Rakenteellinen työttömyys

Nor­maalis­sa suh­dan­neti­lanteessa kansan­talous pystyy työl­listämään jok­seenkin kokon­aan kasvukeskuk­sis­sa asu­vat ahk­er­at, kau­ni­it, lah­jakkaat, hyvin koulute­tut ja ter­veet. Nais­ten vai­htel­e­van työ­markki­na-ase­man ohel­la erot eri maid­en väli­sis­sä työl­listymisas­teis­sa vai­htel­e­vat sen mukaan, miten pystytään työl­listämään osaamiseltaan puut­teel­liset, huonos­ti koulute­tut, liian nuoret, liian van­hat, ter­vey­deltään tai mie­len­ter­vey­deltään hor­ju­vat tai ne, jot­ka jostain muus­ta syys­tä kuu­lu­vat mata­lan tuot­tavu­u­den työvoimaan. Rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den ongel­mas­sa on kyse mata­lan tuot­tavu­u­den työvoiman työl­listymis­es­tä. Erot ”kuran­tin” ja ”epäku­ran­tin” työvoiman osalta koros­tu­vat työt­tömyy­den osues­sa kohdalle. Suurin osa työt­tömistä työl­listyy nopeasti uud­estaan, mut­ta mata­latuot­toinen työvoima ajau­tuu herkästi pitkäaikais- tai tois­tu­vaistyöt­tömyy­teen menetet­tyään pysyvän työ­suh­teen, jos sel­l­aisen on joskus saanut.

Mata­lan tuot­tavu­u­den työvoimal­la tarkoi­tan henkilöitä, joista syys­tä tai tois­es­ta mak­set­taisi­in vähiten, jos koko työvoima huu­tokau­pat­taisi­in ja sijoitet­taisi­in suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaises­ti sopivimpi­in työte­htävi­in. Tätä ei pidä sekoit­taa mata­lan tuot­tavu­u­den töi­hin, joi­hin voi eri syistä työl­listyä myös täysin kurant­tia työvoimaa. He tekevät mata­latuot­toista työtä, kos­ka työ­markki­nat eivät toi­mi kun­nol­la tai he eivät ole halun­neet hakeu­tua tuot­tavampi­in töihin.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys ei ole paha asia sik­si, että se alen­taisi merkit­tävästi kokon­ais­tuotan­toa. Ongel­ma on ennen kaikkea sosi­aa­li­nen. Jos ylimääräi­nen työt­tömyys on neljä pros­ent­tia työvoimas­ta ja tuon joukon mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us on neljännes keskimääräis­es­tä tuot­tavu­ud­es­ta, kansan­talouden mene­tys olisi pros­entin suu­ru­us­lu­okkaa. Tulemme siis hyvin toimeen ilman niitä tuot­tei­ta, joi­ta työt­tömät eivät tee. Vaik­ka kymme­nen pros­entin työt­tömyys tun­tuu korkeal­ta, har­va resurssi kansan­taloudessa on käytössä yli yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

Jos tavoitel­laan parem­man työl­lisyy­den avul­la korkeam­paa kokon­ais­tuotan­toa, työt­tömyy­den tor­jun­taa tulok­sel­lisem­paa olisi puut­tua kansalaisia työelämän ulkop­uolel­la pitävi­in syi­hin: opin­to­jen venymiseen, yleiseen asevelvol­lisu­u­teen, kotiäi­tiy­teen, alhaiseen eläkeikään, työkyvyt­tömyyt­tä tuot­tavi­in sairauk­si­in ja niin edelleen. Väitän, että yksin se, että lukios­ta valmis­tu­misen ja korkeak­oulu­opin­to­jen alka­misen välil­lä on keskimäärin yli kolme vuot­ta, alen­taa kokon­ais­tuotan­toa enem­män kuin koko rak­en­teelli­nen työt­tömyys, sil­lä korkeak­ouluista valmis­tu­vien keskimääräi­nen tuot­tavu­us on huo­mat­tavasti työt­tömiä suurem­pi. Vaik­ka rak­en­teelli­nen työt­tömyys ei alen­na merkit­tävästi kokon­ais­tuotan­toa, se merk­it­see suur­ta rasitus­ta julkiselle taloudelle. Julki­nen talous kohenisi, jos nykyiset työt­tömät pysty­i­sivät han­kki­maan edes osan tulois­taan ansiotuloina.

Työt­tömyys on ennen kaikkea työt­tömiä itseään ja hei­dän per­heitään koske­va sosi­aa­li­nen ongel­ma. Pitkäl­lä aikavälil­lä sil­lä voi toki olla pitkäl­lä aikavälil­lä myös edel­lä kuvat­tua suorem­paa merk­i­tys­tä kokon­ais­tuotan­nolle. Kos­ka veron­mak­sajia on vähem­män ja tulon­si­ir­roil­la eläviä enem­män, työt­tömyys merk­it­see korkeam­paa veroast­et­ta ja alen­taa vero­tuk­sen aiheut­tamien vääristymien takia myös työssä ole­vien tuot­tavu­ut­ta. Sosi­aa­li­nen eri­ar­voisu­us kalvaa myös yhteiskun­nan luot­ta­mus­ta. Tämä lisää tarvet­ta suo­jau­tua rikol­lisu­ut­ta ja epäre­hellisyyt­tä vas­taan. Lap­siper­hei­den köy­hyys ja syr­jäy­tymi­nen merk­it­sevät henkisten voimavaro­jen haaskaus­ta seu­raavas­sa polves­sa, kos­ka lah­jakkaankaan ei ole help­po nous­ta köy­hästä per­heestä kykyjään vas­taavi­in tehtäviin.

Työt­tömät ovat val­taosil­taan mata­latuot­toista työvoimaa, mut­ta monista juuri työt­tömyys on muo­van­nut mata­latuot­toisia. Työtä oppii työtä tekemäl­lä. Työt­tömänä osaami­nen ja työkyky rapis­tu­vat. Suh­dan­netyöt­tömyyt­tä on seu­raa yleen­sä raken­netyöt­tömyy­den nousu uudelle, suh­dan­nelaskua edeltänyt­tä korkeam­malle tasolle. Siten työt­tömyyt­tä kan­nat­taa tor­jua työvoiman pitämisek­si työkun­toise­na. Kansan­talouden kannal­ta kallein­ta on nuoriso­työt­tömyys, kos­ka nuore­na työelämästä syr­jäy­tyneeltä jää paljon työvu­osia tekemät­tä. Tule­vaisu­ut­ta ajatellen mata­la työl­lisyys alle 30-vuo­ti­aiden kesku­udessa on hälyt­täväm­pää kuin mata­la työl­lisyys yli 60-vuo­ti­aiden keskuudessa.

Rak­en­teelli­nen tuot­tavu­us uhkaa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa, kos­ka se tulee julkiselle taloudelle niin kalli­ik­si. Työt­tömyy­teen haaskau­tuvil­la rahoil­la voitaisi­in palkata hoita­jia sairaaloi­hin ja opet­ta­jia kouluihin.

Jos työvoima ei käy kau­pak­si, sen hin­ta on väärä joko työ­nan­ta­jan tai työn­tek­i­jän kannal­ta. Palk­ka on liian korkea suh­teessa työn mar­gin­aaliseen tuot­tavu­u­teen tai se on niin mata­la, ettei töi­hin meno kannata.

Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka on merkin­nyt sitä, että alimpia palkko­ja on nos­tet­tu suh­teessa mui­ta palkko­ja enemmän.

Tämä on merkin­nyt mata­latuot­toisen työn hin­noit­telua ulos markki­noil­ta. Vielä 1980-luvul­la mata­lan tuot­tavu­u­den työ­paikko­jen tuhou­tu­mi­nen nopeut­ti taloudel­lista kasvua joudut­taes­saan työvoiman siir­tymistä tuot­tavampi­in töi­hin samal­la, kun se a edisti yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa. 1990-luvulle tul­taes­sa sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka alkoi näyt­tää nur­jaa puoltaan: yhä use­am­min mata­lan tuot­tavu­u­den työ­paikoista ei siir­ryt­tykään tuot­tavampi­in töi­hin vaan työt­tömik­si. Kun samal­la vero­tuk­sen pro­gres­si­ivi­su­us aleni välil­lisen vero­tuk­sen osu­u­den kas­vaes­sa, lop­putu­los ei ollut edes sol­i­daari­nen. Parem­paan tulok­seen olisi päästy, jos olisi annet­tu palkkaero­jen kas­vaa ja palautet­tu tulon­jako vero­tuk­sen ja tulon­si­ir­to­jen avul­la. OECD:n Grow­ing unequal –raportin[1] mukaan palkkaerot eivät ole kas­va­neet Suomes­sa, vaik­ka tulo­erot ovatkin.

Sol­i­daaris­es­ta palkkapoli­ti­ikas­ta huoli­mat­ta palkkaerot eivät ole myöskään supis­tuneet eivätkä alim­mat palkat ole lähen­tyneet medi­aa­ni­palkkaa. Palkkaero­ja on kas­vat­tanut se, että työvoima on siir­tynyt kohden korkea­palkkaisem­pia töitä mata­lasti koulutet­tu­jen siir­tyessä eläk­keelle ja korkeasti koulutet­tu­jen tul­lessa työelämään.

Työn­teon kan­nus­timi­in työn­tek­i­jän itsen­sä kannal­ta voi liit­tyä ainakin seu­raavia ongelmia.

1)      Jos sosi­aal­i­tur­va tar­joaa liian hyvän elin­ta­son suh­teessa kokoaikatyöstä saatavi­in alimpi­in palkkoi­hin, mata­latuot­toisel­la työvoimal­la ei ole riit­tävää taloudel­lista moti­vaa­tio­ta ottaa työtä vastaan;

2)      Vaik­ka kokoaikaisen työn vas­taan­ot­ta­mi­nen olisikin kan­nat­tavaa, osa-aikainen tai keikkatyö ei kan­na­ta sil­loin, kun kokoaikaista työtä ei ole tarjolla;

3)      Jos osa-aikaisen työn vas­taan­ot­ta­mi­nen tehdään kan­nat­tavak­si suh­teessa työt­tömyy­teen, osa-aikatyöstä voi tul­la liian houkut­tel­e­vaa suh­teessa kokoaikaiseen työhön;

4)      Jos mata­la­palkkaista työtä tue­taan, heiken­netään moti­vaa­tio­ta koulut­tau­tua ja siir­tyä tuot­tavampi­in töihin.

