Tilastotieteessä/todennäköisyyslaskennassa kaik­ki tun­te­vat Pietarin paradok­si. Ensin oli yleisel­lä tasol­la todis­tet­tu, ettei ruletis­sakaan (ei edes harhat­tomas­sa ruletis­sa, jos­ta se 37. reikä puut­tuu) voi olla voit­toon johtavaa strate­giaa.  Sit­ten joku esit­ti sel­l­aisen. Se menee näin:

Veikkaa vaik­ka punaisia numeroi­ta. Jos tulee punainen, kaksinker­tai­s­tat panok­sesi ja jos tulee valkoinen häviää kaiken.

Pane euro punaiselle ruudulle. Jos tulee punainen, saat kak­si euroa ja olet euron voitol­la. Jat­ka lukemista “Pietarin paradoksi”

Viimeaikaiset koke­muk­set ovat osoit­ta­neet, että rahamark­knoil­la pitää valvoa paljon enem­män moral hasar­dia. Ongel­ma jakau­tuu kah­tia, vaik­ka puoliskot on viimeaikaises­sa keskustelus­sa sekoitet­tu iloisesti.

1)      Val­tioiden ylivelka­an­tu­mi­nen luot­taen siihen, että joku tulee ja pelas­taa. Ilmiölle on muuten koti­mainen vas­tine kuntasektorilla.

2)      Jät­tiriskien otta­mi­nen markki­noil­la tyyli­in, heit­etään kru­u­naa ja klaavaa. Jos tulee klaa­va, voitan mil­jardin, jos tulee kru­u­na, en häviä mil­jar­dia. Joku muu häviää, kos­ka min­ul­la ei ole mil­jar­dia. Jat­ka lukemista “Rahamarkki­noiden sääntely”

Lasse Lehti­nen kir­joit­ti jos­sakin kir­jas­saan, että poli­ti­ikan tärkein raja ei kul­je oikeis­to­lais­ten ja vasem­mis­to­lais­ten välil­lä vaan demarei­den ja ven­namo­lais­ten; demarei­den, kuten Pekka Ven­namo ja ven­namo­lais­ten, kuten Reino Paasilin­na. (Pelkästään sik­si kan­nat­taa jät­täy­tyä pois poli­ti­ikas­ta, että voi analysoi­da puolue­tovere­itaan noin ennakkolu­u­lot­tomasti) Kyse on tosi­a­sioi­hin ja pop­ulis­mi­in perus­tu­vas­ta politiikasta.

Tästä on kyse demarien viimeaikai­sis­sa kan­nan­otois­sa. Eero Heinälu­o­man palat­tua demarei­den johtoon, puolue on siir­tynyt mon­ta piirua ven­namo­laiseen suun­taan, mikä ärsyt­tää mui­ta, kos­ka se on fal­skia. Eero Heinälu­o­ma nimit­täin on demareista demarein sekä sanan kiel­teisessä että myön­teisessä (ei ven­namo­lainen) mielessä. Ihmiselle voi antaa anteek­si sen, että hän on tyh­mä, mut­ta ei sitä, että hän näyt­telee tyh­mää olemat­ta oikeasti tyh­mä. Jat­ka lukemista “Demare­i­ta ja vennamolaisia”

Demar­it äänestävät Kreikalle annet­tavaa lainaa vas­taan. Hei­dän seli­tyk­sen­sä on, että Kreikan lain­oi­hin sotkeu­tuneet sijoit­ta­jat on pan­ta­va myös vas­tu­useen Suomes­sa samal­la taval­la kuin Sak­sas­sa. Suomes­sa pankit eivät ole juuri lain­oit­ta­neet Kreikkaa, eläkey­htiöt sen sijaan ovat. Eläkey­htiöt ovat osta­neet val­tion laina­pa­pere­i­ta, kos­ka niiltä on kiel­let­ty liian suurten riskien otta­mi­nen osta­mal­la vaikka­pa kovin paljon osakkei­ta sijoi­tusko­ri­in­sa. Jat­ka lukemista “Demar­it halu­a­vat kun­nat mak­samaan Kreikan tuen”

Jos tuon velka­isten euro­maid­en velko­jien pelas­tus­paketin suu­ru­ut­ta yrit­tää hah­mot­taa, tehdään se kotois­es­ti 50 euron seteleil­lä. Jos tuol­laisen sum­man nos­taisi Otto-automaatista ja pinoisi setelit päällekkäin, pinos­ta tulisi 1500 kilo­metriä korkea. Pino var­maankin kaa­tu­isi. Jos se kaa­tu­isi kohti etelää, viimeiset seteli putoaisi­vat jon­nekin Mus­tan­meren tienoille.

