Kaikki asiat läpi yksimielisesti esityksen mukaan.
Tapulikaupungin kaava
Kaava hyväksyttiin yksimielisesti kiitoksin. Asiasta oli tullut asukkailta paljon kielteistä palautetta, jota lautakunnassa vähän ihmeteltiin.
Kiinnostavin kysymys jäi kokonaan ulkopuolelle. Tapulikaupunkia on ehdotettu purettavaksi ja rakennettavaksi tilalle uusi nykyaikainen ja paljon tehokkaammin suunniteltu alue. Sitä kuitenkin juuri peruskorjataan suurin kustannuksin, joten olemme jo menneet sen tienhaaran ohi. Niinpä tämäkin kaava vastasi alueen väljää rakentamista, aseman lähellä. Tapulikaupungin väljyys on jotenkin erilaista kuin vaikkapa Munkkivuoren väljyys. Se on vain maan tuhausta ilman, että väljyys ilmenisi parempana asuinympäristönä.
Jätkäsaaren rakentamistapaohje
Helsinki ohjeistaa varsin pilkuntarkasti, mutta huonoja kokemuksia on saatu, kun ei ole ohjeistettu vaan on luotettu rakennusliikkeiden kykyyn tuottaa hyvä asuinympäristöä. Ne olivat niitä aikoja, kun asukkailla ei ollut varaa maksaa paremmasta ja siksi vapaus tuotti huonoa ja halpaa. Tämä oli sellainen jättipaketti, ettei luottamusmies voi kuin luottaa.
Lausunto ELY-keskuksen investointisuunnitelmasta
Valtion rahanpuute vaikeuttaa yhdyskuntien kehittämistä. Olisi paljon parempi, jos vastuu infrastruktuurin rahoituksesta siirrettäisiin kunnille. Tehtävän mukana siirtyisi tietysti myös rahaa.
Kyselin liittymien kaarresäteistä. Ohjenopeuksia ja mitoituksia on kuulemma jatkuvasti alennettu niin, ettei >Lahden väylän ja Kehä III:n risteyksen kaltaisia järjettömyyksiä enää tehdä, mutta vielä voisi parantaa.
Tässä lautakunta poisti maininnan Itäväylän ja Kehä I:n risteyksen siltavaihtoehdosta, koska koko vaihtoehtoa ei ole meille vielä esitelty.
Olisi paljon parempi, jos vastuu infrastruktuurin rahoituksesta siirrettäisiin kunnille. Tehtävän mukana siirtyisi tietysti myös rahaa.
Miksi näin ei voi tehdä? Päätösvalta on kuitenkin kaavoituksen kautta etupäässä kaupungilla, ja valtio sitten rahoittaa hankkeita käytännössä mielivaltaisin perustein 0 — 100% osuudella. Ei sellaiselle hallinnolle jossa yksi maksaa ja toinen päättää ole mitään järkevää perustelua.
Seuraus on tietenkin että joka kylänraitista ja paikallisraiteesta yritetään tehdään moninkertaisin kokonaiskustannuksin eurooppatie tai kaukojunarata jotta siihen saa valtion rahaa. LVM sitten yrittää suitsia tätä esimerkiksi absurdeilla kriteereillä hankkeiden kannattavuudelle.
En ota juuri Tapulikaupungin uudelleenrakentamiseen kantaa, koska en aluetta rakennusteknisessä mielessä tunne.
Rakentamisen laatu vain on tällä hetkellä niin kurasen huonoa, että vähintään kaksi kertaa tulee miettiä ennenkuin vanhaa puretaan uuden tieltä. Ei mitään takuita, että saadaan parempaa tilalle muuten kuin ehkä esteettisessä mielessä.
Linkkini kaltaiset tapaukset ovat aivan tavallisia nykyään. Kaikki vain eivät päädy julkisuuteen. Vaikuttaa, että Osmo ei vielä ole tätä tilannetta tiedostanut, koska niin paljon kuin hän rakentamisesta kirjoittaakin, tämä erittäin merkittävä asia huonosta laadusta ei koskaan ole esillä. Talousmiehenä luulisi asian kuitenkin kiinnostavan, koska kyseessä on huikeat summat rahaa.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Hutilointi+aiheutti+upouuteen+taloon+miljoonaremontin/HS20100417SI1KA030so
Tapulikaupungin kaavan vastustus johtunee siitä, että suunniteltu kerrostalon paikka edustaa juuri sitä viihtyisyyttä parantavaa väljyyttä. Pieni metsikkö ja keskellä polku, ei siis mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin ihan miellyttävä paikka verrattuna lähiympäristön “huonoon väljyyteen”, parkkikenttiin ja epämääräisiin heinikoihin.