Keikkatyön houkut­tele­vu­u­teen vaikut­taa huo­mat­tavasti myös ilmiö, jolle Heik­ki Hiil­amo on antanut nimen byrokra­tialoukku. Jos henkilö ottaa vas­taan keikkatyön, eri­lai­sista hallinnol­li­sista syistä johtuen hänen työt­tömyys­tur­vansa mak­sa­t­us voi viivästyä, kos­ka ei tiede­tä, paljonko hänelle sovit­telun jäl­keen pitäisi mak­saa.  Päin­vas­tainen on vielä han­kalam­paa. Henkilö saa vähän aikaa palkkaa ja tulon­si­ir­rot päällekkäin, ja pitää raho­ja omi­naan. Jonkin ajan kulut­tua liikaa mak­se­tut etu­udet per­itään takaisin, mut­ta rahat on jo käytet­ty. Rahaa ei saa toimeen­tu­lotues­ta, kos­ka ylimääräisiä raho­ja ei olisi saanut käyt­tää. Lop­putu­lok­se­na taloudelli­nen tilanne on selvästi heikom­pi kuin olisi ollut, jos keikkatyöltä ei olisi ottanut vas­taan. Tiedon kulkua on pitkään yritet­ty paran­taa työt­tömyysko­r­vauk­sen mak­sa­t­usvi­ivästymien tor­ju­misek­si. Vaki­in­tunei­den työ­nan­ta­jien kohdal­la tämä toimii jotenkin, mut­ta keikkatyötä teet­tävät muun muas­sa koti­taloudet, joil­la ei ole elek­tro­n­isia palkanmaksujärjestelmiä.

Kovin yksinker­taiselta ratkaisul­ta vaikut­taisi, että keikkatyötä tekevä saisi työt­tömyysko­r­vauk­sen keskey­tyk­set­tä ja työ­nan­ta­ja pidät­täisi yhteenso­vi­tuk­seen menevän rahan palka­s­ta ja tilit­täisi sen työt­tömyyskas­salle tai Kelaan. Täl­laiset ehdo­tuk­set ovat kuitenkin herät­täneet suur­ta vas­tus­tus­ta hallinnossa.


[1] . Grow­ing unequal, income dis­tri­b­u­tion and pover­ty in OECD coun­tries 2008

63 vastausta artikkeliin “Rakenteellinen työttömyys”

  1. ” lukios­ta valmis­tu­misen ja korkeak­oulu­opin­to­jen alka­misen välil­lä on keskimäärin yli kolme vuot­ta, alen­taa kokon­ais­tuotan­toa enem­män kuin koko rak­en­teelli­nen työt­tömyys, sil­lä korkeak­ouluista valmis­tu­vien keskimääräi­nen tuot­tavu­us on huo­mat­tavasti työt­tömiä suurempi”.
    Et kai tarkoi­ta, että lukios­ta valmis­tuneet oli­si­vat kolme vuot­ta työt­töminä. Välivu­osi tarkoit­taa yleen­sä kokeilemista eri­lai­sis­sa töis­sä, koti- tai ulko­mail­la. Vaik­ka yhteiskun­nan tasol­la täl­läi­nen työsken­te­ly voi näyt­tää tuot­ta­mat­toma­l­ta, yksilölle se merk­tisee hyvää koulu­tus­ta ja opiskelua elämään ja eri­tyis­es­ti työelämään. Korkeak­oulu­tutkin­noan jäl­keen mon­et menevät esimiesase­maan, sil­loin koke­mus lat­ti­ata­son työsken­telystä on kul­la­nar­voista. Niin kuin sanoit kaik­ki työ opettaa.
    Mitä tulee pätkä- ja silp­putöi­hin, ongelmia ei ole, ellei tarvitse asum­is- ja toimeen­tu­lo­tukea. Jos on pysy­tynyt hakki­maan hiukan rahaa pankki­tilille lik­vidi­varak­si, hom­ma kyl­lä pyörii hyvin- tai jos kump­pani ssa sään­nöl­listä tuloa. Ongel­ma on suurin nuo­ril­la yksi­huolta­jil­la, jot­ka eivät ole koskaan saa­neet niin hyvää palkkaa, että työt­tömyys­tur­va olisi kohtuullinen.
    Jos työ­nan­ta­jat jou­tu­isivt selvit­telemään tai odot­ta­maan tietoa, paljonko työn­tek­i­jän työt­tömyysko­r­vaus on, jot­ta voisi­vat mak­saa ero­tuk­sen, se heiken­täisi hei­dän halu­aan palkata työtön­tä, pienyrit­täjien taidot ovat jos­sakin muual­la kuin paper­itöis­sä. Tietokone ja net­ti eivät ole kaikille täl­laista jokapäiväisen elämän käyt­tö­taitoa kuin meille!

    1. Työt­tömäl­lä olisi “veroko­rt­ti”, joka ker­too, paljonko palka­s­ta pitää pidät­tää a) verot­ta­jalle ja b) kas­salle. Kas­salle menee aina 50 pros­ent­tia palka­s­ta, joten se ei ole vaikeata.

  2. Minä en oikein ymmär­rä, mitä tuot­tavu­udel­la tässä tarkoite­taan, ja varsinkaan, mitä tekemistä tuot­tavu­udel­la on työl­listymisen kanssa. Monista yliopis­tol­li­sista koulu­tu­so­hjelmista valmis­tuu suo­raan kortis­toon. Vaik­ka olisit miten työkykyi­nen, kieli­taitoinen, työhaluinen ja ter­ve, kukaan ei vaan halua tai saa palkata, vaik­ka työtä sinän­sä olisikin. Palkaton­ta työtä eri­laisil­la nimikkeil­lä ja verukkeil­la kyl­lä tar­jo­taan. Varsinkin julki­nen sek­tori supis­taa ja keskit­tää, eläke­virko­ja ei täytetä. Läh­es kaikkea toim­intaa tun­nu­taan ajet­ta­van alas. Työ­markki­noi­ta ei ole! Eli tuot­ta­vana pide­tään sitä, että aka­teemisen tutkin­non suorit­ta­neet makaa­vat kortistossa.

  3. Oletko entisenä sosi­aal­i­m­in­is­ter­inä pure­unut mil­loinkaan siihen, mikä ihmis­es­tä tekee “kuran­tin” ja mikä tois­es­ta taas “epäku­ran­tin”. Onko ihmi­nen tuomit­tu aina ja ikuis­es­ti tuo­hon epäku­rant­tiu­teen? Vai kuu­luisiko tuo työmin­is­terin toimialaan?

  4. Mai
    “Välivu­osi tarkoit­taa yleen­sä kokeilemista eri­lai­sis­sa töis­sä, koti- tai ulko­mail­la. Vaik­ka yhteiskun­nan tasol­la täl­läi­nen työsken­te­ly voi näyt­tää tuot­ta­mat­toma­l­ta, yksilölle se merk­tisee hyvää koulu­tus­ta ja opiskelua elämään ja eri­tyis­es­ti työelämään. ”

    En ole kyl­lä samaa mieltä. Siivoami­nen tai muu vas­taa­va alem­man tuot­tavu­u­den duu­ni ei kyl­lä paina ollenkaan opin­to­jen jälkeisessä työelämässä. Työelämään nimit­täin ehtii aivan hyvin tutus­tua opin­to­jen aikana joko kesätöis­sä tai harjoittelujaksossa. 

    Nyt kuitenkin puhutaan vähin­tään ammat­tiko­rkeak­oulu­ta­soi­sista jatko-opin­noista. Ei mop­paus­taidoista ole mais­ter­ille paljoa iloa ja työ­paikkakult­tuurikin on aivan eri­lainen asiantun­ti­ja ja duunariammateissa. 

    (pait­si tietenkin sit­ten, kun opin­not ovat ohi ja väärän uravalin­nan takia joutuu tutk­in­to taskus­sa uudelleen mopin varteen 😉

    Nykyi­nen touhu on aivan hölmöläis­ten hom­maa. Mitä järkeä oli esimerkik­si löysätä lukiokin neliv­uo­tisek­si? Ei yhtään mitään.

    Mir­ka
    “Minä en oikein ymmär­rä, mitä tuot­tavu­udel­la tässä tarkoite­taan, ja varsinkaan, mitä tekemistä tuot­tavu­udel­la on työl­listymisen kanssa. Monista yliopis­tol­li­sista koulu­tu­so­hjelmista valmis­tuu suo­raan kortistoon.”

    Kortis­toon joutu­vat “höpöti­eteen mais­ter­it” eivät ole kyl­lä mil­lään mit­tar­il­la tuot­tavia. Miten ihmeessä henkilö, jon­ka koulu­tus on työ­markki­noiden kannal­ta täysin epäku­rant­tia, voisi mit­nekään olla eri­tyisen tuottava?

  5. “Miten ihmeessä henkilö, jon­ka koulu­tus on työ­markki­noiden kannal­ta täysin epäku­rant­tia, voisi mit­nekään olla eri­tyisen tuottava?”

    Täl­laisen asen­teen vuok­si yhteiskun­ta menet­tää val­ta­van määrän mukau­tu­miskyky­isiä, ahk­e­ria ja lah­jakkai­ta työn­tek­i­jöitä kortis­toon turhau­tu­maan ja ken­ties tule­vaisu­udessa eri­lais­ten ter­ror­is­tili­ikkei­den jäseniksi.

    Itse olen jo oppin­ut, että pal­jas­tan osaamiseni työ­nan­ta­jalle vas­ta sen jäl­keen, kun olen ollut jonkin aikaa työssä. Siinä vai­heessa liika fik­su­us ei enää pelota. Työn­haku­vai­heessa pois­tan ansi­oluet­telosta vähin­täänkin muu­ta­man kuud­es­ta osaa­mas­tani vier­aas­ta kielestä.

  6. Osmo ilmeis­es­ti olet­taa, että globaal­isaa­tio pelkästään hyödyt­tää suo­ma­laisia (jota se pääasi­as­sa aiem­min on tehnytkin) ja sik­si glob­al­isaa­tio voidaan uno­htaa työl­lisyy­den tarkastelus­ta. Mut­ta näin ei enää ole.

    Asi­aa on turha selit­tää val­u­ut­takurs­seil­la, kos­ka Kiinan val­u­ut­ta ei ole vapaasti vai­hdet­ta­va val­u­ut­ta, eikä se tule sitä pitkään aikaan ole­maankaan. USA on niin pahois­sa Kiinan pihdeis­sä velka­on­gelmien­sa takia, etteivät USA:n johta­jat uskalla Kiinaa enää painostaa.

    Kiinas­sa duu­nari tien­aa 100 euroa kuus­sa ja Suomes­sa 2000. Kiinalainen insinööri tien­aa 400–600 euroa ja suo­ma­lainen 4000–6000 euroa.

    Kiina panos­taa val­tavasti insinöörien­sä koulu­tuk­seen ja Kiina han­kkii akti­ivis­es­ti rahal­la iso­jen yhtiöi­den tutkimus­laitok­sia maa­hansa. Samanaikaises­ti Kiinan maaseudul­ta siir­tyy sato­ja miljoo­nia ihmisiä työ­markki­noille kaupunkeihin. 

    Kiinalaiset osta­vat nyt yri­tyk­siä ja teknolo­giaa maail­mal­ta isoil­la setelitukoil­la. Vol­vokin menee kiinalais­ten käsiin.

    Eikö tämä vaiku­ta oleel­lis­es­ti työ­markki­noiden tilanteeseen Suomes­sa? Minus­ta Suo­mi ei ole enää sel­l­ainen työ­markki­na, jon­ka toim­intaa voidaan nykypäivänä arvioi­da eril­lisenä osana kan­sain­välis­es­tä työmarkkinasta. 

