuokraaminen kyllä antaa ”riskikorjatusti” huomattavia ylituottoja verrattuna muihin sijoitusvaihtoehtoihin. Koska sijainnin tarjonta on kiinteä, nousee asuntojen hinta suoraan suhteessa kysyntään ja näin sijoittaja saa vuokran lisäksi myös nopean arvonnousun. Kysyntä taas kasvaa suhteessa korkotasoon ja laina-aikojen pituuksiin. Kun korkotaso alenee ja laina-ajat pitenevät, pystyy vuokratuotto rahoittaamaan yhä suuremmen ja suuremman pääoman ja asuntojen hinta nousee.
”Maan vuokran noustessa lyhyellä aikavälillä se olisi varainsiirto asunnon omistajilta maan omistajille (esim. jos regulatorinen taho päättää nostaa maan vuokraa). Asuntojen vuokra ei muuttuisi, koska asuntopinta-alan tarjonta (lyhyellä aikavälillä) on täysin epäelastinen. Noh ei muutakun internationaali soimaan ja vaatimaan kunnan politiikoilta maan vuokran korotuksia !”
Jep. Sama vaikutus on kiinteistöveron nostolla maapohjaan. Se leikkaa asunnon markkinahinnasta veronkorotuksen verran. Suurempi merkitys kiinteistöverolla olisi kuitenkin siihen, miten suuren luoton vuokratuloilla voi rahoittaa. Markkinoille verottajan jättämän vuokratulon pienetessä myös asuntojen rahoitukseen käytettävän pääoman määrä pienenee ja asuntojen hinta laskee. Siis yhteensä paljon enemmän kuin vain pelkkä maaveron korotus sinällään suoraan leikkaa. Tämä tietenkin jättäisi enemmän rahaa markkinoille tavaroiden ja palveluiden hankintaan.
Internationaalia ei kannata kuitenkaan soittaa. Mm. Herra Engels vastusti jyrkästi kiinteistöverotusta. (Sanoi sen johtavan vain monopoli-industrialistien voittojen kasvuun)
Tämä ei kyllä voi pitää paikkansa. Kyllä se uloshinnoittelu on tapahtunut ihan jossain muualla kuin siinä, että työstä pitää työntekijälle maksaa kolmen euron sijaan kuusi euroa tunnilta bruttopalkkaa.
Ongelma on siinä, että minä en voi ostaa keneltäkään työtä tuohon kuuden euron hintaan. Tuo kuusi euroa on aivan mitätön osuus siitä mitä minä työstä todellisuudessa kaiken maailman sivukulujen jälkeen joudun maksamaan.
”Tuo kuusi euroa on aivan mitätön osuus siitä mitä minä työstä todellisuudessa kaiken maailman sivukulujen jälkeen joudun maksamaan.”
Nuo työn sivukulut ovat 23, 5 % keskimäärin.
Kun lisätään lomat ja sosiaaliset poissaolot työaikaan niin sivukulut ovat n 40 %.
Esim Virossa ne ovat korkeammat
En viitannut ainoastaan palkasta maksettaviin sivukuluihin, vaan kaikkiin niihin kuluihin mitä työn oheen syntyy. Yritäpä saada autoasi huolletuksi 10 euron tuntikorvauksella.
Ai että pistää silmään tuo ”kurantti” ja epäkurantti”. Jos ajatellaan, että jokaisella on jotakin annettavaa, jokainen on kurantti -jokainen omalla tavallaan. Jos ajatellaan, että kaikilla on oltava annettavanaan tae mahdollisimman suuren rahamäärän tuottavuudesta, voidaan ihan todella ihmisiä laittaa järjestykseen. Kyllä minä sen ymmärrän, että talous nyt vaan pyörii rahan ympärillä ja työpaikat vaativat rahaa ja tuottavuutta. Mutta pitää myös pitää varansa miten toisista ihmisistä puhuu.
Jos Jeesuksen opetuksia seurattais, kyllä työnantajilla olis muitakin tavoitteita palkata ihmisiä kuin raha. Puhutaanhan sitä nykyäänkin sosiaalisesta vastuusta yrityksissä. Leikataan johtajien bonuksista siivu pois ja työllistetään yritykseen yksi ihminen, joka ei muuten sais töitä -tuottavuuskin saattaa parantua sen yhden ihmisen verran… Saa sitä haaveilla.
Kyllä mä tiedän, että talous pyörii omien lainalaisuuksiensa varassa. Mutta ei ihmisiä pitäisi niiden lainalaisuuksien mukaan mitata.
Ja joo, on varmasti kärjistys ja kielellinen tehokeino tuo kurantti ja epäkurantti. Mutta silti se särähtää.