=====

Kolme vuot­ta sit­ten Niz­zan­matkan ensim­mäi­nen etap­pi, Pär­nu Viro

EU pitää kri­isikok­ouk­sen tor­juak­seen markki­noiden tuomio­ta huomisaa­mu­na pörssien avautues­sa. Kyse ei ole kreikas­ta, vaan siitä, mitä tämä New York Timesin kuva ker­too. (Kiitok­set linkistä nim­imerk­ki TL:lle) Luvut ovat dol­lare­i­ta. Amerikkalaiseen tapaan triljoonil­la tarkoite­taan biljoo­nia. En tiedä minkä päivän vai­h­tokurssin mukaan. Kuvas­ta saa isom­man klikkaa­mal­la. Jat­ka lukemista “Setelira­hoi­tus­ta pöytään”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

2) Ei pitäisi hajottaa.

Mut­ta jos se hajoaa, se hajoaa, vaik­ka ei pitäisi. Kaat­ues­saan raken­nel­ma tuhoaa paljon ympäriltään.

Yhteisessä val­u­u­tas­sa on val­u­vi­ka. Ennen val­tioiden velka­pa­per­it oli­vat taat­tua tavaraa, kos­ka niiden vakuute­na oli setelipaino. Vel­ka kui­tat­ti­in inflaa­ti­ol­la, eli pan­ti­in koko kansa tasais­es­ti mak­samaan. Kun tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei enää ole, lainanan­ta­jien pitäisi suh­tau­tua val­tioiden velka­pa­perei­hin samal­la taval­la kuin yri­tys­ten velka­pa­perei­hin. Tämä taas tek­isi elvy­tyk­sen hyvin kalli­ik­si lama-aikoina, kos­ka velka­an­tu­va val­tio joutuu mak­samaan korkeaa korkoa. Jos taas tästä lamas­ta ei olisi pyrit­ty yli velka­an­tu­mal­la, se olisi tul­lut vielä kalli­im­mak­si. Lama-aikana pitäisi hyväksyä se, että keskus­pank­ki elvyt­tää setelira­hoituk­sel­la, kuten EKP onkin tosi­asi­as­sa tehnyt, mut­ta suun­nan­nut rahoituk­sen epäurheil­i­ja­mais­es­ti vain joi­hinkin valtioihin.

Yhteiseen val­u­ut­taa pitää liit­tää yhteinen finanssipolitiikka.

Jotenkin Yhdys­val­lois­sakin on selvit­ty osaval­tioiden taloudel­lis­es­ta itsenäisyy­destä ja yhteis­es­tä val­u­u­tas­ta, vaik­ka Kali­for­nia onkin jo pahasti kuralla.

En yleen­sä pidä siitä, että suo­ma­laiset  valit­ta­vat koti­maan poli­it­tista ratkaisu­ista EU:lle. Asi­at pitäisi ratkaista koti­maas­sa. Täl­lä ker­taa val­i­tus on aiheelli­nen. Sirpe Pietikäinewn (kok) on valit­tanut EU:lle norp­pi­en hävit­tämis­es­tä ja on vaql­i­tuk­ses­saan aivan oike­as­sa.  On aivan tolku­ton­ta, että Sirk­ka-Liisa Antti­la ei saa kiel­letyk­si norp­pi­en verkkokalas­tus­ta. Tästä tulee Suomelle isot ja täysin ansaitut sakot. Jotenkin Antti­lan arvo­maail­ma tun­tuu päivä päivältä vieraammalta.