    Eikä kan­sain­väliset työ­markki­nat toi­mi pelkästään markki­navoimien ehdoil­la, vaan nyky­isin pitkälti kiinalaisil­la pelisäännöillä.

  7. Mop­paustyökoke­muk­sen omaa­va mais­teri on parem­mas­sa ase­ma kuin mais­teri jol­la sel­l­aista ei ole sen takia että se ker­too työ­nan­ta­jal­lle työn­hak­i­jan tehneen joskus jotain vähem­män mukavaakin elääkseen.

  8. Oli­pa hyvä kir­joi­tus! Näil­lä havain­noil­la ja päätelmil­lä sosial­i­tur­van järkeistämi­nen olisi onnis­tunut lois­tavasti, jos muut eivät olisi hiekoit­ta­neet rattaita.

  9. Monil­la näistä höpöaloista oli varsin hyvä työl­lisyys­ti­lanne vielä jokin aika sit­ten. Esim. val­ti­oti­eteil­i­jöil­lä tai juristeilla.

  10. Yhdis­tääkö Osmo “mata­lat­u­loisen” “mata­latuot­toiseen” työvoimaan? Ehkä työ­markki­nat aja­vat siivo­jan palkan alas, mut­ta tuot­tavu­u­den tasol­la ja palkkata­sol­la ole vält­tämät­tä juuri mitään tekemistä keskenään. Vielä vähem­män tuot­tavu­u­den tasol­la ja kokon­ais­tu­lota­sol­la. Vuokralo­or­di saat­taa nos­taa korkei­ta vuokrat­u­lo­ja, mut­ta ei tuo­ta mitään. Samoin myyn­tivoit­to­ja rahas­ta­vat yri­tys- ja talon­va­l­taa­jat. Puhu­mat­takaan tuot­ta­mat­tomil­la lain­oil­la rikas­tu­vista rahoit­ta­jista. Taloussys­tee­mis­sä, mis­sä sub­ven­toidaan ansiot­to­mia tulo­ja, arvon­tuo­ton sijaan, käyvät arvon­tuot­ta­jat hel­posti “epäku­ran­teik­si”.

  11. Osmo, olet mes­tari hah­mot­ta­maan vaikei­ta kokon­aisuuk­sia ja vetämään niistä toteu­tuskelpoisia ratkaisumalle­ja. Siinäkö syy, että et ole min­is­ter­inä nykyhallituksessa?

    1. Siinäkö syy, että et ole min­is­ter­inä nykyhallituksessa?

      Pri­maari syy on se, että luovuin vapaae­htois­es­ti val­takun­nan­poli­ti­ikas­ta vuon­na 2007.

  12. Osmo: “Kansan­talouden kannal­ta kallein­ta on nuoriso­työt­tömyys, kos­ka nuore­na työelämästä syr­jäy­tyneeltä jää paljon työvu­osia tekemät­tä.

    Onko nuore­na työelämästä syr­jäy­tyneen mah­dol­lista päästä vielä työelämään?
    Pitäisikö nuore­na työelämästä syr­jäy­tyneitä edes yrit­tää saa­da takaisin työelämään? Jos ei, niin mik­si ei?

    Mik­si tehdään ole­tus, että nuore­na työelämästä syr­jäy­tynyt ei tule enää tekemään töitä?

  13. tpyy­lu­o­ma
    “Mop­paustyökoke­muk­sen omaa­va mais­teri on parem­mas­sa ase­ma kuin mais­teri jol­la sel­l­aista ei ole sen takia että se ker­too työ­nan­ta­jal­lle työn­hak­i­jan tehneen joskus jotain vähem­män mukavaakin elääkseen.”

    Samaa paikkaa haet­taes­sa vas­tavalmis­tunut on toden­näköis­es­ti parem­mas­sa ase­mas­sa kuin vaik­ka 3v valmis­tu­misen jäl­keen lat­tioi­ta mopan­nut henkilö.

  14. Tuot­tavu­u­den lisäys ei ole ain­oa asia, mitä korkeak­oulu­tuk­ses­ta saa irti. Sen lisäk­si merkit­täviä seikko­ja ovat sig­naloin­ti ja kulutus.

    Mielestäni on selvää, että on paljon koulu­tusa­lo­ja, joil­la yliopis­to-opin­not lisäävät vain vähän tuot­tavu­ut­ta noiden kah­den muun ollessa keskeisem­piä. Sig­naloin­tia ei kuitenkaan voi nyky-yhteiskun­nas­sa väheksyä, sil­lä se on de fac­to stan­dard­imenetelmä ker­toa poten­ti­aaliselle työ­nan­ta­jalle, että kyl­lä hak­i­ja jostain jotain tajuaa.

    Itse miel­län täl­lä het­kel­lä itsel­läni työn alla ole­vat toisen korkeak­oulu­tutkin­non opin­not ensisi­jais­es­ti kulu­tuk­sek­si. Nuo kak­si muu­ta ovat toki mukana, mut­ta ehkä kuitenkin toissijaisesti.

  15. Jako ‘kurant­ti­in’ ja ‘epäku­rant­ti­in työvoimaan lie­nee kär­jistys, ole­tan. Moni korkeasti koulutet­tu voi olla ‘epäku­rant­ti’ työ­markki­noil­la, joil­la ratkai­se­vat muutkin tek­i­jät, per­soonas­ta alkaen.
    Kaik­ki eivät pri­or­isoi palkkaa, vaan lähtöko­h­ta opiskelui­hin voi olla enem­män ‘filosofinen’. Ja ovathan filosofitkin tuot­tavia, nyt vaikka­pa Aris­tote­les, joka vieläkin kuit­taa (kuit­taisi) tekijänoikeustuloja.
    Val­ti­oti­eteil­i­jöi­den yksi tehtävä olisi lisätä tätä tuot­tavavu­ut­ta julk­isy­hteisöis­sä, kuten val­tion­hallinnos­sa. Se on kuitenkin vähän vaikeam­paa kuin insinöörien puuhastelu auto­jen ym. parissa.
    Korkeasti koulutet­tu­jen määrä on lisään­tynyt niin paljon, että tähän voisi vapaasti siteer­a­ta Shake­spearen Richard III:tta: “Kun joka moukas­ta on tul­lut aate­linen, on moni aate­linen aikamoinen mouk­ka.” Silti koulu­tus kan­nat­taa, kun­han ensin miet­tii, mitä sil­lä tavoittelee.

  16. “Samaa paikkaa haet­taes­sa vas­tavalmis­tunut on toden­näköis­es­ti parem­mas­sa ase­mas­sa kuin vaik­ka 3v valmis­tu­misen jäl­keen lat­tioi­ta mopan­nut henkilö.”

    Eikö olisi parem­pi vain pois­taa koko kil­pailu työ­markki­noil­ta ja antaa julkisen val­lan päät­tää työ­paikko­jen jaos­ta? Työ­paikat voitaisi­in vaik­ka arpoa (esim. lääkärei­den työ­paikat arvot­taisi­in valmis­tunei­den lääkärei­den joukos­ta), jot­ta pätevyy­den, CV:n, työkoke­muk­sen yms. vaiku­tus minimoituisi.

    Kil­pailu aut­taa toki löytämään tehtävi­in parhaat henkilöt, mut­ta yltäkyl­läisessä nyky-yhteiskun­nas­sa ei enää vält­tämät­tä tarvi­ta parhai­ta työn­tek­i­jöitä kaikki­in tehtävi­in. Olemme jo tarpeek­si vau­rai­ta. Eikö nyt olisi hyvä aika alkaa kar­sia turhaa kil­pailua yhteiskunnasta?

  17. Lukio­ta ei suinkaan ole “löysät­ty” neliv­uo­tisek­si, vaan kurssimuo­toisek­si. Edelleen val­taosa lukio-opiske­li­joista suorit­taa pakol­liset kurssit kolmes­sa vuodessa. 

    Neliv­uo­tisu­us on antanut valin­nan­va­paut­ta suorit­taa esim. laa­jo­jen matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lis­ten kurssien lisäk­si use­ampi­en kiel­ten kursse­ja. Oma lapseni opiskelee edel­lä mainit­tu­jen lisäk­si sak­saa, ran­skaa ja espan­jaa (ja tietysti englan­tia ja ruot­sia) Tämän lisäk­si hänel­lä on kak­si vaa­ti­vaa har­ras­tus­ta, joista toinen on kansal­lisen tason urheilua. 

    Jokainen ja ennen kaikkea Sylvesteri voi tykönään miet­tiä, onko hän automaat­tis­es­ti syr­jäy­tynyt löysäil­i­jä tule­vaisu­u­den työelämästä, vaik­ka kir­joit­taisikin vas­ta neljän­tenä keväänä. Näin ei näil­lä näkymin käy, mut­ta vaik­ka kävisikin.

  18. Kyl­lä hyvä työ­todis­tus hom­mas­ta kuin hom­mas­ta ker­too työ­nan­ta­jalle ihmisen yrit­teliäisyy­destä, työteliäisyy­destä ja ennen kaikkea “huonom­pi­en töi­den” osalta sopeutuvuudesta. 

    Olen työk­seni selvitel­lyt työ­nan­ta­jien asen­tei­ta erinäisi­in asioi­hin ja en tämän koke­muk­sen perus­teel­la ole lainkaan vaku­ut­tunut, että vas­tavalmis­tunut päivääkään työtä tekemätön 23-vuo­tias on lainkaan sen parem­mas­sa ase­mas­sa kuin itsen­sä elät­tämäään tot­tunut 25-vuo­tias henkilö samal­la koulutuksella. 

    Vaik­ka siis kyseessä olisi ns. paskadu­u­ni. Toki aina parem­pi, jos työ­paik­ka on vähin­täänkin sivun­nut haet­tavaa alaa.

  19. “Neliv­uo­tisu­us on antanut valin­nan­va­paut­ta suorit­taa esim. laa­jo­jen matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lis­ten kurssien lisäk­si use­ampi­en kiel­ten kursse­ja. Oma lapseni opiskelee edel­lä mainit­tu­jen lisäk­si sak­saa, ran­skaa ja espan­jaa (ja tietysti englan­tia ja ruotsia)”

    Mik­si ihmeessä nuoren pitäisi opiskel­la noin mon­taa kieltä? Ja niiden lisäk­si vielä pitkät matikat ja fyssat?
    Neljä vuot­ta lukios­sa on liikaa. Nuoren pitää tehdä val­in­to­ja. Ei kaikkea tarvitse ker­ral­la opiskella.

  20. Kjr63:

    Vuokralo­or­di saat­taa nos­taa korkei­ta vuokrat­u­lo­ja, mut­ta ei tuo­ta mitään. 

    No tuot­taa se sen ver­ran kuin mitä se vuokrat­tu resurssi tuottaa.

    Jos vuokralor­di ei saisi kor­vaus­ta siitä resurssista, jon­ka antaa muiden (tuot­tavaan) käyt­töön, niin se resurssi ei sil­loin tuot­taisi hyv­in­voin­tia muille.

    Jaakko Hir­vo­nen:

    Tuot­tavu­u­den lisäys ei ole ain­oa asia, mitä korkeak­oulu­tuk­ses­ta saa irti. Sen lisäk­si merkit­täviä seikko­ja ovat sig­naloin­ti ja kulutus.