Elinalle kommentoisin, että uusi rakentaminen ei mitenkään voi olla vanhoja elementtitaloja huonompaa, koska uusia rakennuksia sentään on mahdollista korjata: vanhat on suunniteltu kunnostettaviksi puskutraktorilla. Käytännössä niiden korjaaminen on uudelleen rakentamista.
Jos peruskorjausvaiheessa ollaan jo parin vuoden päästä uusien asukkaiden avaimenjaosta, niin en olisi ihan valmis puskutraktoroimaan kaikkea 1970-luvun rakennuskantaa.
Vrt. Arabianranta tai vaikka Espoon Olari, jossa vasta nyt tehdään peruskorjausta.
http://www.helsinginuutiset.fi/Uutiset/Jutut/Paauutiset/Arabianrannan-loft-asuntojen-rakennusvirheita-korjataan-yha
Tässä yleisemmin asiasta vuodelta 2008. Asia ei tästä ole mennyt kuin huonompaan suuntaan. Sen tiedän!
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2186
“Tämä oli sellainen jättipaketti, ettei luottamusmies voi kuin luottaa.”
Koko demokratian (tai siis luottamusmiesjärjestelmän) oikeutus ja merkitys rapautuu tehokkaasti, jos tosiaan päätetään asioista, joita ei ole mahdollista omaksua ja arvioida. Oikeastaan tuo on esittelijän ja valmistelijan ammattitaidottomuutta — esiteltävät asiat pitää pystyä tiivistämään niin että niihin voi tutustua, että tietää mistä on kyse…
Jotain rajaa siihen nostalgiaan, vastavalmistuneita taloja on korjattu ennenkin eikä ylipäänsä kirjava laatu ole mikään uusi asia.
Ihan mielenkiintoinen katsaus Tapulikaupungista aikanaan käytyyn keskusteluun ja kaupungin päätöksiin, aikanaan valitettiin mm. että se on liian tiivis: http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/tapuli/Tapulikaupunki_lehtien_palstoille.htm
“Jotain rajaa siihen nostalgiaan, vastavalmistuneita taloja on korjattu ennenkin eikä ylipäänsä kirjava laatu ole mikään uusi asia.”
Nostalgia on tärkeää. Säätytalon takana oleva talo purettiin heti valmistuttuaan ja arkkitehti joutui taloudelliseen kurimukseen, kun siihen aikaan suunnittelijalla oli vastuuta. Töölöä pidettiin aikanaan ihmisille sopimattomana asuinympäristönä, kun oli niin kovin kivistä ja tiivistä ym. Yleensäkin monet jälkeenpäin nostalgisesti korkealle arvostetut ympäristöt ovat alun perin olleet varsin vähän arvostettuja.
Lanko on juuri myymässä anopin vanhaa asuntoa Tapulissa. Paikoin Tapuli vaikuttaa hyvinkin tiiviiltä, mutta päällimmäinen vaikutelma alueesta on kyllä hoitamattomuus. Toisaalta alue on hyvä lisä pääkaupunkiseudulle: asunnon saa reilusti alle 2000 euroa per neliö. Tosin naapuritkin ovat juuri sellaisia, joilla on varaa vain asuntoon, joka maksaa 1800 euroa neliö.
“Päätösvalta on kuitenkin kaavoituksen kautta etupäässä kaupungilla, ja valtio sitten rahoittaa hankkeita käytännössä mielivaltaisin perustein 0 – 100% osuudella. Ei sellaiselle hallinnolle jossa yksi maksaa ja toinen päättää ole mitään järkevää perustelua.”
Tätä on yritetty hallinnoida puitesopimusmallilla. PLJ- ja nyt HLJ-suunnittelukierroksilla valtio ja kunnat valmistelevat paperin, johon on kauniisti ajoitettu liikennehankkeet jonoon. Siitä sitten yritetään pitää kiinni yhden hallitusohjelmakierroksen verran. Talouden vellominen raunioittaa sitten nämä hallinnointiteknokraattien rakennelmat.