    Todel­lakin. Osak­si tästä syys­tä koulu­tus­ta ei pitäisi sub­ven­toi­da niin voimakkaasti kuin nyky­isin tehdään.

  21. Työt­tömiä on siis seu­raa­van­laisia: laisko­ja, teo­reetikko­ja ja tyh­miä. Yhteistä kaikille on se, että he ovat tuottamattomia.

  22. Eli­na
    “Lukio­ta ei suinkaan ole “löysät­ty” neliv­uo­tisek­si, vaan kurssimuotoiseksi.”

    De fac­to täysin sama asia kun niiden kurssien suorit­tamiseen on annet­tu neljä vuotta.

    “Neliv­uo­tisu­us on antanut valin­nan­va­paut­ta suorit­taa esim. laa­jo­jen matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lis­ten kurssien lisäk­si use­ampi­en kiel­ten kursseja.”

    Kyl­lä, näin­hän se var­masti on paper­il­la ja hienois­sa esit­teis­sä, sekä jois­sakin poikkeustapauksissa.

    Sit­ten todel­lisu­udessa var­maan mur­to-osa opiskelee neljä vuot­ta ja kaik­ki vuodet yhtä akti­ivis­es­ti kuin kol­men vuo­den kävi­jät. Ainakin omas­tatut­tava­pi­iris­sä neljän vuo­den kävi­jät ovat olleet ne kaikkein sluibimmat.

    “Kyl­lä hyvä työ­todis­tus hom­mas­ta kuin hom­mas­ta ker­too työ­nan­ta­jalle ihmisen yrit­teliäisyy­destä, työteliäisyy­destä ja ennen kaikkea “huonom­pi­en töi­den” osalta sopeutuvuudesta.”

    Kyl­lä se nyt vaan on niin, ettei nakki­ham­puri­lais­du­uneil­la tee juurikaan mitään kun haetaan työ­paikkaa korkeak­oulu­pa­pereil­la. Yksi kesä edes jotenkin omaan alaan liit­tyvis­sä merkkaa enem­män kuin viisi vuot­ta kau­pan kas­sal­la tai mopin var­res­sa. Niil­lä hamp­par­in­pais­to­du­uneil­la voi tosin päästä ensim­mäiseen kesä­työ­paikkaan, mut­ta ei se silti tee paria välivuot­ta kannattavaksi. 

    Hem­met­ti, eihän AMK:sta saa edes papere­i­ta jos ei ole har­joit­telui­ta suoritet­tuna! Ne har­joit­te­lut ovat sen takia ole­mas­sa ettei tart­tis pelkäl­lä ham­puri­laisen­pais­tokoke­muk­sel­la lähteä haeskele­maan töitä.

  23. “Tämä lisää tarvet­ta suo­jau­tua rikol­lisu­ut­ta ja epäre­hellisyyt­tä vastaan. ”

    Tur­val­lisu­usala on kasvu­vuala ja lisää bkt:ta ja työ­paikko­ja. Var­ti­jak­si kel­paa ‚jos jak­saa pun­ner­taa neliö­pa­likan kolmior­eiästä läpi.
    Rikol­lisu­us on siis eduk­si taloudelle ja tur­va-ala tuot­taa paljon vähä­tuot­toista työtä.

  24. “Työt­tömät ovat val­taosil­taan mata­latuot­toista työvoimaa, mut­ta monista juuri työt­tömyys on muo­van­nut mata­latuot­toisia. Työtä oppii työtä tekemäl­lä. Työt­tömänä osaami­nen ja työkyky rapistuvat”

    Työt­tömänä on vuosit­tain n 800000 ihmistä .
    Väitätkö tosis­sasi, että meil­lä on näin paljon epäku­rant­te­ja työntekijöitä ???

  25. Tässä infoa min­imi­palkoista Euroopassa
    Suomes­sa ei ole lak­isääteistä min­imi­palkkaa vaan alako­htainen, alan tuot­tavu­ud­es­ta riip­pu­va min­imi­palk­ka. Min­imi­palkat ovat n 6–7 euron luokkaa ja ellei ole työe­htosopimus­ta n 5 euroa tunnilta.
    Lisäk­si sopimuk­sis­sa on määräyk­siä jot­ka alen­ta­vat alalle tule­van palkkaa määräa­jak­si, samoin nuoren henkilön voi palkata alen­netul­la palkalla.

    Ilmeis­es­ti Osmo halu­aa liit­tää mei­dät IVY maid­en kasti­in min­imi­palkko­jen tasossa ?? 

    Täy­tyy ihme­tel­lä, miten nämä korkean min­imi­palkan maat kykenevät korkeam­paan työl­lisyysas­teeseen ja alem­paan työttömyyteen ??

    Osmo ei valitet­tavasti esitä mitään fak­taa mielip­iteit­ten­sä tuek­si, mut­ta kuten alem­mas­ta käy selville, vaikea sitä on löytääkin.

    “ETU­In selvi­tyk­sen mukaan EU-jäsen­maat voidaan jakaa kolmeen ryh­mään. Korkeim­man min­imi­palk­ka tason ryh­mään, 8,40 eurosta 8,70 euroa tun­nis­sa kuu­lu­vat Belgia(työttömyys 8 %), Alankomaat(työttömyys 3,7 %), Irlanti
    ( työt­tömyys 12,9 %) ja Ran­s­ka (työt­tömyys 10 %). Lux­em­bur­gin min­imi­palk­ka on vielä näitäkin korkeampi, vuon­na 2008 9,49 euroa(työttömyys 6,5 %). Iso-Bri­tan­nia, jon­ka min­imi­palkkata­so oli aiem­min korkea on kärsinyt pun­nan arvon laskemis­es­ta, ja min­imi­palk­ka on laskenut 7,20 euroa tun­nil­ta (työt­tömyys 7,8 %).

    Toiseen ryh­mään kuu­lu­vat Etelä-Euroopan maat Kreik­ka (työt­tömyys 9,2 %), Mal­ta, Espanja(työttömyys 19,1 %) ja Por­tu­gali (10,1 %) sekä Slovenia(työttömyys 5,9 %) ja Puo­la (työt­tömyys 8,2 %). Tämän ryh­män min­imi­palkkata­so vai­htelee 2–4 euron välil­lä. Matal­im­mat säädel­lyt min­imi­palkat ovat mm. itäisen Kes­ki-Euroopan mais­sa, jois­sa taso jää alle kah­den euron tun­nil­ta. (esim Viron työt­tömyysaste 15,1 % , Lat­vian 19,7 %, Liet­tuan 13,8 % etc )

  26. Liian van­ha
    Ei täysipäiväiset työt­tömät kyl­lä tee min­imi­palkkadu­une­ja, ne ovat puh­taasti opiske­li­joiden heiniä.

  27. “Lyse oli rak­en­teel­lis­es­ta työt­tömyy­destä, ei kitkatyöttömyydestä.”

    Pitäisi löytää joku ana­lyysi ja tutkimus raken­netyöt­tömyy­destä, muuten väite rakn­netyöt­tömyy­den lisään­tymis­es­tä on pelkkä EK:n probagandalause

  28. Sylvesteri,

    Ilmeis­es­ti et yhtään ymmärtänyt, mitä tarkoitin? 

    Selitän uud­estaan:

    Tietenkään työhaas­tat­telus­sa vas­tavalmis­tunut­ta mais­te­ria ei kohtaa ihas­tunut hihkunta: 

    “Hienoa, että olet toimin­ut myös tar­joil­i­jana. Saatkin tar­joil­la aina pikku­jouluis­samme tont­tulak­ki päässä… Palkkaamme ehdot­tomasti Sinut!”

    Mut­ta, jos nolosta tar­joil­i­jape­ri­odista saadus­sa työ­todis­tuk­ses­sa vaku­ute­taan, että uusi mais­teri entisessä elämässään on aina hoi­tanut työn­sä täs­mäl­lis­es­ti ja tun­nol­lis­es­ti, hän on sosi­aa­li­nen ja saanut paljon myön­teistä palautet­ta asiakkailta. 

    Niin tämä vaikut­taa hak­i­jan per­soon­al­lisu­u­den arvioin­ti­in sen osalta onko hän sopi­va kyseiseen työhön. 

    Ja jos paskadu­u­nista saadut työ­todis­tuk­set ovat täyt­tä potaskaa Sylvesterin kaltais­ten esimi­esten silmis­sä, niin mitä sit­ten tarkoit­taa työ­todis­tus­mat­to­muus (sic)korkeakouluopintojen jälkeen?

    Se tarkoit­taa, että on ollut van­hempi­en­sa elät­ti tai pros­ti­tuoitu. Vai kek­si­ikö joku joitain mui­ta vai­h­toe­hto­ja? Helsingis­sä eikä mis­sään muus­sakaan yliopis­tokaupungis­sa eletä ja asu­ta opin­totuen turvin.

    Tämä sit­ten on posi­ti­ivista ver­rat­tuna Sylvesterin halvek­simi­in “nakki­ham­puri­lais” ‑töi­hin?

    Siitä var­masti olemme S:n kanssa samaa mieltä, että mitä lähempänä työkoke­mus on haet­tua alaa, sitä parem­pi. Mut­ta siihen se saman­mielisyys täl­lä ker­taa jääkin…

  29. Liian van­ha: Ei noi­ta työt­tömyys­luku­ja kan­na­ta kat­too yhdestä pis­teestä vaan pitäis ver­tail­la jotain pidem­män ajan keskiar­vo­ja. Taan­tu­mas­sa työt­tömien määrään vaikut­taa myös työ­markki­noiden jous­tavu­us, kos­ka palkat eivät laske riit­tävän nopeasti.

  30. Eli­na. työ­todis­tus­mat­to­muus (sic) PO. työtodistuksettomuus. 

    Asi­as­ta olen samaa mieltä: kaup­pati­eteen mais­teri, joka on käynyt myös Siwan kas­sal­la, on parem­pi investoin­tipankki­i­ri­na kuin hän, joka on lup­poaikansa käyt­tänyt swingin hion­taan tai tv-visailuihin.

    Touko Met­ti­nen

  31. “Se tarkoit­taa, että on ollut van­hempi­en­sa elät­ti tai prostituoitu.”

    Mitäs pahaa siinä on, että on van­hempi­en­sa elät­ti? Henkilö voi tehdä paljonkin asues­saan van­hempi­en­sa luona työt­tömänä, mm. lukea sato­ja alaansa liit­tyviä kirjoja.

    Kyl­lä minä palkkaisin mielu­um­min henkilön, joka on käyt­tänyt päivän­sä luke­mal­la alansa kir­jal­lisu­ut­ta ja blo­ge­ja ja laa­jen­tanut tieto­jaan ja osaamis­taan niin paljon kuin on mah­dol­lista tekemät­tä työtä, kuin henkilön, joka on tuh­lannut päivän­sä nakki­ham­puri­laisia paistellen.

  32. Huoh täältäkin,

    Minä puolestani palkkaisin mielu­um­min ihmisen, joka on laa­jen­tanut tajun­taansa muutenkin kuin kir­jan ja netin ääressä odot­taen isukin tekemän kar­jalan­paistin valmistumista.

    Mam­man silit­tämät kalsar­it eivät myöskään tek­isi min­u­un mitään vaiku­tus­ta työhaastattelussa. 

    Mut­ta mitäpä näistä kiis­telemään. Hyvä, että kaikille on ilmeis­es­ti otta­jansa. Koke­muk­seni mukaan töitä (myös paskadu­une­ja) opiskelu­aikana tehneet työl­listyvät parem­min, mut­ta ainakaan juuri nyt min­ul­la ei ole tästä mitään näyt­töä tänne antaa. 

    Epäilen, ettei sel­l­aista tutkimus­ta edes ole ole­mas­sa. Eli näyt­töä ei tai­da tul­la, mutul­la mennään…

  33. “Huoh täältäkin,

    Minä puolestani palkkaisin mielu­um­min ihmisen, joka on laa­jen­tanut tajun­taansa muutenkin kuin kir­jan ja netin ääressä odot­taen isukin tekemän kar­jalan­paistin valmistumista”
    Minä olen palkan­nut tuhan­sia viime vuosi­nakin kym­meniä ihmisiä ja kyl­lä aina vaa’as­sa on painanut työkoke­mus oli se sit­ten mitä tahansa.
    Ei vas­tavalmis­tuneelta 20–25-vuotiaalta voi mitään johta­jan koke­mus­ta edel­lyt­tää, mut­ta jos on ollut töis­sä ja vienyt opin­ton­sa läpi niin onahne henkilössä sitkeyttä.
    Ja samal­la on syn­tynyt työelämäntaitoa.

    Hunoim­mat esimerk­it oli­vat yksi 28-vuo­tias insinööri, joka haki elämän­sä ensimmäistä .
    työpaikkaa.

    Tai 32-vuo­tias ruotsinkieltä puhu­va mais­ter­ineito, joka oli ensim­mäisessä työhaas­tatetlus­sa arveli voivansa ottaa vas­taan jonkin­laisen johta­jan paikan ja 5000 euron palkalla.

  34. “Ei noi­ta työt­tömyys­luku­ja kan­na­ta kat­too yhdestä pis­teestä vaan pitäis ver­tail­la jotain pidem­män ajan keskiar­vo­ja. Taan­tu­mas­sa työt­tömien määrään vaikut­taa myös työ­markki­noiden jous­tavu­us, kos­ka palkat eivät laske riit­tävän nopeasti.”

    Pitem­mässä juokus­sa ne näyt­tävät ole­van mata­lampia eri­tyis­es­ti nois­sa korkean min­imi­palkan mais­sa esim Hol­lan­nis­sa ja Tan­skas­sa on pyörit­ty alle 2 % työttömyysluvuissa

  35. Van­hempi­en luona asu­va henkilö voi laa­jen­taa tajun­taansa muutenkin kuin palkkatyössä, esim. matkus­ta­mal­la, har­ras­ta­mal­la. Kalsar­itkin hän voi silit­tää itse. Ja onko se nyt niin paljon itsenäisem­pää odotel­la netin ääressä mikroaal­tou­unin piip­paus­ta kuin sitä isukin karjalanpaistia?

  36. Heh, heh..

    Mil­läs rahal­la se van­hempi­en luona asu­va työtön har­ras­taa ja matkustelee?

    Van­hempi­en­sa rahoilla?

    Itsenäisen elämän käsit­teeseen on tähän päivään saak­ka kuu­lunut aja­tus taloudel­lis­es­ta riippumattomuudesta. 

    Jos tosi­aan kuvit­telet, että työ­nan­ta­ja on riemuis­saan, kun kuulee että viime vuodet ovat men­neet “itsen­sä kehit­tämiseen” oma­toimis­es­ti ja sil­lä löyväsi lau­dal­ta työkoke­mus­ta omaa­vat hak­i­jat, niin olet nyt kyl­lä pahasti väärässä. 

    Miten muuten olet varautunut todis­ta­maan työhaas­tat­telus­sa lukuis­ten sivistävien kir­jo­jen ja blo­gien lukemisen, kehit­tävän matkailun ja harrastukset?

    Onko äidiltä lappu: 

    “Kyl­lä mei­dän poi­ka aina sohaval­la maates­saan on lukenut kir­jaa ja tietokoneel­la on ollut joka päivä mon­ta tuntia.”

    Sori, mut­ta maail­manku­vasi on perin koominen.

  37. Suurin hinku jatkaa työssä varsi­naisen eläkeiän jäl­keen on lehti­ti­eto­jen mukaan julkises­sa hallinnos­sa. Pitkän työu­ran tehneet viran­halti­jat ja toim­i­henkilöt ovat varsin hyvä­palkkaisia, työ on help­poa ja kevyt­tä, puhutaan jopa suojatyöpaikoista.

    Mik­si heitä pide­tään töis­sä, kun samaan aikaan nuo­ria, korkeasti koulutet­tu­ja on tulos­sa tilalle — jos tilalle yleen­sä ketään tarvit­see palkata.

    Mikä on näi­den viras­sa roikku­jien kokon­aiskus­tan­nus yhteiskun­nalle ottaen huomioon heille juok­se­va palk­ka + sivuku­lut + eläkek­er­roin + vaik­tus työttömyyteen?

  38. Hyvä Touko-Pouko, juuri tuo­ta sanaa hain 🙂

    ++++++++

    Kyl­lä nyt lop­putule­m­ana on todet­ta­va, että en enää yhtään ihmettele buumia, jos­sa 18 vuot­ta täyt­täneet kotona asu­vat nuoret hake­vat ilman yri­tys­täkään työhön toimeen­tu­lotkea kesäk­si lukio- ja korkeak­oulu­opin­to­jen välissä. 

    Mik­si hakea töitä ja vielä kär­siä työn­teon kauheus, jos “itsen­sä kehit­tämi­nen” (Huoh!) koti­so­hval­la hei­dän mielestään on parem­paa työ­markki­noi­ta ajatellen. 

    Minus­ta on kum­mallista, että 18-vuo­tias kotona asu­va nuori saa toimeen­tu­loluukul­ta läh­es 400 euroa kuus­sa vain sanom­al­la, että muka mak­saa koti­in ruuas­ta ja asumisesta. 

    Har­vas­sa lienevät van­hem­mat, jot­ka tuon ikäiseltä edel­lyt­tävät vuokraa ja ruokamaksua. 

    Eli ihan disko­ra­haa! Tästä on moitit­tu lähin­nä tur­va­paikan­hak­i­joi­ta, mut­ta kyl­lä kotop­eräis­es­tikin osataan.…

  39. “Minus­ta on kum­mallista, että 18-vuo­tias kotona asu­va nuori saa toimeen­tu­loluukul­ta läh­es 400 euroa kuus­sa vain sanom­al­la, että muka mak­saa koti­in ruuas­ta ja asumisesta”

    Toimeen­tu­lotuen saa­jista läh­es 50 % on alle 25-vuo­ti­ai­ta, alle 18-vuo­ti­ai­ta on n 25 %.
    Pitää muis­taa, että toimeen­tu­lotues­ta mak­se­taan huostaan­ot­to­jen kulu­ja ja käsit­tääk­seni 18–25 vuo­ti­aat opiskel­e­vat nuoret, joil­la ei ole kotia ja elatuk­seen kykeneviä van­hempia saa­vat myös opin­to­jen aikana harkin­navaraista tukea ??

  40. Eli­na: ”Mil­läs rahal­la se van­hempi­en luona asu­va työtön har­ras­taa ja matkustelee?
    Van­hempi­en­sa rahoilla?
    Itsenäisen elämän käsit­teeseen on tähän päivään saak­ka kuu­lunut aja­tus taloudel­lis­es­ta riippumattomuudesta.”

    Näin­hän sitä usein san­o­taan. Mut­ta mil­läköhän taval­la työ­nan­ta­jan rahoil­la eli työstä saataval­la pal­ka­lla elämi­nen on sit­ten riip­pumat­tomam­paa kuin vaikka­pa van­hem­mil­ta saatavil­la rahoil­la? Työ­suhde lie­nee kuitenkin helpom­min katkaistavis­sa kuin lapsen ja van­hempi­en väli­nen suhde.

    Elääk­seen suvun per­heen rahoil­la harvem­pi käsit­tääk­seni joutuu viiden päivän työvi­ikkoa ja kahdek­san tun­nin työpäivää vas­taavi­in pon­nis­tuk­si­in, ellei sit­ten ole P. G. Wode­housen luo­man kuvit­teel­lisen brit­tiylälu­okan nuoren pol­ven edus­ta­jan Bertram Woos­t­erin tapaan taloudel­lis­es­ti riip­pu­vainen kauheista tädeistään, joiden miel­lyt­tämisek­si joutuu mil­loin kih­lau­tu­maan ja mil­loin toteut­ta­maan kermanekkavarkauksia.

    Tämä menee nyt “hie­man” ohi alku­peräis­es­tä aiheesta eli rak­en­teel­lis­es­ta työt­tömyy­destä, mut­ta tämäkin on ihan aidosti mie­lenki­in­toinen kysymys. Ehkä Eli­nan (Suomenssa hyvin tavanomaises­sa) asen­teessa näkyy parem­minkin luter­i­lainen työn arvos­tus ja se, ettei jouti­laisu­u­teen tot­tunut­ta ylälu­okkaa enää 1900-luvul­la maas­samme ollut (eikä paljolti sitä ennenkään) kuin ana­lyysi siitä, kuka nyt oikeasti on riipumaton.

    Eli­na: “Jos tosi­aan kuvit­telet, että työ­nan­ta­ja on riemuis­saan, kun kuulee että viime vuodet ovat men­neet “itsen­sä kehit­tämiseen” oma­toimis­es­ti ja sil­lä löyväsi lau­dal­ta työkoke­mus­ta omaa­vat hak­i­jat, niin olet nyt kyl­lä pahasti väärässä.
    Miten muuten olet varautunut todis­ta­maan työhaas­tat­telus­sa lukuis­ten sivistävien kir­jo­jen ja blo­gien lukemisen, kehit­tävän matkailun ja harrastukset?”

    Eikö juuri sik­si haas­tatel­la, että saadaan hak­i­jas­ta selville muu­takin kuin hänen ansi­oluet­telostaan ilmi käyvät tiedot? Jos on sivistys­tä, niin luulisi sen haas­tat­telus­sa näkyvän — jos se kyseinen sivistys nyt on haet­ta­van paikan osalta relevanttia.

  41. Art­turi:

    [i]Kjr63:

    Vuokralo­or­di saat­taa nos­taa korkei­ta vuokrat­u­lo­ja, mut­ta ei tuo­ta mitään. 

    No tuot­taa se sen ver­ran kuin mitä se vuokrat­tu resurssi tuottaa.
    [/i]

    Resurssi on asun­nois­sa maa­ta ja maanko­rkoa, minkä aikaansaa yhteiskun­ta, ei omis­tu­soikeu­den haltija.