Joku hanke syntyy onnellisten tähtien alla ja putkahtaa listoille sen hetkisenä lemmikkinä. Kun neuvottelupöydässä istuu monta osapuolta, kompromissi muistuttaa tuttavallisesti kamelia. Kameli on liikenneinstrumenttina ihan kohtuullinen tulos.
OS: “Helsinki ohjeistaa varsin pilkuntarkasti, mutta huonoja kokemuksia on saatu, kun ei ole ohjeistettu vaan on luotettu rakennusliikkeiden kykyyn tuottaa hyvä asuinympäristöä.”
Varsin vapaa tuo ohje näyttää edelleen olevan esimerkiksi verrattuna Senaatintorin vastaavaan. Se mahdollistaa edelleen katolle rakennetut “sirot” alumiini/lasihäkkyrät ja kuitubetonilla päällystetyt pihat. Toisekseen, jos halutaan “positiivisella tavalla levotonta” ulkoasua, se ei ohjeistuksella edes onnistu, vaan tapauskohtaisella harkinnalla.
Erityisen tärkeä asia on rasitesopimuksista huolehtiminen, taloyhtiön päätöksenteko koskien yhteispihoja on välillä kokonaisuuden kannalta täysin absurdia (kokemusta on). Jonkinlainen luonnonlaki on tuntuu olevan että pääsy piha-alueille pyritään sulkemaan kaikkialla missä se on teknisesti mahdollista, myös korttelipihojen sisällä.
Mielenkiintoista on nähdä, miten tuon rakennustapaohjeen henki todellisuudessa toteutuu.
Kaavoituksessa on ongelmana, että kaavan laatija usein haluaa olla niin kaikkivoipa ja määritellä kaupungin kaikilta osa-alueiltaan. Haluttaisiin, että on pieniä kivijalkaliikkeitä ja kahviloita, yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kanssakäymistä, sosioekonomista sekoittumista ym. Määritellään, miten paljon ihmisiä sopii asumaan ja tekemään työtä alueella ja miltä talojen pitää näyttää ja miten isoja asuntojen tulee olla jne. Käytännössä homma menee pieleen, kun ihmiset eivät toimikaan kuin koneen osat, vaan heillä on oma tahto ja mieli. Ja sama koskee rakennuttajia ja suunnittelijoita — peijakas, niilläkin on oma tahtonsa ja omat mielipiteensä. Käytännössä sosiaalinen ja taloudellinen elämä on paljon olennaisempaa sille, miksi kaupunki muodostuu, eikä sitä voida kaavoituksella määrätä.
Spottu:“Jonkinlainen luonnonlaki on tuntuu olevan että pääsy piha-alueille pyritään sulkemaan kaikkialla missä se on teknisesti mahdollista, myös korttelipihojen sisällä.” — Tämän kyllä ymmärtää aika hyvin. Niin kuin senkin, että piha pidetään mieluummin parkkipaikkana kuin laitetaan sinne puita, penkkejä ja lasten leikkipaikka. Paras tapa on, että talot rajautuvat julkiseen puistoon, mutta se varmasti laskee asuntojen arvoa, kun ei ole kiva, että vieraat ihmiset pääsevät ihan ikkunan alle häiritsemään…;)
Itse asiassa on ainakin yksi esimerkki korttelin sisäpihasta, joka on (ymmärtääkseni) julkinen puisto: Piilopuisto Meilahdessa. Sinne ei ole kunnollista julkista kulkureittiä, eli se on käytännössä korttelin yhteinen sisäpiha — mutta koska se on puisto, sitä ei ole aidoilla jaettu kiinteistökohtaisiin sektoreihin.
Asian vierestä, taas.…
Espan jokakesäisistä katutöistä erikoiskiitos!
Luulin jo, ettei niitä riittäisi täksi kesäksi, mutta olinpa väärässä. Pohjois-Espan Mikonkadun ja Manskun välinen monen kertaan auki ollut kortteli saatiin marraskuuhun asti kestävän rakennusjätteen kestonäyttelyksi, jossa pienellä avolouhoksessa saadaan koko Espan pituinen autojono haisemaan ja tukkimaan turistibussien kulkua. Sattumaa, tietysti.
Hienoa hallinto, ellei muuta!