    [i]
    Jos vuokralor­di ei saisi kor­vaus­ta siitä resurssista, jon­ka antaa muiden (tuot­tavaan) käyt­töön, niin se resurssi ei sil­loin tuot­taisi hyv­in­voin­tia muille.[/i]

    Kuten edel­lä. Vuokralo­or­di ei aikaansaa resurssin arvoa. Hänen tuot­tavuuten­sa on tuo “antamisen” arvo eli ei mitään. Loor­di on siis ain­os­taan verot­ta­ja. Rooli mikä luon­nol­lis­es­ti, oikeu­den­mukaises­ti ja (markkina)taloudellisesti kuu­luisi arvon aikaansaa­jalle, yhteiskunnalle.

  42. Minus­ta tun­tuu, että Suomes­sa aliarvioidaan sivistys­tä ja yliarvioidaan työn­teon merk­i­tys­tä. Mitä järkeä ihmisen on men­nä töi­hin esim. opiskelu­jen aikana (muuten kuin miel­lyt­tääk­seen tule­via työ­nan­ta­jia), jos hän halu­aa keskit­tyä opiskelu­un ja talousti­lanne on muuten suh­teel­lisen kun­nos­sa? On hyvin epäi­lyt­tävää väit­tää täl­laista henkilöä työn­vieroksu­jak­si. Opiskelem­i­nen­han on myös työtä. Onhan parem­pi että tekee jotain asi­aa kun­nol­la, ts. keskit­tyy siihen todel­la. On paljon enem­män isän­maalle hyödyk­si että lukee ja sivistyy vapaa-ajal­laan kun han­kkii lisära­haa, jos se ei ihmiselle ole vält­tämätön­tä. Luulisi että täl­laista koke­mus­ta arvostet­taisi­in enem­män kuin sat­un­naista pätkätöis­sä hei­lu­mista. Mut­ta ei, aiv­o­ton työssä puur­t­a­mi­nen on sitä myyt­tistä sisua, jol­la pelataan suo­raan tuot­tavu­ud­es­ta heku­moivien kap­i­tal­istien pus­si­in ja mil­lä naker­re­taan työn­tek­i­jöistä ja yleen­säkin lähim­mäi­sistä huol­ta pitävää rakas­tavaa ja huole­hti­vaa arvopo­h­jaa. Jos työ­nan­ta­jat ovat noin kovia, niin älkää ihme­telkö mik­si tässä maas­sa on niin paljon synkkyyt­tä, masen­nus­ta ja itse­murhia. Minä työ­nan­ta­jana taas pikem­minkin arvostaisin ihmistä, joka osaa ajatel­la omil­la aivoil­laan eikä alis­tua kaik­keen mitä meiltä talouskasvun nimis­sä nykyään vaaditaan.

    Vaik­ka se niin lapsel­liselta kuu­lostaakin, niin raha on elämässä tois­si­jaista, sanokoot kap­i­tal­is­tit mitä tahansa. Ja köy­hiä Jumala rakas­taa. Samoin van­hempi­en rakkaudessa lap­sia kohtaan ja taloudel­lises­sa avu­nan­nos­sa ei luulisi ole­van mitään väärää.

  43. Antti Mat­ti­lalle,

    Käsi­tyk­semme sivistyk­ses­tä (ja paljon muus­takin) on perin eri­lainen. Sivistys­tä ei min­un maail­manku­vas­sani han­ki­ta pelkästään kir­jo­ja lukemalla. 

    Sivistys on eri­lais­ten elämänkoke­musten ja ennen kaikkea niistä oppimisen sum­ma. Sivistynyt ihmi­nen on kuun­nel­lut eri­lais­ten ihmis­ten eri­laisia elämän­tari­noi­ta, hänel­lä on ymmär­rystä, suvait­se­vaisu­ut­ta ja viisaut­ta eri elämän ilmiöihin. 

    Lukem­i­nen ja matkailu voi olla osa tätä ker­tymää, mut­ta vain pieni osa sitä. Eri­laiset työ­paikat, niiden kult­tuuri ja ihmis­suh­teet muokkaa­vat ihmistä var­masti elämän ymmärtämiseen enem­män kuin yksinäisyy­dessä lue­tut kirjat. 

    En myöskään ymmär­rä, että kir­jo­jen lukem­i­nen ja työn­teko jotenkin pois­sulk­i­si­vat toisen­sa. Kyl­lä nor­maalin työpäivän jäl­keen per­heet­tömäl­lä ihmisel­lä on var­masti aivan tarpeek­si aikaa per­hetyä myös kir­joi­hin. Eihän kukaan nyt koko valveil­laoloaikaansa voi lukea tai ainakaan se ei psyykelle hyvää tee. 

    Perin omi­tu­inen on minus­ta myös käsi­tys siitä, että tois­t­en rahoil­la elämi­nen olisi yhtä itsenäistä kuin oma­l­la työl­lään elämi­nen. Tästä lie­nee kuitenkin turha kiis­tel­lä, kos­ka yhteisym­mär­rystä tuskin syntyy. 

    Kol­mas käsit­tämätön väite on se, että työ­suhde olisi helpom­min puret­tavista kuin aikuisen ja van­hem­man väli­nen elatussuhde. 

    Jälkim­mäiseen riit­tää vain kak­si sanaa isältä ja äidiltä: “Ulos täältä”.. van­hem­muus ei katkea, mut­ta rahavir­ta on varsin help­po katkaista. Työ­suh­teessa sen sijaan on varsin tiukatkin sään­tön­sä lopet­tamisen suhteen. 

    Mut­ta jos tosi­aan van­hem­mat halu­a­vat elät­tää aikuisia lap­si­aan, niin mitäpä se min­ulle kuu­luu. Edelleenkin kuitenkin väitän, että kovin kovaa val­u­ut­taa oma­toimi­nen itsen­sä kehit­tämi­nen ei ole työhaas­tat­telus­sa siinä tapauk­ses­sa, että kil­pailevil­la hak­i­joil­la on muut asi­at saman­veroisia ja työ­todis­tuk­set ojennuksessa. 

    Pidät näke­myk­siäni “luter­i­laisi­na”, mut­ta ker­ropa min­ulle siinä tapauk­ses­sa, mis­sä kult­tuuris­sa kotona asu­vaa, van­hempi­en­sa elät­tinä ole­vaan aikuista ihmistä arvoste­taan enem­män kuin työssä käyvää, van­hem­mis­taan riip­puma­ton­ta aikuista.

    Eipä tule min­ul­la mieleen…

  44. Itse asi­as­sa sivistyso­su­us edel­lisessä kom­men­tis­sani oli pikem­minkin opiske­li­jalle, ei Antille. 

    Opiske­li­jalle vielä: 

    Miten työssäkäyn­ti ja omil­la aivoil­la ajat­telem­i­nen ovat ilmiöitä, jot­ka eivät voisi esi­in­tyä samas­sa ihmisessä? 

    Ja sin­ullekin kysymys: mis­sä maas­sa on työ­nan­ta­jia, jot­ka eivät arvos­ta työkokemusta?

    Mis­sä on tämä onnela, jos­sa ei tietenkään ole synkkyyt­tä, ei masen­nus­ta eikä itsemurhia?

  45. Niin, eihän sitä täy­del­listä onnelaa toki mis­sään ole. Mut­ta se ei tarkoi­ta, ettem­mekö me voisi itse kukin yrit­tää tehdä tästä maas­ta vieläkin parem­paa kuin se nyt on. Ennen kaikkea me voimme yrit­tää rakas­taa toista sel­l­aise­na kuin hän on eikä aina vain vaa­tia enem­män tehokku­ut­ta, joka on lop­ul­ta vahin­gol­lista ihmiselle. Tietenkin tämäkin kuu­lostaa suo­raan san­ot­tuna hyvin nau­ret­taval­ta, ja minähän olen vain tyh­mä opiske­li­ja, tiedän sen itse hyvin — mut­ta käsit­tääk­seni niin se oikeasti on elämässä. Rakkaus voit­taa lop­ul­ta kyynisyyden.

    “Miten työssäkäyn­ti ja omil­la aivoil­la ajat­telem­i­nen ovat ilmiöitä, jot­ka eivät voisi esi­in­tyä samas­sa ihmisessä?”

    En toki täl­laista väit­tänytkään, en todel­lakaan, päin­vas­toin. Tarkoituk­seni oli vain hie­man ihme­tel­lä ajat­telua, jos­sa vähäi­nen työkoke­mus koetaan suo­raan laisku­udek­si, huonok­si työ­moraa­lik­si, lus­muiluk­si ja jopa alem­man ihmisyy­den tasok­si. Mut­ta esim. mainit­se­mas­sani tapauk­ses­sa, jos­sa opiske­li­ja val­it­see opin­toi­hin täysil­lä keskit­tymisen ja marssii sit­ten mais­terin paper­it taskus­sa työhaas­tat­telu­un, on epäreilua odot­taa häneltä mit­tavaa työkoke­mus­ta ja pitää hän­tä huonom­pana vain sen vuok­si, että hän on kaukaa viisaasti viet­tänyt päivän­sä opiskellen ja jalostaen har­taasti tieto­jaan voidak­seen olla isän­maalle jon­ain päivänä kallis aarre. Opiske­li­jal­ta­han odote­taan opiskelua, ja hän­hän on työn­sä tehnyt kun­ni­al­la! Siinä vai­heessa on san­gen kum­mallista haukkua lus­muilus­ta. Mitä vielä pitäisi tehdä, kävel­lä käsil­lä ja soit­taa vetopasuunaa?

    Kir­joista ei tietenkään opi kaikkea, mut­ta niin ei opi kaikkea myöskään työtä tekemäl­lä. Sik­si molem­pia tarvi­taan, olen siitä aivan täs­mälleen samaa mieltä. Ja työkoke­mus on lois­ta­va plus­sa työn­tek­i­jän laariin.

    Mut­ta min­ua vain pelot­taa se ja se on minus­ta epäoikeu­den­mukaista, että kun työ­nan­ta­jat kaikesta päätellen vieroksu­vat tätä (ahk­er­an) opiske­li­jan ihmistyyp­piä, se ei suinkaan aina ole opiske­li­jan oma syy. Ja mis­tä sitä työtä edes saa, kun koke­mus­ta vaa­di­taan eikä koke­mus­ta ennestään ole, ja kun opiskelu­akaan ei arvoste­ta? Ja kun opiskele­maan kuitenkin on men­tävä, kos­ka jotakin tutk­in­toa yleen­sä vaa­di­taan? Mik­si opiske­li­joi­ta ei arvoste­ta? Eikö tiedon ja viisauden keräämi­nen ole enää arvossaan?

    Täy­tyy myös vielä muis­taa, että ihmisiä on eri­laisia, vahvo­ja ja heikko­ja, tehokkai­ta ja ei-niin-tehokkai­ta. Mielestäni myös hie­man tehot­tomim­mil­la ja koke­mat­tomam­mil­lakin työn­tek­i­jöil­lä tulisi olla mah­dol­lisu­udet saa­da kykyjään vas­taavaa työtä. Nykyisenkaltaises­sa kil­pailu- ja suori­tusy­hteiskun­nas­sa ei yksinker­tais­es­ti ole muka­va elää. Ongel­ma on siinä, että vah­vat ihmiset ovat luoneet väärän­laiset sään­nöt heikoille. Vah­vat tässä rul­janssis­sa kyl­lä joten kuten selviävät, mut­ta kaik­ki ihmiset eivät suinkaan ole vahvo­ja, vaik­ka kuin­ka yrit­täi­sivät. Ja työtä me kuitenkin jokainen tarvit­semme, työ pitää ihmisen tiel­lä. Eikä työt­tömyys todel­lakaan ole aina ihmisen oma syy.

    Sitä pait­si, jos vaik­ka äiti­ni halu­aa vält­tämät­tä avus­taa min­ua, ettei min­un tarvitse tal­ven opiskelu­jen käy­dä töis­sä, pitääkö min­ua ran­gaista siitä että äiti­ni min­ua niin paljon rakastaa?

    Sinän­sä minus­ta on aivan sama mitä työ­nan­ta­jat ajat­tel­e­vat. Oma­pa­han on tyh­myyten­sä, kun eivät tiedä minkä määrän lah­jakku­ut­ta menet­tävät. (enkä tietenkään tarkoi­ta itseäni)

  46. “Kuten edel­lä. Vuokralo­or­di ei aikaansaa resurssin arvoa. Hänen tuot­tavuuten­sa on tuo “antamisen” arvo eli ei mitään. Loor­di on siis ain­os­taan verot­ta­ja. Rooli mikä luon­nol­lis­es­ti, oikeu­den­mukaises­ti ja (markkina)taloudellisesti kuu­luisi arvon aikaansaa­jalle, yhteiskunnalle.”

    Taloudel­lis­es­ti ajatellen kyseessä on kak­si eri hyödyket­tä: maan käyt­töoikeus ja asun­non käyt­töoikeus. Jos näille molem­mille olisi kun­non markki­nat, saisi kukin resurssi sille kuu­lu­van markki­nae­htoisen vuokran. 

    Ilmeis­es­ti maan vuokralle ei ole kun­non markki­noi­ta — käytän­nössä kaupun­ki vuokraa sitä roimaan alen­nush­in­taan, vai? 

    Asun­non vuokra määräy­tyy asun­to­jen kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaises­ti. Asun­non omis­ta­jalle jää käteen asun­non vuokran ja maan vuokran ero­tus. Tämä on ylisu­uri, jos maan vuokra on “liian pieni”. Kos­ka, yllä­tys, yllä­tys, finanssi­markki­nat allokoi­vat pääo­mia tehokkaasti, ei asun­non vuokraami­nen voi antaa riskiko­r­ja­tusti yli­tuot­to­ja ver­rat­tuna mui­hin sijoi­tus­vai­h­toe­htoi­hin. Täl­löin tuot­to­prossa = vuokra/pääoma täy­tyy vakioituu sen kaut­ta, että asun­non hin­ta nousee. 

    Maan vuokran noustes­sa lyhyel­lä aikavälil­lä se olisi varain­si­ir­to asun­non omis­ta­jil­ta maan omis­ta­jille (esim. jos reg­u­la­tori­nen taho päät­tää nos­taa maan vuokraa). Asun­to­jen vuokra ei muut­tuisi, kos­ka asun­topin­ta-alan tar­jon­ta (lyhyel­lä aikavälil­lä) on täysin epäe­lasti­nen. Noh ei muu­takun inter­na­tion­aali soimaan ja vaa­ti­maan kun­nan poli­ti­ikoil­ta maan vuokran korotuksia !

  47. Kjr63:

    Resurssi on asun­nois­sa maa­ta ja maanko­rkoa, minkä aikaansaa yhteiskun­ta, ei omis­tu­soikeu­den haltija.

    Vähän samaan tapaan kuin resurssis­sa nimeltä työ, jon­ka saa aikaan yhteiskun­ta ei työ-resurssin omis­tu­soikeu­den haltija?

    Kuten edel­lä. Vuokralo­or­di ei aikaansaa resurssin arvoa. Hänen tuot­tavuuten­sa on tuo “antamisen” arvo eli ei mitään.

    No se antamisen arvo on aika suuri. Ainakin min­un hyv­in­voin­ti kas­vaa aika merkit­tävästi, kun saan asua neljän seinän sisäl­lä ja kat­to pään päällä.

    Riip­pumat­ta siitä mitä mieltä sinä olet henkilöko­htais­es­ti yksi­tyis­es­tä omis­tu­soikeud­es­ta se ei vaiku­ta siihen tosi­asi­aan, että kun resurssin omis­tu­soikeu­den halti­ja vuokraa sen muun yhteiskun­nan käyt­töön, hyv­in­voin­ti lisääntyy.

    Ilman tästä mak­set­tua kor­vaus­ta omis­tu­soikeu­den halti­ja ei anna resurssia käyt­töön ja hyv­in­voin­ti ei lisään­ny. Tämä hyv­in­voin­nin lisään­tymi­nen on vuokraus­päätök­sen “arvo”.

  48. Opiske­li­ja,

    En nyt aset­taisi työ­nan­ta­jan ja työn­tek­i­jän suhdet­ta lainkaan rakkaus-kyynisyys ‑akselille.

    Jos ja kun työ­nan­ta­ja edel­lyt­tää työkoke­mus­ta ja pon­tenti­aal­ista tehokku­ut­ta työn­hak­i­jal­ta, niin se on vain hänen oikeuten­sa ja silkkaa real­is­mia yri­tyk­sen tavoit­teet huomioon ottaen. Ei työ­nan­ta­jan velvol­lisuuk­si­in kuu­lu maalaile­masi uskon­nolli­nen hur­mos aut­taa vähäväk­isiä, kos­ka yri­tyk­sen tarkoi­tus on vain tuot­taa voittoa. 

    Ehkä se kuu­lostaa kylmältä, että yri­tyk­set eivät rakas­ta ketään, mut­ta näin se nyt on. 

    Rahan haal­im­i­nen on siis yri­tyk­sen peruste­htävä, vaikkakin yri­tyk­senkin näkökul­mas­ta kat­soen on järkevä ottaa huomioon työn­tek­i­jöi­den jak­sami­nen ja muut sosi­aaliset näköko­h­dat. Onhan hyv­in­voi­va työn­tek­i­jä tehokkaampi kuin huonos­ti voiva. 

    Eli ei työ­nan­ta­ja ole kyyni­nen ajatel­lessaan yri­tyk­sen­sä paras­ta. Se koituu kaikkien yri­tyk­sessä toimivien eduk­si. Ja viime kädessä ihan kaikkien eduksi. 

    En oikein jak­sa yhtyä myös tähän opiske­li­jan määritelmään äid­in­rakkaud­es­ta. Sen mukaan­han eniten mate­ri­aa tar­joa­vat ovat niitä rakas­tavimpia vanhempia. 

    Oletko Opiske­li­ja todel­la sitä mieltä, että mitä enem­män rahaa van­hem­mil­taan saa, sen enem­män he rakastavat?

    Van­hempi­en vas­tuu ruuas­ta, tur­val­lisu­ud­es­ta ja hoivas­ta kuu­luu lap­su­u­teen ja osit­tain nuoru­u­teen. Mikäli hoivan tarve jatkuu aikuisu­u­teen, on kyseessä van­hem­muu­den epäonnistuminen. 

    Rakkau­den kanssa täl­lä suo­jelun tarpeel­la ei ole mitään tekemistä, pikem­minkin patol­o­gisen riip­pu­vu­u­den. Mitään eksak­te­ja ikära­jo­ja­han nyt tietenkään ei ole mut­ta sanois­in, että jos pitkälle kah­denkymme­nen rajapyykin ylit­tänyt vielä kovin viihtyy kotona ilman mitään itsenäistymisen elkeitä, niin ainakin minä huoles­tu­isin tilanteesta.

  49. “Oletko Opiske­li­ja todel­la sitä mieltä, että mitä enem­män rahaa van­hem­mil­taan saa, sen enem­män he rakastavat?”

    En ole tuol­lais­takaan sanonut. Äid­in­rakkaut­ta on mon­en­laista, mut­ta jonkin­laista rakkaut­ta voi aivan hyvin olla jo se, jos vastik­keet­ta saa rahaa ihan tuos­ta vaan. Tietenkään rahan määrä ei ker­ro rakkau­den määrästä.

    “Ei työ­nan­ta­jan velvol­lisuuk­si­in kuu­lu maalaile­masi uskon­nolli­nen hur­mos aut­taa vähäväk­isiä, kos­ka yri­tyk­sen tarkoi­tus on vain tuot­taa voittoa.”

    Niin, kap­i­tal­is­tit eivät voi uskoa Jeesuk­sen opetuk­si­in, kos­ka ne ovat ris­tiri­idas­sa hei­dän saar­naamien­sa ahneu­den, välin­pitämät­tömyy­den ja lop­ut­toman tehokku­u­den kanssa. Ja mitä tuo tehokku­us lop­ul­ta on? Tehokku­us tehdä lisää rahaa. Eikä raha tuo onnea, kuten hyvin tiede­tään, ainakaan liika raha. Mik­si yri­tyk­set sit­ten keskit­tyvät tekemään itselleen lisää rahaa ja voit­toa, kun raha ei lop­pu­jen lopuk­si tuo onnea? Tässä on jokin perus­ta­van­laa­tu­inen virhe. Ehkä yri­tys­ten tehtävä pitäisi olla tehdä jotain, mis­tä on ihmiselle hyö­tyä. Ei kai esimerkik­si leipo­moiden tehtävä pidä olla tehdä rahaa vaan leipää ihmisille. Sehän olisi aivan jär­jetön­tä, eihän rahaa voi syödä. (mut­ta niin vain se nykyään tun­tuu menevän)

    “Helpom­pi on kamelin men­nä neu­lan­silmästä kuin rikkaan päästä Jumalan val­takun­taan”. Tietenkin kun nykyään kukaan ei enää oikeasti usko mihinkään korkeam­paan, niin on vapaus tehdä mitä tahansa, vapaus olla kuin­ka ilkeä ihmisiä kohtaan tahansa. Mut­ta vas­tu­u­ta on myös ihmisel­lä itsel­lään. “Me emme tien­neet” san­ot­ti­in myös aikanaan nat­seista. Nuo “yri­tyk­sen tavoit­teetkin” ovat ihmiselle vain vahin­gok­si. No, onnek­si kap­i­tal­is­mi koh­ta rom­ah­taa, en jää kaipaamaan…

  50. opiske­li­ja:

    Oma­pa­han on tyh­myyten­sä, kun eivät tiedä minkä määrän lah­jakku­ut­ta menettävät.

    Niin, jom­pi kumpi on ilmeis­es­ti väärässä, sinä tai työnantajat.

    Kum­mal­la­han on suurem­mat kan­nus­timet tehdä tässä suh­teessa hyviä päätök­siä? Mitä tämä ker­too toden­näköisyyk­sistä siitä kumpi on oikeassa?

  51. “Tietenkin kun nykyään kukaan ei enää oikeasti usko mihinkään korkeam­paan, niin on vapaus tehdä mitä tahansa, vapaus olla kuin­ka ilkeä ihmisiä kohtaan tahansa. ”

    Toi uskon­not­to­muus on väsynyt­tä van­haa kamaa 🙂 

    Mut­ta vas­tu­u­ta on myös ihmisel­lä itsel­lään. “Me emme tien­neet” san­ot­ti­in myös aikanaan nat­seista. Nuo “yri­tyk­sen tavoit­teetkin” ovat ihmiselle vain vahin­gok­si. No, onnek­si kap­i­tal­is­mi koh­ta rom­ah­taa, en jää kaipaamaan…”

    Itse näk­isin, että kap­i­tal­is­min sovelt­a­mi­nen on vas­ta alkutek­i­jöis­sään. Ei tätä lopete­ta ennen kuin kaikille voidaan kevyel­läkin vero­tuk­sel­la, tai vapaae­htoisil­la lahjoituk­sil­la, heit­tää kun­non vasti­ik­kee­ton perustulo.

  52. “Ei työ­nan­ta­jan velvol­lisuuk­si­in kuu­lu maalaile­masi uskon­nolli­nen hur­mos aut­taa vähäväk­isiä, kos­ka yri­tyk­sen tarkoi­tus on vain tuot­taa voittoa”

    Anglosak­sis­sa mais­sa sosi­aal­i­tur­va ja ter­vy­den­hoito per­su­tu­vat pitkälti työ­nan­ta­jien tar­joami­in etuihin.
    Esim USA:ssa mon­et fir­mat maks­vat lap­sil­isää eli huolta­jille mak­se­taan eril­listä palkanlisää.
    Lisäeläk­keet ja ter­vy­den­hoito ovat myöskin yleisiä

  53. Art­turi:
    “Kum­mal­la­han on suurem­mat kan­nus­timet tehdä tässä suh­teessa hyviä päätök­siä? Mitä tämä ker­too toden­näköisyyk­sistä siitä kumpi on oikeassa?”

    Niin, hyviä päätök­siä minkä suh­teen. Jos tarkoite­taan sitä peliä, jota poli­itikot, liikemiehet ja työ­nan­ta­jat pelaa­vat ja jos­sa on omat kum­malliset sään­tön­sä, en epäile etteikö työ­nan­ta­ja olisi oike­as­sa valites­saan peli­in­sä parhaat pelaa­jat. Mut­ta on muitakin per­spek­ti­ive­jä, ja niistä asia näyt­tää perin toisenlaiselta.

    Ongel­ma ei ehkä ole uskon­not­to­muus, vaan moraalit­to­muus ja kaiken­lai­sis­sa (myös uskon­nol­li­sis­sa) piireis­sä esi­in­tyvä tekopy­hyys. Väitetään sitä ja tehdään toista.

  54. Art­turi:
    “Vähän samaan tapaan kuin resurssis­sa nimeltä työ, jon­ka saa aikaan yhteiskun­ta ei työ-resurssin omis­tu­soikeu­den haltija?”

    Yhteiskun­ta ei tee työtä, ihmiset tekevät.

    “Ilman tästä mak­set­tua kor­vaus­ta omis­tu­soikeu­den halti­ja ei anna resurssia käyt­töön ja hyv­in­voin­ti ei lisään­ny. Tämä hyv­in­voin­nin lisään­tymi­nen on vuokraus­päätök­sen “arvo”.”

    Vuokrat tietenkin vähen­tävät hyv­in­voin­tia. Jo Adam Smith vaati aikoinaan feo­daalien purkamista. Ja tuskin kukaan voi väit­tää, että hyv­in­voin­ti Suomes­sa väheni vuo­den 1919 torp­pari­va­pau­tus­lain jälkeen.
    Maavuokra on vero arvon tuot­ta­jille. Kun tämän veron lisäk­si arvon tuot­ta­jat joutu­vat mak­samaan julkiset menot tuot­ta­mas­taan arvos­ta per­i­ty­il­lä veroil­la on selvää, että vai­h­to markki­noil­la kutis­tuu, investoin­nit vähenevät ja tuotan­to tulee kannattamattomaksi.

  55. zump­pi:

    “Asun­non vuokra määräy­tyy asun­to­jen kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaisesti.”

    Kyl­lä pait­si, että asun­to­jen kysyntä/tarjonta on pääosin sijain­nin kysyntää/tarjontaa. Hin­ta määräy­tyy sijain­nin kysynnästä/tarjonnasta.

    “Asun­non omis­ta­jalle jää käteen asun­non vuokran ja maan vuokran ero­tus. Tämä on ylisu­uri, jos maan vuokra on “liian pieni”. Kos­ka, yllä­tys, yllä­tys, finanssi­markki­nat allokoi­vat pääo­mia tehokkaasti, ei asun­non vuokraami­nen voi antaa riskiko­r­ja­tusti yli­tuot­to­ja ver­rat­tuna mui­hin sijoi­tus­vai­h­toe­htoi­hin. Täl­löin tuot­to­prossa = vuokra/pääoma täy­tyy vakioituu sen kaut­ta, että asun­non hin­ta nousee.”

    Jep, mut­ta asun­non vuokraami­nen kyl­lä antaa “riskiko­r­ja­tusti” huo­mat­tavia yli­tuot­to­ja ver­rat­tuna mui­hin sijoi­tus­vai­h­toe­htoi­hin. Kos­ka sijain­nin tar­jon­ta on kiin­teä, nousee asun­to­jen hin­ta suo­raan suh­teessa kysyn­tään ja näin sijoit­ta­ja saa vuokran lisäk­si myös nopean arvon­nousun. Kysyn­tä taas kas­vaa suh­teessa korko­ta­soon ja laina-aiko­jen pituuk­si­in. Kun korko­ta­so ale­nee ja laina-ajat pitenevät, pystyy vuokratuot­to rahoit­taa­maan yhä suurem­men ja suurem­man pääo­man ja asun­to­jen hin­ta nousee. 

    “Maan vuokran noustes­sa lyhyel­lä aikavälil­lä se olisi varain­si­ir­to asun­non omis­ta­jil­ta maan omis­ta­jille (esim. jos reg­u­la­tori­nen taho päät­tää nos­taa maan vuokraa). Asun­to­jen vuokra ei muut­tuisi, kos­ka asun­topin­ta-alan tar­jon­ta (lyhyel­lä aikavälil­lä) on täysin epäe­lasti­nen. Noh ei muu­takun inter­na­tion­aali soimaan ja vaa­ti­maan kun­nan poli­ti­ikoil­ta maan vuokran korotuksia !”

    Jep. Sama vaiku­tus on kiin­teistöveron nos­tol­la maapo­h­jaan. Se leikkaa asun­non markki­nahin­nas­ta veronko­ro­tuk­sen ver­ran. Suurem­pi merk­i­tys kiin­teistöverol­la olisi kuitenkin siihen, miten suuren luo­ton vuokrat­u­loil­la voi rahoit­taa. Markki­noille verot­ta­jan jät­tämän vuokrat­u­lon pienetessä myös asun­to­jen rahoituk­seen käytet­tävän pääo­man määrä piene­nee ja asun­to­jen hin­ta las­kee. Siis yhteen­sä paljon enem­män kuin vain pelkkä maaveron koro­tus sinäl­lään suo­raan leikkaa. Tämä tietenkin jät­täisi enem­män rahaa markki­noille tavaroiden ja palvelu­iden hankintaan.

    Inter­na­tion­aalia ei kan­na­ta kuitenkaan soit­taa. Mm. Her­ra Engels vas­tusti jyrkästi kiin­teistövero­tus­ta. (Sanoi sen johta­van vain monop­o­li-indus­tri­al­istien voit­to­jen kasvuun)

  56. Sol­i­daari­nen palkkapoli­ti­ik­ka on merkin­nyt sitä, että alimpia palkko­ja on nos­tet­tu suh­teessa mui­ta palkko­ja enemmän.

    Tämä on merkin­nyt mata­latuot­toisen työn hin­noit­telua ulos markkinoilta. 

    Tämä ei kyl­lä voi pitää paikkansa. Kyl­lä se uloshin­noit­telu on tapah­tunut ihan jos­sain muual­la kuin siinä, että työstä pitää työn­tek­i­jälle mak­saa kol­men euron sijaan kuusi euroa tun­nil­ta bruttopalkkaa.

    Ongel­ma on siinä, että minä en voi ostaa keneltäkään työtä tuo­hon kuu­den euron hin­taan. Tuo kuusi euroa on aivan mitätön osu­us siitä mitä minä työstä todel­lisu­udessa kaiken maail­man sivuku­lu­jen jäl­keen joudun maksamaan.

  57. “Tuo kuusi euroa on aivan mitätön osu­us siitä mitä minä työstä todel­lisu­udessa kaiken maail­man sivuku­lu­jen jäl­keen joudun maksamaan.”

    Nuo työn sivuku­lut ovat 23, 5 % keskimäärin.
    Kun lisätään lomat ja sosi­aaliset pois­saolot työaikaan niin sivuku­lut ovat n 40 %.
    Esim Virossa ne ovat korkeammat

  58. En viitan­nut ain­oas­taan palka­s­ta mak­set­tavi­in sivuku­lui­hin, vaan kaikki­in niihin kului­hin mitä työn oheen syn­tyy. Yritäpä saa­da autoasi huol­letuk­si 10 euron tuntikorvauksella.

  59. Ai että pistää silmään tuo “kurant­ti” ja epäku­rant­ti”. Jos ajatel­laan, että jokaisel­la on jotakin annet­tavaa, jokainen on kurant­ti ‑jokainen oma­l­la taval­laan. Jos ajatel­laan, että kaikil­la on olta­va annet­ta­vanaan tae mah­dol­lisim­man suuren rahamäärän tuot­tavu­ud­es­ta, voidaan ihan todel­la ihmisiä lait­taa järjestyk­seen. Kyl­lä minä sen ymmär­rän, että talous nyt vaan pyörii rahan ympäril­lä ja työ­paikat vaa­ti­vat rahaa ja tuot­tavu­ut­ta. Mut­ta pitää myös pitää varansa miten toi­sista ihmi­sistä puhuu.

    Jos Jeesuk­sen opetuk­sia seu­rat­tais, kyl­lä työ­nan­ta­jil­la olis muitakin tavoit­tei­ta palkata ihmisiä kuin raha. Puhutaan­han sitä nykyäänkin sosi­aalis­es­ta vas­tu­us­ta yri­tyk­sis­sä. Leikataan johta­jien bonuk­sista siivu pois ja työl­lis­tetään yri­tyk­seen yksi ihmi­nen, joka ei muuten sais töitä ‑tuot­tavu­uskin saat­taa paran­tua sen yhden ihmisen ver­ran… Saa sitä haaveilla. 

    Kyl­lä mä tiedän, että talous pyörii omien lainalaisuuk­sien­sa varas­sa. Mut­ta ei ihmisiä pitäisi niiden lainalaisuuk­sien mukaan mitata.

  60. Ja joo, on var­masti kär­jistys ja kielelli­nen tehokeino tuo kurant­ti ja epäku­rant­ti. Mut­ta silti se särähtää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.